Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Vision

22.02.2020 15:55
9. luku jossa osallistutaan ystävänpäiväillään ja Onni muuttaa

Kävelymatka teatterilta takaisin Mouruposkeen meni nopeasti ja mukavasti jutellen. Patukka sekä hänen kissansa pysyivät Visionin poppoon kanssa. Matkalla käytiin myös nopeasti juoksemassa marketin lävitse valitsemaan Sisulle, Melodeelle sekä Ennustukselle viemistä nyyttärijuhliin, ettei kolmikko ilmaantuisi aivan tyhjin käsin.
Hoitolalle päästessä sen piha näytti selvästi erilaiselta. Koristeluihin oli selvästi nähty vaivaa ja pelkästään hyvä mielihän siitä tuli. Hahtuva alkoi heti hermoilla edessä siintävästä jännittävästä rusettiluistelusta eikä meinannut pysyä nahoissaan. Sisu taas sanoi, ettei häntä jännittänyt, vaikka kyllä jännitti.
Hetken seistyään poppoo erkani toisistaan, vaikka suurin piirtein samoihin aktiiviteetteihin oltiin menossa. Vision lähti saattamaan Sisua juhlatuvalle, vaikka osasihan Sisu mennä yksinkin sinne. Vision lähti kuitenkin vahtimaan Kirsikan kissoja Elmoa, Veikkoa sekä hänen luokseen pian muuttavaa Onnia simssiliinin kissan Ruun seuraksi.
Kirsikka oli matkalla Kissansilmään kysynyt, haluaisiko Vision ottaa Onnin. Vision oli sanonut kyllä, hieman jännittäen Hahtuvan reaktiota. Kaikeksi onneksi Hahtuva oli kuitenkin tällä kertaa ottanut vieraan kissan ihan iloisesti vastaan, eikä sen kanssa ollut tullut samanlaista näytöstä ja kiukunpuuskaa kuin aikaisemmin muuttaneen Sisun kanssa. Kai Hahtuva oli jo hyväksynyt asian. Sisu taas oli ottanut Onnin saapumisen ihan hyvällä reaktiolla vastaan, siitä oli pelkästään kivaa saada toinen leikkitoveri.
Lammen jäällä oli pieni koju, josta Hahtuva sai vaaleanpunaisen rusetin, jossa oli pieni numerolappu.
“Vai että neljä”, Hahtuva tuumaili ja kipitti hakemaan jännitys vatsanpohjassa luistimia. Hän ei niitä omistanut, mutta onneksi luistimia sai lainaksi pienestä kärrystä.
Luistinkärryssä oli erikokoisia ja värisiä luistimia. Onnekseen Hahtuva löysi kuitenkin nopeasti itselleen jalkaan sopivat luistimet, jotka olivat vielä vaaleanpunaiset.
“Nämähän sointuvat hienosti rusettiini”, Hahtuva ajatteli.
Luistimien jalkaan laittaminen oli taas toinen juttu. Hahtuva ei saanut niitä millään jalkaan, vaikka hän kuinka yritti sekä yritti. Hän istui lumihankeen ja yritti vetää luistimia uudestaan jalkaan, mutta tälläkään kertaan ei onnistunut.
Hahtuvan onneksi Patukka oli huomannut hänet.
“Tarvitsetko apua?” Patukka kysyi. Hahtuva hätkähti, mutta nyökkäsi sitten kiitollisena. Hän oli ollut jo lähdössä palauttamaan vaaleanpunaisia luistimiaan takaisin luistinkärryyn ja hakemaan uusia, kun ne eivät kerta menneet edes jalkaan asti.
Patukka sai nopeasti luistimet kissan jalkaan. Hoitaja löysti narut ja työnsi luistimet vasta sitten jalkaan. Sen jälkeen hän kiristi nauhat ja veti ne kauniille ja somalle pienelle rusetille.
“Kiitos!” Hahtuva huudahti ja ryntäsi sitten luistelijoiden joukkoon.
Sillä aikaa Sisu jo kiirehti käytäviä. Poika oli jo melkein juhlatuvassa ja vadelmakakku, minkä hän oli valinnut viemisekseen hölskyi vain tämän kädessä.
Juhlatuvassa oli jo täysi meininki päällä, kun Sisu saapui. Samo, Tulpe, Kuula ja Rio viilettivät pelaamassa jalkapalloa, mutta näytti kovasti siltä, että tilanne oli kärjistymässä vain tappeluksi. Daim, joka ilmeisesti yritti toimia jonkinlaisena tuomarina havahtui vasta nyt haaveistaan ja alkoi sovittamaan riitaa.
Juhlatuvan ovella Sisua oli vastassa Odessa, jolle hän antoi viemisensä. Odessa kiitti ja meni viemään kakkua jonnekin. Sisua hieman harmitti. Hän oli ehtinyt jo kiintyä kakkuun.
Nurkassa Sisu näki yksinäisen Pilven ja lähti kulkemaan tätä kohti. Hän ja Pilvi olivat vaihtaneet jo muutaman sanasen. Ehkä he saisivat jotain leikkiä aikaiseksi?
“Moi”, Sisu sanoi. Pilvi kohotti katseensa ja hymyili Sisulle.
Tyttökisu oli Sisusta pienempi kuin hän oli muistanut. Tai sitten olen vain kasvanut, Sisu ajatteli ja röyhisti rintaansa ylpeänä.
“Hei”, Pilvi sanoi Sisulle ja katsoi tähän hieman kummaksuen. Nyt Sisu hymyili vaivaantuneena.
“Haluatko tehdä jotain?” hän kysyi. Pilvi nyökkäsi. “Mennäänkö vaikka piilosta?”
Pilvi kohautti harteitaan ja Sisu hymyili. Sitten hänen hymynsä hyytyi.
“Meidän täytyy pyytää muitakin mukaan, ei piilosta voi leikkiä kahdestaan”, Sisu sanoi tietäväisesti ja sitten kaksikko lähti etsimään leikkakavereita.
Vision oli taas päässyt Kirsikan huoneelle. Hän oli kohteliaasti koputtanut oveen ja Ruu oli tullut ystävällisesti avaamaan.
“Hyvä kun tulit, minä en kestä enään noita! Ensin ne käyttäytyivät ihan hyvin, nyt isompi, se Veikko, roikkuu kattolampussa ja Elmo hyppii ympäri huonetta. En kestä!” Ruu huusi ja Vision säikähti.
“Entä Onni? Mitä Onni tekee?” Vision kysyi samalla kun työntyi sisään huoneeseen.
“En tiedä. Näitä kahta minä olen vain koko ajan vahtinut”, Ruu kertoi ja näytti nyt hieman säikähtäneeltä.
Lammen jäällä Hahtuva luisteli ympäriinsä ja teki kauniita kuvioita jäähän luistimen terillä. Vaikka luistimien laitto oli ollut aivan kamalaa, niin Hahtuvan täytyi myöntää, että luistelu oli ihan hauskaa. Pojat eivät olleet vielä saapuneet jäälle, vaan vetelehtivät sen reunalla kuin mitkäkin laiskamadot. Moni heistä näytti kovin haluttomalta luistelemaan. Ei se kyllä mikään ihme ollut, Hahtuva ajatteli, kun suurin osa oli adoptiosta tulleita. Ainoastaan kaksi poikaa, jotka eivät olleet adoptiosta näyttivät uskaltautuneen luistelemaan. Hahtuvan jo tapaama Ennustus sekä Odessan kissa Marja.
Pian kuitenkin pojatkin uskaltautuivat jäälle. Ensimmäinen poika lähti innokkaasti luistelemaan ympäri jäätä ja samaan aikaan Hahtuva tunsi sydämensä hakkaavan entistä kovempaa sekä voimakkaammin. Hänen oli pakko jutella tuon pojan kanssa.
Hahtuva pääsi pian pojan edelle, sillä hän oli tätä nopeampi sekä taitavampi luistelija. Kissalla oli kaulassaan vaaleansinen rusetti. Numeron Hahtuvan näki selvästi. Se ei ollut neljä hänen pettymyksekseen, vaan kahdeksan. Mutta voisihan hän näytellä aina, että ei näkisi numeroa, Hahtuva ymmärsi.
“Hei! Mikä sun numero on? Mä en nähnyt”, hän sanoi. Poika kääntyi hämmentyneenä kohti Hahtuvaa. Hän hymyili.
“Kahdeksan”, hän sanoi ja luisteli pois. Hahtuva tunsi pienen pettymyksen vatsassaan.
Sillä aikaa Sisu ja Pilvi olivat saaneet mukaansa pienen joukon, jotka halusivat leikkiä heidän kanssaan piilosta. Sisu oli käynyt kysymässä ensimmäiseksi Daimilta ja hänen vahtimiltaan pennuilta haluaisivatko he tulla mukaan, mutta Tulpe oli häätänyt hänet hienovaraisesti matkoihinsa. Hän sai kuitenkin mukaansa Cocon sekä Clarissan.
Pilvellä oli taas käynyt paremmin. Hän oli saanut suostuteltua mukaan Hipsulin ja nyrpeän näköinen Veeti raahusti tämän perässä hitain askelein. Myös Melodee sekä innokkaan näköiset Kinuski ja Noki tulivat perässä.
Pienen kiukunpuuskan jälkeen Hipsuli alkoi laskea. Sisu ryntäsi nopeasti juhlatuvan rappusia ylös. Pilvi seurasi häntä. He kaivautuivat molemmat yläkerrassa olevan sängyn tyynyjen alle ja pidättivät nyt hengitystään jännittyneinä.
“...Kolmekymmentä! Täältä tullaan!” Hipsuli huusi alakerrasta. “No mutta Veeti, kyllähän minä sinut näen!”
“En jaksanut mennä piiloon”, kuului Veetin selittelevä ääni alakerrasta, ja Pilven sekä Sisun oli vaikea pitää sisällään tulossa olevaa kikatuskohtausta.
“Onni! Missä sinä olet!” Ruu huuteli käytävällä. Onnia ei ollut vieläkään löytynyt.
“Käyn kurkkaamassa varmuuden vuoksi huoneestani”, Vision sanoi ja lähti juoksemaan sitä kohti. Jos vaikka Onni olisi ymmärtänyt, että hänen pitää tulla sinne. Olihan Kirsikka käytävällä puhunut kuuluvalla äänellä Onnin muutosta, Vision ajatteli, kohautti harteitaan ja avasi huoneensa oven.
Siellä häntä odotti kaaos. Onni pomppi hänen sänkynsä päällä. Lattialla lojui mansikkatikkareiden papereita. Kissa katsoi säikähtäneen näköisenä Visioniin, mutta hymyili sitten.
“Minulla oli tylsää, enkä voinut tietää milloin tulet.”
“Heit? Ontko tun tumero telonen?” ääni Hahtuvan takana kysyi. Hän tiesi jo katsomattakin, kuka siellä oli. Marja.
“Joo”, Hahtuva huokaisi. Hän oli ollut jo jonkin verran Marjan kanssa tekemisissä. Olihan tuo kissa ihan kiva, mutta ei ihan Hahtuvan tyyppiä.
Sivusilmällään Hahtuva näki sen poikakissan luistelevan Lunan kanssa. Hän katsoi Marjaan.
“Tule! Mennään luistelemaan Lunan kanssa!” Hahtuva huudahti ja lähti luistelemaan. Marja seurasi häntä, jokseenkin ymmällään, mutta seurasi kuitenkin.
“Moikka Luna!” Hahtuva sanoi jo hieman liiankin pirteästi. Luna katsoi häneen hieman kummaksuen, mutta hymyili sitten.
“Tico, tässä on Hahtuva ja Marja -”, kissa alkoi esittelemään heitä toisilleen. Silloin simssiliini kuitenkin kuulutti luistelijat pois luistelukentältä. Hahtuva hyvästeli pikaisesti Marjan ja lähti vaihtamaan luistimiaan, jotka hiersivät jo hieman hänen tassujensa pohjia. Ihan hyvä niistä oli päästä eroon, vaikka luistelu olikin ihan kivaa, Hahtuva ajatteli.
Veetin löytymisen jälkeen Odessa oli kutsunut porukan keittiöön, eikä piiloleikin voittaja siis selvinnyt. Se harmitti hieman Sisua, sillä Sisu oli kovasti sitä mieltä, että hänellä ja Pilvellä oli kaikista paras piilo.
Paha mieli kuitenkin haihtui, kun päästiin keittiöön. Odessa oli kertonut, että keittiössä herkuteltaisiin ja leivottaisiin, mutta sanat olivat menneet Sisulta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt kun hän kuitenkin näki, millainen herkkuvuori hänen eteensä avautui, paha mieli meni nopeasti pois.
Sisu ryntäsi hakemaan Odessalta lautasen ja meni lappaamaan sille herkkuja.
Hetkeä myöhemmin Sisu istui Pilven ja Samon vieressä ja lappoi suuhun herkkuja. Pilvi katso Sisuun hieman kammoksuen, muttei sanonut pojalle mitään.
Syömisen jälkeen keittiöön sai jäädä leipomaan tai sitten juhlatupaan takaisin leikkimään. Sisu oli kuitenkin niin uuvuksissa syömisensä takia, ettei jaksanut leipoa tai leikkiä. Hän hyvästeli hieman pettyneen Pilven ja lähti laahustamaan takaisin huoneelle.
Vision suli Onnin katseen alla, eikä pystynyt olla hänelle enään vihainen. Hoitaja meni kertomaan Ruulle, että Onni löytyi ja palasi sitten huoneeseen siivoamaan mansikkatikkareiden papereita ja pureskeltuja tikkuja lattialta. Onni röyhtäisi tyytyväisenä. Vision purskahti nauruun.
“Montako tikkaria sinä oikein söit?” hän nauroi, ja hieman väsynyt Onnikin hymyili.
“Kolme”, hän kertoi ja painoi sitten silmänsä takaisin kiinni.
Kun Hahtuva tuli takaisin, huone oli jo täysin siisti. Onni nukkui tyytyväisenä Visionin sängyn jalkopäässä. Hahtuva kertoi Visionille rusettiluistelusta ja päivän tapahtumista ja Vision kuunteli.
Sisukin saapui pian takaisin juhlatuvalta. Molemmat kissat tekivät iltatoimet ja raahautuivat sitten väsyneinä vauhdikkaan päivän jäljiltä nukkumaan omille paikoillensa.

Tarpeet:

Kaikille (Hahtuvalle, Sisulle, Onnille)
+ nukkumistarve

Sisulle ja Onnille:
+ leikkimistarve

Onnille:
+ nälkätarve

// Näin jälkikäteen tunnen itteni aika tyhmäksi, eihän rusettiluistelu ja nyyttärit voi olla samaan aikaan kun tulee päällekkyyksiä kissojen kesken .D No mutta ei se mitään. En kehdannut lukea uudestaan oikein pitänyt tästä, mutta julkaisen nyt sitten kumminkin, kun ei jaksa kirjoittaa toista.

Nimi: Kirsikka

20.02.2020 22:23
Hups, toi jättiväli Hipsulin vuorosanassa ei pitänyt olla... No antaapi olla :D. Varmaan väsymyksestä johtuu heheh

Nimi: Kirsikka

20.02.2020 22:22
//kasa voitko poistaa tuon edellisen kun keskeltä puuttu yks pätkä :DD elikkä://

Luku 23 PLÄJÄYKSIÄ VÄHÄN KAIKESTA sekä Ystävänpäivä

Shiran koulupäiväkirja

Ti koulupäivä 5

Kouluni lähestyy loppuaan. Aika valmistautua pikkuhiljaa kokeisiin. Aamulla menin kouluun Rion kanssa. Kuulalla oli jo historiaa ensimmäiseksi, joten hän oli jo aikaisemmin ollut koulussa. Kun päästiin koululle, Kuula otti meidät iloisena vastaan.
"Rio, sinun kannattaisi ottaa ensivuonna historia, se oli ihan mahtavaa!" hän henkäisi.
"Hei, mennäänkö jo tunnille?" kysyin malttamattomana.

Äidinkieli:
Saavuttuamme äikän luokkaan oli jo paljon oppilaita. Vaahtis oli luokan perällä. Pojat juoksivat innoissaan pojan luo ja alkoivat kertoa kuulumisiaan sekä pentubileistä. Menin itse sitä seuraavalle riville, jotta voisin kuulla ne. Minä kun en ole lahjakkain äidinkielessä, mutta pojat olivat.
"Läksyt esille! ope kuulutti. Jännityin, sillä muistin että en tehnyt. Pojat takanani ottivat innoissaan paperiluiskansa esille. Hetkonen, milloin ne ehtivät tehdä huomaamattani??? Katsoin hädissäni lattiallw ja otin sieltä paperinpalan, jonka joku oli heittänyt vaan lattialle.
"Cho, sano yksi lauseistasi." ope käski.
"Minä syön jogurttia." Cho sanoi itsevarmasti.
"Käy hyvin. Vaahtis, mitä sinä kirjoitit?" ope kysyi.
"Me löydetään aarre." Vaahtis kertoi rauhallisesti.
"Hyvä. Miukuli?"
"Hän nosti painoja." tämä vastasi.
"Erittäin hyvä kun sanoit imperfektissä." ope kehui. Sitten minä oivalsin - jätin Miukulin istumaan yksin eteen. Tämä katsoi surkeasti eteenpäin kehuista huolimatta. Minä... kai hylkäsin hänet. En kuitenkaan voinut lähteä paikaltani, sillä pitäisi vahtia pikkupoikia... Toisaalta, Vaahtis kyllä varmasti osaa heitä vahtia... Lähdin hitaasti siirtämään pulpettia eteenpäin.
"Shira! Pysy paikallasi. Sanopas yksi lauseistasi." ope pyysi ja katsoi minua epäilevästi. Tuijotin paperinpalaani pulpetillani.
"Hän... syö... painoja." sanoin hieman epävarmasti mielestäni tuijottaen paperi.
"Erittäin humoristista." ope kommentoi ja luokka alkoi nauramaan. Punastuin hieman - minulle ei olla koskaan naurettu noin.
"Noh, nyt jatketaan tuntia." ope kertoi ja alkoi kirjoittamaan taululle.
"Höh, miksi me emme saaneet vastata?" Kuula murjotti.
"Älkää huoli, kyllä te vielä saatte jossain jutussa vastata." Vaahtis lohdutti.
"Mutta minä niin halusin sanoa tämän! He eivät osanneet ennustaa tulevaisuutta." Rio valitti.
"No niin, lukekaa taululta ohjeet." ope pyysi.
"Keksi verbi, substantiivi ja adjektiivi, ja kirjoita sanat ylös. Viittaa kun olet valmis." luin ääneen ja menin samalla hakemaan paperin. Kävin äkkiä etten taas sortuisi jonkun pojan eteen. Kuitenkin törmäsin mustaan poikakissaan.
*Eieieiieiei... No niin Shira, ryhdistäydy! Pyydä anteeksi, lähde ja sillä sipuli.* käskin itseäni tiukasti ja tein käskyjeni mukaisesti. Sitten menin pulpetille, ja raapustin:
"Tyhmä, lentäminen, Kirsikka." Sitten aloin viittaamaan.
"Piirrä nyt tyhmä Kirsikka lentämässä." ope sanoi kun katsahti paperiini.
*Voi ei.* ajattelin kauhistuneena. TYHMÄ Kirsikka? Nonni... Piirsin sitten vain jonkun tikku-ukon taivaalla, jolla oli kikkara päässään, että se esittäisi tyhmää.


Poikien Matematiikka ja Kuulan ja Vaahtiksen Historia (ei enää päiväkirjaa)

Matematiikka:
Matematiikantunnilla oppilaat tekivät jakolaskumaratonia. Jokainen sai monisteen, jossa oli viisikymmentä erilaista jakolaskua, 0-100 väliltä olevin luvuin. Sen jälkeen sai mennä kotiin vaikka aikaisemminkin, kunhan se olisi valmis. Jos ei ehtinyt, se tulisi läksyksi.
"50 ÷ 5, 45 ÷ 9, 12 ÷ 6, 16 ÷ 4, 81 ÷ 9, tämähän on ihan helppoa!" Kuula huudahti ja rustaili paperille 10, 5, 2, 3 ja 9.
"No kaikki meni ihan oikein, mutta tuo 16 ÷ 4 on 4, ei kolme, mutta osaat kyllä laskea aika hyvin." Vaahtis korjasi hymyillen katsoen pojan paperia.
"Ai, hups." Kuula naurahti ja kumitti oman vastauksensa laittaen tilalle 4.
"Minä sain kaikki oikein, hehee." Rio lällätteli veljelleen ja näytti kieltä.
"Ei saa kiusaa." Kuula murjotti.
"No soosoo pojat." Vaahtis torui lempeästi.
"Vaahtis... Se olisi kiva jos sinä olisit meidän isä." Rio tunnusti.
"Se meidän isä on outo, se hylkäsi meidän kolmannen veljen Ennustuksen." Kuula jatkoi.
"Onneksi Patukka otti tämän hoidokikseen, ettei sen tarvitsisi lojua adoptiossa yksin." Rio lopetti.
"Noh, ei nyt minusta isäksi vielä. Ja olkaa iloisia jo omasta isästänne. Ei Kuula sinulla ilman isääsi olisi tuota valkoista vatsaa." Vaahtis yritti.
"Mutta höh, tyhmää kun hän ei ole kiinnostunut koulusta, ja me ei haluta olla kerhoissa kuin Ennustus." Kuula valitti ja Rio nyökkäsi. Vaahtikselle tämä meni vaikeaksi.
"Jatketaan nyt töitä." hän snoi ja käänsi katseensa takaisin monisteeseen.

Historia:
Kuulan mentyä luokkaan siellä oli suhteellisen vähän kissoja. Oppilaita siinä aineessa oli 8. Siis se tuntui Kuulalle vähälle, ainakin verrattuna Shiran enkun, sekä hänen liikan ja äikän oppilaiden määrään.
"Tänään opettelemme Kivokaudesta kaikenlaista. Tiedättekö jotain siitä?" opettaja kysyi. Moni viittasi, ja tuli tällaisia vastauksia:
"Se on kausi."
"Kivikaudella ei osattu mitään."
"Kivikaudella ei ollut pleikkaria."
Kuula katsoi Vaahtista vierellään ja tämä nyökkäsi.
"Kivikaudella työkalut tehtiin pääosin kivestä, mutta myöskin esimerkiksi puusta ja eläinten luista." Kuula sanoi tietämyksensä. Vaahtis näytti peukkuja.
"Ja he oppivat silloin käyttämään tulta." Vaahtis lisäsi.
"Nooh, hyvä alku." opettaja tuumi ja alkoi jaella kirjoja, nimiltään Forum.
"Formi??" Kuula ihmetteli.
"Forum." Vaahtis korjasi. Opettaja kirjoitti taululle sivunumeron, 8. Kaksikko avasi sivun. Siellä oli tekstiä, ja kuvia ihmisistä.
"Nyt me kuunellaan teksti. Seuratkaa kirjasta." opettaja käski ja laittoi nauhan pyörimään.
"Kivikausi." nauha sanoi möreällä äänellä. Kuula säikähti pienesti siitä. Sitten nauha jatkoi kertomaan kivikaudesta vähän kaikenlaista. Kuulan mielestä se oli erittäin kiehtovaa.
Kuuntelun jälkeen opettaja jakoi jokaiselle vihon.
"Piirtäkää näytöllä oleva ajatuskartta vihkoonne, ja lisätkää jokaiseen ulompaan kohtaan vähintään kolme erilaista riistaa, mitä metsästettiin kivikaudella." opettaja ohjeisti ja taululle tuli näkyviin yhtäkkiä kuva.
"Keskelle Kivikauden riista, ylös Maariista, vasemmalle Vesiriista, oikealle Linnut. Hylje, hirvi, näätä, peura, majava. Aika helppoa." Kuula tuumi. Vaahtikselle oli sentään vähän vaikeampaa, jolloin Kuulan tuli hieman auttaa tätä.
"En keksi kolmannetta lintua." Vaahtis valitti.
"Voit lisätä vaikkapa metson." Kuula ehdotti. Kun ajatuskartat oli tehty, oli tunti jo päättymässä.
"Läksyksi tulee piirtää kaksi riistaeläintä kivikaudella, mitä olette listanneet karttaanne." opettaja ilmoitti ja päästi oppilaat välitunnille.


Shiran näytelmäkerho: //palasi koulusta, meni suoraan kerhoon//

Oli koe-esiintyminen. Shiraa jännitti kun hän odotti vuoroaan portailla. Nyt oli Sylvi näyttämässä, miten hyvin hän osaisi näytellä mummoa.
"Teen sinusta minulle ystävän." Sylvi esitti tuumivansa lempeästi. Shira tärisi kauttaaltaan, kun Sylviä pyydettiin pois lavalta. Olisi nyt hänen vuoronsa esiintyä. Kuitenkin hänen ohitseen meni ensin Gravi. Ja Kiki meni hänen taakseen.
*Voi ei! Muutkin havittelevat jänistä!" Shira ajatteli kauhistuneena. Tämä kurkistti kulissien takaa, sillä halusi nähdä olisiko Gravi häntä parempi. Gravin piti esittää kohtausta, jolloin piparipoika lähtee häntä karkuun.
"Odota! Tule takaisin!" Gravi huudahti ja juoksi näkymättömän piparipojan perään.
*Voi ei, hänhän osaa eläytyä!* Shira ajatteli kauhistuneena ja käänsi katseensa pois. Sitten kuului tömähdys. Shira kääntyi takaisin. Gravi käveli pois lavalta surkean näköisenä.
"Se oli tahalteen tehty." tämä selitteli adoptiokavereilleen.
"Seuraavaksi myöskin jäniksen roolia havitteleva Shira lavalle! Esitä kohtausta, jolloin tapaat piparipojan." simssiliini ilmoitti mikkiin. Shira asteli lavalle täristen.
*No niin, osaat kyllä. Näytä että olet vakuuttava jänis.* hän ajatteli ennen aloittamistaan.
"Kuulehan pullaposki, on varmaan parasta, että palaat kotiin mummon luo. Metsä on vaarallinen paikka piparkakkupojille." Shira kehotti kuvitteeliselle piparipojalle.
"Hyvä! Seuraavaksi Kiki! Esitä sama kohtaus kuin Gravi, eli kun juokset piparipojan perään." simssiliini pyysi. Kiki asteli iloisesti lavalle, ja sitten Shira tajusi lähteä lavalta. Tyttö katseli tarkoin Kikin suoritusta.
"Odota! Tuleeaaauuu!" Kiki huudahti kun tämä kaatui mahalteen.
"Takaisin." tämä mutisi lopuksi ja lähti itkien pois lavalta Gravin luokse.
"Ei se mitään, ensikerralla sitten." Gravi lohdutti.
"Mutta voitsä auttaa saamaan se ihme tikku sieltä pois?" tyttö sanoi itku kurkussa. Sitten meni vielä muut roolit, mitä Shira ei jaksanut katsoa, vaan otti esille pandapehmonsa.
"Olenpas minä ollut tyhmä, kun en ollut nimennyt sinua. Olkoon sinä nimeltäsi vaikkapa Panu. Ei, se pitää olla tyttö. Paniini. Liian pitkä. Panda Paniinin Pastelliliitu, tutummin Paniini kun ei muuta keksi." Shira päätti ja alkoi Paniinin kanssa leikkimään.
"No niin, kaikki katit kuulolle, kerron nyt roolijaot!" simssiliini kuulutti pelottavan kovaa mikkiin, kun Ruu oli esittänyt oman koe-esityksen. Moni kissa säikähti, esimerkiksi Shira.
"Espique saa piparipojan roolin, onnea! Sylvi sai ainoana halukkaana mummon roolin, jäniksen roolin nappaa Shira. Ja ai niin, kertoja on Puro..." simssiliini jakeli. Kun Shira kuuli oman nimensä, hän sanoi:
"Paniini, sain roolin!" Ja rutisti pehmoleluaan tiukasti onnesta.


Shiran kirjallisuuskerho:

Sitten näytelmäkerhon jälkeen Shira jäi odottamaan, kunnes kirjallisuuskerholaiset tulisivat. Pian olikin porukka tulossa simssiliini vanavedessään.
"Tänään kirjoitetaan lyhyt tarina paperille, josta piirretään lopuski kuva. Päähenkilö, paikka ja aika." simssiliini ohjeisti ja jakeli paperia ja kyniä.
"Minä kirjoitan sinusta Paniini." Shira päätti ja alkoi kirjoittamaan:
"Olipa kerran tyttöpanda Panda Paniinin Pastelliliitu, mutta tutummin Paniini. Se lojui kauan Marketissa yksinäisenä pölyisellä hyllyllä. Eräänä päivänä hänelle sattui kuutenkin onnenpäivä. Silloinen uusi hoitaja Kirsikka löysi tämän ja ajatteli:
*Taidanpa ostaa tämän pienelle ja ihanalle Shiralleni.*
Ja niin hän tekikin. Tämä otti pandan hyllyltä ja ojensi sen pienelle harmaavalkoiselle hoidokkipennulleen, Shiralle. Tämä otti sen innoissaan vastaan. Sitten piti mennä kassalle. Shira ei edes halunut luopua pehmolelustaan, niin ihastunut hän siihen oli. Sitten kun panda oli saatu ostettua, silloin jo nimettynä Paniini, he menivät huoneelle. Siitä lähtien panda on ollut hänen paras kaverinsa. (Nalan rinnalla)"

*Okei, melkein tositarina. Sitten pitäisi veilä piirtää.* Shira pohti. Tämä alkoi piirtelemään ääriviivoja aloittaen pallosta. Sitten hän jakoi sen puoliksi ja teki ylempään silmät. Pian siinä oli pieni pullea Shira-pentu. Sitten tyttö piirsi vielä Paniinin vierelle. Kun piirros oli myös valmis, Shira palautti paperin simssiliinille.
"Noh, tässähän tuli ensimmäinen tositarina näistä." simssiliini naurahti vertailessaan Untuvan piirtämään supersankarihahmoon Shiran piirrosta.


Nalan elokuvakerho: //tää on sitten hänen nk//

Menimme jälleen kerran elokuvaa katsomaan. Tällä kertaa olisi luvassa Tuhkimo, jolloin moni poikakissa oli sanonut vastaan, mutta ohjaaja oli asiassa pitänyt pintansa. Minä en ole koskaan kuullut elokuvasta, joten olin ollut vain hiljaa. Menimme teatteriin ja ohjaaja ilmoitti pääsevämme ilmaiseksi. Päästyämme teatteriin, huomasimme, että se ei ole elokuvateatteri. Siellä oli näyttökankaan sijaan lava.
"Hups, mentiin katsomaan näytelmää. Noh, ei se haittaa." ohjaaja sanoi. Löin tassullani päähän kun istahdin paikalle vältellen puheliasta Stiinaa. Menin sitten Sweetyn viereen.
"Miks sen ihme keltase pennun piti olla sillein tyhmä?" tämä jupisi. En kuunnellut vaan etsin katseellani Stiinaa. Sitten älysin: hänhän varmasti olisi pentujensa kanssa huoneella! Löin taas päähäni tassulla. Miten olin niin tyhmä?? Sitten näytelmä alkoi. Lavalle astui tyttö rääsyissä. Outoa, unohtiko se esiintymisvaatteet huoneelle? Sitten siellä oli paljon pentuja hyörimässä ympärillä narut hännissään ja pallot korvissaan. Keskityin näytelmään kovasti, ettei tulisi elokuvakeskustelussa (tai siis näytelmäkeskustelussa) öööööö.

Näytelmän jälkeen oli jo aika palata huoneelle. Näytelmä oli pitkä ja tylsä. En jaksa kertoa, mitä siinä tapahtui, sillä se saattaisi minut uneen varmasti.


Tuhkan värkkäilykerho //Elmo ei vielä osallistu kerhoon kun on vielä pieni, ja Tuhkan nk//

Menin värkkäilykerhoon. Sitä ennen hain kyllä Ruun. Ajattelin ilmoittaa jonkun pennuistani mukaani värkkäilykerhoon, että voisimme toimia kuin isä ja poika. Koputin simssiliinin ovelle ja Ruu tuli avaamaan. Hän ymmärsi heti mistä oli kyse ja tuli mukaani. Päästyämme näytelmälavalle näimme Nalan lähtemässä sieltä elokuvakerhoporukkansa kanssa, varmaan katsomaan taas elokuvaa. Vetäjämme odotti meitä siellä.
"Voi ei, taas kaksi Ruuta." tämä kauhisteli ja oli melkein pyörtyä taas.
"Hei, me ei olla sisaruksia, eikä mitenkään sukulaisia." Ruu sanoi napakasti vetäjälle.
"Noh, tänään me saamme tutustua erilaisiin materiaaleihin mitä luonnossa on." vetäjä kertoi.
"Mutta nythän on talvi, kaikki on lumen peitossa." Ruu selitti.
"Niin. No sitten katsotaan puita." vetäjä päätti.
"EI ME OLLA LUONTOKERHOSSA!" Ruu huomautti ärsyyntyneenä.
"No katsotaan sitten miten vasaraa käytetään, sisällä." vetäjä huokaisi ja otti sellaiset työkaluvyöstään. Sitten hän antoi yhden minulle, yhden Ruulle ja kolmannen hän piti itsellään.
"Elikkä, tästä puuosasta pidetään kiinni, litteällä metalliosalla hakataan naulaa ja toisella puolella olevat kaksi häkästä, niillä otetaan naula irti jos se vaikka meni vinoon. Tässä teille laudat ja naulat." vetäjä kertoi ja jakeli mainitsemansa tavarat. Otin nopeasti käpäliini ne ja laskin lattialle. Sitten löin yhden naulan.
"Eieiei Ruu, se pitää olla näin." vetäjä vieressä juoksi kiireisenä Ruun luo ja laittoi vasaran vinoon. Ruullahan meni juuri oikein. Sitten tyttö löi vasaralla juuri samaan suuntaan kuin ohjaaja käski - ja se osui hänen varpailleen. Vetäjä rääkäisi kivusta ja meni vaikeroimaan lattialle. Pian lääkärit saapuivat ja veivät hänet mennessään.
*Noh, hyvä etten ottanut pentuja katsomaan jos he haluaisivat kerhoon, ne ovat niin pieniä vielä...* ajattelin poistuessani Ruun kanssa, kerho oli sen takia näköjään loppu.


Veetin partio: //Elmo pieni ja Veetin nk//

Menimme ulos odottamaan simssiliin tuloa. Partio oli saanut uutta porukkaa, poikani Ennustus ja Sisu. Miksi tähän kerhoon tulee vain pentuja? Olin siis siellä ainoa aikuinen. Ja se typerä Ennustuskin oli siellä. Hän ei ole poikani!
"Moi isi!" tämä tervehti minua. En vastannut, joten hän käöntyi pettyneenä pois. Samassa huomasin että Ennustus oli kasvanut poikieni Kuulan ja Rion mukana.
"Noh, tänään mennään kävelylle ja katsomme luonnonmerkkejä." simssiliini kertoi reippaasti ja puki vaatteita päälleen. Sitten me mentiin ulos.
"Tuossa on koivu!" Ennustus huudahti ja osoitti isoa puuta.
"No ei vaan mänty." sanoin ivallisesti.
"Hyvä Ennustus!" simssiliini kehui. Tämä ei kuullut minua.
"Isi, mä en oo käyny melkein ollenkaan ulkona." Ennustus huomautti loukkaantuneena.
"Tuolla on mustikkapensas!" Sisu ilmoitti.
"Ei siellä ole mitään." ihmettelin.
"On." Sisu intti ja meni näyttämään. Totta, siellä olikin lumen alla piilossa mustikoita.
*Minusta on tulossa vanha.* ajattelin harmistuneena, ja sittenkin huomasin, että olin kasvanut vanhukseksi. Höh.
"Vau, hyvä Sisu!" simssiliini kehui.
"Minä taas löysin lunta." yritin.
"Mutta sitähän on kaikkialla. Se koivu oli siellä takana ainoa yksilö." Ennustus kertoi.
"Ja mustikkanikin." Sisu lisäsi. Loukkaannuin.
"Ette arvosta teitä vanhempaa kissaa." vähättelin.
"No sä et arvosta omaa poikaasi!" Ennustus intti jo hieman kiukkuisena.
"Missä muka?" ihmettelin.
"Sä vähättelit mua kun löysin koivun." Ennustus selitti ja purskahti itkuun. Onneksi simssiliini hömelönä ei huomannut mitään.
"Hei, aika loppui, nyt minun pitäisi mennä äkkiä toimittajakerhoon." simssiliini huomasi katsoen kelloa ja lähdimme.


Nalan toimittajakerho //Nalan nk ja Nalan kohdassa hänellä ei lue että olisi siinä kerhossa!//

Elokuvakerhon jälkeen oli aika toimittajakerhoon. simssiliini juoksi kiireellisesti meidän luokse ja pyysi anteeksi myöhästymisestä. Tällä kertaa saimme tutkia vanhojen lehtien testereitä, ja keksiä seuraavat testattavat jutut pääsiäistesteriin, ja keksiä kysmykset. Lopuksi paras äänestetään. Valitsin testattaviksi tuotteiksi mämmin ja suklaamunat. Sitten päähäni pälkähti hurjasti ideoita kysymyksistä. Lopulta minulle muodostui tällainen kaava:
"1: Oletko koskaan maistanut mämmiä?
2: Syötkö mämmiä sellaisenaan, vai laitatko jotain sekaan? (maito, sokeri, jne)
3: Kuuluuko mämmi pääsiäiseen?
4: Haluaisitko muuttaa jotain mämmissä?
5: Oletko koskaan maistanut suklaamunia?
6: Millä tavalla syöt munat yleensä? (murskaamalla pieniksi, hotkaisemalla kokonaisena, jne)
7: Kuuluuko suklaamunat pääsiäiseen?
8: Haluaisitko muuttaa jotain suklaamunissa?
9: Mämmi vai suklaamunat?
10: Pystyisitkö sekoittamaan ja syömään näitä kahta sekoitettuina?
Sitten palautin sen simssiliinille. Yhdessä katsoimme kaikki läpi. Koska en muistanut kenenkään paitsi Marjan, päätin äänestää hänen. Koska ei saanut omaa. Täytimme nimellä äänestyslaput ja annoimme simssiliinille.
"Voittaja on... Ava, kolmella äänellä!" simssiliini julisti. Noh, onnea sille. En kuullut sitä, mutta varmasti se oli hyvä.


Hoitotarina:

"Minä haluan sinne rusettiluisteluun, vaikka en halua rakkautta välttämättä! Onko vaikea ymmärtää??" Nala huusi Veetille.
"Noh, sitten mäkin menen sinne." Veeti kertoi.
"Etkä mene! Sun pitää huolehtii meistä äidin kanssa!" Kuula ja Rio huudahtivat yhteen ääneen närkästyneinä.
"Nala, sinun pitäisi tulla rusettiluisteluun etten olisi yksin!" Shira vaati.
"No senkin takia haluaisin sinne, että et olisi. Mutta tämä ääliö on kuin toinen häntäni!" Nala selitti osoittaessaan Veetiä.
"Mutta... Daim pystyy huolehtimaan Kuulasta ja Riosta!" Veeti yritti.
"Mutta sunhan piti olla äidin seuranakin!" Kuula huomautti.
"MITÄS TÄSSÄ NYT HUUDELLAAN?" Kirsikka ihmetteli. Sitten alkoi mekkala, mistä ei saanut mitään selvää.
"Eikun ahaa." Kirsikka ahaasi kun näki lattialla olevan  ystävänpäiväminitestin.
"Hei, menkää minne haluatte. Kuiskatkaa jokainen yksi kerrallaan korvaani." Kirsikka pyysi. Jokainen kävi kertomassa. Sitten Kirsikka kertoi minne jokainen menee. Jokainen nyökkäili tyytyväisenä.
"Sitten mentiin!" Kirsikka sanoi reippaasti.
"Entäs pennut?" Tuhka kysyi huolestuneena viitatessaan kolmeen pentuunsa.
"Hoidamme heille jonkun." Kirsikka lupasi.
Nopeasti päästyään käytävälle porukka tapasi simssiliinin ja Visionin.
"Heips, tarvitsisimme pennuille hoitoa kun menemme niihin ystävänpäiväjuttuihin." Kirsikka selitti kaksikolle.
"Ja olisiko kiinnostunut ottamaan yhden pennuista?" Kirsikka jatkoi kuiskaten.
"Voinhan minä ottaa tuon ensimmäisen." Vision sanoi pirteästi ja osoitti Onnia.
"Hei, Tuhka, Vision haluaisi saada Onnin. Hän pitä kisusta." Kirsikka huuteli.
"No jos kerran pakko." Tuhka sanoi pettyneenä ja meni pennun luokse.
"Ää!" tämä huusi.
"Sinulle tulee uusi hoitaja." Tuhka kuiskasi hänen korvaansa.
"Jee!" tämä huudahti ja juoksi simssiliinin luo.
"Minulle sinä tulet." Vision naurahti.
"Höh, taikatyyppä olisi ollut kiinnostavampi." Onni murjotti mutta meni Visionin perään.
"Minun kaikki kissat osallistuvat tapahtumaan, anteeksi." simssiliini pahoitteli.
"Hei Vision, voisitko sinä hoitaa näitä pentuja?" Kirsikka huusi Visionin perään mutta tyttö ei enää kuullut.
"Noh, ehkä vain jätetään ne huoneelle. Jos joku kissoistasi peruuttaa juhlan tiedätte mistä pennut etsiä." Kirsikka huokaisi ja patisti pennut huoneelle. Sitten kaikki lähtivät omiin juhliinsa.


Ensin nyyttärit:

Veeti, Daim, Kuula ja Rio ampaisivat kohti juhlatupaa, jossa nyyttärit pidettäisiin. Tuvassa oli paljon väkeä, nyyttärit olivat varmaan suosituin niistä neljästä vaihtoehdoista. Veeti etsi käsiinsä heti Hipsulin, joka istui nurkassa odottamassa poikakissaa. Kuula ja Rio juoksivat heti tuttujen kavereiden seuraan, eli Samon ja Tulpen. Mukana oli myös vihreiden poikien puolisisaret Clarissa ja Coco. Mukana tuli perässä Daim, kahdesta syystä: Hänen mielestä pitäisi jonkun vahtia pentuja, ja, oikeasta syystä hänellä ei ollut seuraa, mikä ei kyllä haitannut papparaista. Silti hän hiukan pettyi kun Sylviä ei näkynyt. Pennut alkoivat pelaamaan jalkapalloa. Daim halusi tulla mukaan. Pennut sanoivat jyrkästi ei.
"Edes tuomari?" tämä anoi. Lopulta pennut luovuttivat ja päästivät hänet tuomarin virkaan. Daim huusi hep ja peli alkoi. Vihreä joukkue oli Clarissa, Coco ja Tulpe. Alienjengi oli Kuula, Rio ja Samo.
"Mä aattelin että piti olla väri -joukkue." Tulpe kommentoi ennen pelin alkua. Samo kettereine jalkoineen onnistui nappaamaan pallon ensimmäisenä jalkoihinsa. Sen jälkeen hän potkaisi pallon Riolle, jonka jälkeen hän potkaisi sen Kuulalle. Kuula potkaisi sen maaliin.
Näin jatkoi. Tulpe katsoi murhaavasti Alienjengiä, kun tulos oli 8 - 0.
"Tämä ei ole reilua! Noi on isoja pentuja ja ei ihme että me hävitään!" Tulpe valitti Daimille.
"Noh, sitten Tulpe ja Kuula vaihtaa joukkueita." Daim päätti.
"Mutta sitten me ei olla Alienjengi, kun tässä yksi ei ole alienkisu!" Rio valitti.
"Mitä väliä sillä on?" Tulpe tuhahti.
"Että me ei sitten olla puhtaasti alieneja."
"No Kuulalla on isänsä valkoinen vatsa, joten se ei ole puhdas!"
"No sitten tuokaan ei ole Vihreä joukkue!"
"Mitä väliä, en itsekään ollut vihreä!"
"Stopstopstop." Daim kiirehti väliin.
"Haluamme vanhan joukkueemme takaisin.
"Samo vihreisiin."
"Se ei ole vihreä!"
"No ei ollut Tulpekaan!"
"Riittää! Nyt pelataan jotain muuta, että tulisimme sopuun." Daim tuhahti. Pennut katsoivat hämmästyneinä vanhusta, ja sitten jokainen pentu alkoi supisemaan tuohtuneesti. Daim meni katsomaan pelihyllyjä.
"Pelataan Aliasta." Daim päätti ja laittoi pelilaudan lattialle. Daim luki sääntöjä itsekseen.
*Kun pelaaja selittää sanaansa, muut yrittävät arvata... Miten monimutkaista!* tämä ajatteli ja heitti pelilaudan takaisin hyllyyn.
"Olemme Aliasta ilman lautaa. Joku keksii sanan, ja muut yrittävät arvata sen sen selityksien perusteella. Minä aloitan." Daim päätti. Hän oli keksinyt sanan "omena".
"Se on hedelmä, jonka väri vähän vaihtelee vihreän..." Daim aloitti, kunnes Tulpe huusi innokkaana päälle:
"Omena!"
"Sinun pitää pyytää puheenvuoroa." Daim sanoi tyynesti. Samo viittasi kuten olisi koulussa ja Daim nyökkäsi poikaa päin.
"Omena." tämä kertoi ujosti.
"Oikein!" Daim onnitteli.
"Epäreiluu! MÄ keksin sen sanan." Tulpe murjotti mutta Daim ei kuunnellut.
"Sitten Samon vuoro." Daim ohjeisti.
"No se on keltainen. Ja kirkas." Samo aloitti ja nyökkäsi viittaavalle Kuulalle.
"Sinä? Samo?" hän arveli.
"Väärin." tämä vastasi innoissaan. Hän oli keksinyt vaikean sanan! Sitten Coco viittasi.
"Light?"
"Ei. Se ei ole kissa." Samo sanoi hyppien innosta.
"Kulta?" Clarissa arveli.
"Ei."
Kaikki yrittivät arvailla kiinnostuneina. Tulpe mökötti nurkassa.
"Tulpe, aijotko sinä arvella?" Samo kysyi huolestuneena.
"Kyllä mä tiesin jo sen. Aurinko." tyttö vastasi nyrpeästi.
"Miten tiesit?" Samo ihmetteli henkeä haukkoen. Muut pennut alkoivat taputtamaan vaikean sanan arvaamisesta. Tulpe piristyi.
"Olenhan minä fiksu." tämä leveili.
"No Tulpe, keksi sana ja kuvaile." Daim kehotti.
"Okei. Se on liila." Tulpe aloitti ja antoi vuoron Kuulalle.
"Veikko?" tämä arveli.
"Ei."
"Onni?" Rio kysyi.
"Ei. Se on tummanharmaa."
"Tuhka?" Daim kysyi.
"Ei."
"Nyt me mennään leipomaan ja syömään herkkuja!" Odessa huuteli ovelta.
"Se oli Elmo." Tulpe hymyili.
"Mitä Elmosta tiedät?" Kuula ihmetteli.
"simssiliini tietää kaiken." tämä sanoi.


Veetin parissa:

Veeti meni istumaan Hipsulin vierelle.
"Noh, miten menee?" Veeti aloitti keskustelun.
"Noh, tunnen itseni vanhaksi. Kohta olen yhtä vanha kuin Sylvi." Hipsuli huokaisi.
"Itsellä luut alkaa ruostua. Mutta sinun vanheneminen ei estä erityistaitojesi loistoa. Veeti sanoi runollisesti.
"No ei se ennustaminen ole vaikeaa." Hipsuli totesi.
"No minulle on." Veeti naurahti.
"Miten tulen kestämään kun meidän










alienien on aika lähteä kotiplaneetoilemme?" Hipsuli mietti.
"Älä mieti sellaista. Siihen on vielä yli puoli vuotta." Veeti pyysi.
"Mutta kohta on jo mennyt ensimmäinen puoli vuotta. Ja aika on mennyt nopeasti. Kohta on mennyt jo seuraava puoli vuosi ja meidän pitää lähteä." Hipsuli sanoi haikeana.
"Älä nyt sellaista ajattele Hipsuli!" Veeti huudahti.
"Mutta se alkaa tulla väkisin mieleen kun vanhennun. Silloin tuntuu että aikaa on mennyt ja paljon." Hipsuli kertoi.
"Mitä sillä on väliä, vanhenemmeko vai ei? Kyllä esimerkiksi Sylvi ehtii tehdä elämäntavoitteensa saamalla 1000 ikäpistettä. Ja siihen on vielä jonkin verran matkaa!" Veeti lohdutti.
"Ei se sitä tarkoita että me vanhenisimme hänen mukana." Hipsuli sanoi.
"Hei, kyllä Rex sai iänvähennysjuomaa että hänen tyttöystävänsä saisi häntä iässä kiinni." Veeti jatkoi ja otti kumppaniaan käpälästä kiinni.
"Ja millaiset sydänsurut tulen tekemään kun sinun lisäksesi on vielä Rico." Hipsuli jatkoi.
"Nyt me mennään leipomaan ja syömään herkkuja!" Odessa huuteli ovelta.
*Onneksi Odessa kutsui, jotta meidän ei tarvitsisi jatkaa tätä.* Veeti ajatteli.


Sitten kaikki nyyttäriläiset ovat yhdessä:

Kuula oli heti ensimmäisenä herkkujen kimpussa, olihan tämä herkkusuu.
"Päärynäpiirakkaa, kermakakkua, tikkareita, macaronseja, herkkukori oijoi TÄMÄ ON TAIVAS!" Kuula huusi ihastuksissaan ja tunki suuhun herkkuja mitä jaksoi. Rio yhtyi mukaan, hitaammin syöden.
"Älä hotki pikkuinen." Hipsuli ja Veeti tulivat torumaan Kuulaa. Daim meni leipomaan ainoana Kirsikan porukasta. Kuula ja Rio huomasivat Ennustuksen.
"ENNUSTUUS!" nämä huusivat innoissaan ja juoksivat veljensä luo. Veljekset rutistivat tiukasti.
"Miksi et pelannut meidän kanssa jalkapalloa ja Alias ilman lautaa?" Rio kysyi.
"En huomannut teitä. Olin Sisun, Melodeen, Marjan, Vatun ja Mustikan kanssa Loikkaa." Ennustus selitti.
"No voitko nyt olla meidän kanssa?" Kuula kysyi.
"Tietty!" tämä huudahti ja kolmikko kääntyi takaisin herkkujen puoleen.


Takaisin juhlatupaan:

Kun mahat oli täynnä, oli aika palata juhlatupaan. Nyt kaveriporukat yhdistyivät. Pelattiin Loikkaa. Yhdessä oli siis Kuula, Rio, Ennustus, Samo, Tulpe, Clarissa, Coco, Marja, Vattu, Mustikka, Melodee ja Sisu. Ensin oli jääneenä Tulpe.
"4 loikkaa." Tulpe päätti. Jokainen hyppeli määrän. Pisimmällä oli Melodee isoimpana, toisessa päässä taas Mustikka kun kompastui ekat askeleet. Tulpe hyppäsi 3 loikkaa. Hän ei päässyt pienenä pitkälle, joten hän huusi:
"Tulipalo!" Jolloin kaikki lähtivät juoksemaan Tulpen ohi. Tulpe otti kiinni Clarissan. Clarissa Cocon. Coco taas Kuulan. Kuula Melodeen. Melodee Marjan. Marja Vatun. Vattu Marjan. Marja Vatun. Ja niin he läpsivät koko ajan toisiaan vuoron perään. He lähestyivät maaliviivaa. Ketterästi Marja oli lähempänä maalia, läpsäisi Vattua ja otti ripeän askeleen taaksepäin viivan yli. Ja näin leikki jatkui iloisesti, kunnes oli myöhä.


Ravintolatreffit:


Tuhka meni hakemaan Galaxyn alienkissojen huoneelta. Tuhkalla oli komea rusetti kaulassaan, ja poika odotti innolla kumppaninsa näkemistä. Oven avautuessa paljastui kaunis liilanvärinen tyttökissa Galaxy puhtaana, raikkaana, omenantuoksuisena ja muutenkin valmistautuneena. Hänellä oli myös Tuhkan antama sormus.
"Ooh, näytätpä kauniilta tänään." Tuhka ihasteli.
"En malta odottaa pääsevämme ravintolaan. Kai pennut ovat hoidossa?" Galaxy kysyi.
"Heillä on kaikki hyvin. Tarjoan ruuan." Tuhka tarjoutui ja otti tyttöä käpälästä kiinni. Yhdessä he menivät kohti ravintolaa. Ravintola näytti tyyriiltä ja sivistyneeltä. Uuden rakennuksen edessä odotti monta paria odottamassa avausta.
"En malta odottaa että pääsen syömään täällä!" Mocca sanoi innoissaan puristaen Ricoa kädestä.
"Minähän ajattelin Ricon olevan Hipsulin kumppani..?" Galaxy ihmetteli.
"No minäkin ajattelin." Tuhka kertoi.
"Moi Galaxy ja Tuhka!" Light tervehti ja tuli esiin kumppaninsa Sourcen kanssa.
"Onnea muuten pennuistanne." Source onnitteli.
"Kiitos. Muuten, sinähän Light olet kasvanut pikkupennusta Galaxya vanhemmaksi!" Tuhka naurahti.
"Noh, minä olen käynyt aika monen hoitajan luona. Tosin Galaxyn elämäntavoite on toteutettu kun minun taas ei." Light jatkoi nähdessään Galaxyn surkastuneen ilmeen.
Pian esille tuli kokin asuun pukeutunut kokki, joka oli näköjään myös ravintolan avaaja.
"Nyt voitte nauttia avausten kunniaksi puoleen hintaan ruokaamme tänään!" kokki ilmoitti ja leikkasi isoilla saksilla oven edessä olevan punaisen nauhan poikki. Parit menivät yhdessä innoissaan sisälle ja menivät pöytiin.
"Haluaisitteko näköalalla pöydän? Se olisi viisi penniä extraa." kokki kysyi.
"Joo." Tuhka nyökkäsi ja katsahti Galaxya.
"Älä yritä vakuutella minua." tämä naurahti.
"Ajattelin että tykkäisit nähdä kauniita paikkoja." Tuhka kertoi ja ojensi pennit kokille. Tämä ohjeisti kaksikon pöytään, josta näki kauniit maisenat kuten luvattiin.
"Noh, mikä olisi alkuruokanne ja juomanne?" kokki kysyi ja ojensi ruokalistat. Heti Galaxy päätti omansa ja kertoi sen mieliviestinä Tuhkalle. Tuhkakin aikoi ottaa saman.
"Kaksi Sushirullat-nimistä annosta minulle ja seuralaiselleni. Ja juomaksi vesi." Tuhka kertoi. Kokki kirjoitti ruuat ja juomat ylös ja lähti kumartaen pois. Sitten hän toi juomat ja lähti taas.
"Mitähän luulet, onkohan pennuilla hauskaa?" Galaxy pohti ja joi vettä lasistaan.
"Varmasti." Tuhka vakuutteli ja laittoi lasinsa nätisti lautasen vierelle.


Mitäshän oikeasti pennuille kuuluu... Mennäänpä katsomaan:

Veikko ja Elmo jäivät hämmästyneinä istumaan huoneen lattialle.
"Noh, Elmo, mitäs me tehäis?" Veikko kysyi itsevarmasti. Vaikka hän aukaisi suunsa ensimmäistä kertaa syntymänsä jälkeen, oli hänen äänensä kuuluva ja varma. Hänen veljensä kohotti olkapäitään, jonka jälkeen tämä osoitti suutaan tassullaan.
"Ai nälkä? No mennään kattoo kaappia." Veikko päätti ja tassutti kompuroiden kaapille. Elmo jäi tuijottamaan paikalleen veljensä touhuja.
"Pinkkejä tikkuja... Hyi mikä väri! Mutta täälhän ei näy muuta, joten varmaan näit on pakko maistaa." Veikko puhui itsekseen ja repäisi kaksi. Loput tippui lattialle ja sieltä paljastui muuta ruokaa ja tavaraa.
"Nääh... ihan sama." Veikko ei välittänyt ja meni veljensä luo antaen tikun tälle.
"No jaahas, miten tämän saada auki..." Veikko huomasi että pinkkiä olikin paperia ja yritti repiä sitä auki - turhaan. Elmo sai paperin siististi tikun ympäriltä, ja sisältä paljastui herkullisen näköinen pallo.
"Voitko avata mullekkin?" Veikko kysyi. Elmo nyökkäsi ja otti veljensä tikun käsiinsä.
"Miks sä et puhu mulle?" Veikko tajusi kysyä.
*E no os a-a* tämä kuuli yhtäkkiä mielessä samaan aikaan kun hänen veljensä aivasti ja lensi taaksepäin.
"Vau, sähän osaat lähettää mieliviestejä kuin äiti!" Veikko huokaisi lumoutuneena. Elmo heilutteli päätään niin että hän ilmeili "ei".
"Mutta sähän lähetit mulle juuri "en osaa"." Veikko tiuskaisi. Elmo heilutteli päätään ein merkiksi.
*Ehkä se ei tiedä.* Veikko oivalsi. He alkoivat lipoa tikkujaan.
"Onks hyvää?" Veikko kysyi. Elmo nyökkäili. Pian oveen koputettiin.
"SISÄÄN!" Veikko huusi. Oven avasi Ruu.
"Isi!" Veikko ilahtui, ja Elmokin äännettömästi.
"Olen Ruu, simssiliinin kissa, ja tulin hoitamaan teitä." Ruu kertoi hieman kiihtyneenä. Sitten hänen katseensa siirtyi lattialla lojuviin tavaroihin.
"Ehkä ensin siivotaan." Ruu päätti ja katsahti pentuihin kysyvästi.
"Meillä oli vaa nälkä." Veikko sanoi viattomasti.


Ravintolassa:

Pian alkuruuat saapuivat. Kaksikko ottivat syömäpuikot käpäliin.
"Ompas nämä hankalat." Galaxy totesi kamppailen ateriemien kanssa, mutta lopulta luovutti ja alkoi syömään sushit käpälin. Tuhka aloitti tekemään samoin. Pian kokki tuli takaisin ja kyseli alkuruokaa.
*Otetaanko tuo lihaisa ateria yhteiseksi ettei sinulle tulisi kalliiksi?* Galaxy ajatteli hänen mieleensä. Tuhka nyökkäsi.
"Yksi Lihaisa ateria." Tuhka tilasi.
"Mutta teitähän on kaksi." kokki ihmetteli.
"Me jaamme sen että joka ateria mahtuu." Galaxy pisti väliin. Kokki kohautti olkapäitään ja lähti pois. Sitten kaksikko jatkoi sushirullien syömistä.
"Onkohan niillä pennuilla oikeasti kaikki hyvin?" Galaxy hermoili.
"Älä hermoile Galaxy." Tuhka rauhoitteli.
*Minä laitan Veikolle mieliviestin.* Galaxy päätti. Heidän odottaessa seuraavaa ruokaa hän tekikin sen.


Pennuilla:

"Jaahas." Veikko marisi. Ruu katsoi vuoron perään pentuja ja vuoroin tavarakasaa.
"Autetaan teidän Kirsikkaa ja siivotaan sotkunne pois." Ruu sanoi ja alkoi laittamaan tikkareita siististi ylähyllylle. Elmo tuli kiltisti mukaan, ja Veikko pitkän suostuttelun jälkeen.
*Onko siellä kaikki hyvin?* Galaxy kysyi Veikon mielessä.
"Äiti ajatteli viestin mulle!" Veikko huudahti innoissaan ja pudotti Shirna ja Nalan kauneustuotteet lattialle ja pomppi.
"Voi että miten ne alienkisut on outoja." Ruu jupisi.
"Se ajatteli että Onko siellä kaikki hyvin." Veikko sanoi.
"Mistä sä sen tiedät?" Ruu kysyi.
"Äiti ajatteli sen mulle." Veikko kertoi.
"No ajattele sille takaisin että kaikki on hyvin." Ruu kertoi.
"En osaa. Mutta Elmo osaa, sillä se teki mulle." Veikko kehui veljeään. Elmon heilutteli päätään ein merkiksi.
"Se ei tiedä, se sanoi mulle En osaa, kun kysyin miksei se puhu mulle." Veikko selitti.
"Noniin, oudosta kissasta outoja pentuja." Ruu sanoi pentujen kuulematta ja tunki vieläkin tikkareita hyllylle.
"Ai niin, äiti osasi myös lukea ajatuksia! Voin ajatella sitä kunnes se huomaa sen." Veikko keksi ja alkoi toistelemaan sanoja päässään.


Käväistään nopeasti ravintolassa:

"Toivottavasti Veikko huomaa viestin. Kun ollaan näin kaukana niin se ei mene välttämättä perille." Galaxy toivoi.
"Kyllä se menee. Aah, ruoka saapuu." Tuhka huomasi kun kokki palasi lihalautasen kanssa. Hän vei myös alkuruuan astiat mennessään ja kyseli jälkiruokaa.
"Yksi mustikkakuorruteleivos ja yksi suklaakuorruteleivos kun on näin iso ateria." Tuhka tilasi viimeisen kerran. Sitten kokki lähti.
"Tarkastele pojan mieltä." Tuhka muistutti Galaxya ja tyttö teki työtä käskettyä.
"Hän kertoo että kaikki on hyvin." Galaxy huokaisi helpotuksesta ja ilmoitti pennulle että on huomannut viestin. Sitten he alkoivat jakaa isoa lautasta.
"En olisi pystynyt syömään tätä yksin... Ja vieläpä jälkkärin kanssa!" Tuhka kommentoi kun leikkasi kinkkua ja antoi palan Galaxyn naposteltavaksi. Ja toisen itselleen. Sitten he mutustelivat vuorotellen lihapalojaan ja Tuhka leikkasi aina uudet palat, kunnes koko annos oli syöty.


Pentujen luona:

Kun kaikki tavarat oli saatu siististi kaappiin (ihmeellisesti), oli Ruun mielestä pentujen aika saada palkkio kovasta uurastuksesta.
"Voimme leikkiä leluillanne." Ruu kertoi ystävällisesti ja katsahti poikien isoille hyllyille.
"Mä haluun mun sen sateenkaaririnkulan ja nallen." Veikko pyysi ja Ruu antoi lelut. Elmo osoitti omaa nalleaan ja sai sen käpäliinsä.
"Tämän nimi on Kakka, koska se on sen näköinen." Veikko päätti.
"Hei, yritä nyt keksiä vähän asialliseman nimen." Ruu pyysi.
"Se on Kakka ja piste." Veikko sanoi pisteliäästi. Elmo osoitti yhteisten herkkujen hyllyllä olevaa suklaalevyä.
"Ei syödä nyt." Ruu sanoi. Elmo löi tassullaan päähän ja osoitti vuorollaan nallea ja suklaata.
"Ai yritätkö sanoa että nallen nimi olisi Suklaa?" Ruu keksi. Elmo nyökkäsi innoissaan kun hänet ymmärrettiin. Sitten he alkoivat leikkiä pehmoleluillaan.


Ravintola:

Melkein heti kun Tuhka oli saanut nielaistua viimeisen lihapalan ja Galaxy koristesalaatit, tuli kokki viimeisen kerran - jälkiruoka-annosten kanssa. Kahdella lautasella komeili molemmissa yksi leivos, sinisellä kuorrutteella ja ruskealla kuorrutteella. Sininen meni Tuhkalle ja ruskea Galaxylle, kuten pyydettiinkin. Kokki vei pääruuan astiat mennessään ja ei kysellyt seuraavaa ateriaa.
"Etkö ole jo täynnä?" Tuhka ihmetteli kun itse oli kylläinen. Onneksi pieni mustikkaleivos mahtuisi vielä.
"Synnytys näännytti minut, joten kyllä vielä mahtuu." Galaxy vakuutteli ja alkoi ahmimaan leivostaan. Tuhkakin söi omaa leivostaan.
"Mutta oikeasti... Parka Shira kun hän ei löydä kumppania. Hän haluaisi jälkikasvua koska on Kirsikan ensimmäinen hoidokki." Tuhka aloitti keskustelun.
"Niin. Kaikilla on jotenkin juuri nyt kumppanihaku tiedossa, eikä olisi kiva jäädä ilman." Galaxy totesi.
"Voin vain toivoa että hän saa luistelussa mieleisen parin..." Tuhka toivoi ja söi leivoksensa loppuun. Kun ne oli syöty, oli aika lähteä.
"Teidän pitää maksaa vielä laskunne." kokki muistutti ja ojensi Tuhkalle paperin.
"Aika kallista. Nooh, onneksi Kirsikan rahoja." Tuhka naurahti ja tuijotti paperia, jossa luki lopussa 40 penniä.
"Ja aterianne oli puoleen hintaan, joten 20 penniä siis." kokki jatkoi. Tuhka antoi pennit ja sitten kaksikko lähti ravintolasta kylläisinä.


Shiran ja Nalan rusettiluistelu:

Tytöt kipittivät nopeasti hoitolan edessä olevan lammen äärelle. He pääsivät ensimmäisinä jonoon saamaan kaulalleen rusetit.
"Jee, pinkki." Shira ilahtui.
"Kaikille tytöille tulee pinkit, pojille liilat." rusetin kiinnittäjä selitti. Shira katsoi rusettiaan, jossa lukee nro 1. Nalan rusetissa luki nro 2.
"Noh, pitää sitten odottaa että poikia saapuu." Nala totesi katsahtaessaan tyhjää poikien rusettipuolta.
"Jep. Mutta mennään nyt laittamaan luistimet." Shira kehotti ja tytöt menivät tyttöjen pukuhuoneeseen. Tyttöjä oli paljon ja kesti kauan ennen kuin he löysivät paikan missä istua. Nala haki keskeltä sopivan kokoiset luistimet heille kahdelle.
"Me ollaan näköjään vanhimmat tytöt täällä." Shira totesi katsoessaan ympärilleen.
"Moi Nala ja Shira!" Hahtuva tervehti Nalan vierestä.
"Moi vaan!" Shira ja Nala tervehtivät takaisin.
"Luistelu on kivaa!" Hahtuva sanoi.
"Niin on." Nala myönsi.
"Minä en ole koskaan kokeillut." Shira kertoi.
"Ettekö te löydä kumppania?" Hahtuva kysyi.
"Minä vaan luistelen. Ei minusta äitiä tule." Nala vakuutti.
"No minä etsin. Haluaisin Kirsikan ensimmäisenä hoidokkina saada jälkikasvua." Shira myönsi ja teki rusetit lusitimilleen.
"No niin, tytöt vaan jäälle kun siellä näytetään olevan valmiita!" kuului simssiliinin ääni kaiuttimesta. Tytöt peittivät korvansa kovasta äänestä ja menivät luistelemaan jäälle. Poikia ei näkynyt missään.
"Luistellaan sitten yhdessä." Nala vaati ja Shura nyökkäsi.
"Totta kai, enhän minä luistella osaa."
Tytöt potkivat itsensä keskelle lammen jäätä. Nala tuki Shiraa pienesti, itsekseen tämä kaatuisi pari kertaa. Ja takapuolen kastumista kissaneiti yritti todellakin välttää. Pia pojat tulivat jäälle jääkiekkomailojen kanssa ja löivät niitä jäähän.
"Oeee!" Shiran ja Nalan ikäinen ruskeavalkoinen poika huusi muiden kanssa.
"Tuo on näköjään meidän jomman kumman pari." Shira päätteli iästä johtuen ja tytöt alkoivat luistella poikaa kohti hitaasti ja epävarmasti Shiran takia.
"Pojat, meillä ei ole jääkiekkoa vaan rusettiluistelua. Etsikää tyttöparinne jolla on sama numero kuin teidän rusetissa!" simssiliini selitti kaiuttimesta ja pojat heittivät pettyneinä mailat pois jäältä.
"Noh, mikä numero sinun rusetissa on? Todennäköisesti 1 tai 2?" Nala kysyi.
"Ööh... 1. Jee mä voitin!" poikakissa ilakoi vilkaistuaan liilaa rusettiaan.
"Noh, löysit parin." Nala nauroi.
"Mis se on? Oon muuten Dean." poika esittäytyi.
"Se on tuossa vierelläni." Nala nauroi ja osoitti kompuroivaa Shiraa, joka liukastui takapuolelleen.
"Ääk!" tyttö vinkaisi kauhusta kun takapuoli kastui.
"Noh, moi, ööh. Kuka oot?" Dean kysyi.
"Shira." Shira sanoi ja katsoi vihaisena pariaan. Tämä ei todellakaan halunnut häntä.
"Sitten Nalan paria etsimään." Shira sanoi yrittäen reippaasti jotta Nalakin saisi tuntea että saisi ehkä huonon parin.
"Jos se on numero 2, se pari, kunnon jänishousu täal jäällä, se o tossa nurkassa." Dean sanoi ja osoitti harmaata kissaa reunalla.
"Kiitos." Nala sanoi pirteästi ja meni kohti poikaa.
"Entäs minä?" Shira hätääntyi.
"Sinunhan pitää olla parisi kanssa. Tämähän on sen idea." Nala selitti nauraen.
"No voi ei." Shira huokaisi ja katsahti Deaniin.
"Noh, tule. En osaa luistella." Shira käski.
"Chill hei. Eihä meillä mihinkää kiire oo." Dean sanoi.
"Minä haluan olla kaverini kanssa, ja kuulemma minun pitää olla sinun kanssa." Shira selitti suuttuen.
"Ok, kunhan et kiehu." Dean sanoi tajuten suututtavansa tyttöä ja meni tämän tueksi. Sitten he menivät seuraamaan Nalaa.
"Moi!" Nala tervehti harmaata poikaa minkä luo Dean oli opastanut.
"Minä en halua jäälle..." tämä sanoi kauhistuneena mutta Nala otti poikaa kädestä kiinni ja vei tämän keskelle jäätä. Poika kiljui pelosta.
"Pidä vain hauskaa." Nala sanoi leikkisästi.
"Mutta ei tämä ole!" poika kiljaisi peloissaan.
"Mitä tässä pelkäämistä olisi?" Nala kysyi.
"Jaah... Hyvä kysymys." poika totesi ja rohkeammin yritti jo luistella itse.
"Tämähän on hauskaa!"
"No kestipä sitä tajuta!" Nala naurahti ja luisteli pojan perään.
"Juuh... Numeroni on muuten 2." poika kertoi.
"No sen jo tiesinkin. Omakin on. Olen Nala." Nala esittäytyi.
"Ai. Minä olen Salomon II, tutummin Salome." poika esitteli itsensä ujosti.
"Olen sitten pidemmin Nallekarkki Naurava Napsuttaja jos kiinnostaa siis." Nala kertoi ja katsahti taakseen, jossa Shira ja Dean yrittivät luistelma heidän peräänsä. Shira ei kyllä auttanut kököillä luistelutaidoillaan saavuttamaan heitä.
"Sinulle olisi hyvä lempinimi Nalle." Salome keksi.
"Turpa kiinni." Nala kuiskasi hiljaa itsekseen Salomen kuulematta, vaan sanoi:
"Nala on ehkä silti kivempi."
"No jos niin sanot. Mitä me sitten tehdään kun ollaan löydetty toisemme?" Salome kysyi. Nala katsoi ympärilleen ja näki että jokainen oli saanut parin.
"En tiedä. Luistellaan nyt hetki." Nala ehdotti ja vei Salomen keskemmälle jäätä. Pian Nala alkoi jo pyöriä jäällä kauniisti ja pyysi Salomea mukaan.
"En minä osaa tuota..." Salome yritti.
"No yrittäisit." Nala pyysi ja pyöräytti Salomea. Salome pyörähti hetken ja kaatui sitten - Nalan käpäliin. Sitten Salome rohkastui ja kaksikko alkoi tanssimaan jäällä. Salome nosti ritariliussa Nalaa kun tyttö nosti kauniisti jalkansa ylös. Kohta Salome oli jo takajaloilla seisomassa ja piti pariaan yhdellä käpälällä ylhäällä.
"Höö, hähöö, hähöö. No niin vihdoinkin." Shira huohotti kun oli päässyt Salomen ja Nalan luo.
"No hei. Meillähän on ollut tässä hauskaa." Nala sanoi ja nauroi mennen Salomen vierelle.
"Minulla olisi Nala asiaa." Shira kertoi.
"Ookei." Nala suostui.
"Voidaanko vaihtaa pareja? Mun on täysääliö." Shira anoi.
"Minähän juuri tykkään Salomesta. Sitä paitsi, riitelyn ja erimielisyyksien kautta teistä tulee vielä läheisempiä." Nala kikatti.
"Mutta lupasit ettet hanki jälkikasvuja!" Shira muistutti.
"Ei se sitä tarkoita että poikaystävää kautta kumppania ei voisi." Nala järkeili. Shira suuttui.
"Minä toisissani haluan jälkikasvua." Shira selitti ja melkein itki. Nala tajusi tilanteen.
"Anteeksi Shira. Mutta minä vain pidän Salomesta. Ja kyllä minun mielestä sinulla synkkaa hyvin Deanin kanssa. Sinun täytyy olla vain kärsivällinen." Nala lohdutti ja halasi bestistään.
Pian simssiliini jo kuuluttikin että luistelu loppuisi, sillä alkaisi olla myöhä. Tyttökaksikko kipitti pukuhuoneeseen.
"No Hahtuva, miten meni?" Nala kysyi kun kissa istahti hänen vierelleen.
"No mä sain parikseni Marjan. Se oli kiva. Entäs te?" Hahtuva kysyi.
"Minulle tuli Salome ja Shiralle Dean. Ihan mukavia." Nala sanoi.
"Niin." Shira huokaisi.


Tarpeet:

Daim, Kuula ja Rio:
+Leikkimistarve
+Nälkätarve (-Päärynäpiiras jos olit laittanut sen kaappiin)

Veeti (ja Hipsuli):
+Nälkätarve

Tuhka (ja Galaxy):
+Nälkätarve (täyteen)(oikeastaan Tuhkalla on jo täynnä :D)

Elmo ja Veikko:
+Leikkimistarve
(+Siisteystarve (jos kaapin siivoaminen laskettaisiin))
+Nälkätarve (-2 mansikkatikkaria yhteisistä)

Shira ja Nala:
+Liikkumistarve


//+5 penniä teemiksenä, +30 penniä ystävänpäivätarinana, kouluplussat Shiralle, Kuulalle, Riolle ja Vaahtikselle, jokaiselle jokaisesta kerhosta kerhomerkki (-Elmo ja Veikko), -20 penniä ravintolaruuista, +?? penniä tarinasta. Ja Kasa voit ikäännyttää kissoja vanhemmaksikin ;D, kunhan pliis et ikäännytä Shiraa (sillä muuten menen luvuissa sekaisin ;-D) Mutta jooh, tämmöinen minun ennätyspitkä tarina, ehkä silti ei mene vielä Odessan ja Nooran tarinan yli... ;-D

Vastaus:

Jaiks, äikän tunti ei lähtenyt Shiralla niin hyvin käyntiin kun läksyt oli unohtuneet ja hän tajusi loukanneensa Miukulia "hylätessään" tämän yksin. Toivottavasti Shiran piirros äikän tunnilta ei päädy käsiisi. .-D Ihana huomata miten vihreät pennut tukeutuvat Vaahtikseen ja uskoituvat tälle mieltään painavista asioista, suloista että he olisivat toivoneet tätä isäkseen. .-3 Söpöä miten Shira alkoi keksiä nimeä pehmopandalle odotellessaan koe-esiintymisten päättymistä. .-D Kiva että mieleinen rooli irtosi! Paljon piirtämistä kun sekä äikän että hissan tuntiin liittyi piirtotehtävä, ja vielä kirjallisuuskerhossakin kuvitettiin tarinoita. .-D Hups mikä moka kerhonvetäjältä viedä porukka elokuvan sijaan katsomaan näytelmää, Nalaa ei oikein kiinnostanut. .-D Ihana ajatus Tuhkalta viettää isä-poika-aikaa samassa kerhossa, harmi ettei Elmo päässyt vielä osallistumaan. Yleensä tykkään lukea Veetin hölmöilystä, mutta harmitti miten hän kohteli poikaansa, ei ihme että Ennustus muutti muualle. .-( Harmi ettei Nalan kysymyksiä valittu testeriin, ne ois ollut hyvät! Äää liian söpöä kun Onni kutsui simssiliiniä "taikatyypäksi". .-D <3 Vitsi miten hyvin olit kirjoittanut Tulpesta, juuri tuollaiseksi dramaattiseksi kiukuttelijaksi olen hänet kuvitellutkin! Pentujen riita jalkapallojoukkueista oli ehkä paras osa tarinaa. xD OHO, Veeti käyttäytyi jopa hetken aikaa järjevästi lohdutellessaan Hipsulia jota ajankulu huoletti. Ajatella että alienien vierailusta on jo puolet mennyt. .-o Kerronta vaihteli kivasti ravintolan ja pentujen välillä Galaxyn viestitellessä telepaattisesti. .-) Hmm, mikähän näissä alienkissoissa on kun heille tuo puhuminen tuntuu olevan vaikeampi taito..? Shiran ja Nalan luistelusta oli myös mukava lukea, kummallakin parilla toisella oli pieniä vaikeuksia luistelussa. .-D Toivottavasti Shiraa vielä onnistaa kumppani-asioissa! Saat 121 + 30 + 5 - 20 = 136 penniä ja kohotan kaiken. .-D

-Kasa

Yksityinen viesti

18.02.2020 08:54

Nimi: Xena

18.02.2020 08:52
//Ystävänpäivä- teemaviikon tarinaa!//

Heräsin kauniin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Linnut liversivät ulkona ja auringönsäteet leikittelivät Lilon turkilla. Pentu makoili selällään vieressäni ja hänen tassunsa nykivät kuin hän olisi nähnyt unta.

Ulkona oli kuuma kesäpäivä, ja meren ulappa näkyi taivaanrannassa sinisenä väreilevänä suirona. Sitten tajusin, että eihän nyt pitäisi olla kesä! Ei vihreää nurmea eikä kuumana porottavaa aurinkoa.

Sitten heräsin oikeasti.

Lilo makasi kerällä silmät ummessa jalkopäässäni. Ei ollut niitä uneksimiani auringonsäteitä, ja ikkunasta katsottuani nurmi oli valkean hangen peitossa ja meri näytti tasaisenharmaalta alueelta jossain kaukana. No, onneksi oli sentään sunnuntai, kuten unessa, tuumin ja käperryin takaisin peiton alle.

Kun heräsin uudelleen, puhelimeni kello näyttikin jo puoli yhtätoista. Oli nukkunut melkein kellon ympäri! Lämmin kasa oli kaikonnut varpaideni päältä, ja tyynynikin oli pudonnut lattialle.

Päätin kerrankin pedata pedin siististi ja moitteettomasti, toisin kuin yleensä. Asettelin maailman pehmeimmän pinkin päiväpeiton normaalin peittoni päälle, ja asetin tyynyn paikalleen.

Mutta missä ihmeessä oli Lilo? Varmaan herännyt jo monta tuntia sitten, päättelin pukiessani vaatteita päälleni. Päivän asuna sai toimia mustat farkut ja punainen huppari. Harjasin tukkani nopeasti ja jätin sen valumaan olkapäiltäni auki.

Huoneesta lähtiessäni huomasin yhden kaapeista jääneen auki. Lähemmäksi mennessäni kuulin sen sisältä hiljaista rapistelua, ja keltapilkullinen häntä pilkisti lähes kiinni olevan oven takaa.

- Tiedän kyllä, että olet siellä, huokaisin ja avasin kaapinoven kokonaan.

Yllättynyt kisu veti päänsä pois kaapin alahyllyltä ja kääntyi minua päin.

- Öhöm, tuota noin, hän aloitti. - Halusin vain nähdä, oletko syönyt mangojani, Lilo selitteli työntäen vaivihkaa takajalallaan jotakin takaisin kaappiin.

- Okei, uskotaan, uskotaan. Mutta minä ajattelin että voisimme tänään tehdä jotain kivaa ystävänpäivän kunniaksi, kun emme ehtineet perjantaina virallisena päivänä, ehdotin.

- Kuulostaa kivalta! Lilo sanoi ehkä hieman turhan ‘innokkaasti’.

Päätimme mennä kirjastoon lukemaan ehkä jotain kivaa satua. Siellä oli hyvinkin hiljaista näin aamupäivällä, ja pilvinen päivä loi utuista valoaan suurista ikkunoista. Jäimme alakertaan satukirjojen osastolle, joka olikin melko mittavan kokoinen. Lilo halusi ensin lukea jonkin hyvin vanhan tarinan metsänpeikosta, mutta päätyi sittemmin satuun, jossa kerrottiin kuninkaasta joka ystävystyi palvelijansa kanssa. Niinpä asetuimme ehkä maailman pehmeimmälle tummanpunaiselle sohvalle ja aloin lukea tarinaa.

- Olipa kerran vanha ja arvokas valtakunta, jota hallitsi vähintään yhtä vanha ja arvokas kuningas nimeltä Amadeus. Amadeus oli rikas ja arvovaltainen ihminen, ja kaikki hänen alamaisensa olisivat halunneet olla kuin hän. Siitä huolimatta Amadeus oli hyvin yksinäinen. Eräänä päivänä hän kuitenkin näki erään rengeistään…

- Siis näki minkä? Lilo keskeytti ja nosti katseensa minuun.

- Renki on kuninkaan palvelija, yleensä miespuolinen ja tekee ulkotöitä, selitin ja aloin jatkaa tarinaa.

Tarinassa kuningas ystävystyi renkinsä kanssa, joka oli siihen aikaan hyvin halveksittua. Lopulta kuningas päätti jättää virkansa ja lähti ainoan oikean ystävänsä kanssa kauas pois.

- Loppu hyvin, kaikki hyvin, totesin ja suljin kirjan suureleisesti sen merkiksi, että tarina päättyi.

- No eihän mikään tarina lopu huonosti! Lilo sanoi tylsistyneen kuuloisesti.

- Olet oikeassa, lähes kaikki tarinat loppuvat hyvin, tuumin. - Mutta muistan kyllä kun meille luettiin päiväkodissa hyvin vanhoja suomalaisia tarinoita, jotka eivät päättyneet aina onnellisesti. Voisin katsoa onko täällä sellaisia, sanoin ja menin takaisin kirjahyllyn ääreen.

Löysin kuin löysinkin kirjan, jossa oli kokoelma tällaisia satuja. Valitsin yhden, joka kertoi karhusta ja muurahaisesta, jotka kilpailivat siitä kumpi on vahvempi. Muurahainen kantoi ensin itsensä kokoisen kiven männyn latvaan ja kehotti karhua tekemään saman. Eihän siitä mitään tullut, ja suutuspäissään karhu söi muurahaisen.

Toisessa tarinassa oli karhu, joka ei löytänyt talvella ruokaa. Hän pyysi apua ketulta, joka neuvoi, että karhun kannattaisi tehdä järven jäähän reikä ja kalat uisivat suoraan hänen häntäänsä kiinni. Niin karhu teki, mutta kaloja ei vaikuttanut ollenkaan tulevan häntään. Lopulta karhun häntä jäätyi kiinni järveen, eikä karhuilla sen takia ole häntiä ollenkaan.

- Voit toki päättää itse olivatko loput onnellisia vai eivät, totesin.

- Ensimmäisessä tarinassa ei ollut kyllä kovin hyvä loppu, kun karhu söi muurahaisen. Mutta toisessa tarinassa se oli ihan oikein sille tyhmälle karhulle! Lilo maukui. - Mutta nyt en kyllä jaksa kuunnella enään yhden yhtä satua, hän jatkoi ja kellahti sohvalla dramaattisesti selälleen.

Vein kirjan pois ja palasin sohvalle. Lilo oli jäänyt selälleen makaamaan ja ummistanut silmänsä. Lysähdin itsekin sohvalle ja annoin silmäluomieni painua kiinni.

- Mitä haluaisit tehdä? Kysyin silmiäni avaamatta.

- Hmmh, Lilo mumisi muka väsyneesti. - En mä tiedä, hän marisi tylsistyneen kuuloisena.

Asetuin hieman parempaan ryhtiin ja avasin silmäni.

- Mennäänkö vaikka kaupungille kävelemään? Ehdotin arvioiden pilvien tummuutta ja sateen mahdollisuutta.

- Joo! Yhtäkkiä Lilo oli täysin jalkeilla, ja lähti jo innokkaasti kipittämään kohti kirjaston avonaisia ovia.

- Hei, odota nyt vähän, yritin mutta kissa oli jo ehtinyt käytävälle eikä kuullut huutoani.

Kipaisin nopeasti hakemassa lämpimimmän vedenkestävän ulkotakkini huoneestani ja kiiruhdin sitten ulko-ovesta ulos.

Lilo oli jo ison tien reunassa odottamassa minua häntä kärsimättömästi nykien.

- Kuunteles nyt! Et voi tuolla tavalla vain lähteä omin päin juoksemaan, toruin kisua.

- Anteeksi! Mutta kun en vain ole koskaan käynyt kaupungilla niin innostuin! Tosin tajusin etten edes löytäisi sinne yksin, joten jäin odottamaan sinua, Lilo pahoitteli.

- Hyvä kun huomasit, huokaisin ja lähdin kävelemään kaupunkia kohti.

Lilolla riitti hyvin puhtia kävelymatkaan läpi sorateiden ja ohi peltojen ja metsien. Kun lähestyimme kaupungin asfalttiteitä ja ensimmäisiä rakennuksia, hän alkoi kuitenkin marista.

- En jaksa enää kävellä! Milloin me ollaan perillä kaupungissa… kisu valitti.

- Mehän ollaan kävelty vasta parisataa metriä! Huomautin.

- Tuntuu, kuin oltaisiin kävelty jo kilometrejä! Hän huudahti.

- Maailma on aika iso, vastasin.

Kun olimme kaupungilla, Lilo piristyi hieman. Hän alkoi tutkia vastaantulevia kävelijöitä ja kauppojen kylttejä.

- Kam...paaia? Mikä se on? Hän ihmetteli.

- Kampaaja, korjasin. - Siellä voi värjätä ja leikkauttaa hiukset, selitin.

- Ja mikä tuo on? Hän huudahti ja pysähtyi kuin seinään katsoen eteenpäin.

Suurikokoinen kultainennoutaja lähestyi meitä omistajansa kanssa. Se ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta Lilosta, joka sen sijaan nosti karvansa pystyyn ja sähisi hurjasti.

- Hei, lopeta! Ei noin käyttäydytä vieraiden kanssa, sanoin tiukasti ja yritin hymyillä koiranulkoiluttajalle.

Vasta kun koira oli mennyt ohitse, Lilo suostui rauhoittumaan ja jatkoimme matkaa.

- Se oli koira. Ne ovat yleensä ihan vaarattomia, totesin mahdollisimman huolettomasti.

- Yleensä?! Lilo sanoi silmät suurina.

Jatkoimme matkaa hieman vähäisemmillä kommelluksilla. Lilo ihasteli kauppojen ikkunoissa näkyviä mallinukkeja, joitain harvoja valotauluja ja kaikkia erivärisiä autoja.

- Tämähän on vain pikkukaupunki, olen itse esimerkiksi asunut jotain kymmenen kertaa isommassa, kerroin ja hymyilin kisun yllättymisen ilmeille.

Kävelimme laitakaupungilta aina vilkkaimpaan keskustaan asti. Liloa ihmetytti suuresti, miten ihmiset tarvitsevat niin paljon erilaisia tavaroita.

- Vaatteitakin pitää olla kaappi täynnä, kuten sinulla, hän puhahti.

- No, niitä nyt on vaan kerääntynyt, vastasin nolostuen hieman.

Kirjaston kohdalla jouduin selittämään, että kyseisessä rakennuksessa ei asu mitään hullua lukutoukkaa, vaan kirjoja saa lainata ilmaiseksi kuka vain.

- Eikö niitä sitten rikota ja varasteta? Lilo hämmästeli.

- Ei, koska jos olet pitänyt kirjaa itselläsi liian kauan tai palautat sen huonokuntoisena, joudut maksamaan.

Lilo nyökytteli ilmeisesti ymmärtäen logiikan, ja jatkoimme eteenpäin.

Yhtäkkiä kuin sormia napsauttamalla alkoi sataa kaatamalla. Aluksi Lilo toki innostui asiasta.

- Vau! Vettä tippuu taivaalta! Mutta en näe ketään tai mitään, joka sitä kaataisi, Lilo hihkui tähyillen samalla taivaalle.

- No siis, aloitin. - Vesi höyrystyy maasta ilmaan pilviksi, jotka lopulta tiivistyvät…

- Joo, ihan sama! Lilo keskeytti. - Hauskaa se on kuitenkin!

Lilo hyppi kävelyn lomassa lätäköihin jo rauhoittuneessa tihkusateessa, kunnes alkoikin kyllästyä ja väsyä selvästi. Siksi nostinkin hänet syliini, koska hän näytti niin surkealta vettä valuvassa pilkkuturkissaan. Lopulta päädyimme pienen, idyllisen kuppilan edustalle sateensuojaan.

- Hei, voisimme mennä tuonne kahville, ehdotin.

- Kahvia! Yök! Lilo nyrpisti nenäänsä.

- Hei, ei sinun ole juuri kahvia juoda! Siellä on myös teetä, mehua ja varmaan tarjolla on myös jotain jälkiruokia. Usein vaan sanotaan 'mennään kahville' jos mennään kahvilaan, selitin hymyillen.

- Ahaa, Lilo nyökytti.

Astuin sisään ovesta, joka avautuessaan kilautti kelloa. Päästin Lilon sylistäni vaalealle kivilattialle ja katselin ympärilleni.

Suuren tiskin takana seisoi nuorehko silmälasipäinen nainen, joka hymyili meille iloisesti. Oranssit pöydät tuoleineen sekä seiniä vasten olevat sohvat reunustivat lämmintunnelmaista ja kotoisaa tilaa. Joissain pöydissä istui iloisen näköisiä ihmisiä, ja pari kissaakin oli paikalla.

- No, mitä haluaisit tilata? Kysyin silmäillen ruokalistaa.

- Jälkkäriä! Suklaakakun palan! Ei, kun donitsin! Ei, nyt tiedän, jäätelöä! Lilo hihkui innoissaan kaikista vaihtoehdoista.

- Koitahan nyt päättää, kehotin. - Itse otan marjasmoothien. Voisit varmaan tykätä tuosta mangojälkkäristä, ehdotin.

- Joo, sen minä otan! Ja lisäksi suklaamuu… tien? Hän koitti tavata vieraskielistä sanaa.

Siispä menimme kassalle jossa ei ollutkaan muita sillä hetkellä.

- Hei! Mitä saisi olla? Kassaneiti kysyi.

- Minä ottaisin marjasmoothien, ilmoitin ja käännyin sitten Lilo puoleen merkitsevästi, jotta hän tilaisi omat tuotteensa itse.

- Ööö, otan mangovanukkaan ja suklaa… muutsien, hän sanoi rohkeasti.

- Selvä. Ne tekevät yhteensä 8 penniä, kassahenkilö totesi.

Maksoin tuotteet ja valitsimme itsellemme pöydän suuren ikkunan viereltä. Istuuduin oranssille rautapenkille ja Lilo minua vastapäätä kimmoisalle sohvalle. Odotellessamme juttelimme kaikesta; minun koulunkäynnnistäni, Lilon mielenkiinnon kohteista ja meidän molempien tulevaisuuden suunnitelmista sekä jopa tämänhetkisistä poliittisista sekä koko maailmaa koskettavista asioista. Lilo oli yllättävästi aika hyvin ajan tasalla, varsinkin kaikesta ilmastonmuutokseen liittyvästä.

- Senhän takia tuolla nytkin sataa lumen sijasta vettä, hän huokaisi katsoen vesipisaroiden täplittämän ikkunaruudun läpi ulos saiteiselle kadulle.

- Ja tehän tilasitte smoothiet ja vanukkaan? Viereemme ilmestynyt miestarjoilija kysyi.

- Juu. Minulle marjasmoothie, ja…

- Minulle vanukas ja pirtelö! Lilo keskeytti minut innokkaasti hihkaisten.

Tarjoilija asetti tilaamamme juomat ja Lilon vanukkaan pöydälle.

- Näin, olkaa hyvät hän sanoi.

- Kiitos! Lilo, sano sinäkin kiitos, komensin.

- Kiitos, hän mutisi ja alkoi heti juomaan smoothietaan.

Maistoin itsekin omaani. Heti suuhuni tulvahti mustikan maku, mutta mukana oli myös hieman vadelman ja mansikan vivahteita.

- Onpa tämä hyvää, totesin. - Milaista sinulla on?

- Mmm, joo, ihan superhyvää! Lilo sanoi juomisensa lomasta.

- Saanko maistaa? Kysyin.

- Joo, jos minäkin saan maistaa sinulta, Lilo suostui ja vaihdoimme mukeja.

Suklaapirtelö oli hyvää mutta tosi makeaa, mutta Lilon ilme kertoikin toista omastani.

- Onpa… kirpeää! Hän sanoi mutristaen kasvojaan.

Heti kun Lilo oli saanut juomansa juotua, hän siirtyi kirkkaankeltaiseen vanukkaaseensa. Se taisikin olla vielä parempaa, koska hän lusikoi sen vikkelästi ja enempiä puhelematta suuhunsa.

- Taisikin olla maukasta, naurahdin siemaillen samalla vielä viimeisiä rippeitä smoothiestani.

- Ihan parasta! Voisin syödä tuota vaikka koko loppuelämäni, hän sanoi ja nojautui selkänojaa vasta silmänsä ummistaen.

Ulkona sade oli lakannut, ja pilvet näyttivät jo vaalenevan ja harvenevan. Istuskelimme vielä hetken pöydässä jutellen niitä näitä, kunnes nousimme ja veimme mukit tiskille samalla kiittäen. Nyt jopa Lilokin kiitti ilman erillistä pyytämistä ja kehui vielä vanukastakin oikein maukkaaksi.

Päätimme lähteä jo suorinta reittiä kotiin, vaikka Lilo vaikuttikin pirteämmältä kuin tullessamme. Kun kaupungin kerrostalot harvenivat omakotitaloiksi ja niitä reunustaviksi puistoiksi, huomasimme kauniin sateenkaaren taivaalla esiin tulleen auringon vieressä.

- Vau! Onpa kaunis. Oletko ikinä ollut sateenkaaren juurella? Kissatyttö kysyi minulta.

- En, enkä usko että sinne pääsee, vaikka eihän sitä ikinä tiedä, totesin.

Pian soratie alkoi jälleen, ja sama peltojen reunustama tie alkoi. Kävelimme rennosti rupatellen ja nautin sateen jälkeisestä raikkaasta tuoksusta.

Kun hoitola alkoi pilkottaa lehdettömien puiden ja pensaiden takaa, oli ilta alkanut jo hämärtyä. Hyppelimme kostean ja hieman kuraisen pihapolun poikki ovelle ja menimme oitis sisään. Kun pääsimme huoneeseemme ja olimme saaneet märät ulkovaatteeni kuivumaan ja Lilon turkin puhtaaksi, hyppäsimme sängylle loikoilemaan. Olimme siinä jonkin aikaa hiljaa, kunnes mieleeni tuli kysymys.

- Millaisesta musiikista sinä pidät?

- Jaa-a, en ole paljon kuunnellut musiikkia. Mutta ehkä jostain rauhallisesta, Lilo tuumi.

- Ai jaa, no minä rakastan vain rockmusiikkia! Huudahdin ja kaivoin kännykkäni esille.

Kun laitoin erään biisin soittolistastani pyörimään, Lilo oli pudota sängyltä pelästyksestä.

- V-v-vähän liian rajua, hän tokaisi ja laitoin musiikin pois. - Laita vaikka jotain jatsia.

Löysin jonkun todella vanhan jazz- kappaleen, joka kesti 20 minuuttia! No, ovathan useat rockbiisitkin melkein kymmenminuuttisia, mutta eivät nyt ihan noin pitkiä. Mutta heti kun laitoin musiikin soimaan, Lilo rentoutui ja sulki tyytyväisenä silmänsä.

- Eikö tämä ole sinusta yhtään tylsää? Ihmettelin.

- No ei! Enemmänkin rentouttavaa, hän totesi hymyillen.

Olihan se kieltämättä aika mukavaa kuunneltavaa illan hämärtyessä. Vaikka eihän sitä nyt aina jaksaisi kuunnella.

- Ai niin! Lilo hihkaisi ja hypähti sängyltä, hän kipitti kaapille, sai sen vaivoin auki ja nosti siltä samalta alahyllyltä jotain, missä oli aiemminkin tonkinut.

Lilo ojensi esineen minulle, ja huomasin sen olevan kortti. Vaaleanpunainen kortti, jossa oli puuväripiirroksia ja ja piippurasseja ja siinä luki juuri ja juuri selkeästi ‘Hyvää ystävänpäivää Xena!’

- Voi kiitos! Tämä on aivan ihana! Huokaisin ja halasin Liloa.

- Tein vaan nopeasti puuhakammarilla, hän mumisi huppariani vasten.

Päästin Lilon otteestani ja hymyilin hänelle.

- Olet minun paras ystäväni!


Tarpeet

+ Nälkätarve

+ Liikkumistarve


Kahvilan ostokset:

Marjaisa smoothie, 3 p.

Suklaasmothie, 3p.

Mango jälkkärivanukas, 2p.

Yhteensä 8 penniä.

Ja ystävänpäivätarinasta + 5p. .-D

Vastaus:

Teillä olikin mukavan leppoinen sunnuntaipäivä, nukuitte pitkään ja päivä kului kirjaston satukirjojen parissa sekä kahvilassa istuskellessa. .-) Hyvä että kahvilan tarjonnasta löytyi mieleisiä mangoherkkuja. .-D Ystävänpäiväkortti oli ihana yllätys Lilolta! <3 Saat 42 + 5 - 8 = 39 penniä, ja kohotan tarpeet. Tarina oli sen verran pitkä että annan Lilolle kaksi ikäpistettä kerralla, ilmoita jos se on mielestäsi liikaa ja haluat kasvattaa kissaa maltillisemmin. .-)

-Kasa

Nimi: Camille

17.02.2020 16:42
Heräsin aamulla, kun jotain lasista tipahti lattialle. Heräsin todelliseen kaaokseen. Kukkamullat olit vedetty lattialle, laatikostoa oli raavittu ja vaatteeni oli riekaleina lattialla.
- Mitä sinä oikein olet tehnyt Zazu? Kysyin hermostuneena.
- Minä heräsin vähän aiemmin kuin sinä ja minulle tuli tylsää, Zazu sanoi veikeästi.
- Olisit voinut herättää minut ennen kuin tuhosit koko huoneen ja minun tavarani, sanoin ärtyneesti.
- Olen pahoillani Camille ei minun ollut tarkoitus tuhota sinun tavaroitasi, mutta kun minä vähän innostuin, Zazu sanoi hyvin pahoillaan.
- Noh, ei kai se mitään, mutta tänään menemme sitten ostamaan minulle uusia vaatteita ja jotain millä voin korjata laatikoston, sanoin ilmeettömästi
- Okei sitten, Zazu sanoi edelleenkin pahoillaan.
Aloin lakaisemaan lasinsirpaleita lattialta. Meni noin tunti, kun olin saanut siivottua lattian ja heittänyt rikkinäiset vaatteeni roskiin. Zazu tosiaankin on tempperamenttinen ja vilkas kisu.
- Mennään, sanoin Zazulle jo leppyneenä.
- Okei, Zazu vastasi.
Mietin päässäni olinko hieman liian ankara Zazulle joten sain hyvän ajatuksen, joka lepyttäisi meidät molemmat.
- Hei Zazu, haluaisitko kipaista leikkihuoneella ennen kauppaan menoa? kysäisin Zazulta.
- Totta kai! Zazu sanoi jo paljon pirteämmällä äänellä.
Ennen kuin poistuimme huoneesta pakkasin Zazun huomaamatta laukkuuni yhden nami-maidon evääksi. Lähdimme yhdessä etsimään leikkihuonetta. Kävelimme pitkin käytäviä ja moikkasimme vastaan tulevia hoitajia. Pian edessämme olikin leikkihuoneen ovi. Avasin oven ja kävelin sisään. Zazu ryntäsi perässäni. Katselin leikkihuoneen ihania värikkäitä seiniä ja leluja. Zazu kaivoi lelulaatikosta pallon ja hiiripehmolelun.
- Voitko sinä piilottaa tämän hiirilelun tänne huoneeseen niin minä koitan löytää sen, Zazu kysyi oikein iloisesti.
- Tottahan toki, vastasin Zazulle hymyillen.
En ollut enään vihainen tai hermostunut, kun katselin Zazun suuria suloisia silmiä, jotka olivat iloa ja intoa täynnä.
- Suljehan silmäsi Zazu, niin minä piilotan tämän hiiren, sanoin.
Mietin hetken minne piilottaisin pehmon, mutta sitten sain nerokkaan ajatuksen.
Leikkihuoneen nurkassa oli laatikollinen harmaita nallepehmoja. Zazu ei varmasti tajuaisi jos piilottaisin yhden harmaan hiiripehmon harmaiden nallepehmojen sekaan. Laitoin hiiren laatikkoon ja kävelin Zazun luokse.
- Saa etsiä! Huudahdin Zazulle.
- Täältä tullaan, Zazu sanoi ja kipitti etsimään hiirtä.
Zazu katsoi kaapeista, maton alta ja lelulaatikosta. Zazu ei vieläkään ollut huomannut lelulaatikkoa jossa oli pikkuisia nalleja, vaikka oli kulkenut sen ohi jo varmaan kymmenen kertaa. Minua alkoi jo hieman naurattaa, kun hupsu ja hieman huolimaton hoidokkikisuni ei löytänyt hiirtä.
- Voitko antaa minulle jonkin vihjeen Camille, kun en minä millään löydä täältä värien ja lelujen täyteisestä huoneest pikkuruista hiirtä.
- Hyvä on hupsu, sanoin hieman naurahtaen.
-Vihjeesi on että olet kulkenut hiiren sijainnin ohi ainakin kymmenen kertaa, mutta et kertaakaan ole katsonut, sanoin Zazulle.
Zazu tajusi heti mistä ei ollut kertaakaan katsonut, ja tunki päänsä nalleja täynnä olevaan laatikkoon. Zazu veti hiiren pienillä terävillä hampaillaan.
- Noniin, eiköhän nyt olisi aika jatkaa matkaa, että ehdimme joskus takaisinkin, sanoin.
- Hyvä on, Zazu sanoi.
Kävelimme yhtä matkaa pois leikkihuoneesta ja lähdimme suunnistamaan kohti ulko-ovia. Zazu livahti ulos kissanluukusta ja minä seurasin perässä ovesta. Ulkona kävi viileä tuuli, mutta onneksi olin varautunut lämpimällä takilla. Seurasin Zazua joka näytti osaavan reitin kaupoille.
- Tiedätkö sinä reitin rautakauppaan, kysyin Zazulta.
- Tottahan toki, minulla on erittäin hyvä suuntavaisto.
- No hyvä sitten, sanoin.
Jatkoimme kävelyä puiden ja pensaiden keskellä. En ollut enään varma tiesikö Zazu reitin oikeasti, koska alkoi näyttää siltä että edessä oli pelkkää metsää.
- Zazu, oletko sinä nyt aivan varma tästä reitistä, kysyin epäilevällä äänellä.
- No joo o, Zazu sanoi määrätietoisesti.
Kävelemämme polku päättyi ja nyt oikeasti menimme suoraan metsään. Viimeistään nyt minulle tuli varma olo siitä, että emme mene oikeaan suuntaan. Zazu johdatti minua pientä metsäpolkua pitkin eteenpäin. Pian edessä häämötti muutamia kauppoja ja pieni tori. Olin hämilläni.
- Minähän sanoin, että osaan reitin kaupoille, Zazu sanoi minulle virne kasvoillaan.
- Sinä tosiaankin tiesit Zazu, vastasin.
- Mennään ensin rautakauppaan hakemaan maalia, jolla voi peittää naarmut laatikostosta ja sen jälkeen käydään hakemaan minulle uusia vaatteita, sanoin.
- Okei, Zazu sanoi.
Kävelimme sisään rautakauppaan. Mietin päässäni minkä väristä maalia haluaisin. No sehän oli helppo päätös. Tottakai minä ottaisin vaaleanpunaista maalia, koska se on kuin tehty huoneeseeni. Kävelin myyjän luokse.
- Ottaisin pienen purkillisen vaaleanpunaista väriä, sanoin.
- Okei, tässä olkaa hyvä se maksaa kympin, myyjä sanoi.
- Kiitos hei, sanoin ja lähdin kaupasta myyjälle vilkuttaen.
- Tulehan Zazu, huikkasin kisulle, joka oli jäänyt pyörimään puutarhatonttujen ympärille. Zazu juoksi perääni. Tunsin kuin nälkä alkoi hipoa vatsaani.
- Onko sinulla nälkä, kysin Zazulta.
- Todella kova nälkä, Zazu sanoi hieman liioitellen.
- Hyvä sillä minulla on sinulle yllätys, sanoin pilke silmäkulmassa.
- Uuu, Zazun suusta kuului.
Kaivoin laukustani vadelmanmakuisen namimaidon. Zazun silmät kiilsi innosta.
- Tuo on yksi lempi herkuistani, sanoi Zazu innokkaalla äänellä.
- Hyvä, koska en ollut varma tykkäisitkö siitä.
- Kukapa ei tykkäisi namimaidosta, sanoi Zazu.
Zazu hiljentyi juomaan namimaitoaan. Kaivoin itselleni omenan repustani. Kun olimme molemmat syöneet Zazu rupesi näyttämään hieman väsyneeltä.
- Väsyttääkö? kysyin Zazulta.
- Joo, on ollut aika pitkä päivä.
Ei Zazun väsymys ollutkaan ihme, koska olimme olleet koko päivän liikkeellä. Mietin olisiko enään järkevää mennä ostamaan vaatteita, jos Zazu oli kovin väsynyt enkä itsekään ollut enään erityisen pirteä.
- Hei Zazu, huikkasin Zazulle.
- Niin? Zazu kysyi.
- Meidän ei ole pakko mennä tänään ostamaan vaatteita, koska sinä näytät selkeästi väsyneeltä enkä minäkään enään kovin pirteä ole, sanoin.
- Huh, sanoi Zazu.
- Koska ei voi tietää kauan sinun kanssa menee vaatekaupassa, Zazu naurahti.
- Niin, sanoin itsekin pieni virne naamallani.
Lähdimme kävelemään takaisin Mouruposkeen.

+leikkimistarve
+liikkumistarve
+nälkätarve (voit ottaa yhden namimaidon pois kaapista)

Vastaus:

Jopas Zazu olikin saanut melkoisen kaaoksen aikaiseksi nukkuessasi! D-. Sentään pennun tuhmailut eivät jääneet hiertämään välejänne vaan siivouksen jälkeen leikitte jo sovussa. .-) Piilotustaktiikkasi oli ovela! Haha, vaatekaupassa voi tosiaan vierähtää pidempikin tovi, varsinkin jos on koko vaatekerta uusittavana, joten ehkä ihan hyvä että väsyn yllättäessä päätitte palata hoitolalle. Saat 17 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Vision

15.02.2020 14:24
// Onni ei tosiaan ole vielä meillä tässä tarinassa

8. luku jossa Sisu pääsee ensimmäistä kertaa kouluun ja tavataan Patukat

Aamulla Sisu oli ensimmäisenä jalkeilla. Pieni pentu oli aivan tohkeissaan siitä, että tänään hän pääsisi ensimmäisen kerran kouluun. Hahtuva oli aina kertaillut Visionille koulupäivän tapahtumia ja Sisukin oli siinä kuunnellut hieman kateellisena. Koulunkäynti kuulosti hauskalta, kun sai tavata kavereita ja oppia uusia asioita. Jälkimmäisestä Sisu ei kuitenkaan ollut aivan varma, mutta Vision oli sanonut, että se antaa hyvän kuvan, jos sanoo, että on hauskaa oppia uusia asioita. Ja Visionia kannatti uskoa, tai muuten hoitaja sai raivokohtauksen. Ei sillä, että Sisu sitä olisi ikinä todistanut, mutta niin hän vain oletti.
Ensimmäinen koulupäivä oli Sisun osalta aika helppo, sillä hänellä oli tänään vain yhtä ainetta, ei sen enempää. Hahtuva oli sanonut, että äidinkieli oli hauskaa ja helppoa Sisulle, mutta mieluummin hän olisi vaikka urheillut tai laskenut matikkaa, mutta Vision oli sanonut että piti tehdä kolma ainevalintaa, eikä Sisua hirveästi innostanut kemia tai fysiikka tai mikään siansaksa jota ei ikinä edes tarvitsisi.
Sisu huokaisi ja kipitti kylpyhuoneeseen harjaamaan hampaansa, jotta Visionilta ei tulisi sanomista.
Tästä perjantaista tulisi muutenkin kiva päivä, Sisu ajattteli samaan aikaan kun hän harjasi tarmokkaasti hampaitaan, sillä tänään he menisivät jonkun Patukka nimisen hoitajan kanssa elokuviin sekä tietysti hänen kissojensa kanssa. Hän tirskahti pakostikin ajatellessaan Patukkaa, sillä hoitajan nimi muistutti sen mielestä aivan suklaapatukkaa, lyhennettynä tosin vain. Vision oli kuitenkin vannottanut, että sitä ei saisi sanoa Patukan kuullen.
Tänään Sisu tapaisi myös Tuulen ja Yuin, joista Hahtuva niin kovasti puhui. Alkunyrpeyden jälkeen Hahtuva oli selvästi tykästynyt sponsoroitaviin adoptiolaisiin.
Hampaat harjattuaan Sisu kipitti takaisin makuuhuoneeseen. Hahtuva oli juuri heräilemässä, mutta Vision vielä nukkui. Toisaalta, ei se mikään suuri ihmekään ollut, olihan hoitaja ollut vielä valveilla keskiyön aikaan ja silloin, kun Sisu oli yöllä kipittänyt hiekkalaatikollensa tekemään tarpeensa.
Sisu hyppäsi Visionin sängylle ja ryhtyi pomppimaan hänen päällänsä, sillä jos se ei toimisi, mikään ei toimisi.
“Sisu! Lopeta!” siinä samassa kuului Visionin säälittävä piipitys, kun Sisu oli ryhtynyt pomppimaan. Kissa myhäili tyytyväisenä ja hänen hoitajansa vetäisi taas vaatteet päällensä ärtyneenä ja porhalsi keittiöön.
Sillä aikaa, kun Hahtuva harjasi hampaansa ja kaapi kynnellänsä huulirasvan jämät purkista ja Vision laittoi aamupalan valmiiksi, Sisu pakkasi koululaukkuansa, kun se ei sitä eilen ollut millään malttanut tehdä. Ensin hän oli tunkenut välineet sen sisälle ja sitten ottanut ne sieltä pois, kun ne eivät kerta siellä tarpeeksi hyvin olleet.
Keittiössä Vision ei ollut jaksanut panostaa kissojen aamupalaan, vaan hoitaja oli laittanut Hahtuvalle sämpylän sekä Sisu oli saanut purkkiruokaa josta se aikaisemmin ainakin oli pitänyt. Sisu toki oli vaatinut lisäksi mansikkatikkaria, mutta siihen tällä kertaa Vision ei ollut suostunut, kun myöhemmin mentäisiin elokuviin ja siellä saisi herkutella.
Syötyään Sisu ja Hahtuva ryntäsivät ulko-ovesta ulos. Vision jäi hetkeksi katsomaan kaksikon perään, huokaisi ja otti eilen illalla aloittamansa hyvän kirjan.
Tuuli ja Yui odottivat Hahtuvaa ja Sisua Mouruposken ulkopuolella samassa paikassa missä aina ennenkin. Yui laski ja nosti etutassuja hermostuneesti ylös ja alas. Sitä hieman jännitti Sisun tapaaminen, koska tyttö ei pitänyt uusista kissoista. Tuuli taas seisoi malttamattoman näköisenä ja ryntäsi heti Sisun ja Hahtuvan luokse heidät nähtyään.
“Mennäänkö?” Tuuli kysyi, Yui ja Hahtuva nyökkäsivät. Sisu vain ryntäsi pois äkkiä Mouruposken pihasta, mutta pysähtyi nolon näköisenä portille, kun kissa ei tiennyt, minne piti jatkaa.

Koulumatka sujui rauhallisissa merkeissä, jos sitä ei ottanut huomioon, että Sisu pälpätti ja kyseli koko ajan kaikkea. Hahtuva ja Tuuli vastailivat sille minkä kerkivät. Yui oli hiljaa, mutta sitäkin hymyilytti nuorempien touhut, varsinkin Sisun.
Kovin kauaa koulun pihalla kissat eivät ehtineet olla, vaan yllättävän nopeasti välituntikellot soivat ja kutsuivat heidät sisään. Yuillakin ja Tuulella oli tänään kanssa Sisun lailla hieman helpompi koulupäivä, sillä Hahtuvan ollessa historian tunnilla heillä ei ollut mitään ainetta. Kaksikko oli kuitenkin suunnitellut jäävänsä koulun pihaan leikkimään. Yui ei ollut heti lämmennyt sille ajatukselle, mutta kyllä musta kissa suostui kun Tuuli anoi sen tulevan hänen kanssaan. Sitä paitsi, Yuilla olisi vielä englantia ja Tuulella ruotsia Hahtuvan kanssa, ettei koulupäivä siihen vielä päättyisi. Sisu taas joutuisi kävelemään yksin takaisin Mouruposkeen, mutta ei matka edes niin pitkä olisi ja olihan Sisu jo sen kerran kävellyt painaen mieleensä koko matkan.
Äidinkielen luokkaan ei ollut koulun sisäänkäynniltä pitkä matka, ja pian kissanelikko pääsi luokkaan istumaan. Hahtuva oli ystävystynyt myös adoptiokoululaisen Tikrun kanssa ja nelikko istuutuikin aivan hänen viereensä. Hahtuva meni Tikrun viereen sekä Tuuli ja Yui toistensa viereen, aivan siihen taakse. Sisu meni Hahtuvan ja Tikrun eteen aivan ensimmäiseen pulpettiin koko pulpettijonossa, joka näytti siitä aivan pulpettimadolta.
Opettaja saapui pian ruskea pitkä tukka hulmuten ja istuutui tiukasti oman opettajanpöytänsä taakse. Edellisellä kerralla oltiin käsitelty yhdyssanoja ja erisnimiä ja Hahtuva oli selittänyt Sisulle mitä ne olivat, mutta eihän poika silloin ollut ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään tämän puheesta.
“Huomenta oppilaat”, opettaja sanoi ja oppilaat nousivat ylös. Hieman hämmästynyt Sisukin nousi ylös.
“Hyvää huomenta opettaja”, oppilaat sanoivat kuorossa ja istuutuivat sitten alas. Jokainen oli ottanut oman kirjansa esille jo valmiiksi. Kukaan ei puhunut.
“Tänään käsittelemme verbejä ja adjektiivejä”, opettaja sanoi ja katsoi tiukasti oppilaisiinsa, jotka olivat aivan hiljaa. “Yksinkertaisesti selitettynä verbit kuvaavat tekemistä ja adjektiivit kertovat, millainen jokin asia on. Voitte nyt avata kirjastanne sivun 87, siellä on näistä kahdesta sanaluokasta kertova teksti. Lukekaa se ja tehkää sitten tehtävät vihkoonne.”
Kuului sivujen kahina, kun jokainen oppilas avasi kirjansa melkein samaan aikaan. Hahtuva sekä muut kissaviisikosta ryhtyivät lukemaan tekstiä verbeistä ja adjektiiveistä.
Yui ja Hahtuva saivat pian tekstin luettua ja he avasivat vihkonsa ja ryhtyivät tekemään tehtäviä. Tehtävät olivat melko helppoja, varsinkin äskettäin luetun tekstin jälkeen eikä niissä Yuin arvion mukaan menisi kauaa. Tuulikin pääsi pian niitä tekemään, samoin kuin Sisu, jolla tosin kesti kauemmin, kun hän ei vielä niin hyvin osannut lukea kuin muut. Tikru meni kanssa tehtäviin suurin piirtein hieman Tuulen jälkeen.
Hahtuva, Yui ja Tuuli nostivat tassunsa ylös.
“No? Hahtuva?” opettaja sanoi ja katsoi kissoihin hämmästyneenä.
“Saimme tehtävät tehtyä”, Hahtuva selitti ja Yui sekä Tuuli nyökkäsivät tueksi taustalla. Opettaja katsoi luokan seinällä riippuvaa kelloa.
“Tarkistamme ensimmäisen tehtävän nyt”, hän sanoi ja oppilaat laittoivat kynänsä pois. “Loput tulevat läksyksi.”
Suurin osa oppilaista voihkaisi, Sisu mukaan lukien, mutta Hahtuvaa ja hänen kavereitaan se ei haitannut.
“Ensimmäisenä käsketään luetella kolme keksimäänsä adjektiiviä”, opettaja sanoi. Sisu nosti reippaasti tassunsa ylös kuten muutkin kissaviisikosta Tikrua lukuun ottamatta.
“Yui”, opettaja sanoi edelleen koulussa hieman aralle Yuille, joka kuitenkin oli nostanut tassunsa reippaasti ylös.
“Sininen, ihana, musta”, Yui lateli ja opettaja nyökäytti päätään hyväksyvästi.
“Keksittekö muita?” opettaja kysyi ja tällä kertaa antoi Tuulelle luvan vastata.
“Iloinen, vihainen, pieni”, Tuuli lateli. Hahtuva yritti nostaa tassunsa niin korkealle kuin se vain pystyi, jos sekin saisi vaikka vastausvuoron.
“No, Hahtuva, mitä sinä pistit?” opettaja kysyi selvästi jo hieman kyllästyneenä Hahtuvan yli-innokkaaseen vastailuun sekä viittailuun.
“Keltainen, punainen ja vihreä örkkimörkki!” Hahtuva huudahti ja luokka purskahti nauruun. Äidinkielen opettajalla oli täysi työ saada koko luokka jälleen hiljaiseksi.
“Jätä loppu pois Hahtuva. Tarkistamme loput ensi kerralla, hyvää päivänjatkoa”, opettaja sanoi ja Hahtuva oli sitä mieltä, että ope oli aika hyvä näyttelijä, mutta ei sanonut sitä ääneen.
Luokka oli päässyt välitunnille hieman etuajassa ja oli pihalla ensimmäisenä. Niinpä se ehti vallata kaikki keinut ja liukumäen ennen kuin muut ykkösluokkalaiset sekä toisluokkalaiset saapuivat pihalle.
Sisu jäi kouluun vielä välitunnin ajaksi ennen kuin se lähti takaisin Mouruposkeen. Yui ja Tuuli taas olivat vallanneet parhaat keinut ja aikoivat keinua sillä aikaa kun Hahtuva oli historian tunnilla.
Hahtuva lähti Tikrun mukaan ja kaksikko lähti suunnistamaan kohti historian luokkaa. Hahtuva odotti innolla historian tuntia, sillä viime tunti oli ollut hänen mielestään erittäin kiva. Tikru suhtautui njaah-asenteella tähänkin, mitä se teki melkein kaikkeen. Sille oli oikeastaan aivan sama mitä tapahtui, kunhan se oli kivaa. Historia oli njaah.
Opettaja oli jo luokassa kaksikon saavuttua luokkaan. Hahtuva ja Tikru istuutuivat vakiopaikoilleen ja olivat jo kaivamassa kirjoja eteen, mutta historian opettaja pudisti päätään ja ojensi heille lapun.
“Se on pistokoe”, opettaja selitti, eikä Hahtuva ymmärtänyt mitä opettaja tarkoitti sen paremmin kuin Tikrukaan. Koko luokan saapuessa ope kuitenkin selitti asian tarkemmin ja käski oppilaiden täyttää paperi.
Hahtuva ähkäisi, kun heti ensimmäisessä tehtävässä käskettiin luetella Olympolaiset pääjumalat. Muistihan hän toki osan, mutta ei kaikkia.

1. Luettele Olympolaiset pääjumalat.
Zeus, Poseidon, Haades, Athene, Apollon, Artemis, Hera, Ares, Hermes, Vision, simssiliini ja Kasa.

Hahtuva katsoi paperiinsa tyytyväisenä ja siirtyi seuraavaan kysymykseen. Siinä kysyttiin, minkä asioiden jumalia Zeus, Poseidon ja Haades olivat.

2. Minkä jumala Zeus on? Entä Poseidon ja Haades?
Zeus: ylijumala, taivaan jumala
Poseidon: merten ja hevosten jumala
Haades: kuoleman jumala

Hahtuva katsoi uudestaan paperiinsa. Sitä, minkä jumala Haades oli, hän ei ihan muistanut, mutta ainakin se liittyi jotenkin kuolemaan. Hän vei paperin opettajalle ja ryhtyi lukemaan seuraavaa kappaletta kirjastaan.
Historian tunti loppui pian ja hieman vaitonaiset Tikru ja Hahtuva ryhtyivät kävelemään kohti ruokalaa.
Ruokalassa Tuuli ja Yui olivat jo valinneet pöydän ja söivät nyt ruokaansa. Heidän puheidensa perusteilla ei ollut kovin kivaa keikkua keinussa koko historian tuntia ja Tikru selitti välituntikissakaksikolle historian tunnin pistarista.
Kun kissat olivat syöneet, he alkoivat pikku hiljaa suunnistaa kohti kielten luokkia. Englannin ja ruotsin luokat olivat onneksi sen verta lähellä toisiaan, että kissojen ei tarvinnut erota aivan heti. Yuilla oli englantia kuten Tikrullakin kun taas Hahtuva ja Tuuli lähtivät suunnistamaan kohti ruotsin luokkaa.
Viime kerralla englannin tunnilla oltiin opittu laskemaan kahteentoista asti. Aineen opettaja oli lupaillut jotain sen suuntaista, että tällä kertaa opittaisiin laskemaan pidemmällekin, jopa tuhanteen asti.
Kun Yui ja Tikru saapuivat englannin luokkaan, opettaja oli pukeutunut vaaleanpunaiseen naurettavaan asuun. Hän oli myös koristellut tavallisesti niin hillityn englannin luokan erilaisilla ystävänpäiväkoristeilla.
“Happy Valentine's Day Yui!” opettaja tervehti hieman noloa Yuita, joka istuutui omalle paikalleen englannin luokassa ja kaivoi kirjat esiin laukustaan.
“Happy Valentine’s Day Tikru!” opettaja tervehti myös Tikrua, joka istui kanssa nolona Yuin viereen.
“Good aftenoon!” opettaja toivotti ja oppilaat nousivat ylös, tervehtivät tätä ja istuutuivat sitten takaisin paikoilleen.
“Today we have a special program. Now I am giving you handouts with Valentine's Day activities”, opettaja selitti englanniksi, eikä kukaan tainnut oikeasti ymmärtää, mitä hän tarkoitti.
Luokalle selvisi kuitenkin aika nopeasti, mistä opettaja oli puhunut, kun he saivat eteensä monisteet, jossa oli erilaisia ystävänpäivään liittyviä tehtäviä. Monisteessa piti täydentää tekstiä erilaisilla sanoilla jotka olivat sen sivussa niin, että siitä tulisi järkevää tekstiä.
Tunti loppui aika nopeasti. Läksyksi opettaja antoi ainoastaan monisteen teon loppuun. Yui oli ehtinyt sen tehdä, joten hänelle ei tullut läksyä.
Hahtuva ja Tuuli taas kipittivät ruotsin luokkaan. Muut oppilaat istuivat jo pulpeteillaan, kun he tulivat, mutta opettajaa taas ei näkynyt missään.
Tuuli kaivoi kirjat repustaan, kuten myös Hahtuva.
Kun opettaja saapui luokkaan, hän ensimmäiseksi pahoitteli myöhästymistään. Opettajien huoneessa oli ollut pullakahvit ja hän oli kuulemma jäänyt kahvittelemaan eikä ollut huomannut ajan kulkua.
Kuten muutkaan opettajat, ruotsin opettajakaan ei ollut suunnitellut mitään erikoista tälle tunnille. Oppilaat oppisivat tänään esittelemään itsensä ja kaikkia muita perustaitoja. Numeroista ja väreistä oli lähdetty liikkeelle, mutta mitään sen vaikeampaa eivät oppilaat vielä osanneet.
Ruotsin tunnilla Hahtuvalla oli suuresti vaikeuksia keskittyä. Hän mietti vain tulevaa iltaa ja elokuvareissua Patukan sekä tämän kissojen kanssa. Vision oli myös kertonut Kasan järjestävän kaikkea kivaa täksi päiväksi, mutta sen enempää ei oltu Hahtuvalle kerrottu. Jotain hauskaa illalle oli kuitenkin luvassa, sen Hahtuva tiesi. Keskittymistä tunnilla vaikeutti myös se, että kissalla oli lukujärjestys täynnä ainaa kolmea ainetta, ja pakostikin häntä välillä ärsytti se, että jokainen oli ollut ihan pakko valita. Kun Hahtuva menisi toiselle luokalle, hän valitsisi ainakin yhden aineen vähemmän, jotta olisi helpompia koulupäiviä. Luopumisesta tulisi kuitenkin vaikeaa, sillä hän piti jokaisesta opiskelemasta aineestaan kovasti.
Tuuli taas jaksoi keskittyä ruotsin tunnilla. Toisin kuin Hahtuva, joka tällä hetkellä sai kaiken haluamansa, pentu ymmärsi olevansa onnekas edes päästessään kouluun. Nyt kun hänelle oli adoptiossa asumisen jälkeen sellainen tilaisuus tarjoutunut, siitä piti ottaa ilo irti. Hän viittasi jokaiseen kysymykseen, ainakin melkein, ei ihan kaikkeen, mutta ainakin yritti. Eihän Tuuli kaikkeen tiennyt todellakaan vastausta, mutta hän sanoi ne mitkä varmasti tiesi ja loput arvasi ihan hyvällä menestyksellä.
Ruotsin tunti loppui Hahtuvasta aivan liian hitaasti ja Tuulesta taas aivan liian nopeasti. Kaksikko lähti talsimaan ulos päin odottamaan Yuita, jos musta kissa olisi jo pihalla.
Yui olikin jo pihalla. Hän keinui hitaasti keinussa, jonka istuinosa oli väriltään keltainen ja pidikkeet siniset. Kun kissa huomasi ystäviensä tulleen, hän meni heidän luokseen ja niin he kaikki lähtivät Sisun jäljissä takaisin Mouruposkeen.

“Nyt Sisu! Ja Hahtuva! Kylpyyn heti!” Vision huusi ja yritti pyydystää hänen jalkojensa lomasta juoksevan Hahtuvan, mutta ei onnistunut. Sisu roikkui kattolampussa ja nyt hoitaja hyppäsi sohvalle ja yritti kurkottaa tämän kiinni, muttei onnistunut kun Sisu hyppäsi vikkelästi alas ja kipitti keittiönpöydän päälle. Sieltä hän hyppäsi keittiön kaappien päälle.
Vision huokasi ja ryhtyi pyydystämään Hahtuvaa, jos tämä olisi helpompi saada kylpyyn.
Härdelli oli lähtenyt liikkeelle, kun Vision oli sanonut tänään olevan kylpypäivä. Molemmat, Sisu ja Hahtuva, olivat kyllä aikaisemmin olleet kylvyssä, mutta ilmeisesti he eivät siitä olleet pitäneet. Tänään Vision halusi pestä kissat uudelleen, jottei Patukka vahingossa erehtyisi luulemaan hänen kissojaan sottapytyiksi.
Hahtuva juoksi uudelleen Visionin jalkojen välistä, mutta tällä kertaa hoitaja sai napatuksi tämän kainaloonsa. Hän vei kissan kylpyhuoneeseen ja lukitsi perässään oven. Hahtuvan Vision pisti jo valmiiksi laitettuun ammeeseen, jossa oli paljon kylpyvaahtoa, joka tuoksui aivan mansikalle. Hahtuva nyrpisti nenäänsä, mutta alistui kuitenkin kohtaloonsa ja alkoi kylpeä.
Nyt jäljellä enään Sisu, Vision ajatteli, toivottavasti se vain ei tajunnut mennä piiloon.
Ei, Sisu keikkui jälleen kattolampussa. Nyt Vision oli nopeampi ja sai toisenkin kissan kiinni ja vei tämän äkkiä kylpyyn.
Vision ei ollut vieläkään muistanut ostaa Sisulle omaa shampoota tai hoitoainetta, joten kissa sai lainata Hahtuvan.
Kun kissat olivat pesty ja kuivattu vaaleanpunaisella pyyhkeellä, Vision antoi heille palkkioksi jäätelöt. Hahtuva ja Sisu saisivat kyllä herkutella lisää myöhemmin, etenkin Sisu, joka halusi mennä nyyttäreille.
Vision oli ennen kylpyä kertonut kissoille Kasan järjestämästä ystävänpäivätapahtumasta. Sen lisäksi, että kissat menisivät tänään elokuviin, molemmat osallistuisivat ystävänpäivätapahtumaan. Eri tavoilla tosin, sillä Hahtuva menisi rusettiluisteluun ja Sisu nyyttäreille, missä se varmaankin herkuttelisi mahansa kipeäksi.

Myöhemmin illalla, noin neljän aikaan, kolmikko lähti Mouruposken pihasta kohti teatteri Kissansilmää. He olivat keskustelleet kotona jonkin aikaa vielä elokuvavalinnasta. Hahtuva olisi halunnut mennä katsomaan Hello Kitty - elokuvaa, Sisu taas Peter Pania. Tällä kertaa Sisu oli voittanut mielipiteiden taistelussa ja kissa myhäilikin tyytyväisenä heidän kävellessä kohti elokuvateatteria.
Teatteri Kissansilmään ei todellakaan ollut pitkä kävelymatka. Se sijaitsi aika lähellä Sisun sekä Hahtuvan koulua, hieman kauempana vain, eikä kouluunkaan ollut kovin pitkä kävelymatka.
Kissansilmän edessä odotteli jo ruskeahiuksinen tyttö kissalaumansa kanssa. Hahtuva tunnisti laumasta jo Caran sekä Melodeen, joiden kanssa hän oli vaihtanut enintään kolme sanaa. Valkomustaa kissaa eikä vihreää apinaa hän ei tunnistanut. Sisu tunnisti valkomustan kissan, Sellerin, sillä Selleri oli ollut hetken adoptiossa tämän hoitajan Kukan lopetettua hoitamisen. Myös Melodee oli Sisulle adoptiovuosista tuttu, mutta hän ei tunnistanut Caraa eikä vihreää alienkissaa.
“Moikka!” Vision tervehti ja heilautti rennosti kättään Patukalle, joka hymyili ja tervehti takaisin.
“Mennäänkö?” Sisu kysiy kärsimättömänä. Vision ja Patukka naurahtivat.
“Jos nyt esittelette toisillenne itsenne ensin, niin tunnette toisenne edes nimeltä”, Vision sanoi ja Hahtuva nyökkäsi innoissaan.
“Hahtuva”, Hahtuva sanoi.
“Sisu”, Sisu sanoi jo hieman kärsimättömänä hitaaseen toimintaan.
“Cara”, Cara sanoi ja vilkaisi Patukkaan, joka nyökäytti päätään hyväksyvästi kissalle.
“Selleri”, mustavalkoinen kissa piipitti ja pisti tassunsa hymyilevän Caran päälle.
“Melodee”, Melodee sanoi ja katsoi uhmakkaasti Caraan, joka nyrpisti nenäänsä huomatessaan tämän katsovan häntä. Patukka katsoi Melodeehen ankarasti, joka käänsi katseensa silloin pian pois.
“Ennustus”, vihreä kissa sanoi.
Hetken hiljaisuus. Hiljaisuuden rikkoo kuitenkin nyt jo varsin kärsimättömän Sisun ääni.
“No mennäänkö?” Sisu kysyi ja Vision katsoi häneen ankarasti, mutta Patukka vain naurahti ja lähti sisälle perässä kipittivien kissojensa kanssa teatteriin.
Teatteri oli Hahtuvan mielestä hieno. Hän ei ollut juuri koskaan käynyt Mouruposken ulkona muualla kuin koulussa, ja Hahtuvasta oli kivaa päästä välillä vähän muualle. Vision oli luvannut tästä lähtien viedä Sisua sekä Hahtuvaa vähän muuallekin, ja se oli ihan kivaa Hahtuvasta.
“Kuusi lippua Peter Paniin, minä maksan”, Patukka sanoi ja sen jälkeen Hahtuva ei enään keskittynyt lainkaan siihen mitä kassalla tapahtui. Hänellä oli paljon parempaa tekemistä. Paljon parempaa katsottavaa.
“Hahtuva, kuuletko sinä?” Vision kysyi ja Hahtuva ravisti päätään, mutta tuijotti yhä eteensä.
“Joo. Siis mitä sä sanoit?” Hahtuva kysyi ja Vision huokaisi.
“Kysyin, että haluatko -” Vision sanoi selvästi korostaen lausumiaan sanojaan, jotta Hahtuva nyt varmasti kuuntelisi.
“Herkkuja! JOO!” Hahtuva huudahti ja syöksyi Sisun luokse valitsemaan hänellekin herkkuja.
Hetken päästä ja muutaman kiukunpuuskan jälkeen Vision ja Patukka pitivät käsissään irtokarkkeja kissoille ja kissat ryystivät juuri saamiansa limsoja. Hahtuva oli valinnut itselleen colaminilimun sen perusteella, koska se muistutti hänestä hieman Hahtuvan turkkia.
“Paitsi että minun turkissani ei ole kuplia”, hän oli sanonut, mutta otti kuitenkin limsan käteensä.
Näytöksen alkuun oli vielä jonkun verran aikaa. Ryhmärämä päätyi pienen pohdiskelun jälkeen laskemaan ostoksensa pienelle pöydälle ja meni pelaamaan erilaisia pelejä pelikoneilla. Sisu ja Hahtuva ottivat toisiaan vastaan tanssikaksintaistelun tanssipelissä. Hahtuva voitti ja Sisu murjotti hetken, mutta murjotus ja pahamieli menivät aika nopeasti pois Visionin tarjotessa tälle irtokarkkeja.
Cara ja Selleri menivät kanssa tanssimaan tanssimattopeliin. Cara voitti selvästi, mutta Hahtuva oli sitä mieltä, että Selleri ei ollut edes yrittänyt tosissaan ja antoi Caran voittaa.
Melodee ja Ennustus olivat suunnistaneet eri suuntaan. Melodee oli sanonut lähtevänsä muualle siksi, ettei sietänyt Caran pärstää. Sisusta se oli aika hauskaa, mutta Vision oli saanut katseellaan hihittelevän kissan vaikenemaan.
Ennen kuin poppoo lähti katsomaan elokuvaa, Vision ja Patukka menivät vielä tanssimattopeliin tanssimaan. Hahtuvasta ja Sisusta sekä varmasti muista kissoistakin he tanssivat ihan hassusti, mutta kuitenkin molemmat rikkoivat ennätyspisteet. Patukka voitti Visionin niukasti, mutta se ei tätä haitannut.
Kun Sisun hoputtaessa ryhmärämä lähti kävelemään kohti salia, missä elokuva esitettiin, Sisu oli juuri ryystänyt limunsa loppuun ja Vision lähti äkkiä juoksemaan kohti kassaa hakien tälle uuden. Sisu oli saanut sen sillä ehdolla, että antaisi Hahtuvalle puolet.
Sali oli suuri ja siellä oli hienot, punaiset penkit. Poppoolla oli paikat noin puolessa välissä salia, kun toiset olivat halunneet ylös ja toiset alas päädyttiin kompromissiin, eli keskelle siitä vain.
Elokuva alkoi ja Sisu sekä Ennustus meinasivat tippua lattialle, kun pelästyivät edessä olevan jättikankaan valoa. Patukka ja Vision nauroivat paheksuville kissoille joiden posket olivat punehtuneet noloudesta.
Sisu ja Hahtuva seurasivat mielenkiinnolla elokuvan tapahtumia. Hahtuvakin joutui myöntämään, että elokuvavalinta oli ihan hyvä.
“HEHEE SE OLI SULLE IHAN OIKEIN KOUKKU!” Ennustus huusi, kun elokuva päättyi.
“HAHAA! SIITÄS SAIT SENKIN KIERO KAPTEENI KOUKKU!” Sisu huusi. Poika oli ottanut selvästi vihreän Ennustuksen fanituksen kohteeksi ja pyrki nyt matkimaan melkein kaikkea, mitä tämä teki.
Selleri ja Hahtuva katsoivat toisiinsa huvittuneena. Elokuvan aikana salissa oli kaikunut vuoroin Sisun ja Ennustuksen huudot. Oli totisesti hyvä, että tässä näytöksessä ei ollut muita katsojia. He olisivat varmasti saaneet jonkun paniikkikohtauksen kuullessaan Ennustuksen ja Sisun kovaäänisen huutamisen.
Elokuvan loputtua irtokarkkejaan ei ollut enään jäljellä eikä myöskään Hahtuvan ja Visionin kuulo, kun he olivat istuneet Sisun vieressä.
Nyt suunnistamaan kohti ystävänpäivätapahtumaa, Hahtuva ajatteli innoissaan, tämähän on ollut ihan paras päivä.

Tarpeet:

Molemmille:
+ hygieniatarve

Hahtuvalle:
+ terveystarve (huulirasvan voi nyt poistaa)

Sisulle:
+ nälkätarve (kaapista voi poistaa kaksi jäätelöä, sämpylän sekä sekasössö purkkiruoan. Söi myös irtokarkkeja elokuvissa ja joi kaksi limua)
+ liikkumistarve (kävelymatkat)
+ siisteystarve (hampaiden harjaaminen, hiekkalaatikko)

// Sopiiko teemikseksi? Kirjoitan myöhemmin ystävänpäivätapahtumasta lisää :-) Ja eikös mulle tule jotain ekstrapennejä, nyt kun sponssasin Yuin läpi ykkösluokan? Tuloista voi vähentää limut, eli kuusi penniä sekä irtokarkit, neljä penniä. Piti julkaista perjantaina, mutta en ehtinytkään kirjoitella siksi päiväksi.

Vastaus:

Tykkäsin kun alussa tapahtumia kerrottiin Sisun näkökulmasta, kiva kuulla hänenkin mietteitään kun tavallisesti Hahtuvalla on "ohjakset tassuissaan". .-D Huh, vai on sinulla noita koululaisia vastuullasi peräti viisi, aika paljon! Tai Tikruhan on vain hoidossa, mutta silti. Hahtuvan pistarin jumalaluettelon loppupää pisti hymyilyttämään. .-DD Tykkäsin myös Hahtuvan ja Tuulin eriäväisestä suhtautumisesta ruotsin tunnilla, Hahtuva haaveilee väljemmästä lukujärjestyksestä kun taas Tuuli arvostaa saamaansa sponsoria ja haluaa ottaa kaiken irti koulutuksesta. .-) Elokuvareissunne Parukan porukan kanssa oli hauska ja sopii mitä mainioiten teematarinaksi, kivaa että kissat pääsivät vähän tutustumaan! .-) Saat sponsoripennit kun Yuin lopputyöt on arvosteltu, eli teehän vielä ne ensin. Saatte muuten ison ryhmäkoon kautta myös alennusta leffaherkuista, eli niistä jää maksettavaksi vain 6 penniä. ,-) Saat siis 64 + 5 - 6 = 63 penniä, ja kohotan tarpeet sekä kouluplussat!

-Kasa

Nimi: Odessa (koneella)

12.02.2020 20:03
Enhän mä sitä opettanut!
**************************

Odessan nk

"Mennään jo!" Kinuski huutaa ovella.
"Ei sulla voi olla niin hoppu, pelkästään käymään adoptiossa!" huudahdan.
"Voihan!" Kinuski kiljaisee. Hän avaa oven, juoksee portaille, ja hyppää kaiteelle, tietysti Noki, Ava, Marja ja Coco perässä.
*huokaus*
"Ette te voi laskea aina kaidetta! Se on vaarallista!" huudahdan napaten Marjan kiinni, kun hän meinaa tippua.
"Voidaanhan!" Kinuski inttää.
*Huokaus*
"Ette todellakaan voi" huokaisen.
"Ja kaiken lisäksi, olet opettanut sen pennuillekkin!" huudahdan.
*Hihitys*
"En mä oo sitä opettanu!" Kinuski väittää.
"Enkä mä oo pentu!" Noki kertoo jääräpäisesti. Oneeksi tilanteen pelastaa ohi kävelevä Noora.
"Moi! Mitens teillä?" Noora kysyy.
"Toi näyttää hauskalta! Mäkin haluun!" Vattu huudahtaa ja hyppää kaiteelle.
"Eih!" kerkeän huudahtaa ennen kuin huomaan jo, että kaiteella liukuu 12 kissaa.
*Hihitystä*
"Kato nyt! Enhän mä sitä opettanu!" Kinuski huudahtaa naurahtaen hieman.

Kinuskin nk

Hyppään kaiteelta lattilalle.
"Tossa kaiteessa pitäis olla liukumatto, joka menee myös ylös!" keksin.
"Niinpä!" kaikki muut, 11 kissaa huudahtavat katsahtaen kaidetta kohti.
"Tuutteks tekin käymään adoptiossa?" kysyn Mocalta.
"Joo, en tiiä miks, Noora kai hoitaa jotain sen sponsorihommia, ja Cindy käy tapaa Clarissaa" Mocca kertoo.
"OK" myöntelen nyökkien.
"Miks te?" Mocca kysyy.
"Samaa ku teillä, ja Ode kattoo, saisko se adoptoida jo Clarissan" kerron.
"Uu! Tuleeks Clarissa teille!?" Mocca kysyy kuitenkin vähän kauhistuneesti.
"Joo" hyvähdän ihan iloisesti.

Cocon nk

"Moi!" moikkaan Cindyä.
"Moi!" Cindy moikkaa takaisin.
"Moi!" Clarissa moikkaa mua.
"Moi!" moikkaan takaisin.
"Moi!" Cindy moikkaa Clarissaa.
"Moi!" Clarissa moikkaa takaisin.

(Tällänen aika lyhyt tarina, en oo varma tuleeko esim leikkimistarvetta, mutta lkisää jos tulee. Saankos muuten nyt adoptoida Clarissan? Kun sanoit kahesta tarinasta. Via pitääkö olla pidempi?)

Vastaus:

Moimoimoimoimoi. .-D Haha, aika veikeä mielikuva kahdestatoista kaiteella liukuvasta kissasta. xD Kahden tarinan jälkeenhän minä sen Clarissan sinulle lupasin, joten menkööt nyt vaikka tämä vähän lyhkäsempi olikin, mutta seuraavaa adoptointia saat sitten odottaa vähän pidempään ja kohotella enste näille vihreille pennuille tarpeita ja mielialaa reilusti. Saat 4 penniä, ja kohotan sitä leikkimistarvetta. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

10.02.2020 16:29
Uutta uskoa!
****************

Odessan nk

Herään hyvin nukutun yön jäljiltä.
"Vasta nytkö sä heräsit?" kuulen Noen äänen kysyvän.
"Kello on jo kymmenen!" Kinuski huutaa.
"Ai, onko?! Meillähän on sitten kiire!" hätäilen. Heitän peiton pois päältäni, vaihdan vaatteet, ja alan kaataa muroja kissoille.
"Tässä teille aamupalaa!" huudahdan ja liuvutan kulhot ja lasilliset vadelmammakuista nami-maitoa pöytää pitkin jo odottaville kissoille.
"Kinuskilla ja Noella on muromysliä, Avalla ja Marjalla taas muroja, ja kaikille laitoin puoli purkkia vadelmanmakuista nami-maitoa" kerron. Juoksen vessaan, ja pesen hampaat niin äkkiä kuin mahdollista.
"Mikä kiire sulla on?!" Kinuski kysyy ällistyneenä palattuani vessasta.
"Meidän pitää hakea Coco! Lupasin että ilmaannumme aulaan puoli yhdeltätoista!" kerron ja alan sitoa kenkiä jalkoihini. Kissat hotkaisevat murot loppuun, ja juoksevat perääni.
"Kuka on Coco?" Ava kysyy.
"Ricon ja Hipsulin pentu, jonka olen varannut" kerron tikatessani portaita.
"Taa!" Marja huudahtaa ymmärtäväisesti.

"Hei!" vastaanoton kissaneiti tervehtii saavuttuamme aulaan.
"Miten voin auttaa?" hän kysyy.
"Mä pari viikkoa sitten varasin Cocon alienkissoista, että adoptoisin hänet nyt" kerron.
"Okei, ja sä sitten taidatkin olla Odessa, jos olet varannut Cocon?" kissaneiti varmistaa.
"Olen" nyökkäilen.
"Tänneppäin" kissaneiti sanoo, ja ohjaa minut alienkissojen huoneelle.

Pian Coco makaakin sylissäni. Kannan nukkuvan vihreän kisun huoneellemme.
"Kukka te toiten vivveä penttu ovvi?" Marja kysyy.
"Clarissa, Cocon sisar, joka muuttaa meille myöhemmin" kerron.
"Ai tuleeks meille kaks vihreetä kissaa?!" Noki kysyy ihmeissään.
"Tulee" nyökkäilen.
"Jee!" Kinuski huudahtaa. Samassa Coco herää.
"Missä mä olen?" Coco kysyy haukotellen.
"Meillä!" Noki kertoo iloisesti.
"Keillö meillä?" Coco kysyy.
"Meillä, mulla, Noella, Avalla, Marjalla ja Odella" Kinuski kertoo.

Päivällä:

Cocon nk

Nyt mä oon jo vähän kotiutunu, ja me ollaan menossa ostamaan mulle unikoppaa, ja kaikkee muuta.
"Tiesiks sä, et Clarissaki muuttaa meille, ja et Cindy asuu meijän naapurissa?" Ava kysyy.
"En! Mut sehän on kivaa!" hymyilen. Kinuski hyppää kaiteelle, ja alkaa laskea sitä alas.
"Mäkin tuun!!!!" huudan ja hyppään kaiteelle, Odessan estelystä välittämättä.
Pian me ollaankin jo marketissa.
"Millaisen tyynyn sä haluaisit?" Odessa kysyy.
"Vaikka ton" kerron. Osoitan sinistä kissa tyynyä.
Odessa lappaa koriin myös kaikkea muuta, jota mä kuulemma tarvitsen.
"Unikori, kissanhiekkalaatikko..." Odessa mutisee.

Pian korissa on unikori, valitsemani tyyny, sininen hammasharja, sininen nalle, ja vieterilelu. Odessa lappasi mukaan myös jotain ruokaa.
"Noniin, nyt taitaa olla kaikki" hän lausahtaa pian.
"Vihdoin!!!" Kinuski huokaisee ja alkaa lappaa tavaroita kassahihnalle, menon nopeuttamiseksi. Odessa maksaa, ja lähdemme takaisin huoneellemme.

Iltapäivällä:

Noen nk

Nyt me ollaan leikkimässä. Ku meillä kaikilla on omat pehmot, nii me leikitään niillä. Kinuski tekee tässä ohessa vähän läksyjä.
"Kaksisataakasikytkolme, miinus kolkytkaheksan... " Kinuski mutisee.
"Mikä sun pehmon nimi on?" Ava kysyy Cocolta.
"Tää on sinkku, entä sun?" Coco kysyy.
"Mulla tää on Pupsi" Ava kertoo.
(tosta Pupsista, nii mä kutsuin pienempänä yhtä pupua, joka kävi välillä meijän pihalla, nii Pupsiksi, nii siitä tää idea)
"Uu!" Coco ihailee.
"Mikä Marja sun pehmon nimi on?" Coco kysyy.
"Te o Nallukka" Marja kertoo.
"Entä sun Kinuski?" Coco kysyy.
"Mun tän pehmon nimi on Pinkki" Kinuski kertoo nostaen katseensa läksyistä.
"Entä Noen?" Coco kysyy multa.
"Tän nimi on Lullu" kerron.
"En tiiä miks!" jatkan.

Kinuskin nk

"Mennääks ulos?" Noki päättää kysyä kun olemme leikkineet jo puoli tuntia.
"Joo!" huudahdamme. Juoksemme oven eteen, ja alamme pukea.
"Kinuski pipo päähän!" Odessa huutaa kun yritän lähteä jo ulos.
"Okei" huokaisen hieman masentuneesti. Mä olisin halunnut mennä kerrankin talvella ulos, ilman pipoa! Mutku Ode AINA valittaa kaikesta!
Tungen piponi päähän, ja avaan oven.
"No nyt te voitte sitten mennä, kun kaikilla on pipot päässä" Ode ilmoittaa.
"Pitäkää hauskaa! Mutta liukastuminen on kiellettyä!" Ode naurahtaa.

Päästyämme pihalle, kysyn:
"Mitä tehdään?"
"En mä tiiä" Noki ilmoittaa.
"En mäkään keksi" Coco sanoo.
"Mevvään hipaa" Marja ehdottaa.
"Joo!" huudahdamme kaikki yhteen ääneen.
"En jää!" Ava huudahtaa ja laskeutuu kyykkyyn.
"En mäkään!" kaikki huutavat ja työntyvät kyykkyyn.
"Hitsit!" Noki huudahtaa huomatessaan olevansa viimeinen.
"Mut, mä saan tekijät kii!" Noki huutaa ja alkaa jahdata meitä.
"Iiiiik!" kiljumme välillä kun Noki meinaa saada kiinni.

Ostokset:

•Sininen nalle -6 penniä
•Unikori -3 penniä
•Sininen hammasharja -3 penniä
•2x kalanaksut -8 penniä

Yht -20 penniä

Tarpeet:

Kaikille:
•Liikkumistarve (hippa)
•Leikkimistarve (leikit (yllätys yllätys leikkimistarpeen kohottamiseksi on leikitty! XD) )

Kinuski, Noki, Ava, Marja:

•Nälkätarve (muroja ja muromysliä jäi vielä, poista 2x vadelmanmakuinen nami-maito)

Vastaus:

Aikas hieno saavutus hoitaa aamutoimet ja kissojen ruokkiminen puolessa tunnissa, jotta ehditte ajoissa Cocoa adoptoimaan. .-D Vihreä pentu tuntuu sopeutuvan hyvin joukkoonne, kivaa kun kaikki kissat leikkivät yhdessä! Tykkäsin jostain syystä kohdasta missä kukin kertoi lelunsa nimen. .-D Saat 14 penniä, joten ostoksia jää maksettavaksi vain 6 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Sepi

09.02.2020 19:54
Osa 1 jossa juhlitaan pentubileitä (vähän vanha tarina :D) ja käydään ulkona

Pilvi kääntyi selälleen hoitajansa silittäessä häntä. He olivat vain makoilleet jo luultavasti viimeiset miljoona vuotta. Siltä se ainakin tuntui Pilvistä.
“Tiedätkö Pilvi, sinä teet minut onnelliseksi”, aloitti Sepi rikkoessaan samalla pitkän hiljaisuuden. Pilvi alkoi kehrätä. Hän käpertyi Sepin syliin ikäänkuin osoittaakseen pitävänsä hänestä pyös. Hän laski hiljaa päänsä Sepin polville ja alkoi kehrätä.
“Voi pieni. Et tiedäkään kuinka ihanaa minusta oli löytää mouruposki. Varsinkin, kun löysin sinut.” Sepi hiljentyi yhtäkkiä, varmaankin alkaessaan miettiä kaikkea menneisyydessään.
“Tiedätkös, olet minulle hyvin rakas kisuliini”, hän kuitenkin jatkoi taas hetken jälkeen samalla paijatessaan Pilveä.
“No, mennäänkö hakemaan ruokaa?” Sepi kysyi. Hän tiesi jo Pilven innostuvan.
“Joo! Joo!” Pilvi maukui ja pomppasi suoraan Sepin sylistä lattialle.
Hän lähti jo päin Sepin herkkukätköjä itse omistajan tullessa perästä.
Sepi avasi herkkulaatikon esiin tullessa monia mansikkatikkareita.
“Ahaa, tänään saatkin mansikkatikkareita ruoaksi” , Sepi sanoi hymyillen ja hieman yllättyneenä.
“Jee!” Pilvi huudahti innoissaan. Tämä oli varmasti hänen onnen päivänsä.
Sepi otti herkkulaatikosta kaksi mansikkatikkaria ja ojensi ne Pilville.
“Namia!” Pilvi huudahti yksinkertaisesti koittaessaan samalla avata tikkaria aggressiivisesti.
Sepin oli vaikea pidätellä nauruaan katsoessaan Pilven myllertäessä lattialla.
“En saa sitä auki”, Pilvi sanoi lopulta itku kurkussa.
“Ei se mitään. Minä autan”,Sepi vastasi kuulostaen mahdollisimman myötätuntoiselta.
Hän avasi mansikkatikkarien kääreet ja ojensi tikkarit Pilville.
Ei mennyt kirjaimmellisesti kuin muutama kymmen sekunti kun Pilvi olikin jo ahmaissut tikkarit mahaansa.
“Entä sitten?” Pilvi kysyi odottaen innoissaan jo seuraavaa aktiviteettia.
“Mennäänkö vaikka kukkaniitylle nyt kun on hyvä sää?” Sepi kysyi Pilviltä, vaikka tiesi jo melkolailla vastauksen.
“Joo, mennään”, Pilvi innostui heti.
Otin Pilvin syliini, puin itselleni ja hoidokilleni ulkovaatteet, otin nallen reppuun ja astuin ulos huoneesta. Kun pääsimme ulos, laskin Pilvin alas hänen näyttäen hieman siltä kuin haluaisi kävellä itsekin.
Aurinko paistoi ja taivas oli kirkas ja sininen. Erilaiset pilvikuviot leijailivat taivaalla. Lopulta pääsimme perille. Kukkaniitylle ei ollut kovinkaan pitkä matka.
“Jee, mennään! Tule jo!” Pilvi huudahti kauniin niityn siintäessä edessämme.
Sepi ryntäsi niitylle niin nopeasti kuin vain pienistä töppösistään pääsi.
Lähdin hänen peräänsä itsekin juosten.
Lopulta molemmat lysähdimme pehmeään lumiseen maahan. Monet olisivat ajatelleet lumessa makaamista outona mutta minusta se oli vain mukavaa. Se toi mieleen kesän.
“Katsotaan pilviä”, ehdotin Pilvelle.
“Tuo näyttää vähän ankalta. Hän sanoi innoissaan”
Lumihiutaleet leijailivat ja aurinko paistoi.Tässä päivässä oli todellakin jotain ihmeellistä. Tämä päivä oli täydellinen talvipäivä. Siinä arvaillessamme taivaankappaleiden muotoja. Tajusin yhtäkkiä että kohta alkaisivat pentubileet.
“Meidän on nyt aika lähteä pentubileisiin Pilvi”, sanoin hieman harmistuneena. En olisi halunnut vielä lähteä.
Nostin Pilvin syliini ja lähdimme kohti juhlia. Vähän ennen ovelle pääsyä, Pilvi tahtoi sylistäni pois.
“Haluan itse saapua juhliin” , Pilvi sanoi hienostuneella korostuksella kun olin laskenut hänet maahan ja ojensin hänelle ruskean nallensa. Avasin oven ja Pilvi luikki sisään.

Pilvin nk:

Minua jännitti hieman. En ollut vielä kovinkaan tavannut muita Mouruposken kissoja. Mitä jos he eivät sittenkään tykkäisi minusta. Kauhea ajatus nousi mieleeni. Pelko kuitenkin haihtui minun nähdessäni valkoruskean kissan tulevan minua kohti.
“Moi, mä oon Sisu”, Sisu sanoi iloisen pirteästi.
“Moi Sisu! Mä oon Pilvi” , vastasin innokkaasti takaisin.
Olin juuri onnistunut luomaan ensimmäisen keskusteluni. Sen jälkeen jatkoimme Sisun kanssa hetken leikkien kunnes juhlat alkoivat lähennellä loppuaan. Jos sitä keskusteluksi pystyi kutsumaan.
“Muut kissat alkavat mennä kuuntelemaan tarinaa. Mennään mekin.
Lähdin seuraamaan Sisua, kohti muita kissoja. Käperryin mukavasti nalleni viereen sitä hellästi halaten samalla kun meille alettiin kertoa tarinaa. Silmäni alkoivat tuntua raskaalta joten laitoin ne kiinni. Minua alkoi väsyttää.

Sepin nk:

Pentubileet loppuivat joten kävin hakemassa Pilvin jotta pääsisimme nukkumaan. Kello oli jo melko paljon, ainakin pienelle pennulle.
Saapuessani Pilvin luokse, oli hän kuitenkin jo sikeässä unessa. Nostin hänet varovasti ja kannoin huoneeseemme.

Kertojan nk:

Yhtäkkiä Sepiäkin alkoi väsyttää. Hän nosti itsensä ja Pilven sängylleen. Lopulta hänkin nukahti, Hoidokkiaan halaten.



Tarpeet:
+ nälkätarve
+leikkimistarve
+liikuntatarve
+unitarve

Vastaus:

Ihanaa kuulla miten onnelliseksi Pilvi sinut tekee! .-) <3 Pilvin tikkarinavaussähellys oli söpöä, jännä että tikkari on niin nopea syödä kun avaamisessa kestää kauemmin. .-D Kukkaniitty on varmasti hieno vierailukohde talvisaikaankin! Kiva että Pilvi ehti vielä pistäytyä pentubileissä ja sai vähän keskusteluakin aikaiseksi Sisun kanssa. .-) Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

©2020 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com