Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lintu

12.09.2018 04:20
// Anteeksi! Mikään ei onnistu tuosta jäi vielä

+leikkimis tarve

+unitarve

Antteekssiiii, mikään ei onnistu//

Nimi: Lintu

12.09.2018 04:17
Katselin pientä kissaa joka minulle oli annettu hoidokiksi. Pentu oli yllättävän hiljaa sen matkan, kun menin huoneeseemme, ehkä se nukkui. Kun laskin tämän sängylle, tämä alkoi avaamaan silmiään, jotka olivat niin söpöt. Katsoin pientä nyyttiä, ja se tuijotti minua kovemmin. Lopulta se alkoi taapertamaan ympäriinsä sänkyä, siltä se todella näytti taapertamiselta. Pikkuinen kissani maukaisi pienen suloisen mau'un, josta keksin sille nimen: Miukulin. Miukulin ääni oli kuin tiuku kellon, mutta samalla hento, ja pehmeä. Katsoin kun tämä kuljeskeli ympäri sänkyä kunnes viimein nukahti tyynyn päälle. Katsoin hellyttävää pikkuista nukkuvaa nyyttiä, ja laskin tämän kevyesti lattialle. Pentu ei onneksi herännyt, ja se olisikin puuttunut. Tuijotin vielä hetken lumoutuneena oranssi valkoista nyyttiä, kunnes nousin ylös ja lähdin huoneeni ovea kohti.

Avasin oven niin hiljaa kuin osasin, ja laitoin sen samalla lailla kiinni. Katsoin käytäviä, jotka eivät olleet minulle kovin tuttuja. Tiesin että osaisin eksyä kaikkialle, mutta rakennus oli niin yksin kertainen, että olisi ihme jos osaisin eksyä täällä. Kuljeskelin muistellen käytäviä, ja pian löysinkin jo sen! Ulos käynnin. Astelin ovelle, ja jäin tuijottamaan kaunista maisemaa. Kirsikka puu toi elämää tänne, ja se teki pihasta oikeasti kauniin. Avasin oven lumoutuneena, ja katselin pinkkiä lehtiä. Lehdet toivat rauhaa koleaan aamuun, jossa kävelin kohti markettia. Sumu ympärilläni oli hienoa, osasin nauttia jopa siitä. Katselin ympärilleni, samalla kun hölkkäsin hiljaa kohti markettia. Kadulla oli hiljaista, sillä eivät ihmiset olleet vielä nousseet ylös. Katsoin ranteessani olevaa kelloa, joka näytti vaivaiset 6:40. Kun viimein avasin kaupan oven, ja kili kello helisi tulemiseni merkiksi, kello oli jo 7:03. Katselin kauppaa, kun lähin myyjä huudahti minulle iloiset, sekä pirteät huomenet. Olin yleensä aamu ihmisiä, ja tykkäsin nousta ajoin. Mutta tänään olin hieman väsynyt, ja pudottelin hyllyjen välissä mutisten. Viimein kun olin luovuttamisen partaalla, myyjä tajusi tilanteen, ja vei minut sinne minne olin koko ajan suunnistanut, ja selitti nopeasti millä logiikalla kaikki oli. Katselin tuota hyllyä pitkään, ja valitsin sieltä sen mikä näytti pennulleni söpöimmältä, ja myös sopivalta. Olin poiminut hyllyltä sateenkaaren värisen ksylofonin, ja lähdin kuljettamaan sitä mukanani. Samalla kun tiesin nyt minne mennä. Kuljin suoraan hygienia ja kauneus osastolle, ja katselin hiekka laatikoita, jotka kimalsivat komeudessaan. Otin käteeni harmaan kissanhiekka laatikon, ja lähdin suoraan kassalle. Kun viimein löysin kassalle, kaivoin 5 penniä taskustani. Rahat oli annettu minulle kun saavuin, ja kerrottu että ne olivat minun. Kiitin noita, ja poistuin kaupasta ostosten kera. Tuuli oli yltynyt, ja se pörrötti hiuksiani keveästi. Nauroin välillä kun näin ihmisten kiroavan hiuksiaan, ja jatkoin matkaa kohti hoitolaa.

Kun olin viimein päässyt hoitolaan, lähdin suoraan huoneeseemme. Huoneessa oli rauhallista, liiankin. Silloin vasta tajusin mikä puuttui. Pentua ei näkynyt! Laskin lelut ja hiekkalaatikon maahan. Ja katselin ympärilleni, ennen kuin ehdin sanoa mitään, joku hyppäsi naamalleni. Olin meikki pöydän edessä, ja tämä oli hypännyt sen päältä suoraan naamaani. Kiljahdin, kunnes tajusin tilanteen ja otin pennun naamaltani. Nauroin kun huomasin miten kovan työn, tämä oli tehnyt vain saadakseen minut pelästymään. Hän todella oli pelästyttänyt minut kunnolla. Otin pienen nyytin syliini, ja katsoin sitä noihin pieniin silmiin, ja hymyilin. Laskin tämän lattialle, keskelle sitä. Ja lähdin hakemaan sängyltäni, sillä tiesin tämän innostuvan noista leluista. Laskin hiekkalaatikon huoneen nurkkaan, ja lähdin kuljettamaan ksylofonia tätä kohti. Pentu katsoi ihmeissään, kun laskin ksylofonin tämän eteen. Katsoin Miukulia, joka tuijotti minua hölmistyneenä. Otin nuo ksylofonin kapulat käsiini, ja soitin pari sointua, tuolle lumoutuneelle kissalle. Miukuli kipitti luokseni, ja alkoi painelemaan pikku tassuillaan tuota lelua. Nauroin, kun kissa ihmetteli miksei se soinut tämän allaan. ”Katsos, sinun käpäläsi eivät ole palloja, anna kun näytän”, sanoin kummastelevalle pennulle. Ja nostin tämän aivan ksylofonin, ja minun väliin. Laitoin tassut hennosti kädelleni, ja laitoin ksylofoni kapulan siihen. Painoin ylä sormillani kevyen otteen, etten satuttaisi pentua. Pimputin rauhassa pari nuottia, ja katsoin kun tämä nautti.

Vastaus:

Vauva-Miukulin taapertaminen on niin suloista seurattavaa, ja hauskaa että kissan nimeäminen liittyi hänen miukaisuihinsa. .-3 Haha, ensin Miukuli oli niin väsynyt että uinahti tassuteltuaan sängyn poikki, mutta ostosreissulta palatessasi pentu olikin järjestänyt säikytysyllätyksen. .-D Miukuli näytti ihastuneen ksylofonisoittimeen! Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

10.09.2018 19:18
Kummit ja kummipennut
9.9.2018
~~~~~~~~~~~~~~

Nooran nk~
Katsahdin kissoihini, jotka puhuivat iloisesti yhdessä. He olivat kaikki eilen ryhtyneet jonkun adoption kissan kummiksi. Olin hyvin ylpeä kissoista. Jokainen heistä oli valinnut yhden adoption pennun kummipennukseen ja ryhtyneet sen kummiksi. Kummina oli tarkoitus järjestää pientä hauskanpitoa kummilapsen arkisiin päiviin. Mielestäni kummius oli hyvä asia, sillä nyt adoption kissatkin saisivat huomiota. Tietenkin adoptio oli hyvä turvapaikka, mutta siellä ei aina saanut tarpeeksi huomiota. Mocca oli ryhtynyt Heiwan kummiksi, Aamu Amin, Gaku rohkeana otti Mirrin ja Rico Nougatin. Pennut olivat olleet iloisia kuullessaan sen.

Mocan nk~
Olin eilen ryhtynyt Heiwan kummiksi. Hän oli pieni, suloinen kissanpentu, jonka kanssa aijoin tänään puuhastella. Jätin muut puhumaan keskenään ja kipitin Nooran luokse.
"Noora, voisinko lähteä tänään jätskille kummipentuni kanssa?" kysyin katselleen Nooraa anovin silmin.
"Tottahan toki voit! Tässä on sinulle sopivasti pennejä. Älähän hukkaa niitä" Noora vastasi minulle iloisesti antaen samalla 10 penniä minulle.
"Kiitos! Moikka!" kiitin Nooraa ja lähdin viilettämään käytävää pitkin kohti hissejä iloisena.

Avasin pentujen adoption oven ja etsin katseellani Heiwaa, harmaaturkkista pikkupentua. Pian löysin hänet ja menin kisun luo.
"Heippa Heiwa! Tahtoisitko lähteä kanssani jäätelölle? Se olisi niin kuin sellainen kummijuttu" kysyin pieneltä pennulta.
"Joo!" pikku kissa vastasi silmät innokkaasti säihkyen. Hymyilin Heiwan innokkuudelle.
"No mennään sitten!" sanoin hymyillen ja lähdimme Heiwan kanssa kohti aulaa. Pieni harmaa kissa tassutti lyhyitä, tikittäviä askelia lyhyillä töppöjäloillaan. Hän oli ihana kummipentu!
^Tässä saan kokemusta pennuista, jos joskus saan pentuja!^ mietin hyvilläni.
"Onko sinulla paljon kavereita adoptiossa?" kysyin naaraspennulta. Astuimme ulos hieman viileään ulkoilmaan ja jatkoimme kävelyä kahvilan luo.
"On! Ja ne on tosi kivoja!" Heiwa hikaisi pomppien ylös ja alas.
"Hienoa! Mitä te leikitte yleensä?" utelin Heiwalta ajankuluksi.
"Me leikitään yleensä pehmoilla, että ne on meidän lemmikkejä ja sitten me leikitään pukeutumista ja muovaillaan ja tehdään palapelejä ja..." harmaa naaras selitti iloisesti. Minusta oli kivaa, että pikkukissalla oli niin monta kaveria.

Pian saavuimme kahvilan luo.
"No niin. Tules, mennään ostamaan jätskit!" sanoin Heiwalle iloisesti ja astuin sisään kahvilaan Heiwa kintereilläni. Kahvilassa tuoksui taivaalliselta ja astuimme jonoon odottamaan vuoroamme. Heiwa sai mennä katsomaan, minkä jätskiannoksen halusi.

Gakun nk~
Kuulin kun Mocca pyysi Nooralta rahaa kahvilakäyntiä varten. Arvasin, että hän menisi sinne kummipentunsa Heiwan kanssa.
"Hei mennäänkö leikkimään yhdessä kummipentujemme kanssa Naukukukkulalle leikkimään jotain?" ehdotin asiaa Aamulle ja Ricolle.
"Mennään vaan! Kivaa puuhaa heti aluksi" Aamu vastasi omaan, ihanaan, huolehtivaiseen tyyliinsä.
"Joo! Käy mullekin!" Rico vastasi. Kävimme kysymässä asiaa Nooralta ja se oli hänelle ihan ok. Lähdimme reippaasti hakemaan omia kummipentujemme adoptiosta.

Mocan nk~
Heiwa oli valinnut suklaajäätelöannoksen, minä taas otin itselleni Donitsin Päärynä kuorrutteella. Olin maksanut sen ja sitten olimme menneet pöytään syömään herkkujamme. Söin hetkessä oman donitsini, kun taas Heiwalla oli hieman tekemistä melkein itsensä kokoisessa jäätelössä. Harmahtava kissa ahmi sitä suuhunsa parhaansa mukaan, mutta jäätelö ei tuntunut siitä pienentyvän. Kuitenkin hetken päästä jäätelö oli selvästi mennyt kokoon, tai sitä oli oikeastaan syöty. Kun jätskiä oli enään vähän jäljellä, Heiwa pyyhki suklaisen suunsa ja sanoi, ettei jaksanut enään.
"Okei. Viedään astiat tuohon juttuun ja lähdetään sitten kotia kohti" sanoin hymyillen. Heiwa nyökkäsi ja veimme astiat sinne. Sitten lähdimme rauhallisesti kohti kotia.

Ricon nk~
Olimme hakeneet kummipentumme adoptiosta ja sitten olimme lähteneet tarpomaan Naukukukkulalle. Pian olimme saapuneet sinne. Naukukukkulalta aukeni huima näkymä ympäristöön.
"Wow!" pennut henkäisivät.
"Eikös olekin hieno maisema!" Aamu virkkoi hymyillen. Pennut nyökyttelivät päitään silmät suurina.
"Mitä te tahdotte leikkiä?" kysyin.
"Piilosta!" minun kummipentuni Nougat keksi.
"Eikun hippaa!" Aamun kummipentu Ami kinusi.
"Eiii! Tahdon leikkiä piilosta! " Gakun kummipentu Mirri vinkui. Ja siitä vasta sanasota syttyi. Jouduimme kunnolla hiljentämään kissoja. Aamu näpäytti Amia korvaan hännällään ja tyttö kisu tajusi pitää suunsa supussa, vaikka näyttikin siltä, että Amilta olisi tullut ja kipakasti. Minäkin kokeilin samaa kikkaa Nougatille ja se toimi. Gakukin tajusi testata sitä. Lopulta, kun tilanne oli rauhoitettu, pääsimme mekin puhumaan.
"Okei. Leikitään ensin hippaa, sitten piilosta ja lopuksi voidaan vähän kiipeillä" Aamu otti heti tilanteen hyvin haltuun. Hän oli synnynnäisesti hyvä pentujen kanssa ja kuulemma halusi niitä itsekin. Olin muutaman kerran nähnyt Aamun ja Gakun painautuneina toisiinsa tiiviisti, joten uskoin vahvasti, että kohta pikkuruisia heiltä tupsahtelisi.
"Okeiii..." pennut sanoivat kuorossa.
"Kuka haluaa jäädä hipaksi?" Gaku kysyi.
"Minä minä minä!!!" Nougat kiljui pomppien ylös alas.
"Okei. Saat jäädä Nougat. Me saadaan viisi sekuntia pakomatkaa!" ilmoitin kovaan ääneen, jotta kaikki kuulisivat. Ryntäsimme kaikki heti pakoon, kun Nougat alkoi laskea. Pian hän jo tulikin kovaa vauhtia meidän peräämme.

Kun olimme leikkineet hippaa kaksikymmentä minuuttia, oli aika vaihtaa leikkiä. Seuraavaksi leikkisimme piilosta. Mirri halusi jäädä, joten hän sai jäädä ensimmäiseksi etsijäksi. Pikku kissa alkoi laskea ja me muut juoksimme etsimään piiloa. Huomasin Gakun kiipeävän puuhun, nerokasta. Aamu taas hyppäsi pusikkoon ja ryömi sen alle. Nougat piiloutui pikkuruisen, valkoisen aidan taakse. Ami piiloutui puun taakse. Minä päätin Aamun tavoin ryömiä puskaan. Kyyhötin siellä hipihiljaa. Hetken päästä kuulin lähestyviä askelia. Joku kurkisti pusikkoon ja silloin tajusin paljastuneeni.
"Rico jäi! Rico jäi!" Mirri kiljui voitonriemuisesti. Menin odottamaan yhden puun luo, jossa Mirri oli laskenut. Siellä olivat myös Nougat ja Aamu. Seuraavaksi Mirri löysi Amin ja vasta vihoviimeisenä löydettiin Gaku. Sitten me kaikki olimme melkein rättiväsyneitä ja päätimme lähteä hoitolalle, vaikka pennut vähän vinkuivatkin vastaan.

Mocan nk~
Saavuimme Heiwan kanssa hoitolalle ja saatoin hänet adoptiolle saakka. Sitten lähdin ripeästi hisseille ja sitä kautta huoneeseemme. Annoin loput rahat Nooralle ja heittäydyin makaamaan omalle sängylleni.

Aamun nk~
Saavuimme hoitolalle kaikkien pentujen kanssa ja saatoimme heidät adoptioon. Sen jälkeen hyppäsimme hissin kyytiin ja se nousi ylös. Tarvoimme lopulta huoneeseemme rätti väsyneinä. Siellä tapasimme Mocan, joka makasi rättiväsyneenä sängyssään ja me muut liityimme seuraan.

Tarpeet~

Mocca~
~Nälkätarve (söi kahvilas sen)
~Liikkumistarve

Rico, Aamu ja Gaku~
~Leikkimistarve
~Liikkumistarve

Suklaajäätelöannos 4 penniä + Donitsi Päärynä kuorrutteella 2 penniä = 6 penniä

/Ikäännytätkö vaan Gakua mun kissoista?

Vastaus:

Jee, kummitarina. .-) Kiva että kissasi puuhasivat vähän eri juttuja Mocan käydessä Heiwan kanssa jätskillä kun muut kokoontuivat yhdessä leikkimään kummipentujensa kanssa. .-) Jokaisella pennulla oli vähän eri toiveita leikeistä, mutta Aamu osasi hoitaa hyvin tilanteen ja laatia kaikille sopivan ratkaisun. Kummipentujen kanssa puuhastelu on tosiaan hyvää harjoitusta näiden kissapariskuntien jälkikasvua ajatellen. ,-) Saat 18 + 30 - 6 = 42 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

09.09.2018 17:55
Ensimmäiset sanat ja tulevaisuuden mietteitä
<><><><><><><><><><><><><><><><><><>

Ensimmäisinä päivinään Galileo oli aivan hiljaa. En tiennyt johtuiko se siitä, että hän olisi perinyt ujoutensa Felixiltä vai siitä että pentu ei osaisi puhua. Harmaa kollini ei siitä kuitenkaan välittänyt vaan jutteli Chon kanssa pennulle. Rushiakin tuli välillä kertomaan Gallulle jonkin oman tarinansa. Pentu pysyi silti vaiti ja tuijotteli ympärilleensä pienillä silmilläänsä.
Muutamaa päivää ennen kuin valkoinen kolli aloitti puhumisen, Felix päätti lukea tälle avaruudesta. Epäilin vahvasti, että pentu ei ymmärtäisi siitä mitään, mutta pidin suuni kiinni.
Galileo katsoi koko sen ajan kun Felix luki kirjan sivua, jossa oli tähti. Pennun silmät säkenöivät ja tämä näytti miettivän jotakin ankarasti.
Felix ja Cho hoisivat Galileota yllättävän hyvin. He leikkivät hänen kanssaansa ja lukivat tälle satuja. Rushia sen sijaan vei pennun aina välillä ulos ”seikkailulle”.
”Me löysimme aivan valtavan leppäkertun! Gallu meinasi kyllä syödä sen, mutta estin häntä”, Ivyrushia kailotti suureen ääneen. Jouduin silloin pitelemään kunnolla pokerinaamaani jotten olisi purskahtanut nauruun.
Yhden kerran yllätin Chon leikkimässä pentunsa kanssa. Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut, paitsi se että leikki meni näin; Cho esitti olevansa auto ja Galileo ”ajoi” emollaansa pitkin huonetta. Siitä teki vielä huvittavampaa se, että Cho yritti matkia auton ääntä. Silloinkin meinasin nauraa, mutta onnistuin pidättelemään sitä leveällä virneellä.

Sinä päivänä kun Gallu aloitti puhumisen, oli yllättävän aurinkoista ja pilvetöntä. Olimme tietenkin kissojen kanssa ulkona nauttimassa ehkäpä viimeisestä kesäisestä päivästä.
Felix oli pentunsa kanssa ihmettelemässä puissa olevia värikkäitä lehtiä. Cho katseli heidän touhujaansa hieman kauempana. Rushia sen sijaan istui vierelläni puun juuressa ja luki lehteä. Oli vaikea päätellä mitä hän luki, koska kissa veti lehden aina pois näkyviltäni kun yritin kurkkia.
”Anna minun lukea tämä juttu nyt loppuun, okei?” hän ärähti katsoen minua erittäin nirsosti.
Hymähdin hieman ja käänsin katseeni takaisin Galileoon ja Felixiin. Puun varjossa oli mukavaa istua, vaikka minusta tuntuikin että jokin ötökkä kipitti toista jalkaani pitkin. En kuitenkaan välittänyt siitä.
Vaivuin ajatuksiini, ja havahduin todellisuuten vasta, kun ruskea kollini ravisteli minua kädestä.
”Toukka!” kissani huudahti, ”Katso tätä!” Rushia tyrkkäsi käteeni lehtensä ja pakotti minut lukemaan aukeaman.
”Nykyään voi ryhtyä adoption nuorille pennuille kummiksi. En nyt ihan tajunnut mitä haet takaa”, sanoin pahoittelevasti ja katsoin lehden otsikkoa.
Kissani pudisti päätäänsä ja päätti kiivetä olalleni. Siinä hän sitten huitoi tassullaansa eri kohtia artikkelista ja kertoi mitä halusi. En oikein pitänyt siitä, että kolli puhui hirvittävän kovaa juuri korvani luona mutta pysyin vaiti.
”Elikkäs.... sinä haluat ryhtyä kummiksi?” sanoin hieman epäilevänä.
”Juuri niin! Sinähän itsekkin sanoit minulle, ettei niitä kaikkia tulla ehkäpä koskaan adoptoimaan. Tämän jutun avulla voisin parantaa monien kissojen elämää!” Ivyrushia sanoi tohkeissaan ja puristi kynsilläänsä olkaani tiukemmin.
Hymyilin varovaisesti hieman pahoitteleva ilme kasvoillani.
”Voit ehkä parantaa muutaman kissan elämää, mutta et kaamean monen. Tiedäthän, mehän emme elä ikuisesti.”
Ymmärrys valtasi kissani ja tunsin kuinka hän lannistui hetkessä.
”Niin... se on totta.”
Otin kollin syliini lehden päälle ja silitin tämän päätä. En yleinsä tehnyt niin, mutta ruskea kissa ei väittänyt vastaan.
”Älä murehdi. Adoption pentujen elämän parantamiseen ei riitä yksi kissa, tai hoitaja. Meitä tarvitaan useampi, niin voimme yhdessä toteuttaa... haaveesi.”
Ivyrushia käänsi katseensa lehdestä taivaaseen, ja katseli pienen pieniä pilviä uneliaasti.
”Ei”, kolli sanoi. ”En suostu siihen. Aion löytää keinon, jonka avulla pystyn olemaan tässä maailmassa pidempään. Sellainen keino on pakko olla olemassa.”
Jäykistyin kokonaan. Tiesin itse, että sellainen keino oli olemassa, mutten olisi koskaan halunnut ostaa sitä kenellekkään kissoistani. Huokaisin hieman. Jos kissani halusi sitä, kaipa minun oli hyväksyttävä se.
”Noh.. sellainen keino on olemassa. Ennustuskojussa myydään kuolemattomuuden juomaa, joka pysäyttää kissan ikääntymisen. Mutta oletko ihan varma? Ikuinen elämä saattaa kuullostaa kivalta, mutta kyllä siihen joskus kyllästyy.”
Sen jälkeen kissani oli aivan hiljaa.

Kun tulimme sisälle, oli jo ilta. Cho vei Gallun kylpyyn ja Felix alkoi laittamaan iltapalaa. Rushia laskeskeli kuinka paljon hänen piti tienata, jotta saisi 1000 penniä täyteen. Itse menin pesemään hampaat ja vaihtamaan pyjaman päälle.
Pesin hampaitani keltaisella hammasharjalla samassa huoneessa, missä Galileo oli kylvyssä. Minulta meinasi koko ajan valua hammastahnaa pitkin leukaa, kun hymyilin kuunnellessani Galileon hihkaisuja.
Kun sain hampaani pestyksi, pieni pentu tuijotti hammasharjaani, ja sanoi ensimmäisen lauseensa.
”Tuo hammasharjahan on saman värinen kuin kirjassa oleva tähti!” Gallu hihkaisi pyyhkeen sisältä. Cho katsoi pentuaansa iloisena. Minä vain hymyilin ja sanoin ”Niin onkin.”

Sitten söimme iltapalan (joka oli osoittautunut vesimelooniksi) ja menimme nukkumaan. Felix ei kyllä meinannut nukahtaa, koska oli innossaansa siitä, että hänen poikansa oli alkanut puhua.


Tarpeet

Galileo
+Leikkimistarve
+Hygieniatar ve (poistaisitko yhteisistä tavaroista kylpyvaahdon?)
+Unitarve
+Nälkätarve (poistaisitko vesimeloonin kaapista?)

Cho
+Unitarve
+leikkimistarve


//Hieman lyhyempi tarina. Hieman tönkkö. Ei mikään maailman parhain tarina mut...

Vastaus:

Onpa ihanaa miten koko porukka osallistuu pienen Galileon hoitoon! Vanhemmat tietenkin tekevät osuutensa, mutta hauskaa että myös Ivyrushia saa viedä pennun seikkailemaan. .-D Galileon ensimmäisen sanan, tai paremminkin lauseen takana oli kiva kertomus joka alkoi kirjassa olevasta tähdestä ja päättyi hammasharjaasi. .-D Arvelinkin että Ivyrushia kiinnostuisi meneillään olevasta kummitapahtumasta, hienoa että adoption asiat ovat hänelle tärkeitä. Kävittekin mielenkiintoisen keskustelun kuolemattomuusjuoman osallisuudesta asiaan. Saat 15 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

08.09.2018 14:22
Mäkin haluun!
5.9.2018
~~~~~~~~~

Nooran nk~
Katselin tyytyväisenä ja hymyillen kirjoituspöydän ääressä läksyjen kimpussa ahertavaa Moccaa. Hän oli mielestäni hyvin omistautunut koulujutuilleen, mutta pianpa kissan ensimmäinen luokka tulisikin jo päätökseen. Hän todennäköisesti (ja toivottavasti) jatkaisi seuraavalle luokalle ja mitä luultavimmin valitsisi aineiksi matematiikan, espanjan, fysiikan ja liikunnan, sillä niistä hän oli puhunut paljon hyvää ja että haluaisi jatkaa niiden parissa. Eli Mocca jatkaisi melkein samoilla aineilla, kuin ykkösluokalla, mutta historia vaihtuisi fysiikkaan sillä historia ei ollut Mocan itsensä mielestä parasta mitä voisi toivoa, vaikka siinäkin aineessa pentu pärjäsi melko hyvin. Toivoin kovasti, että tyttö jatkaisi koulunkäyntiä, sillä siitä sai päivän täytettä ja tietynlaista rytmiä elämäänsä. Kakkosluokalle päästäkseen täytyi vain suoriutua kokeesta edes hyvällä arvosanalla, mutta uskoin, että Mocca siihen pystyi, sillä hän oli päntännyt jokaiselle tunnille ahkerasti joka päivä.

Mocan nk~
Tänään meillä oli ollut koulussa aineina matikkaa, espanjaa ja liikuntaa. Matikantunnilla olimme harjoitelleet kahdeksan kertotaulua, pienemmät olivat harjoitelleet kolmen kertotaulua, sillä se oli huomattavasti helpompi. Minä kuitenkin osasin sen jo ja se oli ihan todella helppo. Kerran kolme on kolme. Kaksi kertaa kolme on kuusi. Kolme kertaa kolme on yhdeksän. Neljä kertaa kolme on kaksitoista. Viisi kertaa kolme on viisitoista. Kuusi kertaa kolme on ööö... Kahdeksantoista! Seitsemän kertaa kolme on kaksikymmentäyksi. Kahdeksan kertaa kolme on kaksikymmentäneljä. Yhdeksän kertaa kolme on kaksikymmentäseitsemän. Ja kymmenen kertaa kolme on kolmekymmentä! Helppoa, eikös? Toisin kuin kahdeksan kertotaulu, se on jo paljon vaikeampi! Kirjoitin huolellisin numeroin laskun 8 kertaa 3 kohdalle 24. Meillä oli tehtävänä tehdä kotimökki kotona. Katsoin viimeistä laskua, joka oli 8 kertaa 8 ja laskin sen vastausta päässäni. 64 kirjoitin huolellisin numeroin. Ja noin! Matikanläksyt tehty!
"Noora! Noora! Voitko tarkistaa matikanläksyt?" kysyin kovaan ääneen, jotta hoitajani kuulisi kysymykseni.
"Tottakai voin! Jätä kirja sängylle auki läksykohdasta niin tulen mielelläni tarkistamaan läksysi" Noora vastasi iloisesti. Vein matikankirjan nopeasti sängylle ja avasin sen kotimökin kohdalta. Sitten pompin kirjoituspöydän ääreen jatkamaan espanjanläksyjen parissa.

Nooran nk~
Kuulin Mocan huutavan jotain matikanläksyjen tarkistamisesta ja vastasin hänelle myöntävästi. Vedin vielä viimeisen vedon harjalla hiuksiini ja laitoin sen sitten vessankappiin omaan koriini siististi. Olimme sopineet, että jokaiselle oli oma valkoinen kori, jossa hän säilytti omia hygieniatarvikkeitaan. Lisäksi oli yksi yhteinen yhteisille tarvikkeille. Poistuin vessasta sammuttaen valot ja kipitin sängylle tarkistamaan Mocan matikanläksyjä.

Gakun nk~
Istahdin Aamun viereen valkoiselle penkille. Olimme yhdessä tarponeet Minimerenrannalle saakka liikunnan ja yhdessäolon (kröhöm ;)!) vuoksi. Katselimme yhdessä hipihiljaa kauempana liplattavaa merta ja saaria, jonne oli kiellettyä mennä, sillä Nooran sanojen mukaan siellä pesi harvinaisia, rauhoitettuja lintulajeja. Katselimme pitkään merelle.
"Ha-haluaisitko pentuja?" kysyin kuiskaten rikkoen hiljaisuuden.
"Kyllä. Mutta en kenen tahansa kanssa" Aamu vastasi, hänkin kuiskaten.
"Ke-kenen?" kuiskasin melkein ääneti. Silloin korvani havaitsivat jotakin. Vaimeaa laulua kenties? Aamukin taisi kuulla saman ja käänsi korvansa kohti mereltä kantautuvaa, kaunista laulua.
"Sinun, höpsö" Aamu kuiskasi ja painoi päänsä vasten minun päätäni. Siinä me olimme, hipihiljaa, painautuneita toisiimme kuunnellen tuota kaunista, mutta salaperäistä laulua. Kun kuulin Aamun sanat, sydämeni teki voltin rinnassani. Olin onnellinen. Todella onnellinen. Unelmakumppanini halusi kanssani pentuja!

Mocan nk~
Espanjan läksyt, tehty!
"Noora! Tarkistatko myös espnjanläksyt?" kysyin vieden kirjan Nooran viereen sängylle ja avaten sen läksykohdasta auki.
"Juu. Voin tarkistaa" tyttö vastasi ja alkoi tarkastamaan tehtäviä. Matikanläksyt hän oli jo tarkistanut ja ne olivat hänen mielestään menneet oikein, joten olin laittanut matikankirjan jo hyvän aikaa sitten reppuuni. Pian Noora oli tarkistanut läksyt.
"Hyvä. Tuolla on vain pieni kirjoitusvirhe" Noora antoi analyysinsä.
"Korjaan sen samantien!" vastasin tomerasti, kumitin sanan ja kirjoitin sen uudelleen huolellisesti. Sitten asettelin kirjan huolellisesti kirjoituspöydän laatikkoon, jossa meillä kaikilla kissoilla oli omat korit koulutarvikkeille ja kirjoille, joita ei seuraavana päivänä tarvittu. Huomenna harjoittelisin sanoja, jotka piti harjoitella seuraavaksi espanjan tunniksi. Tänään espanjan tunnin jälkeen oli ollut liikuntaa. Liikunnassa olimme harjoitelleet erilaisia taitoja. Minä olin päättänyt harjoitella jotakin tempputaitoa. Päätin, että tällä tunnilla oppisin seisomaan käsilläni, edes hetken aikaa ilman seinää. Kerroin liikunnanopettajalle tavoitteestani, ja hän kannusti minua vahvasti alkamaan rohkeasti opetella sitä. Ensiksi hän neuvoi minua kokeilemaan sitä seinää vasten. Ensimmäisillä kerroilla hän joutui auttamaan minua, jotta saisin jalatkin seinää vasten, sillä se ei meinannut millään onnistua. Kun olin hetken harjoitellut (n. 15 min) jalat seinään nostamista, se sujui jo ilman opettajan apua, vaikka hieman kömpelösti. Olin silti jo siinä vaiheessa ylpeä itsestäni. Seuraavaksi minun piti harjoitella sulavasti käsillään seisomista seinää vasten. Otin hieman vauhtia ja menin käsilläseisontaan, mutta silloin jalkani kopahtivat ikävästi seinään. Se sattui hieman, mutten antanut sen lannistaa itseäni. Huokaisin ja yritin uudelleen, tällä kertaa hitaammista vauhdeista. Silloin se sujui. Pääsin hyvään käsilläseisontaan seinää vasten, ilman kipua. Laskeuduin hetken päästä hymyillen alas. Liikunnanopettaja oli nähnyt sen ja hän hymyili minulle. Harjoittelin samaa hetken (n. 20 min), kunnes tunsin olevani valmis seisomaankäsilläni ilman seinän tukea. Opettaja raahasi patjan minulle, jottei minua sattuisi, jos kaatuisin yli. Vedin syvään henkeä ja sitten yritin sitä. En saanut edes jalkoja suoriksi! Seuraavalla kerralla otin vauhtia ja sain jalat suoriksi, mutta kaaduin samantein yli. Mätkähdin patjalle niin kovaa, että patjasta oikein kuului "polts"-ääni. Sadattelin mielessäni hetken itseäni, mutta hetken siinä maattuani päätin yrittää uudelleen. Tein sen monta kertaa. Joko mätkähdin siitä yli, tai en edes saanut jalkoja suoriksi. Lopulta aijoin luovuttaa. Tekisin sen vielä kerran, mutta sitten luovuttaisin. Huokaisin ja otin hieman vauhtia. Silloin huomasin, että jäin seisomaan suoraksi käsilleni. Minä tein sen! Ihan oikeasti tein!!
"Jes!" kiljahdin ja laskeuduin. Menin kertomaan liikunnanopettajalle ja hän pyysi näyttämään. Gaku ja Aamukin tulivat seuraamaan tapahtumia. Otin pikkuisen vauhtia ja näytin tempun muille, ja he alkoivat taputtaa.
"Hyvä Mocca! Hienosti tehty!" opettaja huudahti hymyillen leveästi ja taputti käsiään, kun minä laskeuduin. Näin siis opin seisomaan käsilläni.

Nooran nk~
Istahdin pöytään Mocan viereen ja kuuntelin tyttö kisun yksityiskohtaista selitystä siitä, kuinka hän liikkatunnilla oppi käsilläseisonnan. Puhuminen keskeytyi välillä, kun kissa haukkasi palaa suuresta omenastaan, jota söi samalla. Kun Mocca vihdoin lopetti selityksensä, oli omenakin poissa ja pelkkä siemenkota jäljellä.
"Kuule Noora" Mocca aloitti varovasti.
"Minäkin haluaisin sellaisen poikakaverin, mikä Aamulla on. Kun Aamulla on Gaku. Ja Aamu sanoi, että he saavat joskus pentuja. Niin minäkin haluan pennun" Mocca selitti hiljaisella, vaisulla äänellä.
"Hmm... Meneppäs kuule metsästämään sitten adoptiosta itsellesi poika kisua, niin voin adoptoida sen meille!" hihkaisin hetken pohdinnan jälkeen. Mocca kiljaisi innostaan ja kävi harjaamassa turkkinsa, hampaansa ja laittamassa rusetin korvaansa.
"Moikka! Tuun kohta!" Mocca huudahti innoissaan ja juoksi käytävään pinkki rusetti mukana säihkyen.
Aamun nk~
Lähdimme yhdessä Gakun kanssa kulkemaan hitaasti kohti omaa huonetta painautuneina toisiimme. Kello alkoi lähestyä viittä, joten aurinko alkoi jo laskea tuuli alkoi puhaltaa kylmästi ja ikävästi pohjoisesta. Talvi oli tulossa pian taas. Tunsin väriseväni hieman kylmästä. Gakukin taisi tuntea sen ja painautui minua vasten tiiviimmin ja porhisti turkkinsa. Niin tein myös minäkin. Punastuin hieman, sillä lailla söpösti, tyttömäisesti. Saisimmepa me pentuja pian! En malttaisi millään odottaa! Olisi aivan mahtavaa saada pentuja rakkaani... Eikun siis, okei okei! Rakkaani kanssa. Pennuista tulisi varmasti söpöjä, eikä sukupuolella olisi väliä. Kunhan vain ne olisivat meidän yhteisiä ihania pentuja. Felix ja Cho (Toukan kissat) olivat jo saaneet ihanan Gali-pennun, seuraavaksi olisi meidän vuoromme, ehkä... Toivottavasti...

Nooran nk~
Noin puolentoista tunnin päästä naaras jo juoksi huoneeseen iloinen virne naamallaan. Hän näytti saaneen vastakkaista sukupuolta olevan ystävän adoptiosta.
"No löytyikö sieltä kiinnostavia poikia?" kysyin vinkaten silmääni leikkisästi.
"Olihan siellä semmoinen yksi Rico" Mocca sanoi ujosti hymyillen ja katsahti minuun smaragdin vihreillä silmillään.
"Meillä synkkaisi tosi hyvin. Leikimmekin sujuivat hyvin! Voisitko pliis adoptoida hänet!" Mocca selitti innokkaasti katsellen minua anovalla vastuttamattomalla katseella.

"No selvä!" myönnyin hymyillen piinaavan tunnin, eli kuudenkymmenen minuutin päästä, kun olin mielestäni sopivasti miettinyt asiaa. Mocca oli melkein koko aika piinannut minua asialla, mutta en ollut antanut hänelle yhtään tietoa sillä.
"JES!" Mocca kiljahti riemuissaan ja alkoi pomppia ympyrää hihkuen.
"Milloin adoptoimme Ricon?" Mocca kysyi intoa pursuten.
"Mennään vaikka samantien adoptoimaan hänet" hymyilin ja lähdimme kohti adoptiota, minä kävellen ja Mocca pomppien melkein pää kattoon saakka osuen. Matkustimme hissillä alas ja kävelimme adoption ovelle, vaikka oikeastaan Mocan pomppimista ei voisi kyllä sanoa kävelyksi.
"Muistatko, kun hain sut tuolta, kun olit ihan pieni pentu?" muistelin hymyillen. Ihania aikoja, kuten myös nytkin.
"Joo! Ja sitten sinä veit minut sinun huoneeseen!" Mocca jatkoi muistelutuokiota hymyillen.
"Eihän siitä edes ole kauaa! Reilu vuosi, sillä aloitin täällä 3.7.2017!" hihkaisin itsekin yllättyneesti.
"Niin, ja minä synnyin silloin!" Mocca kiljahti.
"Synnyin reilu vuosi sitten!" hän jatkoi. Rauhoitin tilannetta ja käskin Moccaa olemaan hiljaa, kun hakisimme Ricoa adoptiosta.
"Kummassa Rico asustelee, aikuisten vai pentujen puolella?" kysyin vertaillen ovia toisiinsa katseellani.
"Aikuisten puolella, mutta ei hän ole minua, kuin vähän vanhempi" Mocca vastasi nyökytelleen päätään itsekseen. Avasin aikuiskissojen adiption oven ja menimme sisään suurehkoon, avaraan huoneeseen. Sisältä löytyi iso kirjo melkein täysikasvuisista vanhuksiin asti kissoja. Lisäksi huoneessa oli vaaleahiuksinen nainen, jolta Mocankin silloin joskus sain.
"Hei! Kukas näistä on Rico?" kysyin häneltä.
"Odotappas hetki" nainen sanoi ja otti yhden kissoista syliinsä.
"Tämä tässä on Rico, oikeastaan Hulivilin Railakas Rapatassu" nainen sanoi ja antoi kissan minulle.
"Kiitos! Tulin adoptoimaan tämän Hulivilin" sanoin hymyillen. Silloin kissa käänsi päänsä minuun ja katsoi minua tuikkivin silmin.
"Hienoa! Käy infossa täyttämässä pari paperia, sitten olet vapaa tekemään kissan kanssa mitä vain" hän ohjeisti. Kiittelin häntä ohjeista ja kissasta ja lähdimme sitten kolmisteen infopisteelle.
"Oikeastikko! Sinäkö adoptoit minut! Mahtavaa!" Rico huudahti innoissaan.
"Juu-u! Minulla on jo Mocca jonka taidatkin jo tuntea, Gaku sekä Aamu. Gaku ja Aamu ovat myös varsin mukavia ja he varmasti innostuvat sinusta" kerroin kollikisulle ja hän nyökkäsi.

Avasin huoneemme oven ja Mocca ryntäsi sisälle.
"Tulkaa katsomaan! Meille tuli uusi huone kaveri!" Mocca kiljahti riemuissaan muille ja he ryntäsivät oven suuhun pällistelemään uutta tulokasta silmät suurina. Laskin Ricon maahan ja suljin oven perässäni. Annoin kissojen rauhassa tutustua ja menin itse sivummalle istumaan sohvalle.
"Heippa! Olen Hulivilin Railakas Rapatassu, tai tutummin vain Rico" uusi tulokas, Rico siis, kertoi itsestään.
"Minä olen Aamukasteinen Agaave, elikkä Aamu" Aamu esitteli rohkeasti itsensä.
"Minä olen Gakuto, tutummin Gaku" Gakukin esitteli itsensä.
"Ja me tunnemmekin jo" Mocca virnisti.
"Minä olen Noora, sinun uusi hoitajasi ja myös näiden kolmen hoitaja" esittäydyin itsekin Ricolle.
"Hauska tavata teidät kaikki" Rico sanoi hymyillen.

Pian kissat alkoivat leikkiä keskenään.
"Mitä haluaisit leikkiä Rico?" Gaku kysyi ottaen esiin oman lelu/tavarakoppansa. Mocca otti omansa ja yhteisen ja Aamu otti omansa.
"Hmm. Voisimmeko leikkiä vaikka kopittelua tuolla pallolla?" Rico kysyi. Hän ei vaikuttanut lainkaan ujolta, vaan otti tilanteen hyvin haltuun. "Joo!" kissat vastasivat kuorossa hymyillen ja työnsivät omat koppanssa pois mukaan lukien myös yhteisen, mutta yhteisestä he silti ottivat pallon.
"Menkää ulos kopittelemaan pallolla, ettei paikat hajoa" sanoin paimentaen kissat ulos. Otin Netflixin esille ja uppouduin hetkeksi Riverdalen syövereihin.

Ricon nk~
Noora käski meidät ulos kopittelemaan palloa, jotta ei mikään menisi rikki. Ryntäsimme käytävää pitkin hisseille ja silloin Aamu joutui nousta Gakun harteille, jotta ylsimme painamaan nappia. Hissi tuli heti, kun Aamu oli kerinnyt laskeutua ja menimme sisälle. Mocca joutui nousta taas minun harteille, jotta saimme painettua oikean kerroksen nappia.
"Hihi! Tämä hissi käy sitten myös kakkoskerroksessa" Mocca naurahti ilkikurisesti.
"Moccaa!" Aamu torui kissa ystäväänsä leikkisästi ja pörrötti tämän turkkia päälaelta. Hymyilin itsekseni Gakun kanssa. Hissi pysähtyi kakkoskerroksessa ja suuntasi sitten kerrokseen, josta pääsi ulos. Kun hissi vihdoin ja viimein saapui määränpäähänsä, ryntäsimme viivana ulos. Juoksimme koko matkan Punapensaspolulle saakka ja vasta siellä me kaikki heittäydyimme makaamaan nurmelle hengästyneinä. Pian kuitenkin aloimme kopitella palloa.

Saavuimme noin reilu kahden ja puolentunnin ulkoilun jälkeen takaisin huoneeseemme. Kaikki meistä olivat nälkäisiä ja rättiväsyneitä. Noora antoi minulle ja Mocalle kolmiovoileivät ja Gaku ja Aamu saivat syödä kanasalaatin puoliksi. Mutustelin leivän hyvillä mielin vatsaani ja join sen jälkeen vettä. Haukottelin makeasti ja lösähdin sohvalle.

Nooran nk~
Kissat olivat tulleet hetki sitten ja nyt he mutustelivat ruokiansa rauhallisina pöydässä. Kun kissat olivat syöneet, he siirtyivät sohvalle löhöilemään. Vilkaisin kelloani. Se näytti vartin yli yhdeksää.
"Okei! Sitten kaikki tekevät iltatoimet ja sitten voimme katsoa hetken jotakin ohjelmaa" sanoin selkeällä äänellä ja kissat alkoivat reippaalla temmolla tehdä iltatoimia. Tein ne nopeasti myös itse.

Istuin koneen ääreen neljän kissani kanssa seuraamaan ohjelmaa. Pian kello näytti jo puoli kymmentä ja oli aika käydä nukkumaan.
"Jatketaan joku päivä taas ohjelman katsomista, nyt nukkumaan" sanoin sulkien koneeni ja laittaen sen yöpöytäni laatikkoon.
"Eikö saa valvoa yhtään pidempään?" Rico kysyi harmistuneena. Hän ilmeisesti tykkäsi valvoa pidempään.
"Ei tänään. Muuten et jaksa touhuta mitään aamulla" vastasi kissalle opettavaiseen äänensävyyn.
"Okeiii..." Ricokin myöntyi haukotellen. Muut kissat olivat jo asettuneet omille sängyilleen.
"Mocca? Antaisitko Ricon nukkua vieressäsi?" kysyin Mocalta.
"Joo" tämä vain mutisi unisena. Rico asettui tämän viereen ja sammutin valot. Painoin pääni tyynyyn ja aloin nukkua.

Tarpeet~

Mocca~
+Liikuntatarve
+Nälkätarve (poista yks omena, kaks kolmioleipää ja kanasalaatti)
+Leikkimistarve
+Nukkumistarve

Gaku ja Aamu~
+Liikuntatarve
+Leikkimistarve
+Nukkumistarve
+Nälkätarve (Mocan kohal mitä pitää poistaa)

Rico~
+Leikkimistarve
+Nukkumistarve
+Nälkätarve (Mocan kohal mitä pitää poistaa)
+Liikuntatarve

/Gakuu, Aamuu ja Moccaa vois ikäännyttää (jos Aamulle sais ikäpisteitä vaan sen verran, et siit tulis 15 ikäpisteinen?). Mocca muuten oppi yhen taidon tässä, eli saisko temput-taitoon tasomerkin, jos tasomerkkiä laittelet, vai? Ja hän saa myös varmaan kouluplussaa läksyjen tekemisestä ja koulupäivän kulun kertomisestä? Muutes, Ricol ja Mocal voi alkaa vähän säätö ehkä ;)! Voiko muuten kissat mennä naimisiin keskenään xd?

Vastaus:

Hienoa että Mocca ottaa koulun vakavasti ja suunnittelee käyvänsä mahdollisesti myös kakkosluokan. .-) Vai kaipaili Moccakin itselleen poikaystävää, onneksi adoptiosta löytyi mukavanoloinen Rico. ,-) Uusi asukas otettiinkin hyvin vastaan kun kaikki leikkivät yhdessä. .-) Aamu ja Gaku ovat vaan niin suloisia yhdessä! .-3 Ties mikä pentuvyöry tästä vielä syntyy jos Mocca ja Ricokin innostuvat asian tiimoilta. x-) Saat toki kouluplussaa Mocalle ja tuon temppumerkin! Ja juu, kissat voivat mennä keskenään naimisiin. .-) Saat 42 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Noora

08.09.2018 08:13
/Voitko sittenkin ikäännyttää myös Moccaa? Sorry spämmi!

Nimi: Noora

07.09.2018 20:53
Puhdasta tulee!
2.9.2018
~~~~~~~~~~~~~~~

Nousin istumaan sängylläni. Olin herännyt juuri äskön. Pian kissat heräisivät. Huokaisin ja silloin kuulin jonkun rapistelevan pedillään. Sitten tassut tepsuttivat lattiaa pitkin sängyn luo ja pian joku hyppäsi sängylleni.
"Noora. Minulla on nälkä" kuulin Aamun kuiskaavan minulle hiljaa.
"Juu. Laitan aamupalaa. Herätä muut, niin kerron mitä tänään tehdään" vastasin Aamulle ja hän nyökkäsi ja meni herättämään Moccaa ja Gakua. Pian he olivatkin hereillä ja minä olin jakanut suolaisen mansikka piiraan lopun heille kolmelle. Kissat tulivat heti syömään omat palansa hyvällä ruokahalulla.
"Tänään me pidetään siivouspäivä!" julistin kissojen mutustellessa aamupalojaan.
"Mutta eihän täällä tarvitse siivota! Tällä on ihan siistiä!" Gaku valitti heti ensitöikseen.
"Eihän täällä mitään siistiä ole" vastasin rauhallisesti kissalle.
"No hyvä on" Gaku lopulta myöntyi huokaisten. Laitoin astiat tiskiin, kun kissat olivat syöneet.
"Okei. Jaetaan työt" sanoin päättäväisesti ja otin siivoustarvikkeet esille. Kissat järjestäytyivät riviin.
"Mocca, pesetkö ikkunat?" kysyin ja tyttö nyökkäsi terhakasti. Annoin tälle siivoustarvikkeet ja hän samantein alkoi aloitella työtään.
"Aamu, sä voisit hoitaa kaappien järjestelyn ja Gaku, voisit hoitaa pölyjen pyyhkimisen" sanoin tiukasti kissoille ja he nyökkäsivät määrätietoisesti. Aamu juoksi nopeasti laatikoiden luo ja alkoi järjestellä niitä. Gaku taas otti laiskanoloisesti pölyhuiskan ja alkoi pölyttää hyllyjä ja muita.
"Minä taas imuroin!" päätin ja lähdin metsästämään imuria. Kun vihdoin löysin sen, laitoin sen töpseliin ja aloin imuroida.

Pian huoneemme oli imuroitu läpikotaisin pois pölyistä ja muusta roskasta, kaikki laatikot oli järjestelty siisteiksi Aamun ansiosta, Gaku oli pyyhkinyt pölyt ja Mocca oli puunannut ikkunat kiiltäviksi saimme huokaista helpotuksesta, hetkeksi.
"Nyt on teidän aikanne kylpeä!" huudahdin hymyillen ilkikurisesti.
"JEE!" Mocca kiljui. Aamu ja Gaku pysyivät hiljaisina. Otin pyyhkeen, harjan, shampoon ja kylpyvaahdon mukaani ja lähdimme kylpyhuoneeseen. Kissat pomppivat perässäni ja tulivat kiltisti kylpyhuoneeseen. Laskin sopivan lämpöistä vettä kylpyammeeseen ja lisäsin vaahtoa. Mocca ponkaisi ensimmäisenä altaaseen vesi oikein roiskahtaen.
"Tulkaa äkkiä! Vesi on juuri nyt parasta!" Mocca kiljahti innoissaan ja läiskytti vettä tassuillaan.
"Leikitään jotakin!" Mocca jatkoi innoissaan. Lopulta Aamu ja Gakukin laskeutuivat ammeeseen hieman varautuneina. Pian kun he huomasivat, että vesi oli mukavan lämmintä ja vaahtoakin oli he alkoivat polskia iloisesti vedessä.

Kun kissat olivat polskineet yli tunnin, oli aika shampoota heidät. Yksi kerrallaan shampoin heidät söpöiksi pikku vaahtopalloiksi. Sitten päästin vedet pois ammeesta ja huuhtelin kissat yksi kerrallaan märiksi kissoiksi. Kissat kiipesivät ammeesta pois ja kääriytyivät pyyhkeisiin lämmittelemään. Naurahdin pennuille ja otin föönin esille.
"Kuka föönataan ekana?" kysyin hymyillen.
"Minut!" Mocca ilmoittautui ensimmäisenä. Milloinkohan hän oppisi olemaan huutamatta? Ei varmaan koskaan... Nappasin kissa pyyhkeistä penkin päälle ja aloin föönaamaan kissaa. Pian Mocca näytti pelkältä ihanalta karvapallolta. Nauroin ääneen Aamun ja Gakun kanssa, mutta Mocca näytti mutrusuuta ja aloitin turkin harjaamisen. Pian Mocca näytti taas kissalta ja päästin hänet tutkimaan ympäristöä. Seuraavaksi föönasin Aamun ja lopuksi herrasmiesmaisesti käyttäytyneen Gakun. Kerrankin pojan tajuntaan oli mennyt jotain! Keräsin kamppeemme ja katsoin, että jätin kylpyhuoneen hyvään kuntoon muita varten. Sitten suljin valot ja lähdimme takaisin huoneeseemme.

Huoneessa kissat aloittivat heti leikin. He ottivat jokainen jonkun lelun ja alkoivat leikkiä, että ne olisivat kavereita ja tekisivät kaikkea yhdessä. Hymyilin ja vein shampoon, harjan, pyyhkeen ja kylpyvaahdon takaisin paikoilleen odottamaan seuraavaa pesukertaa. Katselin tyytyväisenä puti puhdasta huonettamme, jossa puti puhtaat kissat leikkivät tyytyväisinä leluillaan. Elämä oli vaan niin ihanaa!

Tarpeet~

Kaikki~
+Nälkätarve (poista suolainen mansikkapiiras)
+Hygieniatarve
+Siisteystarve
+Nukkumistarve

/Ikäännytätkö vaan Gakua? Kiitos!

Vastaus:

Hyvä että kaikki kissat osallistuivat siivoamiseen vaikka Gaku ei niin innoissaan hommasta ollutkaan. Kylpyhetki kestikin kauan, hyvä että kissoilla oli hauskat ammeleikit. .-) Kyllä nyt onkin sitten puhdasta kun sekä kissat että huone siistittiin! Kelpaa Riconkin sitten saapua siistiin huoneeseenne. ,-) Saat 12 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Noora

04.09.2018 20:06
Koulu
3.9.2018
~~~~~~~~

Tassuttelin rivakasti eteenpäin koulun kivilattialla koulureppu selässäni. Silloin huomasin Espanjan luokan avoimen oven. Huokaisin helpotuksesta ja Tassuttelin kohti luokkaa. Pompin istumaan omalle paikalleni luokan keskivaiheille. Paikkani oli Mocan takana, Mocca istui eturivissä, sillä hän oli minua selvästi pienempi, vaikka olin häntä melko paljon nuorempi. Laitoin repun tuolin selkänojaan ja otin sieltä Espanja kirjat, niistä oli tullut edelliskerralla läksyä, joten siksi ne olivat olleet repussa. Opettaja asteli luokkaan kahvikuppi mukanaan. Nousimme seisomaan ja tervehdimme häntä Espanjaksi;
"Buenos dias!"
"Buenos dias!" opettaja vastasi hymyillen.
"Okei, ovatko kaikki tehneet läksyt?" hän kysyi ja kaikki nyökyttelivät.
"Genial!" opettaja huudahti iloisesti. Aloitimme läksyjen tarkistamisen. Ensin tarkistimme kaksi tehtävää ja sitten opettaja kyseli numeroita.
"Gaku, mikä on yhdeksän?" hän kysyi. Jännityin. Sitten muistin Nooran sanat "Pysy rauhallisena ja koita muistaa, mikä se oli. Vastaa rauhallisesti ja hyvin äännetysti. Kyllä sinä osaat!"
"Nueve!" muistelin.
"Genial! Haluaisitko luetella numerot kymmenestä viiteen takaperin?" opettaja kysyi minulta. Nyökkäsin ja aloitin muistelun.
"Diez, Nueve, ocho, siete, seis, cinco" vastasin. Jes! Olin muistanut ne oikein!
"Genial, Genial! Mocca, luetteletko viidestä ykköseen takaperin?"
"Cinco, guatro, tres, dos, Uno" Mocca vastasi.
^Ne tulivat sujuvasti, Mocca on varmaan harjoitellut monta tuntia, kuten aina^ mietin itsekseni, mutta olin silti ylpeä omasta suorituksestani, sillä yleensä olin todella huono Espanjassa.
"Hyvä! Tehdään seuraavaksi tehtävä numero ocho sivulta kaksikymmentäyhdeksän" opettaja ilmoitti ja me kaikki aloimme tehdä Tehtävää reippaasti.

"Läksyksi tulee lukea neljäs kappale ääneen ja opetella tummenetut sanat, lisäksi teette tehtävän viisi" opettaja kuulutti. Heitin kirjat reppuun ja suljin sen. Seuraavaksi olisi liikuntaa, johon myös Aamu ja Mocca tulisivat.
"Buenas tardes, se verá el miércoles!" opettaja toivotti meille.
"Buenas tardes!" me vastasimme hänelle ja sitten lähdin ripeästi viemään reppua oman luokkani naulakkoon.

Saavuin liikuntasaliin kolmantena, sillä Mocca ja Aamu olivat olleet minua nopeampia, hitsi! Seuraavalla kerralla olisin ensimmäinen salissa! Istuuduin ympyrään Aamun viereen. Pian kaikki olivat kerääntyneet ympyrään liikuntasalin keskelle kuuntelemaan liikunnanopettajan ohjeita.
"Huomenta! Leikitäämpäs heti alkuverryttelyksi hetki vaihtuvaa hippaa!" liikunnanopettaja ohjasi meitä omaan iloiseen ja pirteään tyyliinsä.
"Okei, Gaku ja sinä siellä voisitte jäädä ensiksi" Nyökkäsin ja ryntäsin ottamaan muita kiinni. Pian kaikki olivat vertyneet ja pääsimme aloittamaan temppuradan. Siihen sisältyi temppupatja ja mini trampoliini, telinevoimistelu paikka, köysi, joka piti kiivetä puoleenväliin sitten oli pieni aitajuoksu osio ja lopuksi piti mennä makaamaan lattialle hengähtämämään. Aamu sai aloittaa. Hän hyppäsi trampoliinilta hassun hypyn patjalle, pyörähti telinevoimistelu telineellä voltin, kiipesi nopeasti puoleen väliin köyttä, laskeutui alas, juoksi nopeasti aidat ja kävi sitten patjalle makaamaan hengästyneenä. Seuraavaksi oli minun vuoroni. Lähdin suorittamaan rataa hyvällä fiiliksellä. Tein huonohkon voltin trampoliinilta patjalle, juoksin telinevoimistelu telineelle ja pyörähdin siinä jotenkin hupsusti, sitten juoksin köydelle ja kiipesin puoleen väliin, laskeuduin ei-niin-sulavasti alas ja jatkoin matkaa aidoille, hypin ne sulavasti, mutta kaksi niistä kaatui silti, lopuksi heittäydyin makaamaan rättiväsyneenä patjalle.
"Hyvin meni Gaku!" opettaja huudahti hymyillen leveästi. Sitten hän puhalsi seuraavan matkaan.

Toistimme harjoituksen vielä kerran ja sen jälkeen kaikki olivatkin ihan rättiväsyneitä, eikä kukaan jaksanut enään tehdä mitään. Silloin kello pirahtikin soimaan ja sitten olikin aika vaihtaa luokkaa.
"Nähdään kotona Aamu ja Mocca!" huikkasin huone kavereilleni ja lähdin kohti omaa luokkamme. He huusivat jotain perääni ja lähtivät sitten kotiin puhuen tyttöjenjuttuja keskenänsä. Huokaisin ja vilkaisin taakseni. Näin Aamun hännänpään vilahtavan, ennen kuin hän katosi ovesta ulos. Hän oli vaan niin ihana! Minusta tuntui, että olisimme ehkä jo enemmän kuin kavereita... Saisimmepa me pentuja joskus! Silloin tajusin, että jollen nyt juoksisi, en ehtisi tunnille. Lähdin juoksemaan hitaasti käytävää pitkin ja lopulta kaarroin omaan luokkaani, nappasin repun mukaani ja pomppasin paikalleni. Huokaisin helpotuksesta ja kaivoin kirjat esille. Avasin läksysivun ja silloin oma, kiva opettajamme tuli luokkaan.
"Hyvää iltapäivää oppilaat!" opettaja tervehti meitä iloisesti hymyillen.
"Avatkaapas kirjat läksysivulta, niin tarkistetaan läksynne" Kaikki loputkin, jotka eivät vielä olleet kirjoja aukaisseet avasivat ne nyt.
"Okei. Kuka tavuttaa ensimmäisen lauseen? Gaku, ole hyvä!"
"Kis-sa nuk-kuu pe-dias-sään" tavutin taputtaen joka tavulla tassujani yhteen.
"Hienoa Gaku! Oikein meni" opettaja kehui. Muut sanoivat loput vastaukset ja minulla meni kaikki oikein. Kiitos Nooran! Hän auttoi minua nimittäin näissä hieman, sillä en ymmärtänyt kaikista vaikeimpia lauseita, mutta nyt ymmärrän! Luimme vuorotellen ääneen yhden kappaleen ja teimme siihen liittyvät tehtävät. Lopuksi opettaja pyysi meitä lukemaan toisen pikku tekstin kotona ja tehdä siihen liittyvät kolme tehtävää. Lopuksi opettaja toivotti meille hyvää loppupäivää ja me hänelle. Sitten kellot soivat ja oli aika pakata kirjat reppuun ja rientää kotiin tekemään läksyjä ja leikkimään.

/Tein Gakulle nyt tällässeen soolotarinan. Saanko muuten kouluplussaa myös Mocalle Espanjaan ja liikaan ja Aamulle liikkaan? Gakulle äikkään, liikkaan ja Espanjaan :)

Vastaus:

Huh mihin sanatestiin Gaku ja Mocca joutuivat espanjantunnilla, luetella nyt numeroita takaperin! Hauskaa että koko kissapoppoosi osallistui yhdessä liikuntatunnille, heillä olikin melkoinen esterata suoritettavana. .-) Aww, suloista miten Gaku ajatteli Aamua ja heidän yhteistä tulevaisuuttaan niin innoissaan että sai pistää tassuihin vaihtia ehtiäkseen äikänluokkaan ajoissa. .-D Gaku loistikin tavutustehtävissä hyvän harjoittelun myötä. .-) Toki Mocca ja Aamukin saavat kouluplussaa Gakun tapaan. .-) Saat 15 penniä!

-Kasa

Nimi: simssiliini

29.08.2018 12:47
Majakka

simssiliini seisoi laiturilla kannatellen molemmissa käsissään kahta laukkua, jotka olivat täynnä kissojen mukaan pakkaamia tavaroita majakkasaari-matkaa varten. "Mennään veneeseen yksi kerrallaan. Rauhallisesti sitten ettei vene vain kaadu", hoitaja jakoi ohjeita muille matkaan lähteville hoitajille ja kissoille, jotka muodostivat siistin jonon. simssiliini kehotti omia kissojaankin sekä adoptiohoidokki-Stiinaa liittymään jonoon ja jätti matkatavarat Pontsun ja Nickin vastuulle lähtiessään itse avaamaan kiinnitysköyden solmuja. "Siistiä, tulee ihan Muumit mieleen", Tikkarisuu hihkui astuttuaan veneeseen. "Mitä ne Muumit oikein ovat? hoitajansa Nooran sylissä istuva Gaku ihmetteli. "Lastenohjelma jonka varmasti kaikki lapset tuntevat, sillä sen verran usein ne pyörivät telkkarissa", simssiliini huudahti ja yritti mielessään laskeskella kuinka monta kertaa hän oli läpikatsonut sarjan. Kissat olivat yhä vähän ihmeissään Muumiaiheesta, joten Toukka päätti laittaa puhelimestaan pyörimään Muumien Robinson Crusoe -jakson, ja nuorimmat kissat kerääntyivät heti kiinnostuneina puhelimen ympärille, Quz heidän joukossaan. Kun kaikki matkustajat olivat veneessä simssiliini päätti pukata veneelle hieman vauhtia ennen kuin hyppäisi itse kyytiin. Vene lähti kuitenkin paljon herkemmin liikkeelle mitä simssiliini oli odottanut, ja hänelle tuli kiire loikata mukaan ettei hänelle kävisi niin kuin Nipsulle ja koko retki menisi sivu suun. simssiliini pääsi kuin pääsikin veneeseen, mutta hänen toinen jalkansa käväisi vedessä kastellen koko kengän. Tilannetta seuranneet Mocca ja Nick pidättivät nauruaan simssiliinin puristaessa sukkaansa kuivaksi, mutta ääneen nämä eivät uskaltaneet tirskua jos simssiliini vaikka pahastuisi. Kyllähän vahinko vähän ärsytti simssiliiniä, mutta oli sen verran lämmin päivä että kastuneet kenkä ja sukka kuivuisivat kyllä nopeasti. "Kuinka kauan matkaan menee aikaa?" Rousku kysäisi simssiliinin ottaessa kaksi melaa esiin. "Noin kaksi tuntia jos tuulensuunta ja virtaukset ovat suotuisia", simssiliini laski. Noora ja Mantsu ilmoittautuivat ensimmäisinä vapaaehtoisiksi soutajiksi, ja heidän ryhdyttyä hommiin simssiliini avasi purjeen Stiinan ja Rouskun avustuksella. Tuuli tarttui heti purjeeseen saaden veneen kulkemaan kevyesti eteenpäin. Ne kissat jotka eivät tuijottaneet Toukan puhelimenruutua tulivat kurkkimaan varovasti veneen laidan yli ja ihmettelivät miten he liikkuivat niin nopeaa tahtia. simssiliini asettui istumaan peräsimen viereen kuin Muumipappa konsanaan, ja Pontsu kipusi hoitajansa syliin ja ummisti silmänsä. "Taasko sinua väsyttää, vastahan herätin sinut pari tuntia sitten", simssiliini ihmetteli kissansa unenlahjoja. "Nukkuminen on hyvää puuhaa jos ei ole muuta tekemistä. Quz katselee Muumeja ja Stiina ja Oili puhuvat keskenään tyttöjenjuttujaan", Pontsu mutisi ennen nukahtamistaan. "Entäs Nick?" simssiliini kysyi, mutta se oli jo myöhäistä, sillä Pontsu kuorsasi eikä ollut enää kykenevä vastaamaan. simssiliini etsi katseellaan vanhuskissaa, ja huomasi yllätyksekseen tämän katselevan innoissaan Muumeja pentujen kanssa. Vastikään 15 ikäpistettä ylittäneiden Felixin ja Chon mielestä lastenohjelmat eivät olleet heidän ikäisilleen tarkoitettu, joten kaksikko katseli mieluummin aaltoja pidellen samalla toisiaan tassuista kiinni. Lempeä oli selvästi ilmassa näiden kahden välillä! Siskokset Oili ja Stiina juttelivat tuttuun tapaansa pojista. "Usko nyt, en ole tavannut adoptiossa ketään kiinnostavanoloista kissaa", Stiina sanoi. "Entäs onko täällä retkellä ketään johon haluaisit tutustua?" Oili uteli vilkuillen ympärilleen. "Taitaa porukka olla vähän nuorta minun makuuni", Stiina huomautti ja tytöt alkoivat kikattaa.

"Tuolla se majakkasaari jo näkyy!" Nugetti huomasi ensimäisenä pienen pisteen horisontissa. Kaikki kissat kerääntyivät Nugetin vierelle tähyilemään edessään olevaa saarta. "Onpa se pieni, miten tuosta on muka apua kellekään merellä liikuskelijalle?" Rousku ihmetteli. "Majakka näyttää pieneltä koska olemme vielä niin kaukana siitä", Toukka kertoi. Oikeassa hän olikin, sillä mitä lähemmäksi vene tuli saarta, sitä valtavammalta majakka näytti. Hoitajat työnsivät yhteisvoimin veneen rantaan niin ettei se pääsisi karkaamaan. Malttamattomat kissat loikkasivat heti pois veneestä ja alkoivat säntäillä joka suuntaan päästäkseen tutkimaan jännää saarta. "Hei odottakaa", simssiliini huusi kissojen perään, mutta se oli jo liian myöhäistä, sillä kaikki olivat ennättäneet jo juosta pois paikalta. "Pahus, ajattelin että purkaisimme ensiksi tavarat ja vasta sitten leikittäisi", simssiliini mutisi. "Antaa kissojen pitää hauskaa, eiköhän me hoitajat saada kaikki valmistelut tehtyä", Noora huomautti. Quz oli mennyt rannalle ystäviensä Moccan ja Aamun sekä Gakun kanssa, ja he olivat päättäneet rakentaa hiekasta pienoismallin majakasta. Cho pisti pentujen puuhat merkille, ja koska kissa tiesi paljon majakoista päätti hän ryhtyä työnjohtajaksi, jotta pienoismallista tulisi mahdollisimman tarkka. Felix seurasi sivusta tyttöystävänsä ja pentujen puuhailua - tai lähinnä hänen katseensa oli liimautunut Chohon. Oili ja Pontsu olivat eristäytyneet muista, ja he istuskelivat rantakalliolla nauttien auringon lämmöstä ja kuunnellen aaltojen liplatusta. Myös Nick oli asettunut aurinkoiselle paikalle makoilemaan, ja Stiina liittyi isänsä seuraan. "Kuule isä... Olenko minä sinusta jotenkin huonompi, kun en käynyt koulua loppuun eikä minulla ole perhettä niin kuin Oililla", Stiina maukaisi hiljaa. "Mitä sinä selität, onhan sinulla perhe! Minä, Pia ja Oili olemme sinun perheesi", Nick täydensi heti. "Niin mutta tiedäthän... Oililla on jälkikasvua", Stiina huomautti. "Ei onnistumista mitata pelkästään numeroilla ja pennuilla. Minusta sinä olet hieno kissa, ja olen erittäin ylpeä sinusta", Nick lausahti saaden vihdoin hymy Stiinankin huulille. Samassa kaksikko huomasi Tikkarisuun, joka saapui rannalle vesisangon kanssa. Nick ja Stiina menivät uteliaina katsomaan kuinka Tiksu täytti sangon vedellä. "Majakassa ei ole aikoihin käynyt vierailijoita, joten se on tosi likainen. Tuletteko auttamaan lattioiden pesemisessä?" Tikkarisuu kysyi, ja koska Stiinalla ja Nickillä ei sillä hetkellä ollut mitään parempaakaan tekemistä lähtivät he lopulta seuraamaan Tikkarisuuta majakalle, missä Toukka ja Noora lakaisivat lattioita niin tarmokkaasti että pöly vain lensi. Tiksu tarttui lattiharjaan ja ojensi Nickille ja Stiinalle pienemmät rätit, ja niin kolmikko alkoi kuurata lattioita. Lattia piti pestä peräti kahteen kertaan ennen kuin se saatiin täysin puhtaaksi. Onneksi muutama muukin kissa saatiin värvättyä siivousavuksi, joten hommaan ei kulunut kovin kauaa. "Eiköhän tähän lattialle nyt ilkeä laskea makuupussit ja muut unialustat", simssiliini mietti. Ikkunatkin olisivat kaivanneet pesua, mutta kaikki olivat jo niin tympääntyneitä siivoamiseen että nyt pitäisi tyytyä tirkistelemään ulos pienen likakerroksen läpi. Siivotessa oli tullut nälkä, joten hoitajat alkoivat kaivella laukuistaan eväitä. Ruoka houkutteli loputkin kissat paikalle, ja pian kaikki mäyssyttivät eväitään. "Ihan oikeasti äiti, en minä ole enää mikään vauva", Quz tuhahti huomattuaan Oilin pakanneen häntä varten mukaan vaaleanpunaisen tuttipullon. "Siellä on vielä vähän maitoa. Voit ihan hyvin juoda sen loppuun", Oili sanoi. "Tästä ei sitten juoruilla muille", Quz mutisi, sillä eihän kukaan pikkupentu juonut enää tuttipullosta! "Kun olet juonut minä voin syött... tarkoitan että sinä voit itse syödä tämän vadelmamössön", Pontsu korjasi nopeasti puheitaan huomattuaan Quzin äkäisen mulkaisun. Vanhempien oli selvästi vaikea tajuta miten nopeasti aika kuluukaan, sillä Quz oli kasvanut jo reippaasti yli vauvamitoistaan. Pontsu mutusteli suklaakeksiään toffeemaidon kera, ja myös Nick oli varautunut matkaan herkuilla, ja tämä kissa popsi putkeen kaksi kakunpalaa. Oili ei ollut halunnut poiketa terveellisistä elämäntavoistaan nytkään, joten poikien herkutessa tyttökisu tyytyi mutustelemaan omaa salaattiannostaan. Myös Stiinalla oli terveellisempiä eväitä, tarkemmin sanottuna oransseja: hän hotkaisi nopeasti porkkanan ja alkoi sen jälkeen kuoria appelsiinia.

Kun kaikki olivat syöneet, simssiliini ilmoitti että seuraavaksi tarvittasi vapaaehtoisia kalastajia. Pontsu nosti välittömästi tassunsa pystyyn, ja muutama muukin käpälä kohosi ilmaan pian hänen jälkeensä. "Hyvä. Minä määrään Pontsun kalastuksen ohjaajaksi. Seuratkaa häntä rantaan", simssiliini kehotti. Pontsu oli aluksi vähän kauhuissaan saamastaan johtotehtävästä, mutta päästessään puhumaan mieluisasta harrastuksestaan kaikkosi ujous nopeasti ja kaikki hiljentyivät kuuntelemaan Pontsun ohjeita siitä, miten mato kiinnitetään koukkuun. "Minä aion napata suurimman kalan", Ivyrushia uhosi vieressään istuvalle Nickille. "Toivottavasti saalista tulee tarpeeksi kalasoppaa varten, sillä minulla on kamala nälkä", Nick maukaisi massuaan silitellen. "Nälkäkö? Vasta äskenhän me söimme eväitä", Ivyrushia huomautti, mihin Nick kohautti vain olkapäitään. Minkä hän sille mahtoi että tykkäsi syömisestä? Kalastajien keskuudessa käyvä kevyt puheensorina taukosi Rouskun ongen kohon upotessa ensimmäisenä veden alle. Kaikki seurasivat hiljaisuuden vallitessa, miten Rousku alkoi Pontsun ohjeen mukaan kelata siimaa hitaasti, ja jotkut puhkesivat hurraahuutoihin ensimmäisen saaliskalan nappaamisen myötä. Tuntia myöhemmin kalaämpäri oli lähes täynnä, ja kissat menivät näyttämään saalista hoitajille. "Vau miten paljon kalaa! Voimme tehdä kalakeittoa, ja osan kaloista voi myös paistaa", Tikkarisuu suunnitteli. Oili ilmoittautui Felixin ja Nugetin kanssa vapaaehtoiseksi kokkaajaksi, ja kissakolmikko seurasi simssiliiniä ja Tiksua ulos tehdyn nuotion luokse. Oili otti vastuulleen kasvisten pilkkomisen keittoa varten, ja Felix ryhtyi simssiliinin kanssa perkaamaan kaloja, joiden paistamisesta puolestaan vastasivat Tiksu ja Nugetti. Ruuan valmistumista odotellessa pennut päättivät mennä leikkimään hippaa rantakallioille. Quzilla meinasi mennä hermot, sillä hän oli muita kissoja reippaasti nuorempi eikä meinannut pysyä toisten vauhdissa mukana. Voi että miten ärsyttävä ikä pikkupentuna oleminen oli, kun äiti ja isä kohtelivat häntä kuin vauvaa ja muutaman ikäpisteen vanhemmat leikki-ikäiset kaverit olivat taitavampia leikeissä. Stiina oli asettunut myös rantakalliolle istuskelemaan ja piti samalla silmällä mellastavia kissanpentuja siltä varalta että heille tulisi jokin ongelma. Oranssiturkkinen kissa vaipui kuitenkin nopeasti omiin ajatuksiinsa. Hän ei mahtanut mitään sille, että Rage palasi hänen mietteisiinsä aina vain uudelleen ja uudelleen. Naaras soimasi itseään siitä että oli päästänyt tämän palaamaan Ruotsiin. Mitä jos Stiina ei kokisi romanssia enää toista kertaa? Jos Rage olikin ollut hänelle se oikea, mutta Stiina oli pilannut kaiken pistämällä heidän juttunsa poikki. Merituuli puhalsi Stiinan poskelle valahtaneen kyyneleen mukaansa.

Illan hämärtyessä koko poppoo oli kerääntynyt rannalle odottamaan majakan valon syttymistä. simssiliini rapsutteli Nickin kalakeiton jäljilta pyöristynyttä massua samalla kun jutusteli Nooran ja Mantsun kanssa. Quz paini parhaillaan hoitajansa varpaiden kanssa, sillä Aamu ja Gaku olivat halunneet kahdenkeskistä kuherteluaikaa eivätkä Mocca ja Quz saaneet kahdestaan mitään hauskaa leikkiä aikaiseksi. Merituuli puhalsi kylmästi, joten monet kissat istuivat nuotion ympärillä, ja jotkut olivat myös kääriytyneet viltteihin. "Nyt se syttyy!" Oili kiljaisi ja tökki vieressään nuokkuvan Pontsun hereille. Pontsu siristeli väsyneitä silmiään jotka suorastaan sokaistuivat valon voimasta. "Mhh, no hyvä. Nyt kun tuo valo tuli nähtyä voinkin painua pehkuihin", Pontsu mutisi ja lähti talsimaan majakkarakennusta kohti. "Miten tuota voikin väsyttää ihan koko ajan?" Oili hymähti vieressä istuvalle siskolleen. Hetken aikaa kaikki istuivat vaitonaisina tuijottaen pimeään horisonttiin katoavia valojuovia, mutta vähitellen porukka alkoi omaan tahtiinsa tehdä lähtöä yöpuulle. simssiliini nappasi isovarvastaan järsivän pennun syliinsä ja kaatoi nuotioon vettä sammuttaakseen tulen. Oili, Pontsu ja Quz jakoivat saman makuualustan, mutta Nick asettui tyynyineen hoitajansa makuupussin päälle. Pimeässä huoneessa saattoi kuulla vielä pientä kuiskuttelua, mutta ylimääräiset äänet katosivat vähitellen simssiliinin vaipuessa uneen.


Nickin mielipide majakkaretkestä: "Mmm, kalasoppa oli herrrrkullista! Kiva että Stiinakin osallistui tapahtumaan, on aina hauska viettää laatuaikaa tyttärieni kanssa. Toivottavasti juttuhetkemme sai hänet ymmärtämään ettei hän ole yhtään kaksoissisartaan huonompi."

Oilin mielipide majakkaretkestä: "Harmi ettei retkelle osallistunut ketään vapaata Stiinan ikäluokkaa olevaa kollia, olen aivan varma että romanssi olisi syttynyt majakanvalon loisteessa heidän pitäessään toisiaan tassuista kiinni!"

Pontsun mielipide majakkaretkestä: "Olipa hauska päivä, sain tehdä kahta lempiasiaani: kalastaa ja nukkua!"

Quzin mielipide majakkaretkestä: "Kumpa minä kasvaisin jo isommaksi... Se tuttipullojuttu oli niin nolo, kuulin kyllä miten isommat pennut nauroivat minulle. Aamun ja Moccan kanssa oli hauskaa leikkiä, ja Gakukin vaikuttaa mukavalta."

---

Tarpeet:

+ Uni (kaikille, Pontsun päiväunet ja kaikki meni nukkuumaan yöllä)
+ Nälkä (kaikille, poista: tuttipullo, vadelmamössö, suklaakeksi, toffeemaito, suklaa- ja mansikkakakun palat, salaattiateria, appelsiini, porkkana)
+ Siisteys (Nick pesi majakan lattioita)
+ Leikkiminen (Quz leikki hippaa)

Vastaus:

Saat 34 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

17.08.2018 14:30
Pieni mutta iso ihme
<><><><><><><><>

Chon vatsa oli näyttänyt viime päivinä suurelta. Naaras oli alkanut liikkua hitaammin ja syödä enemmän maitotuotteita. Olin ehtinyt jo huolestua, kunnes tajusin mistä oli kyse. Kissa itse ei näyttänyt ymmärtävän, että hänen vatsassaansa oli alkanut kehittyä uusia elämiä. Hän ei myöskään tajunnut sitä miksi en päästänyt häntä juoksulenkeille Felixin kanssa.
”Mikä siinä on esteenä etten voi mennä juoksemaan?” naaras kysyi kun olin käskenyt hänen tehdä jotakin rauhallisempaa.
”Tämä kirjan seitsemännes luku selittää sen”, sanoin rauhallisena ojentaen naaraalle vihreää kirjaa jonka kannessa luki: ”kaikki mitä haluat tietää kissastasi”.
”Mutta miksi?” Cho kysyi.
”Sinun varmasti kannattaa totella Toukkaa. Menen Rushian kannsa lenkille. Nähdään kohta”, Felix sanoi lohduttelevana ja nuolaisi ruskean naaraan korvaa. Sitten hän laittoi oven kiinni.
Cho otti kirjan tassuihinsa uteliaana ja meni hieman kömpelösti ruskeaan tuoliin lukemaan sitä. Kun hän oli päässyt tuolille, Cho aloitti lukemisen. Hetken sitä luettuaan, hän laittoi kirjan kiinni ja silmäili sen kantta selvästi ilahtuneena, hämmentyneenä ja epäuskoiselta. Sitten hän kohotti katseensa minuun.
”Odotanko minä pentuja???” naaras parahti järkyttyneenä.
Hymyilin varovaisesti ja nyökkäsin hieman.
”Odotanko minä Felixin pentuja?” Cho kysyi hieman rauhallisempana.
Nyökkäsin taas.
Ruskea kissa katsoi eteensä vaikkei tuntunut katsovan mitään siellä olevaa.
”Tietääkö hän?” naaras kuiskasi silmät pullistuen.
”Ei tiedä. Ajattelin että haluaisit itse kertoa”, sanoin katsoen kissaa jännittyneenä. En oikeastaan tiennyt miten pentujen tuloon pitäisi valmistautua, mutta aioin yrittää parhaani.
”Meidän kannattaa mennä eläinlääkäriin tarkistamaan asia varmuuden vuoksi”, sanoin varovaisesti. Cho nyökkäsi hieman järkyttyneen näköisenä. Kirjoitin paperin palalle että olisin ruskean naaraan kanssa eläinlääkärissä. Sitten laitoin kirjeen oven eteen jotta Felix ja Rushia näkisivät sen kun tulisivat. Sen jälkeen menin Chon kanssa eläinlääkäriin.

”Se tekee 28 penniä.”
Olimme eläinlääkärissä. Ennen raskauspalvelun tekemistä oli Chon turkki siistitty ja kynnet leikattu. Ruskea naaras näytti todella puhtaalta.
Kun raskauspalvelu oli tehty, saimme paperin missä luki kaikki tiedot Chon vatsassa olevista pennuista, tai pennusta. Saimme ultrakuvan kaupan päälle. Luin ensin itse tiedot ja katsoin kuvan pienen pienestä pennusta. Sitten ojensin hymyilevänä paperin ja kuvan ruskealle kissalleni joka näytti huolestuneelta.
”Onnittelut”, sanoin hiljaa kun naaras katsoi ihmeissään kuvaa, missä näkyi pentu.
”Onko tuo siis minun vatsassani?” Cho kysyi kuin ei pystyisi uskomaan silmiään.
”Kyllä on”, sanoin ja talutin kissani pois lääkäristä. ”Sinun pitää kertoa siitä ainakin Felixille. Voin itse kertoa Rushialle joka levittää tiedon varmasti koko hoitolaan jos haluta.”
Ruskea naaras nyökkäsi poissaolevasti ja piti yhäkin tassuinsaansa ultraäänikuvaa.

Felixin nk <>
Se oli suuri yllätys meille kaikille. Mistä nyt oikein puhun? No minun pikku pennustani joka on... kröhöm.... rakkaa...siis hyvän ystäväni pentu. No okei, rakkaani. Minä rakastan Chota ja hän rakastaa (ehkä) minua joten voimme kai käyttää sitä nimitystä.
Kuitenkin heti tiedon kuultuani, minä tavallaan sekosin. Ensin katsoin Chota hämmästyneenä ja sitten aloin nuolla häntä ja sanoin välillä ”ihanaa” tai ”onneksi olkoon”. Ruskea naaras oli vain kehrännyt ja säteillyt. Heti sen jälkeen menin kirjastoon lukemaan kaikki mahdolliset kirjat pentujen saamisesta ja siitä, mitä piti hankkia jotta pärjättäisiin. Sain kasaan ison listan tavaroita ja aion mennä näyttämään sen Toukalle. Toivottavasti hänellä on rahaa kaikkeen....

Rushian nk <>
Minä arvasin sen!
Mitä on siis taas tapahtunut?
Yksi. Sain kuulla että Cho saa pennun tai pentuja.
Kaksi. Felix sai hepulin.
Kolme. Menen tottakai ilmoittamaan siitä kaikille.
Hypin innoissani ylös ja alas ilman syytä. Lopetettuani sen menin mouruposken käytävälle ja aloin kertoa siitä kaikille.
”TIKRU! CHO SAA PENTUJA! JANETTE! KOHTA SYNTYY UUTTA ELÄMÄÄ! SIMSSILIINI, CHO ODOTTAA PENTUJA!!! KUUNNELKAA KAIKKI! CHO SAA PENTUJA TAI PENNUN!!!”
Kaikki tietenkin innostuivat siitä ja alkoivat miettiä kuinka monta niitä tulisi. Olin ottanut ultraäänikuvasta kopion ja näytin sitä kaikille. Pian jokaikinen tiesi, että Cho....
”......Saa pentuja? Eikö olekkin uskomatonta?” Noora oli sanonut katsessaan kuvaa pienestä pennusta.
”Todellakin!” Mocca (Nooran kissa) oli sanonut samalla vilkaisi Aamua ja Gakua jotka olivat painuneet vierekkäin. Epäilin vahvasti että hekin tulisivat saamaan pentuja.
”Siitä onkin ollut jo aikaa kun viimeksi syntyi pentuja”, Sara totesi hieman mietiskelevän näköisenä.
”Todellakin. Ainakin muutama kuukausi”, Mantsu sanoi katsoen ikkunasta ulos missä linnut lauloivat vielä.
”Saammekohan me leikkiä niiden tai sen kanssa?” Bambam oli miettinyt.
”Etteköhän saa kun se on vanhempi”, simssiliini sanoi hieman hymyillen. ”Nyt pitää vain löytää muutama paperi joita Toukka joutuu täyttämään...”
Sen jälkeen yp kiiruhti omaan huoneeseensa. Minun kävi hieman sääliksi hoitajaani, joka joutui muutenkin lukemaan hirveitä tietoja meidän terveydestämme.... Hetkonen! Mitä jos synnytys ei onnistukkaan koska Cholla on hengenvaarallisia tauteja? Sanoin heipta hoitajille ja kissoille, otin ultraäänikuvan mukaani ja kiiruhdin huolestuneena Toukan luokse.

Toukan nk <>
Rushia tuli huolestuneena luokseni.
”Toukka!” hän huudahti. ”Synnytys ei varmasti voi mennä putkeen koska Chollahan on niitä tauteja.....”
Minä katsoin kissaani kummastuneena.
”Hänenhän papereissaan lukee, ettei hänellä ole hengenvaarallisia tauteja.”
Kollini järkyttyi selvästi. Sitten hän ryntäsi minikaktuksensa luokse ja tonki sen mullan alta rytistyneen paperin. Kissa luki paperin huolestuneena mutta rauhoittui.
”Minä siis vain luin väärin....”
”Niin taisi käydä”, totesin ja jatkoin kirjani lukemista.

Jossain vaiheessa Felix tuli valtavan listan kanssa luokseni ja käski lukea sen. Hän sanoi että siinä olisivat kaikki tavarat mitä pennut tai pentu tarvitsisivat. Luin listaa ja pidättelin nauruani. Jokaisen tavaran viereen oli kirjoitettu, mihin sitä tarvittaisiin ja joidenkin taavaroiden kohdalla ne olivat järjettömiä.
”Felix, pennut eivät tarvitse keittiösientä joiden avulla harjoitella siivoamista. Ethän sinäkään tarvinnut harjoitusta! Ja lisäksi, ei pentujen kuulu korjata lelujaansa keltaisille porakoneilla. Muovailuvaha on ihan hyvä, mutta kaukoputki jolla voi katsoa avaruutta! Eikö se mene jo ihan pikkuisen yli?”
Aloimme kinastella kunnes lopulta listalle olivat jääneet kaikista tärkeimmät asiat.
”Menemme ostamaan nämä kun pentu tai pennut ovat syntyneet”, sanoin laittaen taiteltun listan taskuuni. Felix nyökkäsi hirman hermostuneena ja meni sitten lukemaan joitakin kirjoja.

Päivät kuluivat. Kaikki odottivat jännittyneinä milloin pentu tai pennut syntyisivät.
Felix ja Cho olivat keksineet ainakin 24 nimeä mitä antaa pennulle tai pennuille. Yksi oli ainakin Shadow, ja toinen taisi olla Maria Curie sen naistieteilijän kunniaksi. Olin varoittanut heitä, etteivät voisi käyttää kaikkia nimiä, mutta he eivät välittäneet.
Rushia oli käydä usein adoptiossa leikkimässä pentujen kanssa. Se johtui yksin siitä, että olin puhunut hänen kanssaansa adoption pentujen määrästä.
”Ne kaikki tuskin edes saavat koskaan hoitajaa”, Rushia oli sanonut surullisena. Olin luvannut hänelle, että adoptoisin joskus sieltä lisää kissoja. Se oli piristänyt häntä. Kollin saattoi nähdä nykyään johtamassa tutkimusretkeä pikkupentujen kanssa, tai opettamassa joitakin pentuja lukemaan. Yllätin kissan jopa lukemasta satua aivan pienien pentujen iloksi.
”Se oli ollut tosi hyvä tarina!” yksi pennuista oli hihkaissut Ivyrushialle, joka näytti yllättävän lempeältä.
”Sitten joskus osaat lukea sen aivan itse sinua pienemmille pennuille!” ruskea kolli maukui ja talutti pennut kohti adoptiota.
”Sinusta tulisi myöskin hyvä isä”, olin sanonut hänelle.
”Näh. En minä pentujs halua. Minulle riittää, kun saan paimentaa adoption pentuja”, kissa oli todennut silmät säihkyen. Kohautin olkiani. Jos hän halusi tehdä niin, tehkööt. Oli muutenkin söpöä nähdä hänen tekevän niin.

Aika kului hitaasti. Kaikki odottivat jännittyneinä, milloin se tapahtuisi. Felix oli alkanut stressaantua (”Mitä jos jokin meneekin pieleen?”) ja Rushia ei rnään malttanut odottaa. Eräänä sateisena päivänä, se tapahtui kuin tapahtuikin.
Ensin Cho näytti erittäin pahoinvoivalta. Sen jälkeen tilanne muuttui hieman.... rajummaksi. Kissa huusi oikein kunnolla kun olimmme juosten viemässä häntä sairaalaan. Felix oli ollut huolesta sokeana ja jouduin aina välillä taluttamaan häntä. Onneksi saavuimme pian perille, ja tilanne oli hallinnassa. En päästänyt Rushiaa näkemään synnytystä, mutta Felix sai jäädä tukemaan kumppaniaansa.
Sade rummutti ikkunaa. Synnytys kesti hirvittävän kauan. Pelkäsin tietenkin pahinta. Kaikki kuitenkin sujui hyvin.
”Voit tulla, Rushia”, sanoin kollille oven suusta. Tämä tuli uteliaana peremmälle valkoiseen huoneeseen ja henkäisi ihmeissään.
Tyttö kissani istui sängyllä, mutta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Nimittäin todella pieni pentu oli Chon sylissä ja kiemurteli hieman. Naaras katsoi silmät säihkyen tuota söpöä ihmettä. Hänen vieressäänsä oli Felix joka olisi varmasti voinut pyörtyä onnesta.
”Onnittelut”, sanoin hiljaa ja päästin Rushian katsomaan pentua lähempää.
”Sehän on poika!” ruskea kollini huudahti ihmeissään. ”Eikö siitä olisi pitänyt tulla tyttö raskauspalvelun mukaan?”
Tuhahdin hieman.
”Raskauspalvelun tiedoissa luki selvästi, etteivät tiedot ole aina 100% oikeassa!” sanoin hieman naurahtaen. Ivyrushia mulkoili minua hiemansängyn juurelta, mutta pysyi vaiti.
Cho ja Felix mutisivat hiljaa ja sen jälkeen katsahtivat toisiinsa tyytyväisinä.
Harmaa kollini silitti pientä ja söpöä pentua. Se aukaisi suunsa ja naukaisi tyytyväisenä.
”Tervetuloa maailmaan”, Felix sanoi säteillen ilosta, ”Galileo Galilei”.

//Tarpeita en tässä tarinassa kohota.

Vastaus:

Olipa kiva tarina Chon raskauden kulusta. .-) Kaikki suhtautuivatkin raskauteen omilla tavoillaan: Cho oli vähän huolissaan, Felix oli suloinen hermoiluineen ja valmistautuessaan etukäteen pennun tuloon, ja Ivyrushia oli tietenkin äänessä asian tiimoilta ja sana levisi nopeasti hoitolassa. .-D Ihanaa että Ivyrushia innostui viettämään aikaa adoption pentujen kanssa. .-3 Tervetuloa Galileo! Saat 28 penniä. .-)

-Kasa

©2018 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com