Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Odessa

16.05.2019 13:51
Koulua
****************

Kikin nk

"Ensimmäinen koulupäivä hihitän itsekseni, löydänköhän uusia kavereita? *Saapuu koulun pihaan* Nään kissoja, joita olen nähnyt jossain, ainiin adoptiossa olen nähnyt, ainakin nuo kaksi. Kello: plim plim plim Ai, kellot soi, minulla taisi olla äikkää. *kävelee luokkaan* He ovat samalla tunnilla, "Hihi" Tassuttelen kaksikon luokse. "Hei! Olen Kiki, entä te?" kysyn. "Nougat" Toinen heistä kertoo. "Heiwa" Toinen sanoo. "Täällä onkin uusia kasvoja" opettaja sanoo. "Mutta ailoitetaan" opettaja sanoo. "Tässä on kirjoja uusimmille, voi tulla hakemaan" opettaja kertoo. Käyn hakemassa kirjat. "Noniin, ottakaa työkirjasta sivu kahdeksantoista. Siellä on sanaluokkia. Elikkä ensimmäisessä tehtävässä lajitellaan substantiivit, adjektiivit ja verbit" opettaja kertoo. "Voitte alkaa tekemään sitä tehtävää"
Hetken päästä: "Ovatko kaikki tehneet ensimmäisen tehtävän?" opettaja kysyy. "Joo" moni vastaa. "Selvä, sitten voitaisiin tulla kirjoittamaan vähän sanaluokkia taululle" opettaja sanoo. "Tulkaa kaikki kirjoittamaan jonkun sanaluokan alle sana, joka on sitä sanaluokkaa" opettaja sanoo, ja kirjoittaa kuusi sanaluokkaa taululle. Käyn kirjoittamassa pehmeä, adjektiivit sanan alle. "Hyviä sanoja!" opettaja kehaisee. "Sitten kello onkin jo niin paljon, että voisin antaa läksyn" "Eli läksyä on tehdä tehtävä kaksi ja harjoitella sanaluokkia. Ja siinä toisessa tehtävässä siis pitää etsiä ja ympyröidä sanasokkelosta adjektiivit" opettaja kertoo. Sitten kello soi.

Kinuskin nk

Kävelemme koululle yhdessä Noen kanssa. Odessa jää hoitamaan Avaa. "Tule Noki!"  huudahdan juostessani koulun pihalle. "Tänään on perjantai, joten, meillä on, kemiaa! Jee!" huudan. "Mittä o ketita?" Noki kysyy. "Siinä räjäytellään kaikkea!" huijaan Nokea. "Vaau!" Noki huudahtaa. "Ei nyt oikeesti" sanon. "To töh" Noki tuhahtaa. "Teillä on nyt, fysiikkaa" sanon. "Aitaa" Noki sanoo. Kun kellot soivat, lähden kemian luokkaan, ja Noki fysiikan.

Noen nk

Tuunnittan muiten pevättä pytiikan luokaa. Kun taavun luokan, se o minu miellettä aankkea. Kuun kuittenkki kaattele paikkajja, näytä ihha kivvaltta. Jokku pyttää ittumaan jollekki paikkalle. Iisttun Riccon vierrteen. "Moi Noki" Ricco kuikkaa. "Mooi Ricco" kuikkaan takkaitin. "Olen teidän fysiikan opettajanne, nii kuin Rico ainakin jo tietää" opettaata kettoo.

Kinuskin nk

"Moi!" huudahdan luokassa istuvalle Tikrulle. "Mooiii!" Tikru huutaa takaisin. Liuvun luokkaan, kun huomaan että opettaja on jo luokassa. "Kinuski" opettaja sanoo. "Mitä?" kysyn. "Liuvuitko käytävillä?" opettaja kysyy. "En" sanon viattomasti ja hyppään Tikrun viereen istumaan. "Aloitetaan" opettaja sanoo. "Tänään käsittelemme alkuaineen kemiallisia merkkejä" opettaja sanoo. "Mitä tarkoittaa Hg?" opettaja kysyy. Viittaan. Opettaja antaa puheenvuoron minulle. "Elohopea" vastaan. "Hyvä Kinuski, entä Sn?" opettaja kysyy. Tikru viittaa ja opettaja antaa Tikrulle puheenvuoron. "Tina" Tikru vastaa. "Hyvä" opettaja kehuu.  "Nyt lähdemmekin ruokailuun" opettaja sanoo ja avaa meille oven. "Selvä" Tikru sanoo ja kävelee perässäni ulos ovesta. Pesemme tassut, ja lähdemme ruokailuun. "Mitähän on ruokana?" Tikru kysyy. "En tiedä, mutta tuoksuu vahvasti, kalalta!" huudahdan. "Jee!" Tikru kirkaisee.

Noen nk

Optettaja ankaa mikulle kiija ta kano Riccolle, "Rico, ota kirjasta sivu kaksitoista ja auta Nokea" "Okei" Ricco sannoo ta avvaa minnuvve kijjan. "Opiskelemme tänään fysiikan merkkejä, kirjoissa ne on kuva esimerkiksi sulakkeesta, etsikääpäs sieltä sulakkeen kuva" opettatta tannoo. "Löytyi!" Ricco huuttatta. "Sitten lähdemme syömään" opettaja sanoo. Nään Kinuskkin ja heilutan. Kinuski heiluttaa takaisin. "Hetkinen" sanon Riccolle, "Ricco, opin puhumaan oikein!" hihkaisen, Kinuskki ilmeisesti kuuli, koska hän näyttää peukkuja ja hymyilee.

Odessan nk

Aamulla

Herätessäni huomaan Avan istumassa vieressäni. "Mitä sinä siinä teet?" kysyn Avalta. "E ukkattanu heättää" Ava vastaa. Nousen ylös sängystäni ja nostan Avan syliini. "Voi sinua, onko nälkä?" kysyn Avalta ja katson kelloa, kahdeksan. "Vähhän" Ava sanoo. "Missähän Kinuski ja Noki ovat?" kysyn itsekseni. "Läätität joneki koovu" Ava sanoo ymmärtämättään edes mikä on koulu. "Siis kaksi tuntia aiemmin!" huudahdan. "Voi niitä kissoja!"  Lasken Avan pöydän ääreen, käyn vaihtamassa vaatteeni ja alan laittaa aamupalaa. Laitan pöydälle pullollisen maitoa, ja kaadan tehosekoittimeen maitopurkista hieman maitoa ja murojalastuja. Kun sekoitus on valmis kaadan sen lautaselle ja vien sen Avalle. Autan Avaa syömisessä, mutta annan hänen harjoitella itsekkin. "Nnam" Ava hihkaisee saadessaan lusikallisen muromaitoa.
Kun Ava on syönyt, hän kömpii heti leikkimään.


Avan nk

Minnä veikkikä navvevva, tivvä ovva punnaitte vaavveev. "Hev!" navve tavvoo povvolle. "Minnä ovve navve" navve sannoo. "Minnä ovve povvo" povvo sannoo. "Leekivääkö yvvessä?" navve kyvvyy. "Leekivvään vaav" povvo vavvaa.

Odessan nk

Kun Ava on leikkinyt jonkin aikaa, "Ava, mennäänkös ulos?" kysyn. "Voo" Ava huudahtaa ja kipittää luokseni eteiseen. "Mennään" sanon ja astun ulos ovesta Ava perässäni. "Käydäänkö ensin ostamassa sulle joku kiva pehmo?" kysyn. "Voo!" Ava huudahtaa innoissaan.
Kun saavumme markettiin, Ava alkaa heti tutkimaan leluja. "Mikä olis kiva?" kysyn Avalta. "Töm" Ava miettii. "Oisko vaikka tämmönen?" kysyn ja näytän Avalle jänöpehmoa. "Voo!" Ava huudahtaa. Otan Avalle jänöpehmön, "Vämmönekki" Ava kikattaa pidellessään vetkumatoa. "Selvä, se on niin halpa niin otetaan sekin" sanon. "Tiedätkö mitä?" kysyn. "Mivvä?" Ava kysyy. "Tänne tulee tivoli" sanon. "Mivvä o tivvovvi?" Ava kysyy. "Tivolissa on laitteita, pelejä ja sen semmoista" kerron. "Vauu!" Ava huudahtaa. "Ostetaanko jotain evästä sinne? Kun sinne tulee herkkukauppa josta voidaan ostaa teille jotakin, mutta voitaisiin ostaa jotain mukaan" sanon. Kun olemme valmiit, ostoskorissa on vetkumato ja jänöpehmo Avalle, 3 kurkkuvoileipää, 3 tortillaa evääksi, ja Koripallo kissoille. "Vihdon ostokset ovat tehty, eikä tarvitse välttämättä hetkeen käydä marketissa" huokaisen portaissa. Viemme ostokset huoneeseen, ja lähdemme aurinkoiseen ulkoilmaan.

Myöhemmin koulussa:

Kinuskin nk

Istumme Tikrun kanssa Noen ja Ricon viereen. "Opit vihdoin!" sanon ja hymyilen Noelle. "Niin, vihdoin!" Noki hihittää. "Leikitäänkö tänään yhdessä?" Tikru kysyy. "Joo!" Noki vastaa. "Käy" Rico sanoo. "Mullekki käy" kerron. Nään kun jotku, jonka olen nähnyt kerran adoptiossa, tulee meitä kohti, ja istuutuu toiseen päähän pöytää. "Heippa, kuka sä oot?" kysyn häneltä. "Kiki, entä te?" kissa kysyy. "Mä oon Kinuski, ja tos on Noki, Rico ja Tikru" vastaan. "Okei" Kiki hymyilee. "Haluatko tulla meidän kanssa koulun jälkeen leikkimään?" Rico kysyy Kikiltä. "Selvä" Kiki sanoo.

Kun olemme syöneet, lähdemme kieli luokkiin. Hyppelen Espanjan luokkaan ripeästi, ja tunti alkaakin jo heti saavuttuani.

Noen nk

Tassuttelen Riccon ja Nevvan perässä Ruotsin luokkaan. Kun saavumme luokkaan, huomaan jonkun uuden istuvan Rushin viereen. Hyppään iloisesti hänen viereensä, ja kysyn, "Hei, olen Noki, kuka sinä olet?" "Olen Hippu" kissa vastaa ja hymyilee minulle.

Odessan nk

Kävelemme lämpimässä säässä kukkaniitylle. Sille Ava alkaa leikkiä mukaan ottamallaan uudella jänöllä. Istahdan auringon lämmittämälle nurmikolle ja nautin auringosta.  Sitruunaperhonen lentää ohitsemme. Avan leikkiminen kuulostaa kuin äänikirjan kuuntelemiselta. Kun Ava on leikkinyt noin puoli tuntia, lähdemme kävelemään takaisin päin. Kierrämme vielä kauniin minimeren rannan kautta. Aurinko kirkastaa meren pintaa, ja tuuli puhaltaa virkistävästi. Riisun kengät, ja laitan jalkani veteen. Ava laittaa tassunsa, ja istahtaa viereeni istumaan niin, että hiekka pöllähtää haustasti. "Hihi" Ava hihittää.

Koulun loputtua:

Kinuskin nk

"Mitä leikitään?" Tikru kysyy. "Hippaa!" keksin. "Hippa!" Noki sanoo, koskee Ricoon, ja lähtee juoksemaan vimmatusti. "Minä sinulle vielä näytän!" Rico uhoaa ja lähtee ajamaan Nokea takaa. "Aaaa!" Noki kiljuu. Me nauramme.


Ostokset

Avalle:
• vetkumato 1 penni
• jänöpehmo 6 penniä
Yhteiseksi:
•Koripallo 1 penni
• 3x kurkkuvoileipä 3 penniä
• 3x tortilla 3 penniä
• Herkkumaito 1 penni

Yht 15 penniä

Tarpeet:

Kaikki:
•Nälkätarve (maitoa ja muroja jäi, mutta kinkkua ei) (isommille kouluruoka, Avalle aamupala)
•Liikkumistarve (koulumatkat ja ulkoilu)
•Leikkimistarve

Vastaus:

Huh miten paljon eri kisuja, tarinassa seikkaili koululaisia ja ehdit vielä päivitellä lisäksi sinun ja Avan tekemisiä! Onkos tämä joku takaumatarina kun Kinuskikin oli tunneilla vai onko hänen tarkoitus mennä kakkosluokalle ja nämä tuntiaktiivisuudet tulevat siihen? .-) Kemia olisi kyllä paljon kiinnostavampi aine jos siellä saisi vähän räjäytellä. .-D Hienoa että Noki oppi puhumaan, tarvii pohdiskella enää vain Avan puheiden tarkoituksia. .-D Kivaa että kissat ystävystyvät koulussa (ikää katsomatta!) ja jäivät vielä koulun jälkeen leikkimään yhdessä. .-3 Saat 23 penniä, kohotan tarpeet ja yritän myös merkkailla kaikille kouluplussat. .-D

-Kasa

Nimi: simssiliini

06.05.2019 12:52
Pontsun hautajaiset & kevätsiivous

n. 2 kk aiemmin:
Pontsun kuolema tuli koko simssiliinin poppoolle täysin odottamatta. simssiliini oli juottanut aiemmin Nickille iänvähennysjuomaa, mikä oli mahdollistanut tälle normaalia pidemmän elämän, ja nyt tuntui vaikealta käsittää että Nickiä nuorempi Pontsu menehtyi näin samoihin aikoihin. Tämä oli toinen simssiliinin kissan kuolema lyhyen aikavälin sisällä, ja niin oudolta kuin se kuulostikin oli Pontsun kuolema ja siitä seuranneet hautajaisjärjestelyt tapahtuneet aivan rutiinilla kun samat tehtävät oli pitänyt käydä läpi muutamaa kuukautta aiemmin. Pontsun hautajaiset vietettiin Nickiin verratessa paljon pienemmällä kokoonpanolla, ja paikalla oli perheenjäsenten lisäksi ainoastaan Pontsun paras ystävä Viivi. Oili murtui täysin seistessään kumppaninsa haudalla, nämä jatkuvat rakkaiden läheisten menetykset olivat raukalle aivan liikaa. simssiliini nosti nyyhkyttävän kissan syliinsä rutistaen tätä hennosti itseään vasten samalla kun kyynel valui hoitajankin poskea pitkin. Quzista tuntui pahalta seurata äidin surua, eikä pojalla itselläänkään ollut helppoa. Pennun mieliala tuntui nykyään heittelehtivän ihan miten sattui, ja hän oli usein äkäisellä tuulella. Kissa ei jaksanut tavata enää kavereitaan samaan tapaan kuin ennen, ja tämä tuntui muutenkin nykyään kapinoivan vähän kaikkea vastaan: Quz marisi nukkumaanmenoajoista ja joskus hän kieltäytyi jopa syömästä. simssiliini epäili ettei kissan käytös johtunut pelkästään Pontsun kuolemasta, vaan taustalla saattoi olla kasvukipuja ja ns. teini-iän angstia, ja nämä kaikki seikat yhdessä olivat saaneet nuoren kollin ihan pois tolaltaan. Quz vietti suurimman osan päivistään sävellellessään musiikkia koskettimillaan, eikä kukaan saanut häiritä häntä inspiraation iskiessa. Oili ja simssiliini päättivät antaa Quzille omaa tilaa toivoen pojan käsittelevän mieltään painavia asioita musiikin kautta. Kun kaikki läsnäolijat olivat sanoneet hyvästinsä Pontsulle polvistui simssiliini haudalle ja asetti kaksi keltaista kynttilää hautakiven juurelle. Keltainen oli ollut Pontsun lempiväri. "Voisin istuttaa haudalle ensi kesänä vaikka orvokkeja", luontokerhossa oleva Viivi lausahti, ja Oilista se oli kaunis ele. Hetken mielijohteesta Oili syöksyi halaamaan Viiviä. "Anteeksi että olin sinulle aiemmin niin kamala!" Oili nyyhkytti. Muutama vuosi sitten Oili oli ollut äärimmäisen mustasukkainen Viivin ja Pontsun ystävyydestä ja käyttäytynyt ikävästi tätä toista naaraskissaa kohtaan. "Ne vanhat kaunathan on jo sovittu, kaikki on hyvin", Viivi vakuutteli. Menneistä huolimatta kissat olivat nykyään ystäviä keskenään. Keltaiset kynttilät jäivät palamaan haudalle simssiliinin, Oilin, Quzin ja Viivin poistuessa vaitonaisina hautausmaalta.

Nykyhetki:
simssiliini röhnötti huoneensa leveällä sängyllä Oilin ja Quzin kanssa. Hoitaja oli viimein saanut suostuteltua kissansa Tinttimaratonin pitämiselle, ja kolmikko oli tuijottanut simssiliinin sylissä olevan läppärin ruutua jo yli tunnin verran. "Siinä tulikin eka levy täyteen, nyt pitää vaihtaa seuraava", simssiliini mutisi lopputekstien ilmestyessä ruutuun. Hoitaja kohottautui istumaan ja kurotteli sohvapöydällä olevaa DVD-pinoa kohti udellen samalla mitä kissat olivat tykänneet sarjasta. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, ja samassa simssiliini tajusi Quzin ja Oilin nukkuvan. Ilmeisesti katteja ei kiinnostanutkaan maratoonata... Kun katsojia ei kerran ollut päätti simssiliinikin antaa tällä erää olla ja alkoi surffailla koneellaan netissä. Ovelta kantautuva pieni koputus pakotti hänet kuitenkin nousemaan ylös. Oven takana olivat Stiina ja Ruu. "Moikka, ajateltiin tulla katsomaan miten jakselette täällä", Stiina selitti. "Tämä taitaa kuvastaa meidän toimeliaisuutta", simssiliini hymähti ja osoitti sängyllä tuhisevaa kissakaksikkoa. "Taisimme tulla huonoon aikaan", Ruu harmitteli. "Ei, ette ollenkaan. Käykää vain peremmälle", simssiliini kehotti. Kissat säntäsivät tutkimaan huonetta uteliaina. "Mitä nämä ovat?" pöydälle loikannut Ruu kummasteli DVD-pinoa katsellessaan. "Meidän oli tarkoitus pitää Tinttimaraton, mutta nuo mokomat väsähtivät jo ensimmäisen levyn jälkeen. Kiinnostaisiko teitä katsoa Tinttiä?", simssiliini kysyi. "Mikä ettei. Tykkään muutenkin katsoa elokuvia", Stiina intoili, ja asia kävi myös Ruulle. Kolmikko päätti jatkaa maratonia sohvalla jotta Oili ja Quz saisivat nukkua rauhassa. Toisin kuin simssiliinin unikeot olivat Ruu ja Stiina innoissaan ohjelmasta, ja levy toisensa jälkeen hupeni hetkessä. Stiina oli asettunut tuttavallisesti makoilemaan simssiliinin reittä vasten, mutta Ruu halusi mieluummin omaa tilaa ja istuskeli yksinään vähän etäämmällä. simssiliini silitti varovasti vieressään istuvan Ruun päälakea, mutta hetken päästä pentu kääntyi ja sohaisi simssiliiniä tassullaan ilmaistakseen "Nyt riittää!" simssiliini veti kätensä pois vähän harmistuneena, ilmeisesti menisi vielä tovi ennen kuin hän oppisi tulemaan toimeen Ruun kanssa... simssiliini oli luvannut Quzille harkitsevansa Ruun adoptoimista joskus kesällä, mutta toisaalta hän oli ollut Stiinan tuttuva pidempään, ja Oilikin varmasti tykkäisi jos simssiliini adoptoisi hänen siskonsa, varsinkin nyt kun Oilin elämään oli jäänyt tyhjä aukko Pontsun kuoleman jälkeen.

Oili ja Quz havahtuivat hereille vasta viimeisen levyn aikana, ja kaksikko kömpi sohvalle muiden joukkoon. "Miten te maltoitte alkaa nukkua kesken tämmöisen jännärin?" Ruu ihmetteli ja tökkäsi kevyesti pojan kylkeä. "Pidä sinä vaan huoli omista asioistasi", Quz tiuskaisi takaisin saaden Ruun hiljaiseksi. Poika katui sanojaan heti, ei hän missään nimessä halunnut loukata Ruuta, mutta jotenkin vain tuntui ettei kukaan ymmärtänyt häntä. "Ymm, onko kenelläkään nälkä? Voisin hakea jotain naposteltavaa", simssiliini ehdotti kissojen nyökkäillessä. simssiliini haki säilöstä valkosuklaakakun ja leikkasi sen viiteen yhtä suureen osaan. Mukaan lähti myös banaaniterttu, sillä simssiliini tiesi Oilin muuten nipottavan liiasta ruuan epäterveellisyydestä. Juomaksi simssiliini tyhjensi limupullon sisällön laseihin. simssiliini tarjoili ruuat kissoille, ja viimeiset jaksot hujahtivat melkein yhtä nopeasti kuin kakku kissojen vatsoihin. Ohjelman jälkeen Oili ja Stiina ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi astioiden tiskaajiski, ja kaksikko keräsi sohvapöydälle levitetyt lautaset pinoon ja niiden päälle vielä juomalasit ennen kuin suunta kävi kohti keittiötä. Stiina asetti astiat lavuaariin ja avasi hanan Oilin etsiessä astianpesuainetta. Vihreä neste muuttui vaahdoksi virtaavan veden voimasta, ja hetken aikaa kissakaksikko vain katseli miten astiat vähitellen katosivat vaahdon alle. Oili tarttui tomerasti tiskiharjaan, ja Stiina puolestaan laski toiseen lavuaariin vettä astioiden huuhtelua varten. Oranssi naaraskissa huuhteli Oilin pesemät astiat minkä jälkeen ne päätyivät kuivauskaappiin. "Miten olette jakselleet?" Stiina kysäisi siskoltaan. "Koko ajan parempaan päin tässä kai mennään. Ajattelin järjetää kummipennulleni tekemistä tässä joku päivä. En ole nähnyt häntä aikoihin. Lisäksi suunnittelin hankkivani vielä viimeisen urheilukerhomerkin pikimmiten", Oili kertoi. "Hienoa kuulla että sinulla on suunnitelmia. Pontsukin haluaisi että jatkat elämääsi", Stiina sanoi haikeasti hymyillen. "Jos tässä nyt on enää aikaa elää..." Oili huokaisi. "Mitä sinä tuollaista puhut?" Stiina hämmästyi ja oli tiputtaa tassuissaan pitelemänsä märän juomalasin. "En pysty olemaan miettimättä että mitä jos minäkin olisin kuollut samaan aikaan kuin Pontsu? Olen sentään jo ikäloppu. Olisi kauhea ajatus jos Quz jäisi orvoksi", Oili nyyhkytti. "Sisko-rakas, älä edes mieti tuommoisia! Sinulla on vielä paljon ikäpisteitä edessä", Stiina vakuutti ja halasi Oilia. Kyllähän Stiina oli huomannut, että ikääntymisen merkit olivat alkaneet näkyä Oilissa selvästi varhaisemmin, mutta hän halusi valaa Oilille uskoa tulevaan. Tytöt halasivat toisiaan pitkään, minkä jälkeen astiat tiskattiin loppuun.

simssiliinin huoneeseen jääneet Quz ja Ruu istuivat sohvalla vaitonaisina, kunnes simssiliini ehdotti että kissat voisivat auttaa häntä järjestelemään tavaroita. "Se olisi vähän niin kuin sellainen kevätsiivous. Keräisimme turhat tavarat pois ja ne voi sitten laittaa myyntiin kirpputorille", simssiliini selitti suunnitelmiaan. Pennut katsahtivat toisiaan, kumpaakaan ei selvästi kiinnostanut, mutta kai se olisi simssiliinin mieliksi uhrauduttava. Quz kävi nopeasti omat tavaransa läpi, ja poistettavien tavaroiden joukkoon päätyivät pitaijamössöpurkki, sekä leulunalle, jota hän ei kuulemma enää tarvinnut nyt kun oli jo iso kissa. Pienen harkinnan jälkeen Quz päätti luopua myös kitarastaan. Hän aikoi keskittyä musisoinnissa pianoon ja laulamiseen, joten kitara oli siinä mielessä turha. Sitten olikin vuorossa yhteisten tavaroiden selkkaus... "Meillä on aika monta radiota, voisi laittaa jonkun niistä pois. Vaikka tuo sinun liila radiosi", simssiliini suunnitteli. "Eikä, laita mieluummin tuo pinkki", Quz käski. "En, kyllä pinkki radio pitää olla!" simssiliini puolusti. Lopulta kävi sitten niin että kaikki kolme radiota pidettiin. Tavaroita käytiin läpi siten, että simssiliini ja Quz miettivät kannattaisiko se pitää, ja Ruu kasasi kirppikselle päätyvät tavarat laatikkoon. Kaapin syövereistä löytyi paljon tavaraa joiden olemassaoloa edes simssiliini ei ollut tietoinen. Myyntiin päätyi paljon vanhoja leluja ja ruokaa (ihme jos päiväys on yhä voimassa..) sekä käyttämättömäksi jääneitä pehmusteita ja pyyhkeitä. Stiina ja Oili palasivat tiskausreissultaan juuri kun kaikki tavarat oli saatu paikoilleen. "Oli oikein hauskaa viettää päivä kanssanne, mutte meidän on varmaan Ruun kanssa palattava jo adoptioon", Stiina huomautti. Kaksikko ehti jo kävellä ovelle kun Quz säntäsi heidän peräänsä ja pyysi Ruuta odottamaan. "Minä menen vaikka edeltä", Stiina lausahti. Stiina arveli Quzin saapuneen pahoittelemaan aiempaa käytöstään, ja hän päätti pidellä peukkuja jotta kaikki menisi hyvin eikä nuorien välille jäisi isompaa riitaa asian tiimoilta. Quz odotti Stiinan poistumista, ja hän sulki vielä huoneensakin oven jotteivat simssiliini ja Oili voisi tulla salakuuntelemaan. Ruu katsoi poikapentua odottavasti. "Minä... Anteeksi siitä aiemmasta. Minun ei olisi pitänyt tiuskia sinulle", Quz sanoi pitäen katseensa maassa. Tyttöpentu asetti tassunsa Quzin tassun päälle, jolloin poika kohotti katseensa. "Saat anteeksi tämän kerran, mutta jos äksyilet minulle jatkossa en vastaa seurauksista", Ruu virnisti. Quz naurahti tytön kommentille. Se oli ensimmäinen kerta aikoihin kun pojan kasvoilla nähtiin aito hymy. "En ole oikein ollut oma itseni isäni kuoleman jälkeen, ja kaikista vähiten haluan ajaa sinut pois luotani", Quz selitti. "Suru ottaa aikansa, mutta älä jää negatiivisuuden kierteeseen ikuisiksi ajoiksi", Ruu kannusti. Kaksikko halasi ennen kuin kumpikin lähti omiin suuntiinsa.

"Ruz olisi loistava shippausnimi sinulle ja Ruulle! Haha, tajusitko, siinä on kaksi kirjainta teidän kummankin nimestä", Oili kailotti kovaan ääneen ollessa poikansa kanssa iltapesulla kylppärissä. "Tajusin kyllä. Mutta meidän välillämme ei ole mitään", Quz tokaisi ennen kuin sukelsi kylpyammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavan miellyttävältä, ja kylpyvaahto kupli hauskasti. "Kehtaatkin valehdella äidillesi. Kun palasit tänään huoneeseen hyvästeltyäsi Ruun hymyilit suupielet korvissa. Isälläsi oli ihan sama ilme, kun me olimme nuoria ja rakastuneita", Oili kertoi. "Et olekaan kertonut miten te kaksi tapasitte", Quz huomautti. Oili seisahtui ammeen reunalle, hän ei ollut osannut odottaa Quzin kyselevän moista, sillä hautajaisista lähtien poika oli vältellyt isästään puhumista. Oili avasi shampoopurkin ja alkoi levittää ainetta turkkiinsa samalla kun kertoi hänen ja Pontsun ensitapaamisesta. "simssiliini adoptoi Pontsun samoihin aikoihin kuin minä ja Stiina synnyimme. Haha, muistan kun ukki kertoi, että simsiliini halusi yllättää hänet ja Nickin adoptoimalla uuden hoidokin, mutta lopulta kävikin niin että yllättyneeksi osapuoleksi päätyi simssiliini, sillä hän ei yhtään osannut odottaa Nickin ja Pian saavan pentuja, ja hänen saapuessa huoneellemme Pontsun kanssa odottikin siellä kaksi uutta vauvaa, minä ja Stiina. Tunsimme siis Pontsun kanssa jo ihan vauvasta asti, mutta romanssi kehkeytyi välillemme vasta myöhemmin", Oili kertoi haikeasti hymyillen. Quz kuunteli Oilin kertomuksia korvat höröllään, sillä hän ei tiennyt musiikkiuraa lukuunottamatta mitään isoisoisästään Mitteristä, ja tuntui uskomattomalta että vanhemmat olivat joskus olleet niin pieniä! Kun Quzkin oli saanut saippuoitua turkkinsa laittoi Oili suihkun päälle, ja huuhtelun jälkeen sama rumba suoritettiin hoitoainetta käyttäen. Kaksikon kuivatellessa pyyhkeisiin kääriytyneinä Oili palasi vielä aiempaan aiheeseen. "Siksihän sinä Ruun adoptoimistakin olet hinkunut kun tykkäät hänestä", Oili arvasi. "No niin. Ruu sanoi ettei halua edetä kaveruutta pidemmälle ennen kuin adoptio on varmaa. Mutta ymmärrän kyllä jos sinä haluaisit siskosi muuttavan meille", Quz selitti. "Älä siitä murehdi. Ruu on meille tervetullut", Oili vakuutti ja halasi poikaansa. Hän oli iloinen heidän käymästään keskustelusta, sillä vaikutti vihdoin siltä että Pontsun ja Nickin kuolemasta aiheutunut tuska oli muuttunut kullatuiksi muistoiksi, joita ajatellessa edesmenneet läheiset olivat hetken läsnä.

Oilin mielipide päivästä: "En vieläkään tahdo uskoa että Pontsu on nyt poissa... Pahoin pelkään että minäkin seuraan häntä pian haudan lepoon vaikka Stiina vakuuttelikin että minulla olisi vielä paljon elinaikaa. Miten Quzkaan selviäisi vielä kolmannesta menetyksestä?"

Quzin mielipide päivästä: "Valehtelisin jos väittäisin että nämä viimeiset kuukaudet olisivat menneet hyvin, mutta ehkä tästä on viimein suunta parempaan päin. Oli kiva kuulla äidin kertomuksia hänen ja isän ensitapaamisesta!"

Ruun mielipide päivästä: "Tinttiä oli hauskaa katsoa! Pääsisinpä minäkin ainaisen adoption seinien tuijottelun sijaan kokemaan jotain jänniä seikkailuja elämäni aikana. Toivottavasti sain puheillani taottua järkeä Quzin päähän, hän ei ole ollut oma itsensä viime aikoina."

Stiinan mielipide päivästä: "Voih, Oili kantaa taas harteillaan ihan liian paljon. Toivottavasti nämä menetykset eivät aja häntä epätoivoon, sillä liika murehtiminen voi lyhentää hänen elinikäänsä..."

---

Ei oo todellista, hautajaiskohtaa kirjoittaessa mediaplayer arpoi Simple Planin Gone Too Soon -kappaleen, jonka sanoituksia tuli Pontsun muistokirjoitukseenkin laitettua. <3 Oli myös pakko koluta tarinaviekusta tuo Pontsun adoptoimistarina, se on julkaistu 25.10.2012 (sivulla 97 kun viimeksi tarkistin) jos joku muukin on halukas lukemaan. .-3

Tarpeet:
+ Nukkuminen (nukkuivat maratonin aikana)
+ Nälkä (poista: valkosuklaa-mantelikakku, banaaniterttu ja limupullo)
+ Siisteys (siivoaminen: tiskaaminen & tavaroiden lajittelu)
+ Hygienia (kylpy)

Vastaus:

Saat 38 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

17.04.2019 00:34
Voi moka, kissojen mielipiteet unohtui! Noh, ne tulevat täältä vähän jälkijunassa. .-D

Oilin mielipide päivästä: "Vai mummoasu, sanonpahan vaan että Quzilla on oikeus mummotella minua vasta sitten kun siihen on aihetta (lapsenlapsia!). Onneksi piknik onnistui lopulta, vaikka jäin yhä kaipaamaan mämmijäätelöä..."

Quzin mielipide päivästä: "Halusin tipuasun Pontsua muistaakseni, sillä isä tykkäsi tipuista kun ne olivat pieniä ja keltaisia. *niisk* Piknik ystävien kesken oli kiva, Kinuski opetti minulle monta uutta korttipeliä!"

Nimi: simssiliini

16.04.2019 15:51
Virpomassa & pääsiäispiknik

"Sinä lupasit, ei lupauksia saa rikkoa", Quz karjaisi päin hoitajansa naamaa. "Niinpä. Odotin niin kovasti että pääsisin maistamaan mämmijäätelöä", Oili huokaisi. simssiliini oli suunnitellut kissojensa kanssa hauskaa pääsiäispiknikiä sunnuntaille, mutta hänen täytyi perua retki osallistuakseen eduskuntavaalien äänestykseen. "Mennään sitten ensi viikolla piknikille", simssiliini yritti keksiä tilanteeseen ratkaisua. "Ei kun me halutaan mennä tänään. Ja kuitenkin peruisit sen taas jonkun samantapaisen äänestyksen vuoksi", Quz tiuskaisi. "Ei olisi ensimmäinen kerta. Unohdit meidät silloinkin kun sinulla oli sudokuriippuvuus tai kun ostit sen uuden tanssipelin ja pelasit vaan kaiket päivät sitä", Oili täydensi. "Ei huolta, eduskuntavaalit järjestetään vain joka neljäs vuosi, joten en ole karkaamassa äänestyksen takia minnekään lähiaikoina", simssiliini yritti vakuuttaa, mutta kissoja se ei sillä hetkellä paljoa lohduttanut. Huoneen ovelta kuuluva koputus keskeytti meneillään olleen kinastelun. simssiliini katsahti kissojaan ennen kuin meni avaamaan oven, jonka takaa paljastui lauma erikoisesti pukeutuneita kissanpentuja. "Hyvää pääsiäistä! Saako tulla virpomaan?" etummaisena ollut Nella kysyi kaikkien puolesta, ja simssiliini antoi tietenkin luvan, eihän noin somia pentuja olisi voinut käännyttää poiskaan. Nella laski kolmeen minkä jälkeen pentuseurue alkoi lausua virvontalorua yhteen ääneen värikkäästi koristeltuja vitsojaan heilutellen. "Vitsa sulle, palkka mulle!" pennut lopettivat ja ojensivat yhtä aikaa vitsansa simssiliinille. "Tietysti saatte palkkiot, odottaakaas", simssiliini touhusi rientäessään herkkukaapille. Karkkia, kakkupaloja ja muuta pientä hyvää saaneet virpojat kiittivät kohteliaasti herkuista ennen kuin lähtivät jatkamaan kierrostaan. "Tänään on tosiaan se virpomispäivä. Hei, mitä jos tekin menisitte virpomaan? Saisitte kivaa tekemistä siksi aikaa kun olen poissa", simssiliini keksi. Oili ja Quz katsahtivat toisiaan hieman epäilevästi, mutta lopulta kaksikko päätti suostua ehdotukseen. "Tarvitsette tietenkin asut, ja ulkoa pitää hakea pajunoksia, ja..." simssiliini alkoi suunnitella. "Joojoo, meillä on kyllä homma hallussa. Mene sinä vaan sinne äänestykseesi", Oili tyrkki hoitajaansa ovea kohti. "Okei, yritän poiketa täällä vielä illalla", simssiliini lupasi ennen poistumistaan.

Oili ja Quz päättivät aloittaa vitsojen koristelusta. Sillä välin kun Quz kävi hakemassa pajunoksia ulkoa kokosi Oili puuhakammarin kaikki askartelutarvikkeet esille vitsojen koristelua varten. Heidän seuraansa liittyi muutama muukin hoitolan kissa. Kaikki eivät edes aikoneet lähteä virpomaan, kunhan koristelivat vitsoja kivoiksi pääsiäiskoristeiksi. Yli tunnin kestäneen leikkaamisen ja liimaamisen jälkeen vitsoja oli tarpeeksi koossa, joten seuraava vaihe oli asujen tekeminen. Hoitolan ullakolta löytynyt vanha ompelukone ei ollut aivan parhaimmassa kunnossa, mutta muutaman lankasolmun ja katkenneen neulan jälkeen kummallakin oli asut valmiina. Quz pukeutui pörheäksi pääsiäistipuksi, ja Oili esitti puolestaan hienoa noitaa, tosin Quzin mielestä asu muistutti enemmän mummoa. Quz halusi käydä virpomassa kavereilleen, joten ensiksi käytiin Nooran, Toukan ja Odessan ovilla kolkuttamassa. Oili kävi tietenkin toivottamassa hyvät pääsiäiset äidilleen, mutta muut hänen kaverinsa olivat adoptiossa, joten heille ei pääsisi nyt virpomaan. Niinpä Oili jakoi loput vitsansa sattumalla valitsemille Esterille ja Linnulle.

"Saatiin niin paljon karkkia että se riittää vaikka vuodeksi", Quz intoili heidän saalistaan silmäillessä. Kummallisia nuo hoitajat kun suostuivat vaihtamaan herkut risuihin. "Hei, mitä jos järjestettäisi sittenkin se piknik tänään? Voisimme kutsua kavereitamme mukaan ja tarjoilun saamme näistä virpomisherkuista", Oili keksi, ja idea oli Quzistakin hyvä. Kuin mitkäkin häiriköt Oili ja Quz riensivät toistamiseen samoille oville kolkuttelemaan pyytääkseen kavereita piknikille. Mukaan lähtivät Miukuli, Aamu, Nella, Felix, Galileo, Kinuski, Pia, Ruu ja Stiina. Piknik päätettiin järjestää aurinkoisella koivikkokedolla, ja eväät levitettiin suuren kannon päälle. Eväitä oli aika vähän osallistujiin nähden, mutta kaikille riitti jotakin suuhunpantavaa. Syömisen jälkeen kaikki innostuivat leikkimään hippaa, ja kissat kirmailivat täyttä vauhtia koivujen välissä sännätessään toisiaan karkuun. Keväinen aurinko lämmitti sen verran että kissoille tuli nopeasti kuuma, ja jokainen ryhtyi tekemään hetken päästä omiaan. Oili loikoili Pian ja Stiinan seurassa, Felix katsoi Galileon perään pennun seuratessa maassa möyriviä muurahaisia, Kinuski opetti Ruulle ja Quzille korttipeliä mukaan ottamallaan korttipakalla, ja Aamu seurasi (vähän kauhulla) miten Nella ja Miukuli harjoittelivat puuhun kiipeämistä. Kaikilla oli niin hauska päivä että hoitolalle lähdettiin talsimaan vasta auringonlaskun värjätessä taivaan vaaleanpunaiseksi.

Hauskasta päivästä väsähtäneinä Quz ja Oili torkkuivat sängyllä simssiliinin saapuessa (kerrankin) lupauksensa mukaisesti illalla pikavisiitille. "No, voittiko sinun äänestämä ehdokas?" Oili uteli raottaessan laiskasti toista silmäluomeaan. "En tiedä, en enää muista ketä äänestin, mihin puolueeseen hän kuului tai mikä edes oli numero", simssiliini selitti, hänen tietämyksensä politiikasta oli varsin vähäinen. Oili ei vaivautunut vastaamaan mitään vaan sulki silmänsä uudelleen vaipuen samantien takaisin uneen. Vaikka kissat eivät olleet nukkuessaan kovin kiinnostavaa seuraa jäi simssiliini silti hetkeksi aikaa kissojensa luokse. Silittäessään Oilia kisu alkoi kehrätä unissaan, mutta Quz käänsi selkänsä simssiliinin yrittäessä silittää häntä. "Sinulla on niin kauniit selkäraidat että mielelläni minä käytän aikaani näitä katsellen", simssiliini hymähti itsekseen. Nukkuvien kissojen katselulla oli niin ihanan rauhoittava vaikutus.

---

Tällainen pikaisesti kirjoitettu pääsiäistarina tuli näpyteltyä kun kirjoitusinnostus iski. .-D

Tarpeet molemmille:
+ liikkuminen (virpomiskierroksella kävely)
+ leikkiminen (piknikleikit: hippa, korttipeli)
+ uni (nukkuminen)

(Ja sit jos/kun virpimispalkkioita tulee niin ruokia ei tarvii lisätä kaappiin kun kaikki syötiin piknikillä.)

Vastaus:

Saat 16 + 25 = 41 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

10.04.2019 12:19
Aprillia
********
1.4

Kinuskin nk

Juoksemme Noen kanssa ympäri mattoa. "Naamassasasi on hämähäkki!" huudahdan Noelle yhtäkkiä ja pysähdyn. "Apuaaa!" Noki kiljaisee ja juoksee Odessan luo keittiöön. "Ota se pois! Ota se pois!" Noki huutaa. "Niin mikä?" Odessa kysyy Noelta hilpeänä. "Hämähäkki! Kinuski sanoi että, hämähäkki on mun naamassa!!!!" Noki kiljaisee. "Ei sinussa ole mitään" Odessa sanoo, nostaa Noen syliinsä kun hänen katseensa käy tuimana minussa.

Tarpeet:

Kinuski & Noki

• Leikkimistarve

Vastaus:

Hauska minitarina Kinuskin aprillipilasta. .-D Saat 1 pennin, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

02.04.2019 16:16
Sateista
<><><><><><>

Kevät oli viimeinkin saapumassa. Kun vilkaisi hoitolan ikkunasta ulos, saattoi jo nähdä pikkuisen vihreää ruohoa ja jopa muutaman pienen kukan verson. Puihinkin oli alkanut ilmestyä pikkuisen pienen pieniä versoja. Aurinkokin paistoi kirkkaasti sulattaen loput lumikasat pois. Olisi voinut jo kuvitella, että oli kesä, ellei olisi tuullut ja satanut niin paljoa.
Nytkin sade ja tuuli rummuttivat huoneen ikkunoita. Normaalisti tällaisena kelinä olisin kipaissut hakemaan suklaata ja kääriytynyt peittooni katsomaan netflixiä. Valitettavasti minulla ei ollut enää aikaa sellaiseen. Minun pitäisi kirjoittaa aktiivisemmin hoitotarinoita, huolehtia kissojeni terveydestä ja vielä lukea yhteen englannin kokeeseen. Mutta mitä tein? Istuin edelleen ruskealla nojatuolilla nojaten tyynyyn tekemättä mitään hyödyllistä. Olisin siis kai voinut yhtä hyvin toteuttaa suklaa suunnitelmani, mutta en vain jaksanut. Olen kai jotenkin onnistunut laiskistumaan.
”TOUKKA! MITÄ IHMETTÄ SINÄ TEET?”
”Ihan rauhassa Rushia…”, huokaisin ja käänsin katseeni kattoon. Tietenkin ruskea kissa oli tullut juuri nyt takaisin kirjastosta. Olin salaa iloinen siitä, etteivät muut kissani olleet vielä tulleet. Mitäköhän hekin sanoisivat, jos tietäisivät että annan Rushian komentaa minua.
”SINUNHAN PITÄISI OLLA KIRJOITTAMASSA!”
”Niin…”
”ENTÄS SE ENKUN KOKEESEEN LUKEMINEN?” kolli mylvi ja tajusi vasta sitten laittaa huoneen oven kiinni.
”Noooh…”, aloitin mutta kissa keskeytti minut.
”Mikä ihme sinulla oikein on! Et ole pystynyt viimeisten kahden viikon aikana tekemään yhtikäs mitään hyödyllistä! Olet vain kököttänyt siinä tuolissa ja katsellut kattoa kuin siinä muka olisi jotain kiinnostavaa! Et ole edes muistanut syödä! Jouduimme oikeasti syöttämään sinua! Kai tiedät, että sinun kuuluisi huolehtia MEIDÄN syömisestä, eikä meidän SINUN.”
Käänsin katseeni pois katosta nyt suoraan edessä seisovaan kissaani. Kolli mulkoili minua vihaisesti. En sanonut mitään.
”On aika herätä todellisuuteen”, Rushia totesi jo pikkuisen lempeämmin, ”Kai sinä tajuat kuinka huolissaan Felix on? Cho sanoi meille, että ajattelee sinun olevan sairas. Ja Galileo… Noh, hän on sitä mieltä, että olet muuttunut zombiksi.
Katselin kissaa uneliaana.
Kolli huokaisi turhautuneena.
”Tule”, hän sanoi kuivasti, tarrasi käpälällään käteeni ja alkoi vetämään minua pois tuolista. ”Tämän voi tehdä joko vaikean tai helpon kautta. Joko sinä tulet nyt ihan kiltisti ulos haukkaamaan raitista ilmaa ilman vastaväitteitä tai sitten minä vedän sinut sinne. Onko selvä?”
”Mutta ulkonahan sataa…”, aloitin mutta Rushia vetäisi minut pois tuolista.
”Eli vaikeamman kautta”, hän totesi ja alkoi taluttaa minua kohti ovea.

”Mitä sinä teet Toukalle? Voinko auttaa?” Gallu alkoi kysellä uteliaana. Rushia oli jättänyt minut aivan ulko oven eteen ja käynyt hakemassa Chon, Felixin Ja Galileon.
”Aion työntää hänet ulos. Ja tarvitsen teidän apuanne, jos hän yrittää karata!” ruskea kissani maukui juhlallisesti.
”Eihän Toukalla ole edes ulkovaatteita ja tuolla sataa”, Felix vastusteli.
Rushia meni harmaan kollini vierelle ja supatti tälle jotain. Kissa näytti vielä epäilevältä, mutta nyökkäsi. En ollut oikeastaan kuunnellut heidän keskusteluitaan. Olin uppoutuneena omiin mietteisiini enkä tajunnut olevani ulkona ennen kuin kaaduin kuralätäkköön.
”Hei!” huudahdin ja nousin pystyyn.
Vaatteeni olivat ihan mudassa ja tukkani oli litimärkä. Menisi varmasti ikuisuus saada kaikki takut kammattua… Puhumattakaan mudan hinkaamisesta pois vaatteista. Katselin närkästyneenä edessäni olevaa neljää kissaa, jotka olivat myöskin aivan märkiä kaatosateen takia. He katsoivat minua jännittyneinä. Oliko heidän juonensa onnistunut?
Kumarruin ja otin pikkuisen mutaa käsiini. Pyörittelin siitä jonkinlaisen pallon ja hymyilin kissoilleni. He aavistivat mitä aioin, joten he ottivat itsekin mutaa tassuihinsa. Heitin mutapallon heitä kohti ja siitä se sitten alkoikin.
Jälkeenpäin ajatellen oli aika lapsellista käydä mutasotaa kaatosateessa ilman mitään ulkovaatteita. Jos äitini olisi tiennyt, hän olisi varmasti puistellut päätänsä ja ihmetellyt mitä päässäni oikein liikkui. Mutasota kuitenkin loppui siihen, kun simssiliini oli lähdössä ostoksille ja äkkäsi meidät heittelemästä toisiamme mudalla.
”Mitä ihmettä te oikein teette?” hän kysyi ihmeissään.
Myönnän, nolostuin pikkuisen. Tai no aika paljon.
Loppu päivä sitten menikin kissojen kylvettämisessä ja turkkien harjaamisessa. En onnistunut putsaamaan vaatteitani kokonaan mudasta mikä harmitti minua, mutta eihän sille mahtanut mitään. Seuraavalla kerralla pitäneepi muistaa laittaa säähän sopivat vaatteet.

Tarpeet
Kaikille
+Leikkitarve (mutasota)
Cho
+Hygieniatarve (mainittiin kylvyssä käynti)
Felix
+Siisteystarve (mainittiin turkin harjaaminen)

.//Aika lyhyt tarina. Minulla on nykyään paljon kiireitä koulun kanssa ja jossain kohtaa minulle kävi samalla tavalla kuin tarinassa (ei silti niin pahasti). Varmaan tulee olemaan enemmän aikaa kun on saatu muutama koe tehtyä :)

Vastaus:

Ikävää kun velvollisuudet käyvät taakaksi, mutta onneksi Ivyrushian suunnitelma onnistui ja kissat saivat sinut pois "zomibie-tilasta" mutasotaa leikkimällä. .-D Äläkä ainakaan Mourutarinoiden takia stressaa vaan pidä tarvittaessa lomaa ja muista että lyhytkin hoitotarina 1-2 kuukauden välein riittää. Tsemppiä! .-) Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.04.2019 14:27
Kerhopläjäys

(Pontsu oli tarinan kirjoitushetkellä vielä elossa, joten siksi hän esiintyy tarinassa vielä viimeisen kerran.)

Musiikkikerho (Pontsu & Quz)
Quz paukutti koskettimia ärsyyntyneenä. Isoisältä perityn soittimen käsittely oli vaikeampaa kuin Quz oli luullut, varsinkin jos yritti laulaa yhtä aikaa. Molempiin tehtäviin vaadittiin keskittymistä eikä Quz ollut kovin hyvä multitaskingissa, eikä asiaa auttanut yhtään se että Quz oli päättänyt aloittaa harjoittelunsa Queenin "Don't Stop Me Now" -kappaleesta, joka oli ehkä vähän vaikea aloittelijalle. "Mitä jos keskittyisit yhteen asiaan kerrallaan?" poikansa äkäsointuja kuunnellut Pontsu ehdotti. "Ei, haluan tehdä molempia. Ukkikin osasi, joten minunkin täytyy", Quz ilmoitti määrätietoisesti. Kisu veti syvään henkeä ja asetti tassunsa takaisin koskettimille. Tällä kertaa hän pääsi jo vähän pidemmälle soittamassaan kappaleessa, mutta yhden virhesoinnun myötä Quz menetti hermonsa totaalisesti ja paiskasi koskettimien kannen kiinni. "Heihei, Nick ei testamentannut soitintaan sinulle sitä varten että voisit paiskoa sitä miten huvittaa", Pontsu nuhteli. Kissojensa käymää keskustelua sivusta seurannut simssiliini päätti ehdottaa että tällä kerhokerralla voitaisi soittamisen sijasta kokeilla laulujen sanoittamista. "Jos kerhomme perustaa bändin, niin täytyyhän meillä olla omia kappaleita", simssiliini perusteli. "Sanoitko oikeasti sanan bändi!?" Viivi henkäisi iloisena. Muutkin kerholaiset vaikuttivat innostuneilta asian johdosta. "Olemmehan me jo harjoitelleet jonkin verran, joten uskon että bändin perustaminen voisi viimein olla ajankohtaista", simssiliini selitti. "Quz kaipaa ainakin vielä harjoitusta, mikäli mielii soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa", Tiuku huomautti. "Paraskin puhuja. Sinä aina hermoilet niin paljon että varmaan jäätyisit lavalla yleisön edessä", Quz tokaisi takaisin. "Eipäs nyt riidellä. Keskitytään tällä kertaa vain kappaleiden sanoittamiseen ja unohdetaan hetkeksi soittaminen", simssiliini sanoi ja alkoi jakaa kaikille suunnittelupaperia ja kyniä. "Voitte tehdä yhteistyötä tai suunnitella sanoja yksinkin. Inspiraatiota voi hakea vaikka jostakin teille tapahtuneesta asiasta tai tuntemastanne henkilöstä. Henkilokohtaisista asioista kirjoittaminen kannattaa, sillä saatte siten kappaleeseen aitoa tunnetta", simsiilini neuvoi ennen kuin päästi kissat hommiin. Työrauhan saamiseksi kukin eristäytyi omaan nurkkaan papereineen, paitsi Nick ja Viivi jotka olivat päättäneet tehdä yhteistyötä. Quz pureskeli lyijykynän päätä mietteliäänä. Hän voisi kirjoittaa ukista ja tämän kuoleman aiheuttamasta surusta, mutta äiti oli jo hautajaisissa esittänyt Nickistä kertovan laulun, joten Quz halusi keksiä jotain muuta. Samasssa Quz muisti ihastuksensa Ruun, ja sanoja alkoi ilmestyä paperille samantien. Pontsu ja Viivi päättivät kirjoittaa vihalaulun hylkäävistä hoitajista, sillä kumpikin oli käynyt asian läpi, Viivi jopa kahdesti. "Petit luottamukseni mut ihan sama, adoptiokin on parempi kuin olematon läsnäolosi", Viivi alkoi suunnitella kertosäettä. "Tuo on muuten hyvä, mutta voisimme ehkä käyttää jotain vertauskuvia. Vaikka kappale kertoo adoptioon joutumisesta ei meidän välttämättä tarvitse mainita juuri sitä sanaa laulussa", Pontsu huomautti Viivin nyökytellessä vieressä. Kerhokerran lähestyessä loppuaan simssiliini pyysi kissoja vielä nopeasti esittelemään tuotoksensa muille kerhokavereille. Tiuku sai aloittaa, ja hänen kappaleensa epävarmuudentunteesta ja lopulta pelkojen voittamisesta vetosi yleisöön mainiosti. Seuraavaksi Quz asteli kaikkien eteen lukemaan sanoituksiaan: "♫ En tiedä miksi tunnen näin, aivan kuin koko maailma olisi väärinpäin. Aina kun tapaamme sinä ilkut ja pilkkaat minua, mutta juuri se saa minut haluamaan enemmän sinua. Tiedän, täs ei oo järkee, mut oot vaan mulle niin tärkee. ♫" "Oi, onko pikku-Quz ihastunut?" simssiliini alkoi udella. "No en, vaan öö, tämä kappale kertoi kaverilleni sattuneesta tilanteesta", Quz väitti lavalta poistuessaan. Viimeisenä olivat vielä Viivi ja Pontsu, ja Viivi lausui sanat kuuluvalla äänellä Pontsun säestäessä menoa kitaralla: "♫ Tiedätkö sen tunteen kun joku tulee kotiovellesi ja sanoo ettei sinulla ole enää oikeutta olla täällä? Tuskin, koska juuri sinun syytäsi on että tähän pisteeseen on päädytty. Luotin sinuun mutta käänsit minulle selkäsi. Lähdit sanaakaan sanomatta kuin mikäkin pelkuri. Petit luottamukseni mut ihan sama, kylmä pakkasyökin lämmittää enemmän kuin sinun olematon läsnäolosi. ♫" "Olipa hienoja esityksiä, taputetaan vielä kaikille! Eiköhän meidän bändi pääse pian konsertoimaan! Saatte kotiläksyksi miettiä nimiehdotuksia bändille", simssiliini sanoi ennen kuin antoi kissoille luvan poistua.


Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippain askelin näytelmälavaa kohti pian alkavaan urheilukerhoon. Kissa oikein uhkui intoa, sillä Oili oli jo vuoden alusta asti haaveillut kerhoissa käymisestä, ja viimein hän oli saanut aikaiseksi lähteä. Tuntui vähän orvolta, sillä tämä oli Oilin ensimmäinen urheilukerhokerta isän kuoleman jälkeen, he kun olivat tähän asti Nickin kanssa käyneet kerhoa yhdessä. Oili ei halunnut kuitenkaan antaa asian masentaa, sillä urheilukerho oli hänen lempikerhonsa, ja hän oli aivan varma että tästä tulisi hauskaa. Saavuttuaan näytelmälavalle Oili tervehti muita kerhotovereitaan ennen kuin kävi istumaan ystävänsä Kikin viereen. He olivat olleet kavereita jo pikkupennusta asti. "Oili, sinua ei olekaan näkynyt aikoihin. Et kai vain ole päässyt laiskistumaan ikääntymisen myötä?" Kiki nuhteli ystäväänsä leikkisästi. "En tietenkään! Olen käynyt pari kertaa uimakoulussa, onhan sekin liikuntaa", Oili puolustautui, vaikka kisu tunsikin pienen omantunnon pistoksen siitä että oli viime aikoina päästänyt kuntonsa rapistumaan. Hänen täytyisi ehdottomasti korjata tilanne ja osallistua urheilukerhon toimintaan useammin. Kaverusten jutustellessa aika kului hujauksessa, ja hetken päästä kerhoa vetävä simssiliini saapui paikalle kannatellessaan käsissään kummallia rullia. "Älä vain sano että pistät meidät liikkumaan komentamalla tamppaamalla mattoja!" Molli huudahti hiukan kauhistuneena. "No juuri sitä minä ajattelinkin! Laitetaan matot roikkumaan narulta samalla kun pelaatte sulkapalloa, siinä samallakan tulee juuri sopivasti mattojakin huidottua!" simssiliini nauroi. Kissat katsoivat kerhonvetäjää kummastuneina, ja kaikki huokaisivat helpotuksesta tämän sanoessa vain pilailleensa äskeisen ehdotuksensa kanssa. "Molli on aivan oikeassa siinä että nämä ovat mattoja, mutta ei ihan mitä tahansa mattoja. Osaako joku sanoa mihin näitä käytetään?" simssiliini tenttasi. "Ne ovat jooga-mattoja", Mig tiesi. "Aivan, tänään joogataan! Tulkaahan jokainen hakemaan täältä itsellenne matto. Toin myös pari isompaa mattoa, jos paikallaolevat hoitajat haluavat kokeilla. Toukka ja Sara tajusivat simssiliinin tarkoittaneen kommentin heille, joten he kävivät kissojen tapaan noutamassa itselleen oman maton. Oili ja Kiki levittivät mattonsa eturiviin, sillä Oili halusi näyttää olevansa aktiivinen. Sitä paitsi hän oli joogannut aiemminkin, joten hän olisi melkein ammattilainen (vaikka siitä joogauskerrasta onkin jo kauan aikaa...) Ensimmäiseksi tehtiin helppoja hengitysharjoituksia, ja Oili nosti sujuvasti tassunsa kohti kattoa sisäänhengityksen aikana ja laski ne takaisin alas hengittäessään ulos simssiliinin ohjeen mukaan. "Käykää seuraavaksi polvillenne ja kurkottakaa käsiänne eteenpäin, niin pääsette lapsi-asentoon. Tämä liike on puolestaan vauva", simssiliini selitti käydessään selinmakuulle ja tarttuessaan käsillään kiinni nilkoistaan. "Olisiko täällä jotain vanhus-liikettä?" Oili huokaisi kun ei tahtonut saada etutassuillaan kunnollista otetta takatassuistaan. "Sitten on koiran vuoro", simssiliini ilmoitti, mutta hän olisi voinut valita sanansa vähän paremmin, sillä monet kissoista joutuivat pieneen paniikkiin kuullessaan sanan 'koira'. "Apua, missä on koira, äkkiä karkuun!" Felix hätääntyi ja säntäsi juksuun Nepsu, Oili ja Rousku perässään. Molli ja Vilperi piiloutuivat Saran taakse, ja Neko kiipesi hädissään ikkunaverhoja pitkin turvaan katonrajaan. "Rauhoittukaa, ei mitään hätää. Ei täällä ole oikeaa koiraa", simssiliini yritti huutaa mölyn läpi, mutta hänen äänensä hukkui kokonaan taustalle. "RAUHOITTUKAA!" Toukka huudahti kovaan ääneen, jolloin aika tuntui suorastaan pysähtyneen panikoivien kissojen seisahtuessa niille sijoilleen. "Kiitos", simssiliini sanoi helpottuneena. "Eipä mitään, Ivyrushian kanssa joutuu joskus korottamaan ääntä niin olen tottunut", Toukka hymähti. "Ei ole mitään pelättävää, tätä jooga-asentoa vain kutsutaan koiraksi", simssiliini selitti. Oili palasi vähän nolona takaisin matolleen ja asettui simssiliinin näyttämään L-kirjainta muistuttavaan asentoon. "Olemme nyt ylöspäin katsovassa koirassa, ja sitten siirrytäänkin alaspäin katsovaan koiraan. Nostakaa peppu kohti kattoa ja pitäkää jalat suorina", simssiliini ohjeisti. "Kun kerran koiralle on oma asento niin entäs kissat?" Kiki huomautti. "Kyllä, myös kissoille löytyy asento", simssiliini sanoi ja kehotti kerholaisia käymään polvilleen etutassujen varaan. "Pyöristäkää vielä selkää ja painakaa leuka rintaan ja ta-daa, nyt olette kissassa", simssiliini selosti. "Eikös me olla kissassa koko ajan, kissojahan tässä kuitenkin ollaan", Mig totesi saaden muutaman kissan naurahtamaan hauskalle huomiolle. Jooga päätettiin rauhallisiin loppuhengityksiin, ja Oili puhalsi ilmaa ilos suun kautta asettaessaan etutassunsa yhteen polkuanturat vastakkain rintaansa vasten. "Hyvää työtä! Rullatkaahan käyttämänne matot ja pistäkää tuohon pinoon ennen kuin lähdette. Nähdään taas ensi kerralla!" simssiliini sanoi kerhokerran päätteeksi. Oili teki työtä käskettynä ja hyvästeli ystävänsä Kikin ennen kuin tämän piti palata takaisin adoptioon.


Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina marssi yhdessä muiden kirjallisuuskerhoa käyvien adoption kissojen joukossa kohti tuttua näytelmälavaa. Elokuvien lisäksi Stiina tykkäsi myös lukea kirjoja, ja äidinkieli oli ollut yksi hänen lempiaineensa koulussa, joten kerho oli Stiinalle oikein mieluinen. Kissojen saapuessa näytelmälavalle ei siellä näkynyt kuitenkaan merkkiäkään kerhonvetäjästä saati muista osallistujista. "Joko olemme etuajassa tai sitten kerhoa ei pidetäkään tänään", Täplä totesi. Samassa Stiina huomasi näytelmälavan reunalle kiinnitetyn post-it-lapun ja säntäsi lukemaan siinä olevaa viestiä. "Kirjallisuuskerho kokoontuu tällä kertaa kirjastossa", Stiina luki ääneen. "Noh, se selittääkin sen ettei täällä ole ketään", Rousku mutisi. Kissajoukkio kääntyi takaisin ovelle määränpäänään kirjasto. "Sieltähän te tulette, me jo odotimmekin teitä", simssiliini huudahti adoption kissojen rynniessä kirjaston ovesta sisään. "Emme tienneet että kerho kokoontuukin tällä kertaa täällä", Mila selitti syyn myöhästymiselle. "Mutta kyllähän minä ilmoitin kaikkien kirjallisuuskerhon kissojen hoitajille asiasta... Jaa mutta niin, eihän teillä olekaan hoitajaa", simssiliini tajusi. Osa adoption kissoista huokaisi raskaasti, myös Stiina. Eihän simssiliini ollut pahaa tarkoittanut, mutta tuntui pahalta etteivät kaikki tuntuneet ymmärtävän millaista oli ilman vakituista hoitajaa. "Noh, nyt kun koko kerho on koolla voimme aloittaa", simssiliini jatkoi puhettaan ja viittoi kissoja istumaan kirjaston pehmeälle sohvalle. Stiina loikkasi ketterästi sohvan selkänojan päälle ja asettui istumaan Pipsan ja Murren väliin. "Kokoonnuimme tänään kirjastossa, sillä aloitamme nyt pienen kirjaprojektin. Jokaisen tulee valita jokin kirja luettavakseen, ja seuraavalla kerhokerralla pääsette analysoimaan lukukokemustanne esittelemällä lukemanne kirjan muille. Saatte nyt mennä etsimään mieleisenne kirjan, ja loppuajan voitte käyttää kirjan lukemiseen", simssiliini selitti, eikä aikaakaan kun kaikki kissat olivat kaikonneet sohvalta tutkimaan kirjaston kirjatarjontaa. Stiina marssi reippaasti tuttua hyllyä kohti. Seikkailukirjat olivat hänen suosikkejaan! Valitettavasti Mouruposken pienen kirjaston valikoima oli kuitenkin sen verran suppea, että Stiina oli jo ehtinyt lukea kaikki seikkailukirjat läpi, joten hänen olisi etsittävä jotain muuta lukemista. Stiina huomasi ystävänsä Rouskun selailevan kirjoja innokkaasti, joten hän päätti mennä pyytämään tältä kirjavinkkejä. "Millaisen kirjan sinä ajattelit lukea?" Stiina uteli. "Voih, minä kaipaan aina näin kevään lähestyessä pientä romantiikkaa!" Rousku ilmoitti tehden pari piruettia. Stiina hymyili, Rousku ja Panu olivat yksi adoption tunnetuimmista pariskunnista. Stiina ei oikein tiennyt olisiko romantiikka hänen juttunsa, mutta hän päätyi kuitenkin nappaamaan hyllystä yhden kirjan tassuihinsa lähempää tarkastelua varten. "Kotiinpalaaja"-romaanin takakansiteksti lupasi romantiikan lisäksi myös murhamysteerin olevan yksi kirjan pääelementeistä, joten Stiina arveli viihtyvänsä kirjan parissa. Stiina kävi ilmoittamassa lainauksesta kirjaston vastaanottotiskillä ja lähti sitten etsimään itselleen mieluista lukupaikkaa. Useampi kerholainen oli kokoontunut kirjaston aulassa olevan suuren pehmeän maton päälle makoilemaan kirjoineen, mutta Stiina halusi mieluummin omaa lukurauhaa ja kipusi kirjaston kakkoskerrokseen, missä ei ollut ketään muita. Stiina nappasi sohvalta pehmeän tyynyn mukaansa ja pehmusti sillä itselleen mukavan lukunurkan yhden kirjahyllyn päädystä. Stiina avasi kirjan ja jo heti ensimmäinen luku imaisi kissan mukaan, kun Alice-niminen nainen joutui siepatuksi. Nostettuaan katseensa kirjasta Stiina hämmästyi, sillä kirjastossa oli jo ehtinyt hämärtyä. Stiina oli lukenut niin keskittyneesti ettei huomannut ollenkaan ajankulua! Hän laskeutui portaat alas ja suuntasi kirja kainalossaan adoptiota kohti.


Näytelmäkerho (Ruu)
Ruu oli yllättynyt positiivisesti kun simssiliini ilmoitti hänet muutamaan kerhoon ja lupautui kustantamaan niistä aiheutuvat kulut. Ruu oli ollut aluksi epäileväinen Quzin luvatessa pyytää simssiliiniä adoptoimaan hänet, mutta ehkä tämä kerhoihin liittäminen tarkoitti että simssiliini olisi oikeasti jossain vaiheessa kiinnostunut ryhtymään hänen vakituiseksi hoitajakseen! Kun kerran kerhoihin oli nyt päästy päätti Ruu ottaa heti osaa näytelmäkerhoon, sillä se vaikutti kaikista kiinnostavimmalta. Ruuta ei edes jännittänyt yhtään mennä kerhoon ekaa kertaa, sillä paikalla oli paljon adoptiosta tuttuja kissoja joiden takia ei tarvinnut turhaan potea ramppukuumetta vaikka joutuisikin esiintymään muiden edessä. Kerhon kokoontumispaikalla näytelmälavalla kävi melkoinen puheensorina Ruun saapuessa, sillä kerhokonkarit Unski, Täplä, Minsku, Gravi, Yui sekä Kiki muistelivat yhdessä aiemmin toteuttamaansa näytelmäprojektia, joka oli saanut ensi-iltansa vuonna 2016. "Toivottavasti alamme suunnitella tänään uutta näytelmää. Olisi siistiä päästä taas pääosaan!" Unski haaveili."Eiköhän tällä kertaa ole jonkun muun vuoro olla pääosassa", Kiki huomautti. Ruu kuunteli toisten keskustelua puolella korvalla silmäillessään kanssakerholaisia, mutta valitettavasti ryhmään ei näyttänyt kuuluvan hänen ystäviään. Ei kun hetkinen, tuon oranssin kissan täytyy olla... "Isä!" Ruu hiidahti tunnistettuaan Nugetin. "Ruu! Emme olekaan nähneet aikoihin nyt kun adoptiossa pennut ja aikuiset pidetään erillisissä tiloissa", Nugetti totesi. "Se on kyllä ihan tyhmä sääntö. Mitä sinulle ja äidille kuuluu?" Ruu uteli. "Eipä ihmeenpiä. Ehdin olla viime vuonna hetken aikaa Tiksun hoivissa, mutta viimeisimmät kuukaudet ovat kuluneet taas täällä adoptiossa", Nugetti selitti. Kaksikon harmiksi simssiliini saapui aloittamaan kerhoa, joten kuulumisten vaihtaminen täytyisi jättää johonkin toiseen kertaan. "simssiliini, aletaanhan me harjoitella uutta näytelmää?" Unski ja Täplä kinusivat heti ensimmäiseksi, mutta kaksikon harmiksi simssiliinillä oli muunlaisia suunnitelmia. "Kyllä te vielä jossain vaiheessa pääsette näytelmiä esittämään vaikka nyt tehdäänkin vain vähän kevyempia harjoituksia", simssillini lohdutti. Aluksi simssiliini kehotti kissoja käymään istumaan piiriin, ja hän jäi seisomaan keskelle. "Ensin leikitään Lännen nopeinta. Ideana on, että piirin keskellä oleva osoittaa yhtä piirissä olijaa, jolloin tämä kumartuu, ja hänen molemmilla puolillaan olevat kissat kisaavat sitten siitä, kumpi ehtii "ampua" toisen ensimmäisenä. Häviäjä tulee sitten keskelle ja leikki jatkuu. Koska olemme näytelmäkerhossa eläydytte tietenkin tilanteeseen ja harjoittelette kuolevan esittämistä", simssiliini naurahti. Näytelmälavan vieressä olevasta pukukirstusta sattui löytymään pari cowboy-lierihattua, nahkaliivejä, leikkiaseita ja jopa yksi pari nahkabootseja, joten kissat pääsivät hyvin tunnelmaan pienten asusteiden ansiosta. Ruu kohotti hitusen liian suuren hatun lieriä pois silmiltään ollakseen valmiudessa, jos ensimmäisenä piirin keskelle jäänyt simssiliini osoittaisi jompaa kumpaa hänen vierustovereistaan, sillä hän ei aikoisi hävitä ampumakisaa. simssiliini tähtäsi Gravia kohti, ja tämän lyyhistyessä maahan Yui ja Cinna jäivät vastakkain. Ripeäliikkeinen Cinna vetäisi kuvitteellisen aseen vyökotelostaan ja tähtäsi Yuita, joka kellahti näyttävästi kumoon. Erän hävinnyt Yui asettui seuraavaksi keskelle, ja hetken pohdittuaan hän osoitti Unskia, joka seisoi Ruun vasemmalla puolella. Ruu kääntyi nopeasti, mutta hattui valahti jälleen hänen silmilleen, ja ennen kiin Ruu ehti tehdä mitään oli häneen osunut Gravin leluaseen muovinen ammus. Ruu heittäytyi maahan dramaattisesti henkeään haukkoen. Kuolevan esittäminen olikin ollut tosi kivaa, joten erän häviö ei jäänyt harmittamaan Ruuta, ja tämä astuikin reippaasti ringin keskelle ja tähtäsi yhtään epäröimättä Nugettia. Leikkiä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ja sen jälkeen simssiliini pyysi porukkaa jakautumaan pienryhmiin ja suunnittelemaan lyhyen nukketeatteriesityksen. Ruu oli samassa ryhmässä isänsä ja tämän kaverin Unskin kanssa, ja heidän esityksessään Ruun ja Unskin nalle- ja pupukäsinukkejen muodostama pariskunta joutui majoittamaan luokseen Nugetin pitämän hyljenuken, ja tilanteesta syntyi monia hauskoja kommelluksia. Harjoittelun jälkeen kukin ryhmä sai esittää tuotoksensa, ja yleisöksi saapui muutamia hoitolan nuorimpia kissanpentuja. Kun tuli Ruun ryhmän vuoro kisu huomasi jännittävänsä vähän, mutta sentään he saivat esiintyä verhon takaa, joten ramppikuume ei lamaannuttanut kissaa, ja pieni jännitys kaikkosikin onneksi nopeasti kun esitys pääsi vauhtiin. Yleisö taputti esityksen jälkeen Ruun, Unskin ja Nugetin tullessa kumartavaan lavalle, ja Ruu huomasi nauttivansa paljon tästä hetkestä: Hän seisoi lavalla kaikkien ihailunkohteena! Kisu niiasi sievästi ja poistui sitten lavalta.

Oilin mielipide päivästä: "Olen kuullut että joogan pitäisi rentouttaa, mutta simssiliinin pitämästä tunnista oli kyllä rauhallisuus kaukana... Toivottavasti pysyn vielä toimintakykyisenä ansaitakseni viimeisenkin kerhomerkin jotta saan elämäntavoitteeni toteutetuksi."

Pontsun mielipide päivästä: "Laulujen sanoittaminen oli mielenkiintoista vaihtelua kappaleiden soittamiseen. Bändin perustaminen kuulostaa myös jännältä, vaikka minulle on kyllä hyvin riittänyt tähänastinen käytäntö missä soittelemme vain omaksi huviksemme."

Quzin mielipide päivästä: "Nyt aion kyllä harjoitella kosketinsoittoa kahta kovemmin jotta voin sitten soittaa kun bändimme aloittaa toimintansa! Olen niin innoissani, bändimme nimi voisi olla Queen! Eikun se olisi ehkä vähän matkittua, hmm... entäs Mueen? Ei, tätä pitää vielä hioa."

Ruun mielipide päivästä: "Olipa mukavaa nähdä isää! Jotenkin tämä adoptioon joutuminen on saanut minut etääntymään vanhemmistani ja sisaruksistani, ehkä minun pitäisi järkätä meille jotain yhteistä tekemistä. Näytelmäkerhossa oli hauskaa, vaikka tämä oli vasta eka kerhokerta minut otettiin hyvin mukaan ja meillä on ihana porukka! Toivottavasti saamme pian järjestää näytelmän!"

Stiinan mielipide päivästä: "Kirjojen pariin tulee syvennyttyä useammaksi tunniksi ihan tajuamattaan, varmaankin kun kirjan päähenkilöillä on paljon kiinnostavampi elämä kuin itselläni... No ei, kyllä minä viihdyn, mutta alkaa vaan välillä tympiä tämä adoptiossa oleilu..."

---

Muista: Oililla on kerhomerkkejä nopeammin kerryttävä ennustus! ,-)

Vastaus:

Saat 52 penniä ja yritän muistaa. .-D

-Kasa

Nimi: Noora

03.03.2019 15:59
Unohin vielä:

Marjaisa smoothie 3 penniä
Muffini 3 penniä
Yht. 6 penniä

Tarpeet~
Rico ja Mocca~
+Nälkätarve

Tein vähän erilaisen tarinan, toivottavasti kelpaa <3

Vastaus:

Eli 8 - 6 = 2 penniä jäi sitten tarinatuloista käteen näiden ostosten jälkeen. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

03.03.2019 15:57
Rakas päiväkirjani...
30.1.19
~~~~~

Takauma~

Taittelin pienen kirjeen huolellisesti kokoon ja laitoin sen kimaltelevan rusettini taakse piiloon. Tästä tulisi paljon ratkaiseva siirto ja toivoin kovasti, että se onnistuisi. Huokaisin syvään ja kävelin tarmokkaasti Ricon luo.
"Hei, haluaisitko tulla kahvilaan, tai jonnekin vaikka?" kysyin nopeasti.
"Se olis kivaa, joo!" Rico vastasi.
"Okei. Mennään vaan" sanoin. Olin saanut Nooralta mukaani kuusi penniä ja uskoin että se riitti. Lähdimme kulkemaan kohti hissiä reippaasti.

Matka kahvilalle sujui hujauksessa, kumpikaan meistä ei oikein osannut aloittaa juttua, mutta hiljaisuus ei tuntunut kiusalliselta. Kahvilassa tilasimme heti herkut. Minä otin Marjaisan smoothien ja Rico otti herkullisen näköisen Muffinin. Menimme istumaan melko syrjäiseen pöytään.
"Öh... Haluaisitko sinä joskus... Pentuja?" kysyin hiljaa.
"Noh, kyllä minä ehkä joskus haluaisin. Tai olishan se kiva" Rico vastasi mietittyään hetken vastaustaan. Nyökkäsin. Sitten tilaamamme herkut saapuivat pöytään. Ihmettelin miksi smoothiessäni oli kaksi pilliä, mutta jätin asian sikseen. Rico otti pari haarukallista muffinistaan.
"Haluaisitko, haluaisitko maistaa?" Rico kysyi.
"Se olisi kiva" hymyilin tälle. Ricolle oli tuotu kaksi haarukkaa, joten otin niistä toisen, leikkasin palan muffinista ja pistelin poskeeni.
"Mmm.. Ompa hyvää" totesin. Silloin tajusin, miksi pillejä oli laitettu kaksi.
"Haluatko maistaa minun smoothieta, se on tosi hyvää?" kysyn vastavuoroisesti Ricolta. Poika nyökkäsi ja ojensin smoothieta hänelle. Rico otti pienen hörpyn ja nyökytteli.
"Hyvää." poika sanoi hymyillen. Rico laittoi tassun pöydälle. Silloin huomasin tilaisuuteni tulleen ja laitoin varovasti oman tassuni Ricon tassun päälle. Poika ei vetänyt tassuaan pois, vaan antoi sen olla siinä. Söimme herkkumme loppuun hiljaisuuden vallitessa, jonka jälkeen aloimme jutella.
"Mitä sä haluaisit vielä elämältäsi?" Rico kysyi minulta yllättävän kysymyksen.
"No ainakin mä haluaisin pentuja, matkustella... ja tavata vielä Acen" kerroin hiljaa.
"Acen?" Rico ihmetteli.
"Niin. Hän oli meillä ennen sinua, Aamua tai Gakua vaihtarina. Kiva kissa" hymähdin hieman haikeasti. Rico nyökkäsi.
^Okei. Nyt tai ei koskaan sanot sen!!^ käskin itseäni.
"Mä... Mä oon vähän ihastunut suhun" tunnustin melkein kuiskaten. Katsoin Ricoa silmiin.
"Mäkin taidan olla vähän ihastunut suhun" poika sanoi väläyttäen hymyn minulle. Katseeni pehmeni ja jännitys purkautui.
"Ke...Kenen kanssa sä haluaisit pentuja...?" kysyin lopulta ja käänsin katseeni tassuihini.
"Sinun. Jos oot siis valmis siihen"

Nyt~

Parin kuukauden päästä tosta, sain ihania pentuja yhdessä Ricon kanssa. Minulla on aivan ihana perhe, ihania ystäviä ja hyvä hoitaja. En kyllä enempää voisi enään toivoa. Olen juuri nyt todella onnellinen <3. Sanon vaan nyt loppuun, että kannattaa olla rohkea ihastumisen suhteen. Ja vielä isot isot kiitokset Oilille, vaikka sä tuskin koskaan tätä luet. Nyt, hyvää yötä päiväkirja!

Vastaus:

Olipa mukava saada vähän takaumakerrontaa Moccan ja Ricon suhteen kehityksestä, muutenkin tykkään lukea kissaromansseista tarinoita. <3 Haha, tuli noista kahdesta haarukasta mieleen miten joskus koulussa ruokajonossa otin ajatuksissani kaksi haarukkaa enkä ollenkaan veistä, sit kaveri lainasi pöydässä veistään mulle ja kun omin sen hän joutui sitten syömään kahdella haarukalla. .-D Mjoo, takaisin aiheeseen: Tarina valaisi myös kivasti kummankin toiveita tulevaisuuden suhteen, hyvä että kummankin haaveissä oli pennnut. .-3 Kiva että Oilin vinkeistä oli apua. ,-) Saat 8 penniä!

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.03.2019 12:41
Kahvilareissu & lumilinna

simssiliini katseli huvittuneena kylpyammeessa istuvaa kolmea vaahtopalloa jotka paljastuivat Oiliksi, Pontsuksi ja Quziksi pienen suihkutuksen jälkeen. "No niin, puhdasta tuli! Voitte nousta ammeesta", simsiiliini kehotti ja ojensi jokaiselle pyyhkeen. "Väsyttää vieläkin. Miksi sinä tulit repimään meidän ylös sängystä niin kamalan aikaisin?" Quz sanoi ja haukotteli leveästi. Poju oli selvästi perinyt unenlahjat isältään! simssiliinin olisi tehnyt mieli huomauttaa, ettei yhdeksältä ole todellakaan aikainen herätys, mutta mistäpä pentu olisi sen voinut tietää kun hän ei käynyt koulua mitä varten olisi tarvinnut nousta aikaisemmin. "Koska teidät piti pestä. On kohteliasta ylläpitää hyvää hygieniaa kun tapaa muita. Omassa huoneessanne saatte minun puolestani haista, mutta kun tavataan muuta hoitolan väkeä on teidän oltava edustuskunnossa", simssiliini selitti. simssiliini aikoi kissoineen lähteä tänään ryhmäkahville muutaman muun hoitajaporukan kanssa. Mukaan olivat lähdössä entuudestaan tutut Odessa ja Noora, ja kolmas osallistuja oli Ester, yksi uusimmista hoitajista, jota simssiliini ei tuntenut vielä kunnolla, mutta nytpä olisi oivallinen tilaisuus tutustua! Harjatessaan Pontsun pyyhekuivattua turkkia simssiliini kiinnitti huomiota vanhuskissan hengityksestä kuuluvaan pihinään, ja hoitaja pohti pitäisikö vanhuspariskunta käydä varmuudeksi rokotuttamassa eläinlääkärissä talven flunssa-aaltoa vastaan. Quzin puolesta ei ainakaan tarvinnut olla huolissaan, sillä nuori ja vetreä kissa oikein puhkui terveyttä ja hyvää oloa. Kun kaikkien turkit oli harjattu simssiliini alkoi keräillä pitkin kylppärin lattiaa levinneitä pesutarvikkeita. Yksi shampoopullo oli mennyt tyhjäksi, joten simssiliini heitti sen kylpyhuoneessa olevaan roskakoriin. "Pitäisikö meidän joskus pestä nämä pyyhkeet? Katso nyt, tässäkin on joku tahra", Oili huolehti ja näytti vaaleanpunaisessa pyyhkessään olevaa likakohtaa. "Hyvä huomio, voisimmekin laittaa pyykit heti pesuun", simssiliini tuumi ja viittoi kissoja tulemaan luokseen. "Tämä on pesukone", simssiliini selitti latoessaan pyykkejä koneeseen. Koneen vieressä olevassa korissa oli joitakin likapyykkejä, ja simssiliini päätti laittaa samaan satsiin myös osan niistä. "Nyt me pesemme värikästä kirjopyykkiä, joten valitaan pesuaine sen mukaan", simssiliini selitti ja näytti mihin lokeroon ainetta kaadettiin. "Sitten valitaan pesulämpötila ja oikea ohjelma - ja ta-daa!" simssiliini huudahti kun pyykit alkoivat pyöriä koneessa. Kissat kerääntyivät uteliaina katselemaan koneen työskentelyä. "Näyttää hauskalta, mikset pessyt meitäkin tuollaisessa pyörivässä karusellissa?" Quz tenttasi, ja simssiliinin oli pakko nauraa hassulle ajatukselle.

simssiliini oli tapansa mukaan aikataulusta myöhässä, ja hän saapui kissoineen sovitulle kohtauspaikalle hoitajien oleskelutilaan viimeisenä. "Tulittehan te viimein", Odessa huudahti huomattuaan simssiliinin porukan marssivan paikalle. "simssiliinin syy, se pakotti meidät kylpyyn", Quz ilmoitti. simssiliini antoi kissansa kommentin olla vaikka hänen olisikin tehnyt mieli huomauttaa, että jos simssiliini ei olisi herättänyt kissoja olisivat kaikki nukkuneet todennäköisesti pommiin. "Eiköhän sitten lähdetä", Ester ehdotti, ja porukka suuntasi yhdessä ovelle. Kadut olivat liukkaan jään peitossa, joten pystyssä pysyminen oli melkoinen haaste. Hurjapäisimpiä kissoja jää ei kuitenkaan pelottanut, ja Kinuski, Quz ja jopa vähän vanhemmat Mocca ja Rico innostuivat luisumaan jäätä pitkin vauhdikkaissa merkeissä. "Äiti, mekin halutaan", Nella ja Noki kinusivat Aamulta lupaa, mutta tämä kielsi pentuja. "Jäätte vielä isompien jalkoihin ja teihin voi sattua. Ei kannata mennä tuollaisiin hullutuksiin mukaan", Aamu ohjeisti Noen ja Nellan mököttäessä. "Saatte tulla isin reppuselkään, mutta auh, hei, yksi kerrallaan!" Gaku joutui pulaan lupauksensa kanssa kun pennut alkoivat yhtä aikaa kivuta hänen selkäänsä. "Minullakin oli tapana kantaa meidän poikaa reppuselässä, mutta nyt hän on jo niin iso etten enää jaksaisi", Pontsu kommentoi ehkä jopa hieman haikeana. Lapset kasvavat niin nopeasti. Porukan pienimmät Kettu ja Ava saivat myös kyydin, sillä he matkasivat hoitajiensa sylissä. Quzista oli hauskaa kirmailla jäällä yhdessä ystävien kanssa, mutta jossain kohtaa Mocca ja Rico eristäytyvät muista, ja rakastavaiset jatkoivat matkaa kahdestaan, jolloin myös Quz ja Kinuski jäivät kahden. Quz ei tiennyt mitä sanoa tytölle, sillä hän oli saanut tältä ystävänpäivälahjaksi suklaatikkarin. Oili oli tietysti ollut heti sitä mieltä että lahja oli merkki rakkaudentunnustuksesta, mutta Quz epäili asiaa. Saihan ystävänpäivänä muistaa ihan vain kaverimielessäkin, ja sitä paitsi Quz oli ihastunut Ruuhun. Toki Kinuskin kanssa oli aina hauskaa leikkiä, mutta ei Quz nähnyt hänet muuna kuin hyvänä kaverina. Quzin täytyi kyllä myöntää että Kinuski oli nätti tyttö, ja he olisivat samanikäisiäkin... "Sinulla on hassu ilme, mitä oikein mietit?" Kinuski kysäisi yhtäkkiä. "Ymmh, minä vain... muistelin sitä meidän avaruusmajaa ja piparipajassa ideastasi lähtenyttä suurta piparkakkutaloa. Jos suojasää jatkuu, voisimme rakentaa huomenna ulos lumilinnan", Quz keksi nopeasti jotain sanottavaa. "Hyvä idea! Sitten voisimme pyytää muita pentuja mukaamme leikkimään", Kinuski suunnitteli innoissaan. Quz huokaisi helpotuksesta että oli saanut käännettyä keskustelun muuhun suuntaan kuin hänen äskeiset ajatuksensa.

Kahvilassa porukka jakautui useampaan pienryhmään juttuaiheiden mukaan. Hoitajien tylsät keskusteluaiheet pennien säästämisestä ja marketin vihannesten kilohinnasta eivät kiinnostaneet kissoja, jotenkin kukin haki eniten itseään kiinnostavaa seuraa muista kissoista. Oili, Aamu ja Mocca olivat pistäneet pystyyn mammakerhon, ja saman olivat tehneet myös kaikki porukan isät Rico, Pontsu ja Gaku. Vanhemmat kertoivat kokemuksiaan pentujen hoidosta, mistä oli erityisesti hyötyä porukan tuoreimmille vanhemmille Ricolle ja Moccalle. "Että oikein kolmoset, siinä on varmasti kova hoitaminen", Oili päivitteli. "Niin, mutta koko perhe auttaa", Mocca sanoi kiitollisena. Nuorimmaiset Kettu, Nella, Noki ja Ava jutustelivat keskenään pentujuttuja, ja Quz huomasi jääneensä taas kahden Kinuskin kanssa. Kaksikon välille laskeutui vähän vaivautunut hiljaisuus, ja hetken aikaa kumpikin keskittyi pelkästään ruokiinsa. Quz lusikoi mansikkajäätelöä suuhunsa, ja jostain syystä ajatukset palasivat jälleen Kinuskilta tulleeseen ystävänpäiväkirjeeseen. "Taas sinulla on tuo ilme. Voidaan me se lumilinna rakentaa tänäänkin jos et pysty mitään muuta miettimään", Kinuski virnisti. Quz naurahti hermostuneesti ja päätti sitten tarttua härkää sarvista. "Haluaisin kysyä siitä aiemmin lähettämästäsi lahjasta... Oletko ihastunut minuun?" Quz töksäytti. Tyttöpentu tuijotti Quzia hämmentyneenä. "Se lahja oli ihan kaverimielessä tarkoitettu. Ei sillä ettetkö olisi mukavaa seuraa, mutta en ole vielä miettinyt kumppaniasioitani", Kinuski selitti. "Ai, no hyvä tietää. Minä jo hetken kuvittelin ihan hassuja", Quz hymähti, ja kaksikko nauroi tilanteelle pienesti. "Täytyy kyllä sanoa että olen vähän pettynyt", Kinuski ilmoitti yhtäkkiä. Quz hätkähti, oliko Kinuskilla sittenkin tunteita häntä kohtaan? Tyttöpentu arvasi pojan ilmeestä mitä tämä ajatteli, joten hän jatkoi: "Pettynyt siitä, että sen ilmeesi takana olikin muuta kuin se lumilinna. Olisin niin kovasti halunnut päästä rakentamaan lumilinnan", Kinuski sanoi. "Haha, tietysti me voidaan rakentaa se lumilinna", Quz lupasi. "Sanoiko joku lumilinna?" toisten keskustelua kuunnellut Kettu huudahti. Kinuski selitti hänen ja Quzin suunnitelmista, ja useampikin kissa innoistui rakennusideasta niin paljon, että hoitajat päättivät yhteistuumin mennä kahvittelujen jälkeen rakentamaan kissojen kanssa suurta lumilinnaa.

Heti hoitolan pihalle päästyä kaikki alkoivat pyöritellä lumipalloja. Mukaan yhtyivät monet muutkin pihalla liikuskelemaan sattuneet kissat, ja lopulta rakentajia oli koossa jo melkoinen määrä! Kun pienimmät pennut eivät saaneet palloja enää liikkumaan tulivat aikuiset kissat jatkamaan niiden pyöritystä, ja lopuksi hoitajat pinosivat kissojen tekemät lumipallot. Hommaa jatkettiin niin kauan että jäätyneen lammen rantaan muodostui lopulta komea lumilinna, jota oli koristeltu ikkunoilla ja hauskasti kiemurtelevilla liukumäillä. Mocca keksi hakea kynttilöitä linnan oviaukolle, ja niiden pieni hehku oli kaunis hiljalleen hämärtyvässä illassa. Kaikilla oli niin hauskaa ettei kukaan olisi malttanut lopettaa leikkejä, mutta vähitellen hoitaja toisensa jälkeen kutsui kissoja kanssaan sisälle, halusivatpa ne sitä tai eivät. Quz sai kuitenkin luvan jäädä vielä hetkeksi aikaa ulos simssiliinin lähtiessä Pontsun ja Oilin kanssa edeltä sisälle. Quz vietti aikaa ystäviensä Kinuskin, Moccan, Nellan ja Aamun kanssa (miten Quzilla onkin näin paljon tyttökavereita? .-D), ja viisikko istui yhdessä linnan korkeimmista torneista. "Tiedättekö mitä? Tämä linna tarvitsee hallitsijan, ja minä voisin astua siihen tehtävään. Te voisitte sitten kutsua minua Qunkuksi ja palvoa minua", Quz ehdotti. Tytöt katsahtivat toisiaan ja kääntyivät sen jälkeen Quzia kohti huudahtaen yhteen ääneen: "Vain sinun unissasi!" Kinuski otti vauhtia ja tönäisi Quzin tornista lähtevää liukumäkea kohti, ja kaksikko laski iloisen kiljunnan saattelemana kiemuraisen mäen alas Mocca, Aamu ja Nella kintereillään. Kissat kikattivat niin kovaan ääneen että yksi hoitolan ikkunoista aukesi, ja joku äkäinen hoitaja valitti mölystä. "Ehkä meidän on parasta jo lopetella leikkejä tältä päivältä", Aamu totesi ja nappasi leveästi haukottelevan Nellan mukaansa Mocan kanssa. "Nähdään taas huomenna", Kinuski sanoi ja lähti häntä heiluen tepsuttamaan huonettaan kohti. Quzkin päätti palata sisälle, mitäpä hän yksinään ulkona edes tekisi.

Oilin mielipide päivästä: "Kahvilareissu oli virkistävä! Ei pelkästään kofeiinin takia, vaan tykkäsin käydä keskusteluja muiden äitikissojen kanssa ja jakaa kokemuksia pentujen hoivaamisesta. Hmm, ehkä minun pitäisi järjestää tyttöjenillan jatkoksi vaikkapa mammailtamat!"

Pontsun mielipide päivästä: "Jotenkin tämä kahvilareissu sai minut huomaamaan etten ole Quzin syntymän jälkeen juuri luonut uusia kaverisuhteita vaan olen ollut enemmän kotona perheen kanssa viimeiden vuoden ajan. Täytyisi vaan rohkeammin ottaa osaa tällaisiin tapahtumiin jatkossakin."

Quzin mielipide päivästä: "Hyvä kun saimme puhuttua Kinuskin kanssa kirje-epäselvyydet läpi, sen jälkeen oli taas ihanan rentoa viettää aikaa hänen kanssaan ja olen varma että tämä päivä syvensi ystävyyttämme. Kivaa kun sain nähdä myös muita kavereitani!"

---
Taas tuli niin Quzpainotteista tarinointia. .-D

Tarpeet kaikille:
+ Hygienia (kylpy, poista joku shampoopurkki)
+ Siisteys (harjaus, pyykinpesu)
+ Liikkuminen (kahvilalle kävely, lumilinnan rakennus)
+ Leikkiminen (lumilinnaleikit)

Vastaus:

Saat 27 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com