Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Patukka

13.12.2019 18:30
10. Luku, jossa kouluillaan ja kerhoillaan

(Torstain koulu):
Patukka tuhisi vielä unisena sängyssään, kun hänen kissansa hääräilivät hoitajan ympärillä valmistautuen tulevaan koulupäivään.
”Reppu pakattu, käyn vielä vessassa niin voidaan lähteä”, Cara sanoi, heitti koululaukkunsa oven viereen ja käveli keltaiselle hiekkalaatikolleen.
”Mäkin tuun”, Melodee huikkasi ja loikki toisen pennun perään. Hän istahti omaan pinkkiin hiekkalaatikkoonsa ja kun tarpeet oli tehty, kissat potkivat hiekkaa jätöstensä päälle ja sitten palasivat reppujensa luokse ovelle.
”Moi moi Patu, me lähetään nyt!” Cara kailotti niin kovaa, että Patukka heräsi säpsähtäen. Juuri ennen kuin pennut sulkivat oven perässään hoitaja ehti muistuttaa: ”Älkää koulupäivän jälkeen jääkö sinne, teillä on iltapäivällä kerhot!”
Cara ja Melodee kuulivat kyllä, mutteivät viitsineet vastata.

Ensimmäinen tunti oli taitoaine, siinä kissat joutuivat heti eroamaan. Melodee suuntasi kohti musiikinluokkaa, ja Cara puolestaan lähti kotitalouden luokan suuntaan. Kissa näki siellä heti Tikrun ja Miukulin, jotka olivat Adoptiosta ja joihin Cara oli tutustunut viime tunnilla.
”Tervehdys”, Tikru hymyili ja käänsi katseensa opettajaan, joka nyt oli puhumassa.
”Tänään me leivomme joulutorttuja. Olen ihan joulufiiliksissä”, hän sanoi ja jakoi kaikille taas leivinpaperit. Caraa kiinnosti ihan kauheasti kun leivinpaperi rahisi ja rapisi hänen heiluttaessa sitä.
”Lopeta, jooko? Että se ei mene ryppyyn”, opettaja pyysi, ja kissanpentu hieman pettyneenä laski leivinpaperin pöydälle. Ope läpsäytti siihen kolme littanaista taikinalevyä, ja opasti oppilaitaan vetämään niihin veitsellä neljä viiltoa reunoille. Sen jälkeen tortun keskelle sai laittaa luumuhillon kökkäreen, ja Cara innostuksissaan pisti sitä vähän liikaakin. Seuraavaksi taikinalevyn kulmat piti taittaa sivulle, jotta siitä tulisi joulutortun muotoinen, ja kun oli uunissa paistamisen aika, tahtoi Cara taas jäädä vartioimaan omiaan. ”Niistä tulee alukset piparkakkuarmeijalleni”, hän selitti.
”Mutta etkö syönyt piparisi jo?” ihmetteli Miukuli. ”Tulisit nyt leikkimään meidän kanssa piilosta tuonne.”
Cara huokaisi ja loi kaihoisan katseen torttuihinsa uunissa. ”No kai minä sitten tulen.”

Sillä aikaa..
”Tänään saatte vähän soittaa nokkahuilua”, musiikinopettaja sanoi juuri, kun Melodee istui jollekin paikalle luokassa. Opettaja jakoi oppilailleen lainahuilut, ja Melodee sai valkoisen.
”No niin, harjoitellaan. Laittakaa huilu vasempaan käteen ja painakaa sormilla kolme reikää päältä ja yksi alta. Se on G”, opettaja kertoi. Oppilaat soittivat, mutta osa äänistä oli hyvin epävireisiä ja nuotin vierestä soitettuja.
”Varmistakaa, että kaikki sormet ovat paikoillaan. Muuten ääni kuulostaa huonolta”, ope selitti huomatessaan hänkin joidenkin äänien epävireisyyden. Hän opetti vielä, miten soitetaan A, H, C ja D. Melodee sai kaikki äänet oikein, mutta mellakka luokassa ärsytti häntä ja sai aikaan päänsärkyä.
”No niin, soittakaapa nämä sävelet: A, C, C, D!” opettaja kehotti melun laannuttua.
*No niin, osaat kyllä. Ensin kaksi sormea ylhäältä ja yksi alhaalta. Seuraavaksi otat etusormen pois, soita kaksi kertaa. Sitten sormi pois alhaalta, hyvä osasit.*
Melodee sulki silmänsä ja yritti keskittyä, mutta jatkuva älämölö luokassa esti sen. ”Voisitteko osata soittaa vähän paremmin”, hän tuhahti itsekseen muttei kuitenkaan ajatellut niin kovaa ääneen, että muut olisivat kuulleet. Kun opettaja päästi vihdoin luokan välitunnille, Melodee oli jo aivan räjähtämäisillään.
*Tuo oli karmeaa!*

Välitunnilla Cara, Melodee, Miukuli, Selleri ja Tikru juttelivat äskeisistä tunneistaan.
”Meillä oli tosi hauskaa kuviksessa”, Selleri kertoi innoissaan. ”Maalattiin vesiväreillä maisemia. Minä tein talvimaisemaa, mutta se jäi vähän kesken. Jatkan sitä seuraavalla kuviksentunnilla!”
”Köksässäkin oli kivaa”, Tikru sanoi ja vaihtoi katseita Miukulin sekä Caran kanssa.
”Joo, me tehtiin joulutorttuja!” Cara säesti iloisesti.
”Ja leikittiin piilosta”, Miukuli jatkoi.
”Minun tuntini oli kauhea. Ne soitti epävireisesti nokkahuilua”, Melodee puhahti ärsyyntyneenä. Cara siristi silmiään kylmästi ja totesi: ”Mutta täällähän ollaan siksi, että he oppisivat soittamaan hyvin.”
Melodee tuhahti, kääntyi kannoillaan ja marssi pois. Muut kissat eivät oikein osanneet kommentoida tätä tilannetta, mutta heidän kiusaantuneen hiljaisen hetkensä pelasti juuri soiva koulun kello, joka käski siirtymistä seuraavalle tunnille matikanluokkaan. Tila oli hälyinen ja äänekäs, ja Melodeen päätä alkoi taas särkeä kamalasti. Hän vetäytyi luokan nurkkaan vaitonaisena.
”Melodeeta ärsyttää nyt ihan kaikki”, mutisi Cara Sellerin korvaan ja silmäili huonekaveriaan inhoten.
”Mmm”, Selleri oli vähän poissaolevana. Opettaja saapui luokkaan käsiään taputellen. ”No niin, no niin. Tänään me katsomme elokuvan!”
Suuri kohahdus levisi luokassa.
”Mitä?” Selleri ihmetteli kummissaan.
”Sehän on kivaa!” Cara totesi.
”Mutta tämä on matikantunti!” Selleri intti. Cara ei vastannut ja opettaja otti CD-levyn esiin, sujautti sen tietokoneeseen ja peilasi näytön valkokankaalle. Pian siihen ilmestyi valkoiselle taustalle suurella kirjoituksella MATIKAN MAAILMA.
”Jaha”, Cara mutisi elokuvan alettua. Siinä seikkaili kaksi lasta, tyttö ja poika, jotka yrittivät löytää maailmasta kadonneet numerot.
”Tosi tylsä”, Cara kommentoi leffan loputtua. Hän suuntasi kavereidensa kanssa ruokalaan, jossa oli tänään tarjolla tulisia perunoita ja mautonta lihapullakastiketta. ”Hmp. Kouluruoka on aina niin pahaa”, Selleri yökkkäili selvittyään kaameasta annoksesta.
”Niinpä”, Tikru totesi ja siirtyi Sellerin, Caran, Miukulin ja Melodeen kanssa ulos.
”Meidän koulu loppuu nyt”, huomasi Cara ja lähti Melodeen kanssa liukkaalle polulle hoitolan suuntaan.

Patukan nk:
Odotin huoneessa kissojen palaamista ja valmistelin heille välipalaa. Otin kaapista purkillisen sekasössöä ja pysähdyin hetkeksi miettimään. Sössö oli Caran, mutta jotenkin uskoin ettei häntä haittaisi jos antaisin siitä myös Melodeelle. Niinpä päätin jakaa sekasössön kahdelle lautaselle ja laitoin myös lusikat ojoon aterioiden viereen. Pian kuulin käytävältä kovaäänistä pölpötystä ja osasin heti tunnistaa Caran äänen, ja luultavimmin Melodee oli tämän mukana. Avasin huoneen oven juuri sopivasti tälle kaksikolle.
”..mutta se oli ihan törkeää, kun se loppui siihen”, Cara höpötti juuri astuessaan sisään. ”Ai moi Patu.”
”Minun mielestä se leffa oli hauska”, Melodee sanoi ja istahti pöytään. Hän kävi heti käsiksi ruokaan.
”Siis mikä leffa?” olin aivan pihalla.
”Me katottiin ihan surkea elokuva matikassa”, Cara selitti minulle ja nähdessään sekasössöt hän oli oksentaa. ”Hyihyihyi EN SYÖ!”
”Noh Cara, olepa nyt”, toruin kissani hieman huvittuneena.
”No mutta kouluruokakin oli pahaa!” pentu valitti edelleen. ”Otan mielummin joulutorttuni jotka tein köksässä.”
Huokaisin ja myönnyin: ”Hyvä on, minä syön sitten sekasössösi.”
Maistoin oranssia tahnaa ja huomasin, että se oli oikeastaan tosi, tosi, tosi PAHAA. Mutta en sanonut sitä Caralle, sillä en halunnut kuulla hänen ”mitä minä sanoin, kuuntelisit minua! Hähää!” - kiljumistaan. Pian näin, että kissat olivat syöneet, joten keräsin lautaset pois ja heitin sössöni salavihkaa roskiin.
”Minun mielestä se elokuva oli hyvä”, Melodee totesi.
Laitoin kädet lanteille ja tuhahdin: ”Nyt ei murjoteta, on kerhojen aika!”

Caran nk (Pelikerho):
Hyvästelin Melodeen ja Patukan, jotka suuntasivat ulos kalastuskerhoon. Minä taas olin menossa Näytelmälavalle, jossa pelikerho pidettäisiin. Tämä oli ensimmäinen kertani, ja minua jännitti aivan hirmuisesti. Yhtäkkiä pelokkaat ajatukset tunkivat päähäni. Entä jos tänään ei olisikaan kerhoa, ja kukaan ei olisi paikalla? Tai jos en löytäisi sinne enkä edes takaisin huoneelle? Mouruposkihan oli tosi sokkeloinen paikka, ja voisi helposti eksyä. Olin jo saamassa kunnon pakokauhun, kun huomasin vähän pidempänä käytävällä kaksi alienkisua: Lightin ja Rexin. Ryntäsin heidän luokseen.
”Moi, minne meette?” tiedustelin uteliaana. ”Tiedättekö missä Näytelmälava on?”
”Hei, joo tiedetään, me ollaan menossa sinne pelikerhoon!” Light kertoi innoissaan.
”Kiva, mäkin tuun sinne!” ilakoin juuri sopivasti, sillä astuimme Näytelmälavan suurelle kiiltävälle puulattialle. ”Nyt pitää vaan odottaa että muut kerholaiset ja ohjaaja tulee paikalle.”
”Ööh, oikeastaan tässä kerhossa ei ole muita kuin me ja nyt sinä”, Rex korjasi varovasti.
”Ai jaa, entä-” olin sanomassa, mutta yllättävä kolina keskeytti puheenvuoroni.
”Mitä tapahtui?” Rex kauhistui. ”Käyn katsomassa.”
Ja hän teleporttasi johonkin, mihin minä ja Light emme nähneet. Pian hän kuitenkin oli takaisin ja kertoi: ”simssiliini tulee ison lautapelikasan kanssa. Hän taisi kompastua ja kaatua.”
”Mitä, etkö jäänyt auttamaan?” kauhistelin. Eihän hän voinut jättää simssiliiniä sinne yksin?
”Hän ilmeisesti pääsi ylös, sillä seisoo nyt takanamme”, kertoi Light. Käännyin katsomaan ja siinähän kerhon ohjaaja seistä pönötti takanamme niin kuin keltainen alienkissa oli sanonutkin.
”Jaahah, mitäs täällä juoruillaan?” hän kysyi, muttei atnaut meidän vastata vaan jatkoi itse viitaten lautapelien pinoon vieressään: ”Valitkaa näistä joku peli, jota pelaamme.”
”Otetaan Alias!” huusimme kaikki yhteen ääneen. simssiliini naurahti ja nyökkäsi. Levitimme pelin yhdessä, ja koska olin nuorin sain aloittaa. Heitin noppaa ja liikuin silmäluvun verran eteenpäin. simssiliini käänsi tiimalasin ja aloitin sanan ”huolimaton” selittämisen.
”No.. esimerkiksi sellainen, joka ei tee läksyjä”, yritin.
”Rex?” Light ehdotti tirskuen, eikä simssiliinikään voinut estää pieniä naurunpyrskähdyksiä. Rex näytti hyvin loukkaantuneelta, ja minä jatkoin selittämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut, en halunnut tuhlata aikaa. ”Ei, vaan sellainen joka ei muista tehdä asioita tai tekee ne..”

Melodeen nk (kalastuskerho):
Astuin ulos hoitajani kanssa, ja näimme heti ohjaajan lammen vieressä. Siinä oli myös pari onkea ja vesiämpäri.
”Päiviä! Sinä taidatkin olla Melodee, eikös?” ohjaaja kysyi, ja nyökkäsin vastaukseksi. ”Ota vain jo onki, odotetaan vain Nemoa”, hän kehotti vielä ja minä tein työtä käskettyä, valitsin pinkin ongen. Yritin jo kastaa sitä veteen, ja ohjaaja auttoi hieman minua siinä. Pian kuulin askelia takaani, ja käännyttyäni katsomaan huomasin sieltä tulevan Kuura Nemo-ukki sylissään.
”Nemo!” minä innostuin ja Kuuran laskettua ukkini maahan riensin vähän halaamaan häntä. Ohjaaja antoi Nemollekin ongen ja ojensi tälle purkkia täynnä niljakkaita kiemurtelevaa matoja. Ukki otti madon ja pujotti sen ongenkoukkuun. Katsoin ällöttävää matopurkkia inhoten.
”Etovaa. Voisinko saada kenties jotain muuta syötiksi..?” tiedustelin ohjaajalta, joka nyökkäsi ja kaivoi jostain laukustaan toisenkin purnukan, jossa oli matojen sijaan pieniä taikinapalleroita. Otin yhden tyytyväisenä ja laitoin sen oman onkeni pieneen koukkuun.
”Sitten vain siima veteen ja odotetaan, jos nykisi”, ohjaaja sanoi ja istahti kahden kerholaisen väliin tarkastelemaan tilannetta. Odotin hetken ja siinä katselin ympärilleni. Puiden lehdettömät oksat heiluivat leudossa tuulessa ja lammen pinnassa näkyi lilluvan pieniä lumpeenlehtiä. Nautin luonnon ihanasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Yhtäkkiä tunsin nykäisyn ongessa ja hihkaisin: ”Minulla nykii!”
Ohjaaja riensi auttamaan, mutta olin jo onnistunut heittämään saaliini vesiämpäriin. Kurkin uteliaana määrin laidan yli sen sisäpuolelle. ”Mikä kala se on?”
”Näyttäisi olevan lohen kylmäsavustettu filee”, ohjaaja totesi. Katsahdin sitä ja huomasin, että kala tosiaankin oli lohen filee, jolla oli vihreät pienet evät ja pyrstö. Silmiä tai suuta saati kiduksia sillä ei ollut.
”Hyi elämä!” kirkaisin ja heitin kalan saman tien takaisin lampeen. Hoitajat vaan nauroivat, ja minä heitin siiman takaisin veteen. Mitä hauskaa siinä oli, että joku kala oli ällö?

// teemis? Melodeen musiikintunnista?
Caran ja Melodeen tarpeet:
+nälkätarve (- 1x sekasössö purkkiruoka)
+hygieniatarve (vai onko se siisteys kun ne kävi hiekkalaatikolla?)

Nimi: Kuura

13.12.2019 07:31
Luku 13 Jälkitutkijat (luontokerhotarina)

Jo ihan mustalta taivaalta sataa hitaasti vähän lumen. Yksi suuri lumihiutale tippuu suoraan minun nenäni päälle. Katson sitä varovasti hymyillen. Hoitolan pihaa valaisee monet pienet valot. Valo heijastuu todella kirkkaana lumenpinnasta. Tänään on taas luontokerho ja olemme tällä kertaa pihalla. Yritän etsiä katseellani Rexiä ja Hipsulia muiden kissojen joukosta. Uskoisin heidän erottuvan kirkkaiden väriensä ansiosta todella hyvin, jos jonkun lamppu vain osuisi heihin. Äkkiä näen Rexin juoksevan luokseni.
"Missä Hipsuli on?" kysyn hämmentyneenä.
"Hän ei tule, koska hänellä on huono olo", punainen poika selittää.
"Onko Hipsuli kunnossa?" kysyn varovasti ja vilkuilen oven suuntaan siltä varalta, että hän kuitenkin tulisi.
"On. Pahoinvointi on kuulemma normaalia, koska hän odottaa pentuja", Rex kertoo, mutta kuulostaa, että hän olisi vähän epävarma sanoistaan.
En kuitenkaan kysy enää mitää. Minusta tuntuu jotenkin vähän oudolta, että Hipsuli on saamassa pentuja. Hän on kuitenkin jo ihan oikeasti aikuinen. Toisaalta joku voi onnistua saamaan pentuja vielä vanhuksenakin, mutta se taitaa olla harvinaista.

Tänään meillä on kerhossa aiheena eläinten jäljet. Niitä on helppo tutkia, koska maassa on lunta, mihin ne jäävät näkyviin. Jäljet lähtevät lumen pinnasta pois ainoastaan, jos siitä kävellään paljon tai päälle sataa uutta lunta. Ohjaaja näyttää meille laminoiduilta papereita, miltä kunkin eläimen jäljet näyttävät luonnossa sekä piirroksen siitä millaiseen muotoon ne asettuvat.
"Onhan kaikilla tasku- tai otsalamppuja?" ohjaajamme varmistelee.
Kissajoukosta kuuluu myönteistä muminaa. Jotkut myös nyökkäilevät pienesti. Keneltäkään ei siis taida puuttua lamppua.
"Ottakaa pari tai pieni ryhmä ja tulkaa hakemaan minulta paperi ja kynä. Yrittäjää löytää mahdollisimman monen eläimen jäljet", ohjaaja selittää.
Minä otan hetkeäkään miettimättä parikseni Rexin. Kerrankin minusta tuntuu, ettei poika voi tässä tehtävässä aiheuttaa kauheaa kaaosta.

Lähdemme Rexin kanssa etsimään lumesta eläinten jälkiä. Minä tarkistan, mitä kaikkia jälkiä paperiimme on merkattu. Siihen on merkitty jäniksen, oravan, myyrän, kärpän ja peuran jäljet. En usko, että pystymme löytämään niistä jokaista. On kuitenkin hyvä, jos löydämme edes muutaman.
"Kärppä", Rex hihkuu pian innoissaan ja osoittaa lumessa olevia jälkiä.
"Muuten hyvä, mut noi kuuluu kyllä ihan selvästi jollekin kerholaiselle, joista yksikään ei mun tietääkseni ole kärppä", naurahdan Rexille.
"Noi on sit ainaki jäniksen", Rex ilmoittaa itsevarmasti seuraavien jälkien kohdalla.
"Nyt oon sun kaa samaa mieltä", vastaan hetken löydöstä katsottuani ja merkkaan sen paperiin.
Jatkamme Rexin kanssa jälkien etsimistä. Välillä punainen kissa kyllä tarkkailevan enemmän minua kuin lunta.
"Tästä on menny peura", kerron mietteliäästi ja katselen lunta.
"Ootko nyt ihan varma?" Rex kysyy, kun merkitse löydöksen paperille.
"Oon", vastaan varovasti ja vikaisen poikaa.
Meiltä loppuu aika ja ohjaaja huutaa, että kaikkien tulisi palata hoitolan eteen. Lähdemme sinne siis myös Rexin kanssa.

Käymme ensin läpi jokaisen ryhmän tai parin löydöksen. Minun ja Rexin kahdet jäljet osoittautuvat ihan hyväksi löydösmääräksi. Aivan hoitolan lähistöllä ei selvästikään liiku paljon eläimiä.

Vastaus:

Jopas kerho kokoontuikin tänään myöhään kun jälkibongaukseen tarvittiin taskulamput ja kaikki! Haha, ihanaa että Sourcella on tällä kertaa luottoa Rexiin ja hän uskaltautui tämän pariksi. .-D Vaikka kissan ja kärpän jäljet menivätkin sekaisin niin ihan hyvin kaksikko lopulta onnistui jälkiä löytämään. .-) Saat 9 penniä ja kerhomerkit!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

12.12.2019 14:44
Luku 16


Hoitotarina:

Kirsikka heräsi sängyssään hieman väsyneenä.
*Toivottavasti kissat ovat väsyneitä...* hän toivoi, sillä ei jaksanut tehdä mitään. Kuitenkin kun hän avasi kaapin oven, pienestä narahduksesta kaikki neljä oli jo pystyssä.
"Kohta on joulu!" Shira huomautti.
"Minun elämäntavoite pitää toteuttaa!" Veeti puolestaan vaati.
"Minun myös!" Tuhka yhtyi mukaan.
"Minä menen kouluun!" Nala ilmoitti ja lähti pois oven paukahtaessa kovaa kiinni.


Shiran koulupäiväkirja:

Nala:

Olin erittäin ärsyyntynyt muiden innokkuudesta. Minua lannisti, enkä tiennyt miksi. Kävelin sitten kouluun ja kävin tunneilla. Shira ei edes mennyt kouluun, koska pitää "valmistautua jouluun". Pyh!
Keskiviikossa siis mennään:

Koulu:

Myöhästyin matikantunnilta 15 minuuttia, sillä olin äksynä äksynyt, eikun eksynyt vahingossa matkan varrella eläinlääkäriin. (En edes tajua miten) Kaikki luokassa nauroivat minulle. Matikanopettaja katsoi minua tuimasti. Hän ei ollut kuin kiva ranskan tai kuvataiteen opettaja. Sen takia oppilaiden nauru vain yltyi. Tein masentuneena matikanlaskuja ja jotlut vanhemnat kissat kuiskailivat uusille ihmetteleväisille tulokkaille tilanteesta. Kyyneleet valuivat poskilleni ja myöhemmin tehtävämonistepaperilleni. Oli hirveää tulla koulukiusatuksi.
Kun annoin valmiin monisteen opettajalle tunnin lopussa, opettaja kysyi, olenko tehnyt tarpeita sen päälle kun se oli niin märkä. Luokka raikui nauramaan ja en kestänyt korviani. Juoksin ulos luokasta kyynelien virratessa poskia pitkin lattialle.
"Varmaan nytkään ei pysty pidättämään." opettaja ilkuili ja luokka nauroi täysiä. Juoksin suoraan ranskan luokkaan, vaikka tiesin että seuraavaksi olisi välitunti.
"Mitä nyt Nala?" opettaja kysyi huolestuneena kun näki märän Nalan.
"NO KUN MINÄ OLEN KOULUKIUSATTU JA JUURI MINUA KIUSATTIIN MATIKANTUNNILLA!" parkuin.
"Haluatko mennä takaisin hoitolaan?" opettaja kysyi.
"En, haluan opiskella mahdollisimman hyvin." kerroin.
"No jos niin haluat. Ja nyt tuntisikin jo alkaa minun kanssani, välitunti loppuu muutaman minuutin päästä." opettaja kertoi. Katsoin taakseni vilkaisemaan kelloa ja kello oli hyvinkin 11:28. Kävin istumaan paikalleni ja kello sitten jo soikin. Ranskan oppilaat ryntäsivät luokkaan ja istahtivat paikoilleen.
"Tänään opettelemme numeroita ranskaksi." opettaja selitti. Silmissäni sumeni kun tuli mieleen numeroista matikka. Opettaja kirjoitti taululle numerot nollasta kymmeneen allekain. Sitten hän kirjoitti jokaisen numeron viereen sen ranskaksi, näin:
0 ~ zéro
1 ~ un
2 ~ deux
3 ~ trois
4 ~ quatre
5 ~ cinq
6 ~ six
7 ~ sept
8 ~ huit
9 ~neuf
10 ~ dix
"Kirjoittakaa nämä paperille." opettaja pyysi ja viittosi kasan papereita. Kaikki juoksivat papereille, paitsi minä. Kävelin pää allapäin paperikasan luo.
"Ehkä sinun pitäisi mennä hoitajasi luo takaisin." opettaja kehotti.
"Eiiiien jaksa. Voimat on loppu." selitin masentuneena.
"Voin soittaa hoitajallesi. Kai hänellä on puhelin?" opettaja kysyi ja nyökkäsin. Sitten kerroin hänelle hoitajani nimen (Kirsikka siis jos joku älykääpiö ei tiedä) ja tämä soitti hänelle. Pian Kirsikka tulikin ovista sisään.
"Anteeksi että kesti, tuli mutkia matkaan kun en ole käynyt koulun sisätiloissa koskaan..." hoitajani sepitti ja nappasi minut syliinsä. Painoin pääni tämän vaatteisiin ja itkin ne märäksi. Sillä aikaa varmaan opettaja kertoi Kirsikalle tapauksesta.
"EN JATKA KAKKOSLUOKALLE!" parkuin jossain vaiheessa.
"Mut, mut, mutta Nala, ajattelin antaa sinulle koulupäiväkirjani kun kakkosluokkani päättyisi." Shira änkytti.
"EN! EN JATKA KOULUA! EN KESTÄ KUN MINUA KIUSATAAN!" huusin itku kurkussani. Lähdimme Kirsikan ja Shiran kanssa pois koulusta.


Hoitotarina jatkuu:

Kirsikka kantoi parkuvaa Nalaa Shiran kanssa hoitolalle. Tai siis, Kirsikka kantoi ja Shira käveli vieressä. Päästyään huoneelle pojat ottivat vastaan tytöt huolestunein katsein. Myös Galaxy ja Hipsuli olivat paikalla poikien vieressä.
"Hei Nala, tule kanssani kylppäriin." Veeti pyysi. Nala hyppäsi Kirsikan sylistä ja muut katsoivat hieman yllättyneenä kun kaksikko lähti kylppäriin.


Kaksikon parissa: (joo älkää kysykö)

Veeti sulki oven perässä ja meni Nalan ääreen.
"Nala, katso minuun." Veeti sanoi, otti Nalan poskista kiinni ja nosti tämän pään ylös.
"Mitä sinä...?!" Nala ihmetteli kun Veeti upotti tämän nuolaisuihin.
"Rakastan sinua. Haluaisin sinun kanssasi pentuja." Veeti kertoi hieman hullunkuuloisena.
"MITÄ?! MINÄ EN OLE VALMIS HANKKIMAAN PENTUJA KAHDESTA SYYSTÄ: OLEN LEIKKI-IKÄINEN JA EN HALUA JÄLKIKASVUA!" Nala huusi kauhuissaan ja juoksi ovelle. Kuitenkin hän ei yltänyt lukkoon.
"Mutta Nala, sinä olet elämäni rakkaus..." Veeti yritti selittää.
"Ja sitä paitsi Veeti, sinullahan on Hipsulin pennut hoidettavina." Nala muistutti.
"Rakastan sinua enemmän." Veeti paljasti.
"MUTTA MINULTA ET TULE PENTUJA SAAMAAN!" Nala huusi.
"Kerro sitten jos muutat mieltäsi." Veeti pyysi.
"En kyllä tule vaihtamaan! Ja päästäisitkö nyt minut ulos?!" tyttö karjui.
"Kai vaan et kerro kellekään, erityisesti Hipsulille." Veeti jatkoi.
"No selvä sitten. Ja muuten, tässä asiassa ymmärrän nyt että kuinka oikeassa Shira on sinusta. JA AVAA SE OVI!" Nala huusi vihaisena ja palvelijamaisesti Veeti avasi tälle oven.

Sitten takaisin hoitotarinaan:

Kun Nala ja Veeti palasivat kylppäriretkestään, oli kaikki muut huoneella istumassa. Hipsuli supatti jotain Galaxylle ja samalla vilkaisi epäilevästi Veetiä. Galaxy tuijotti tätä merkittävästi ja sitten he vain tuijottivat toisiaan kuin heillä olisi tuijotuskilpailu menossa. Kirsikka penkoi kaappia ja Shira kuorsasi unilinnassaan. Tuhka katsoi Galaxya haikeana, kun ei päässyt keskustelemaan heidän kanssaan. Nala kipitti Shiran unilinnaan ja Veeti käveli rauhallisena, kuin mitään ei olisi tapahtunut, Tuhkan luokse selittämään kaiken hiljaa. Nala koputti unilinnan seinälle ja Shira havahtui unestaan.
"Mitä nyt?" Shira kysyi.
"Saako tulla sisään?" Nala kysyi ja Shira nyökkäsi. Nala astui sisään ja vuodatti kaiken äskeisestä tapahtumasta hiljaa ystävälleen.
"Ja minä... en siis vain halua jälkikasvua... ainakin tuollaisen pölkkypään kanssa." Nala kertoi ja Shira hymähti.
"Ymmärrän, itsekin olisin järkyttynyt. Voit jatkossa kertoa minulle kaiken, voit luottaa minuun. Ollaanko bestikset?" Shira kysyi.
"Mielellään, bestis." Nala sanoi iskien silmää.
"Hei, haluaisitko tuoda oman makuualustan tänne? Voitaisiin nukkua yhdessä sitten yöllä." Shira ehdotti.
"Joo, käyn hakemassa." Nala kertoi ja kävi juoksemassa hakemaan nurkastaan sinisen makuualustan. Tytöt innostuivat heti heidän kehittyneestä yhtävyydestään ja laittoivat kaikki asiansa vierekkäin tai yhteen: nukkumapaikat, hiekkalaatikot, pyyheet, minikynät, hammasharjat ja kaikki muutkin heidän tavaransa. Myös kaikki turkinhoitotuotteet ja meikit luvattiin heidän kahden yhteiseksi, vaikka ne kuuluivat myös pojillekin: ongelmana oli se, että pojat eivät vain käytä niitä! (Tai ei ainakaan vapaaehtoisesti) Kun tyttöjen "siivottua" he katsahtivat muuhun ympäristöön (huoneeseen siis). Uusi kissa oli saapunut, ruskea poikavanhuskissa.
"Kissaseni, tässä on Daim. Minä juuri adoptoin hänet." Kirsikka selitti.
"Hei kaikki nuorukaiset." vanhus tervehti käheällä äänellä.
"Onko hän kuolemassa? Vai onko hän kuollut jo? Haisee ainakin kuolleelle." Veeti kommentoi.
"Veeti, älä." Kirsikka torui.
"Kuolemassa olen, nuori on oikeassa." Daim kähisi.
"Hei! En ole nuori, olen täysikasvuinen!" Veeti huomautti mutta vanhus ei ollut kuulevinaan.
"Kirsikka! Olisi asiaa." Tuhka pyysi. Kirsikka kääntyi pojan puoleen.
"Minä, tuota... olen kosinut Galaxyn." Tuhka selitti epävarmana.
"Ai sen sormuksen ja herkutuksen kanssa? Ei ihme että ne hävisivät kaapista..." tyttö totesi.
"Suostuiko Galaxy?" Shira kysyi.
*Kyllä olen!* Galaxy huusi Shiran mieleen.
"Aa, ok." Shira kuittasi.
"Muttaaaaa... eihän tuo lillukka ole edes sanonut mitään..." Veeti ihmetteli. Kuitenkaan kukaan ei vastannut kysymykseen, tai no epäröintiin. Nala ei osallistunut keskusteluun. Hän vain oli seisomassa Shiran vierellä katsoen tyhjyyteen. Se oli kissan surkein päivä.
*Shira muuten, sinulla olisi lahja odottavina Rexille!* Galaxy muistutti Shiran mieleen. Shira tajusi heti mistä tyttö puhui ja sitten ampaisi ulos.

Shiran retki: (hänen näkökulmastaan)

Ihan ampaisin huoneesta ulos Galaxyn kerrottua minulle vihjaillen sen jutun. (tai siis ajatteli sen minulle (joo kuulostaa oudolle)) Näin (siis ihan näin) matkalla Lightin.
"Light, auta minua, pyydän. Voisitko hakea meidän huoneesta HILJAA JA NÄKYMÄTTÖMÄSTI muutama penni?" pyysin keltaiselta kisulta tajuttuani unohtaneeni kiireessä pennit huoneelle ja poika nyökkäsi. Pian hän hävisikin näkyvistä. Odotin hetken seisten paikoillani ja pian poika ilmestyi minulle antaen kolme penniä.
*Noh, tämä varmaan riittää.* ajattelin ja kiitin keltaista aka näkymättömänväristä kissaa. Juoksin simssiliinin huoneelle ja koputin tämän ovelle. Stiina kuitenkin tuli raottamaan ovea. Hänellä oli naamallaan samalla onnellinen ja samalla murtunut ilme. Se näytti oudolle.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Olisi pikaista asiaa simssiliinille." kerroin.
"Aa, no, tule sisälle." Stiina toivotti ja avasi ovea enemmän että pääsisin sisälle. Kävelin kivanvärisen huoneen poikki koneen ääressä kököttävän simssiliinin luo Stiinan kanssa. Ihmettelin, miksi Stiina ei ollut puhelias, niin kuin kerhoissa.
"Missä Oili on?" ihmettelin huomattuani, että tyttövanhusta ei näkynyt eikä hänen vahvan meikin tuoksua hurahtanut nenälle.
"Hän. On. Hauta. Usmaal. La." Stiina sai sanotuksi.
"Kuka kuoli? Otan osaa." sanoin lohduttaen.
"No hän itse!" Stiina kiljahti hieman kimmastuneen ja surullisen oloisena. Tajusin miksi Stiina oli hieman murtunut oven avatessaan ja sitten tajusin, että osuin väärään keskustelunaiheeseen napakympillä.
"Anteeksi." Stiina pyysi kuiskaten hetken tajuttuaan. Nyökkäsin ja menin simssiliinin puheille.
"Hei simssiliini. Haluaisin ostaa joulukalenterin antimia." kerroin.
"Mutta teillähän on jo joulukalenteri." simssiliini naurahti.
"Mutta haluaisin ostaa siitä yhden jutun no, pikkujoululahjaksi eräälle kaverille." sanoin.
"Poikaystävällekö?" simssiliini vihjaili.
"On se ystävä... ja poika... se on poikaystävä, me emme kyllä seurustele todellakaan... sitä on vaikeaa selittää." selitin. //en oikeasti aio hankkia pentuja Rex x Shira XD// simssiliini virnisti.
"No tässä olisi adventtikynttilöitä, korvakoruja, pingviinilelu, pipari, porolelu..." simssiliini aloitti mutta keskeytin tämän porolelun kohdalla.
"POROLELU!" kiljaisin VAHINGOSSA liian kovaa mutta simssiliini vain naurahti.
"3 penniä se tekeekin." simssiliini kertoi.
*Täydellistä!* ajattelin ojentaessani pennejä ja saadessani tanssivan poron. Sitten kiitin ja juoksin takaisin käytävällä. Pian kuului poksahdus ja Rex ilmestyi kuin tyhjästä.
"Oi sait uuden lelun!" Rex ihasteli. Nyt aloin epäröimään, entä jos poika ei enää välittäisi leluista?
"Se... se on sinulle... kun halusit silloin kalenteristani yhden jutun." sanoin ja ojensin tanssivan poron Rexille. Rexin naamalle levisi onnellinen hymy ja sitten hän halasi minua. Sitten hän hyvästeli minut kiittäen ja teleporttasi varmaan takaisin huoneeseensa poksahtaen. Minä taas palasin huoneelle. Se oli ihana hetki.

Takaisin taas hoitotarinaan kertojan puolelta:

Kun Shira palasi takaisin huoneelle, hän huomasi, että lattialla lojui kasa tavaraa. Alienkisutytötkin olivat jo lähteneet.
"Ja tämäkin on sinulle Daim... No okei, nämä kaikki on sinulle." Kirsikka kertoi.
"Ai myös tuo tuoliko?" Veeti ihmetteli kauhuissaan. Kirsikka nyökkäsi ja Veeti esitti pyörtyvänsä Kirsikan selän takana.
"Mutta, nyt joulukoristelua!" Kirsikka ilmoitti ja heitti kaapista lattialle joulukuusen (ihmeellisesti sen mahduttuakin sinne X0) ja sen koristeita, ja tietenkin muut joulukoristeet.
"Haluatko sinäkin koristella Daim?" Kirsikka kysyi vanhukselta.
"Voisin ehkä pari kissakuusenkoristettani ripustaa kuuseen." Daim sanoi käheästi. Kirsikka nyökkäsi.
"Tuhka, Veeti, auttakaa minua nostamaan tämä kuusi pystyyn." Kirsikka ohjeisti ja viittoili kyljellään olevaan kuuseen. Pojat juoksivat puun molemmille puolille ja Kirsikka keskelle ja piankin se oli pystyssä.
"Nyt koristellaan!" Kirsikka ilmoitti ja päästi kissat valitsemaan kaikenlaisia koristeita kuuseen lattialta. Siinä oli esim kissakuusenkoristeita ja hopeakimallenauha. Daim laittoi pari omaa koristetta käyttäen uutta tuoliansa apuna, jotta hän yltäisi ylös. Tuhka auttoi Daimia kaikin tavoin koristeluissa. Shira ja Nala laittoivat yhdessä hopeakimallenauhaa ja Veeti ripusti yhden kissakuusenkoristeen.

"Noin, nyt on valmista. Auh!" Kirsikka voihkaisi ja hieroi päätään. Hän siirsi katseensa lattialle ja näki kuusesta tippuneen tähden.
"Sattuiko sinua?" Tuhka kysyi huolestuneena.
"Kunnossa ollaan. Kuka haluaisi ripustaa tähden?" Kirsikka kysyi.
"Minä." Nala sanoi rauhallisella äänellä, hän oli unohtanut päivän järkytykset. Kirsikka otti kissan syliinsä, ojensi tälle tähden ja nosti tämän tarpeeksi korkealle. Sitten Nala laittoi tähden paikoilleen ja hän pääsi alas.
"Noin, nyt kun kuusi on koristeltu niin koristellaan muut paikat ja siivotaan samalla." Kirsikka sanoi rohkaisevasti. Daim ei halunnut kyllä osallistua tähän koristeluun.
"Koska vaan ei halua siivota." Veeti mutisi. Tuhka laittoi kranssin ovelle, Veeti pani porolelun omaan paikkaansa tyttökisujen ohjeistuksella samalla, kun he laittoivat päähänsä tonttulakkejaan.
"Nämähän liikkuvat!" Shira sanoi yllättyneenä kun hänen lakkinsa alkoi tanssimaan.
"Hei muuten, ollaan jääty joulukalenterita hiukan jälkeen, avataan nyt tähän asti luukut." Nala ehdotti ja Kirsikka kävi hakemassa sen.
"No niin, kun Nala hienosti muistuttikin tästä niin hän saa avata ensimmäiseksi, lisäksi hän on nuorinkin." Kirsikka kertoi ja ojensi kalenterin Nalalle. Nalan avattua kalenterin sieltä tupsahtu juokseva pingviini, se siis juoksi pois kalenterista.
"Miksi kaikki liikkuvat?" Nala pohti iloisena jahdatessaan leluaan. Sitten Shira avasi kalenterista piparin.
"Höh, miksi tämä ei liiku?" Shira mietti pettyneenä ja vei kaapille piparin. Sitten Tuhka sai avata luukusta adventtikynttilät. Hän vei ne ensimmäisen adventtikynttilän viereen pöydälle. Veeti avasi teatteriliput Kissansilmään.
"Tulen kyllä nämä vielä käyttämään." Veeti suunnitteli ja vei ne kaappiin. Daim sai korvikset ja hän alkoi nauramaan käheällä äänellään. Shiran vuoro oli avata. Hän sai kauniit jouluvalot.
"Ripustetaan nämä ikkunaan." hän ehdotti. Muut olivat samaa mieltä ja Tuhka nosti Shiran ylös, jotta valot saataisiin kiinnitettyä. Puna levisi Shiran poskille, kun hän tunsi Tuhkan lihaksikkaat tassut allaan, mutta silti poika piti tätä hellästi. Hetkeksi Shira vaipui ajatuksiinsa.
"Shira, voisitko ripustaa ne valot?" Tuhka pyysi ja Shira terävöityi. Hänen ripustettuaan valot kaikki palasivat avaamaan sen päivän luukkua.
"Minä avaan sen!" Veeti ilmoitti.
"No se ei olisi reilua, kun sinä olit jo avannut pari luukkua sitten." Shira totesi.
"Minusta Tuhkan pitäisi avata." Nala kertoi.
"Eei, vaan sinun." Tuhka vastusti.
"Totta, Nalan pitäisi, reiluuden nimissä." Daim puuttui keskusteluun. Kaikki kuuntelivat kissavanhusta.
"Hän ei ole yrittänyt saada tätä luukkua itselleen, vaan enemmänkin antaa se pois. Ja Tuhka saa avata seuraavaksi, sillä hän toimi samalla tavoin." Daim selitti. Veeti katsoi närkästyneenä kissavanhusta, mutta ei Daim siitä välittänyt. Nala löysi luukusta alennuskupongin.
"Tällä kupongilla saat lunastaa ennustuskojusta Sattumusjuoman. Uskallatko kokeilla?" Nala luki.
"Mmm." Shira äännähti.
"Okei, ehkei ihan vielä." Nala tuumi, kun hänen mieleen pulpahti Shira äksyilemässä, koska heidän ennustuskojuretken takia heidän eväsretkensä pilaantui ihanasti.
"Noh, nyt pitää vain odottaa huomisen luukun avaamista." Kirsikka kertoi rauhallisesti ja siivosi tavarat kaappiin.
"Muuten, Kirsikka, voidaanko käydä koulun jälkeen ostamassa meikkejä?" Shira kysyi katsahtaen Nalaan hymyillen.
"Tietty, vaikka tuhlasin jo kaikki rahat Daimiin." Kirsikka kertoi.
"No julkaise sitten tämä tarina jotta saisimme Kasalta aka simssiliiniltä aka Jarnolta aka Kasuliiniltä aka Kasa tyynyjältä aka aka aka..." Shira huohottaen kertoi.
"Pennit." Nala lopetti Shiran lauseen.
"No ensin pitää kirjoittaa nukkumaanmenosta, ennen kuin julkaisen." Kirsikka huomautti.
"NO ÄKKIÄ PANE MEIDÄT NUKKUMAAN!" Shira vaati.
"Mutta... meidänhän piti katsoa Masterchef-jakso, semifinaali, ennen kuin menisimme nukkumaan." Kirsikka yritti ja se tepsi. Nala, Tuhka, Veeti ja Shira ampaisivat television eteen sohvalle ja Shira ehti ottaa kaukosäätimen ensin. Shira näpääili oikean kanavan ja juuri ajoissa alkoi jakso. Sitten he vain tuijottivat ruutua.

Kun maistelujen tulokset kävi ilmi, kissat ulvaisivat (Timin fanit) surusta, sillä Timillä ei mennyt hyvin ja hän ei päässyt finaaliin.
"MIKSI TIM? MIKSIIII!" Shira ulvoi.
"Harmi se on, mutta nyt pitäisi mennä nukkumaan." Kirsikka muistutti.
"No okei." Tuhka sanoi ja kaatui pedilleen. Sitten muutkin lähtivät pedeilleen nukkumaan.


Tarpeet:

Kaikki:
+Unitarve

Shira ja Nala:
+Liikkumistarve

Nala:
+Leikkimistarve

//poista tämän tuloista kolme penniä porolelu Rexille Rexiltä Lightiltä ja Galaxylta yllätyslahja +5 penniä teematarinoinnista (kaamea Nalan päivä) ei kai sitten muuta :D//

Vastaus:

Huh mitä draamaa ja käänteitä, TYKKÄÄN! .-DD Nalan matikanope on kamala kun osallistui kiusaamiseen, onneksi ranskan opettaja oli ymmärtäväisempi ja antoi Nalalle luvan lähteä kesken koulupäivän. Veeti mitä ihmettä, Hipsuli odottaa parhaillaan pentujasi ja sinä latelet rakkaudentunnustuksia paljon itsesäi nuoremmalle pennulle. .-O Shirallakin on selvää kemiaa sekä Rexin että Tuhkan kanssa, apua. xD Kiva kun kissat saivat avata luukkuja vuorotellen, Daimin korvikset huvittivat. .-D Saat 46 + 5 - 3 = 48 penniä, ja kohotan tarpeet yms. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

12.12.2019 14:41
Kukkaneeen, laita tarpeet!

Nimi: Kukka

12.12.2019 14:00
Luku yhdeksän jossa on lumisota ja treffit.
~~~~~~~~~~~~~~~~~
Selleri oli juuri astunut kahvilaan sisään Caran kanssa. Patukka oli kertonut että hänen piti varmistaa että kaikki meni suunnitelmien mukaan joten hän ei voinut luistella kanssani. Höh. Lähdin järveä kohti ja huomasin Sylvin ja Lightin rannassa. Light koitti selvästi osua Sylviin lumipalloilla mutta Sylvi lejui vain tieltä pois. ”Moi!” Huusin ja juoksin heitä päin. Se selvästi pelästytti Sylvin koska Lightin lumipallo osui häneen. ”Kiitos että häiritsit Sylviä, olimme tehneet vedon että jos osun häneen Sylvi ostaa minulle luistimet!” Light intoili. ”Niitä saa ilmaiseksi tuolta kojulta.” Lightin naama vetäytyi hyvin oudoksi. Sylvi selvästi tykkäsi tästä esityksestä. ”Mutta nyt me voidaan hakea luistimet vai mitä?” Sanoin toivoen että se rauhoittaisi Lightin. Se vähän paransi tilannetta ja pian luistelimme jäällä. Tai no, Sylvi leijui jäällä. Light oli selvästi taitava luistelia mutta minä taas horjahtelin eteen ja taakse. Sillä välin kun Light teki upeita piruetteja minä koitin pysyä pystyssä. Koitin mennä huomaamatta nurkaan jotta voisin tehdä lumipallo n. Sylvi huomasi aikeeni ja ohjasi minut pois nurkasta. Mutta kun häsäsimme siinä Light oli ehtinyt tehdä lumipallon. ”Lumisotaa!” Siinä samassa päin plasiäni lensi lumipallo. Se plätsähti naamaani. Peli lähti käyntiin. Sylvi oli oikein hyvä selostaja. ”Ihminen koitaa heitää pallon mutta kissa väistää hyvin ja lähtee vastahyökkäykseen, oijoi mitä tulee tapahtumaan!” Sota loppui siihen että Sylvin ääni meni käheäksi ja Light hytisi kylmyydestä. Sylvi ja Light lähtivät huoneisiinsa lämmittelemään. Minullakaan ei ollut muuta tekemistä joten lähdin kotiin päin. Olin pelannut hetken aikaa tietokoneella kun Selleri tuli sisään. Hän oli selvästi ratkeamassa ilosta koska hänen hymynsä ylettyi korviin. ”Arvaa mitä!” Selleri sanoi innokaasti. ”Cara ja minä seurustellaan!” Minä tein pienen tuuletuksen ja onnittelin Selleriä. Selleri kuitenkin halusi iloita yksikseen joten jätin hänet rauhaan ja menin itse nukkumaan. Olin tosi väsynyt lumisodasta.

Vastaus:

Kiva että sait seuraa alienkissoista sillä aikaa kun Selleri julmasti hylkäsi sinut päästäkseen treffeille. .-D Sylvillä on mahdottoman huono tuuri vedonlyönneissä, tämä on jo toinen kerta kun hän häviää. xD Teillä olikin kivoja lumileikkejä Sylvin ja Lightin kanssa. Saat 6 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Patukka

11.12.2019 19:34

9. Luku, jossa Cara lähtee treffeille

Kissanpennut availivat hieman myöhässä ostettua joulukalenteria innoissaan, Cara sovitteli kaulaansa punaista kulkusella koristettua kaulapantaa, ja Melodee ihasteli kiiltelevää mistelikoristetta. Neljännestä luukusta putkahti esiin alennuskuponki kahvilaan. Melodee ei siitä välittänyt ja jatkoi avaamista, seuraavasta luukusta tuli hieno välkkyvä porolelu.
Cara sen sijaan oli nyt Patukan luona ja heilutteli alennusta hoitajan nenän edessä.
”Juu, se on hieno”, Patukka myönteli ja rauhoitteli kissaansa.
”Niin.. mutta”, Cara aloitti varovasti, ja Patukka katsoi häntä rohkaisevasti. ”Tuota... voiko pyytää Sellerin kanssani kahvilaan?” kissa pyysi sitten ujosti punastellen.
”Totta kai”, Patukka hymyili lämpimästi. ”Voin saattaa teidät sinne.” Ajatuksissaan hän lisäsi: *Mitäpä en tekisi noiden kahden eteen.*
”Ooo, Caralla on ihastus!” Melodee hihkui ärsyttävästi tultuaan paikalle. Cara punastui kauttaaltaan ja tönäisi toista kissaa. ”Lopeta, Melodee!”
Patukka irrotti tappelupukarit toisistaan ja yritti sopia riidan.
”No nyt. On vain hyvä juttu, jos tulee lisää pentuja ja Mouruposken kisukanta kasvaa”, hän totesi, ja Cara vain punastui entisestään.
”Ööh, oveen taidettiin koputtaa”, kissa sanoi nopeasti, ja muut luulivat aluksi että se oli vain tekosyy, mutta kun he avasivat oven olivat sen takana odottamassa Selleri ja Kukka.
”Moi, haluatteko tulla luistelemaan meidän kanssa?” Kukka tiedusteli Patukalta ja hänen kissoiltaan.
”No.. oikeastaan ajattelin, että voisit..ko Selleri tulla kanssani.. kahvilaan?” Cara takelteli. Selleri punastui samaan aikaan toisen kissan kanssa. ”To..toki”, hän vastasi hiljaisesti hymyillen. Kukka kohotti kulmiaan ja häipyi paikalta virnistellen.
”Melodee, tule sinäkin”, Patukka pyysi kissaa joka oli jäämässä pois muusta rektikunnasta.
”Hm, okei.”
”Saatetaan vaan heidät sinne kahvilaan, sitten voidaan mennä johonkin kävelylle”, hoitaja ehdotti hiljaisesti Melodeelle, joka nyökkäsi. Kaksikko oli nyt jäänyt tahallaan hieman jälkeen Carasta ja Selleristä, jotka rupattelivat leppoisasti toisilleen. He siinä jutellessaan osasivat kuin osasivatkin reitin kahvilalle, ja vasta ovella kissat kääntyivät Patukan ja Melodeen puoleen.
”Entä jos me ei osata tilata? En osaa lukea”, Cara hermoili yritti nähdä kahvilan sisään sen lasiovien läpi.
”No minä tulen auttamaan”, Patukka tarjoutui ja avasi oven Caralle ja hänen kavaljeerilleen. Melodeelle hän huikkasi: ”Odota tässä, minä tulen pian!”
Sisällä kahvilassa oli lämmin tunnelma ja ihana tuoksu, lautaset ja aterimet kilisivät asiakkaiden ahmiessa herkulliselta näyttäviä leivoksia ja juodessa teetä tai kahvia. Cara ja Selleri istahtivat kahdelle katettuun sivupöytään ja Patukka kysyi: ”Mitä te haluatte? Alennuksella saa molemmille kahvit tai teet ja jonkun leivoksen jaettavaksi.”
Kissat katsahtivat toisiinsa kuin sopien, mitä haluaisivat. ”Teet molemmille”, Selleri sanoi.
”Joo, kahvi on liian kitkerää”, Carakin totesi ja nyrpisti nenäänsä. Patukka nyökkäsi hyväksyvästi. ”Oukei, entäs leivonnainen? Haluutteko tulla katsomaan, mitä on tarjolla?”
Cara nyökkäsi, ja nousi penkeiltä Sellerin kanssa. He pääsivät jo pian lopputulokseen, kissat valitsivat kahvilan laajasta ja monipuolisesta valikoimasta suklaisen kakkupalan.
”Kaksi kupillista teetä ja yksi suklainen kakkupala”, Patukka pyysi kassalla istuvalta nuorelta kisuneidiltä, joka nyökkäsi niin että pinkki kokinhattu hänen päässään melkein putosi. ”Mmmm.. kaksi kupillista... suklainen kakku..” kissa mutisi itsekseen hääräillessään kassatiskin takana leivoksien ja juomien kanssa, lopulta Caran ja Sellerin edessä jökötti kaksi kupillista kuumaa vettä, ja kuppien vieressä teepussit. Kassaneiti nosti vitriinistä myös suuren suklaisen kakkupalan. Pala oli ruskeaa maitosuklaamössöä sisältä ja päällä oli valkoinen kuorrutus sekä mansikoita koristeena.
”Tuleeko muuta?” kissa tiedusteli, ja Selleri pudisti päätään. Kassaneiti jatkoi: ”Se olisi 11 penniä, kiitos.”
Cara vilkaisi Patukkaa kysyen häneltä alennuslippua, mutta hoitaja oli kadonnut. Kissa kääntyi turhautuneena ulko-ovelle päin ja näki viime hetkellä Patukan häipyvän johonkin Melodeen kanssa. Cara pyöräytti silmiään ja huomasi hoitajan jättäneen alennuksen pöydälle. Kissa nappasi lapun ja ojensi sen kassa-kissalle.
”Ahaa, teillä on alennus! Se taisikin tulla joulukalenterista”, kissa hymyili iskien silmää. Cara ja Selleri nyökkäsivät ja ottivat herkut kantoon. He veivät ne varaamaansa pieneen pöytään ja istuivat siihen tyytyväisinä. Cara kastoi ruskean teepussin veteensä ja näki värin liukenevan nesteeseen, ja Selleri teki samoin.
”Hienon näköistä kun tuo väri vaihtuu”, poikakissa totesi vähän tönkösti. Nyt heidän leppoisasta rupattelustaan, jota matkalla oli ollut, ei ollut tietoakaan. Keskustelu oli muuttunut tönköksi ja hieman ujoksi. Cara yritti sinnikkäästi aloittaa uutta keskustelua: ”Maistetaanko kakkua?”
Selleri nyökkäsi vaitonaisena, otti lusikan ja ojensi sellaisen myös Caralle. Kisut iskivät samaan aikaan pehmeään suklaataikinaan ja maistoivat sitä uteliaina.
”Tämä on tosi hyvää!” Cara innostui ja nuolaisi huuliaan. ”Tykkäätkö sinä?”
”Mmm, joo.” Selleri oli jo nappaamassa toista lusikallista ja katsahti nyt anteeksipyytävästi seuralaiseensa.
”Syö vain”, Cara hihitti ja otti itsekin uuden palan. ”Sehän on kakkua, eli syötäväksi tarkoitettu.”
”Niin. Haluaisitko puhua jostain?” Selleri ehdotti haukkaisujen välistä.
”Vielä kysyt!” Cara nauroi ja totesi sitten: ”Näin talvella on tosi kaunista. Pitäisi joskus käydä hiihto- tai luisteluretkellä!”
”Joo! Nyt varmaan meidän hoitajamme ovat niissä puuhissa”, Selleri arveli ja kahmaisi itselleen taas palan kakkua.
”Hmm.. Selleri, tämä tulee nyt ehkä vähän liian nopeasti, mutta..” Cara aloitti mutta jäi empimään. Sellerin katse sai hänet rohkaistumaan ja jatkamaan: ”..M-minä pidän sinusta kovasti ja... haluaisitko joskus.. pentuja?”
Selleri nyökkäsi. ”Minäkin tykkään sinusta.” poika kietoi oman häntänsä pöydän alla roikkuvaan Caran häntään. Cara hymyili Sellerille lempeästi ja puristi hänen häntäänsä omallaan. Selleri huokaisi ja ojensi loput kakkupalasta Caralle. ”Syö loput ennen kuin minä vahingossa tuohan sen kokonaan!”

Melodeen nk:
Kävelin Patukan kanssa polkua pitkin kohti Minimerenrantaa. Cara oli jossain kahvilassa Sellerin kanssa, ne oli tyyliin treffeillä.
”Eihän sinua haittaa, ettet päässyt kahvilaan?” Patukka varmisti, hän ei ollut muistanut kysyä minun mielipidettäni tästä asiasta.
”Eei”, tuhahdin ja pudistin päätäni.
”Kai kaikki on hyvin?”
”Joo. Minä vaan muistelen, kun...” aloitin. Muistelin niitä päiviä, kun olin ukin kanssa merellä kalastamassa.
”Mitä? Ei tarvitse kertoa, jos ei halua”, hoitajani totesi ja ohjasi minut istumaan rannan penkille, ja istahti itsekin.
”Ei kun.. no, olin pienenä ukkini Nemon kanssa kalastamassa, tai, en minä kalastanut vaan hän, mutta ukki kertoi minulle kaikenlaista kalastuksesta. Ja mietin, että tahtoisin ehkä päästä kalastuskerhoon”, paljastin. ”Nemokin on kai siellä.”
”Totta kai sinä pääset. Mennäänkö heti ilmoittamaan sinut sinne?” Patukka ehdotti ja oli nousemassa penkiltä.
”Odota! Haluan olla tässä vielä hetken.” Olin hetken hiljaa ja sitten avauduin: ”Minua harmittaa, kun minä jouduin jo pienenä Adoptioon, mutta siskoni Hanski kasvoi hoitajan suojissa vielä vanhaksi asti.”
”Vo arvata, että se ei ole hauskaa”, Patukka sanoi myötätuntoisesti ja otti minut halaukseen. ”Mutta minä en jätä sinua.”
”Ja se oli sitten lupaus!” huudahdin ilkikurisena ja pukkasin hoitajan kylkeä. Hän vain nauroi.

// tarpeet kaikille:
+liikkumistarve

Caran tarpeet:
+nälkätarve (kahvilakuponki pois)

Vastaus:

Oii, Caran ja Sellerin kahvilatreffit olivat söpöt, mutta suosikkikohtani tarinassa oli Melodeen muistot kalaretkistä ukkinsa kanssa ja kun hän hieman katkerana muisteli adoptioon joutumista jolloin jäi siskostaan ikääntymisessä paljon jälkeen. Ehkä Melodee törmäilee Nemoon sitten kerhossa. .-) Saat 21 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Syrah

09.12.2019 22:55
Lunan nk

Jippii! Tänään on jouluaatto! Kun menin sanomaan siitä Syrahille, hän nauroi. Katselin ympärilleni, emme olleet vielä koristelleet kuusta.
”Missä lahjat on?” kysyin.
” Ei tänään ole jouluaatto vaan 9. päivä”, Syrah sanoi nauraen. Miten niin ei muka ole jouluaatto?
”Onko sitten vappu?” kysyin. Syrah nauroi niin kovaa, että Uni heräsi. Uni alkoi ihmetellä, miksi Syrah nauroi niin kovaa, joten kerroin. Valitettavasti hänelläkin taisi olla kalenteri väärin päin. Typerää!
Typerää oli myöskin se, että Uni oli liian nuori kouluun!

Unen nk

Tosi omituista, että Luna luuli, että tänään on jouluaatto. No ehkä, se johtui tuosta ikävaiheesta. Olin jo ehtinyt kysyä Lunalta voisiko hän tulla kanssani leikkihuoneeseen, kunnes Syrah muistutti, että Lunan oli mentävä kouluun. Syrah sanoi, että voisimme mennä Naukukukkulalle Lunan ollessa koulussa. Luna taisi vähän loukkaantua siitä, joten Syrah sanoi, että Luna saisi jonkin palkinnon koulun jälkeen.

Lunan nk

Äidinkielen tunti

Äidinkielen tunnilla luimme kirjoittamiamme tarinoita luokalle. Jompi kumpi parista luki tarinan ja toinen kertoi mistä he olivat keksineet tarinan ytimen. En aivan ymmärtänyt mitä opettaja tarkoitti ytimellä. Pitikö meidän mennä paperin sisään? Niilo luki meidän tarinan, koska hänellä oli kuuluvampi ääni. Opettajan kysyessä siitä ytimestä, vastasin etten käynyt paperin sisällä. Koko luokka nauroi. Miksi kaikki nauravat minulle tänään? Katsoin onnettomana pulpettia ja Heiwa tajusi tulla lohduttamaan. Mitä minä sille voin etten käynyt paperin sisällä selvittämässä sen ydintä?

Historian tunti

Tänään tuntui olevan esitelmällinen päivä! Historian tunti meni esitelmien pitämiseen. Ja opettaja kehui minun työtäni! Kun opettaja sanoi työtä hienoksi rupesin sinänsä tanssimaan. Onneksi kaikki olivat niin keskittyneitä Heiwan työhön etteivät huomanneet mitään omituista. Opettaja antoi silti kasapäin läksyjä: 2 tehtävää! Jostain ihmeen Antiikin Roomasta. Mikä ihme sekin oli? Jokin juttu joka oli keksitty oppilaiden päänvaivaksi?

Latinan tunti

Onneksi oikea latinan opettaja oli taas paikalla. Kun hän kysyi mitä tuli läksyksi vastasin totuudenmukaisesti. Latinan opettaja hämmästyi kuultuaan omalaatuisesta läksystä niin, että läikytti kahvia pöydälle. Hän jakoi minulle monisteen, jossa oli jotain sanoja latinaksi sekä joulukuvia. Opettaja sanoi, että tänään ei tulisi läksyä, koska pian olisi joulu. Loppu tunnista sain värittää joulupukin. (Parrasta tuli vahingossa sininen, mutta ei sitä kukaan huomaan, vai mitä?)

Sillä välin…

Unen nk

Lunan lähdettyä kouluun Syrah alkoi valmistella eväitä. Hän sanoi, että voisimme mennä eväsretkelle, koska miksi ei? Yritin auttaa parhaani mukaan, mutta kaadoin vain kaiken. Lopulta Syrah sanoi, että hän pärjää yksinkin ja voisin mennä leikkimään ponillani. Kunpa Luna olisi täällä, yksin on tylsä leikkiä.

Syrahin nk

Toivoin todella, ettei Uni ollut pahoittanut mieltään. Mutta emme ikinä pääsisi lähtemään, jos Uni kaataisi koko ajan kaiken. Kun tuli aika lähteä, kävin hakemassa Unen. Tyttökisu näytti yksinäiseltä ja kaipasi ilmeisesti seuraa. Uni menisi kouluun varmaan silloin kun Luna tulee pois sieltä, joten heillä oli van iltapäivät ja viikonloput aikaa olla yhdessä. Täytyisi keksiä jotain piristettä viikonlopulle.

Unen nk

Syrah tuli ilmoittamaan, että lähdettäisiin. Ulkona satoi vettä ja lumi oli muuttunut loskaksi. Aika huono päivä eväsretkelle.

Saavuttuamme Naukukukkulalle, tapahtui jotain ihmeellistä. Sade lakkasi ja aurinko paistoi. Katsoin kysyvästi Syrahia, mutta hän näytti siltä kuin olisi tiennyt näin tapahtuvan.

Etsimme hyvän alueen piknik paikalle ja Syrah näytti mitä oli pakannut. Mango ja 2 mansikkatikkaria. Olisin halunnut vain suoraan syödä tikkarit, mutta Syrah käski syödä ensin mangon. Pidin mangon syötyäni pienen lepotauon. Tai no juoksutauon. Juoksin hetken aikaa ympäri Naukukukkulaa. Kun minua alkoi väsyttää tulin takaisin ja söin tikkarini.

Syrahin katsottua kelloa meidän piti lähteä, että olisimme ennen Lunaa kotona.

Oli muutamasta minuutista kiinni, että ehdimme ennen Lunaa. Hänkin taisi huomata sen, koska näytti edelleen vähän loukkaantuneelta.
”Haluaisitteko koristella kuusen?” Syrah kysyi. ”Voit tehdä läksysi sen jälkeen, Luna.”

Syrah kaivoi muutamassa minuutissa koristeet esille ja aloimme koristella. Minä alhaalta ja Luna ylhäältä.

Lunan nk

Kuusen koristelu oli tosi kivaa! Varsinkin kun ei tarvinnut heti tehdä läksyjä. Mutta, hopeakimallenauha hyökkäsi kimppuun. Se kietoutui hännän ympärille ja kutitti. Syrah joutui irrottamaan, koska en itse siihen pystynyt. Lopulta Syrah päätti itse laittaa nauhan, kun olimme Unen kanssa jonkin aikaa tapellut sen kanssa. Syrah käski meidän siivota aiheuttamamme sotku, joka oli tullut nauhasta. Yrittäpä siinä siivota kun haluaisi tehdä jotain paljon kiinnostavampaa.

Kuusen koristelun jälkeen minun piti tehdä läksyt. Syrah lupasi auttaa, mutta enemmän Unesta oli hyötyä kuin hänestä. Tehtävät onnistuikin nopeammin kuin olin ajatellut. Ja sain vielä 3 tikkaria. Kuulemma Uni oli saanut kaksi, mutta minä sain 3, koska en ollut päässyt Naukukukkulalle.

Unen nk

Ilta alkoi hämärtyä, joten Syrah käski mennä pesemään hampaat. Hammasharjat olivat yksiä viimeisimpiä ostoksia enkä osannut käyttää sitä. Lopuksi Syrah pesi meidän hampaat, koska Luna pursutti vahingossa hammastahnaa nenäänsä.

Oli ollut rankka päivä, joten oli kiva mennä nukkumaan omalle makuualustalle. Uni tulikin nopeasti. En minä siis, pysyin koko ajan paikalla.

Tarpeet:

Uni:

Nälkätarve (-2 tikkaria ja mango)
Unitarve
Siisteystarve
Hygieniatarve
Liikkumistarve
L eikkimistarve

Luna:

Nälkätarve (- 3 tikkaria)
Unitarve
Hygieniatarve
Siisteystarve

//Huomasin hoitaja kaapissani pieniä huolimattomuusvirheitä. Lunan ikävaihe on leikki-ikäinen pentu, mutta siellä lukee yhä pikku pentu. Tietääkseni myös ostin kaksi sinappikolmiota?//

Vastaus:

Eiii Luna on liian ihana ihmetellessään paperin ydintä, vetäessään tanssia kesken historian tunnin, värittäessään pukille sinisen parran ja miten hän ehti vielä saada hammastahnaakin nenäänsä, voi että. xD <3 Harmi että Uni on vähän yksinäinen päivisin, mutta eväsretki varmasti kohotti hänen mieltään, ja myöhemmin kissat saivat yhdessä koristella joulukuusta. .-) Saat 16 penniä, kohotan tarpeet (laitan Unelle listalta vain 4 tarvetta, mikä on maksikohotusmimäärä / tarina) ja koulupalkit ja korjaan nuo mainitsemasi virheet.

-Kasa

Nimi: simssiliini

09.12.2019 12:56
Oilin hautajaiset & Linnan juhlat

Uimahallireissun jälkeen Oilille iski viheliäisen sitkeä flunssa, joka ajoi vanhuksen vuodelepoon useammaksi päiväksi kovan kuumeen vuoksi. simssiliini oli huolissaan kissan voinnista ja vei tämän Eläinlääkäriin tarkastettavaksi, mutta Kuiku vakuutteli flunssan olevan varsin tavanomainen vaiva iäkkäämmillä kissoilla joka talvi, eikä tohtori määrännyt kissaa jatkotutkimuksiin. Oilin terveelliset elintavat ja yleisen hyväkuntoisuuden huomioon ottaen yhtäkkinen rankka sairastelu tuntui Oilin perheen mielestä kyllä varsin epäilyttävältä, mutta he päättivät luottaa lääkärin sanaan. Kuume laski lopulta, mutta Oilin olo oli vielä viikon sairastelunkin jälkeen vähän tukala. Eräänä yönä Stiina havahtui ilman syytä hereille, aivan kuin jokin olisi tarkoituksella keskeyttänyt hänen unensa. Stiina katseli ympärilleen hämärässä huoneessa. Quz koisi kopassaan, Ruu makoili tummana könttinä simssiliinin jalkojen päällä ja Oili nukkui vakiopaikallaan vaalanpunasella nojatuolillaan. Yhtäkkiä Oilin makuupaikalta kuulunut äänekäs tuhina alkoi muutta katkonaisemmaksi, aivan kuin vanhus ei saisi henkeä! Stiina säntäsi sisarensa vierelle ja tökki Oilin hereille. Valkea kissa räpytteli väsyneitä silmiään hämärässä huoneessa. "Huh, luulin jo hetken aikaa että lakkaat hengittämästä", Stiina supatti siskolleen hiljaisella äänellä jottei herättäisi muita nukkujia. Oili makasi paikoillaan ja tuijotti edessään olevaan tyhjyyteen raukea ilme kasvoillaan. "Minun aikani tulee pian täyteen", Oili sanoi käheästi. Stiinan kurkkua alkoi kuristaa ja kyyneleet pyrkivät silmiin. "Ä-älä puhu tuollaista. Sinä paranet ja sitten kaikki on taas hyvin", Stiina vakuutteli puristaen sisarensa toista etutassua. "Kuolema on väistämätön asia. Olen jo nähnyt tämän elämän ja olen valmis kohtaamaan kumppanini Pontsun tuonelassa", Oili puhui hitaasti. Siskon sanat saivat Stiinan puhkeamaan kyyneliin, ja tämä painoi päänsä Oilin kylkeä vasten rutistaen tätä lujaa. "Stiina... lupaa minulle ettet enää peittele tunteitasi. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi", Oili kuiskasi viimeisiksi sanoikseen ennen kuin hänen ruumiinsa veltostui ja hengitys lakkasi. Stiina istui sisarensa vierellä nyyhkyttäen lohduttomasti.

Pari päivää myöhemmin...
Itsenäisyyspäivänä olevat Linnan juhlat olivat aiheuttaneet ruuhkan hoitolan kylpyhuoneessa juhliin valmistautuvien kissojen ja hoitajien pyrkiessä heti aamusta yhtä aikaa pesulle ja siistiytymään. Jotta kaikki ehtisivät laittautumaan täytyi kylppärivuoroja vähän jakaa, ja simssiliinin kanssa kylppärissä oli samanaikaisesti Patukka kissoineen. "Laitetaanko kissoille yhteinen kylpyvesi?" Patukka kysäisi simssiliinin nyökkäillessä vähän poissaolevana. Patukka avasi hanan, jolloin amme alkoi hiljalleen täyttyä vedellä. "Minä ja kissani olemme pahoillamme kokemastanne menetyksestä, otan osaa", Patukka sanoi ja katsoi ammeen toisella puolella seisovaa simssiliiniä. "Kiitos", simssiliini yritti hymyillä, mutta suupielet kohosivat vain epämääiseen irvistykseen. Päivät Oilin kuoleman jälkeen olivat tuntuneet matelevan hitaasti, eikä tunnelma simssiliinin ja tämän kissojen keskuudessa ollut luonollisesti mikään hilpein. Pitikin sen itsenäisyyspäivän tulla juuri nyt kun simssiliini ei ollut yhtään sosiaalisella saati juhlatuulella, mutta hoitolan ylläpitäjänä hänen velvollisuutensa oli olla edustamassa Mouruposkea tässä tapahtumassa. simssiliinin apaattisiin kissoihin verratessa Patukan kisut olivat huomattavasti reippaamalla mielellä, eihän noin pienien edes pitäisi joutua murehtimaan mistään. Melodee kurkki uteliaana ammeen reunan yli ja Cara pomppi hoitajansa jaloissa kysellen onko heillä kylpyvaahtoa. "Meillä on", Quz lausahti ja kaivoi pesusettistään vaaleanpunaisen kylpyvaahtopurnukan. Patukka nappasi kissan heittämän kylpyvaahdon ja lorautti sitä ammeeseen. "Laita lisää, kuplia tarvitaan enemmän!" Cara vaati. "Ei me nyt voida käyttää toisten aineita loppuun", Patukka hyssytteli. "Antaa mennä vaan, saahan marketista lisää", Quz lausahti, jolloin Melodee nappasi purnukan hoitajansa kädestä ja purskautti koko pullollisen ammeeseen. Kun kylpyvesi oli valmis pulahtivat kissat ammeeseen yksi toisensa jälkeen, ja simssiliini ja Patukka alkoivat pestä hoidokkejaan. "Älä koske, osaan kyllä itse", Quz murahti simssiliinin yrittäessä hieroa kissan turkkiin shampoota. Quz oli vähän vihainen simssiliinille, sillä tämä ei voinut käsittää miten simssiliini saattoi mennä mieluummin Linnan juhliin kuin oman kissansa hautajaisiin, aivan kuin Oili ei olisi merkannut mitään hoitajalleen. "Quz, ymmärrän että sinua harmittaa. Jospa lykkäisimme hautajaisia parilla päivällä, niin voisimme sitten olla kaikki paikalla", simssiliini yritti sovitella. "Oilin hautajaiset ovat tänään, piste. Siirrä sinä niitä treffejäsi presidentin kanssa", Quz tuhahti. "Ei itsenäisyyspäivän Linnan juhlia voi niin vaan siirtää", Ruu huomautti. "Tietysti sinä olet simssiliinin puolella kun olet itsekin menossa hänen mukana vain juhlimaan! Te ette ymmärrä miltä äidin menettäminen tuntuu!" Quz parkaisi ja upotti sen jälkeen päänsä kylpyvaahdon uumeniin. Patukka huuhteli kissojaan suihkun alla vaitonaisena ja kuunteli hivenen vaivaantuneena simssiliinin porukan keskustelua. Saatuaan pestyä itsensä Ruu tuli auttamaan Patukkaa pentujen kanssa. Quz oli toiminut kohtuuttomasti väittäessään ettei Ruu muka ymmärtäisi, sillä hänet oli pienenä adoptioon joutuessa erotettu äidistä ja isästä. Sentään Mayu ja Nugetti olivat vielä elossa, mutta Ruu ei saanut kasvaa ja viettää lapsuuttaan vanhempiensa hoivissa. Onneksi pentujen parissa puuhastellessa Ruun mieliala kohosi nopeasti. Hän ei malttanut odottaa aikuisuutta ja sitä että pääsisi kaitsemaan omaa pentuettaan. Quzin ja Ruun peseytyessä itsenäisesti simssiliini keskittyi Stiinaan. Oranssi kissa oli ollut Oilin kuolemasta lähtien hyvin apealla mielellä, varmaankin koska sisko oli kuollut hänen käsivarsilleen. Välillä Stiina saatoi vain istua hiljaa paikallaan eikä varmaan olisi muistanut syödä, nukkua tai tehdä mitään muitakaan toimenpiteitä ellei joku katsonut hänen peräänsä. Aivan kuin Oilin poismeno olisi vienyt mukanaan Stiinan elämänhalun ja toimintakyvyt. "Höh, olisin halunnut vielä leikkiä vaahdossa", Cara suri kun vaahdot valuivat kylpyveden mukana viemäriin. "Varmasti, mutta nyt on peseydyttävä pikaisesti, jotta muutkin pääsevät käyttämään kylppäriä", Ruu selitti pennuille kissojen kuivatellessa itseään pyyhkeisiin pesun jäljiltä. "Hoidetaan loput siistiytymiset omassa huoneessa", simssiliini sanoi kissoille kylppärin ovelta kuuluessa napakas koputus seuraavan kylpyseurueen pyrkiessä jo sisään.

Kun kolmikon turkit olivat kuivuneet simssiliini harjasi kaikki kissat. "Au!" Quz kiljaisi kamman osuessa jälleen yhteen takkuun. "Sori, yritän olla huolellisempi", simssiliini lupasi ja alkoi selvittää turkissa olevaa karvakasaa. Kun Quz ei katsonut simssiliini siveli kammalle turkinkiillotusainetta, joka levisi harjatessa ympäri turkkia. simssiliini teki sen salaa, sillä hän ei uskonut Quzin poikana ymmärtävän turkin kiiltelyn hienoutta toisin kuin tytöt, jotka olivat oikein pyytäneet simssiliinin lisäävän ainetta heidän turkkiinsa harjauksen yhteydessä. Ruu oli löytänyt Oilin vanhojen meikkien joukosta purkillisen sinistä kynsilakkaa, ja itsenäisyyspäivän kunniaksi kisu päätti laittaa kynsiinsä väriä, vaikka normaalisti moiset kauneushömpät eivät tätä kissaa kiinnostaneetkaan. Stiina auttoi Ruuta kynsien lakkaamisessa, ja mustan kisun lookin kruunasi sininen kukkasormus. Ruu silmäili sormessaan olevaa helyä mietteliäänä. Ainakaan toistaiseksi he eivät olleet Quzin kanssa suunnitelleet seurustelunsa virallistamista avioliiton merkeissä, mutta Ruun puolesta mahdolliset tulevat pennut voisivat ainakin ottaa Quzin sukunimen. "Mitäs tykkäät?" Ruu kysäisi pyörähdettyään poikaystävänsä edessä. "Ihan kivalta näyttää", Quz mutisi simssiliinin kiskaistua tätä karvoista merkiksi siitä että tämän pitäisi sanoa jotain. "Näytät hienolta, sininen pukee sinua hyvin", simssiliini kehaisi. simssiliini vilkaisi vaitonaista Stiinaa ja kysyi haluaisiko tämä laittautua jotenkin erityisesti päivää varten, mutta kissa pudisteli päätään. Pian kello oli jo sen verran paljon että Linnan juhliin lähtevien oli aika kokoontua lähtöä varten pihalle. Stiina ja Quz saapuivat ulos hyvästelemään huonetovereitaan. "Koitahan pärjäillä! Jäisin muuten sinun tueksesi, mutta ei tuota simssiliiniä voi täysin hylätä", Ruu sanoi ja halasi Quzia pitkään. Poikakin kiersi tassunsa tyttöystävänsä ympärille, joskin hivenen vastahakoisesti. Täyteen ahdetun pikkubussin huristaessa pois hoitolan pihalta Quz ja Stiina vilkaisivat toisiaan, ja kumpikin tiesi sanomattakin mitä seuraavaksi olisi edessä.

Vesisade oli sulattanut viimeisetkin lumenrippeet maasta, ja joulukuinen luonto näytti ankeammalta kuin koskaan. Joka paikassa oli vain märkää ja kuraista. Hautausmaan kaikki kukkaistutukset olivat muiden kasvien tapaan talvehtimassa, mutta sentään haudoille sytytetyt kynttilät saivat näystä vähän tunnelmallisemman hiljalleen hämärtyvässä illassa. Stiina istui yhä sisarensa haudan edustalla, vaikka muut hautajaisvieraat olivat lähteneet jo kotiin. Hautajaisissa paikalla olivat olleet vain lähiomaiset, eli Quz sekä Oilin ja Stiinan adoptiossa majaileva äiti Pia. Eipä hoitolaan ollut juuri väkeä jäänytkään, sillä suurin osa oli lähtenyt tapaamaan herra presidenttiä Linnan juhliin. Stiina ei voinut olla hymähtämättä miettiessään että Oili olisi rakastanut sitä tapahtumaa: Kerrankin hän olisi saanut tälläytyä oikein sydämensä kyllyydestä ja viettää hienon illan ylevillä kesteillä. Stiina katsoi haudalle asetettuja kynttilöitä ja enkelikoristetta, jotka he olivat aiemmin hautajaisten aikana asettaneet Oilin hautaa koristamaan. Stiina oli myös painottanut kirkon työntekijöille useampaankin kertaan, että keväällä haudalle tulisi sitten istuttaa vihreitä versoja. Ehkä hän oli ollut jankkauksineen vähän ärsyttävä, mutta Stiina halusi vain parasta Oilille. Hautajaismenot eivät olleet kestäneet kovin kauaa. Aluksi pappi oli pitänyt kauniin muistelupuheen, minkä jälkeen kirkon työntekijä oli auttanut Quzia kantamaan Oilin arkun Maukulaisten suvun hautapaikalle. Arkku laskettiin Pontsun hautapaikan viereen valmiiksi kaivettuun pieneen syvennökseen, ja Stiina, Pia ja Quz olivat seuranneet vaitonaisina miten arkku katosi multapeitteen alle. Pia oli nyyhkyttänyt miten väärin oli joutua hautaamaan omaa lastaan, mutta Quz sai pidettyä itsensä olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin koossa, ja hän lausui äitiään varten kirjoittamansa muistorunon ilman että hänen äänensä oli värähtänyt kertaakaan. Stiina sen sijaan oli romahtanut siskonsa haudan eteen polvilleen. Oilin lähtö oli jättänyt hänen sydämeensä aukon, aivan kuin puolet siitä puuttuisi. Kaksoset olivat tehneet kehdosta asti kaiken yhdessä, ja nyt Stiinasta tuntui ettei hän voisi mitenkään jatkaa yksin eteenpäin. "Eiköhän meidän ole aika lähteä", Pia oli lopulta kehottanut asettaessaan etutassunsa Stiinan olkapäälle, mutta oranssi kissa oli ilmoittanut jäävänsä haudalle vielä hetkeksi. Ja siinä Stiina istui vieläkin. Kisun katse hakeutui ties kuinka monennen kerran Oilin hautakiveen, jonka muistokirjoitukseen oli raapustettu yhden Neljän Ruusun kappaleen sanoituksia. Stiina oli perehtynyt yhtyeen tuotantoon simssiliinin kautta kaksikon miettiessä hautakiveen sopivaa muistelubiisiä, ja lopulta he olivat päätyneet Eutanasia-kappaleeseen. Vaikka Oililla oli ollut elämänilo kohdillaan ymmärsi Stiina nyt, että hänen siskonsa oli jo jonkin aikaa odottanut kuolemaa päästäkseen kohtaamaan jälleen tosirakkautensa kohteen Pontsun. Stiina oli löytänyt hautajaisiin soveltuvien tuntemusten lisäksi yhteyttä erääseen toiseenkin Neljän Ruusun kappaleeseen. "En voi" toi mieleen Stiinan tukahduttamat tunteet Espiquea kohtaan:

"Se tekee kipeää,
niin monta kertaa olen joutunut kärsimään
Rakkaus vie mukanaan,
taivaasta helvettiin se taas mua houkuttaa
Mä en voi, mä en voi
Se saattaisi mua satuttaa
Mä en voi, mä en voi
Enkä mahda mitään"

Samassa Stiina kuuli takaansa rasahduksen, ja tyttö kääntyi ympäri salamannopeasti. Stiina yllättyin nähdessään Espiquen lähestyvän häntä. "H-hei. Arvelinkin että olisit täällä. Tai siis, ennen Linnan juhliin lähtemistä Galaxy vinkkasi lukeneensa joidenkin ajatuksia, joista selvisi ettet sinä olekaan lähdössä mukaan tapahtumaan, ja sitten Hipsuli tuli puhumaan jotain että hänen tuntosarveaan kihelmöi lupaavasti, tänä iltana tulee kuulemma syttymään useampikin romanssi. En siis tarkoita että meidän välillämme välttämättä niin kävisi, öhöhm... No kuitenkin, kävin huoneellasi, ja Quz kertoi sinun olevan hautausmaalla. En siis oikeastaan arvannut, mutta tämän tapahtumaketjun kautta löysin sinut viimein. Minulla olisi asiaa", Espique päätti sekavan selityksensä. Stiina kohottautui ylös ja otti pari askelta lähemmäs poikakissaa. En voi -kappaleen sanoitukset pyörivät yhä hänen päässään, mutta samaan aikaan hän muisti Oilin kuolinvuoteella jakaman neuvon, ja tiesi heti mitä aikoisi sanoa seuraavaksi. Stiina avasi suunsa puhuakseen, mutta Espique keskeytti hänet painamalla hellästi tassunsa tytön suun eteen. "Ennen kuin sanot mitään, anna minun puhua. Stiina, sinä ja minä... Uskon että meidän välillämme on jotain erityistä. Olen miettinyt sinua jo jonkin aikaa ja ymmärtänyt, etten voi enää toimia tunteideni vastaisesti. Välillämme on ollut ylä- ja alamäkiä, ja niitä tulee olemaan jatkossakin, koska suhteet ovat monimutkaisia, mutta sinun vuoksesi olen valmis ottamaan askeleen tuntemattomaan, heittäytymään tunteideni vietäväksi. Sinun tarvitsee vain antaa minulle vielä yksi mahdollisuus, niin lupaan todistaa että saavutamme yhdessä jotain kaunista", Espique lausui. "Hassua, aion sanoa sinulle ihan samat asiat", Stiina hymähti saatuaan vihdoin puheenvuoron. "Todellako? Sinulle siis kävisi että alkaisimme seurustella?" Espique varmisti. "Kyllä, olen valmis", Stiina huudahti onnellisena ja syöksyi halaamaan poikaa. Espique veti Stiinan tiukkaan halaukseen. Hän ei aikoisi päästää Stiinasta irti nyt kun oli viimein saanut tämän lähelleen. "Sinähän olet aivan märkä, eiköhän palata hoitolalle", Espique ehdotti, ja Stiina antoi pojan taluttaa itsensä pois hautausmaalta. Espiquen tunnustuksen jälkeen Stiinasta tuntui että Oilin poismenon aiheuttama tyhjyyden ja onnettomuuden tunne oli täyttynyt jälleen elämänilolla nyt kun Espique oli hänen rinnallaan.

Hoitolalle palattuaan Stiina kutsui Espiquen luokseen seuraamaan Linnan juhlia telkkarista. Vaikka he eivät päässeetkään muiden mukaan täytyisi menoa ehdottomasti seurata TV-ruudun välityksellä! Saapuessaan huoneelleen Quz oli kaksikkoa vastassa ison pitsalautasen kanssa. "Arvelinkin että tulisitte takaisin yhdessä, joten lämmitin meille pitsaa", Quz tiedotti. Stiina ja Espique tuijottivat keltaraidallista kissaa kummissaan, mistä tämä oli muka voinut aavistaa heidän paluunsa? "Älkää nyt näyttäkö noin yllättyneiltä! Ette ehkä ole tiedostaneet, mutta kaikille on ollut jo kauan aikaa ilmiselvää että teistä tulee pari. Teillä itsellänne taisi vain kestää pisimpään ymmärtää asia", Quz hymähti ja ojensi tassuissaan kannattelemaansa pitsalautasta lähemmäksi kaksikkoa. Stiina ja Espique katsahtivat toisiaan hymyillen ja nappasivat pitsasiivut tassuihinsa. Tuntiessaan ruuan herkullisen tuoksun sieraimissaan Stiina vasta ymmärsi miten nälkäinen oli, sillä hän ei ollut syönyt koko päivänä mitään! Oranssi kisu ei malttanut edes istua alas vaan hotki heti puolet viipaleestaan kolmikon kävellessä telkkarin ääreen sohvalle, minne Quz oli kerännyt valmiiksi kaikkea muutakin naposteltavaa. Pitsan lisäksi tarjolla oli hampurilaisia, leivoksia ja sekalainen kokoelma erilaisia juomia. Stiina tiesi siskonsa kääntyvän haudassaan jos tämä tietäisi miten epäterveellisesti he nyt aikoivat syödä, mutta juuri sillä hetkellä Stiina ei antanut Oilin tai omatunnon pilata herkutteluhetkeään, ja ensimmäisen pitsaviipaleen kadottua kisun massuun Stiina nappasi itselleen uuden siivun ja toiseen tassuun ison hampurilaisen. "Hei, jätä meille muillekin jotain", Quz huomautti ja heittäytyi istumaan sohvatyynyjen väliin ryystäessään violetinväristä mehua keltaisen herkutuksen kera. Stiina ja Espique käpertyivät sohvalle vieretysten, ja huolehtivainen Espique halusi varmistaa ettei sateessa kastunut ja kylmettynyt Stiina vilustuisi, joten hän kiersi tytön ympärille viltin lämmikkeeksi. Stiina painautui onnellisena Espiquen kylkeä vasten ja kehräsi tuskin kuuluvasti, mutta poika tunsi pienen hyrinän ihollaan ja alkoi kehrätä samaan tahtiin. Linnan juhlien kättelyt etenivät telkkarissa: Ensin vastaanotettiin sotaveteraanit, sen jälkeen tuli urheilijoita ja muita merkittäviä henkilöitä, ja juontajilla oli jokaisesta jotakin kommentoitavaa. Mouruposkilaiset olivat todennäköisesti jossain aivan jonon hännillä, joten he tuskin ilmestyivät TV-ruutuun vielä tuntiin. Syötyään tarpeeksi Quz laski varovaisesti tyhjän juomalasin lattialle ja pyyhki vatsakarvojensa sekaan tippuneet herkutuksen muruset pois päältään. Kissanuorukaisen mielenkiinto alkoi lipua pois telkkarissa näkyvistä tuntemattomista ihmisjulkkiksista eikä Quz voinut olla vilkuilematta toisiinsa liimautuneita rakastavaisia. Quz huokaisi raskaasti, hänkin olisi päivän koettelemusten jälkeen tykännyt olla mielellään kumppaninsa vierellä, mutta valitettavasti Ruu olisi poissa koko illan. Lisäksi Quzia harmitti hänen aiempi tokaisunsa Ruulle. Vaikka hänellä itsellään oli kurja olo ei se oikeuta tiuskimaan muille, joten Quz olisi anteeksipyynnön velkaa tyttöystävälleen.

Ovelta kuuluva reipas koputus sai keltakirjavan kissan havahtumaan ajatuksistaan, ja kun uusi pariskunta ei näyttänyt reagoivan koputukseen jäi vieraan vastaanottaminen Quzin harteille. Poika kipaisi ovelle ja yllättyi nähdessään edessään Kinuskin. "Mitä sinä täällä teet? Ymmärsin että teidän porukat lähti muiden tapaan Linnan juhliin", Quz huomautti. "Itse asiassa Odessa jätti pienimmät pennut hoitolalle, ja minäkin ehdin jo pitkästyä, joten pyysin Rexia teleporttaamaan minut takaisin", tyttökissa selitti ennen kuin hänen ilmeensä vakavoitui. "Kuulin mitä äidillesi tapahtui, otan osaa", Kinuski lausui ja halasi Quzia. Poika hautasi kuononsa Kinuskin niskakarvojen sekaan ja rutisti tiukasti takaisin. Juuri tätä hän nyt tarvitsi, ystävän tukea ja läsnäoloa. Quzin mieleen alkoi vyöryä muistoja kaverusten pentuajoilta. He olivat olleet pienestä pitäen hyviä ystäviä, mutta viime kuukausina kaksikko ei ollut juuri viettänyt aikaa yhdessä Quzin keskityttyä bändi- ja kiertuejuttuihinsa, ja Kinuski oli puolestaan ollut kiireinen koulun kanssa. Vaikka he olivatkin nähneet toisensa viimeksi pentuina tuntui nyt jälleennäkemisen hetkellä etteivät he olisi koskaan erossa olleetkaan. Kissojen erkaannuttua halista Quz seisahtui hetkeksi katselemaan Kinuskia päästä varpaisiin. He olivat samanikäisiä, ja Kinuskista oli kasvanut viehättävä täysikasvuisuuden kynnyksellä oleva tyttökissa, jonka päälaella ja selässä oleva haalean ruskea karvapeite laskeutuin kissan nimen mukaisesti kuin kinuskikuorrute kakun päälle. "Mietittiin Avan ja Marjan kanssa jos haluaisit tulla meidän kanssa katsomaan Linnan juhlia. Hakkeroitiin Odessan läppäri ja saatiin ohjelma näkymään sieltä", Kinuski selitti. "Voisihan se olla kivaa. En tosin tiedä olenko parasta seuraa juuri nyt", Quz lausahti. "Älä murehdi, minä pidän huolen siitä että viihdyt", Kinuski virnisti. Quz huikkasi sohvakuhertelijoille lähdöstään, vaikka nämä tuskin kiinnittäisivät hänen poissaoloonsa mitään huomiota muutenkaan. Odessan huoneella Kinuski esitteli nopeasti Quzin ja pennut toisilleen. "Oletko sinä Kinuskin poikaystävä?" Ava kysyi heleällä äänellä. "Hyi, älä puhu ällöjä", Marja kivahti näyttäen kieltään. Kinuski ja Quz naurahtivat pentujen keskustelulle ennen kuin seisahtuivat tuijottamaan toisiaan silmiin. Kinuski käänsi nopeasti päänsä pois punan levitessä hänen poskilleen. Myös Quz oli tuntenut jotain tuon katsekontaktin aikana ja häkeltyi hieman. Toki Kinuski oli mukava, mutta Quz seurusteli jo Ruun kanssa... Kinuski kaappasi kummatkin pennut kainaloonsa ja pörrötti näiden päitä leikkisästi. Päästessään vapaiksi Kinuskin otteesta Marja ja Ava hyökkäsivät yhteisvoimin isomman kissan kimppuun ja alkoivat kutittaa tätä saatuaan Kinuskin kaadettua lattialle. "Quz, pelasta minut!" Kinuski sai huudettua kikatuksen lomasta, ja hetkessä myös Quz oli liittynyt mukaan leikkimieliseen kutituspainitappeluun. Toisten positiivisuus tarttui nopeasti Quziinkin, ekä poika voinut kuin ihmetellä miten Kinuski jaksoikin olla aina niin pirteä ja hyvällä tavalla seko! Leikki keskeytyi kuin seinään Linnan juhlien lähetyksen seuraavan kuulutuksen kajahtaessa ilmoille: "Seuraavaksi presidenttiä saapuu tervehtimään Mouruposken kissahoitolasta saapuneet hoitajat erikoisten puhuvien kissojensa kanssa! Tässä presidenttiä kättelee hoitolan nykyinen ylläpitäjä, simzilini." Kaikki kissat remahtivat nauruun, juontaja oli lausunut simssiliinin nimen väärin!

Sitten kerronta siirtyy Linnan juhliin:
simssiliini oli yllättynyt selvittyään minibussin kuljetuksesta. Se oli ihmettelemisen arvoinen saavutus useammastakin syystä: 1. simssiliini ei ollut koskaan aiemmin ajanut liikenteen seassa henkilöautoa suuremmalla ajoneuvolla. 2. simssiniini ei ollut koskaan aiemmin ajanut autolla ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla. 3. simssiliini on mestari eksymään ajellessaan tuntemattomilla seuduilla. 4. Meno bussissa oli ollut varsin kaoottista matkan ajan; milloin joku kysyi koska ollaan perillä tai valitteli vessahädästä tai pahoinvoinnista. Paria punaisia päin ajamista, vilkun käytön unohtamista ja bussin sammuttamista keskelle risteystä lukuunottamatta reissu oli kuitenkin sujunut hyvin. "Jarno, tules jo sieltä", Noora huhuilu bussin ovella. Syystä x Noora oli alkanut kutsua simssiliiniä Jarnoksi, ja kummasti siihen alkoi jo sopeutua. Kaikki muut hoitajat kissoineen olivat ehtineet jo ulostua bussista sillä välin kun simssiliini oli itsekseen iloinnut onnistuneesta ajosuorituksestaan. "Juuh, tullaan", simssiliini ilmoitti ja poistui kuljettajan paikalta lukiten bussin ovet. Niin kissat kuin hoitajatkin vilkuilivat uteliaina mahtipontista ja ylvästä Presidentinlinnaa ulkopäin, ja tuntui vaikealta käsittää sitä ajatusta että he pääsisivät pian muiden kutsuvieraiden mukana sisälle! Koska alienkissoilla ei ollut virallisia omistajia jaettiin osalle hoitajista vahdittavaksi omien kissojen lisäksi myös yksi alien, ja Rex tuli simssiliinin vastuulle. "On kyllä tylsät juhlat", Rex haukotteli. "Juhlat eivät ole vielä alkaneet, me jonotetaan vasta sisällepääsyä", Ruu selvensi. "Mitä suotta odottelemaan, minä voisin teleportata meidät suoraan sisälle", Rex ilmoitti, mutta simssiliini selitti että heidän täytyisi tervehtiä presidenttiä. Jonon edetessä ja oman kättelyvuoron lähestyessä simssiliiniä alkoi jännittää valtavasti. Mitä jos hän mokaisi jotenkin ja pilaisi Mouruposken maineen? "Enää pari tyyppiä on meidän edessä, sitten päästään kättelemään presidenttiä!" simssiliini supatti kissoille jännittyneenä. "Mitä se kättely tarkoittaa?" Rex kysyi. Ilmeisesti Marsissa ei tunnettu moista tervehtimismuotoa. "Ojennat vain presidentille tassusi", simssiliini sihahti takanaan seisovalle punaiselle kissalle ja otti sitten askeleen eteenpäin oman kättelyvuoronsa koittaessa. Presidentti Sauli Niinistö puristi simssiliinin kättä napakasti ja mainitsi jotain siitä miten puhuvat kissat kuvastivat hyvin tämän vuoden Linnan juhlien teemaa, joka on tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. Keskustella nämä katit totta vie osaavat! simssiliini ei ollut odottanut saavansa moista tervetulopuhetta itse herra presidentiltä, ja hän ei osannut muuta kuin nyökkäillä hämillään Niinistön puheille. Siirtyessään kättelemään presidentin puolisoa simssiliini vilkaisi miten Rex pärjäsi, ja kauhukseen simssiliini tajusi punaisen kissan ojentaneen Saulille toisen takatassunsa etutassun sijaan. "Voi ei, voi ei, nyt meidät heitetään varmaan pihalle!" simssiliini hätääntyi. Olisi pitänyt järjestää kissoja varten joku käytöstapakurssi etukäteen... Presidentti kuitenkin vain naurahti hupsulle kissalle ja tuntui enemmän kiinnittävän huomiota tämän erikoiseen turkin väriin. Ruu suoriutui kättelyistä onneksi paremmin, ja kissaneiti muisti jopa niiata! simssiliini seurasi sivusta miten muiden mourulaisten kättelyt sujuivat, ja mitään suurempia mokia ei onneksi käynyt, mitä nyt jotkut tervehtivät presidenttiä vähemmän virallisesti kutsumalla tätä "pressaksi" tai "Saleksi", ja yksi poikakissa niiasi vahingossa kumartamisen sijaan. Onneksi Niinistö tuntui ottavan nämä kissojen pienet säädöt enemmän tai vähemmän huumorilla, mutta tuskin luvassa olisi enää toista kutsua Linnan juhliin.

Kättelystä selvittyään mouruposkilaiset suuntasivat kulkunsa juhlasaliin, jonka tarjoilupöydät notkuivat erilaisia herkkuja. Moni olikin nälkäinen bussimatkan ja pitkän jonottamisen jäljiltä, joten porukka lähti keräämään ruokaa lautasilleen. simssiliini säntäsi heti makeiden kakkujen ja keksien pariin, kun taas kissat viihtyivät lihaisempien annoksien luona. Pöytään mennessä simssiliini tajusi hukanneensa Rexin jonnekin, paraskin kissavahti! "Älä nyt lautanen kädessä lähde Rexiä etsimään, kaadat vielä ruuat jonkun juhlapuvulle tuolla väenpaljoudessa", Ruu järkeili. "Niin, kyllä se Rex jostain lopulta ilmaantuu", Hipsuli huomautti rohkaisevasti. simssiliini ei ollut niinkään varma Rexin pärjäämisestä, mutta toisaalta hänen lautasellaan oleva kakkupala oli sen verran kutsuva että simssiliini päätti suosiolla lykätä Rexin etsintöjä. Ruu hakeutui ruokailemaan Kirsikan kissojen seuraan, ja jutustelu pyöri aiemman uimahallireissun sekä Ruun ja Tuhkan hassun värkkäilykerhon vetäjän ympärillä. Ruu oli innoissaan saamistaan uusista ystävistä, ja hänestä tuntui että ensimmäistä kertaa adoptiosta pääsyn jälkeen hänen elämänsä oli nousemassa uuteen kukoistukseen! "Sääli ettei Quz päässyt tulemaan. Miten hän on jaksellut?" Tuhka kysäisi mustien kissojen jäätyä kahden kesken toisten riennettyä santsikierrokselle tai tanssilattialle. "Suoraan sanottuna ei kovin hyvin", Ruu huokaisi muistellen Quzin aamuista käytöstä. "Haluaisin auttaa häntä, mutta tuntuu että Quz käsittää hyväksi tarkoitetut sanani vain väärin", Ruu avautui. "Kaikki käsittelevät surua eri tavoilla. Joskus voi olla ettei edes kaivata apua ja halutaan surra yksin, mutta sinulla on oikeus osoittaa myötätuntoa kumppaniasi kohtaan. Quz ymmärtää vielä että teet sen hänen vuokseen", Tuhka selitti. Ruu katsahti poikaa hymyillen, mukavaa kun joku ymmärsi hänen näkökulmaansa. "Mennäänkö tanssimaan?" Ruu ehdotti, jolloin Tuhka otti kiinni tytön tarjoamasta etutassusta ja johdatti tämän tanssilattialle. Kissat saivat vähän improvisoida väistellessään ihmisten jalkoja, mutta se oli ihan hauskaa! Kesken tanssin pyörteiden Ruu vastaanotti Galaxyltä telepaattisen viestin, jossa galaksikisu ilmoitti varaavansa Tuhkan seuraavan kappaleen ajaksi. Menetettyään tanssiparinsa Ruu ei voinut olla vilkuilematta miten rakastuneesti Galaxy ja Tuhka katselivat toisiaan. Toisten onni sai hänet kaipaamaan hetkeksi aikaa omaa kumppaniaan, mutta pian Ruu lähti metsästämään itselleen uutta poikakissaa tanssipariksi.

simssiliini oli juuri niellyt viimeisen lusikallisen kakkupalastaan kun Rex yllättäen teleporttasi hänen viereensä ja huudahti reippaan tervehdyksen. simssiliini avasi suunsa valmiina luennoimaan luvattomasta karkailusta, mutta puheen sijasta hänen suustaan pääsi äänekäs röyhtäys. "Uu, onko röyhtäily täälläpäin joku perinteinen tervehdysmenetelmä vähän niin kuin se outo kättely? Siistiä", Rex innostui ja kipitti samantien röyhtäilemään tuntemattomien ihmisten eteen. "Rex, ei! Sinä ymmärsit väärin, lopeta heti!" simssiliini kiljaisi ja lähti juoksemaan kissan perään. Liikkuminen siinä väenpaljoudessa ei käynyt simssiliiniltä yhtä ketterästi kuin pienikokoiselta kissalta, ja simssiliini keräsi paheksuvia katseita tuuppiessaan muita. Ollessaan sopivan etäisyyden päässä simssiliini heittäytyi maahan ja nappasi röyhtäilevän kissan otteeseensa. Ympärillä olevat vieraat katselivat touhua järkyttyneinä, ja kieltämättä simssiliini tunsi itsekin olonsa erittäin typeräksi maatessaan siinä kaikkien silmien alla röyhtäilevä kissa sylissään. simssiliini kompuroi nopeasti jaloilleen ja kipitti äkkiä juhlasalin toiseen päähän. "Okei Rex, ei enää katoamisia eikä varsinkaan röyhtälyä tämän illan aikana, onko selvä?" simssiliini yritti painottaa sääntöjä kissan (onttoon?) kalloon. "Okei, menen pyytämään Nellaa tanssimaan", Rex ilmoitti ja oli hetkessä taas hävinnyt simssiliinin näköpiiristä. simssiliini ei kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään alienia, sillä joku hänelle tuntematon mies tuli hakemaan häntä tanssimaan. simssiliini oli hämillään tilanteesta mutta päätti suostua, vaikka häntä vähän jännitti muistaisiko hän vielä valssin perusaskeleet. Mies vei kuitenkin hyvin, ja tämä uteli tanssahtelun ohessa tanssiparinsa nimeä, ja omansa kerrottuaan simssiliini kysyi saman kysymyksen. "Olen Jarno", mies sanoi, jolloin simssiliini sekosi askelissaan niin että astui miehen varpaille. "Onko tämä joku vitsi? Sano että Noora käski sinun esiintyä edessäni Jarnona, haha...ha?" simssiliini alkoi nauraa, mutta Jarnon vakavan ilmeen nähdessään hän tajusi ettei tämä tainnutkaan pelleillä. "Voi anteeksi, minä en nauranut nimellesi, vaan katsos kun tietyissä piireissä minua kutsutaan Jarnoksi, ja luulin että..." simssiliini alkoi häpeissään selittää, ja nyt oli Jarnon vuoro nauraa. "Ei se mitään. Sinulla on erikoisia kavereita", Jarno naurahti. "Tietäisitpä vaan", simssiliini hymähti. Kun oli syöty ja tanssittu tarpeeksi sulloutuivat mouruposkilaiset jälleen bussin kyytiin ja matka takaisin hoitolalle alkoi.

Quzin mielipide päivästä: "Lepää rauhassa rakas äiti...<3 Kinuskin kohtaaminen oli kyllä päiväni piriste, oli mukava nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää ja huomata miten hyvin meillä synkkaa edelleen!"

Ruun mielipide päivästä: "Turhaan simssiliini oli kissojen käytöksestä huolissaan, hän itse aiheutti enemmän noloja tilanteita ja kaaosta kuin kissat yhteensä, suorastaan hävetti näyttäytyä hänen seurassaan..."

Stiinan mielipide päivästä: "En enää tiedä mitä ajatella: Aamulla oloni oli onneton mutta nyt tunnen itseni maailman onnellisimmaksi kissaksi! Onneksi minulla on taas syy katsoa tulevaisuuteen."

---

Tarpeet:
+ Uni (nukkuivat alun takaumakertomuksessa)
+ Hygienia (kylpy, poista Quzin kylpyvaahto)
+ Siisteys (turkin harjaus, kynsien lakkaus)
+ Nälkä (poista ruskea kissajuomatölkki, hampurilaiset, liila juoma, pitsa, punainen & keltainen herkutus, coctail)

+ Muista 10 ekstrapenniä Stiinan kirjallisuuskerhon takia! (unohin viimeks mainita lol)
+ Lahjapalkkeja kohottaisin Espiquelle ja Rexille.
- Miinusta Oilin hautakoristekulut (28 penniä)

Nonni, nyt on kaikki vanhuskissani saatettu hautaan, jospa nyt hetkeen kukaan ei kuolisi hoivissani. Espiquen puheenvuroro kuulosti kliseiseltä koska inspiroiduin vähän liikaa Westlifen "Better Man" -kappaleesta. .-D Jajajajajajjjaa nytku Ruu kasvaa ja Stiina ja Espique on saatu yhteen niin laittaisin molemmat kissapariskunnat samantien pentuilemaan, eli Ruu ja Stiina raskaiksi, jes!

Vastaus:

Saat 78 + 10 + 10 - 28 = 70 penniä, kohotan tarpeet ja laittelen Ruun ja Stiinan raskaudet käyntiin. <3

-Kasa


Nimi: Syrah

07.12.2019 18:11
Hoitotarina osa 1

Lunan nk

Koko eilisen päivän Syrah oli yrittänyt udella mitä kissaluolassa oli tapahtunut, mutta eihän se hänelle kuulunut! Koska minulla alkoi tänään vasta myöhemmin koulu, saatoimme mennä Markettiin ostamaan joulutarvikkeita. Ajattelimme ensin ostaa ison joulukuusen, mutta Syrahin katsottua hintaa, päädyimme keskikokoiseen. Ostimme muiksi joulukoristeiksi kranssin ja hopeakimallenauhan. Tultuamme herkku-osastolle halusin kaiken! Pitäähän jouluna herkkuja olla. Ostimme myös joulujuotavaksi jotain punaista. Kun kysyin Syrahilta mitä se on hän vastasi, että se on glögiä. Kuulostaa joltain kääpiön nimeltä. Mutta kaikista parhain ostos oli TONTTULAKKI! (Vaikka ensin luulinkin sitä tyynyksi.)

Matikan tunti

Matikantunnilla opettaja jakoi meidät pareihin ja antoi jokaiselle parille neljä vaahtokarkkia. Hän sanoi, että ne parit jota pystyivät jakamaan kummallekin saman määrän vaahtokarkkeja, saivat myös syödä ne. Olin Heiwan pari ja ratkaisimme jutun hetkessä. Meidän piti vain miettiä kertolaskua ja juttu oli sillä selvä. Opettajan tarkistettua tehtävä, saimme kummatkin syödä 2 vaahtokarkkia. Opettaja pyysi meitä auttamaan muita pareja, jotka eivät olleet ymmärtäneen, mutta kielsi kertomasta oikeaa vastausta suoraan. Läksyksi meille tuli opiskella jakolaskun periaatteet.

Historian tunti

Historian tunnilla aloimme valmistella esitelmiä, jotka esittäisimme huomenna. Aiheena oli joku Kreikan mytologian jumala. Itse valitsin Artemiksen kun taas Heiwa Athenen. En oikein keksinyt mitä kirjoittaisin Artemiksesta. Tiesin, että hän oli metsästyksen jumalatar ja, että hänellä oli kaksoisveli Apollon, mutta muuta en sitten tiennytkään. Kysyin opettajalta apua ja hän neuvoi kertomaan omia mielipiteitään. Hän lisäsi vielä, että voin kirjoittaa miten Artemiksesta tuli metsästyksen jumalatar ja miten hän syntyi. Tunnin jälkeen esitelmäni oli kaikista suurin ja olin aika ylpeä siitä.

Hoitotarina osa 2

Palattuani kotiin Syrah kertoi, että menisimme tänään adoptoimaan Unen, Hermannin ja Niilon. Kaikki yhdellä kertaa. Ei minua haitannut jakaa tavarani Unen tai Nii… Tai ei sittenkään mitään. Mutta, että Hermannin kanssa. Voi ei! Kun kysyin Syrahilta onko meidän ihan pakko adoptoida Hermanni, hän katsoi minua aika rumasti ja käski antaa Hermannille mahdollisuus. Ei tule onnistumaan!

Päästyämme adoptioon Syrah käski minun etsiä Uni, sillä aikaa, kun hän etsi pojat. Löysin Unen tuota pikaa ja kerroin samalla hyvän, että huonon uutisen. Vaikka Unta ei näyttänyt haittaavan, että Hermanni ja Niilo muuttavat meille. Kävelimme nopeasti paikkaan, jossa olimme Syrahin kanssa sopineet tapaavamme.

Hetken kuluttua Syrah tuli kintereillään Hermanni ja Niilo. Tajusin silloin, että Hermanni oli tarpeeksi vanha kouluun myös, joten Uni joutuisi olemaan koulupäivinä kahdestaan Syrahin kanssa. Ja minä joutuisin kestämään sitä pölkkypäätä koko ajan.

Palattuamme huoneeseemme, tajusin vasta kunnolla mitä se tarkoitti, etten ollut enää ainoa kissa. En saisi kaikkia herkkuja tai tavaroita joita ostetaan tai muutakaan. Uni ehdotti, että voisimme laittaa musiikkia soimaan radiosta. Olin edelleen aika turhautunut, mutta laitoin musiikin soimaan.
Vähän ajan päästä…
En uskonut, että olisi lopulta näin kiva saada huonetovereita tai miksi niitä sanotaankaan. Tanssimme kaikki yhdessä kunnes Syrah käski mennä nukkumaan ja silloin myönsin: ei Hermanni nyt niin kauhea ollutkaan. Koska vain minulla oli peti, reiluuden merkeissä Syrah päästi meidät kaikki nukkumaan sänkyyn.

Tarpeet:

Kaikki:
Unitarve

//Adoptoin nyt siis Niilon, Hermannin ja Unen, kun tämän tarinan jälkeen kumminkin olisi ollut 100 aktiivisuuspistettä.

Vastaus:

Ensiksi täytyy vähän toppuutella tätä adoptointivimmaasi, kissoja saa adoptoida yhden kerrallaan, ja kun olet vähän kohotellut uuden hoidokkisi tarpeita (1-2 tarinaa) saat vasta sitten ottaa lisää kissoja asumaan luoksesi. .-) Huomaathan myös että Kuura on yhden koulutarinan päässä Niilon ykkösluokka-sponsorina, joten voisit sen aikaa odottaa ennen Niilon adoptoimista. Muutenkin adoptiosta on hyvä kysyä etukäteen. Eli ilmoittele vielä erikseen kenet aiot adoptoida ensimmäisenä. .-)

Sitten tarinaan, söpöä miten Luna luuli tonttulakkia tyynyksi. .-D Vaahtikset taisivat motivoida laskutehtävän suorittamista! Tällä kertaa Luna oli vähän paremmin mukana historian tunnilla Antiikin Kreikan jumalista, hyvä että hän on tyytyväinen esitelmäänsä! Toivottavasti Luna nyt sitten tulee toimeen sen leikkikaverin kanssa kuka sieltä nyt ekana putkahtaakaan kaappiisi. .-) Saat 9 penniä, ja kohotan tarpeet ja koulupalkit!

-Kasa

Nimi: Syrah

07.12.2019 11:30
Hoitotarina osa 1

Lunan nk

Heräsin pirteänä huolimatta eilisistä linnanjuhlista. Mutta tänään on taas koulua! Aamupalaksi Syrah antoi kissan naksuja. Olin kuulemma syönyt liikaa herkkuja. Vaikka minun pitikin lähteä pian kouluun, ehdin silti suuttumaan Syrahille. Hän ei antanut minun laittaa sydänriipusta kouluun! Ihan typerää. Lopulta, kun kello alkoi näyttää uhkaavalta, Syrah antoi luvan, mutta jos riipus menisi rikki, hän ei ostaisi uutta. Miksi minä muka rikkoisin sen?

Koulumatka

Kävelin Niilon ja Heiwan kanssa kouluun. Keskustelimme linnajuhlista. Kerroin tasan tarkkaan mitä linnanjuhlissa tapahtui. Sitten olimme jo koululla.

Matikan tunti

Saavuttuamme matikan luokkaan, kaikki muut paitsi opettaja olivat paikalla. Joka oli sinänsä hyvä, mutta en tykännyt kun kaikki katsoivat meitä. Opettaja saapui viisi minuuttia myöhässä ja jakoi monisteet ja lähti sanomatta sanaakaan. No nyt olin aivan ymmälläni. 3x5, mitä ihmettä? Kysyin apua Heiwalta, joka kertoi, että se on sama asia kuin 5+5+5. Miksi ihmeessä laskulle piti olla niin monta laskutekniikkaa? Kyllä minä siis ymmärsin (en oikeasti, mutta sitä ei saa mainita sanallakaan), mutta muut eivät välttämättä. Loput laskut menivät pienillä vaikeuksilla, mutta moniste tuli silti valmiiksi ja minulle jäi vielä aikaakin. Opettajan tullessa takaisin huomattavasti rauhallisemmin hän istuutui alas ja kysyi oliko joku saanut monisteen jo valmiiksi. Viittasin samoin kuin Nala ja Heiwa. Opettaja antoi meille vähän vaikeampia laskuja, mutta jotka olivat mielestäni helpompia kuin viime monisteen. Opettaja antoi muille helpomman monisteen läksyksi, jos se jäi kesken ja niille, jotka saivat sen jo valmiiksi (siis minä, Heiwa ja Nala) vaikeamman monisteen loppuun.

Välitunti

Leikimme välitunnilla hippaa Nougatin, Haiwan, Hipun, Nalan ja Niilon kanssa. Niilo oli ensimmäinen hippa. Hän otti Nalan kiinni, josta tuli hippa. Nala otti minut kiinni, joten jäin hipaksi. Välitunti kellon soidessa lähdin kohti latinan luokkaa. Harmitti vieläkin kun olin ainoa latinan opiskelija.

Latinan tunti

Latinan opettaja oli sentään ajoissa. Harjoittelimme aakkosia ja vähän verbejä. Latinan opettaja joutui lähtemään puolessa välissä tuntia ja paikalle tuli sijainen. Sijainen taisi olla todella uninen, koska höpötti jotain Ranskan kulttuurista, vaikka meidän piti opiskella latinaa. Ja antoi vielä läksyksi opiskella ranskan nähtävyyksiä.

Kotimatka

Kävelin kotiin Niilon kanssa ja kerroin hänelle mitä latinan tunnilla oli tapahtunut. Hänellä oli ollut huomattavasti rauhallisempi ruotsin tunti.

Hoitotarina osa 2

Kotona Syrah auttoi minua läksyissä ja sanoi, ettei minun tarvitse opiskella Ranskan nähtävyyksiä. Matematiikan jutut oli helppoja ja lopulta Syrah tarkisti ne. Vain yksi juttu oli väärin. Syrah oli kumminkin sanonut, että virheistä oppii ja katsoimme laskun yhdessä niin, että se meni lopulta oikein.

Käväisimme postikonttorissa lähettämässä kirjeen ja sen jälkeen halusin mennä kissaluolaan. Minun oli toki mentävä yksin, koska Syrah ei sinne päässyt.

Kissaluola

Olin kuullut etteivät kaikki olleet päässeet luolaan, koska auringonsäteet olivat osuneet väärässä kulmassa kissan korvaan. Toivoin todella, että pääsisin. Ja kuin onnen kaupalla suuaukko oli auki. Päästyäni luolan sisälle ymmärsin miksi hoitajat eivät päässeet käymään siellä. Riippusillat olivat niin kapeita, että epäilin mahtuisinko itsekkään niistä. Jouduin hivuttautumaan aivan varovasti riippusiltoja pitkin, että pääsin varsinaiseen luolaan. SE OLI USKOMATONTA! Näin itseni varmaan tuhat kertaisena. Sen jälkeen näin vieressäni Niilon ja pieniä pentuja. Voi ei. Mikä tätä luolaa oikein riivasi, kun ymmärsin mitä kuvat tarkoittivat...

Tarpeet:
nälkätarve (-kissan naksut)
liikkumistarve

Vastaus:

Luna onkin reippaana heti aamusta eilisten juhlien jälkeen. .-) Jotenkin kiva huomata miten Lunan ystäväpiiri koulussa kasvaa tarina tarinalta, aina leikkeihin tulee enemmän väkeä. .-3 Latinan sijaisope oli vähän pihalla. xD Lunan kissaluolaseikkailu oli mielenkiintoinen, luolassa siis ilmeisesti näkee tulevaisuuden asioita, siistii! .-o Saat 11 penniä, ja kohotan tarpeet ja koulupalkit!

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com