Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Janette

14.07.2018 21:37
Toinen tarina | Retki merenrannalle

Avasin silmäni ja käänsin kylkeä. Olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa Tikrulle kaupasta vähän kaikenlaista, muunmuassa unikorin jotta hänen ei tarvitsisi nukkua sängyssä minun vieressäni. Tikru nukkui vielä unikorissaan lattialla. Nousin istumaan sängylle ja katsoin kelloa, se oli vähän yli puoli yhdeksän. Nousin ylös sängyltä ja menin vaihtamaan vaatteeni. Petasin sängyn ja menin siihen hetkeksi makaamaan ja selasin kännykkääni. Sen jälkeen menin vessaan, otin hammasharjani, laitoin siihen hammastahnaa ja aloin pestä hampaita. Kun olin pessyt hampaani, menin herättämään Tikrun. Hän oli varmasti jo nukkunut ihan tarpeeksi. Kyykistyin Tikrun viereen ja tökkäisin tätä hellästi.
"Herätys, Tikru", sanoin hiljaisella äänellä.
"Mmm... joko pitää herätä?" Tikru mumisi unisesti ja avasi silmänsä.
"Kello on jo melkein yhdeksän, joten voisit kyllä nousta jo", sanoin.
"No okei sitten... minua kyllä väsyttää vielä", Tikru valitti.
"En ymmärrä miten voit nukkua noin paljon", naurahdin.
Tikru ei sanonut enää mitään vaan nousi ylös ja venytteli nopeasti. Sen jälkeen hän kipitti uudelle harmaalle hiekkalaatikolleen tekemään tarpeensa. Kävelin laukkuni luokse, - en ollut jaksanut vieläkään purkaa tavaroitani - kumarruin ja nostin sieltä läppärini. Menin sängylle istumaan ja kävin nopeasti katsomassa olinko saanut uusia sähköposteja, en ollut. Sitten sammutin läppärin ja laitoin sen lataukseen. Otin jääkaapista sushia, laitoin sen lautaselle ja laskin lautasen lattialle. Tikru haistoi sushin ja tuli hieman epäröivästi lautasen luo.
"Öö... mitä tuo oikein on?" Tikru kysyi epäluuloisena.
"Se on sushia. Minä ainakin tykkään sushista, joten maista sitä, ehkä sinäkin tykkäisit", vastasin.
"Okei..." Tikru sanoi ja nuolaisi sushia varovasti. Sitten hän haukkasi siitä pienen palan, pureskeli sen hitaasti ja nielaisi. "Hmm... kai tämä on ihan hyvää", Tikru totesi ja söi lopun sushin hyvällä halulla.
Nostin lautasen lattialta ja laitoin sen pöydälle, koska en jaksanut tiskata nyt. Huomasin Tikrun yrittävän päästä sängylleni, ja nostin hänet sinne. Tikru meni tyynyni päälle ja katsoi sängyn takana olevasta ikkunasta ulos.
"Tuolla on kiva keli. Tänään ei ole niin aurinkoista tai kuuma, mutta ei näköjään sadakaan. Mentäisiinkö ulos?" naaras ehdotti.
"Okei, mennään vaan", vastasin tälle.
Nostin Tikrun sängyltäni ja kävelin huoneeni ovelle. Avasin oven ja kannoin Tikrua sylissäni eteiseen asti. Siellä laskin tämän lattialle ja laitoin kengät jalkaan. Avasin ulko-oven Tikrulle ja menin itse perässä.
"Mitä tehtäisiin?" kysyin kissalta.
"En oikein tiedä. Keksi sinä jotain, minä halusin vain tulla johonkin ulos", tämä vastasi.
"Hmm... no, Simssiliini on kertonut minulle että täällä jossain on jokin pieni merenranta. Siellä on kuulemma hyvät uintimahdollisuudet ja kauniit maisemat, mutta sinne on jonkun verran matkaa. Ei nyt mikään tosi pitkä matka, mutta olet aika pikkuinen vielä niin et välttämättä jaksa. Voin kyllä kantaa sinua osan matkasta, jos et jaksa kävellä", sanoin.
"Okei, no mennään sinne!" Tikru vastasi innoissaan.
Katsoin kännykästäni karttaa, koska en ollut aivan varma missä merenranta olisi. Sitten löysin kartalta paikan, jonka uskoin olevan se merenranta, ja lähdin kävelemään siihen suuntaan Tikru perässäni.

Vihdoin näin edessämme merenrannan. Siellä oli todella kaunista, ja aurinkokin oli alkanut nyt paistaa, joten siellä tarkenisi ehkä uida. Tikru oli halunnut kävellä itse koko matkan rannalle, vaikka olimmekin joutuneet kaksi kertaa pysähtymään lepäämään. Minulla ei ollut uimapukua mukanani, joten en itse voinut uida, mutta Tikru ehkä haluaisi uimaan.
"Vau... meri on tosi iso", Tikru henkäisi.
"Niin se on", sanoin.
Laskeuduimme pientä polkua kävelytien reunalta alas rantaan. Tikru ryntäsi edelleni ja hidasti vauhtiaan vasta ollessaan jo melkein meressä. Varovasti tämä työnsi tassunsa veteen, ja sitten toisen.
"Tämähän on lämmintä!" Tikru huudahti ja loikkasi kokonaan mereen.
Avasin hupparini vetoketjun ja otin hupparin pois päältäni. Minulla oli sen alla toppi, jota käärin alareunasta vähän ylemmäs niin että se olisi napapaidan pituinen. Ajattelin ottaa vähän aurinkoa samalla kun Tikru ui, ja laitoin hupparini rantahiekalle ja menin sen päälle istumaan. Katselin vierestä kun Tikru kahlasi vedessä. Minua pelotti hieman, että hänelle sattuisi jotain, ja olin koko ajan varuillani siltä varalta että joutuisin kohta syöksymään mereen pelastamaan Tikrua. Minun ei kuitenkaan tarvinnut tehdä niin, silla Tikru tuli jo pian takaisin rannalle syliini ja pyyhki hiekan pois tassujensa pohjista huppariini.
"Mikset sinä tullut uimaan?" Tikru kysyi hieman pettyneen kuuloisena.
"Ei minulla ole uimapukua mukana, tullaan vaikka huomenna uudestaan jos on yhtä hyvä keli", sanoin.
"Ai... okei."
"Aiotko mennä vielä uimaan, vai lähdetäänkö?" kysyin.
"Öö, no ehkä voisin kohta käydä vielä uimassa, mutta olen vähän aikaa tässä", Tikru vastasi ja meni makuuasentoon sylissäni. Jaahas, taas hän aikoisi nukkua. Otin ranteestani ponnarin, laitoin hiukseni nutturalle ja menin makaamaan. Tikru pyöri unissaan päälläni ja puhui jotain, mutta se oli niin epäselvää, että en ole varma mitä.
Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua Tikru nousi istumaan ja haukotteli.
"Näin jännää unta", Tikru sanoi ensimmäisenä. "Siinä olin tuolla meressä uimassa, ja sieltä tuli paljon kaloja. Sitten niillä oli mukanaan jokin laatikko, ja ne kaappasivat minut eikä sinua edes kiinnostanut! Sitten ne veivät minut linnaan tuolla meressä. Siellä oli jotain ihmisiä, joilla oli pyrstöt kaikilla. Ne veivät minut vankilaan, ja siellä oli lunta lattialla ja niin kylmä etten pystynyt edes nukkumaan!" Tikru kertoi.
"Tiedätkö mistä kahdesta asiasta minä tiedän, että tuo ei ollut ainakaan enneuni?" kysyin.
"No?"
"Siitä, että jos sinut kaapattaisiin, niin kyllä minä tekisin asialle jotain enkä vain olisi tässä!"
Tikru kehräsi ja puski kylkeäni. "Mikä se toinen asia sitten on?"
"Se, että sellaisia olosuhteita, joissa sinä et pystyisi nukkumaan, ei ole olemassakaan!" sanoin nauraen. Tikrukin nauroi.
"Okei, nyt voisin mennä takaisin uimaan vielä vähäksi aikaa", Tikru totesi ja kipitti suoraan mereen.
Tikru ui vielä noin kymmenen minuuttia ennen kuin tuli pois vedestä. Aurinko oli jäänyt pilven taakse ja ilma oli viilentynyt jonkin verran. Huomasin Tikrun palelevan vaikka hän yrikin näyttää urhealta ja peittää sitä, joten nostin hänet hupparini sisässä syliini, kaivoin tämän pään ulos hupparista niin että hän näkisi ympärilleen ja kannoin Tikrua ja hupparia sylissäni. Nyt palelin itse, mutta todennäköisesti vähemmän kuin Tikru äsken, ja hän oli vasta pentu enkä halunnut hänen tulevan kipeäksi tai jotain.

Kun saavuimme takaisin hoitolalle, ensimmäiseksi ripustin Tikrun turkista kastuneen hupparini kuivumaan huoneessani olevan tuolin selkänojalle, ja sen jälkeen kampasin hänen turkkinsa. Tikrun turkki oli kuivunut jo melkein kokonaan, mutta se pieni kosteus mitä oli jäljellä ei haitannut häntä. Hain pöydältä Tikrulle ostamani uuden lelun, pienen purukalan, ja tiputin sen lattialle. Tikru meni sänkyni jalan taakse piiloon, valmistautui loikkaamaan ja hyökkäsi kalan kimppuun. Hän puri kalaa lujaa pyrstöön, sen jälkeen kierähti selälleen ja alkoi takoa kalaa tassuillaan. Istuin Tikrun viereen hymyillen. Tikru oli todella suloinen näky leikkiessään - ja toki aina muutenkin.

+ nälkätarve (nigiri-sushi)
+ hygieniatarve? (ui meressä, mutta en oo ihan varma millasilla asioilla hygieniatarvetta täytetään joten laitoin ton kysymysmerkin)
+ unitarve (päiväunet merenrannalla)
+ liikuntatarve (käveli merenrannalle ja ui siellä)
+ siisteystarve (turkin kampaus)
+ leikkimistarve (leikki purukalalla)

Vastaus:

Tikru on kyllä kova nukkumaan. .-D Tosi traagista että hän näki unta jossa ei pystynyt nukkumaan! Harmi ettei uikkarin puutteen vuoksi päässyt leikkimään Tikrun kanssa veteen, mutta hauskaa pennulla tuntui olleen omissa oloissaankin. .-) Yhdessä tarinassa on mahdollista kohottaa maksimissaan neljää tarvetti (+ ekstrana sosiaalisuus), joten kohotan vain listasi neljää ensimmäistä tarvetta tällä kertaa. Uiminen kelpaa hygieniatarpeen kohotukseen. .-) Pennejä saat 23.

-Kasa

Nimi: Janette

12.07.2018 18:44
Ensimmäinen tarina | Tervetuloa Mouruposkeen!

Päivä oli aurinkoinen ja ulkona oli suorastaan paahtavan kuuma kun kävelin juna-asemalta kohti Mouruposken kaupunkia. Onneksi kävelymatka ei ollut pitkä, koska olin jo nyt läkähtymäisilläni. Toivoin, että siellä kissahoitolassa olisi hyvä ilmastointi. Havahduin ajatuksistani kun kuulin polkupyörän kellon äänen ja tajusin, että olin juuri melkein jäänyt pyörän alle. Pyöräilijä mulkaisi minua ilmeellä, joka kertoi hänen ilmaisevan sillä 'keskittyisit muuhun liikenteeseen' tai jotain vastaavaa. Samalla huomasin edessäni kyltin, joka kertoi minulle että olin saapunut Mouruposkeen. Siirsin katseeni pidemmälle eteen ja yritin löytää hoitolaa. Huomasin kaupan ja sen jälkeen jonkin rakennuksen, joka taisi olla uimahalli. Ja niiden takana kauempana näin lammen ja sen takana jonkin rakennuksen, mutta en ollut varma mikä rakennus se oli sillä se oli vielä aika kaukana minusta. Paikan omistaja Simssiliini oli kuitenkin kertonut minulle, että hoitola sijaitsee lammen rannalla, joten oletin tuon rakennuksen olevan hoitola.

Vihdoin saavuin hoitolalle. Kävelin lammen vartta ja kyykistyin. Upotin käteni ihanan viileään veteen ja kastelin niillä hikiset kasvoni. Se tuntui ihanan raikastavalta, koska ulkona oli niin kuuma. Jatkoin matkaa valkoisen rakennuksen ovelle, ja yhtäkkiä hermostukseni ja jännitykseni kasvoi kymmenkertaiseksi ja mietin hetken, kääntyisinkö takaisin. Hengitin syvään ja painoin ovikellon nappia. Kuulin vaimeasti sisäpuolelta ovikellon soivan. Ovi tultiin avaamaan melkein heti, tosin olin niin hermostunut että se odotus tuntui tunneilta.
"Moi, olen Simssiliini, tämän hoitolan omistaja", oven avannut tyttö sanoi hymyillen.
Huokaisin helpotuksesta. Ei hän onneksi ollutkaan pelottava ja hänen hymynsä tarttui minuunkin, enkä enää ollut lainkaan hermostunut.
"Moi, olen Janette", vastasin Simssiliinille.
"Tervetuloa Mouruposkeen! Okei, tule sisään tähän eteiseen ja riisu kengät."
Menin sisään ovesta, otin kenkäni pois ja laitoin ne kenkätelineeseen. Huomasin vieressä naulakon ja otin käsilaukustani takkini ja nostin sen naulakkoon.
"No niin, seuraa minua."
Kävelin Simssiliinin perässä käytävää pitkin johonkin. Kohta tämä kääntyi vasemmalle ja jatkoin matkaa hänen perässään. Simssiliini pysähtyi ja avasi oven edessään.
Kävelin lähemmäs ja katsoin sisään. Huoneessa oli vastasyntyneitä kissanpentuja ja pari tyttöä hoitamassa niitä. Suuni loksahti auki. Ne olivat niin suloisia!
"Haluaisitko jonkun niistä?" Simssiliini kysyi naurahtaen ilmeelleni.
"Todellakin haluaisin", vastasin.
"No, mene valitsemaan."
Kävelin huoneeseen sisälle ja istahdin lattialle. Pienet kissanpennut alkoivat kömpiä luokseni. Huomasin kauempana nukkuvan pennun, joka oli osittain valkoinen ja osittain tummanruskea. Toinen pentu tönäisi sitä hellästi ja naukui "Herätys, joku tyttö on tullut katsomaan meitä."
Pentu mumisi jotain ja nousi ylös haukotellen ja käveli unisena luokseni. Hymyilin pennulle. Se katsoi minua suloisilla silmillään ja yritti nousta syliini. Autoin sitä ja nostin sen syliini.
"Oi, sinä olet todella suloinen", sanoin ja annoin kissanpennulle pusun otsalle.
Käännyin kissanpentu sylissäni sanomaan Simssiliinille: "Saanko tämän pennun?"
"Tietenkin", tämä vastasi ja kääntyi lähteäkseen pois huoneesta.
Kävelimme yhdessä pois huoneesta ja laitoin oven kiinni perässäni. Simssiliini johdatti minut takaisin pääkäytävälle ja sitä pitkin uuden oven eteen. Ovessa oli numero 21.
"Tämä on siis huoneesi", Simssiliini kertoi. "Muuten, haluaisitko nyt nimetä kissasi?"
"Umm... joo, mutta en oikein osaa päättää mitään nimeä... en tiedä", sanoin. Sitten sain idean. "Tikru?"
"Okei, se on kiva nimi!" Simssiliini vastasi.
Tyttö työnsi taskustaan avaimen huoneen oveen ja avasi sen. Henkäisin yllätyksestä. Olin kuvitellut Mouruposken huoneiden olevan todella tylsän ja arkisen näköisiä, mutta ainakaan tämä huone ei ollut sitä. Kävelin sisään huoneeseen.
"Toivottavasti viihdyt täällä", Simssiliini sanoi taas hymyillen. "Jos tarvitset jotain tai sinulla on kysyttävää, niin tule ihmeessä kysymään. Löydät minut neloshuoneesta."
"Okei, ja varmasti viihdyn", vastasin iloisesti.
Simssiliini lähti pois ja sulki oven. Kävelin sängyn viereen, laskin Tikrun sängylle ja istuin Tikrun viereen.
"Moi, Tikru", sanoin kissalle ja hymyilin.
"Moi... mikä sinun nimesi on?" Tikru vastasi.
"Ai niin, en ole vielä kertonut nimeäni. Olen Janette ja olen uusi hoitajasi."
"Okei, kivaa!" Tikru sanoi innostuneesti. "Minua väsyttää vähän. Tai ei oikeastaan väsytä, mutta haluaisin silti nukkua koska nukkuminen on kivaa."
Naurahdin. "Juurihan sinä nukuit kun tulin hakemaan sinua. Keksitään jotain tekemistä ja mennään sitten illalla ajoissa nukkumaan pitkät yöunet."
"Okei, no mitä tehtäisiin?"
"Hmm... en tiedä. Täällä huoneessa ei vielä ole paljon mitään tekemistä, voisin joku päivä käydä ostamassa kaupasta jotain kivaa, vaikka leluja. Mutta nyt, käydäänkö kysymässä Simssiliiniltä mitä voisimme tehdä?" kysyin. Tikru nyökkäsi, joten nostin Tikrun takaisin syliini ja lähdimme pois huoneesta. "Mikäs se Simssiliinin huone olikaan..." pohdin ääneen.
"Numero neljä", kuulin jonkun vastaavan ja säikähdin vähän. "Olen muuten Mantsu. Sinä taidat olla joku uusi?"
"Juu, olen Janette. Tulin tänne tänään", vastasin hieman hämmentyneenä. "Öö, onko täällä jossain esimerkiksi jotain kaikkien käytössä olevaa huonetta missä voisin tehdä kisuni kanssa jotain, tai voisitko keksiä meille jotain tekemistä? Kun en ole vielä ehtinyt ostaa mitään leluja tai mitään, niin minun huoneessani ei ole paljoa tekemistä, mutta haluaisimme silti tehdä jotain."
"Joo! Tässä ihan lähellä on leikkihuone, jossa kaikki hoitajat saavat leikkiä kissojensa kanssa. Siellä on esimerkiksi liukumäki. Voin neuvoa teidät sinne", Mantsu kertoi.
"Okei, kiitos", vastasin ja Mantsu lähti johdattamaan meitä leikkihuoneen suuntaan.
Pian saavuimme leikkihuoneen ovelle. Ovi oli auki, mutta huoneessa ei ollut ketään muita.
"Tässä se on, minun pitää nyt mennä", Mantsu sanoi ja lähti pois.
Laskin Tikrun lattialle. "Liukumäki!" naaras hihkaisi ja kipitti liukumäen portaiden juureen. "Äh, en pääse portaita ylös", Tikru valitti.
Hän oli vielä niin pikkuinen, ettei yltänyt menemään portaita, joten nostin hänet suoraan ylös.
"Hui, tämä on korkealla... en tiedä uskallanko laskea tätä alas", Tikru maukaisi.
"Uskallatko laskea, jos tulen tuonne alas ottamaan sinut kiinni?" ehdotin.
"Okei... ehkä sitten."
Menin istumaan liukumäen eteen valmiina nappaamaan Tikrun syliini. Huomasin naaraan olevan hermostunut. Sitten Tikru laittoi silmänsä kiinni ja laski alas, huutaen "huiii!" koko mäen ajan. Nappasin kisun syliini ja Tikru avasi silmänsä ja katsoi minua.
"Joko se loppui?" tämä kysyi.
"Joo", vastasin. "No, oliko se niin pelottavaa?"
"Ei oikeastaan..." Tikru maukui, "mutta en taida mennä uudestaan, ainakaan nyt. Tehdään jotain muuta!"
Huomasin laatikon, jossa oli palikoita. "Hei, tuollahan on sellaisia palikoita, joista voi rakennella! Mennäänkö rakentamaan niistä vaikka torni?" ehdotin.
"Joo, hyvä idea!" Tikru vastasi. Laskin tämän sylistäni ja Tikru lähti kipittämään kohti laatikkoa.
Kävelin Tikrun perässä laatikolle ja nostin laatikosta jonkin verran palikoita lattialle. Tikru tönäisi tassullaan keltaisen palikan minulle.
"Laitetaan tämä ensimmäisenä!" Tikru sanoi. "Ja sitten tämä", Tikru jatkoi ja työnsi vaaleanvihreän palikan keltaisen viereen. Nostin vihreän palikan keltaisen päälle.

Noin neljänkymmenen minuutin kuluttua olimme rakentaneet tosi korkean palikkatornin ja tehneet kaikkea muutakin kivaa, kun Tikru sanoi väsyneenä: "Lähdettäisiinkö takaisin huoneeseemme?"
"Joo, mennään vaan", vastasin.
Siivosin jälkemme, nostelin palikat takaisin laatikkoon ja nousin ylös lattialta napaten Tikrun samalla syliini. Lähdin pois leikkihuoneesta ja jätin oven auki, koska se oli tullessanikin ollut auki. Kävelin takaisin huoneelleni ja astuin sisään. Katsoin sängyn yläpuolella olevaa kelloa.
"Hmm, kello on vasta neljä. Otettaisiinko pienet päiväunet ja mentäisiin sitten vaikka ulos?" kysyin. Tikru nyökkäsi vastaukseksi. Menin sängylle makaamaan selälleni ja nostin Tikrun vatsani päälle. Naaras meni kerälle ja alkoi nukkumaan. Laitoin kännykkääni herätyksen puolen tunnin päästä ja aloin itsekin nukkumaan.

Puolen tunnin päästä heräsin kännykkäni herätyskellon sointiin. Sammutin herätyksen ja nousin istumaan. Tikru oli säikähtänyt herätystä ja pudonnut päältäni sängylle. Nousin ylös sängystä ja haukottelin. Tikru venytteli sängyllä. Menin harjaamaan hiuksiani ja tulin sitten nostamaan kissan sängyltä syliini. Kävelin pois huoneestani ulko-oven suuntaan. Eteisessä laitoin kengät jalkaani ja työnsin oven auki. Ulkona ei onneksi enää ollut niin kuuma kuin aiemmin päivällä. Huomasin vähän matkan päässä kukkulan.
"Hei, kiivettäisiinkö tuonne kukkulalle?" kysyin kissalta.
"Joo, otetaan kisa! Se kumpi on eka huipulla voittaa", Tikru vastasi ja lähti juoksemaan hieman kömpelösti kukkulalle.
Jäin tarkoituksella Tikrusta vähän jälkeen katsoakseni, ettei tämä kompastu tai kaadu, sillä Tikru oli vielä pentu. Vihdoin pääsimme kukkulan huipulle.
"Minä voitin!" Tikru hihkaisi silmät innostuksesta loistaen.
"Jep, niin voitit. Vau, onpa täältä kaunis maisema ja tuolla on hieno järvi!" vastasin.
"Niin on", Tikru sanoi.
"Mentäisiinkö soutelemaan tuonne järvelle, tuolla rannassa taitaa olla vene?" ehdotin.
"Joo, mennään vaan", kisu vastasi. Lähdimme kulkemaan kohti järven rantaa.
Rannassa nostin Tikrun veneeseen ja menin itse soutajan paikalle. Tikru meni veneen toiseen päähän ja katsoi järveen.
"Kala!" Tikru huudahti.
"Joo, täälläkin on pari", vastasin ja katsoin järveen.

Kun tulimme takaisin soutelemasta, päätimme taas ottaa juoksukisan takaisin hoitolalle. Jättäydyin taas jälkeen Tikrusta vahtiakseni tätä ja annoin Tikrun jälleen voittaa. Sitten saavuimmekin takaisin hoitolalle. Avasin oven ja päästin Tikrun sisälle ja jäin itse riisumaan kenkiäni. Kun olin saanut kengät pois jalasta, Tikru oli jo rientänyt huoneemme oven eteen. Avasin oven ja nostin Tikrun sängylle. Kello oli vasta vähän yli kahdeksan, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että päätimme mennä yöunille jo nyt. Vaihdoin yövaatteet päälleni ja menin sänkyyn.
"Hyvää yötä", Tikru sanoi.
"Öitä, nuku hyvin", vastasin.
Nukahdimme molemmat melkein heti.

+ unitarve
+ leikkimistarve
+ liikuntatarve

Vastaus:

Ensikohtaamisenne Tikrun kanssa oli jotenkin söpö kun hän oli pentueen unikeko ja hänen kaverinsa piti herättää hänet saapuessasi. .-D Leikkihuone onkin hyvä paikka jos omia leluja ei vielä ole, ja siellä puuhastellessanne saittekin hyvin ajan kulumaan ja Tikrun ihan väsyksiin! Ihanaa että annoit pennun voittaa kummatkin juoksukisat, hyvä tosiaan vähän katsella pikkuisen perään. .-) Saat 27 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Toukka

11.07.2018 17:59
Mahtava matka
10.7.2018
<><><><><><><><><><>

Muutama päivä on ehtinyt jo kulua siitä kun Amber tuli. Kissat olivat saaneet tutustua häneen oikein hyvin. Ambia-kumiankalla oli leikitty, kissojen turkit oli harjattu ja kaikki mahdolliset kysymykset kyselty. Kuitenkin nyt on tullut sen aika kun Amber lähtee takaisin Arabiaan.
”Eikä! Mehän olemme ehtineet olla hänen kanssaansa vasta neljä päivää!” Ivyrushia parahti kun kerroin hänelle, Felixille ja Choolle siitä asiasta.
”Niinpä! Hän on mukava. Miksei Amber voi jäädä?” Chocolate chip kysyi.
Huokaisin hieman ja istuuduin lattialle. Katsoin kissoja myötätuntoisesti.
”Kuulkaas, Amberin pitää palata kotiin, Arabiaan. Ehdimme olla hänen kanssaansa siellä kolme päivää, mutta sitten sanomme hyvästit.”
”Hetkinen...”, ruskea kollini aloitti, ”tarkoitatko, että onnistuit saamaan meille liput ulkomaille?” Kissa katsoi minua toiveikkaan näköisenä. Hymyilin hieman.
”Kyllä, saimme vieläpä alennusta.” Felix katsoi minua järkyttyneenä.
”Milloin me lähdemme?” hän kysyi. Katsoin kelloa.
”Suurinpiirtein kuuden tunnin kuluttua.” Kissani katsoivat minua hämmentyneinä. Sitten alkoi huuto.
”USKOMATONTA, USKOMATONTA USKOMATONTA!!!” Rushia huusi samalla kun hän pomppi ympäri ämpäri huonettani.
”Menen etsimään tavarani!” hän vielä huudahti. Sitten hän kipitti makuualustansa luokse jonka vieressä olivat hänen kaikki tavaransa.
”Aion pakata kaikki leluni!” Felix kuullutti kaikille.
”Menen kertomaan tästä Amberille!” Cho hihkaisi ja meni etsimään hänet. Tukahdutin nauruni. Nyt pitäisi alkaa pakata. Onneksi äitini suostui lähettämään minulle ison, vanhan ja punaisen matkalaukun. Ilman sitä olisimme pulassa. Aloin pakata vaatteita, aurinkorasvaa ja rahaa mukaan. Muutaman minuutin kuluttua Felix saapui paikalle hieman hoippuen. Hän kantoi valtavaa kasaa, joka koostui hänen tavaroistaan.
”Tarvitsemmeko muka näin paljon tavaraa mukaan?” kysyn hieman naurahtaen. ”Tuskin sinä tarvitset jäätelöäsi mukaan. Sehän sulaisi kesken reissun!” Harmaa kollini tuhahti hieman.
”Mistä sitä tietää? Ehkäpä joudumme lahjomaan jotakuta jäätelöllä.”
Voi ei. Tämä keskustelu tulisi venymään vielä pitkäksi.
”Kuullostat ihan Rushialta”, tokaisin. ”Me emme joudu lahjomaan ketään, kun meillä on rahaa.” Tosin sitä on vähän, lisäsin mielessäni. ”Ja tuo aurinkolelu. Et ole oikein koskaan leikkinyt sillä. Välillä minusta jopa tuntuu siltä, että säilytät sitä jollekulle.” Kollini punastui kunnolla.
”Ömm.......se on erittäin tärkeä. Ellemme ota sitä mukaan niin....ömm...kaikki menee pieleen....”, kissa mutisi katsoen maahan. Kohotin toista kulmaani hieman. Vai että tärkeä? Vähän vaikea uskoa sen olevan totta. Kissani oli kyllä puhunut vakavasti. Ehkäpä se todellakin on tärkeä. Pakkasin Felixin iloksi aurinkolelun matkalaukkuun.
”Noniin....päätä mitä sinä oikeasti tarvitset siellä. Turhaa tavaraa ei tarvitse ottaa mukaan”, sanoin katsellen harmaata kollia, joka nyökkäsi hieman. Sanaakaan sanomatta hän meni vähän kauemmaksi miettimään mitä hän tarvitsi.

Felixin nk <>
Huh. Melkein jo pelkäsin että Toukka kieltäytyisi. Istuuduin maahan ja katselin tavaroitani. Otin kirjani ja avasin sen sivulta 58. Sivun välistä löytyivät ne mitä etsinkin; kirjeet. Otin niistä yhden ja luin Nickiltä ja Pontsulta tulleet ohjeet tyttöjen iskemisestä. Luin ne vielä kerran varmuuden vuoksi. Varmistin ettei kukaan katsonut, ja sitten laitoin kirjeet takaisin kirjan väliin ja suljin sen.
Jos kaikki sujuisi suunnitelmieni mukaan, tulisin tekemään vaikutuksen Choohon Arabian matkalla. Chocolate chip. Hän oli ihana. Sydämeni jyskytti sisälläni kun ajattelin häntä, hänen ruskeaa turkkiaansa, hänen ystävällistä hymyäänsä ja hänen katsettaansa. Jos elämäni olisi sarjakuva silmäni olisivat muuttuneet sydämiksi. Huokaisin hieman. Kaikki saattoi myös mennä pieleen....piti vain toivoa ettei niin kävisi.
Aloin katsella taas tavaroitani. Ehkäpä Toukka olikin ollut oikeassa siinä, ettei kaikkea tarvittu.....

Ivyrushian nk <>
Katselin pientä kasaa missä kaikki tavarani olivat. Hmm....mitäs minä tarvitsen Arabiaan, mietin. Tavallaan minun ei olisi tarvinnut miettiä sitä yhtään. Minulla oli niin vähän tavaraa, että olisin voinut ottaa kaiken mukaani. Ajatukseni karkasivat pois siitä mitä tarvitsin reissuun. Aloin sensijaan miettiä tavaroideni määrää. Toukka oli ihan hyvä hoitaja, oli ainakin aktiivisempi kuin edelliseni, tosin hän ei ostanut minulle miltein koskaan mitään uutta minulle. Aina piti hankkia jotakin yhteistä ruokaa tai jotain uudelle kissalle.
Hoitajani piti paljon adoption kissoista. Olin jo ehtinyt Choon saavuttua ajatella: ’noniin, nyt kun Cho tuli, se katoaa’. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Onneksi Toukka ei ole (vielä) ilmoittanut hankkivansa neljättä kissaa. Tuhahdin hieman. Jos neljäs kissa saapuisi minä, Felix ja Cho tuskin saisimme mitään uutta tavaraa!
Hoitajani sanoi aina, ettei hän ollut rikas. Sen huomasi yllättävän helposti. Ei hänellä ollut yhtä paljon rahaa kuin Mantsulla ja simsiliinillä jotka ovatkin hirvittävän rikkaita. Hän oli kuitenkin muutakin. Vaikka Toukka ei ollut rikas, vaikka hänellä ei ollut vielä vuottakaan kokemusta hoitamisesta, pidin hänestä. En tiedä minkälainen maailmanparas hoitaja on, kutten välitäkkään. Minulle riittää se, että Toukka huolehtii minusta koko elämäni. Se ei kuullosta vielä mahdolliselta, mutta ainahan voi toivoa.
Katselin tavaroitani. Vihreä autoni oli hyödyllinen. Nostin sen eteeni. Kampa oli pakko ottaa mukaan. Laitoin sen nyrpistäen eteeni. Jäätelö sulaisi kesken matkan. En koskenutkaan siihen. Makuualusta olisi ihan kiva. Laitoin senkin eteeni. Noniin, valmista. Nostin tavarani ja vein ne Toukan luokse.

Chocolate chipin nk <>
”Amber!” huusin vilkuillen ympärilleni. Missä hän oli? Ehkäpä jossain huoneen nurkassa? En tohtinut etsiä oven läheltä, koska Toukka oli siellä pakkaamassa. En halunnut olla tiellä. Päätin tutkia Toukan sängyn. Hypähdin sen päälle.
”Amber?” huudahdin katsoen ympärilleni. Vastaukseksi sain pienen kuorsaus äänen. Menin hoitajani sängyn toiselle laidalle ja kurkistin alas. Siellähän hän oli kuin omassa valtakunnassaan. Hän nukkui.
”Amber, herää. Tämä päivä on meille kaikille tärkeä”, mau’uin hänelle. Amber säpsähti hieman. Hän nousii istumaan ja alkoi haukotella leveästi.
”Miten tärkeä päivä? Menemmekö jonnekkin?” kissa kysyi.
”Kyllä menemme. Pääsemme Arabiaan. Olemme siellä sinun kanssasi vielä kolme päivää, mutta sitten pitää sanoa hyvästit”, nau’uin. Amber nyökkäsi ja nousi pystyyn.
”Sinun varmaan pitäisi alkaa pakata”, hän sanoi minulle.
”Joo, kyllä pitäisi”, sanoin Amberille vielä ja sitten menin pois sängyn reunalta. Hyppäsin pois sängyltä ja aloin kävellä kohti makuualustaani, jonka viereen olin laittanut kampani ja ksylofonini. Pakkaaminen olisi minun osaltani nopeaa. En tarvinnut soitintani, mutta tarvitsin makuualustani ja kampani. Valmista. Otin tavarat maasta ja vein ne Toukalle.

Kaikki tavarat saatiin pakattua. Sitten me vain odotimme. Aika kului todella hitaasti. Kissani eivät puhuneet toisilleensa, niin jännittyneitä he olivat. Aika kului ja kului, kunnes lopulta oli aika lähteä lentokentälle. Olin onnistunut tilaamaan taksin joka veisi meidät sinne.
”Noniin, kaikki kissat mukana?” kysyin kun istuuduimme taksiin.
”Joo”, kaikki sanoivat. Pidemmittä puheitta auto lähti liikkeelle. Katselin maisemia ikkunasta. Felix ja Cho katselivat jalkojaansa. Ivyrushia ja Amber katsoivat myöskin minun tapaani taksin ikkunasta ulos. Hymyilin mielessäni kun ajattelin omia kissojani; Felixiä joka osasi yllättää, Ivyrushiaa jonka tempaukset saivat päivät kulumaan nopeammin ja Choota joka oli miltein aina iloisella päällä. Omat pikku kisulini.

”Noniin, näettekö portti numero kolmosta?” kysyin kissoiltani. Olimme lentokentällä. Olimme juuri selvinneet turvatarkastuksesta ja matkalaukun viemisestä. Sen pitäisi olla nyt lentokoneen ruumassa.
”Onko se tuolla?” Cho kysyi osoittaen tassullaan kohti käytävää, jonka yläpuolella oli merkit kolme, neljä ja viisi.
”Kyllä. Tulkaa”, sanoin viittoen kissoja seuraamaan. He tottelivat. Lentokenttä oli täynnä ihmisiä. Jotkut olivat kiireisiä kun taas toiset lorvivat ja jotkut yrittivät pihistää toisten tavaroita (jonka vartijat estivät). Paikalla oli myös huumekoiria (joita kissat välttelivät parhaansa mukaan) ja rikkaita ihmisiä liituraitapuvut päälläänsä.
Kun kävelimme kohti porttia, jotkut turistit pysähtyivät pällistelemään meitä. Jatkoimme matkaamme kuin emme huomaisisi mitään. Joku turisti tuli röyhkeästi eteeni ja pakotti minut ja kissani pysähtymääbn. Hän oli mies, erittäin pitkä ja vaaleaihoinen. Miehellä oli keltainen paita, missä oli ananas. Hänellä olivat siniset shortsit ja mustat aurinkolasit. Kohotin toista kulmiani kun näin hänet. Mitä nyt? Mies alkoi puhua huonoa suomea rohisevalla äänellä.
”Onko totta, että tämän paikan kissat osaa puhua?” Tuhahdin hieman. Minulla ei ollut tähän aikaa. Ennenkuin ehdin edes avata suutani, Ivyrushia tuli kylmä hymy kasvoillaan miehen eteen.
”Kyllä osaamme, mutta meidän pitää mennä. Kiitos juttuseurasta, toivottavasti matkasi tulee menemään huonos......hyvin”, ruskea kissani sanoi. Mies säikähti hieman eikä syyttä. Ivyrushia oli kyyllostanut samaanaikaan vihaiselta ja tyyneltä.
”Mennään”, sanoin kissoille ja niin me menimme jättäen jälkeemme hölmistyneen turistin.

”Tuolla se on!” Amber huudahti osoittaen porttia kolme.
”Pääsemme heti sisälle”, sanoin iloisena. Portti oli jo avattu. Kävelimme naisen luokse joka oli siellä. Annoin matkalipun tarkistettavaksi, kun tunsin jonkun nykivän housunlahkettani. Katsoin alaspäin. Se oli Felix. Mitä asiaa hänellä oli?
”Miten lentokoneessa käyttäydytään?” hän kysyi.
Herranjestas, unohdin kertoa sen aikaisemmin. Taisin unohtaa kertoa myös senkin että Arabiassa on paljon hiekkaa.
”Kerron koneessa”, sanoin hajamielisesti. Halusin vain, että pääsisimme koneeseen.
Portilla ollut nainen hymyili ja ojensi lipun meille takaisin. Sitten saimme mennä käytävää pitkin lentokoneeseen.
”Onpas tämä kone yllättävän iso”, Rushia maukui. Hymyilin hieman.
”Niin onkin. Noniin, tulkaapas. Paikkamme ovat täällä”, sanoin ja pysähdyin yhden penkkirivin kohdalle. Penkit olivat harmaita ja aika pehmoisen näköisiä. Täydellistä.
”Kaksi kissaa per istuin. Kuka haluaa istua kenenkin vieressä?” kysyin katsoen hermostuneesti taaksemme. Olimme tukkineet käytävän. Onneksi kukaan ei ollut takanamme.
”Voin istua keskellä”, Amber naukui.
”Minä myös”, Cho maukui.
Nostin molemmat kissat keskimmäiselle paikalle. Ruskea kissani sai istua lähempänä ikkunaa. Sitten laitoin Felixin Choon viereen ja Ivyrushian ikkunapaikalle. Itse menin käytäväpaikalle.
”Miten turvavyö laitetaan kiinni?” Rushia kysyi. Näytin hänelle sen.
”......Ja tästä kiristetään. Älkää laittako sitä liian kireälle”, neuvoin rauhallisesti. Kissat onnistuivat laittamaan turvavyöt kiinni ilman apuani opastuksen jälkeen. Aloitin pitkän selostuksen siitä, miten tässä koneessa käyttäydyttiin.
”Noniin. Lentokoneessa käyttäytyminen....mistä aloittaisin.....niin joo. Tämä kone lentää taivaalle, kuten tiedättekin. Nousun aikana ei saa olla turvavyö auki, ikkuna kiinni tai käsinoja ylhäällä. Näitä tarjottimiakaan ei saa laittaa alas”, sanoin viittoen hieman epäkäytännölliseen tarjottimeen. ”Kun tuolla ylhäällä oleva lamppu loistaa äsken mainitsemiani asioita saa tehdä, tosin turvavyö kannattaa pitää aina kiinni.”
”Täällä lentokoneessa on molemmissa päissä vessat, jos tulee hätä. Lisäksi me saamme jossain välissä iltapalaa ja kahvia, jos sitä haluaa. Sitten on olemassa kaikenlaisia pelastusliivi systeemejä, vähän vaikea selittää.....katsokaa vaikka”, lopetin puheeni nyökkäämällä kohti lentoemäntää, joka hymyili sinisessä puvussaansa. Kaikki matkustajat olivat kyydissä, joten nainen aloitti turvallisuusohjeiden latomisen. Itse en siihen oikein keskittynyt, tykkäsin katsoa enemmän lehtiä joissa myytiin kaikenlaisia tuotteita aina uimapuvuista karkkeihin.
Felix näytti seuraavans ohjeistusta tarkkaavaisesti, kun taas Ivyrushia katseli ulos. Cho ja Amber juttelivat keskenään. Tunnelma oli rauhallinen. Onneksi matkustamossa ei ollut vauvoja. Tuhahdin hieman. Jos vauvoja olisi, en voisi kuvitellakkaan nukkuvani lentokoneessa!
”Muutes Toukka.....kuinka kauan tämä matka kestää?” Cho kysyi silmäillen minua. Havahduin ajatuksistani. Kun aloin sitä oikein miettimään, en muistanut kuinka kauan. Arabia oli kai kauempana kuin Kreikka, ja Kreikkaan meni noin neljä tuntia.
”Ainakin yli viisi tuntia. En ole siitä itseasiassa varma”, vastasin katsoen ruskeaa tyttö kissaani. Hän vain nyökkäsi hieman epävarmasti. En katsonut enään häneen vaan aloin selata lehteä toivoen jollakin sivulla ilmoitettavan siitä että haribon kirsikkakarkkeja olisi myynnissä. Rakastan niitä.
”Hyvät matkustajat, lentokone lähtee nyt kiitoradalle. Laittakaa turvavyöt kiinni, ikkunat auki, tarjottimet kiinni ja käsinojat alas. Muistakaa laittaa kaikki laitteenne lentotilaan, jottei mitään ikävää satu. Oikein hyvää lentoa!”
Hätkähdin hieman, kun lentoemäntä kuullutus alkoi. Laitoin lehden (josta ei löytynyt lempikarkkejani) pois ja varmistin että turvavyöt olivat kiinni. Kaiken piti olla kunnossa, nyt vain lentoon.
Kissani ja Amber hätkähtivät hieman kun lentokone liikahti.
”Nousemmeko me?!” Ivyrushia kysyi vilkuillen joka suuntaan hirvittävän nopeasti. Hän taisi olla omissa ajatuksissaan kun kone liikahti.
”Rauhoitu, me menemme vasta kiitoradalle”, Amber maukui rennosti. Sitten hän keskittyi keskustelemaan Choon kanssa. En erottanut erikseen sanoja, mutta keskustelun aiheena oli selvästi arabian kieli.
Felix alkoi jutella hiljaa supisten Rushian kanssa. En kuullut mistä he puhuivat, mutta aiheen piti olla salainen. Välillä jompikumpi kissoista vilkaisi Choota ja Amberia, välillä he vaikuttivat aika kiihkeiltä ja välillä jopa kissat tuntuivat suunnittelevan jotakin. Minkäköhän paikan he räjäyttävät seuraavaksi, mietin huvittuneena.
Kone lähti kunnolla liikkeelle. Olimme saapuneet kiitoradalle. Lentokone alkoi mennä koko ajan nopeampaa ja nopeampaa kunnes....
”Me lennämme!” Rushia henkäisi. Ja niin me lensimmekin, koko ajan korkeammalle ja korkeammalle. Kohta olimme jo pilviäkin korkeammalla.
”Voiko tuonne ulos mennä?” Cho kysyi uteliaana.
”Ei voi. Sinne jäätyisi, usko pois”, Amber vastasi puolestani. Ruskea kissani tuhahti hieman.
”Niin varmaan.....”
Hymähdin hieman. Nyt voisin vaikka maksaa univelkani.....
”Herättäkää minut jos jotain tapahtuu”, sanoin kissoilleni. He nyökkäsit. Sitten otin mukavan asennon eikä aikaakaan kun olin nukahtanut.

”HERÄÄ!” joku huusi korvaani. Säpsähdin hereille.
”Mikä räjähti?” kysyin typerästi. Se oli Ivyrushia, tietenkin. Kissani kehräsi.
”Mikään ei ole räjähtänyt. Olemme perillä, Arabiassa.”
Ensin en uskonut häntä. En olisi voinut nukkua koko matkan ajan....
Rushia oli kuitenkin oikeassa. Lentokone oli laskeutunut ja kaikki kiiruhtivat pois koneesta. Pudistin päätäni epäuskoisena. Tämä ei voinut olla totta. Olin nukkunut ainakin viisi tuntia.
Varmistin että kaikki tavarani olivat mukana. Sitten irrotin turvavyöni ja kissojeni turvavyöt. Kun katsoin kissojani, tajusin heidän kaikkien olevan väsyneitä. He tuskin jaksaisivat kävellä.
”Tulkaa. Joku menee syliini. Muut menevät olalleni tai minne tahansa”, sanoin kissoilleni. He eivät vastustaneet, nyökkäilivät vain ja haukottelivat.
”Cho voisi olla sylissä. Hän on todella väsynyt”, Amber tokaisi.
”Okei, Cho syliin. Minne te muut menette?”, kysyin katsoen Felixiä, Ivyrushiaa ja Amberia, jotka kaikki haukottelivat. Tällä kertaa Rushia vastasi.
”Voin tulla sinun oikealle olallesi. Amber voisi tulla vasemmalle ja Felix sinun pääsi päälle.”
Nyökkäsin suostumukseksi. Nostin Choon syliini samalla kun Felix kiipesi pääni päälle rusettini viereen ja samalla kun Rushia ja Amber menivät olilleni. Olin kaatua kaikkien kissojen painosta, mutta pysyin tasapainossa.
”Sanokaa jos liikun liian nopeasti tai jos on vessahätä”, mutisin samalla kun kissat roikkuivat minussa. Näytin varmasti naurettavalta, mutta se ei haitannut minua nyt. Kunhan vain päästäisiin pois koneesta.
Aloitin hieman huteran matkani kohti lentokoneen ovea. Kukaan kissoista ei sanonut sanaakaan. Luulin heidän aluksi haluavan olla vain hiljaa, mutta myöhemmin tajusin heidän nukahtaneen. Kun saavuin oven luokse, lentoemäntä toivotti hyvät lomat. Huomasin hänen pidättelevän naurua. Mulkaisin häntä ja menin ulos lentokoneesta.
Ulos oli asetettu portaat jottei kukaan tippuisi. Ne olivat kaikista kovaäänisimmät portaat joilla olen kävellyt. Samalla kun astelin niitä alas pelkäsin jonkun tippuvan, varsinkin Felixin. Hän oli kaikista vaarallisimmassa paikassa. Jos heilauttaisin päätäni liian kovaa......ei, en saa miettiä sitä.
Portaissa kävelemistä ei auttanut se, että oli säkkipimeää tai se, että tunsin pienien kynsien raapivan ihoani päässäni, hartioillani ja käsissäni. Mahtavaa. Onneksi portaat loppuivat, mutta sitten alkoi uusi urakka. Piti kävellä kilometrin päässä olevaan lentokenttään. Se ei ole pitkä matka, mutta kun kannattelee neljää kissaa, matka kestää ikuisuuden. Minun piti varoa koko ajan ettei kukaan kissoista tippuisi. Se oli vaikeaa puuhaa.
Minä kuitenkin pääsin kuin pääsinkin lentokentän rakennukseen ilman että kukaan tippuisi. Onnistuin jopa nappaamaan oman laukkunikin likaiselta hihnalta ilman että kaaduin, joka oli tosi vaikeaa. Jouduin kantamaan nukkuvaa Choota toisella kädelläni, kun taas toisella vedin matkalaukkua. Mahtavaa.
Pääsin jopa bussiin joka vei hotellille ilman että Felix tippuisi.
Oli todella helpottavaa istua ilmastoidussa bussissa pehmeässä istuimessa turvavyö kiinni. Se oli niin helpottavaa, että nukahdin uudestaan. Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että nukun aivan liian paljon.

”Hey lady, time to leave.”
Räpyttelin silmiäni. Oliko bussimatka jo nyt ohi?
Vastauksen antoi kokonaan tyhjä ajoneuvo. Käytävällä oli pullea mies, joka puhui rallienglantia.
”Okey, thanks”, sanoin kun en keksinyt muutakaan. Kun nousin ylös olin jo unohtanut kissani. Melkein tiputin Felixin päästäni ennenkuin muistin.
Käytävällä kävely oli vaikeaa, ei kissojen takia vaan väsymykseni. Halusin vain painaa pääni kunnolliseen tyynyyn ja unohtaa tämän reissun. Se ei onnistuisi ennenkuin olisin hotellihuoneessa. En muista kaameammin mitään hotelliin menosta. Olin vain hoippunut ja huokaillut väsymyksestä. En edes muista ottaneeni hotellihuoneen avainta. Muistin vain sen kun irrotin otteeni matkalaukusta, laskin nukkuvat kissani toiselle sängylle ja sen, kun sain viimeinkin nukahtaa vähän pidemmäksi aikaa.

11.7.2018

Kerrankin heräsin ennen kissojani.
Heräsin omaan tahtiini ja nousin sängyltä istumaan. Näin ensimmäistä kertaa hotellihuoneen valossa. Se oli aika pieni, vain kaksi valkoista sänkyä ja yksi ruskea ovi pieneen vessaan. Yksi iso ikkuna ja kokolattiamatto joka oli punainen. Seinät olivat vaaleanruskeat. Ehkei mikään maailman kaunein huone, mutta sai kelvata.
Vilkaisin toista sänkyä. Amber ja kissani nukkuivat yhä. He tutisivat ja vaihtoivat asentoa koko ajan. He ovat söpöjä nukkuessaan, mietin ohimennen.
”Herätys!” huudahdan toivoen kissojen heräävän. Siinä samassa Rushia pongahti seisomaan. Hän vilkuili hurjana ympärilleensä.
”Missä me olemme?!?!” ruskea kolli huudahti.
”Hotellissa”, vastasin tyynesti. ”Nukahdit olalleni. Samoin Amber, Felix ja Cho.”
Rushia räpytteli silmiään yhäkin epäuskoisena. Kolli meni hiljaa ikkunan luokse ja avasi sen. Kuuma ilma tulvahti sisälle. Kissani katsoi epäuskoisena ulos.
”Me tosiaankin ollaan hotellissa....”, hän sanoi kuin ei uskoisi sanoihinsa.
Nyökkäsin vahvistukseksi, tosin kissani ei nähnyt sitä. Takanani alkoi kuulua ääniä. Muutkin kissat heräsivät.
”Olemmeko perillä?” Felix kysyi silmiään hieroen.
”Nääälkäää”, Amber huudahti.
”Teleporttasitko tänne?” Chocolate chip kysyi samalla kun hän vilkuili ympärilleensä.
Kerroin heille kaiken vilkuillen samaan aikaan kelloa. Hotellin aamupalan pitäisi olla kohta pöydässä.
”Herätelkääpäs niin voimme mennä syömään aamupalaa”, tokaisin. Kissat tottelivat mukisematta. Sitten menimme syömään päivän tärkeintä ateriaa.

”Nam! Se oli hyvää”, Rushia tokaisi. Hän oli oikeassa. Hotellin aamupala oli ollut erittäin hyvää. Siellä oli ollut kaikenlaista. Jokainen meistä löysi omat lemppari ruokansa ja inhokkinsa. Itse olin rakastunut johonkin sienimuhennokseen.
”Saan yleinsä aina tuollaisen aamupalan”, Amber sanoi yllätyksekseni.
Miltein aina herkullista ruokaa??? Ehkäpä olisi pitänyt etsiä kissahoitola Arabiasta.
”Mitäs sanoisitte jos menisimme koko päivän mittaiselle kameli ratsastukselle?” kysyin kissoiltani.
”Mikä on kameli?” Felix kysyi uteliaana.
”Vaikea selittää.....semmonen outo kyttyräselkäinen eläin. Haluatteko siis tulla?” kysyin uudestaan.
”Minä en ainakaan. Olen mieluummin täällä”, Amber sanoi pahoittelevan näköisenä.
”Me halutaan tulla!” Rushia kiljahti ja alkoi pomppia ylös ja alas.
”Okei, ennenkuin lähdemme, laitamme aurinkorasvaa jottemme pala”, sanoin ottaen esille sinisen putkilon joka sisälsi auringolta suojaavaa rasvaa.
”Kuka eka?” kysyin kohottaen toista kulmaani.
”Minä vaikka....”, Cho sanoi epäröiden. Hän tuli luokseni. Aloin laittamaan hänen selkäänsä, jalkoihinsa, vatsaansa, kasvoihinsa ja häntäänsä rasvaa.
”Yök. Tämähän in ihan tahmeaa!” ruskea kissani parahti. Hymähdin hieman.
”Joudumme käyttämään tätä joka päivä jos haluamme ulos”, sanoin tyynesti.
”Näh”, Cho sanoi, mutta lopetti valittamisen. Hänen rasvaamiseen meni vain hetki, mutta Rushian rasvaamiseen meni IKUISUUS.
”Älä! En halua! Onko pakko!?” ruskea kolli parahteli.
”Ei tämä ole maailman loppu”, sanoin hieman kireästi.
Kun tuli Felixin vuoro, hän mökötti. Kissani oli vain hiljaa ja katsoi nyrpeänä eteenpäin.
Kun kaikki kissat saatiin rasvattua, menimme respaan.

Felixin nk <>
Pääsemme ratsastamaan kameleilla, mahtavaa! Tosin en tiedä mikä kameli on tai miltä se näyttää. Tuskin se haittaa.
Olemme onnistuneet tehdä Rushian kanssa täydellisen suunitelman, jolloin annan aurinkolelun Choolle. Suunnittelimme sitä salaa viisi tuntia lentokoneessa. Olimme sopineet, että kun on viimeinen yö täällä, se tapahtuu. Rushia herättää minut. Sitten hän esittää nukkuvaa. Minä etsin aurinkolelun ja otan sen. Sitten herätän Choon ja vien hämet ulos ihailemaan tähtiä. Sopivassa kohdassa minä annan hänelle lelun, jolloin Cho huomaa (ehkä) että pidän hänestä enemmän kuin ystävänä. Jos minulla käy onni, hän ehkä ihastuu minuun!!!
”Ohjaajan pitäisi olla ulkona. Tulkaapas!”
Toukan ääni herätti minut pois ajatuksistani. Kohta minä saisin tietää mikä on kameli, miltä se näyttää ja onko kameli ratsastus helppoa.

Hotellin edessä oli kolme kamelia. Yksi minulle, yksi oppaalle ja yksi kissoille.
Felix henkäisi nähdessään pitkät kamelit.
”Ovatko nuo niitä?!” hän huudahti kysyvästi. Nyökkäsin hieman.
”Onpas niillä oudot kyttyrät selässä”, Rushia tokaisi katsoessaan ruskeita olentoja. Nyökkäsin taas.
Kamelien takaa ilmestyi opas. Hän näytti erittäin tutulta....
”Simssiniili?!” huudahdin järkyttyneenä. Mitä mouruposken YP täällä teki? Katsoin häntä järkyttyneenä. Ihan oikeasti, mitä täällä tapahtuu?
Opas kumminkin alkoi nauraa. Katsoin häntä kummissani tarkemmin. Hänellä ei ollut kaapua, eikä punahtavia silmiä. Oppaalla oli ruskea t-paita ja ruskeat shortsit. Outo ruskea hattu ja vihreät silmät.
”En minä ole simssiliini , vaan minsiliini. Olen mouruposken YP pikkuserkun miehen siskon tädin lapsen lapsi”m minsiliini sanoi lopulta. ”Tehän halusitte kamelireissulle?”
Me nyökkäsimme.
”Hyvä. Onko teillä aurinkorasvaa?”
Me nyökkäsimme taas.
”Tupla hyvä. Mitä muutes simssiliinille kuuluu? En ole nähnyt häntä pitkään aikaan”, minsiliini kysyi.
”Ihan hyvää kai. Pontsu ja Oili saivat pennun. Sen nimi on Quz”, vastasin hymyillen.
”Oi kuinka ihanaa! Pitää kirjoittaa mahdollisimman pian sukulaiselleni. Taidan pakottaa hänet lähettämään vielä kuvankin siitä pennusta......”
Hymähdin hieman.
”Ai niin joo......kissat saavat kaikista pienimmän kamelin”, minsiliini viittoi kohti pientä kamelia, jonka silmäripset olivat valtavat. ”Sen nimi on Myrsky. Sinähän olit Toukka? Saat ratsastaa Hiekalla. Se on tuo toiseksi isoin. Minä ratsastan Keitaalla, tuolla kaikkein isoimmalla”, minsiliini selitti ja osoitteli kameleita.
Nyökkäsin. Nostin hieman rimpuilevat kissat Myrskyn selkään joka seisoi rauhallisena välittämättä kissoista.
Rushia oli edessä, sitten tuli Felix ja sitten Cho. He näyttivät hieman huvittavilta, kun joutuivat istumaan kahden kyttyrän välissä.
Kun kissat olivat kamelin selässä, menin itse Hiekan luokse. Se katseli minua rauhallisena, kun kiipesin sen kahden kyttyrän väliin. Minsiliini varmisti kaiken olevan kunnossa. Hän laittoi jotkin valjaat kaikkille kameleille.
”Näiden avulla ette eksy. Hiekan ja Myrskyn on pakko seurata Keidasta kun valjaat kiskovat tiettyyn suuntaan”, minsiliini selitti rauhallisena.
Kun kaikki oli valmista, lähdimme matkaan.
”Arabia on kuuma paikka, kuten varmasti tiedättekin”, minsiliini aloitti. ”Tämän maan nimi ei oikeasti ole Arabia, vaan Saudiarabia. Tähän maahan ei ennen otettu turisteja eikä naisia suositeltu matkaamaan tässä maassa yksin.”
Olimme jo kaukana hotelllista. Kamelit liikkuvat nopeasti.
”Miksi niin oli?” Cho kysyi.
Minsiliini hymyili surullisesti.
”Se on vakava aihe. Tässä maassa ei vieläkään ole naisilla oikeuksia. Jos halusi liikkua yksin, piti olla mies. Vain pojat ja miehet saivat liikkua yksin, kun taas naiset ja tytöt eivät. Aina piti olla joku mies rinnalla jos halusi mennä kävelylle. Arabiassa asiat ovat yhäkin niin, mutta tässä hotellissa asiat ovat muuttuneet. Arvostamme jokaista joka hotelliin majoittuu. Me kunnioitamme kaikkia. Muualla asiat ovat yhäkin aivan toisin”, minsiliini lopetti puheensa.
”Miksi sinä asut täällä, etkä suomessa?” kysyin uteliaana.
”Rakastan tätä paikkaa. En voisi jättää sitä mistään hinnasta”, minsiliini vastasi verkkaisesti.
Katsoin ympärilleni. Kaikkialla loputtomasti hiekkaa. Oli paahtavan kuuma. En pystynyt kuvittelemaan, miksi joku rakastaisi tällaista paikkaa.

Kello oli hirvittävän paljon, kun tulimme takaisin. Kissat haukottelivat ja unohtivat syödä iltapalan kun he palasivat hotelliin. Ymmärsin kyllä heitä. Olin rätti väsynyt.
”Hyvää yötä”, onnistuin mutisemaan kun saavuimme hotellihuoneeseen.
”Hyvää myötä”, Rushia mutisi epäselvästi. En välittänyt vaikka hän sanoi myötä. Halusin vain nukkua.

12.7.2018

”HUOMENTA!!! AMBER KERTOI ETTÄ TÄÄLLÄ JOSSAIN ON KEIDAS!!! SE ON PAKKO NÄHDÄ!!! SIVUUTIT AAMUPALAN!!”
Hätkähdin hereille. Miksi minut piti aina herättää korvaan huutamalla?
”Kuka räjäytti ja mitä???” kysyin unenpöpperössä vilkuillen joka suuntaan.
Mahtavaa. Aamupala oli ohi. Päivän tärkein ateria sivuutettu. Rip.
”Mitään ei ole räjäytetty. Tule nyt oikeasti. Haluan nähdä sen keitaan!” Rushia huudahti repien minun kättäni kohti ovea.
”Ihan oikeasti.... pääsette keitaalle sitten kun teidät on harjattu”, sanoin väsyneenä.
”EIIIIIIII”, kaikki kissat huusivat. Tuhahdin hieman.
”Ei se ole maailman loppu!”
”ONPAS!!!” kissat huusivat yhteen ääneen.
”Ei valituksia. Harjatkaa vaikka toisenne ja antakaa minun herätellä”, tokaisin samalla kun nousen pois sängystä.
Kissat mourusivat vielä yhden minuutin kunnes tajusivat ettei mouruaminen auta. He muodostivat pienen ringin. Amber kampasi Felixiä, joka kampasi Choota, joka kampasi Rushiaa, joka kampasi Amberia. Näin he suoriutuivat urakasta nopeammin. Luovaa, mietin samalla kun katsoin heitä. Sitten menin pesemään hampaat.

”Missä se keidas oikein on?” kysyin katsoen ulkona ympärilleni.
”Täällä. Juostaan kilpaa!” Amber hihkaisi ja aloitti juoksemisen. Päätin osallistua itsekkin. Aloin juosta ja ohitin leikiten Choon, Felixin, Rushian ja Amberin. Hiekkaa meno kenkiini, mutten välittänyt. Oli ihanaa juosta paikassa, jossa ei ollut esteitä edessä.
Huomasin yllätyksekseni että Rushia oli onnistunut kiriä. Hän juoksi täyttä vauhtia eteenpäin. Yritin juosta kovempaa, mutten onnistunut. Kissani ohitti minut. Hän pääsi ensimmäisenä keitaalle.
Keidas on jännä juttu. Keskellä hiekkaa oleva ruoho ja lampi alue on outo näky. Lisäksi keitaan vesi on ihanan lämmintä auringon takia. Itse en mennyt uimaan mutta kissat menivät. He heittelivät toisiaan päin vettä ja naureskelivat. Välillä he leikkivät hippaa ja välillä harjoittelivat sukeltamista. Itse olen (vaikka itse sanonkin) hyvä sukeltaja. Olen onnistunut pidättelemään henkeä ainakin 36 sekunttia, joka on ihan hyvä tulos.
Keitaalla oleminen oli kissoista kivaa. Kukaan ei olisi halunnut lähteä sieltä pois.
”Eiiiii. Miks meidän pitää mennä? Oikeesti”, Rushia mankui katsoen minua erittäin söpöllä katseella.
”On aika mennä nukkumaan. Huomenna pitäisi olla illalla bileet, ja jos haluamme sinne pitää mennä aikaisin nukkumaan”, vastasin tyynesti.
”Noniin tulkaapas”, sanoin vielä ja aloin kävellä pois päin keitaasta. Kuulin kuinka kissat seurasivat minua hotellille päin.

13.7.2018

”Illalla on siis bileet?” Felix kysyi.
”Juu on. Voimme harjoitella jotain moderneja tansseja sitä varten”, sanoin kissoilleni.
”Joo!” kissat riemuitsivat.
Otin esille tablettini ja laitoin päälle videon fortnite tanssit. Siellä oli hyviä tansseja lukuunottamatta matoa.
”Mä aion moon walkata!” Rushia ilmoitti. Annoin hänelle kännykkäni josta hän pystyi katsomaan yhä uudestaan ja uudestaan moon walkin liikkeet.
”Take the L näyttää kivalta. Mitä se tarkoittaa?” Felix kysyi.
”Ömm....ei olisi asiallista tanssia sitä siellä. Valitse jokin muu”, sanoin hieman kireästi. Harmaa kissani katsoi minua uteliaana, muttei väittänyt vastaan.
”Minä pidän Electro Suffelista”, Cho tokaisi.
”Oletko varma? Se näyttää haastavalta”, sanoin katsoen fortnite hahmon tanssia.
”Aina voi kokeilla”, Cho maukausi. Hän sai varapuhelini jotta voisi katsoa liikkeen aina vain uudestaan kunnes oppisi.
”Pidän tuosta Fresh tanssista. Olisiko sitä asiallista tanssia?” harmaa kollini kysyi.
”Kyllä on. Voit tanssia sitä”, sanoin ja annoin Felixille tabletin jotta hän voisi ottaa siitä mallia.
Amber päätti tanssia Flapperia ja minä itse päätin flossata. Menin peilin eteen ja aloin harjoitella. Ensiksi ei sujunut, mutta sitten opin.
”Ihme etteivät kätesi irtoa kohta”, Felix sanoi katsoen ihmeissään liikettäni.
”Miten sinulla sujuu?” kysyin katsoen kissaani.
”Ihan hyvin....katso vaikka itse”, hän mutisi. Kun kollini aloitti tanssimisen, pystyin vain hämmästelemään hänen kykyjäänsä.
”Sinähän tanssit kuin ammattilainen!” huudahdin ihastuneena.
Harmaa kissani punastui.
”Ki-kiitos....”

Lopulta pitkän odotuksen jälkeen pääsimme bilettämään hotellin aulaan. Siellä oli paljon porukkaa, mutta se ei meitä haitannut. Musiikki oli nykyaikaista (suureksi ilokseni) ja purtavaa oli paljon. Monet olivat pukeutuneet nornaaleihin vaatteisiin joka sai minut rentoutuneensi.
Kun tuli tanssin aika, varastimme kaiken huomion kissojen kanssa. Jokainen meistä tanssi hyvin. Jopa Cho oli oppinut monimutakisen tanssin ja tanssi sitä nyt muina naisina.
”Look! They dance very good!” joku huudahti.
”Yes! Avesome!”
”Epic!”
”Good!”
”Hyvä Toukka!”
Viimeisimmän lausahduksen huusi minsiliini. Hänkin oli täällä. Sillasta ilosta aloin tanssia vielä nopeampaa. Pelkäsin käsieni irtoavan siinä nopeudessa. Onneksi niin ei käynyt.
Rushia moon walkkasi ympäri ämpäri hotellin aulaa. Hänen ilmeestään huomasin kissan nauttivan huomiosta. Pitäisi ilmoittaa hänet tanssikerhoon, mietin samalla kun flossasin.

Felixin nk <>
Nyt on se hetki. Kukaan ei huomaa. Lähestyin Choota vatsa kippuralla. Mitä jos hän kieltäytyisi? Ei, en saa ajatella sitä. Nyt tehdään se....
”Psst! Cho! Tule ulos!” kuiskasin hänelle.
”Miksi?” ruskea kissa kysyi uteliaana.
”Saat sen siellä selville”, kuiskasin taas. Tanssin kohti ovea. Kukaan ei huomannut minua, kiitos Rushian moon walkkauksen. Kun menin ulos, siellä oli hieman viileä. Ilma ei haitannut minua. Menin kunnolla ulos ja henkäisin ihmetyksestä. Taivas oli täynnä tähtiä! Niin kaunista. Täydellinen hetki, mietin iloisena. Istuuduin yhden hiekkakasan päälle, josta pystyin katsomaan tähtiä paremmin. Tähdet loistivat kaunista valoaan. Silmänkantamattomiin jatkuva aavikko kylpi kuun valossa.
Takaani kuului ääni. Käänyin ja näin onnekseni Choon joka tassutteli luokseni.
”Hei”, hän sanoi ja istuutui viereeni. Vatsaani ilmestyo perhosia. Mitä sanoisin tai tekisin?
”Mo-moi. Kaunis taivas vai mitä?” sopersin hiljaa.
”Todellakin. Mouruposkessa ei näe tähtiä näin hyvin, vain mitä?” hän tokaisi.
Nyökkäsin hieman.
”Miksi halusit minun tulevan tänne?” Cho kysyi. Tunsin pelon valtaavan mieleni. Mitä jos hän kieltäytyisi? Mitä jos...jos..... Mitä jos lopettaisit sen ajattelun ja toimisit, aivoni sanoivat. Kyllä, piti tehdä jotakin...
”Minulla on sinulle lahja”, sanoin ruskealle kissalle ja otin esille aurinkolelun.
”Onko tuo minulle? Se on ihana!” Cho huudahti. Nyökkäsin hieman.
”Sinulle se on”, sanoin ojentaen lelua ihastustani kohti. Hän otti sen ja puristi sitä. Kuului pieni vinkuva ääni.
”Kiitos.....”, kissa sanoi liikuttuneena. Hymyilin hieman. Jos ny tapahtuisi jotain erityistä.
”Meidän pitää varmaan mennä....mutta sitä ennen....”, Chocolate chip sanoi hiljaa.
”Sitä ennen.....minä...minä.....pidän sinusta. Enemmän kuin ystävänä”, hänen onnistui sanoa. Sydämeni pomppasi kirjaimellisesti ilmaan. Mahtavaa! Olin ollut oikeassa! Ihastukseni pitää minusta!!!
”Niin minäkin sinusta”, sanoin hymyillen lempeästi. Chookin hymyili. Sitten hän vilkuili ympärilleensä. Ketään ei näkynyt. Yllätyksekseni hän pussasi minua poskelle ja lähti heti sen tehtyään hotellia päin.
Olin onnesta sokeana. Hän oikeasti teki sen....ihan oikeasti.....mahtavaa.......
Onnistuin kokoamaan itseni niin, että pystyin palaamaan takaisin hotelliin.

14.7.2018

”Bussin pitäisi lähteä viiden minuutin kuluttua”, sanoin katsoen kelloa.
”Joo...”, Felix sanoi yllättävän tokkuraisesti. Hän on ollut sellainen eilisestä lähtien. En tiedä miksi, mutta minua huolestuttaa se hieman.
”Noniin, tulkaapas. Sanokaa heippa Amberille.”
”Moikka Amber”, kissani sanoivat hieman surullisina.
”Heippa. Tulkaa käymään vielä joskus!” Amber huudahti ja vilkutti meille tassullaansa.

”Heippa sitten teille. Kertokaa simssiliinille terveisiä!” minsiliini huudahti.
Hän oli pysäyttänyt meidät kun olimme menossa kohti bussia, joka oli saapunut paikalle.
”Saatte muistoksi tästä matkasta pienen kaktuksen. Olkaa varovaisia sen kanssa!” hän vielä sanoi.
”Olemme! Kerromme terveisiä. Moikka!” sanoin minsiliinille vielä. Sitten käännyin kohti bussia.
”Kaikki tavarat kvat varmasti mukana?” kysyin viellä kissoiltani.
”Joo”, he sanoivat.
”Hyvä. Sitten mentiin.”


Tarpeet+

Choolle
+Nälkätarve (hotellin aamupala. Muutes yhteisissä tavaroissa on yhäkin kakku. Se pitäisi poistaa)
+Leikkimistarve (hän leikki keitaan vedessä)
+Hygieniatarve (hän ui keitaan vedessä)
+Siisteystarve (hänen turkkinsa harjattiin)

Ivyrushialle
+Siisteystarve (hänen turkkinsa harjattiin)
+Leikkimistarve (hän leikki myöskin keitaan vedessä)
+Hygieniatarve (hän ui myöskin keitaan vedessä)

Felixille
+Siisteystarve (hänen turkkinsa harjattiin)
+Leikkimistarve (hän leikki keitaan vedessä)

Sitten viel jos Felixin tavaroista siirrettäisiin se aurinko Choolle, koska Felix antoi sen hänelle.

Poistaisitko aurinkorasvan?

//Tän tekemiseen meni paljon aikaa. Lopussa hieman tönkkö.

Vastaus:

Vau miten pitkä tarina! Matka alkoi varsin väsyneissä merkeissä, mutta muille päiville olikin sitten enemmän ohjelmaa. .-) Ei hyvänen aika tuo kameliopas minsiliini, aivan loistavaa. .--D Ihanaa että Felix rohkeni lopulta paljastamaan tunteensa Cholle. <3 Hyvä kun mainitsit tuon kaktuksen, laitoin vasta itselleni Ruotsin matkamuiston kun unohdin asian aiemmin. .-D Saat 97 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

06.07.2018 16:05
Juoksukisa ja Amber
6.7.2018.
<><><><><><><><>

”Hei, mä tulin takaisin!”, huudahdin ovelta. Katselin huonettani, joka oli onneksi puhdas. Eivät ainakaan tällä kertaa sotkeneet, mietin katsoen pedattua sänkyä.
”Moi!”, Felix huudahti tuolin takaa. Hän tuli pois tuolin takaa ja päätti juosta sieltä luokseni. Kun kolli pääsi luokseni, hän alkoi hyppiä vasten jalkaani.
”Hei lopeta”, naurahdin hieman, ”mä kaadun kohta!” Harmaa kissa lopetti kiltisti hyppimisen ja sen sijaan hän istahti maahan.
”Toukka, kuka toi oikein on???”, Ivyrushia kysyi. Hän oli ilmestynyt maton alta. Minulla ei ollut mitään käsitystä mitä kolli oli siellä tehnyt, mutta päätin puhua siitä myöhemmin.
Rushia oli äkännyt Amberin joka oli tullut pois selkäni takaa. Tyttö katseli huonettani hieman arvioiden.
”Olen Amberyln Amirah Arabialainen, mutta sanokaa minua vain Amberiksi. Ja sinä olet....?”, Amber kysyi katsoen ruskeaa kolliani.
”Ivyrushia, sano vain Rushia”, kissa aloitti, ”ja tuo harmaa kolli on Felix, hyvä ystäväni”, hän sanoi puskien leikkisästi Felixiä. Yhtäkkiä päähäni pälkähti kysymys.
”Missä Cho on?”, kysyin kissoiltani.
”Hän on ollut ärsyyntyneenä koko aamun”, Felix vastasi katsellen samalla lattiaa. Hmm....outoa. Useinmiten Chocolate chip on iloinen, eikä ärtynyt. Olenkohan tehnyt jotain huonoa?
”Cho! Tulisitko tänne?”, sanoin kovaan ääneen. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta sitten ruskea kissa ilmestyi esille. Oho. Hän näytti todellakin ärtyneeltä. Tyttö laahusti luoksemme. Kissa kohotti lattiasta katseensa. Pian hän silmäilikin Amberia.
”Olen Chocolate chip, mutta sano minua vain Chooksi”, Cho naukui. Amber nyökkäsi hieman.
”Onko totta että olet Arabiasta? Millaista siellä on?”, tyttö kissani kysyi uteliaana. Amber nyökkäsi.
”Kyllä, olen Arabiasta. Siellä on paljon hiekkaa ja kaksi kertaa lämpimämpää kuin täällä.” Hmm....Arabia. Simsiliini puhui kyllä siitä alennuksesta. Miten se menikään.....
”Mitä jos menisimme rannalle?”, kysyin kissoilta. Kaikki maukuivat:
”Joo!”
”Hyvä. Mennäänpäs sitten.”
Avasin huoneeni oven ja niin me lähdimme kohti rantaa.

”Viimeinen vedessä on hiiri!”, Rushia hihkaisi kun saavuimme rannalle. Hän alkoi juosta ja sai ison etumatkan. Cho juoksi suoraan vettä päin, mutta Felix onnistui ohittamaan hänet. Ivyrushia oli selvässä johdossa. Amber kumminkin ryhtyi kiriin ja pian hän oli ohittanut Choon ja Felixin. Rushia yritti juosta kovempaa jottei Amber onnistuisi ohittamaan häntä. Niin kuitenkin kävi ja tyttö onnistui pääsemään ensimmäisenä veteen. Sitten tulivat Felix ja Cho. Viimeiseksi jäi Rushia.
”Näh....minä olen hiiri”, hän naukaisi.
”Onpas tämä vesi lämmintä”, Felix ihmetteli. Hän kumartui ja maistoi merivettä hieman, mutta sylki sen pian pois. ”Hyi! Mitä tässä on? Suolaa?”
Naurahdin hieman. Olin tullut juuri veden partaalle.
”Tämä on merivettä, se on suolaista. En suosittele että sukeltaisitte.”
”Okei...”, Felix sanoi silmäillen vettä epäilevästi. Menin hieman kauemmaksi vedestä ja istahdin hiekalle. Aloin laskea sitä kuinka paljon matka maksaisi. Voi pahus, hinta on varmasti suuri..... Saisinkohan jotenkin laskettua hintaa vielä enemmän? Laskettuani huomasin hinnan olevan 55 penniä. Eihän minulla ole noin paljon rahaa! Pakko keksiä jotakin....
Ennenkuin huomasinkaan kissat olivat kyllästyneet. He tulivat luokseni sanomaan sen. He pyysivät että voisimme mennä takaisin kotiin. Muönnyin siihen ja niin me menimme takaisin mouruposkea päin.

Kun tulimme takaisin oli jo myöhä. Vein kissani iltapesulle.
”Voimmeko laittaa kylpyvaahtoa?”, Cho kysyi.
”Kyllä voimme”, sanoin ja laitoin kylpyvaahtoa ammeeseen. Pian kissat alkoivat heitellä toisiaan kylpyvaahdolla. Kielsin heitä tekemästö niin. Vastaukseksi sai kylpyvaahtoa naamalleni. Menin pesemään kasvoni. Sillä välin kissat leikkivät kylpyankalla.
”Mikä sen nimeksi voisi tulla?”, Felix kysyi.
”Pitääkö sillä olla nimikin?”, Amber naurahti.
”Kyllä pitää. Kunnon kylpyankalla pitää olla aina nimi!”, Rushia sanoi.
”Jos sen nimi olisi vaakku?”, Cho ehdotti.
”Näh. Liian perinteinen”, Rushia vastutti.
”Jos sen nimi olisi aamun kajo?”, Felix sanoi.
”Liian pitkä nimi”, Rushia torjui taas.
”Sen nimi voisi olla sulka”, Amber maukui.
”Ei”, Rushia sanoi. ”Hetkonen....sen nimi voisi olla Ambia! Arabian ja Amberin yhdistelmä!”
”Joo!”, kissani ja Amber huudahtivat. Siitä lähtien kumiankka tunnettiin paremmin Ambiana.

”Syökää vielä kakun loppu, ja menkää sitten nukkumaan”, sanoi kissoille. Ojensin heille mantelikakun viimeiset palaset. Kissat söivät ne ahnaasti, jonka jälkeen vein heidät suoraan nukkumaan. Amber sai nukkua tuolilla. Hän ei sanonut siitä mitään, mutta olen varma että hän ei ole tottunut nukkumaan tuolilla. Tyttö kissa vääntyili ja kääntyili kunnes lopulta hän löysi mukavan asennon ja nukahti. Huone täyttyi kissojen tuhinasta. Huokaisin väsyneenä ja menin nukkumaan.

Kaikille+
+Liikkumistarve (kaikki kissat juoksivat kilpaa veteen)
+Hygieniatarve
+Nälkätarve (kakku)
+Unitarve

Vastaus:

Kissasi suhtautuivat mukavasti Amberin tuloon, jopa ärtsyllä mielellä ollut Cho tuntui vähän piristyvän uudesta leikkikaverista. .-) Juoksukisa veteen oli jännä, kun kissojen sijoitukset muuttuivat pitkin matkaa, mutta lopulta Ivyrushia joutuikin julistamaan itsensä hiireksi. .-D Hyvä että kumiankallekin keksittiin lopulta kaikkia miellyttävä nimi! Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

Ja koska Amberin vaihtaripalkki tuli täyteen katsotaan matkalipun hinta Amberin kokemuksien mukaan (sis. myös Amberin aiempien hoitajien luona keräämät etuudet). Voit tietenkin halutessasi pitää Amberia hoivissasi vähän pidempään, jos yksi vaihtaritarina tuntuu liian vähältä. .-)

Matkahintaa alentavat tekijät:
Hoitolan ulkotiloissa kiertely: -7 penniä
Kilpailuun osallistuminen: -2 penniä
Vaihtarikissan kirjeeseen vastaaminen: -5 penniä
Raimon tapaaminen: -3 penniä
Kokemuspisteiden tienaaminen: -5 penniä
Kerhomerkin hankkiminen x2: -4 penniä
10 tavaran hankkiminen vaihtarikissalle: -5 penniä

Lopullinen hinta:
110 : 2 - 31 = 24 penniä. Voit lähteä Arabian matkalle lunastettuasi 24 penniä maksavan matkalipun ostosviekussa. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

01.07.2018 12:14
Euroviisukatsomo (kertojana simssiliini)

Heittäydyin sohvalle sellaisella vauhdilla että kädessäni olleesta avonaisesta sipsipussista lennähti pari perunalastua yli. Hapuilin hetken aikaa karanneita sipsejä jalkojeni välistä, mutta kun etsintäni eivät tuottaneet heti tulosta päätin lopulta luovuttaa. Murentukoot sohvalle ja olkoot siivouspäivän ongelma. Tänään tulisi Euroviisujen finaali, ja vanhin hoidokkini Nick halusi järjestää kunnollisen Euroviisukatsomon, joten seuraamme liittyisi muitakin kissoja ja ehkä jopa hoitajia. Kello lähestyi jo kymmentä ja vieraita alkoi pikkuhiljaa ilmaantua paikalle. Juhlien isäntä päivysti ovella ja kehotti jokaista etsimään mieluisan istumapaikan. Pitikö Nickin laittaa ilmoitukseen tapahtuman alkamisajaksi 22:00, sillä ovella joutuisi koko ajan ramppaamaan kun joku saapuisi kuitenkin myöhässä. Onneksi minä ehdin ensimmäisenä varaamaan parhaimman paikan! "simssiliini, tulisitko kanssani hakemassa limsat jääkaapista?" Pontsu tuli pyytämään. "Miksi minä?" ärähdin, sillä minusta homma oli Nickin vastuulla. Nousin vastahakoisesti ylös sohvalta ja huomasin heti miten paikalleni säntäsi kolme kissaa jotka alkoivat rouskuttaa sipsipussini sisältöä. Nyyh, menetin paikkani... Viiletimme Pontsun kanssa yleiseen keittiöön ja lastasimme jääkaapissa viilentymässä olleet kokislasit tarjottimelle. "Hienoa kun kävit hakemassa juomat! Seuraavaksi voit käydä tarjoilemassa kokislasit vieraille", Nick lausahti palatessamme Pontsun kanssa huoneellemme. Mistä lähtien Nickillä on ollut oikeus jaella minulle käskyjä? En kuitenkaan jäänyt panemaan vastaan vaan lähdin jakamaan juomia telkkarin läheisyyteen majoittuneille kissoille. Ruudulla pyöri paraikaa jokaisen maan esiintyjän esitteleminen, joten en sentään ollut missannut yhtäkään esitystä poissaollessani. Tarjottimen viimein tyhjentyessä päätin livistää paikalta ennen kuin Nick keksisi minulle jotain muuta tehtävää. Suurin osa kylään saapuneista hoitajista oli linnoittunut huoneen takaosaan varmaankin siksi etteivät peittäisi kissojen näkyvyyttä. Istahdin Tikkarisuun viereen ja harmittelin vähän huonompaa näkyvyyttä kuin aiemmalta sohvapaikaltani olisi ollut, mutta sentään Pontsun ja Oilin markkinoilta ostamassa uudessa telkkarissa oli isompi kuvaruutu kuin edellisessä TV:ssämme vaikka ei sekään sentään Markerin megatelevision kuvaruudun kokoa päihittänyt. Kuuntelin miten Tikkarisuu jutteli Nooralle siitä miten hän on seurannut Euroviisuja pienestä pitäen. "Minä en puolestani ole Euroviisuja ennen katsonutkaan, mutta Mocca ja Aamu halusivat osallistua tapahtumaan, joten pääsempä minäkin kokemaan jotain uutta", Noora selitti. "Tulet varmasti ihastumaan, Euroviisut ovat aina yksi minun vuoteni kohokohdista! Onko teillä jotain lempparibiisejä näistä kappaleista?" päätin osallistua keskusteluun. "Tykkään eniten Italiasta, mutta myös Albania, Hollanti ja Itävalta ovat hyviä", Tiksu osasi heti luetella suosikkinsa. "Hei, me ollaan samiksia, minäkin pidän Albaniasta! En tosin niinkään kappaleen takia vaan koska se laulaja on hyvännäköinen", tunnustin. Ilmeisesti minä ja Tikkarisuu olimme porukan ainoat Euroviisujen suurfanit, sillä muut eivät olleet perehtyneet etukäteen viisubiiseihin niin että olisivat osanneet luetella suosikkejaan. Yhtäkkiä Nick loikkasi TV-ruudun eteen saadakseen kaikkien huomion. "Tulostin tällaisia kaavakkeita, joissa lukee jokaisen finaalikappaleen nimi, ja viereen voitte sitten merkata minkä arvosanan antaisitte itse kullekin kappaleelle. Voimme sitten lopuksi katsoa mitkä kappaleet saavat meidän raadilta parhaimmat pisteet", Nick tiedotti ja laittoi paperit kiertämään. Ehdin saada paperin hyppysiini juuri parahiksi ensimmäisen esiintyksen alkaessa. Nick tarkkaili kiinnostuneesti Ukrainan esityksessä olevaa palavaa pianoa, ja ilmoitti haluavansa toteuttaa jotain vastaavaa joskus itsekin. "Rauhoutuhan nyt", toppuuttelin kissaani, sillä moinen kuulosti aika vaaralliselta. Mitä jos vanhuksen tasapaino vaikka pettäisi ja hän lentäisi roihuavan pianon liekkeihin! Ensimmäinen biisi tuli päätökseensä, ja merkkasin yhtään empimättä Ukrainan kohdalle numeroksi kympin, sillä pakko myöntää että esitys oli ollut tosi hieno! Kuulin miten jotkut kissat valittivat tekstitysten olevan häiritsevästi tiellä, ja joitakin tuntui ärsyttävän myös kommentaattorin hölinät. "Tekstitykset saa kyllä poiskin päältä", kaukosäätimen vieressä istuva Pontsu tiedotti. "Ei ne ole haitaksi, jatketaan vaan katselua", Toukka vakuutteli. Minusta tekstitykset ovat hyödyllisiä, sillä en olisi ymmärtänyt seuraavana soineista Espanjan ja Slovenian kappaleista yhtään mitään ilman suomitekstejä. Liettuan kaunis kappale herkisti minut, ja raapustaessani paperiini arvosanaa yritin vaivihkaa pyyhkiä kosteita kyynelten sumentaneita silmiäni. Quziin esitys ei ollut tehnyt vaikutusta, ja huomasin miten pikkukisu oli telkkarin tuijottamisen sijaan jäänyt leikkimään Nooran kissojen Moccan ja Aamun kanssa. Mukavaa että pikkuinen luo jo ensimmäisiä ystävyyssuhteitaan. Vieressäni istuva Tikkarisuu nojautui eteenpäin Itävallan esityksen alkaessa, ja muistin samassa Tiksun kehuneenkin kappaletta. Viron laulajan saapuessa lavalle kaikki kissat tuijottivat suu ammollaan Elinan väriämuuttavaa mekkoa, mikä oli kyllä komea näky hienoine animaatioineen. Seuraavaksi oli vuorossa ihanan Alexander Rybakin esitys, enkä voinut olla hymyilemättä muistellessani vuosien takaisia Allun fanituskeskusteluita Anytimen kanssa. Oloni oli jopa hieman haikea, sillä en ollut kuullut Anytimesta mitään hänen erottuaan puolisen vuotta sitten Mouruposkesta, ja Allun uusintaesiintyminen Euroviisuissa olisi ehdottomasti ollut sellainen hetki joka meidän olisi pitänyt yhdessä päästä näkemään. Allun hyväntuulinen esitys nostatti kuitenkin taas nopeasti mielialaani, ja päätin pidellä Norjalle peukkuja toivoessani maalle menestystä. Olisi aika metkaa jos Allu veisi voittopokaalin toistamiseen!

Nojauduin kyllästyneenä taaksepäin, sillä seuraavaksi alkaisi useamman tylsän biisin putki. Iso-Britannian esiintymisvuorolla tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta kun lavalle säntäsi kesken kaiken häirikkö, joka repi mikin laulajan kädestä. Olihan moinen aika törkeää käytöstä, mutta osaa kissoista tuntui enemmänkin naurattavan outo välikohtaus. Kesken Saksan esityksen Tiksu alkoi tökkiä minua, ja hän osoitti vähän matkan päässä istuvaa Nickiä, joka vaikutti liikuttuneen kappaleen sanoman takia. Riensin kissani luokse ja otin Nickin tiukkaan halaukseen. "Minullakin on ikävä Mitteriä", sanoin hiljaa kyynel silmäkulmassa. Oilikin saapui lohduttamaan isäänsä, ja minä pääsin palaamaan takaisin paikalleni. "Onko Nick kunnossa?" Tikkarisuu kysäisi ja nyökkäsin vastaukseksi. Olin varma, että Nick piristyisi pian uudelleen. Albanian esityksen alkaessa emme Tiksun kanssa irrottaneet silmiämme hetkeksikään Eugentista. Muutaman biisin päästä koitti vihdoin Suomen esiintymisvuoro, ja kaikki tuijottivat henkeään pidätellen miten Saara pyöri 360 asteen kierroksen ennen kuin hän pääsi liikehtimään lavalla vapaasti. Viimeisen kertosäkeen kohdalla kaikki hurrasivat ja lauloivat biisin mukana innoissaan suureen ääneen. Vaikka olin Suomen menestyksestä aina vähän skeptinen alkoi sillä hetkellä tuntua että ehkä voitto voisi tänä vuonna tulla. Riehakkaan Israelin esityksen jälkeen Pontsu kömpi väsyneenä syliini, ja minusta tuntui että kisu voisi uinahtaa minä hetkenä hyvänsä. Olin aivan oikeassa, sillä Irlannin rauhallinen biisi toimi oivana unilauluna. Olin jopa hieman yllättynyt siitä että Pontsu väsähti ennen Quzia. Pentu pysyi kuitenkin hyvin hereillä, sillä hän oli keksinyt uusien ystäviensä Moccan ja Aamun kanssa hauskan matkimisleikin, missä kissat jakoivat aina esityksen alussa roolit ja matkivat sitten lavalla tehtyjä liikkeitä. Myös Ivyrushia osallistui pentujen leikkiin, mutta Toukan toinen hoidokki Felix pysytteli ujompana mieluummin hoitajansa sylissä. Tiksunkin kissat olivat omissa oloissaan: Tuhka ja Nitta seurasivat esityksiä keskenään, ja Nugetti oli puolestaan sen verran vanha ettei jaksanut lähteä riehumaan pentujen kanssa. Oili puolestaan istui yhä isänsä vierellä tuijottamassa TV-ruutua.

Kun kaikki esitykset oli nähty nousi Nick reippaasti seisomaan sohvan selkänojalle ja tiedotti, että äänestystuloksia odotellessa voisimme vertailla papereihimme merkkaamiamme arvosanoja. Jotkut olivat jossain vaiheessa iltaa unohtaneet paperin täyttämisen, ja toisilla joidenkin laulujen kohdalla saattoi olla tyhjää jos siitä ei osannut muodostaa mielipidettä. Tuloksissa isänmaallisuus näkyi tietenkin Saaran biisin kannatuksena, mutta hiukan korkeammat pisteet menivät kuitenkin upealle Viron Elinalle (tai ehkä enemminkin hänen mekolleen). Myös Tanskan viikingit olivat tehneet vaikutuksen muutamaan kissaan, eikä kukaan varmasti voinut unohtaa Israelin kotkottavaa Nettaa. Quz oli pysynyt valveilla yllättävän pitkään, mutta kiinnostavan ohjelman loppuessa pennun silmäluomet alkoivat lupsua siihen malliin että Oili lähti viemään poikaansa nukkumaan. Vihdoin aloitettiin tulosten julkistaminen, ja kaikki hurrasivat aina Suomen saadessa pieniä säälipisteitä, mutta vähitellen alkoi olla selvää ettei voitto ole tulossa meille tänä vuonna. Yleisöääniin siirryttäessä tuomariston suosikit kokivat melkoisen pudotuksen kun kärjessä olleet Ruotsi ja Itävalta joutuivat tekemään tilaa yleisöä enemmän miellyttäneille Kyprokselle ja Israelille, joka lopulta julkistettiin voittajaksi 529 pisteellä. Voittajaesityksen aikana huoneessa oli varsin villi meininki kaikkien kotkottaessa yhteen ääneen Nettan kanssa. "Ehkä minäkin voisin hyödyntää eläinääniä jossakin biisissäni", kuulin Nickin suunnittelevan ääneen, ja helpotuin siitä että kissa oli ainakin toistaiseksi näyttänyt unohtaneen palavan pianon kanssa esiintymisen. Euroviisujen loputtua kello oli jo sen verran paljon että vieraat lähtivät melkein samantien tassuttelemaan väsyneinä omia huoneitaan kohti. Pontsulla on ihmeelliset unenlahjat, sillä sylissäni oleva keltainen katti oli kaikessa siinä melussa jatkanut uniaan kaikessa rauhassa. Nousin varovasti ylös sohvalta asettaakseni Pontsun nukkumaan omalle makuualustalleen. Vilkaisin samalla myös Quzin unikoria, ja huomasin Oilin käpertyneen poikansa viereen nukkumaan. "Jäätkö tänne yöksi?" Nick kysyi haukotellen. "Voisin vaikka jäädäkin", myönnyin ja heittäydyin sängylle. En kuitenkaan kätkeytynyt heti peiton alle, vaan kaivoin läppärini esiin. "Mitä sinä nyt teet?" Nick kummasteli. Kissa oli hakenut sinisen tyynynsä ja toivoi ilmeisesti minua unikaverikseen. "Pakko käydä tutkimassa tuloksia vielä Wikipediasta", tiedotin odottaessani koneen käynnistymistä. "Juurikan ne tuossa telkkarissa näki, Israel voitti", Nick muistutti. "Tiedän sen, mutta nyt myös semifinaalien pisteet on julkistettu", selitin. Nick ei oikein näyttänyt ymmärtävän pakkomiellettäni numeroihin sillä hänelle tärkeintä Euroviisuissa oli inspiroitua toisten esityksistä. Vanhus käänsi minulle selkänsä asettuessan tyynynsä päälle mukavasti köllimään. Vietin hyvän tovin Wikipediaa selaillen ennen kuin lopulta itsekin aamun jo sarastaessa kävin nukkumaan.

Nickin mielipide päivästä: "Kylläpä olikin inspiroiva ilta, sain paljon uusia ideoita! Voisin kokeilla seuraavaksi beatboxausta, ja tulitehosteita on ehdottomasti saatava. Minun täytyy kirjoittaa myös kappale isästäni, Mitteri ansaitsee sen."

Oilin mielipide päivästä: "Vaikka ilta meni suurilta osin Quzin leikkejä vahtiessa ja isää lohdutellessa oli ihan mukavaa seurata musiikkiesityksiä, vaikka enhän minä näistä asioista yhtä paljon tiedä kuin isä."

Pontsun mielipide päivästä: "Z z Z z Z . . . "

Quzin mielipide päivästä: "Olipa hauskaa, sain uusia ystäviä joiden kanssa oli kivaa leikkiä! Toivottavasti näen Aamun ja Moccan pian uudelleen!"

---

Tarpeet Quzille:
+ nukkuminen
+ leikkiminen

Vastaus:

Saat 29 penniä.

-Kasa

Nimi: Toukka

24.06.2018 16:01
Sateinen juhannus
23.6.2018
<><><><><><><><><><>

Hymyilin väsyneenä itsekseni. Olin sängssäni nukkumassa. Peitto lämmitti mukavasti ihoani kun nukuin. Tyyny oli mukavan pehmeä, samoin patjat. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin sitä, etten haluaisi herätä koskaan. Juuri kun sitä mietin pääni päälle hypähti jokin. Olennon paino sai pääni painumaan entistä enemmän tyynyyn. Uneani häirinneen olennon kynnet raapivat päätäni inhottavasti.
”HERÄTYS! NYT ON JUHANNUSPÄIVÄ!!!”, olento huusi suoraan korvaani. Silmäni rävähtivät auki. Olin erittäin ärtynyt. Vihasin kaikista eniten sitä, kun joku tuli herättämään minut kesken unien huutamalla.
”Ivyrushia! Oliko pakko herättää? Kuinkahan paljon kellokin on, varmasti vasta seitsemän....”, sanoin hieman vihaisena.
”Kello on jo 10”, sänkyni alapuolelta kuului ääni joka kuului Felixille.
”Silti älkää herättäkö minua kesken.....”, puheeni keskeytti Cho joka oli hypännyt jalkopäätyyni.
”Herätimme sinut aamupalalle. Ostimme sitä kun nukuit”, hän sanoi huolettomasti. Päässäni vilisti hieman. Nyt oli juhannus, olin nukkunut 10 ja kissani olivat käyneet kaupassa ilman lupaani. Aivoni eivät käsitelleet tiedon tulvaa hyvin.
Nousin istumaan sängylle ja räpyttelin silmiäni jotta näkisin hyvin. Huoneeni näytti yllättävän puhtaalta, aivan kuin joku olisi siivonnut...
Pääni päältä kuului älähdys. Olin unohtanut kokonaan että Rushia oli yhäkin siellä. Kohotin kädet pääni kohdalle ja nappasin pienen kollin käsiini ja laskin sen alas peitolle.
”Noniin, yksi asia kerrallaan. Antakaa minun herätellä, syökää aamupala, kertokaa kenen rahoilla ostitte sen ja jättäkää minullekkin sitä”, sanoin yhäkin väsyneenä. Nousin pois sängyltä ja aloitin aamu-askareeni jättäen kissani syömään sängylleni ’aamupalaa’ jonka myöhemmin sain tietää olevan kakkua.

Kun olin saanut aamu-askareeni tehtyä katselin kakunpalaa joka oli pöydän päällä.
”Mistä tuo tuohon ilmestyi?”, kysyin kissoiltani jotka leikkivät Felixin lankakerällä.
”Aamupalasi”, Rushia sanoi kohottaen katseensa minuun hetkeksi. Katsoin taas kakunpalaa. He olivat siis ostaneet aamupalaksi kakkua, mietin hieman väsyneenä. Otin kuitenkin kakunpalan käteeni ja aloin syödä.
Kun sain syötyä kysyin kissoiltani kenen rahoilla se oli ostettu. He vastasivat hieman noloina että minun rahoillani. Olisi pitänyt arvata. Huokaisin hieman kun kuulin sen.
”Kuulkaas, minä en ole rikas joten te ette noin vain voi ottaa minun rahaani. Plus te ette saa käydä kaupassa ilman lupaani”, sanoin ankarasti katsoen pieniä kissoja jotka näyttivät syyllisiltä.
”Me lupaamme että emme enään tee niin”, he sanoivat yhteen ääneen.
”Hyvä”, tokaisin katsoen kissojani edelleen. ”Tänäänhän oli juhannus? Voisimme mennä polttamaan kokkoa nyt kun siellä onkin niin kaunis ilma....”, heti kun sanoin sen halusin vetää sanani takaisin. Ikkunasta näki hyvin kuinka taivas täyttyi mustista pilvistä ja pian alkoi sataa kaatamalla. Isot vesipisarat rummuttivat ikkunaa armottomasti.
”Et ole tosissasi! Näin käy vain piirretyissä!”, Ivyrushia huudahti katsoessaan ulos ikkunasta.
”Noh, tänä vuonna ei sitten sytytetäkkään kokkoa”, Cho sanoi hieman harmissaan.
”Täytyy kai sitten tehdä jotain muuta”, Felix sanoi ja otti esille taas lankakeränsä. Ei aikaakaan kun kissat jahtasivat sitä innoissaan naukuen. Huomasin tilaisuuteni ja livahdin takaisin sänkyyni nukkumaan. Ei tämä nyt niin huono juhannus olisikaan, pystyn ainakin vähentämään univelkojani, mietin hetken. Sitten nukahdin.

//Aika lyhyt ja huono. Ei ollut inspii kirjoittaa enempää :/.

Tarpeet:

Chocolate chipille:
+Nälkätarve (poistaisitko kakun?)
+Leikkimistarve

Ivyrushialle:
+Leikkimistarve

Vastaus:

Eikä ollut huono. .-) Kissasipa ottivat huolen taloudesta sinun nukkuessasi kun olivat siivonneet ja vieläpä käyneet ostamassa aamupalaksi kakkua. .-D Pennejä ei tosiaan ole hyvä jättää kissojen hyppysiin, ne eivät tunnu aina ymmärtävän säästämisen päälle vaan ostavat mitä mieli tekee. Harmi että sade esti kokkosuunnitelmat, Cho vaikutti pettyneeltä. .-/ Saat 9 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Tiksu

21.06.2018 17:12
12.5.2018 EUROVIISUT!
---
"Pysykää rauhallisina! Pysykää kaikki RAUHALLISINA!" huudahdin kädet innostuneesti nyrkissä.
Sängyllä makoilevat ja toistensa korvia sukivat Nitta ja Tuhka hätkähtivät minun rynnätessäni paikalle kuin pyörremyrsky.
"Mitä?" Nugetti maukaisi raukeasti unikoristaan.
"On toukokuun paras päivä! E U R O V I I S U T!" vastasin ja olin melkein kiljua. Euroviisut olivat olleet vuodesta 2006 minulle jokavuotinen juttu, joka jaksoi aina ilahduttaa ja kiinnostaa, vaikkei rakkaan kotimaamme menestys suurta tuon kyseisen vuoden jälkeen ollutkaan.
"Mitkä euronpäivät?" Tuhka kysyi kallistaen pörröistä päätään. Nitta kehräsi huvittuneena.
"Euroviisut, eli sellainen ihmismaailman laulukilpailu, jossa Euroopan maat - sekä Israel ja Australia - kilpailevat keskenään", kerroin tohkeissani.
Tuhka huiskautti häntäänsä väheksyvästi.
"Joku hölmöjen ihmisten juttu. Ei kiinnosta."
" Älä nyt, se kuulostaa tosi hauskalta. Laulaminen on kivaa!" Nitta sanoi. Tuhka pyöritteli silmiään, mutta tyttöystävän vakuuttelu tuntui olevan riittävä saamaan hänet ainakin esittämään kiinnostunutta.
"Ai joo, onkos tämä se juttu, kun Nick kertoi järjestävänsä jotkut bileet?" Nugetti kysyi kammeten itsensä istumaan unikorinsa lämpimistä peitoista.
"Joo! Sekä hoitajat että kissat ovat tervetulleita, ja minä haluaisin teidät kolme mukaani."
"Esiintyyköhän se Amazon siellä, mistä Ella on kotoisin?" Tuhka pohti. Vaihtarikissani Ella oli lähtenyt muutama kuukausi sitten takaisin kotimaahansa pitkän vaihtarireissunsa päätteeksi. Tuhka oli selkeästi jäänyt kaipamaan miltei siskoksi tullutta ystäväänsä.
"Amazon ei ole maa, eikä valitettavasti kyllä kuulu Eurooppaankaan", vastasin naurahtaen.
"Mikä meidän biisi sitten on?" Nitta kysyi kääntäen uteliaan katseensa minuun.
"Sellainen kuin Monsters. Esittäjän nimi on Saara Aalto", kerroin. Emme juurikaan kuunnelleet kissojen kanssa musiikkia (paitsi Mau Machinen), joten nimi ei varmastikaan sanonut heille mitään.
"Aika mörköä. Noh, ehdin varmaan jatkaa torkkujani ennen lähtöä", Nugetti sanoi haukotellen isosti ja kellahti takaisin pehmoisen tyynynsä päälle. Pudistelin päätäni huvittuneena.
Olisi kiva näyttää kissoille jotain minulle itselleni tärkeää traditiota.

* * *

"Shh, nyt se alkaa! Hyss!" simssiliini sähähti. Istuimme hänen ja kissojensa huoneessa television ympärillä. Pienimmät kissoista olivat päässeet syliin katsomaan. Suloinen Mouruposken pentulisäys Quz oli varsin uneliaan näköisenä simssiliinin sylissä peittoon käärittynä.
"Dyn dynddynddydyndy dyyyyydydyyyy..." Nick hymisi viisujen tunnusmusiikin tahtiin.
"GOOD EVENING EUROPE!" huudahtivat neljä tämänvuotisten viisujen naisjuontajaa. Into kupli sisälläni.
"No kuuut iivning vaan sullekin..." Felix, Toukan kissa, kuiskasi telkkarin kajossa.
"Tiedätkö edes mitä se tarkoittaa?" Mocca sähähti vastaan.
"No totta kai, mä luen hei Englantia koulussa!" Felix murahti ylpeänä.
"Hei shhhh! Haluan kuulla", Oili kuiskasi ja hipaisi vierekkäin istuvia pentuja hännällään suulle.

* * *

Loputtomalta tuntuvien alkuseremonioiden jälkeen pääsimme vihdoin biisien pariin.
Ukrainan Melovin-nimellä kulkeva vampyyriäijä nousi euroviisumaisen ekstrasta hauta-arkustaan suorastaan kammottavasti. Aamu näytti tyrmistyneeltä, mutta monen muun silmän pennut oli nauliintuneet ensimmäisen esiintyjään.

Parin sangen mitäänsanomattoman biisin jälkeen tuli Liettuan "When we're old", joka sai kissapariskunnat suorastaan kuhertelemaan keskenään. Nitta ja Tuhkakin katselivat toisiinsa lähes yhtä ällösöpösti kuin esityksen pariskunta. Nugetti rouskutti kiusaantuneesti sipsejä. Sekin taisi kaivata rakasta Mayuta vierelleen muistuttamaan, että vielä vanhoinakin he olivat yhdessä.
Itävallan Cesár Sampson oli oikein viehättävä biisinsä kanssa, joka lukeutui omiin suosikkeihini. En nähnyt suurempaa tunnereaktiota muiden joukossa, mutta itse tykkäsin biisistä kovin.
Simssiliinin ilmeestä sen sijaan kyllä näki että nyt ollaan oikean jutun ääressä, kun hetken päästä Norjan iki-ihana Alexander Rybak nousi lavalle. Muistinkin Kasan blogista Rybak-hehkutukset aikoinaan enkä voinut olla hymyilemättä hiljaa.
Lyylikin selvästi tykästyi Rybakin efekteihin perustuvaan lavaesitykseen ja ominaiseen viulun vingutukseen.
Minä en ollut ihan niin vakuuttunut, mutta pitihän norjan ennätyksenhaltijaa nyt kunnioittaa.

Portugalin pinkkitukkaisen nukkemaisen naisen laulaessa Quz nukahti viimein nuokuttuaan puoliunessa siihen asti. Kaikki kuitenkin taisivat säikähtää aika lailla, kun seuraavan esityksen - Iso-Britannian Surien - aikana lavalle hyppi varsinainen stage invader, jonka turvamiehet raahasivat ulos. Brittinainen jatkoi kuitenkin yleisön avustuksella urheasti lauluaan. Päädyimme simssiliinin kanssa siihen tulokseen, että huutelija oli sama jätkä, joka oli piiloutunut Espanjan esityksen taustatanssijoihin muutamaa vuotta aiemmin. Quz vinkui säikähtäneenä reaktiomme takia ja Oili joutui poistumaan huoneesta rauhoittelemaan poikastaan.

Taukojen aikana yksi juontajista poistui haastattelemaan niin kutsuttuun green roomiin kilpailijoita. Nitta oli haltioissaan, kun Viron kaunis Elina lauloi oopperaäänellään Euroviisujen tunnaria. Hänet oli vaikuttanut etelänaapurimme edustajan mekkokin, johon oli heijastettu vaikka mitä hienoja kuvioita. Tuhka kihersi naurusta, kun valkoinen naaras oli ilmoittanut haluavansa samanlaisen.

Saksan laulajan isästä kertova biisi sai Nickin kyyneliin. Mitteri oli ollut varmaan paras isä, mitä kolli olisi voinut toivoa. Simssiliini rapsutteli rakasta vanhustaan lohduttavasti.
Albanian ihana Eugent oli taas valloittanut minun sydämeni, vaikken biisistä ilman tekstityksiä olisi tajunnutkaan hölkäsen pöläystä.

"Merciiii merci merciii", lauloimme kaikki yhteen ääneen Ranskan biisiä. Siinä oli kaunis sanoma, vaikken voinutkaan olla ajattelematta Overwatchin Mercy -nimistä hahmoa.
"Hon hon baguette", Pontsu mutisi biisin päätyttyä ja taputti tassujaan. Laulajat olivat kyllä olleet ranskalaisen tasoa baskeri ja patonki ulkonäöltään.
"Mitenköhän se Mercy voi nyt?" Lyyli mietti äidinvaistot pinnassa. Pienen pennun huoli oli sydäntä lämmittävää.
"Epic sax guy!" Nugetti huudahti nostaen korvansa pystyyn.
"Ei kun Tsekki, tyhmä!" sihahdin. Vanhuksella oli selkeästi yliannostus vanhoja meemejä tylsistä iltapäivän tunneistamme. Nörttihipsteri Mikolasin biisi oli aika alatyylinen, mutta onneksi suurin osa kisuista ei ymmärtänyt englantia. Nauroimme sen sijaan laulajan hienoille tanssiliikkeille reppunsa kanssa.

"Viikinkejä! Mitä kaikkea ne keksivät?" Oili ihmetteli virnistäen Tanskan GOT-hahmolta näyttävälle miehelle, jolla oli varmasti kisan komein parta, jos Serbian vanhaa huilupappaa ei laskettu.
"Euroviisut", vastasin yksiselitteisesti ja keskityin kuuntelemaan muiden kanssa mahtipontista Higher Groundia.
Seuraava artisti - tai pikemminkin maa - aiheutti kohinaa simssiliinin huoneessa.
"Australia? Mikä euroopan maa tuokin muka on?" Tuhka sähisi ja vilkaisi minuun sivusilmällä, selkeästi muistaen selitykseni Euroviisujen jonkun mielestä hiukan erikoisesta maakattauksesta.
"Australiahan on toisella puolella maapalloa!"
"Menkää takaisin koalien ja vompattien pariin!"
Närkästys Australian mukanaolosta kuitenkin unohtui pian, sillä aloimme kaikki jännittää oman biisimme menestystä. Sipsipussit kahisivat kaksin verroin, kun tärisevin tassuin kissatkin kahmivat sipsejä suuhunsa.
"Next up... Finland!"
Selostajakopin ehkä noin maailman ärsyttävin Mikko Silvennoinen sekosi aivan täysin. Postikorttivideossa Saara meni golffaamaan korkokengät ja nahkahousut päällä. Ei mikään perinteisin asu. Ehkä pitäisi joskus testata urheilukerhon kanssa.

"I ain't, I ain't, I ain't scared no more!" kailotimme yhteen ääneen Suomen biisin lopussa. Varmasti jokainen euroviisubileet väliin jättänytkin sai kuulla osansa viisuista.
"Huuhhuh!" Noora puuskahti ja taputimme kaikki Saaran esitykselle. Lavaenergia hänellä ainakin oli aina kunnossa.
"No mitä pidit..-- hei, Tuhka?" käännyin katsomaan mustaa kolliani päin, joka olikin yhtäkkiä mystisesti kadonnut takaani. Nitta oli myös tipotiessään. Nickin silmät kiiluivat pimeässä heidän paikkansa vieressä. Loin kysyvän katseen ikäloppuun kissaan.
"Lähtivät äsken."
Huokaisin syvään ja painoin kädet kasvoilleni. Pitäisikö minun nyt mennä etsimään ne kaksi rasavilliä, ennen kuin jotain pahaa sattuisi?
Pudistellen päätäni nousin seisomaan ja hipsin äkkiä huoneen ovelle, kun muut jäivät juttelemaan Saaran esityksessä odotellessaan Bulgarian Equinoxia lavalle.

Löysinkin kissat aika pian. Tuhka istui Mouruposken eteisessä häntä Nitan ympärille kierrettynä.
"Hei, minne te oikein lähditte?" kysyin astellessani kisujen luo. Nitta painoi suupieltään nenäliinalla.
"Nitalta irtosi hammas", Tuhka sanoi katsoen tarpeettoman huolissaan tyttöystäväänsä.
"No voi ei, ne yhdet karkit olikin kyllä aika sitkeitä. Sattuuko kauheasti?" kysyin nostaessani Nitan lattialta käsivarsilleni. Tuhka katseli hieman loukkaantuneena lattialta.
"Ei tässä mitään, tuli vähän verta. Ihan tuolla takana oleva hammas", naaraskissa sanoi. Nostin sen ylähuulta ja kurkkasin suuhun. Todellakin, suun takaosassa oli reikä irronneen hampaan kohdalla.
"Mutta tiedätkös mitä tämä tarkoittaa? Hammaskeiju tuo yöllä jotain kivaa sinulle!" sanoin salaperäisesti ja rutistin sileäturkkista naarasta.
"Kivaa! Kuulitko Tuhka, ehkä saan jonkin kivan lelun!" Nitta intoili. Tuhka oli hieman kateellisen näköinen, mutta hymyili kuitenkin takaisin.
"Niin. Mennäänkö nyt katsomaan niitä Euroviisuja?" se sanoi ja käänsi häntä pystyssä selkänsä.

Moldovan esitys oli juuri alkamassa, kun palasimme huoneeseen. Hauska ja tarkasti hiottu kuva-arvausta muistuttava koreografia ja iloinen itäeurooppalainen musiikki oli saanut kaikki villeiksi.
"Miten se voi olla tuossa ja tuolla takana yhtäaikaa?" ihmetteli Lyyli ja tapitti silmät suurina esitystä.

Esitykset toisensa jälkeen menivät ohi. Israelin Netta oli ollut Nitan mielestä huikea, kun hän oli saanut tietää biisin taustoista. Naaraskissa oli aina puolustamassa tasa-arvoa ja etenkin tyttöjen oikeudet olivat sille tärkeitä. Huoneessa vain kaakatettiin esityksen jälkeenkin. Biisi oli huikea! Se olikin yksi illan ennakkosuosikeista, sillä laulaja-Netasta vain huokui elämänilo ja hauskuus.
Felix oli tykästynyt heti Israelin jälkeen tulevaan Alankomaiden biisiin, joka oli minunkin yksi suosikeistani. Kunnon kantrirock -biisi oli niin "yeehaw howdy brother" kuin vain voi olla. Waylon oli ihana.
Irlannin ja Kyproksen biisit olivat myös ihan ok.
"Illan viimeisen biisin aika, miten ne nyt taas meni näin nopeasti?" simssiliini huokaisi dramaattisesti. Sisälläni kupli, kun katsoin Ermalin ja Fabrizion nousevan lavalle. Olin kuunnellut biisiä jo San Remosta lähtien.
"Al Cairo non lo sanno che ore sono adesso...." biisi alkoi.
Vaikka liveveto jäikin hieman latteaksi, olin ylpeä Metamoro -kaksikosta. Pikkuisimmat kissoista olivait jo melkein unten mailla,. kun väliohjelmat alkoivat pyöriä.

***
Rysähdin sängyllemme rättiväsyneenä. Herkkuja oli mennyt ja hauskaa oli ollut. Äänestys oli ollut hyvin jännittävä, sillä aluksi näytti siltä, että voiton veisi Itävallan Cesár.
Loppujen lopuksi voiton olikin kuitenkin napannut Israel "Toy" -biisillään. Jotkut olivat murmuttaneet hieman pettyneenä, kun omat suosikit eivät olleetkaan kärjessä, mutta kaiken kaikkiaan Nickin euroviisubileistä oli jäänyt huikea fiilis!
"I want you to know, you make this place feel like home..." Nitta hymisi puoliunessa lattialla olevilla makuualustoilla Tuhkan puhdistaessa hänen turkkiaan raukeasti. Pitäisi varmaan ilmoittaa kissa musiikkikerhoon; Nitta kun oli tykännyt selkeästi euroviisuista ja oli jäänyt vielä juttelemaan Nickin kanssa musiikistakin muiden lähdettyä.
"Kotkot, Tiksu", Nugetti mumisi ja kierähti viereeni sängyllä. Nukkukoot siinä, ajattelin unisesti.
"Kotkot, Nugettipojuseni", kuiskasin takaisin ja vaivuin jonnekin tietoisuuden ja unen rajamaille.

---
Tsiiiisus tässä meni kauan saada valmiiksi! Aloitin tyyliin euroviisujen jälkeisenä päivänä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa loppuun x---( Noh, olipa mukava sentään muistella viisuja!
Kohottaisin kisuilta nälkätarvetta ja nukkumistarvetta. Kirjoitan seuraavaksi sitten varmaan Ellan poistumistarinan.

Vastaus:

Jeij, viisutarina! Olit kivasti laittanut kerrontaa monesta eri biisistä ja haluaisin kommentoida kaikkea erikseen, mutta ehkä mainitsen tässä vain parhaiten mieleenjääneet seikat. .-D Kissat eivät paljoa tuntuneet Euroviisuista ennestään tietävänkään, suloista miten Tuhka toivoi Ellan kotimaan olevan myös mukana kilvassa. .-D Voi ei nuo mainintasi Kasan blogin Allu-hehkutuksista. XD <3 Heei, Mikko on ihan hyvä kommentaattori, ainakin jos vertaa Terry Woganiin (jonka juontoja olen joutunut kestämään katsellessani vanhoja viisuja tubesta). Harmi että Nitalle sattui kesken kaiken hammasäksidentti, mutta hammaskeijupuheet saivat hänet heti paremmalle mielelle. .-] Haha, ei mikään ihme että Nitta tykästyi Netan esitykseen, kaksikon nimetkin rimmaavat! Sinun ja Nugetin hyvänyön-kotkotukset olivat söpö lopetus tarinalle. .-) Saat 31 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

12.06.2018 17:38
Hirveää sotkua
12.6.2018
<><><><><><><><><><>

Harmaa kissani istui sängylläni lukien satua keskittyneesti. Minä ja nyrpeää naamaa näyttävä Rushia kuuntelimme tarinaa kiltisti sängyn juurelta.
”.....Ja niin Hannu ja Kerttu elivät elämänsä iloisina loppuun asti”, Felix luki ääneen tarinan lopun. Kolli kissani oli tykästynyt kirjaan jonka olin antanut hänelle muutama viikko sitten. Ivyrushiaa ei kuitenkaan tarinan kuunteleminen kiinnostanut. Miltei aina hän lähti pois kun Felix aloitti lukemisen. Tällä kertaa olin pyytänyt että toinen kissani olisi kiltisti kuunnellut tarinan loppuun. Usko tai älä mutta hän suostui.
”Se meni oikein hyvin”, sanoin Felixille katsoen samaan aikaan merkitsevästi Rushiaa.
”Juu niin menikin”, ruskea kissa sanoi poissa olevasti. ”Muutes milloin aioit kertoa, kuka tulee tänne asumaan meidän kanssamme?”, kolli kysyi yllättäen. Hämmennyin kysymyksestä. Chocolate Chipin muuttaminen luoksemme piti olla yllätys. Miten Ivyrushia tiesi siitä?
”Miten niin?”, kysyin esittäen kummastunutta. Rushia tuhahti kuuluvasti.
”Et edes myönnä sitä! Luuletko tosissasi että en ole huomannut sinun täyttävän adoption papereita tai sitä, että ostit tuon inhottavan pinkin makuualustan?”
Tässä vaiheessa Felix puuttui puheeseen satukirja kainalossaan.
”Ei pinkki ole inhottava väri”, harmaa kissani katsahti minuun samalla kun puhui, ”ja lisäksi, puhuuko Rushia totta? Jos puhut miksi valehtelet meille?”
Huokaisin surullisena. Oli väärin valehdella, mutta se olisi ollut hyvä yllätys. Vai olisiko ollut? Muistin vielä selvästi sen kauhistuksen kun kuulin olevani isosisko. En ollut silloin kaamean iloinen siitä tiedosta. Tuskin kissani olisivat olleet kaamean iloisia siitä yllätyksestä.
”Noh asia on näin; Cho muuttaa meille. Ajattelin että se olisi ollut teille iloinen yllätys, joten sen takia en puhunut siitä yhtään. Olen pahoillani”, sanoin nöyrästi katsoen molempia kissojani silmiin.
”Saat anteeksi”, Felix sanoi ja pomppasi pois sängystäni eteeni jättäen kirjan jälkeensä.
”Saat anteeksi”, Ivyrushia sanoi Felixin kaikuna. Pystyin kuulemaan hänen äänestään, että kissa ei ollut sanonut sitä tosissaansa.
”Noh menen hakemaan Chon nyt tänne. Kun tulen takaisin, saatte lahjan”, sanoin kissoille samalla kun nousin seisomaan.
”Minkä lahjan?”, molemmat kollit kysyivät yhteen ääneen.
”Se selviää silloin”, sanoin hymyillen. Sitten kävelin pois hakemaan Chocolate Chippiä.

”Tulin takaisin!”, huikkasin ovelta. Avasin oven kunnolla auki ja säikähdin näkymää hirveästi. Kaikki laatikot olivat auki ja niiden sisällöt lattialla. Sänkyni peitto oli heitetty lattialle ja tuolien tyynyt oltiin heitetty matolle, joka oli aivan ryppyisenä. Näin Rushian vähän matkan päässä minusta, joka kurkki pöytien ja tuolien alle. Kun toinen kissani näki minut, hän näytti erittäin syylliseltä.
”Kuka tämän teki?!?!”, huudahdin kauhuissani katsoen Rushiaa suoraan silmiin.
”Noh se olin minä....halusin nähdä vain niin kovasti sen yllätyksen....”, ruskea kolli sanoi soperrellen.
”Tänään ei tule mitään yllätyksiä ellei tämä sotku katoa”, sanoin kuulostaen ankaralta.
”Missä Felix on?”
”Hän ei suostunut suunitelmaani, joten hän lähti tekemään ruokaa”, Ivyrushia sanoi kuulostaen tyyneltä.
”Tekemään ruokaa ilman valvontaa!?”, huudahdin kauhuissani. Cho katseli minua kummissaan takanani. Sitä katsetta en tietenkään nähnyt, mutta pystyin tuntemaan sen selässäni.
”Siivotkaa tämä huone. Menen hakemaan Felixin”, sanoin nopeasti ja riensin pois huoneestani kohti keittiötä.

Kun saavuin keittiöön odotin pahinta. Ajattelin että Felix olisi voinut vahingossa sytyttää hellan, saada haavan terävästä veitsestä tai vaikka laittaa liikaa pippuria ruokaansa, mutta kun saavuin paikalle minua odotti yllätys. Felix olikin tehnyt vain kaali parsakaali tomaatti salaattia, johon ei tarvittu pippuria, terävää veistä tai hellaa.
”Voisitko kutsua Choon ja Ivyrushian syömään? Ruoka on valmista”, harmaa kissani sanoi erittäin rennosti joka sai minut vieläkin kummastuneeksi.
”Et saisi laittaa ruokaa yksin. Me puhumme tästä vielä”, sanoin nopeasti hänelle. Sitten lähdin takaisin huonettani kohti.

Kun tulin takaisin keittiöön perässäni Chocolate Chip ja Ivyrushia huomasin lattialla olevan kaksi täyttä ruokakuppia. Mitään sanomatta molemmat kissat takaani ryntäsivät syömään salaattejaansa. Felix katseli keittiötason päältä heidän syömistäänsä.
”Miten sinulla on noin nälkä?”, kysyin uteliaania Rushialta.
”Noh kun on etsinyt joka kolkasta yllätystä ja vielä kaupan päälle siivonnutkin, niin eiköhän siinä väsähdä ellei saa ruokaa”, Rushia tokaisi.
”Muista että me vielä puhumme siitä”, sanoin tiukasti mutta huomasin hymyileväni vasten tahtoani.
”Nämä olivat kyllä ehkä maailman vauhdikkaimmat 11 minuuttia elämästäni!”, Cho kommentoi kohottaen katsettaan ruokakupista. ”Hyvää salaattia, Felix”, hän vielä lisäsi.
”Noh....kiitos oikein paljon...”, harmaa kissani sanoi punastellen.

Tarpeet:

Ivyrushialle
+Nälkätarve (Poistaisitko kaapistani tomaatit, parsakaalin ja kaalin?)
+Liikkumistarve (tarinassa mainittiin, kuinka Ivyrushia säntäili etsiessään yllätystä)

Chocolate Chipile:
+Nälkätarve (edelleenkin tomaatit, parsakaali ja kaali)

//Aika sekava tarina :P

Vastaus:

Ivyrushiapa on nyt mennyt vaikeaksi kun hän ei viihdy Felixin satutuokioissa ja kisu pisti huoneenkin ihan sekaisin etsiessään yllätystä. .-o Chon saapuminen ei lopulta säilynyt yllätyksenä Felixille ja Ivyrushialle, mutta Cho ainakin sai vauhdikkaan alun uudessa perheessään. .-D Hyvä että Felix oli käyttänyt turvallisia välineitä soolokokkailuissaan eikä siitä koitunut ongelmia. Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

10.06.2018 14:51
Kevätjuhla

Koulun liikuntasalissa oli meneillään kevätjuhla. Oili ja Pontsu istuivat muiden valmistuvien opiskelijoiden kanssa katsomon etuosassa odottamassa valmistujaislakkiensa saamista. Nick istui salin keskiosassa pidellen lapsenlastaan Quzia sylissä. Pentu kiemurteli tylsistyneenä yrittäen päästä vapauteen, mutta Nickin otteesta ei noin vain päästy karkaamaan. Myös Pia oli saapunut seuraamaan tyttärensä valmistujaisia. Stiina oli jättänyt tällä kertaa sukukokouksen väliin, sillä hän oli vähän häpeissään siitä että oli itse keskeyttänyt aiemmin koulunkäynnin. Salissa käynyt kevyt puheensorina hiipui simssiliinin kävellessä esiintymislavalle. Tyttö asteli mikrofonin taakse ja veti syvään henkeä ennen kuin aloitti tervetuliaispuheen. simssiliini ei ollut tällaisten esiintymistilanteiden ystävä, mutta koulun rehtorin ominaisuudessa hänelle kuului tällaisia ikävämpiäkin velvoitteita. Pieni ramppikuume helpotti onneksi simssiliinin päästessä vauhtiin, ja puheen päätyttyä hän sai raikuvat aplodit. simssiliini peruutti mikin takaa pois ja kaatoi siinä samalla vahingossa takanaan olleen nuottitelineen, joka oli odottamassa seuraavana esiintyvää musiikkikerhoa. Taputukset vaihtuivat pieniin naurunpyrskähdyksiin simssiliinin kumartuessa keräämään lavalle levinneitä papereita. Se siitä tyylikkäästä esityksestä... Nick tyrkkäsi Quzin Pian syliin rientäessään lavaa kohti. Hänen olisi tarkoitus laulaa ja soittaa pianoa. Myös Pontsu asteli lavalle ja istahti hyvän ystävänsä Viivin viereen. Keltaisilla kissoilla oli kummallakin tassuissaan kitarat. Rummuista huolehti puolestaan Tiuku. Musiikkikerholaiset olivat treenanneet monta kertaa kevätjuhlaa varten soitettavaa kappaletta, mutta joitakin jännitti siitä huolimatta nousta lavalle, sillä tämä olisi monelle ensimmäinen kerta yleisön edessä. Nick oli kuitenkin jo vanha konkari, olihan hän järjestänyt kerran isänsä kanssa ihan oikean konsertin! Kerholaiset soittivat alkavan kesäloman kunniaksi tulkintansa Thirsty Mercin "In The Summertime" -kappaleesta. Pian sylissä istuva Quzkin kiinnostui musiikkiesityksestä. Ennen lakituksen alkamista nähtiin vielä tanssikerholaisten esitys, mutta sitten oli simssiliinin jälleen aika astua lavalle. Hän kantoi käsissään pientä pinoa mustia valmistujaislakkeja, jotka tulisi jakaa valmistuville kissoille. Tänä keväänä koulusta ei valmistunut kovinkaan montaa opiskelijaa, joten pian tuli Oilin ja Pontsun vuoro noutaa lakkinsa. Oili kutsuttiin lavalle ensin aakkosjärjestystä noudattaen. Kisu kipusi reippaasti lavalle, missä simssiliini asetti ensin tämän päähän valmistujaislakin, ja sitten Oilin tassuihin tyrkättiin vielä todistus ja kaunis vaaleanpunainen ruusu. Oili niiasi kevyesti ennen lavalta poistumistaan, ja yleisö taputti kohteliaasti. Nick ja Pia taputtivat suureen ääneen ollessaan ylpeitä tyttärestään. Nickin sylissä ollut Quz onnistui livistämään Nickin sylistä tämän höllentäessä otettaan päästäkseen taputtamaan, mutta vanhus ei edes huomannut asiaa seuratessaan niin innokkaasti lavan tapahtumia. Oilin jälkeen Pontsu toisti saman rituaalin, ja kissan palattua takaisin istumapaikalleen tämän oli heti kurkattava päättötodistuksen numeroita. Kisu huokaisi helpotuksesta nähdessään matematiikan arvosanan olevan kaksi tähteä. Toisen vuoden kokeen matematiikantehtävä oli mennyt Pontsulta ihan pieleen, mutta onneksi keskiarvo riitti silti hyvään päättötodistusnumeroon. Kun kaikki valmistuvat opiskelijat oli lakitettu laulettiin yhdessä "Gaudeamus Igitur", minkä jälkeen lavalle asteli 2016 vuonna Mouruposken koulusta valmistunut Cinna pitämään puheen. Oili hymyili rohkaisevasti ystävälleen, mutta Cinna oli sen verran reipas ettei häntä jännittänyt pieni esiintyminen lainkaan. "Muistan vielä kuin eilisen päivän kun valmistuin itse tästä samasta koulusta kaksi vuotta sitten", Cinna aloitti puheensa jakamalla muistojaan omilta kouluajoiltaan. Kesken kaiken Pontsu tajusi jonkun kiskovan häntä hännästä, ja kumarruttuaan katsomaan penkin alle huomasi kissa Quzin saapuneen paikalle. Pontsu nosti poikansa syliin, ja Oili loi kummastuneita katseita isäänsä päin, sillä hehän olivat sopineet että Quz istuisi isovanhempiensa kanssa. Oili ja Pontsu yrittivät keskittyä Cinnan puheeseen parhaansa mukaan, mutta se oli vähän vaikeaa kun Quz halusi leikkiä vanhempiensa valmistujaislakista roikkuvalla nyörillä, jonka päässä roikkui pieni tupsu. Puheensa lopuksi Cinna vielä onnitteli valmistuvia opiskelijoita ja kehotti kaikkia seuraamaan unelmiaan. Kevätjuhlan lopuksi laulettiin vielä suvivirsi. Oili ja Pontsu katsahtivat hymyillen toisiaan. Koulu oli vihdoin ohi ja nyt olisi aika suunnata kesäloman viettoon!


Nickin mielipide päivästä: "Oih, olemme Pian kanssa niin ylpeitä koulusta valmistuneesta tyttärestämme! Hienoa että Oili kävi koulun loppuun saakka, vaikka välillä häntä saikin olla patistelemassa opintojen suhteen."

Oilin mielipide päivästä: "Vihdoin koulu on suoritettu ja olen vapaa! En kyllä aio painostaa Quzia koulun suhteen hänen kasvaessaan niin kuin isä minua, poika päättäkööt itse mitä haluaa tehdä."

Pontsun mielipide päivästä: "Onpa hyvä fiilis kun saan kannatella päässäni valmistujaislakkia, aivan loistava palkinto kahden luokan suorittamisesta! Melkein sääli että opinnot ovat nyt ohi.

Quzin mielipide päivästä: "Kevätjuhlien ohjelma olisi saanut olla vähän monipuolisempaa, ihan tylsiä sellaiset puheet jolloin lavalla ei tapahdu mitään... "

---

Päätin ennen Euroviisukatsomotarinaa tehdä pienen tarinan Pontsun ja Oilin koulusta valmistumisen kunniaksi. Ei tarvekohotuksia tällä kertaa. .-)

Vastaus:

Saat 13 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

03.06.2018 21:23
Kevätmarkkinatarina (melkein kaksi kuukautta myöhässä.. .-D)

simssiliini oli kissoineen suunnannut kevätmarkkinoille. Jopa pikkuinen Quz oli otettu mukaan, ja pentu matkusti isänsä reppuselässä, sillä pojun omat tassut eivät vielä kantaneet kunnolla. Maukulaisten perheen uusin jäsen oli saanut jo silmänsä auki, ja Quz tarkkaili uteliaana eteensä avautuvia maisemia. Myös adoptiossa majailevat Pia ja Stiina olivat lähteneet mukaan lisäavuksi. Tänään olisi Nickin vuoro päivystää myyntikojulla, ja Pia oli lupautunut tulemaan kumppaninsa seuraksi ylläpitämään kojua. Stiina kulki puolestaan kaksoissiskonsa rinnalla, sillä Oili suunnitteli tekevänsä tänään hankintoja poikaansa varten, ja Stiina oli lupautunut Pontsun lisäksi kantoavuksi ostosten kuljettamisessa hoitolalle. Muutenhan simssiliini auttaisi, mutta hänellä menee koko päivä ennustusteltassaan. Hoitaja oli nimittäin varta vasten järjestänyt kevätmarkkinoita varten pienimuotoisen ennustuksen. Kevätaurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta ulkona oli vielä varsin viileää ja Oili oli huolissaan Quzin tarkenemisesta. "Olisi pitänyt ottaa joku vaate tai viltti mukaan, mitä jos pikkuinen nyt vilustuu?" Oili hössötti äidillisesti. "Minä ei palelal", Quz ilmoitti isänsä reppuselästä alkeellisilla puhetaidoillaan. Pentu osasi jo tavallisten kisumiukaisujen lisäksi tuottaa ymmärrettävääkin puhetta, mutta välillä pikkuisella meni kieli ihan solmuun, joten harjoiteltavaa riittäisi vielä.

Kissalauman kulkiessa keskustaa kohti simssiliinin johdolla Nick mietti itsekseen miten viimeaikaiset tapahtumat olivat tuoneet koko kissaperhettä lähemmäksi toisiaan. Vaikka Pia ja Stiina asuivat nyt adoptiossa ei se tarkoittanut etteikö heitä pääsisi näkemään yhtään tavallista harvemmin. Kolli oli myös äärimmäisen ylpeä lapsenlapsestaan, ja itse asiassa Quz oli yksi niistä syistä miksi perhe oli niin usein koolla, sillä Pia tuli melkein joka päivä katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan, ja pari viikkoa sitten perheen ja läheisten kesken järjestetyt pienimuotoiset ristiäiset olivat keränneet kokoon oikean sukukokouksen. Nick hymähti muistellessaan miten vielä silmät ummessa olleen pentukissan otsalle tiputetut pari vesipisaraa olivat saaneet vauvan itkemään hysteerisesti aivan kuin pentu olisi ollut suuremmassakin hädässä. Oili ja Pontsu olivat käyttäneet paljon aikaa poikansa nimen suunnitteluun, eivätkä he halunneet paljastaa nimeä kenellekään ennen ristiäisiä. Nick oli kuitenkin onnistunut saamaan juhlia edeltävänä iltana Pontsun kiinni tämän kutsuessa vauvaa Quziksi leperrellessään pikkuiselle. Tajuttuaan mokansa Pontsu oli painottanut ettei Nick saisi missään nimessä juoruta asiasta eteenpäin, sillä Oili harmistuisi jos heidän suunnittelemansa nimen julkistamistilaisuus ei menisikään niin kuin he olivat kaavailleet. Nick lupasi pysyä vaiti, mutta hän ei voinut olla hymyilemättä koko loppuiltaa saadessaan kuulla ensimmäisenä lapsenlapsensa nimen. Nick oli ennen kaikkea innoissaan siitä, että Quzilla tuntui olevan nuoreen ikäänsä nähden hyvä musiikkimaku, sillä pentu innostui aina Nickin soittaessa tälle hänen ja Mitterin tekemää CD-levyä.

Nick havahtui mietteistään takaisin nykyhetkeen lyödessään päänsä johonkin. Vanhus mätkähti nurin ja huomasi, että oli kävellyt ajatuksissaan myyntikojua päin. "Apua, maanjäristys!" kojun heilahtelusta pelästynyt Lyyli kiljaisi ja loikkasi hoitajansa syliin hakeakseen turvaa. Neppu kumartui selvittääkseen kojun heilahduksen aiheuttajaa, ja päätään pitelevä Nick osui hetkessä hänen silmiinsä. "Ei huolta, joku hupsu vanhuskissa vain törmäsi kojuun. Saisiko herralle olla jotakin?" Neppu kysäisi leveästi hymyillen. "E-ei kiitos, minun täytyy tästä suunnata omalle kojulleni", Nick tiedotti kompuroidessaan jaloilleen. Hänkö muka hupsu vanhus... Nick kiirehti muiden perään heidän oman myyntikojunsa luokse. Muut olivat jo ehtineet aloittaa tavaroiden asettelun myyntipöydälle. "Älä laita sitä valtavaa mansikkakakkua etummaiseksi, se peittää takanaan olevat tavarat kokonaan. Laitetaan isoimmat tavarat taakse ja pienet eteen", Oili ohjeisti Pontsua. "Mutta minusta näkyvällä paikalla oleva herkullinen kakku voisi houkutella paikalle asiakkaita", Pontsu puolusti ideaansa. "Täytyy sanoa että olen kerrankin samaa mieltä Pontsun kanssa", Nick hymähti, sillä kissa oli perheen suurin herkkusuu. "Täytyykö teidän miesten ajatella aina vatsanne kautta?" Pia naurahti. Markkinatapahtumat olivat aina olleet Pian suosikkeja, sillä hän muisti yhä miten he olivat nuorina pentuina Nickin kanssa tavanneet ensikertaa syysmarkkinoissa vuonna 2010. Nälkäinen Nick oli Pian suklaanruskeaa turkkia silmäillessään sanonut ajatuksissaan ääneen voivansa syödä naaraskissan, ja tästä oudosta kommentista heidän juttunsa oli tavallaan alkanut. Asian muistelu sai vielä näin vuosiakin myöhemmin Pian tassut vähän hyytelöitymään. Toivottavasti Nick pitäisi hänestä vielä silloinkin kun ikä haalentaisi hänen turkinsävyään...

Lopulta myyntikoju oli saatu kuntoon, ja Pontsu, Oili, Stiina sekä isänsä reppuselässä matkaava Quz lähtivät talsimaan markkina-alueella shoppailun merkeissä. "Mitä olet tarkalleen ottaen suunnitellut Quzia varten?" Pontsu tiedusteli. "Ruokaa, leluja, pehmusteita, siisteys- ja hygieniatarvikkeita... Ihan kaikkea. Voimme tarvittaessa jatkaa ostosten tekoa Marketin puolella jos nämä myyntikojut eivät vastaa kaikkiin tarpeisiimme", Oili ilmoitti. "Puuh, tuon luettelemasi ostoslistasuunnitelman jälkeen minua alkoi uuvuttaa jo nyt vaikkemme ole ostaneet vielä edes mitään", Stiina huokaisi. "Hei, haluan pojalleni vain parasta", Oili huomautti. "Antoiko simssiliini sinulle tarpeeksi rahaa mukaan?" Pontsu kysyi. "Ihan kelposumman, ja otin mukaani myös joulukalenterista saamamme 'marketin ostokset puoleen hintaan' -kupongin", Oili tiedotti, joten pennien puute ei ainakaan koituisi ongelmaksi. Kissat seisahtuivat miettimään mille kojulle suuntaisivat ensimmäisinä. Adoption kissojen pitämästä ruokakojusta ilmaan leijaileva herkullinen tuoksu houkutteli Pontsua, mutta Oili ja Stiina olisivat olleet kiinnostuneempia Neppun ja Lyylin ylläpitämästä Lelulandia-kojusta. "Totototo", Quz alkoi yhtäkkiä jokeltaa osoittaen Joikan narunvetopöytää kohti. Ilmeisesti kevyessä tuulessa liehuvat värikkäät narut olivat herättäneet pikkuisen huomion. Kissat saapuivat Joikan kojun eteen, ja keltaturkkinen Joika kehotti heitä valitsemaan haluamansa narun. "Ytekshäntosta", Quz ilmoitti reippaasti Oilin ojentaessa viiden pennin maksua Joikalle. Narusta kiskaistessa pöydälle tipahti kummallisen värinen mato. "Hyi, ei kai se ole oikea?!" Stiina kirkaisi, ja Oilikin otti muutaman askeleen taaksepäin. "Heh, ei tietenkään, se on pelkkä lelu", Joika naurahti tyttöjen ötökkäkammolle ojentaessaan värikkään toukan Quzille. Pentu puristi pienet tassunsa madon ympärille ja näytti kiintyneen uuteen leluunsa heti. Pontsu sanoi Joikalle näkemiin tyttöjen karistua matokammoisina paikalta aikaisemmin.

Seuraavaksi suunnattiin Neppun kojulle. "Onpa veikeitä sieniä! Ostetaanko yksi leluksi Quzille?", Pontsu innostui nähdessään löllösienet. "Kuitenkin haluat vain itsellesi lisää leluja", Oili hymähti hupsulle kumppanilleen. "Löllösienet maksavat vain kolme penniä kappale", myyjänä toimiva Neppu mainosti. "Otetaan yksi kummallekin pojalle", Oili lausahti ja lastasi sienet Stiinan kannattelemaan ostoskassiin. "Tuleeko jotain muuta?" kassan takana työskentelevä Lyyli kysyi reippaasti. "Minusta tuo jättisateenvarjo rakastuneille on kuin teille tehty", Stiina kommentoi osoittaen sanansa siskolleen ja tämän kumppanille. "Eikös meillä ole jo kotona tuollainen samanlainen", Pontsu muisteli. "Sinä se et ole yhtään romanttinen! Minun on varmaan pakko ostaa sateenvarjo ihan vain tuon nimen takia, viis siitä vaikka meiltä löytyisi jo samanlainen", Oili ilmoitti ja nappasi punaisen sateenvarjon tassuihinsa. Pontsun reppuselässä matkaava Quz alkoi nykiä isäänsä niskakarvoista saadakseen tämän huomion, ja poju osoitti myyntipöydällä olevaa MP3-soitinta kohti. "Oletko kiinnostunut ämpästä?" Pontsu varmisti, ja pikkuinen nyökäytti päätään. Niin ostoskassiin päätyi myös MP3-soitin. Oili ja Pontsu puntaroivat vielä hetken minimatkatelevision hankinnan kohdalla. Kyllähän heidän huoneessaan oli jo telkkari, mutta tässä olisi isompi ruutu... Lopulta kissat päätyivät ostamaan uuden telkkarin silläkin uhalla että simssiliini saisi hepulin. "Ostoksenne tekevät yhteensä, ööh... en minä osaa laskea tätä, auta Neppu!" Lyylille iski pieni paniikki. "Juuri tämän takia laitoin sinut kouluun, opit sitten vähän enemmän matematiikasta ja laskuista", Neppu selitti hoidokilleen palveltuaan asiakkaita.

Kissat pyörähtivät vielä Adoption kokkikerholaisten kojulla tekemässä herkkuostoksia, ja siinä vaiheessa kaikkien vatsoja oli alkanut jo kurnimaan. Hyvä että nälkä osui juuri tähän väliin, sillä juuri ostetut ruuat pääsisivät heti hyötykäyttöön! Kissat löysivät vapaan istumapaikan huvipuistolaitteiden edustalla olevalta penkkiriviltä, ja Oili, Pontsu sekä Stiina alkoivat kukin litiä omaa pirtelöään. Quzia ei tietenkään oltu unohdettu, sillä Oili oli pakannut mukaan vähän vauvamaitoa tuttipulloon. "Mouruposki varmaan oletti teidän saavan tyttöpennun kun oli varannut tuollaisen vaaleanpunaisen vauvasetin", Stiina naureskeli Oilin juottaessa maitoa pikkuiselle vaaleanpunaisesta tuttipullosta. Pentu jaksoi juoda puolet pullon sisällöstä. Pontsu ryysti suklaapirtelönsä loppuun ja kysyi minne porukka suuntaisi seuraavaksi. He olivat ehtineet jo kiertää kaikki myyntikojut läpi, joten markkinoilla ei olisi enää mitään uutta nähtävää. "Emme löytäneet Quzille läheskään kaikkea tarvittavaa, joten meidän on mentävä jatkamaan ostoksia Marketin puolelle", Oili tiedotti. "Meidän pitäisi varmaan poiketa simssiliinin luona kertomassa suunnitelmasta jotta hän tietää missä olemme", Pontsu pohti, ja kissat suuntasivatkin markkina-alueelle pystytettyä ennustajan telttaa kohti. "Tervetuloa kurkkaamaan tulevai... ai, tekös sieltä vain tulittekin", simssiliini lausahti kissojen astellessa telttaan. "Voisit olla vähän iloisempi meidät nähdessäsi", Pontsu huomautti. "Tiedän, toivoin vain että olisin saanut asiakkaita. Nämä tassutulkinnat taitavat olla samanlainen floppi kuin ystävänpäiväksi suunnittelemani rakkausennustukset", hoitaja huokaisi. "Jos sinulla kerran on aikaa niin voisit vaikka tehdä nimianalyysin Quzille", Oili huomautti, ja pentukin innostui asiasta. "Se ei oikeastaa kuulu markkinavelvollisuuksiini, mutta samapa tuo", simssiliini mutisi ja otti esille kirjoitusvälineet. "Minullekin tehtiin joskus nimianalyysi", Stiina muisteli. "Joo, nimianalyysin rakenne on vähän muuttunut niistä ajoista", simssiliini puheli samalla kun kirjoitti analyysia paperille. Kissat seurasivat ennustus-simssiliinin pohdiskelevia ilmeitä tämän raapustellessa tekstiä paperille. Ennustuksen valmistuttua simssiliini ojensi paperin Quzille. "Eihän tässä ole mitään järkeä. Millä tavalla Zebra muka kuvaa Quzia? Eikä tuo Quibus edes tarkoita mitään", Oili dissasi ennustajan työtä. "Yritäpä itse keksiä adjektiiveja jotka alkavat Z- tai Q-kirjaimilla", ennustus-simssiliini puolustautui. "Noh, ainakaan emme maksaneet tästä mitään kun ennustus tuli ilmaisena joulukalenterista", Pontsu muistutti. Kissat tiedottivat teltalta lähtiessään käyvänsä seuraavaksi ostoksilla Marketissa, ja hoitaja käski olla tuhlaamatta kaikkia pennejä.

"Maksoivatko ostoksenne todella 322 penniä?!" simssiliini huudahti kovaan ääneen. Kello oli jo sen verran paljon että oli aika pistää myyntikojut kiinni, ja Oilin, Pontsun, Stiinan ja Quzin saapuessa valtavan ostoskassimäärän kanssa simssiliini arvasi että rahaa oli palanut, mutta Oilin kertoessa ostosten yhteissumman oli hoitaja pöyristynyt. "Minähän sanoin että aion ostaa Quzia varten tavaroita. Tein myös hankintoja muillekin, ja muistatko kun lupasit että minä saan päättää mitä syömme, joten ostin varastoon paljon kasviksia ja muuta terveellistä ruokaa. Ja saimme ostokset sentään puoleen hintaan, joten maksettavaa tuli vain 161 penniä", Oili selitti. Nick alkoi nopeasti kertoa heidän kojullaan vierailleista asiakkaista siirtääkseen hoitajan huomion muualle. "Neppu, Toukka ja Mantsu käväisivät ostoksilla meidän kojulla, mutta muuten oli aika hiljaista. Asikkaita ramppasi varmaan ahkerimmin Joikan narunvetopöydän luona", Nick kertoi huomioitaan. "Kävi täällä sentään enemmän asiakkaita mitä minun teltallani", simssiliini laski. Tämä olisi kevätmarkkinoiden viimeinen päivä, joten myymättä jääneet tavarat olisi kuljetettava pois markkina-alueelta. Jokunen tuote jäi myymättä, mutta simssiliini suunnitteli lahjoittavansa loput tavarat adoption kissoille. Kannettavaa oli melkoisesti, kun kojutavaroiden lisäksi hoitolalle piti kuljettaa myös kaikki Oilin ja Pontsun tekemät ostokset, mutta onneksi Pia ja Stiina olivat myös avustamassa.

Illalla simssiliini siirsi heti musiikkia Quzin uudelle ämpälle. Hoitaja soitti kannettavalta tietokoneeltaan pätkiä musiikkikappaleista, ja pentu sitten joko nyökäytti hyväksyvästi tai torjui valinnan pudistelemalla päätään. Nick kehräsi tyytyväisenä Quzin halutessa ämpälleen kaikki Mitterin ja Nickin biisit. simssiliini yritti tarjota pennulle myös joitakin omia suosikkikappaleitaan, mutta Quz ravisteli näille päätään niin villisti että oli tipahtaa sängyltä. "Eiköhän siinä ole tarpeeksi musiikkia yhdelle kertaa", pennun sängynreunalta viime hetkellä putoamiselta pelastanut Pontsu lausahti. simssiliini nykäisi ämpän irti USB-liittimestä ja ojensi soittimen pennulle, joka alkoi innoissaan näprätä laitetta. Pontsu näytti nopeasti pojalleen play-nappulan ja auttoi asettamaan kuulokkeet pikkuisen korviin, ja hetken päästä Quz jammailikin ensimmäisen musiikkikappaleen tahdissa. Nick tajusi Quzin hyräilystä pennun kuuntelevan paraikaa hänen säveltämäänsä diabetes-laulua, eikä Nick voinut olla ylpeämpi. Hänestä oli hienoa, miten hänen sanoittamaansa musiikki oli siirtynyt uuden sukupolven kuunneltavaksi.


Nickin mielipide päivästä: "Olipa mukava viettää melkein koko päivä vaimoni kanssa kahdestaan kojulla päivystäessä. Ihan tuli mieleen ensitapaamisemme. <3"

Oilin mielipide päivästä: "Suotta simssiliini minulle ragesi ostoksista, tein vain tarpeellisia hankintoja. Vihdoin sain ostettua myös kasviksia kaappiimme, tästä lähtien meillä syödään terveellisesti!"

Pontsun mielipide päivästä: "Jopas oli päivä, tassuihin sattuu ostoskassien kanniskelun jäljiltä ja niskaakin särkee kun Quz istui pääni päällä melkein koko päivän..."

Quzin mielipide päivästä: "Oli jännää nähdä uusia paikkoja! Sain myös kaikkia kivoja leluja ja oman ämpän, jee!"

---

Tarpeet:

+ liikkuminen Oilille ja Pontsulle (kuljeskelu markkina-alueella ostoskasseja kanniskellen)
+ nälkä Quzille, muilla tarve onkin jo täynnä (tuttipulloon jäi vielä juomaa, poista pirtelöt)

Vastaus:

Saat 37 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2018 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com