Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: simssiliini

12.10.2019 14:38
Retki

simssiliini oli keksinyt kissoineen käydä pyytämässä aiemmin viikolla saapuneita alienkissoja tervetuliaispiknikille. Galaxy ja Rex olivat kuitenkin seikkailemassa jo joidenkin muiden hoitajien luona ja Sylvi ilmoitti jäävänsä mieluummin päivätorkuille, mutta Espique, Hipsuli ja Light olivat vastanneet kutsuun myöntävästi. Ulkona oli tuulista, mutta sentään aurinko paistoi muutaman sateisenharmaan päivän jälkeen, joten ulkona oli mukava tassutella. Porukka kulki hautausmaan ohi ja siitä matka oli jatkunut Naukukukkulalle. Mourukissat esittelivät alieneille paikkoja simssiliinin ottaessa eväitä esille. Naukukukkulan järven rannalla olevasta vaahterasta lenteli tuulen mukana kirkkaita keltaisia ja punaisia lehtiä puun juurelle levitetyn purppuranpunaisen viltin päälle. Mukana oli kaikenlaisia herkkuja hattarasta jäätelöön, ja kaiken kruunasi valtava hyytelökakku! "Tulkaahan syömään", simssiliini huuteli, ja kissat kerääntyivät viltille istumaan. Light nappasi tassuihinsa pienen pehmisjäätelön ja Espique alkoi samantien lipoa banaanimansikan makuista jäätelöpuikkoa. Suurimman kolmipalloisen jätskiannoksen itselleen ehti omia Ruu. Oili, Stiina ja Hipsuli söivät mieluummin hattaraa. Kun simssiliini oli vielä jakanut hyytelökakun kuuteen osaan päästiin herkuttelu kunnolla aloittamaan. "Kiilteleepä turkkisi kauniisti, mitä aiheita olet käyttänyt sen hoitoon?" Oili hämmästeli tuijotellessaan haltioissaan Lightin auringossa kimaltelevaa turkkia. "En mitään, se vain on luonnostaan tuollainen", Light vastasi. Pentu kohotti katseensa taivaalla hohtavaan aurinkoon potien hetken aikaa koti-ikävää, mutta hän päätti sysätä surulliset ajatukset muualle. Onneksi hänen kotinsa näkyi paljain silmin tänne maahan asti, toisin kuin muiden alieneiden kotiplaneetat. Stiina huomasi vilkuilevansa vaivihkaa Espiquea, ja poikakissan vastatessa hänen katseeseensa tunsi Stiina punastuvansa. Espique laski nopeasti katseensa ruoka-annokseensa ja tunki lisää hyytelöä suuhunsa. Alienkissojen saapuminen toi Stiinan mieleen edelliset vaihtarit ja Ragen, jonka kanssa hänellä oli ollut lyhyt suhde. Eron hetki oli jättänyt arven ja Stiina soimasi itseään siitä että tuntui jälleen kiinnostuvan uudesta vain väliaikaisesti Mouruposkessa viipyvästä kissasta, miksi hän ei voinut ihastua kehenkään hoitolan asukkiin? Stiina ravisteli päätään karkottaakseen ajatukset muualle, hänhän ei aikoisi tehdä uudestaan samaa virhettä ja aloittaa suhdetta kenenkään alienkissan kanssa. Hipsuli hämmästytti puolestaan Ruuta. "Odotat kovasti erään sinulle läheisen kissan kotiinpaluuta", Hipsuli ennusti. "M-miten sinä arvasit?" Ruu hämmästeli. "En arvannut, vaan osaan ennustaa", Hipsuli vastasi silmäänsä iskien. "Sittenhän voisit avustaa simssiliiniä ennustuskojun kanssa, menisi ehkä kerrankin oikein jotkut hänen tekemänsä ennustukset", Ruu naurahti simssiliinin mulkoillessa kaksikkoa. Vaikka aurinko paistoikin alkoi kaikille tulla nopeasti kylmä viileässä syysilmassa, joten pian eväiden syömisen jälkeen oli jo aika kerätä kamppeet ja palata hoitolalle.

Oilin mielipide retkestä: "Olen varma että Light yrittää puijata minua, pakkohan hänen on jotain tököttiä ollut laittaa turkkiinsa..!"

Ruun mielipide retkestä: "Hipsuli, Espique ja Light vaikuttavat mukavilta, toivottavasti pääsen pian tapaamaan muutkin alienit! Ja Hipsuli on oikeassa, odotan kovasti erään tietyn saapumista..."

Stiinan mielipide retkestä: "En ole ihastunut, en ole ihastunut, en ole ihastunut..! *miettii Espiquea ja tuntee perhosia vatsassa* ÄÄÄÄ näin ei pitänyt käydä!"

---

Sori Stiina, tarviin alienkissanpentuja, joten joudut nyt uhrautumaan... x-) Tämä oli tällainen nopsasti rustattu pikatarina, teki mieli kirjoittaa vähän alieneista ennen Quzin matkatarinan tekoa joten päätin yhdistää alienit ja tämän viikon teeman. Lahjapalkkeja kohottaisin tarinassa esiintyneille Lightille, Espiquelle ja Hipsulille. .-)

Tarpeet kaikille:
+ Nälkä (poista 3 hattaraa, 3 jäätelöä ja hyytelökakku)
+ Liikkuminen (kävely)

Vastaus:

Saat 8 + 5 = 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

05.10.2019 17:12
//juuh ja tällä kertaa halusin tehdä tarinasta vähän ööh, pidemmän?? :D//

Vastaus:

Huomasin. .-D

-Kasa

Nimi: Kirsikka

05.10.2019 17:10
Luku 7


Shiran koulupäiväkirja

To koulupäivä 4

Olin herännyt Nalan töytäisyyn. "S'ila, t ä n ää n aloitan koulun!" Nala hihkaisi. "Nala, osaat Ä- ja S-kirjaimen. Onnea!" onnittelin. "Tied ä n. Mutta t ä n ää n aloitan koulun! Minulla on aineina matikka, lanska ja kuvataide." Nala jatkoi. "Kiva." sanoin. Menimme herättämään Kirsikan. "Koulu koulu koulu!" nauimme ja hypimme hoitajamme päällä. "Juu, nousen koko ajan." Kirsikka rauhoitteli ja nousi toosi hitaasti ylös. Kirsikan tehtyä aamutoimeet olimme jo ovella. "No, älkää innostuko liikaa. Säästäkää energianne kouluun." Kirsikka naurahti avatessaan oven ja mä ja Nala ampaistiin ulos.
Mentiin kouluun. Pihalla me hyvästeltiin Kirsikka ja kaksistaan menimme sisälle. "T ä n ää n meill ä on taitoaine, matikka ja luokailu." Nala luetteli katsoessaan lukujärjestystä. "Meidän pitää nyt mennä eri luokkiin, haluatko kirjoittaa koulupäiväkirjaani?" kysyin. "Vaikka." Nala vastasi. "Voit kirjoittaa sitten kun oon itse kirjoittanut tän päivän." kerron ja sitten me eroamme. Menen kotitalouden luokkaan. Saimme tietää, että tekisimme teeleipiä. Otin jauhot, porkkanan, juuston, maidon ja rasvan. Raastoin porkkanan ja juuston. Sitten sekoitin kaikki ainekset paistinlastalla. Levitin pellille taikinan ja paistoin sen uunissa vartin. Sillä aikaa teimme tehtäviä. Otin välineidentunnistustehtävän. Ensimmäisen tiesin heti, se oli vatkain. Seuraava oli paistinpannu ja seuraava sauvasekoitin. Sitten oli jotain, mitä en tunnistanut. Se oli se väline, jota pyöritetään taikinan päällä, että siitä tulisi litteä. Kysyin opelta, ja hän sanoi, että se oli kaulin. Kirjoitin sanan paperille.  Sitten tunnistin vielä siivilän. Katsoin kelloa, ja se näytti, että teeleipäni olisi pian valmiita. Menin uunin luo, ja ne näyttivät kivan kullanruskeilta. Otin ne uunista ja siirsin ne varovaisesti leipäkoriin. Sitten saimme syödä. Söin yhden leivän ja kävin kysymässä opelta: "Saanko antaa toisen leivästäni hoitokaverilleni?" "Kyllä voit, ota tämä paperipussi, voit viedä sen siinä." ope vastasi ja ojensi paperipussin. Pakkasin leivän ja sitten piti mennä välitunnille.
Etsin Nalan ja piankin löysin hänet kävelemässä ulos. "Nala, odota!" huusin hänen perään ja Nala pysähtyi. Kipitin hänen luokseen. "Ollaan yhdessä välitunnilla." ehdotin. "Okei." Nala vastasi ja meninne pihalle. "Leivoin teeleipää. Haluutko?" kysyin Nalalta ottaen esille teeleivän "Okei." hän vastasi ja nappasi leivän. Sitten hän söi sen kaikessa rauhassa. "Hyvää." hän oli sanonut.
Hänen syötyään leivän menimme puun alle. Leikimme hippaa vähän aikaa, kunnes väkitunti loppui.
Menimme sisälle ja yhdessä matikantunnille. Opimme laskemaan jakolaskuja. "Jos on neljä omenaa ja sinä ja ystäväsi jaatte sen reilusti, molemmat saisivat kaksi omenaa." ope oli neuvonut.
Olin Nalan pari, ja meidän piti jakaa kuusi sydäntarraa. Otimme molemmat ensin yhdet, sitten toiset. Jäi kaksi tarraa, ja otimme molemmat yhden. Kerroimme aikaansaannoksestamme opelle, ja hän antoi meille pienet monisteet. "Tehtyänne monisteen voitte lopputunnin piirtää." ope oli kertonut. Monisteessa oli plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskuja, sekä yksi päättelytehtävä. Tehtyäni monisteen hain paperin ja aloin piirtämään mansikkaa. Nala oli tehnyt monisteen ennen mua valmiiksi ja oli saanut melkein valmiiksi ihan aidonnäköisen kirsikkapuun! "Se oli jo aloitettu kuvataiteen tunnilla." Nala kuiskasi ujosti. *Aa.* ajattelin, mutta silti se oli mielestäni edelleen hieno. Matikantunnin loputtua menimme syömään. Ruuaksi oli kalapihvejä. Syötyämme menimme huoneelle.


Nala:

Ui jui, jee saan kirjoittaa Shiran koulupäiväkirjaan! Osaan sitten kirjoittaa H-kirjaimen, mutten osaa vielä lausua sitä. Kun olimme Shiran kanssa eronneet, menin kuvataiteen luokkaan. Seurasin sinne vieviä kylttejä ja merkkejä. Kuvataiteenopettaja oli mukava. Me saatiin piirtää mitä halusimme, saimme käyttää luovuuttamme. Piirsin paperille kirsikkapuun, sillä olen nähnyt Mouruposkessa niitä. Piirsin puun oksia ja kukkia. Siinä puussa kirsikoita ei ole vielä kasvaneet ja kukat alkoivat lentää. Opettajan mielestä tein hyvää työtä, mutta ajankäyttö kävi kalliiksi. Puun piirtäminen oli silti mielestäni rauhoittavaa. En ehtinyt piirtää koko kirsikkapuuta, mutta eihän se minua haitannut. Emme käyttäneet koko oppituntia piirtämiseen, me myöskin tutustuttiin eri välineisiin. Innostuin kaivertamisesta, se näytti todella hienolta. Saimmekin tietää, että tekisimme sitä ensikerralla. Me emme saaneet läksyä. "Voinko jatkaa piirustustani hoitolassa?" olin kysynyt opettajalta. "Miksi et saisikaan? Tietenkin voit jatkaa!" opettaja oli naurahtanut. Iloisena menin välitunnille. *Missäköhän Shira on?* ajattelin. Piankin kuulin kutsohuudon takaa ja näin Shiran. Voi anteeksi, en ehdi kirjoittaa enempää, pitää mennä, hei Shira odotaa!



Hoitotarina:

Kirsikka käveli takaisin hoitolaan. *Nopeastihan Nalakin kehittyi pikkupennuksi.* hän naurahti mielessään. Mutta nyt hänellä ei olisi mitään tekemistä, kun molemmat kisut olisivat poissa.
*Ehkä voisin käydä moikkailemassa adoption kisuja.* hän ajatteli kävelessään ovesta sisään ja suuntasi adoptioon. Siellä kisut olivat leikkimässä, nukkumassa tai jotain muuta tekemässä. Kirsikka katseli kisuja. "Hei." Kirsikka tervehti muutamaa kisua, mutta kisut eivät edes kääntyneet nähdäkseen tervehtiän. *Hm, ei sitten.* hän tuhahti mielessään. Kirsikan jalkoihin tökki hellästi käpälä. Kirsikka katsoi alas ja näki harmaan pienen kollikissan, kuitenkin isomman kuin Nalan ja Shiran. "Ööh, niin, ei kannattaisi olla noiden juttusilla." kolli kertoi todella ujosti ja epävarmasti. "Juu. Kuka sinä olet?" Kirsikka kysyi. "Minä olen Tuhka." kisu kuiskasi hiljaa. "No hei Tuhka." Kirsikka tervehti ystävällisesti. "Juuh, ööh, voitko, ööh, leikkiä, ööh, kanssani? Ei ole oikein kavereita täällä adoptiossa." Tuhka kysyi epävarmasti. "Tietenkin voin." Kirsikka kertoi iloisena, nyt hänellä olisi tekemistä. Kaksikko meni leikkihuoneelle.
"Ööh, en ole nähnyt sinua aiemmin, ööh, oletko uusi hoitaja täällä?" Tuhka kysyi. "No juu, tulin tänne noin kuukausi sitten." Kirsikka vastasi. "Ööh... mitä leikitään?" Tuhka jatkoi. "No mitä sinä haluat?" Kirsikka kysyi. "Ööh, voitko pelata kanssani piilosta?" Tuhka ehdotti. "Mikä ettei. Mene ensin piiloon." Kirsikka ehdotti ja meni laskemaan. Laskettuaan hän meni etsimään Tuhkaa. Piankin hän löysi pennun lelulaatikosta.
"Okei, nyt sinun vuoro." Tuhka kertoi ja meni laskemaan. Kirsikka meni kaapin taakse. Tuhka löysi Kirsikan. "Tämä on vähän tylsää. Haluan raitista ilmaa." Tuhka kuiskasi. "No mennään markettiin. Voit verrytellä jalkojasi ja minä voin tuhlaa pennit." Kirsikka ehdotti. "Mutta enhän saa poistua hoitolasta." Tuhka vastusteli. "Niin, ilman seuraa. Mennään." Kirsikka korjasi. "Selvä." Tuhka suostui ja kaksikko lähti markettiin.
"Ketä sinä hoidat?" Tuhka kysyi matkan varrella. "Shiraa ja Nalaa." Kirsikka vastasi.
Heidän mentyä markettiin Kirsikka otti kärryn ja meni kauppaan. *Mitä ostaisin? Voisin ottaa budjetiksi 16 penniä. Voitaisiin pitää pentujeni kanssa pieni eväsretki.* hän päätti ja meni makeisosastolle ja nappasi mansikkatikkarit, mustikkatortut ja suolaisen kermapiiraan. Myöskin tuli ostettua minikynät ja muuta, sitten Kirsikka meni kassalle.
Maksettuaan ostokset hän meni takaisin hoitolaan Tuhkan kanssa. Vietyään Tuhkan takaisin adoptioon hän meni huoneelle. Siellä häntä odotti yllätys.


Sillä välin:

Shira ja Nala palasivat koulusta. "Mitäköhän tehtäisiin? Nythän ei tullut läksyä." Shira pohti. "No niinp ä. Menn ää n 'uoneelle katsomaan." Nala ehdotti ja kaksikko meni huoneelle. Kirsikka ei kuitenkaan ollut siellä. "Menn ää n jonnekkin. On tyls ää." Nala ehdotti. "Okei, mennään vaikka Ennustuskojuun, voidaan ostaa sieltä jotain." Shira ehdotti ja kaksikko lähti. Shira otti pennit. Kaksikon päästyä Ennustuskojuun he katsoivat juomia. "Katso tuota pinkki ä juomaa! Mikä se on?" Nala ihmetteli. "Se on varmasti joku rakkausjuoma kun siinä on sydämiä. Mutta mikä toi kynäjuoma on?" Shira jatkoi. "En tied ä, mutta ei oteta sit ä, koska tuskin sin ä k ää n halua juoda kyniä." Nala perusteli. "No joo. Entäs tuo sininen, jossa on kuu?" Shira pohti. "Ei hajua, ehk ä joku y ö n ä k ö juoma?" Nala arveli. "Otetaan selvää. Tuskin se mitään myrkyllistä on, ei sitä muuten myytäisi. Shira meni ostamaan juomaa. "Okei. Se tekee 20 penniä. Kummalle teistä se tulee?" simssiliini kysyi. "Emmekö voida jakaa sitä?" Shira ihmetteli. "Ei, kaikki Ennustuskojun jutut ostetaan aina niin, että se ei voi olla yhteinen." simssiliini selitti. "No höh. Nala, ota jotain, minä voin juoda tämän." Shira käski. "Otan nimianalyysin, koska muuten pennit eiv ä t liitt ä isi." Nala selitti. "Se on sitten 25 penniä." simssiliini kertoi ja Shira ojensi pennit. "Minäpä menen tekemään sen ninianalyysin." simssiliini päätti kissakaksikon lähdettyä Ennustuskojusta. "Juon nyt." Shira kertoi ja joi litkun. Nala tuijotti koko ajan ystäväänsä. "S'ila, milt ä tuntuu?" Nala kysyi epäröiden hetken päästä. "Miksi Nala!" Shira huusi. Nala juoksi pelästyneenä kauemmas. "Kyllä nyt vähän ärsyttää tietenkin se temppusi." Shira puhui ärsyyntyneenä. "Miksi olet tuollainen? Et sin ä ole oikeasti tuollainen." Nala piipitti. "Tietenkin en ole tällainen normaalisti, koska olet huijanut minua juomaan sattumusjuomaa." Shira kertoi ärsyyntyneenä. "Mill ä tavalla huijasin?" Nala ihmetteli itsekkin vähän suuttuen ja tuli lähemmäs Shiraa. "Huijasit minua juomaan se sattumusjuoma tietenkin!" Shira kertoi. "Mik ä sattumusjuoma?" Nala ihmetteli. "Se keltainen juoma, jonka sinä huijasit minua juomaan!" Shira selitti. "Itse halusit juoda sen." Nala vastusti. "Tietenkin, toosi kiva tekosyy." Shira sanoi. "Min ä menen huoneelle ja kysyn Kilsikalta apua, ehk ä h ä n osaa auttaa sinua." Nala kertoi ja lähti. Shira jäi jupisemaan yksin. "Se pieni ärsyttävä karvakasa." Shira jupisi ja meni Nalan perään. Huoneelle päästyään Nala oli selittämässä kaikkea Kirsikalle.


Palataan Kirsikan luo

Kun Kirsikka pääsi huoneelle, tuli häntä vastaan vain pieni Nala. "Missä on Shira?" Kirsikka ihmetteli. "Me mentiin Ennustuskojuun ja ostettiin minulle nimianalyysin ja S'ilalle jonkun juoman ja kun S'ila oli juonut sen h ä n syytteli minua ett ä olisin huijanut h ä nt ä juomaan sattumusjuoman." Nala selitti nopeasti. *Voi pennut...* ajatteli Kirsikka turhautuneena. "Sattumusjuoma on ehkä arponut Shiralle ärsyolon. Menen tarkistamaan kaapista." Kirsikka kertoi ja meni kaapille. Shiran kohdalla oli sattumuksissa vihainen merkki. "Joo, Shiralla on ärsyolo. Ja sinun nimianalyysisi on valmis. Mutta ei katsota sitä nyt." Kirsikka kertoi ja sulki kaapin. Samassa Shira tuli sisään. "Mur!" Shira murahti. "Okei, mennäänkö eväsretkelle Naukukukkulalle, nythän on hyvä ja lämmin sää. Samalla Shira voisi vähän rauhoittua." Kirsikka ehdotti mulkaisten sivusilmällä Shiraa. "Joo, menn ää n!" Nala innostui. "Aargh, taas jotain kävelyä, minähän sainkin jo tarpeeksi." Shira tuhahti. "Se parantaa oloasi." Kirsikka selitti. "No jos on niiiin pakko." Shira myöntyi ja lähti laiskasti ovelle. Kirsikka pakkasi tikkarit, minikynät, aurinkorasvan, mustikkatortut ja piiraan. "No niin, valmiina lähtöön." Kirsikka ilmoitti ja kolmikko lähti Naukukukkulalle.
"Ei jaksa." Nala valitti kolmikon ollessa melkein perillä. "Vielä vähän niin saat levätä." Kirsikka lohdutti. Piankin he pääsivät huipulle.
"Vau mitk ä maisemat!" Nala ihasteli. "Pyh, on nälkä." Shira tuhahti. Kirsikka otti esille mustikkatortut ja pennut ottivat tortut innokkaasti, tai no, Shira vähän kärttyisen innoissaan, kun oli kerran nälkä. Kirsikka meni ruohikolle makaamaan ja katsoi ylös aurinkoon. "Harvinaisen lämmin kyllä on kun on syksy." Kirsikka totesi.
Pentujen syötyä tortut Nala pomppi Shiran ympärillä. "Leikit ää n, leikit ää n, leikit ää n, leikit ää n." Nala nalkutti. "Okei okei, jos en tarvitse kuunella tuota jankuttamista." Shira tuhahti. "Jee, ollaan piilosta. Sin ä menet ensimmäisenä piiloon." Nala innostui. "Hahhahhaa tosi hauskaa." Shira sanoi innottomana ja meni piiloon puun taakse.
Nalan laskettua hän meni etsimään Shiraa, ja piankin löysi tämän puun takaa. "Jee, löysin sinut." Nala ilahtui. "Jee." Shira sanoi tunteettomasti. "S'ila, t ä m ä ei ole yht ää n kivaa kun olet tuollainen." Nala ilmoitti. "No ei sitten leikitä jos se sinua häiritsee." Shira kertoi. "Pennut, tulkaa." Kirsikka pyysi ja pennut tulivat hämmästyneinä hoitajansa luo. Kirsikka kaivoi esilemle aurinkorasvan ja levitti sitä iholleen. "Otetaan vähän aurinkoa, tai voitte nukkuakkin." Kirsikka ehdotti. "Okei." pennut vastasivat ja kävivät pitkäkseen nurmelle. Shira oli pian jo unessa, ja vähän myöhemmin Nalakin. Pian Kirsikkakin.
"Herätkää nyt pienet." Kirsikka maanitteli hänen herättyään. "Okei." Nala vastasi ja pomppasi ylös. "Höh." Shira puolestaan vastasi mutta kuitenkin nousi. "Minulla on teille pienet lahjat." Kirsikka kertoi ja kaivoi esille minikynät. "Nalalle sininen, koska tiedän että pidät sinisestä, ja Shiralle ihanan pinkki." Kirsikka kertoi ja ojensi kynät. "Kiitti Kilsikka." Nala kiitti. "Sama." Shira ilmoitti ja nappasi kynän. "Eikö pennut olisi hyvä aika palata takaisin hoitolaan?" Kirsikka kysyi. "Okei." pennut vastasivat ja sitten he lähtivät hoitolaan.
Päästyään huoneelle Kirsikka meni kylppäriin Shira ja Nala mukana.
"Hyi mitkä kynnet teillä on! Minäpä käyn hakemassa raspin." Kirsikka huomasi kylppärissä ja meni takaisin huoneelle.
Otettuaan kaapista raspin ja samalla otti myös kynsilakan hän palasi kylppäriin.
"No niin, Nala, näytä kynnet niin voin hoitaa ne." Kirsikka pyysi ja Nala näytti kynnet. Hitaasti raspilla Kirsikka hioi Nalan kynsiä.
"Haluatko lakkaa?" Kirsikka kysyi. "Joo!" Nala ilmoitti ja Kirsikka avasi purkin. Sitten hän alkoi sivelemään Nalan kynsiä lakalla. "Tuo kutittaa!" Nala kikatti.
"Nyt sinun vuorosi Shira." Kirsikka kertoi ja päästi Nalan. Vastentahtoisesti Shira näytti kynnet ja Kirsikka hioi niitä.
"Haluatko sinäkin lakkaa?" Kirsikka kysyi. "En." Shira vastasi ja perääntyi. "No niin. Nyt huoneelle." Kirsikka kertoi ja kolmikko palasi huoneelle.
Kirsikka pani raspin ja kynsilakan takaisin kaappiin ja sitten hätisti pennut unille, ennen kuin itse lukitsi oven ja meni nukkumaan.


Tarpeet:

Molemmat:
+Liikkumistarve
+Leik kitarve
+Nälkätarve (mustikkatortut)
+hygienia/siisteystarve (en tiedä kumpi tää kynsien raspaus ja lakkaus on :D)
+Unitarve

//teematarina?//

Vastaus:

Olipa suloista kun Shira halusi viedä yhden kotitaloustunnin leipomuksista Nalalle ja antoi pikkupennun myös kirjoittaa päiväkirjaansa. .-3 Shira ja Nala ovat aivan lyömätön tiimi yhdistäessään voimansa matikan jakolaskuja miettiessä! Kiva että Nalalle jäi aikaa jatkaa kuvistyötään joka jäi aiemmin kesken. .-) Tuhkakin ehti tehdä ensiesiintymisen, hän "öhhötteli" söpösti puhuessaan. .-D Shiran ja Nalan tulkintoja juomapullojen ulkonäön perusteella oli hauska lukea. .-D Miksihän sattumusjuoma aiheuttaa melkein aina ikäviä sattumuksia. .-/ Eväsretki ei ehkä ollut täydellinen Shiran äksyillessä, mutta auringossa makoilu ja illalla tehty kynsihoito varmaan paransivat hänen ikävän sattumuksensa, joten otan sen pois. Kynsihoito lasketaan siisteystarpeeseen. .-) Saat 41 + 5 = 46 penniä, kohotan tarpeet ja lisään kouluplussat!

-Kasa

Nimi: Syrah

30.09.2019 17:00
Luna nukkui sikeästi pedillään. Jalkapallon pelaaminen ja kirjastossa käyminen oli uuvuttanut hänet täysin. Yritin itsekin nukkua, mutta Lunalla oli tapana puhua unissaan eikä nukkumisesta tullut mitään. Nousin ylös tuolilta ja lähdin katsomaan jääkaappia. Olin käynyt kaupassa sillä aikaa kuin Luna nukkui. Punajuuresta ja naudanlihapihvestä tulisi ainakin terveellistä ruokaa, mutta sitä Luna ei kyllä suostuisi syömään. Luna pitäisi herättää ensin ennen kuin voisin lähteä keittiöön tekemään ruokaa. Ja siitä hän ei ilahtuisi. Silitin varovasti Lunan turkkia ja kissahan pomppasi heti seisaalleen.
”Mitä nyt?” Luna kysyi unisena.
”Minun täytyy lähteä keittiöön tekemään ruokaa. Sinä voit mennä leikkihuoneeseen siksi aikaa”, kerroin hänelle. Luna oli nopeasti oven luona valmiina lähtöön.
”Voitko sinä silti saattaa minut sinne?” Luna kysyi ujosti. Nyökkäsin hänelle. Olihan Luna vielä pieni pentu.
Pakkasin jääkaapista mukaan punajuuren ja naudanlihapihvin. Vein ensin Lunan leikkihuoneeseen, jossa hän pääsi heti leikkiin mukaan. Sitten lähdin itse kohti keittiötä. Lunan piti joskus syödä kunnolla. Pilkoin punajuuren palasiin ja rupesin paistamaan niitä. Olin päättänyt tehdä lihakeittoa. Ja koska meillä eei ollut perunoita niiden sijasta tuli punajuuret. Luna täytyisi varmaan lahjoa syömään ruokaa, mutta niin ahkera hän oli viimepäivinä ollut, että kyllä hän pikku hemmottelun ansaitsi. Vähän vliä kun ruoka ei ollut kriittisessä tilassa lähdin katsomaan miten Lunalla meni. Yleensä kun kävin katsomassa, hän oli pelaamassa pallopelejä Unen ja jonkun muun adopton kissan kanssa. Hänellä olis varmasti nälkä tuollaisen urheiluvimman jälkeen. Ruoan tultua valmiiksi lähdin hakemaan Lunaa. Hän oli juuri sillä hetkellä leikimässä pikkuautoilla Unen kanssa.
”Tule Luna ruoka on valmista!” kutsuin LUnaa. naaras hyvästeli vielä Unen ja tuli mukaani.
”Mitä on ruoaksi?” hän kysyi.
”Naudanliha ja punajuuri keittoa”, vastasin ja odotin nyrpeätä ilmettä, mutta sainkin yllättyä. Luna olikin innoissaan.
”Niin ja voidaan lakata sinun kyntesi sillä uudella kynsilakalla”, lisäsin. Siitäkö vasta Luna innostui. Päästyämme huoneeseen Luna oikein hotki ruoan ja hän oli syönyt alle 10 minuutissa. Siitä sitten lähdimmekin kylppäriin lakkaamaan Lunan kynnet. Luna silti halusi ottaa pandapehmonsa mukaan. Lakkauksen jälkeen Lunan kynnet näyttivät hienoilta, mutta ennen kaikkea pinkeiltä. Se jotenkin korostui hänen valkoisella turkillaaan. Vaikka kynsilakan haju saikin Lunan aivastelemaan, hän näytti ylpeältä, että oli jaksanut odottaa kärsivällisesti lakan kuivumista.
”No, oliko tänään kivaa?” kysyn Lunan valmistautuessa nukkumaan. Hän nyökkäsi innoissaan ja odotti selvästi uutta päivää.
”Olisin halunnut käydä tänään vielä puuhahuoneessa”, hän sanoi. ”Mutta enhän minä yön aikana ihinkään katoa.” Ja sitten hän nukahti.

Tarpeet:
liikkumistarve
leikkimistarve
unitarve
nnälkätarve (Naudanlihapihvi ja punajuuri)

//Tämä sopisi siihen uuteen teemaviikkoon, kun Luna rentoutui kylppärissä.//

Vastaus:

Kiva että Luna tulee hyvin toimeen Unen kanssa, mukava sitten kun kaveri muuttaa teille myöhemmin asumaan. .-) Hyvä että ruoka maittoi ilman lahjomisiakin, ja kynsienlakkaussessio kylppärissä sopii kyllä vallan mainiosti rentousteemaan! Saat 7 + 5 = 12 penniä, ja kohotan tarpeet. Laitan vaikka Unellekin vähän ikää kun hän on jo parissa tarinassasi seikkaillut. .-)

-Kasa

Nimi: Syrah

29.09.2019 21:39
Syrahin nk
Aamu auringon valotuikki ikkunaverhojen takaa tehden kuvioita lattiaan. Heräsin Lunan kiukkuiseen maukaisuun:
”Meidän piti mennä tänään heti aamusta leikkihuoneeseen!” Nousin unenpöpperössä ylös ja silloin muistin mitä olin luvannut Lunalle. Olin luvannut viedä Lunan leikkihuoneeseen jos voisimme mennä sen jälkeen kirjastoon.
”Mitä ajattelit tehdä siellä?” kysyin.
”Ainakin leikkiä, koska nimihän sen jo kertoo”, Luna sanoi. Niinpä tietysti.
”Muista sitten, että tulen kanssani kirjastoon”, muistutin.
”Joo, joo”, Luna vastasi ja tiesin, että kun hetki koittaisi hän esittäisi ettei ollut kuullut sanaakaan sellaisesta. Leikkihuone oli melko autio lukuun ottamatta paria adoption kissaa. Muut kissat taitavat olla koulussa. Mitäköhän Lunan osalta siitä koituisi? Hetkessä Luna olikin kadonnut lelujen joukkoon. Yksi adoption pennuista tuli luokseni.
”Onko tuo pentu sinun?” hän kysyi. Nyökkäsin.
”Onko jokin ongelmana?” kysyin kissalta.
”Ei mikään, mutta kun ajattelin, että haluaisin pelata hänen kansaan jalkapalloa enkä oikein uskalla kysyä”, naaras sanoi. ”Minä olen muuten Unisieppari, mutta voit sanoa Uneksi.”
”Uni, minä olen Syrah. Tule voidaan mennä kysymään Lunalta”, sanoin. Olipa pentu söpö. Menimme Lunan luokse joka oli hypännyt lelukoppaan.
”Luna, haluaisitko pelata Unen kanssa jalkapalloa?” kysyin Lunalta. Lunan pää pilkisti lelujen joukosta ja hän nyökkäsi innoissaan.

Lunan nk
Menimme Unen kanssa pallokopalle ja kaivoimme jalkapallon esille.
”Minä menen katsomoon”, Syrah sanoi. Uni otti punaisen maalin ja minä sinisen. Katsoin vielä epävarmasti Syrahia ja hän nyökkäsi rohkaisevasti. Keskialoitus, sen minä muistin. Kun pallo sitten tuli eteeni ja olisi pitänyt potkaista en saanutkaan jalkoja liikkeelle. Uni teki leikiten maalin ja Syrah hurrasi. Miksen potkaissut sitä typerää palloa. Uusi aloitus, uusi toivo. Tällä kertaa sain aluksi pallon haltuun, mutta Uni sieppasi sen taitavasti ja potkaisi tyhjään maaliin. Että harmitti. Ja vielä kun muitakin adoption kissoja oli tullut katsomaan. Uni johti 2-0. Pallo tipahti uudelleen kentälle ja tällä kertaa päätin tehdä maalin, mutta se olikin vaikeampaa kuin luulin. Piti väistellä Unta samaan aikaan kuin pitää pallo hallussa, mutta lopulta tulin maalin luokse ja potkaisin. Näin kuinka maalinverkko heilahti. Minä olin tehnyt maalin. Katsoin Syrahia ja hän näytti ylpeältä. Uni tuli luokseni.
”Se oli hieno maali. Kunpa voitaisiinkin jatkaa vielä peliä, mutta minua väsyttää kamalasti”, hän sanoi. Nyökkäsin hänelle ja sanoimme Syrahin kanssa hänelle hyvästit. Sitten olisikin aika lähteä kirjastoon.

Syrahin nk
Kävelimme rauhallista tahtia kirjastoon. Luna oli näyttänyt haluttomuuttaan, mutta alistunut viimein. Luna hyppeli vieressäni, koska pääsisi ensimmäistä kertaa kirjastoon. Olin aika varma ettei hän edes tiennyt mikä se oli. Astuttuamme kirjaston tiloihin Luna näytti yllättyneeltä.
”Mikä paikka tämä on?” hän kysyi ihmeissään.
”Kirjasto”, vastasin huvittuneena.
”Mutta tämähän on täynnä tuollaisia paperisia hökötyksiä”, hän sanoi. Vein Lunan satu osastolle. Hän katseli kiinnostuneena punakantista kirjaa, jonka nimi oli pieni merenneito.
”Haluatko, että luen tuota sinulle?” kysyin. Luna nyökkäsi. Etsimme mukavan istumapaikan ja aloitin lukemisen.
”Olipa kerran pieni merenneito nimeltä Ariel…” luin. Päästyäni tarinan loppuun Luna sanoi:
”Ei tämä kirjasto niin ikävä paikka ollutkaan.”

Tarpeet:
Leikkimistarve
Liikumistarve

Vastaus:

Luna oli hauska tullessaan heti aamusta vinkumaan leikkihuoneeseen pääsyä. .-D Ja Uni oli puolestaan liian suloinen kertoessaan että haluaisi leikkiä Lunan kanssa muttei uskaltanut kysyä itse. <3 Pennuilla tuntui olevan hauskaa yhdessä. .-) Kiva että kirjastokin osoittautui odotettua kiinnostavammaksi paikaksi! Saat 9 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

29.09.2019 19:18
Luku 6


Shiran koulupäiväkirja

Ke koulupäivä 3

Heräsin aamulla iloisena siitä, että osasin laskea plus- ja miinuslaskuja, sekä tiesin, että lusikkaa ja veistä ei saanut laittaa mikroon. Näin unta, että saisin parhaimman todistuksen! Nyt pitää vain keksiä venäjänkielelle jotain, että osaisin sitä paremmin. Nalan kanssa nukkuminen oli kivaa ja on myös kiva, että Kirsikka sai hänet adoptoitua. Kuitenkin makuualusta oli vähän pieni meille molemmille, kun olin vähän kasvanut, mutta sentään olinme vielä sen verran pieniä.
Herätessäni Kirsikka kuorsasi sängyssä, peitto pään päällä. Virkeänä hyppäsin pois makuualustalta ja menin kaappiin, ja kaivoin esiin kynsiraspin, minkä olin eilen löytänyt kaapista.
Oletin, että hoitajani oli ostanut sen silloin kun olin koulussa. Sentään tiesin, että sillä hoidetaan kynsiä.
Menin sohvalle raspi mukanani ja menin istumaan. Huomasin, että eräs kynnestäni oli epämuodostunut ja väärissä kohtaa terävä. Hioin raspia kynttä vasten varovaisesti, sillä tiesin, että jotkut ovat satuttaneet itsensä sillä. Rapsutin kynnen sileäksi ja sitä tuntui mukavalle vetää sisään ja ulos. Innostuin tekemään niin muillekkin kynsilleni, sillä mielestäni nekään eivät näyttäneet hyvälle.
Olin sitten hionut ne ihanan tuntusiksi ja vein raspin takaisin kaappiin. Menin ikkunan ääreen. Näin auringon nousevan ja taivaan olevan punainen. Pitäisi herättää Kirsikka.
Hyppäsin sängylle ja pompin Kirsikan päällä. "Herää Kirsikka herää." nauin. Kirsikka avasi silmänsä. "Onko jo aurinko nousemassa?" hän kysyi. "Joo, katsoin jo ikkunan, nouse senkin laiskamato!" kiusoittelin, vihdoinkin voin kiusotella hoitajaani. "Okei okei, rauhassa. Tänään sinulla on kai kaikki aineet tänään." Kirsikka kertoi. Lopetin heti pomppimisen, ja päätin, että keskiviikot voisi olla hirveimmät päiväni, kaikki kolme oppituntia! Kirsikka herätti Nalan ja yhdessä menimme kouluun. Menin kouluun. "'eippa 'tila! 'uvaa koulupaivaa!" Nala toivotti mennessään. Menin sisälle ja katsoin pikaisesti lukujärjestystä. Siinä luki, että ensimmäisenä olisi matikkaa. Suuntasin kohti matikanluokkaa. Mentyäni luokkaan menin suoraan vapaan pöydän ääreen ja piilotin heti sinut ja kynäystäväsi. "Hei kaikki oppilaat ja hyvää huomenta! Tänään me tarkistamme läksyt ja opetellaan laskemaan kertotauluja. Kuka haluaa kertoa ensin läksynsä?" ope kysyi. Nostin heti ja ainoana oppilaana käpäläni ylös vastatakseni. Ope katsoi anovasti muita oppilaita, mutta kukaan muu ei viitannut. Lopulta hän antoi mun vastata. "Keksin, että voisin laskea omenoilla. Pluslaskut niin, että esimerkiksi mä olen syönyt yhden omenan ja syön sitten kolme lisää, olen syönyt neljä omenaa. Miinuslasku niin, että esimerkiksi minulla on viisi omenaa ja annan sulle ope, kolme omenaa, itselle jää kaksi." selitin. Ope katsoi minua yllättyneenä. "Hyvä Shira. Kuka muu haluaisi kertoa läksynsä?" ope kysyi ja katseli muita oppilaita. En kuitenkaan enää kuunnellut, sillä vaivuin taas ajatuksiini. Mietin jo seuraavaa oppituntia, venäjäntuntia. Mietin, mitä siellä käsiteltäisiin? Teenkö taas virheitä ja erehdyksiä? Pääni vilisi ajatuksia, mutta sitten muistin, että silloin oli matikantunti, ei venäjäntunti. Kuuntelin opea. "Hyvä. Nyt opimme kertotauluja. Kertolaskut ovat yksinkertaisia." ope selitti. "Ettehän varmaan jaksa kirjoittaa yksi plus yksi plus yksi plus yksi plus yksi ja niin edelleen. Sitä varten on kertolaskut. Jos haluaa laskea vaikkapa kuusi kertaa sen ykkösen, niin sitten laittaa vain, kuusi kertaa yksi, näin." Sitten hän piirsi taululle näin:
Esim 1x6=
"Oppilaat, kuka osaisi kertoa tuon vastauksen?" ope kysyi. Mietin hetken ja nostin käpälääni, mutta ope antoi jollekkin toiselle oppilaalle vuoron. "Onko se 13?" hän kysyi. "Ei ihan, kuka osaisi auttaa?" ope vastasi. Viittasin ainoana ja innokkaana, ja pitkän pohdinnan jälkeen ope antoi mulle vuoron. Sitten oloni tuli epävarmaksi. Entä jos mokaisin taas? Huokaisin kuitenkin syvään, pieni juttu tämä vain oli. "Onko se kuusi?" kysyin. "Oikein meni." ope myöntyi. *Huh!* helpotuin mielessäni. Sitten saimme eteemme pienen monisteen, mussä oli joitain laskuja. "Harjoittelette plus-, miinus- ja kertolaskuja tuossa monisteessa. Tehtyänne monisteen luvallani saatte lähteä välitunnille." ope kertoi ja kaikki aloittivat touhuamaan. Menin hakemaan lainakynän ja aloitin kirjoittamaan. *Paljon on neljä plus kolme? Sehän on seitsemän.* laskin ja kirjoitin vastauksen ruudukkoon. *Sitten seuraava. Yhdeksän miinus kolme? Kuusi.* oivalsin ja kirjoitin taas paperille. *Sitten kaksi kertaa kolme? Jos on kolme omenaryhmää, jossa jokaisessa on kaksi omenaa, on yhteensä kuusi omenaa.* päättelin ja piirsin kauniin kuutosen. Jatkoin monistetta, kunnes pääsin pohdintatehtävään. *Jos Pikku ja Mini muistavat asiat aina väärin ja Miuku ja Mauku muistavat aina oikein, Lapissa kävi Mini ja Alpeilla kävi Mauku.* päättelin ja laitoin nimet oikeisiin ruutuihin. Tarkistettuani vielä monisteen läpi annoin monisteen opelle. "Hyvä Shira, voit mennä välitunnille." ope kertoi. "Mikä välitunti on?" kysyin. "Vartin vietto ulkona koulussa joidenkin tuntien välissä." ope vastasi ja lähdin ulos.
Huomasinkin, että siellä oli leikkipiha. Mutta tajusin, että mulla ei ollut mitään tekemistä, eihän mulla ollut koulussa kavereita, ainakaan vielä. Menin kauniin lammen äärelle ja istahdin rantaan. Katsoin peilikuvaani veden kirkkaasta pinnasta. Naamani oli vähän suttuinen ja siistin vähän naamaani käpälällä.
Olin pesyt naamani ja katsoin peilikuvaani tyytyväisenä. Aloin leikkiä vedellä, tehdä kynnellä kiemuroita ja kaikenlaisia kuvioita. Valvoja huuteli, että välitunti olisi loppu, nousin ylös ja lähdin kävelemään sisälle päin.
Menin venäjänkielen luokkaan. Olin joku kolmas oppilas siellä, ja oppilaita tuli vielä jälkeenikin.
Aloitimme oppitunnin. Venäjänkielenope oli piirtänyt taululle lauseen, näin:
меня зовут .....
"Kuka lukisi, mitä tuolla taululla lukee?" ope kysyi. Ope antoi minulle puheenvuoron, vaikken edes viitannut. Käännyin ja näin takanani oppilaan, joka viittasi vielä innokkaana. "Ööh, ope, en mä viitannut, tuo mun takana oleva viittasi." selitin. "No kerro silti vastauksen, kun kerran sait vastausvuoron." ope naurahti. "Ööh, mä tiedän vain M-, E-, O-, V- ja T-kirjaimen, muita en osaa, mutta tiedän, että ne eivät ole samoja kun suomenkielessä." yritin, mutta ope vain tuijotti minua. "Okei, kolmas kirjain on N. Neljännettä ei lausuta ja vika on JÄ. Shira, mikä ensimmäinen sana on?" hän kysyi. "Menjä." sanoin. "Kolmosen näköinen on Z ja neljäs on U. Sano nyt koko lause." ope kertoi. "Menjä zovut piste piste piste piste piste." vastasin. "Pisteet jätetään pois ja sen tilalle laitat nimesi." ope kertoi. "Menjä zovut Shira. Mutta mikä se lause on suomeksi?" kysyin. "Lauseessa kerrot nimesi, Minä olen Shira." ope selitti. "Mutta nyt jatketaan oppituntia. Lasketaan venäjäksi yhdessä viiteen. Toistakaa siis perässäni, raz." "Raz." oppilaat toistivat. "Dva." ope jatkoi. "Dva." oppilaat toistivat. Sitten vielä sanottiin "Tri", "Chityri" ja vikana "Pjät". Sitten oppitunti loppui. Saimme läksyksi oppia ne numerot.
Seuraavaksi oli ruokailu. *Tulee varmaan taas jotain pahaa ruokaa.* ajattelin kävellessäni.
Katsoin valkoista riisipuuroa, joka näytti ja tuoksui hyvälle. Otin nopeasti maistiaisen ja se oli hyvää, niinpä otin sitä lautaselle. Salaattia en ottanut, koska mielestäni se ei olisi sopinut riisipuuroon.
Kun olin syönyt, vein astiat nopeasti pois, ja päivän päätteeksi olisi suosikkituntini, kotitaloutta.
Menin kotitalouden luokkaan ja istahdin vapaalle paikalle. Teimme yhdet omat muffinit. Kun laitoin taikinani vuokaan, täytin sen ensin puolilleen ja laitoin keskelle suklaata, sitten laitoin lopun taikinan päälle. Paistoin sen uunissa, ja sillä aikaa tein kuorrutteen. Tein siitä mansikan makuista, mutta väriltään sinistä tai liilaa. Kun otin muffinin uunista, laitoin sen ritilälle hetkeksi kylmenemään, ja sitten pursotin kuorrutteen. Kävin hakemassa toiselta oppilaalta strösseliä. Sillä oli sateenkaarenväriset-, suklaa- ja vaniljaströsselit. Otin suklaaströsselit ja palasin takaisin muffinini ääreen. Ripottelin strösseliä päälle. Sitten se oli valmis. Näytin sen kotitalouden opelle ja se sanoi, että se oli hyvännäköinen. Sitten me söimme muffinit. Mun oli toosi hyvää. Sitten kouluhan jo loppuikin, taas.


Hoitotarina:

Kirsikka käveli pois koululta Nalan kanssa. "Mitä sinä haluaisit tehdä tänään?" Kirsikka kysyi pennulta. "En mina tieda. 'aluan leikkia. Mennaan minimelenlannalle!" Nala innostui. "Okei Nala, mennään vain. Haluatko uida siellä?" kysyin. "Joo!" Nala vastasi. "Mennään hakemaan hoitolasta sinulle pyyhe kylppäristä." Kirsikka sanoi ja kaksikko käveli hoitolaan.
Heidän mentyä hoitolaan kaksikko haki nopeasti kylppäristä pyyheen Nalalle. Sitten he suuntasivat kohti minimerenrantaa.
Päästyään minimerenrannalle Nala oli jo juoksemassa kohti rantaa. Hän oli kuitenkin vielä niin pieni, että Kirsikka sai hänet nopeasti kiinni. "Rauhassa pikkuinen." Kirsikka rauhoitteli pentua. "Okei." Nala sanoi harmistuneena. Kirsikka meni jotain muutaman metrin päähän rannasta ja istahti penkille. "Voit mennä nyt uimaan, mutta älä mene syvälle, tassut pitää yltää pohjaan!" Kirsikka huusi kun Nala jo viiletti mennessään. Nalan pulikoidessa Kirsikka vain tuijotti pentua herkeämättä. Pulikoinnin jälkeen pentu juoksi Kirsikka kohti. "Kulma!" Nala kiljaisi. Kirsikka haki pyyhkeen ja otti hytisevän pennun pyyhkeeseen.
Kuivattua pennun alkoi tuulla. "Mennään takaisin hoitolaan." Kirsikka sanoi. "Mutta 'aluan kelata timpukoita." Nala valitti. "Jätetään se ensikerralle. Tänne jäätyy." Kirsikka selitti ja nousi ylös. Sitten hän juoksi kohti hoitolaa.
Avattuaan oven Shira oli palannut. Hän toisti viittä eri sanaa. "Tri, chetiri, pjät, ai hei! Sainkin juuri läksyt tehtyä." Shira kertoi. "Hyvä Shira." Kirsikka kehui. "Mutta, tänään olisi kylpypäivä." "Eii!" Shira valitti. "Jee, kulpu on palatta!" Nala innostui. Kirsikka ja Shira katsoivat kummastuneena pentua. "Joo, kulpuhan on palatta!" Nala vakuutti. Kirsikka kohautti olkiaan . "No mennään nyt kylpriin. Voidaan samalla viedä tämä pyyhe pesuun." Kirsikka kertoi. "Mikä pyyhe?" Shira ihmetteli. "Nala kävi uimassa minimerenrannalla." Kirsikka kertoi. "Aa." Shira äännähti.
Kolmikko käveli kohti kylppäriä.
Päästyään sinne Kirsikka täytti ammeen vedellä. Sitten hän lisäsi shampoota. "Kumpi ensin?" Kirsikka kysyi. "Mina mina mina!" Nala jankutti pomppien. Kirsikka nosti Nalan ammeeseen. "Sitten sinä." Kirsikka sanoi ja tarttuu Shirasta kiinni. "Sinähän sanoit että Nala ensin." Shira ihmetteli. "Niin hän menikin. Te olette yhtäaikaa ammeessa." Kirsikka naurahti laskiessaan Shiran ammeeseen. Sitten Kirsikka alkoi pesemään Nalaa. Se ei mennyt kauaa, sillä uidessaan Nalasta on tullut puhtaampi. Sitten oli Shiran vuoro, vähän vastentahtoisesti. "Ehei." hän valitti välillä. Shira oli jauhoissa ja päälaesta löytyi kuorrutetta. "Mitä olet tänään leiponut?" Kirsikka kysyi. "Mistä sinä tiedät että tänään leivottiin?" Shira ihmetteli. "Olet ihan jauhoissa ja kuorrutteessa." Kirsikka naurahti. "Aa, no me leivottiin yhdet muffinit." Shira selitti. "Eii, nut ammeen veti on likainen, kotka tiita on tullut outoa." Nala valitti. Kirsikka otti Nalan ammeesta, kääri pennun pyyhkeeseen ja jatkoi Shiran pesemistä.
"No niin, nyt sinäkin kääriydyt pyyhkeeseen." Kirsikka kertoi Shiralle ja otti tämän ammeesta. Kirsikka tyhjensi ammeen ja kääri pennun pyyhkeeseen.
Kuivattua Shiran hän päästi tämän vapaaksi. "Nyt mennään huoneelle." Kirsikka kertoi ja kolmikko meni huoneelle.
"Oho, unohdettiin käyttää noita hoitotuotteita. No, toivottavasti ei haittaa, jätetään se sitten ensi kertaan." Kirsikka naurahti heidän saapuessaan huoneelle. "Minä käytin aamulla raspia kynsiini." Shira kertoi. "Shira, siinä olisi voinut käydä vaikka ja mitä, eikä meillä ole esim laastareita. Mieti ensikerralla ennen kuin teet jotain vastuutonta." Kirsikka torui. "Mutta Kirsikka, oli tylsää." Shira puolustautui. "No olisit ottanut kaapista jonkun lelun ja leikkinyt sillä. Tuossa olisi voinut sattua vaikka mitä." Kirsikka jatkoi. "Ööh, Kirsikka, sinä sanoit tuon jo." Shira kertoi. "Eihän sillä ole siltikään mitään väliä, mieti kuinka pahasti siinä olisi voinut käydä." Kirsikka jankutti. "Kiltikka, voitko lopettaa tuon liitelun. Tai ainakin mielettani te nauttaa liitelulle." Nala pyysi. "Olet Nala oikeassa." Kirsikka myöntyi huokaisten. "Mutta muista Shira." Kirsikka vielä jatkoi. Heidän mentyä sisään huoneeseen Nala ja Shira juoksivat punaiselle makuualustalle kilpaa. "Jee, minä voitin. 'ei, min ä opin uuden kiljaimen!" Nala iloitsi. "Sinä voitit sen takia kodka otit varaslähdön." Shira sanoi leikkimielisesti. "Nala, anteeksi, ettei sinulla ole vieläkään mitään nukkuma-alustaa, mutta haluaisitko nukkua Shiran tyynykasassa?" Kirsikka kysyi. "Okei." Nala kertoi, tepsutti leuka pystyssä kasalle, kupsahti siihen ja nukahti. "No, hyvää yötä Shira." Kirsikka toivotti ja hyppäsi sänkyyn, samalla kun Shira meni mukavasti punaiselle makuualustalleen.


Tarpeet:

Molemmat:
Unitarve
Hygie niatarve

Nala:
Liikkumistarve


//ehtiikö vielä teematarinoihin? Oho, tuosta koulupäiväkirjasta tuli ihan pikkuisen pidempi kuin hoitotarina mutta menköön :D//

Vastaus:

Kamala keskiviikko kun on kaikkia tunteja. .-D Tänään Shiralla sujui matikan tunnilla hyvin, hän jopa oivalsi kertolaskujen salat! Venäjä tuntuu yhä hämmentävän häntä, mutta open avustuksella ne sanat alkavat sieltä pikkuhiljaa tulla. .-) Aika hauska että pystyit Shiraa kylvettäessä päättelemään hänen sotkuisesta turkistaan mitä kotitalouden tunnilla oli tehty. .-D Nala on aivan ihana pieni ilopilleri. .-3 Aika urheaa että pentu kävi uimassa meressä, lämmin kylpy teki varmasti hyvää sen jälkeen. Menkööt nyt vielä viime viikon teemaan kun tarina on tullut eilen enkä ole vielä tämän viikon teemaa julkistanut, eli saat 37 + 5 = 42 penniä, kohotan tarpeet ja merkkaan kouluplussat. .-)

-Kasa

Nimi: Syrah

28.09.2019 22:12
Palattuani huoneeseen siellä odotti yllätys. Koko huone oli valkoinen ja Lunaa ei näkynyt missään. Lattialla lojui sokeripusseja ja sängystä kuului vaikerointia. Menin sängyn luokse ja sieltä löytyi Luna.
”Oletko sinä taistellut sokeripusseja vastaan vai mitä?” kysyin. Luna näytti syylliseltä eikä katsonut minua.
”Yritin varastaa vain vähän sokeria, mutta sitten ne kaatui kaikki päälleni ja minä aloin hyppiä niiden päällä”, Luna myönsi. Vilkaisin häntä ja tiesin hänen puhuvan totta.
”En minä sitä tahallani tehnyt”, hän sanoi puolustelevaisesti. ”Ja minulla on nälkä.”
”Sitä ennen sinun on käytävä taaaas pesulla”, sanoin. Luna hyppäsi pystyyn mutta heti noustuaan hänen silmänsä alkoi vuotaa. Tietenkin niihin oli mennyt sokeria ja nyt se kirveli.

Menimme kylpyhuoneeseen ja täytin vadin uudelleen. Kuinkakohan monta kertaa Luna kävisi saman päivän aikana pesulla? Pesun jälkeen olimme molemmat märkiä. Luna nurisi nälkäänsä ja menin katsomaan olisiko meillä jotain. Jääkaspista löytyi kuin löytyikin omena ja annoin sen Lunalle. Kissa hotki omenan nopeasti.
”Meidän kannattaa lähteä ulos katsomaan minkälaista siellä on”, ehdotin Lunalle. Hän nyökkäsi ja juoksi ovelle niin kovaa vauhtia, että juoksi päin ovea.

Kuljimme koivikkokedon kedon läpi kukkaniitylle ja maisema oli kerrassaan häikäisevä. Luna huomasi ensimmäiseksi kärpäsen ja rupesi jahtaamaan sitä, pian hän olikin jo kadonnut kukkien joukkoon. Jonkin ajan kuluttua Luna palasi luokseni hengästyneenä. Hän nyrpisti nenäänsä aivan kuin jokin olisi maistunut pahalle.
”Minä söin sen kärpäsen”, naaras sanoi nyrpeästi. Mitäpä Luna ei koittaisi? Pian energia palautui häneen ja hän kysyi:
”Voidaanko juosta kilpaa?” Nyökkäsin hyväksyvästi ja aloimme juoksemaan. Luna voitti minut niin ylivoimaisesti, että hetken luulin olevani yhtä hidas kuin etana.

Palasimme vähän ajan kuluessa huoneelle ja siihen mennessä ilta oli ehtinyt laskeutua. Katsoimme yhdessä Lunan kanssa vielä auringonlaskun ja sitten kävimme nukkumaan. Olipa ihmeellinen päivä.

Tarpeet:
-nälkätarve (omena)
-unitarve
-hygieniatarve
-liikkumistarve

//Tämä sopisi siihen teemaviikkoon kun Luna katui sitä, etä yritti varastaa sokeria//

Vastaus:

Oho, Luna olikin saanut melkoisen sotkun aikaiseksi! Hahaha, Luna on hassu kun söi kärpäsen, kaikkea sitä täytyykin kokeilla. xD Saat 6 + 5 = 11 penniä, ja kohotan tarpeet. .-) Ostathan muuten jatkossa kissalle syötettävät ruuat Marketista, kohotan nyt kuitenkin tämän kerran nälkätarpeen olemattomalla omenalla.

-Kasa

Nimi: Kirsikka

28.09.2019 20:20
Luku 5


Shiran koulupäiväkirja

Ti koulupäivä 2


Eli siis, heräsin aamulla kun Kirsikka herätti minut. En jaksanut nousta, mutta Kirsikan luvattua koulun jälkeen (myös jos se menisi hyvin) kirpsakan sokerimangon, nousin vastentahtoisesti ylös. Kuka nyt jaksaisi nousta todella aikaisin koulua varten? Ajattelin kuitenkin pärjätä hyvin koulussa, ehkä minä saisinkin lisää herkkuja? Nousin siis ja suin karvani takuista, en pitänyt puhtaudesta, ainoa asia likaudessa vihasin takkuja. Takkuni avattuani otin sinut, koulupäiväkirjani ja kynäkumppanisi mukaan ja kävelimme kohti koulua.
"Miksi piti herätä niin aikaisin?" nurisin hoitajalleni. "Ei se edes ollut, kello on nyt 12:40. Sinulla alkaa ruokailulla ja sen jälkeen matikkaa. Sitten koulu olisikin jo loppu." Kirsikka kertoi. "Jee! Vika koulupäivä!" hihkaisin. "Tältä päivältä siis loppu." Kirsikka korjasi. "Höh." olin sanonut.
Pääsimme koululle. "Heippa Shira. Hyvää koulupäivää!" Kirsikka toivotti mulle ja lähti. Menin kouluun ja ruokalaan. *Toivottavasti on jotain hyvää ruokaa.* rukoilin mielessäni.
Päästyäni ruokalaan nenääni tulvahti hirveä haju. Sitten näin hajun lähteen. Haju oli tullut sipulisopasta. *Otan taas salaattivuoren.* päätin. Menin ruokajonoon, ja kun tuli vuoroni ottaa ruokaa, kasasin lautaselle salaattia.
"Hyvä esimerkki olet, olisi kyllä hyvä jos muutkin oppilaat pitäisivät salaatista." joku naurahti takaani ja kun käännyin, näin sen saman open, joka oli eilen pakottanut syömään pinaattikeittoni. "Hm, juu." mutisin ja ope lähti takaisin paikalleen istumaan. Otin vähän sipulisoppaa ja menin istumaan paikalleni. Levitin äkkiä sipulisopantillikan lautasellani, jotta se näyttäisi, että olisin syönyt paljon sipulisoppaa. Sitten söin salaattivuoren. Vietyäni astiat menin matikanluokkaan.
Siellä odotti sama ope. "Hei! Sinähän olitkin muuten se uusi oppilas, joka tuli eilen ensimmäistä kertaa kouluun? Tule sisään ja ota tuo vapaana oleva paikka." ope kehotti ja viittoi kohti tyhjää paikkaa. Istuuduin ja siirsin katseeni takaisin opeen. "Mikä sinun nimesi onkaan?" ope kysyi. "Shira." vastasin. "Selvä. Shira, voisitko ystävällisesti siirtää pöydältä pois sinun piirustusvihkosi?" ope käski.
Siis se haukkui sua päiväkirja, piirustusvihoksi! Mielestäni se oli tosi töykeää. Sitten se sanoi: "No niin, valitkaa oppilaat itsellenne parit." Mä jäin ilman paria, kun kaikki muut saivat parit. Paitsi joku kollikissa jäi myöskin ilman ja me jouduttiin olla parit. Ope toi jokaiselle parille kolme vihreää palluraa.
"Jakakaa parienne kesken herneenne tasan." ope neuvoi. Parini jakoi meille molemmille yhdet herneet. "Ovatpa nämä isoja herneitä." hän kuiskasi itsekseen. Maistoin yhtä ja se oli pahaa. Työnsin herneen parilleni, joka söi sen innokkaasti. Ope tuli meidän luo. "Miten jako sujui?" hän kysyi. Kerroin että jaoimme reilusti, sillä ne olivat mielestäni pahoja, joten annoin parini syödä kaksi. Ope huokaisi syvään. "Selvä. Oppilaat, kuka osaa kertoa minulle, paljon on yksi plus yksi." ope kysyi. Nostin käpälääni ja ope nyökkäsi. "Se on 11." vastasin. "Ööh, osaisiko joku auttaa Shiraa?" ope kysyi. "En minä tarvitse apua missään." sanoin ihmeissäni, mutta joku oli jo nostanut käpälänsä. "Se on kaksi." hän sanoi.
"Hyvä. Läksyksi saatte keksiä tavan, millä laskea miinus ja pluslaskut oikein. Teidän pitää kertoa minulle tavanne, tai muistisääntönne, tai mikä se ikinä onkaan. Hyvää loppupäivää!" oli ope sanonut ja sitten kaikki aloittivat pakkaa tavaroitaan. Mä otin sinut ja kynäkumppanisi ja juoksin kauhuissani kohti hoitolaa. *Miten mä keksin jonkun mikä, muistisäännön tai jotain kaltaista. Ja kotitaloudenläksyt pitää vielä tehdä!* ajattelin kauhuissani loikkiessani hoitolaan.


Hoitotarina:
Kirsikka käveli kohti hoitolaa. *Voisin käydä marketissa.* hän ajatteli ja vaihtoi suuntaansa kohti markettia. Kävellessään ovista sisään hän mietti, mitä hän voisi ostaa. *Shiralla ei ole yhtään siisteystarvikkeita. Niitä voisi hankkia.* Kirsikka päätti kun hän käveli kohti osastoa, missä niitä oli.
"Shiran turkki pitäisi saada nyt kunnolla kuntoon." Kirsikka päättäväisenä puhui itselleen ja otti sinisen hoitoaineen ja turkin kiiltoaineen. *Uuu, kynsiraspin kannattaa varmaan ottaa!* hän ajatteli huomatessaan raspin ja otti senkin. Sitten hän otti vielä lisää kauneustuotteita, sekä miniradion ja silitysraudan. *Tuskin lautaan ei ole varaa, ainakaan vielä.* ajatteli hän katsoessaan ostoksiaan. Sitten hän meni kassalle ja maksoi ostoksensa.
*Juuri täydellisesti meni kaikki pennit. Hyvä että minulla on tili pankissa, etten tuhlaisi kaikkia pennejäni heti.* Kirsikka ajatteli naurahtaen kasatessaan ostoksiaan niin, että niitä olisi helpompaa kantaa.
Raahattuaan tavarat huoneelle Kirsikka järjesti kaikki oikeaan järjestykseen. *Tämän tarinan jälkeenhän saisin kai adoptoida Nalan? Menenpäs adoptoimaan hänet tänään.* hän ajatteli laittaessaan sangon ja rätin kaapin nurkkaan.
Siivottuaan Kirsikka meni adoptioon. Nala oli leikkimässä jonkun muun adoption kissan kanssa. "Hei Nala!" Kirsikka tervehti. Nala kääntyi ja näki Kirsikan. "'ei Kiltikka!" hän tervehti iloisena. "Tiedätkö mitä? Tänään minä adoptoin sinut." Kirsikka kertoi iloisena ja Nala alkoi pomppia ilosta. "Oikeatti? Jee!" Nala kiljui iloisena. Kirsikka meni merkkaamaan, että adoptoisi Nalan ja sitten hän palasi Nalan luo. "Mennäänkö nyt huoneelle?" Kirsikka kysyi. "Joo!" Nala sanoi innoissaan ja vieläkin pomppien ja kaksikko lähtivät yhdessä huoneelle. "Taalta tullaan, 'uone numelo 9!" oli Nala kiljaissut juostessaan Kirsikan perässä.
Päästyään huoneelle Kirsikka avasi oven ja näki Shiran makaavan maassa ja löi välillä päätään lattiaan. "Laske aina... Ei. Laske se niin että... Ääh, en osaa!" Shira vaikersi. Kirsikka juoksi pennun luo. "Mitä nyt Shira?" Kirsikka kysyi hätääntyneenä. "En minä keksi mitään, millä osata laskea!" Shira vaikersi. Kirsikka huokaisi helpottuneena. "Meille muuttaa tänään Nala." Kirsikka kertoi iloisesti ja kutsui Nalaa. "Hei Nala!" Shira tervehti ilahtuneena. "'ei T'ila!" Nala kiljaisi ja riemuissaan juoksi Shiran luo ja nuolaisi tätä kerran korvasta. "Älkää häiritkö!" Shira yhtäkkiä käski Nalaa ja Kirsikkaa tuimasti. "Minun pitää tehdä läksyt, mitä minä en edes osaa!" "Mitä sinun pitää tehdä?" Kirsikka kysyi. "Keksiä joku muistisääntö tai jotain sellaista että osaa laskea plus- ja miinuslaskut oikein, ja keksiä kaksi välinettä, mitä ei saa laittaa mikroon." Shira selitti. "No katsos, mitä raaka-ainetta ei saisi laittaa mikroon?" Kirsikka kysyi Shiralta. "Ööh, metallia." hän vastasi. "Ja mitä välineitä on tehty metallista?" Kirsikka jatkoi. "Ööh, vaikkapa lusikka ja veitsi. Voi kiitos Kirsikka!" Shira oivalsi ja halasi hoitajaansa. "Mutta nyt pitää keksiä se muistisääntö tai mikä se onkaan." Shira jatkoi totisempana. "Okei, onko sinulla jotain välineitä millä laskea oikein, vai miten lasket?" Kirsikka kysyi. "Yksi plus yksi on 11, sillä kun ne laittaa vierekkäin, numero on 11." Shira selitti. "Ei höpsö karvapallo. Se..." Kirsikka kertoi, mutta Nala tuli väliin. "Eiko te ole kakti, tilla jot latkee etta on jo työnyt u'den omenan ja titten työ viela y'den, on työnyt kakti omenaa." Nala selitti. Shira laski häpeissään päänsä siitä, että häntä nuorempi pentu osaisi häntä enemmän. "Juu, ihan oikein meni Nala." Kirsikka kehui ja silitti tätä päästä. "Okei, voin muistaa, että jos vaikka olen syönyt kolme omenaa ja syön vielä kaksi lisää, olen syönyt viisi omenaa. Hei, minä osaan! Mutta nyt pitää keksiä sama miinuslaskulle." Shira pettyi. "'Tila, vaikka jot tinulla on kakti omenaa ja annat minulle y'den omenan, tinulle jaa ykti omena." Nala ehdotti. "Miksi minä sinulle antaisin omenan?" Shira ihmetteli. "Te oli vain etimelkki." Nala naurahti. "Okei. Eli jos minulla on kahdeksan omenaa ja annan Kirsikalle kolme, minulle jää viisi. Jee, minä opin!" Shira kiljaisi innoissaan. "Onko muuta läksyä?" Kirsikka kysyi huokaisten iloisena. "Ei. Mutta minulla on nälkä." Shira ilmoitti. "Niin minullakin." Nala yhtyi mukaan. "Haluatteko jakaa juustovoileivän?" Kirsikka kysyi kaksikolta. "Joo!" pennut innostuivat. Kirsikka meni ruokakaapille ja otti yhden juustovoileivän. Sitten hän jakoi sen käsin kolmeen osaan. "Kai minä saan sentään palan ottaa?" Kirsikka vitsaili naaraille. "Et kyllä muuten saa!" Shira kiljaisi riemuissaan ja hyppäsi kynnet esillä Kirsikan pitkiin liiloihin hiuksiin.
"Shira, irti!" Kirsikka huusi vihaisena ja Shira juoksi säikähtäneenä sängyn alle.
Kirsikka rauhoittui, laski leivän pöydälle ja meni sängyn luo.
"Shira, anteeksi että huusin sinulle. Mutta muista, että minulla on pitkät hiukset ja niihin ei saa tarttua, se sattui, koska ei varmaan sinustakaan tuntuisi mukavalle jos sinulta revittäisiin karvat turkistasi." Kirsikka sanoi lempeämmin.
Shira kömpi ulos sängyn alta. "Anteeksi Kirsikka. Innostuin liikaa." Shira pyysi ja Kirsikka silitti Shiraa. "Milloin taan leivan?" Nala naukaisi takaa. "Kohta." Kirsikka vastasi ja meni hakemaan leivän.
Kirsikka antoi molemmille kisuille oman osansa ja Kirsikka söi omansa. "Hmm. Hyvää." Shira naukaisi mussuttaen. "Niinpa." Nala ilmoitti leipä suussaan. "Hyvä että on hyvää." Kirsikka sanoi ja sitten he nauroivat.
"Hei pennut, pitäisi mennä nukkumaan. Ai sori Nala, unohdin ostaa sinulle oman pedin. Kai ei haittaa että nukut Shiran kanssa yhdessä?" Kirsikka kysyi. "Ei. Te on jutt kivaa!" Nala hihkui. "Käy minulle." Shira myöntyi ja kaksikko kömpi Shiran punaiselle makuualustalle. *Kylläpäs ovat riehakkaita.* Kirsikka naurahti mielessään ja lukitsi oven yöksi. Pennut jo nukkuivat. Kirsikka meni sänkyyn ja pian oli unten mailla.


Tarpeet:

Molemmat:
+Nälkätarve (jaettu juustovoileipä)
+Liikkumistarve
+Unitarve

//olisko tämäkin siihen katumusviikkoon? (Esim kun Shira hyppi hiuksiin ja sitten puyysi anteeksi) Ja siis niin kun varmaan jo tiesitkin, eli adoptoisin nyt Nalan :D//

Vastaus:

Ovelaa lahjoa Shiraa panostamaan kouluun herkkujen avulla. .-D Eikä miten ahdistava stalkkeri-opettaja kun joka päivä kyttää mitä Shiralla on lautasella. .-D Ja hän paljastuikin matikan opettajaksi ja kehtasikin vielä haukkua päiväkirjaa, hyi. Kiva että yhdistitte kaikki kolme voimanne miettiessänne Shiran läksytehtäviä. Tykkään kun nuo tarinoidesi läksytehtävät ei ole mitään tyyliin "laske miljoona laskua" vaan tuollaisia mitä pitää pohtia. .-) Nala on aikamoinen matikkamestari kun osasi laskea vaikkei ole koulua käynytkään! Lisään siis Nalan kaappiisi, saat 27 + 5 = 32 penniä, kohotan tarpeet ja lisään kouluplussat (hirvee luettelo .-D).

-Kasa

Nimi: Toukka

24.09.2019 21:06
Täällä taas
<><><><><><><>

Oli myöhäinen ilta. Taivas oli suuriltaosin noen värinen, mutta muutamassa kohdassa saattoi näkyä hieman tummansinistä. Ulkona ei juuri tuullut pudonneiden vaahteran lehtien perusteella. Nurmikkoon oli tullut hieman kuuraa. Ensimmäiset pakkaset olivat siis alkaneet. Onneksi päivällä on vielä jotenkuten lämmintä.
Nojasin päätäni hieman bussin ikkunaan. Se oli aika likainen ja kylmä, mutta olin senverran väsynyt etten välittänyt.
Minua hieman jännitti mennä takaisin. Olin muutama kuukausi sitten vain kadonnut mouruposkesta sanomatta sanaakaan. Oikeastaan se hieman nolottikin. En ollut jättänyt mitään lappua kissoilleni tai edes selittänyt miksi piti lähteä.
Miksi minä katosin? Noh, koulujutut kutsuivat. Tällä kertaa niitä oli ollut erittäin paljon, joten olin joutunut keskittämään aikani siihen 100%. Mutta nyt ne olivat onneksi vähentyneet, joten minulla oli aikaa taas huolehtia kissoistani.
Tavallaan pelottaa mennä taas heidän luokseensa. Entä jos he ovatkin vihaisia? Entä jos he ovat olleet tämän koko ajan nälissään? Entäpä jos tulin liian myöhään? Entä jos heidät on laitettu adoptioon? Taino, tuskin ne ovat nyt vielä siellä.
Toivottavasti.
Huokaisin hiljaa. Noh, ainakin se sitten nähdään paikan päällä.
Käänsin katseeni ulos. Siellä oli vain niittyjä ja peltoja. Ne näyttivät aika aavemaisilta pimeässä. Jos tämä olisi kliseinen kauhuelokuva, tuolta tulisi kohta jokin punasilmäinen monsteri syömään tämän bussin, ajattelin hieman huvittuneena.
Bussissa tosin ei ollut paljon syötävää. Se oli nimittäin erittäin pieni ja vanha. Siellä oli myös ainoastaan bussikuski, minä, punainen matkalaukkuni ja joku kuorsaava vanha rouva.
Varmaan kannattaisi vielä nukkua. Olen kuitenkin perillä vasta kahdeksalta.
<>
Nousin ulos bussista valtavan matkalaukkuni kanssa. Käännyin ympäri ja nyökkäsin väsyneelle kuskille. Kuljettaja nyökkäsi takaisin, painoi napista joka sulki ovet edestäni ja ajoi pois.
Käännyin taas, tällä kertaa hoitolan suuntaan.
Mouruposki näytti samanlaiselta kuin ennenkin. Se näytti seisovan ylväänä ja kauniina, mutta mitä tärkeintä, kodikkaana. Rakennuksen seinät olivat vieläkin valkoiset, ja sen ympärillä oli vieläkin kirsikkapuita. Siellä oli vieläkin se sama polku, jota pitkin olin kävellyt silloin kun olin ensimmäistä kertaa täällä.
Seisoin siinä hetken vain tuijotellen mouruposkea. Hengitykseni muuttui valkoiseksi höyryksi kylmyyden takia.
Tajusin pian jäätyväni ulos jos en menisi kohta sisälle. Otin hieman tärisevällä kädelläni matkulaukustani kiinni, ja aloin kävellä kohti ovea.
Olikohan mouruun tullut uusia hoitajia? Olikohan joitakuista eronnut? Entä jos minut olikin erotettu? Mitäs minä sitten tekisin? Saankohan edes mennä sisälle? Entä jos.. entä jos..
Huomasin hoitolan valkoisen oven olevan suoraan edessäni. Enään ei ollut aikaa murehtia. Pitäisi mennä omaan tuttuun ja turvalliseen huoneeseen nukkumaan, ja katsoa sitten aamulla miten asiat ovat.
Menin varovaisesti sisälle. Valot olivat poissa päältä. Kaikki olivat varmaan nukkumassa. Hipsin hiljaa huonetta yksitoista kohti. Menin huoneen kolme ohitse, ja ihmettelin hieman miksi sieltä kuului tuhinaa. Ehkäpä joku hoitaja oli päättänyt vaihtaa huonetta? Tai ehkäpä siellä olikin joku uusi tulokas. Olisi varmaan kiva tutustua häneen, tuumin hetken ja jatkoin matkaa.
Huomasin matkan varrella, että myös huoneissa yhdeksän ja 12 nukkui joku. Tai jotkut, mistäs sen tietää.
Avasin huoneen 11 oveen, ja helpotuin nähdessäni kaikkien kissojeni nukkuvan oikein rauhallisesti. Toisaalta heidän tarpeensa ja mielialansa ovat voineet laskea. Pitäisi hoitaa sitten nekin huomenna.
Laitoin matkalaukun hiljaa sänkyni viereen, ja laitoin huoneen oven kiinni. Käännyin ympäri ja katselin iloisena huonettani. Se oli vieläkin hieman prinsessatyylinen. Matto oli vieläkin paikoillaan, ruskea nojatuoli nökötti vieläkin ikkunan vieressä ja taulut olivat vieläkin paikoillaan.
Onneksi ei ehtinyt räjähtää sillä välin kun olin poissa ajattelin tyytyväisenä.
Kaikki kissani nukkuivat ruskean pöydän luona. Felix oli mahalteen lattialla, hänen päällänsä oli Gallu, Felixin vieressä oli Cho sivuttain ja Rushia oli vallannut koko pöydän. He kaikki tuhisivat rauhallisesti. Hymyilin taas hieman. Viimeinkin pääsisin taas viettämään aikaa näiden karvapallojen kanssa.

.//Mulla on viimeinkin aikaa taas kirjoittaa! :D (pahoittelut myös kirjoitusvirheistä, tein tän illalla).

Tarpeet+

Kaikki:
Unitarve (ne nukkui tarinan lopussa xD)

Vastaus:

Vaikket olekaan ehtinyt tarinoimaan huone-huomioista huomasi kyllä että olet pitänyt silmällä Mourun tapahtumia. .-D Kissojen reaktioita paluuseesi ei vielä nähtykään kun onnistuit hiippailemaan paikalle herättämättä ketään, ehkä ensi kerralla! Mietteesi bussimatkalla sopivat tämän viikon teemaankin, joten saat 13 + 5 = 18 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

24.09.2019 20:01
Luku 4


Shiran Koulupäiväkirja

Ma koulupäivä 1

Hei päiväkirja! Olen siis Shira, joka kirjottaa sinulle. Kirjotan vaan koulunkäynnistäni sinulle. Nyt kirjotan ekasta koulupäivästäni. Eli siis, en oikeesti haluaisi kouluun. Olen kuullut että siellä tehdään töitä kaiket päivät muilta hoitolan kissoilta vaikka silloin kun kävin kirjottamassa Mouruseen :D. Hyvästeltyäni hoitajani Kirsikan menin sisälle kouluun. Kävelin hiljaisena käytäviä pitkin. Katsoin seinällä olevaa nimilistaa. Löydettyäni nimeni katsoin opiskeltavia aineitani. *Mitä? Kirsikka oli laittanut minulle matikan, kotitalouden ja venäjänkielen? Saan takuuvarmasti hylätyn todistuksessa!* ajattelin harmistuneena ja hiukan vihasenakin. Siirsin katseeni viereiseen lappuseen, lukujärjestykseen. Minulla oli tänäpäivänä  kotitalous ja venäjänkieli, ensiksi venäjänkieli. Jatkoin käytävällä kävelyä kunnes pääsin luokan ovelle, missä luki Venäjänkieli. Avasin oven ja astuin luokkaan. Ope seisoi taulun edessä ja muut oppilaat istuivat pulpettien ääressä. Menin vapaalle paikalle istumaan. "No niin, aloitetaan oppitunti. Meillä on uusi oppilas Shira. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan oppitunti. Kuka tietää miten tervehditään?" ope kysyi. Vieressäni istuva kollikissa nosti käpälänsä ylös ja ope nyökkäsi tälle. "Privet!" kolli vastas innoissaan. "Hyvä. Miten lausutaan "minä"?" ope jatkoi. Kolli nosti taas käpäläänsä ja ope nyökkäsi. "Jä." hän vastasi. "Oikein meni." ope sanoi hyväksyvästi. Sitten hän kirjoitti taululle kolme merkkiä. Ensimmäinen oli selkeä A-kirjain ja kolmas B-kirjain, mutta keskellä oleva oli pikkuinen b-kirjain, jolla oli hattu. "Mikä on ensimmäinen kirjain?" ope kysyi. Joku naaraskissa nosti käpälän. "A." hän vastasi. Ope nyökkäsi ja sanoi. "Entä seuraava?" hän kysyi. Innokas kollikissa nosti käpälänsä. "B." hän sanoi. Ope nyökkäsi. "Shira, tiedätkö mikä tuo kolmas kirjain on?" hän kysyi. Yllätyin ja kerroin. "Sehän on pieni B-kirjain." sanoin. "Ei Shira, se on V-kirjain." ope korjasi. Häpesin ja hengitin syvään, ainahan sattuu virheitä. Sitten jatkoimme oppituntia. Päiväkirja, se oli hirvein tunti ikinä! En osanut mitään! Sitten oli se kotitalous. Meidän piti mangosmoothieta. Se meni hyvin, sillä se oli hyvää, mutta saimme valmistaa sitä hyvin vähän. Saimme läksyksi oppia kaksi eri välinettä, joita ei saisi laittaa mikroon. Sen jälkeen oli ruokailu. Meillä oli pinaattikeittoa. Oletin sen hyväksi ja otin kulhon täyteen, mutta sekin oli pahaa. Olin viemässä sen roskiin, mutta joku ope pysäytti minut ja sanoi että kaikki pitää syödä mitä lautaselleen ottaa. Ei siinä ole mitään järkeä! Sitten menin takaisin pöytään. Kun se ope oli lähtenyt niin heitin sen keiton roskiin. Otin toiselle lautaselle salaattia, sentään se oli hyvää. Maistoin ensin lehden ja sitten otin lautaselle kunnon annoksen. Niin opin että en joutuisi enää "ongelmiin". Sitten kouluhan jo loppuikin.


Hoitotarina:

Kirsikka istuskeli sängyssä huoneellaan tylsistyneenä. *Toivottavasti Shiran ensimmäinen koulupäivä menisi hyvin.* hän ajatteli. *Ehkä voisin käydä adoptiossa, siellähän on ne kisut joiden hoitajat ovat lähteneet Mouruposkesta. Voisin varata itselleni yhden ja myöhemmin adoptoita kisun.* Kirsikka lähti kävelemään huoneeltaan kohti adoptiota. Adoptiossa oli yllättäen paljon kisuja. *Haluaisinko pentuikäisen vai aikuisikäisen kisun?* Kirsikka mietti katsoessaan ryhmittymiä. *Ehkä pentuikäisen.* hän päätti ja meni pentuikäisten luo. "Anteekti!" joku vinkaisi kun Kirsikka tunsi jalassaan pehmeän töytäisyn. Katsottuaan alas hän näki pienen naaraskissan. "Ei se mitään. Kuka sinä olet?" Kirsikka kysyi. "Mina olen Nallekalkki Naulava Naptuttaja." pikkupentu kertoi. " 'ei Nallekarkki Naurava Napsuttaja, minä olen Kirsikka. Oletko adoptiossa?" Kirsikka kysyi. "Kulla Kiltikka. Tiedatko, on tooti altuttavaa kun on vattatyntynyt pentu kauan." naaras vastasi. "Joo, ymmärrän pikkuinen. Onko sinulla lempinimiä, sinullahan on pitkä nimi." Kirsikka jatkoi. "Nala ja ykti toinen, mita en 'alua keltoa, kotka te on toti 'uono lempinimi." Nala kertoi. "Okei, sinun ei ole pakko sanoa, mutta jos kerrot niin lupaan etten naura." Kirsikka kertoi. "No jot et naula. Te on Nalle. Mina vi'aan tita lempinimea." Nala kertoi. Kirsikka katsoi säälivästi pientä Nalaa. "No, haluaisitko että varaisin sinut? Sitten voisin adoptoida sinut. Vaikutat ihanalle." Kirsikka kysyi. "Ai oikeatti?! Joo!" Nala vastasi innokkaasti. "Menen ilmoittamaan." Kirsikka kertoi iloisesti ja meni varaamaan Nalan. Varattuaan hänet Kirsikka palasi pennun luo. "Haluaisitko tulla huoneelleni?" Kirsikka kysyi Nalalta. "Joo!" Nala hihkaisi. Kirsikka nosti Nalan syliinsä ja käveli huoneelle. Shiralla olisi ruokailu ja kohta jo palaisi. "Onko nälkä?" Kirsikka kysyi Nalalta. "Ei." hän vastasi. Sitten ovi aukesi ja sisään tuli Shira. "Kuka tuo on?" Shira kysyi katsoen Kirsikan sylissä istuvaa naarasta mustasukkaisena. "Hän on Nallekarkki Naurava Napsuttaja, lyhyemmin Nala. Varasin hänet adoptiosta että sitten myöhemmin hän tulee asumaan meille." Kirsikka kertoi iloisesti huomaamatta Shiran mustasukkaisuutta. "Mentäisiinkö ulos?" Kirsikka ehdotti kissoilta. "Joo, mennaan ulot leikkimaan!" Nala hihkui. "Eikö tuo edes osaa puhua oikein?" Shira sanoi vähätteleväisesti. "Shira, Nala on vielä hyvin pieni, älä haasta riitaa, sinun pitäisi juuri ystävystyä hänen kanssaan, koska hän joskus tulee vielä asumaan täällä." Kirsikka varoitti Shiraa. "Mutta en halua että olet vain koko ajan tuon Nalan kanssa ja jätät minut yksin!" Shira sanoi. "En tietenkään jätä sinua yksin, mutta miksen saisi ottaa Nalaa tänne, eihän varmaan sinustakaan olisi kivaa jos olisit adoptiossa ties kuinka kauan." Kirsikka rauhoitteli Shiraa ja nosti tämänkin syliinsä. "Mutta mennään nyt ulos." Kirsikka jatkoi ja käveli ulos sylissään Shira ja Nala. "Ollaan lenkillä. Hölkätään siellä sun täällä. Ehkä käytäisiin marketissakin." Kirsikka ehdotti. Kirsikka päästi kissat jaloilleen ja he alkoivat hölkätä. "Odottakaa. Minulla on toti pienet jalat!" naukaisi Nala takaa. Kirsikka juoksi pennun luo ja nosti tämän syliinsä. "Jatketaan matkaa." Kirsikka kertoi Shiralle ja he jatkoivat hölkkäämistä."Mina tiedan! Mennaan kilpputolille!" Nala yhtäkkiä hihkaisi. "Mennään vain. Hyvä että otin pennit mukaan." Kirsikka totesi ja vaihtoi suuntaa kohti kirpputoria. Sitten he ostivat vähän kaikenlaista tavaraa, myöskin Nalalle, että he olisivat jotenkin valmiina kun hän muuttaisi. He myöskin ostivat kissoille tonttulakit, naamiaisasut ja muuta juhlatavaroita. Sitten he kävivät marketissa. "Kun kerran on alennuksia, niistä pitää ottaa kaikki irti." Kirsikka oli neuvonut kaupassa. Kun he ottivat kolme juustovoileipää ja Kirsikka maksoi ne, he menivät huoneelle. Kun he pääsivät huoneelle, Kirsikka alkoi järjestellä ostokset oikeille paikoilleen. "Sori Nala kun tulin mustasukaiseksi sinua kohtaan." Shira naukaisi hiljaa Nalan korvaan. "Ei mitaan. Ollaanko yttavia?" Nala kysyi. "Okei. Halataanko?" Shira kysyi ja avasi käpälänsä. "Vaikka." Nala suostui ja halasi Shiraa. "Hyvä Shira." Kirsikka kehui selkänsä takana olevalle pennulle. "Hei muuten Nala, sinun ehkä pitäisi lähteä takaisin adoptioon." Kirsikalla välähti. "Ai. No, 'eippa!" Nala hyvästeli ja lähti. "Onko Shira nälkä? Saat päättää tällä kertaa mitä syöt kaapista, kunhan ei makeaa, en halua että lihoisit." Kirsikka kertoi. "Minulla ei ole nälkä." Shira naukaisi. "Selvä, no sitten nukkumaan." Kirsikka jatkoi. Shiran käperrettyä pedille Kirsikka lukitsi oven yöksi ja sitten meni itsekkin nukkumaan.


//näissä oli sitten samat tarpeet. No nyt tuli oikea tarina :D sori jos tuo vaikutti spämmimiseltä. Olisi kiva jos ylläpito poistaisi KAIKKI nuo minun höpinäni ja virheeni aina Syrahin ensimmäiseen tarinaan saakka :D//

Vastaus:

Hauska kun itsekin opin uutta lukiessa Shiran venäjän oppitunnista. .-D Voih, toivottavasti Shira ei nyt täysin traumatisoitunut ja ala pelätä venäjän tunteja... Voi ei kun kouluruokakin oli sellainen pettymys, ja tyhmä valvoja vielä yritti pakottaa Shiran syömään koko annoksen, onneksi kisu oli nokkela ja hankkiutui ruuasta lopulta eroon. ,-) Voi pientä Nalaa kun on joutunut iäisyyden olemaan vauvaikäisenä adoptiossa. Kerroitkin Nalasta niin paljon että voisin ikäännyttää vähän häntäkin, jos ei haittaa? .-) Shiran mustasukkaisuusreaktio uutta tulokasta kohtaan oli jännä käänne, mutta hyvä että hän nöyrtyi lopulta pyytämään anteeksi. .-) Saat 22 + 5 = 27 penniä, kohotan tarpeet ja lisään kouluplussat!

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com