Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Noora

23.12.2019 22:03
Nellan päiväkirja
9.12.19 - 10.12.19
~~~~~~~~~~

[Koulua ja muuta sellaista tylsää]

9.12
"Nyt teidän on lähdettävä kouluun, pian pian!" Noora tuuppi meitä ulos huoneesta.
"Menossa koko ajan!" sähähdin ja lähdin tassuttamaan kohti hissiä.
"Hei hei Noora!" Vattu vilkutti Nooralle iloisesti, häntä ei tainnut koulunkäynti haitata. Mustikka tulisi vasta myöhemmin kouluun, epistä, mutta hänellä olikin sitten iltapäivästä pidempään.
"Moikka!" Minä huikkasin ja jatkoin matkaa pomppiva ylivirtainen pentu perässäni. Kuulin, kun Noora sanoi meille hyvät koulupäivät ja sulki sitten oven. Minusta oli niin epäreilua, että Mocan, Aamun, Gakun ja Ricon ei tarvinnut lähteä kouluun, kun he olivat jo suorittaneet sen. Noorankin koulu kesti pidempään! Hän kuulemma teki aina koulujuttuja koneelta, kun me olimme koulussa, mitä hieman epäilin. Mutta onneksi tänään oli melko helppo päivä, vain ruotsia ja liikuntaa, helppo nakki. Vatulla taisi olla ranskaa ja liikuntaa, ja Mustikalla kuvista ja äikkää. Kaikilla meillä oli siis vain kahden tunnin koulupäivä.

Kello oli 9.50 ja tunnit alkaisivat kello 10.00, saavuimme siis koululle melko hyvissä ajoin. Vattu päätti liittyä leikkimään hippaa, minä sillä välin seurailin vierestä, ja yritin vilkuilla, josko näkisin vaikka Rexiä, tai muita kavereitani. Harmi kun tänään ei ollut matikkaa, sillä olimme matikassa samalla tunnilla. Harmistuin salaa, kun en nähnyt missään Rexiä. Hän on niin ihana, eikun siis mukava! Huokaisin hieman. Rexitön päivä edessä päin. Samassa kellot pärähtivät soimaan. Kirmasin Vatun luo, ennen kuin tämä ehti juosta luokkaansa.
"Pärjääthän nyt varmasti?" kysyin tältä, olihan pentu ollut jo viikon koulussa, mutta silti.
"Pärjään pärjään! Menen varmaan Avan kanssa syömään! Voit liittyä mukaan jos tahdot!" Vattu sanoi tuttuun tapaansa pirteästi.
"Selvä, katson kenen kanssa tulen, hyvää koulupäivää!" toivotin, Vattu vilkutti ja kirmasi sitten kohti omaa luokkaansa. Tassuttelin omaan luokkaani ja istuuduin omalle vakiopulpetilleni. Pari muutakin oppilasta tuli vielä sisään minun jälkeen, ja sitten olimme kaikki koossa. Viimeisenä tuli tietysti opettaja. Paitsi että se ei ollut meidän oikea opemme, vaan joku siainen.
"Okei! God morgon luokka! Olen teidän sijaisenne, kutsukaa minua Meriksi" hän selitti nopeaa tahtia, hyvä kun pysyin edes mukana.
"Meille on alkuun määrätty läksyjen tarkistus, joten ta ut läxorna!" Meri-opettaja sanoi napakasti. Avasin kirjani ja vihkoni sillä aikaa, kun Meri-opettaja availi älytaulua, joka näytti kuvan kirjastamme digitaalisesti.
"No mikäs tässä nyt on kun ei käynnisty, eikun ahaa, näin" opettaja mutisi itsekseen.
"Selvä, ovathan kaikki tehneet läksynsä?" hän kysyi, kukaan ei sanonut ettei olisi tehnyt, joten hän meni suoraan tehtävään. Yleensä meidän opemme käy kiertämässä luokassa, mutta tällä opettajalla taisi olla eri käytännöt.
"Okei, ensimmäisenä piti kirjoittaa, miten sanotaan ruotsiksi "minulla on valkoinen sohva"" viittasin.
"Sinä pilkukas kissa siitä" hän osoitti minua.
"Jag har en vit soffa" sanoin.
"Bra! Sitten seuraava" opettaja kehui minua. Minulle tuntematon kissa sai seuraavan.
"Jag har ett blått foto" oikein meni. Tein pienen oikeinmerkin kummankin oikein menneen tehtävän viereen. Viittasin myös seuraavaan ja sain vuoron. Sekin meni oikein. Kahdesta viimeisestä jouduin korjaamaan ett- ja en-muodot, mutta muuten ne olivat oikein.

"Seuraavaksi meille olisi merkattuna paritehtäviä! Voitte valita parinne itse, tulkaa sitten hakemaan täältä tälläiset laput, kummallekin parille yksi" opettaja Meri ilmoitti. Katselin hieman hädissäni, kun muut alkoivat jo hakea lappuja. Sitten huomasin Noen ja loikin hänen luokseen.
"Heippa Noki! Ollaanko parit?" kysyin veljeltäni hymyillen.
"Sopii hyvin!" Noki ilmoitti innoissaan.
"Minä käyn hakemassa meille laput" hän jatkoi ja kipitti hakemaan meille tehtävälaput. Tarkasteltuani paperia hetken, huomasin sen olevan suullinen puhetehtävä.
"Aloitetaanko?" kysyin.

Ruotsin tunti meni mukavan nopeasti, vaikka opettaja Meri olikin aika tiukka. Tunnin lopuksi hän kutsui minut luokseen, kysyi nimeäni ja sanoi että saan aktiivisen Kattikseen (Kattis = Wilma??? XDD). Jes! Sitten saimme kaikki lähteä välkälle. Välkkä oli vartin pituinen. Välkällä oikeastaan vaan hengailin vähän jossain porukassa, sillä en nähnyt ketään muuta, jonka tuntisin edes jotenkin.

Välkän loputtua siirryin liikkasaliin muiden oppilaiden kanssa. Liikunnanopettajamme oli jo paikalla.
"Okei! Tänään otamme alkuun hippaa, ja sitten harjoittelemme tottelevaisuus- ja tempputaitoja temppuradan avulla!" opettaja ilmoitti reippaasti hymyillen. Liikunnanopet aina luuli olevansa jotain ilopillereitä ja liikuntahulluja... Ärsyttävää sanon minä.
"Kuka haluaa olla hippa? Okei, te kaksi mustaa kissaa voitte olla!" opettaja sanoi ja osoitti kissoja vuorotellen. He lähtivät jahtaamaan kaikkia kissoja, ja minä lähdin mukaan, jotta en jäisi kiinni.

Kun olimme saaneet itsemme lämpimiksi, kasattiin yhdessä lyhyehkö temppurata saliin. Siihen kuului köysillä roikkumista ja niillä keinumista kuin Tarzan, leuanvetotanko, pari rengasta, joiden läpi piti hypätä, sekä trampoliini, josta sai hypätä patjalle. Tottelevaisuuteen kuului sellainen osio, missä piti totella opettajan käskyjä. Aloitin siitä. Ensin seisoimme rivissä, sitten opettaja käski liikkumaan kolme askelta ja pysähtymään. Liikuin tasaan kolme askelta ja pysähdyin. Sitten piti juosta kymmenen pientä askelta. Ja niin tein. Se oli hauskaa. Ja aika helppoakin. Sitten käskettiin peruuttamaan viisitoista askelta. Lähdin hieman liian reippaasti alkuun, ja tietysti sekosin askelissani täysin. Ja kaikista pahin vielä, kaaduin pepulleni! Sattui hieman häntään, mutta nousin ja jatkoin peliä. Peruutin vielä loputkin askeleet rauhallisemmin muiden luo. Sitten piti ottaa vielä kahdeksan jättiharppausta. Kääntyä takaisin ja juosta kolmekymmentä askelta takaisin lähtöpisteeseen. Peli oli hauska, mutta sitten oli muiden vuoro, ja siirryin temppupisteelle.

9.12
Minulla oli tänään myös kerhoa. Olin hetki sitten liittynyt sirkuskerhoon, ja tänään olisi ensimmäiset treenit. Kipitin Mocan kanssa reippaasti paikkaan, missä sirkuskerho kokoontui.
"Tämä tässä on Sweety, ja Mocan sinä taidatkin jo tuntea, sinähän olit Nella?" nyökkäsin, kun hän esitteli kissat minulle. Vaikka meitä oli vain kolme, ohjaajamme sanoi, että saisimme varmasti jotain aikaan.
"Tänään voisimme harjoitella yksipyöräisellä ajamista!" johtaja ilmoitti iloisena.
"Jes! Vihdoinkin!" jokin kissa, olisikohan ollut Sweety hihkaisi innoissaan. Moccakin näytti säteilevän. Ehkä he olivat odottaneet tätä harjoitusta kauan. Minua enimmäkseen hirvitti, mitä jos vaikka kaatuisin ja minua sattuisi? Täällä tosin tuskin tulisin nolaamaan itseäni, sillä kaikki vaikuttivat mukavilta, ja Mocca oli huonetoverini. Ohjaaja otti varastosta kolme yksipyöräistä esiin ja asetti ne maahan riviin. Ne olivat melko pieniä, sillä ne oli kissoille suunniteltu. Yksi niistä oli pienempi, kuin kaksi muuta, se oli kai minun. Mocca ja Sweety olivat hyökkäämässä jo yksipyöräisten kimppuun, mutta ohjaaja ehti pysäyttämään heidät.
"Meidän täytyy verrytellä alkuun, joten otetaan ensin vaikka peiliä ja sitten vähän hölkkää" hän sanoi opettavaisella äänellä. Voi kökkö! Tassuja kivisti jo valmiiksi ihan tarpeeksi tämän päiväisen temppuradan jäljiltä!
"Noniin, hopi hopi, aloitetaan!" ohjaaja kuulutti.
"Olen ensimmäinen peili, asettukaa riviin sinne ihan päätyyn!" hän jatkoi ja asettui itse selkä päin meitä. Lähdimme hiipimään kohti häntä. Sitten hän kääntyi. Jäin patsaaksi seisomaan.

Alkuverryttelyiden jälkeen pääsimme vasta asiaan. Nyt me harjoiteltaisiin yksipyöräisellä ajamista. Ja minä kun en osannut ajaa edes normaalilla pyörällä. Minua pelotti ihan hirveästi! Ajatella jos kaatuisin. Mocalta ja Sweetyltä pyörällä ajo sujui hyvin, he olivat kai harjoitelleet jo vähäsen. Onneksi lopulta ohjaajamme tuli pitämään minusta kiinni, ja homma oli helpompaa. Tassuihini kyllä sattui melkoisesti, kun tulin takaisin kotiin!

10.12
Koulupäivä, jälleen. Tänään ohjelmassa olisi historiaa ja matikkaa. Tassutin koulun pihalle hyvissä ajoin ja jäin jonnekkin nurkille norkoilemaan. Oli hieman yksinäistä, tuntui että en kuuluisi mihinkään porukkaan. Onneksi tilanteen pelastivat soivat kellot. Kipitin historian luokkaan ja istuuduin pulpettiin. Kun vihdoin ja viimein opettajakin tuli sisään, pääsimme aloittamaan oppitunnin.
"Tänään käsittelemme Ranskan suurta Vallankumousta" opettajamme sanoi.
"Kirjat auki sivulta 34!" avasin kirjani ja näin samantien taustassa maalatun kuvan joistain hienoista hevoskärryistä keskellä kaaosta.
"Lukekaa kappale läpi, ajatuksella!" opettaja ilmoitti. Aloitin lukemisen.

Ranskan vallankumous-tunti oli ollut hirveän kiintoisa. Pidin historiasta. Tunnilla olimme lähinnä kuunnelleet opettajan selostusta ja kyselyitä kappaleesta, ja läksyksi olimme saaneet muutaman tehtävän kirjasta. Ne olivat vaikuttaneet melko helpolta, kun silmäilin niitä hieman tunnilla. Nyt minulla oli kuitenkin hyppytunti, enkä tiennyt miten sen käyttäisin. Huokaisin hieman. Rexilläkin oli äidinkieltä. Miten mälsää! Päätin istuutua yhden pöydän ääreen tekemään historianläksyjä. Matikastakin tein muutamia lisätehtäviä tylsyyksissäni.

Vihdoin ja viimein kello soi. Pakkasin nopeasti kirjat reppuun ja viiletin matikanluokan luo. Ripustin reppuni naulakkoon ja kipitin sitten ruokalaan. Siellä huomasin Rexin. Sydämeni teki voltin. Niin iloinen olin.
"Voinko istua tähän?" kysyin häneltä tarjotin kädessä.
"Tottakai voit!" hän hymyili minulle. Laskin tarjottimen pöydälle ja istuuduin Rexin viereen.
"Kiitos" sanoin hymyillen punaiselle kisulle. Rex kehräsi hyväntuulisesti hieman saaden minut punastumaan.

Matikantunnilla istuin Rexin vieressä. Teimme perus kertolaskujuttuja, mutta en millään pystynyt keskittymään. Ajatukseni pyörivät koko ajan Rexissä. Aina, kun katsoin häntä, alkoi sydämeni tykyttämään, ja pelkäsin, että joku vielä kuulisi sen. Samassa eteeni lensi jokin paperipallo, viesti. Avasin viestin. Se, mitä viestin sisällä luki, sai sydämeni ensin pysähtymään, ja sitten lepattamaan tuhatta ja sataa. Siinä luki: "Haluaisitko tulla kanssani joku päivä vaikka kahvilaan?" kirjoitin toiselle puolelle paperin palaa "Ehdottomasti haluan!" ja sydämiä perään.

//Täst jos sais 1 ikäpiste per tarina, kouluplussaa, kerhoplussaa ja tottelevaisuustaitoa lisää? Tarpeita en kohota.

Vastaus:

Ihana miten Nella katselee vähän nuorempiensa perään ja varmistellessaan että Vattu pärjää. .-3 Ruotsin tunti sujui mukavissa merkeissä ja kaiken kukkuraksi Nella antsaitsi tuntiaktiivisuudesta plussaa Kattikseen. .-D Möm, tuli hämy olo tuosta liikkatunnista ku näin just viime yönä unta et olin liikkatunnilla missä leikittiin hippaa. .-o Hienoa että Nella pääsi lopulta pyörän saloihin sirkuskerhossa. .-) Onneksi seuraavasta päivästä ei tullut enää Rexitön, uhuuu taitaa olla pian treffit tiedossa. <3 Olihan tässä tarinassa sen verran pituutta että voin antaa Nellalle pari ikäpistettä kerralla. .-) Saat 28 penniä ja muut merkit!

-Kasa

Nimi: Patukka

22.12.2019 17:33
11. Luku, jossa tapahtuu paljon kaikenlaista

Melodeen kalastuskerho:
Tällä kertaa kerho pidettiin Minimerenrannalla, ja vaikka ranta oli Melodeen lempipaikka koko Mouruposken alueella, tällä kertaa kisu laahusti sinne hyvin vastahakoisesti. Patukka käveli hänen perässään rauhallisena ja samalla tutkiskeli luontoa ympärillään.
”Olisin mieluummin halunnut jäädä Caran ja Sellerin kanssa katsomaan telkkua”, Melodee valitti maristen.
”Hm. Ei minun olisi pitänyt sitä teille ostaa, nyt te addiktoiduitte siihen”, Patukka naurahti.
”Eihän! Se oli hyvä ostos!”
”No jaha. Toivottavasti Kukka pitää niitä kahta silmällä etteivät katso teeveetä liian pitkään”, hoitaja tuumi hieman huvittuneena. Hän saapui kissansa kanssa kerhon paikalle, jossa ohjaaja jo odotti onkien ja ämpärin kanssa, niin kuin viime kerralla.
”Hienoa. Ja sieltä Nemo tulee myös, voimme aloittaa”, kerhon ohjaaja totesi kurkotellessaan kaulaansa kohti polkua, josta Melodeekin oli tullut hoitajansa kanssa ja nyt myös hänen ukkinsa oli tulossa. Kun kaikki kerholaiset olivat paikalla, ohjaaja opasti heitä ottamaan ongen ja antoi heille taas syötin: Melodeelle taikinapallon ja Nemolle madon.
”Ihan tyhmää, tätä tehtiin viimeksikin!” Melodee huudahti ärsyyntyneenä.
”No nyt olemme täällä Minimerenrannalla, jossa on erilaisia kaloja. Esimerkiksi ahvenia voi olla paljon näin rannan tuntumassa”, ohjaaja selitti, mutta Melodee ei vakuuttunut.
”Ahvenia ja kuhia! Ihan tylsää haluan niitä kivoja kaloja jatka olivat ekalla kerralla!” hän kiljui ihan raivona.
”Mutta sinähän sait sen lohifileen, josta et tykännyt. Ja muutenkin vain Mouruposken lammessa on niitä erikoisia kaloja”, ohjaaja huomautti.
”On siellä kivojakin kaloja, kuten sateenkaarimuikkuja!” Melodee väitti yhä vain vastaan mutta heitti kuitenkin koukun veteen. Hän otti laiturilla mukavan asennon ja jäi odottamaan.
”Oho, nyt nykii!” huomasi Nemo lyhyen ajan päästä ja ohjaaja saapui auttamaan häntä. Pian vesiämpärissä uiskenteli suurehko ahven.
”Siitä saisi hyvän illallisen”, sanoi ohjaaja ja iski silmää harmaalle vanhukselle.
”Minäkin haluan kalan ja heti!” vaati Melodee ja paiskasi onkensa liukkaeseen laituriin. Kerhon ohjaaja otti sen kiinni ennen kuin onki ehti luisua veteen ja ojensi sen sitten Melodeelle, joka puolestaan paiskasi sen taas takaisin ohjaajalle, ja hän otti sen vastaan hyvin hämmentyneenä. 
”Ihan tyhmää”, mutisi Melodee marssien poispäin.
”Olen pahoillani kissani puolesta, hänellä taitaa olla ärsyolo”, Patukka selitti ja huikkasi sitten hoidokkinsa perään: ”Tule sinäkin nyt pyytämään anteeksi kun käyttäydyit tuhmasti!”
”En varmana!” Melodee kiljui ja kirmasi pakoon.

Kotona Melodee loikkasi unikoppaansa tyynynsä ja Suklaa-nallensa kanssa ja sulki kopan kannen. Cara katsahti tähän kummastuneena ja käänsi sitten nopeasti katseensa oven suuntaan, josta hänen hoitajansa saapui juuri huohottaen hengästyneenä. Selleri oli ilmeisesti hoitajansa kanssa lähtenyt jo, sillä vain Cara hyöri huoneessa.
”Haluaisin niin alkaa jo koristella kuusta.. joulu on jo ihan kohta..” pentu haaveili ja punnitsi erilaisia koristeita käpälillään. ”...öö, hetkinen, meillähän ei ole kuusta!” hän huudahti huomatessaan tämän puutteen. ”Voi Patu, miten sinä saatoit unohtaa!”
”Tuota, en minä sitä unohtanut”, hoitaja sanoi välttelevästi. ”Kun minä vähän niin kuin kävin stalkkimassa ylläpitäjä-Kasan omaa blogia ja sieltä kurkkasin, että joulukalenterista tulee joulukuusi.”
”Tuhma!!” Cara syytti.
”No älä nyt, lähde vaikka omaan kerhoosi”, Patukka kehotti. ”Se alkaa ihan pian, joten menepä jo.”
”Oukei, käyn eka hakemassa myös Sellerin!” kissa huikkasi vielä ovenraosta ennen kuin pujahti kokonaan ulos käytävään.

Patukan nk:
Sanoin moikat pelikerhoon lähtevälle kisulleni ja jätin oven vähän raolleen, en tiedä miksi. Astelin iloisena ikkunoiden luokse ja avasin verhot. Laitoin myös ikkunalaudalla sijaitsevan miniradion päälle, ja sieltä tuli railakasta musiikkia. Uskalsin ottaa pari tanssiaskelta huoneen lattialla, samalla etenin kohti ovea.
”Piipahdan vain jossain”, selitin vieläkin unikopassaan piileskelevälle Melodeelle ennen kuin aloin kävellä käytävää pitkin eteenpäin. Olin jättänyt radion soimaan ja kuulin sen ehkä vähän turhan kovalla olevan musiikin tänne asti. Nyt otin suunnan kohti huonetta 20, jossa alienkissat asuivat. Koputin varovasti oveen ja sieltä kuului vaimea ”sisään”. Astuin huoneeseen ja bongasin heti sohvalla makailevan Hipsulin, joka imetti poikaansa Ennustusta. Muut pennut, Kuula ja Rio, oli jo siirretty Kirsikan huomaan. Ennustuksen minä tulisin joskus lähitulevaisuudessa adoptoimaan. ”Tervehdys”, hymyilin emolle ja pennulle. ”Missäs muut ovat?”
”Galaxy on jossain Kirsikan kissojen kanssa, Light ja Rex pelikerhossa, Espique Stiinan luona katsomassa uusia pentujaan, ja Sylvi on tuossa päivänokosilla”, Hipsuli luetteli ja viimeisen lauseen kohdalla heilautti päätään hieman ylöspäin, ja siellä katonrajassa tosiaan tuo sinivalkoinen naaraskissa tuhisi leijuen ilmassa. En ollut huomannut häntä aikaisemmin, joten nyt hieman hätkähdin katsoessani sinne. Kuulin pienen Ennustuksen vinkaisevan ja näin tämän ryömivän minua kohti. Otin pikkuruisen pennun syliini ja halasin tätä hennosti, vähän liikuttuneena.
”Onpa suloinen”, sanoin ja laskin pojan taas pehmeälle sohvalle. ”Eikö sinua, Hipsuli yhtään harmita että pentusi viedään toisille hoitajille?” kysyin.
”No kyllähän se vähän, mutta kun tiedän, että hoitajat ovat taitavia niin se sitten lohduttaa”, Hipsuli kertoi ja silitteli pentuaan hellästi.
”Minä aion myös tuoda Ennustuksen tänne tapaamaan sinua monta kertaa, kun hänet adoptoin”, lupasin. ”Mutten tee sitä vielä, sillä Melodeella on ärsyolo ja haluan hänen olevan vähän positiivisempi ennen kuin adoptoin ketään.”
”Ymmärrän”, Hipsuli sanoi ja ja jatkoi Ennustuksen paijaamista samalla. ”Sekin on todella outoa, että olen pian saamassa jo toisen pentueen, tällä kertaa Ricon kanssa.”
”No, mitäs pistit ilmoituksen Mouruseen. Silloin niitä isäehdokkaita alkaa tulla paljon!” naurahdin ja minäkin vähän silitin tulevaa hoidokkiani.
”Juu, huomattu on”, naureskeli Hipsulikin. ”Jaaha, sinä tahdot nukkumaan?” hän kysyi pennultaan, joka oli juuri alkanut taas vinkua. ”No, minäkin käyn sitten tutimaan.”
Hymyilin ja nousin pois sohvalta lähteäkseni. Silitin molempia vihreitä kisuja vielä hetken ennen kuin jätin heidät ja Sylvin rauhassa nukkumaan.

Caran nk (pelikerho):
Minun piti pinkoa koko käytävän poikki kaksikymmentä huonetta eteenpäin, ja jarrutin tassut liukuen huoneen 27 kohdalla. Se oli Sellerin ja Kukan huone. Koputin oveen, kop kop, ja Selleri tuli avaamaan narisevan puuoven hitaasti.
”Moi Cara”, poika sanoi ja siirtyi pois tieltäni jotta voisin tulla huoneeseen sisään, mutten ollut nyt kyläilemään tulossa.
”Pelikerho”, onnistuin vain hengästymiseltäni sanomaan. Selleri kuitenkin ymmärsi, ja pian me kipitimme kohti Näytelmälavaa. Onneksi se oli samalla suunnalla, ettei minun tarvinnut rampata koko Mouruposkea edestakaisin. Jossain vaiheessa alkoi kuulua jupinaa: ”Että se kehtaa! Jos hän ehdottaa juoksukisaa, niin tietenkin otetaan supervoimat käyttöön!”
”Öö.. Light?” Selleri kysyi vähän pöllämystyneenä, ja keltainen alienkissa tuli näkyviin turhautuneen näköisenä.
”Ai te, moi! Cara onko kivaa kun te saatte kohta alienin hoiviinne?” tämä kysyi minulta, ja olin taas aivan pihalla. ”Siis täh?” miksei minulle kerrottu koskaan, kun oltiin adoptoimassa jotakuta?
”Ööh, yksi Hipsulin ja Veetin pennuista, Ennustus”, Light selitti samalla kun kävelimme kohti Näytelmälavaa.
”Jaaha. Minulle ei olla kerrottu”, puhisin.
”Mutta täällä kyllä pentuja riittää: ensin Hipsulin ja Veetin pennut, sitten Espiquen ja Stiinan, sen jälkeen vielä Quzin ja Ruun ja Hipsuli odottaa nyt jo toista pentuettaan!” ihmetteli Selleri, kun me pääsimme perille.
”Niin, ja myös Source on raskaana. Hän odottaa minun pentujani!” hihkaisi Light, ja minä riensin halaamaan häntä. ”Oi onnea!”
Näytelmälavalla simssiliini ja Rex jo odottivat meitä. Light loi yhden tuiman katseen huonetoveriinsa ennen kuin simssiliini ilmoitti: ”Tänään me menemme ulos ja leikimme sellaista peliä kuin lehtisota! Voittajajoukkue saa päättää, mitä teemme seuraavalla kerralla!”
Kerholaiset hyppivät innosta, ja matkalla ulos minä nappasin nopeasti huoneestamme suuren punaisen sateenvarjon, josta voisi olla apua ja suojaa lehtisodassa. simssiliini johdatti meidät aukiolle, jossa puista tippuneita lehtiä kyllä piisasi. ”Joukkueet ovat Light ja Selleri sekä Rex ja Cara”, simssiliini kertoi ja osoitti jokaista kerholaista sanoessaan meidän nimemme. Katsahdin Rexiä ja avasin sateenvarjon. Pistin sen maahan pystyyn ja ilmoitin: ”Tässä on meidän päämaja.”
Kukaan ei pannut vastaan tätä ehdotusta. Kaikki ottivat kasan lehtiä valmiiksi ja simssiliini kertoi vielä: ”Annan molemmille joukkueille tällaisen ison kävyn. Voittaja on se, joka ensimmäisenä saa toisten kävyn itselleen! Väkivaltaa ei käytetä, vaan lehtien heittelyllä toisten niskaan on sen kävyn luo tiensä selvitettävä.”
Kerholaiset nyökkäsivät, ja simssiliini antoi luvan aloittaa sodan.
Ensimmäiseksi Light heitti suuren lastin märkiä lehtiä minun ja Rexin päälle, mutta minäpä iskin takaisin. Osa viskaamistani lehdistä meni Sellerin silmään, ja tämä kiljaisi: ”Nyt meni henkilökohtaiseksi!”
Hän otti s u u r e n läjän lehtiä ja rynnisti minua kohti ne käpälissään. Onnistuin kuitenkin väistämään, mutta pari kylmistä, vähän jäisistäkin lehdistä osui niskaani. ”No niin meni!” huudahdin ja otin itsekin ison kasan lehtiä, ja hetken minä ja Selleri vain pommittelimme toisiamme, kunnes tajusin ettei tämä ollut mikään kaksintaistelu vaan joukkuepeli. Minun pitäisi siis auttaa Rexiä eikä keskittyä vaan Selleriin. Palasimme paikoillemme, ja Light supatti jotain Sellerin korvaan, ilmeisesti jotain salaista suunnitelmaa, sillä kaksikko alkoi lähestymään meitä. Yritin Rexin kanssa torjua hyökkäystä, mutta toinen joukkue ei välittänyt lehtipommeistamme. Yhtäkkiä Selleri nappasi jostakin suuren kasan lehtiä ja heitti ne päällemme. Rex ryntäsi pojan perään, ja minäkin olin menossa, mutta sitten muistin Lightin joka luultavimmin oli jo kävymme luona, ja vaikka käännyin ja pinkaisin kovaa takaisin sateenvarjon alle, jossa joukkueemme käpyä säilytti, keltainen alienkisu oli saanut sen jo tassuihinsa. ”Voitto!” hän hihkui, ja simssiliini nyökkäsi.
”Kuten jo sanoin, Selleri ja Light saavat päättää seuraavalla kerhokerralla, mitä teemme”, kerhon johtaja sanoi. ”Mutta nyt pelikerho on päättynyt! Cara, muistathan ottaa sateenvarjosi.”
Nyökkäsin ja astelin hakemaan punaisen sateensuojan ja suljin sen. Selleri tuli viereeni.
”Aika hyvä se harhautus oli”, myönsin hänelle hymyillen. ”Melkein menin lankaan.”
”Joo, mutta voitettiin”, virnisteli Selleri, ja me suuntasimme takaisin Mouruposken sisätiloihin. Ravistelimme suurimmat osat taistelun tiimellyksessä roiskuneesta kurasta eteisen matolle ennen kuin jatkoimme huoneisiimme.

Perillä olin jo heti loikkaamassa pehmeään petiini, kun tunsin jonkun ottavan kainaloistani kiinni.
”Kuules kuramörri, ei askeltakaan enää!” kuulin Patukan äänen. ”Nyt kyllä kylpyyn.”
”Jee!” hihkuin samalla, kun hoitajani kantoi minua ammeen luo. Hän levitti pyyhkeeni lattialle ja asetti minut sen päälle istumaan. ”Odota siinä.”
Patukka kävi hakemassa myös hyvin vastahakoisen Melodeen kylpyyn. ”Eeeeeeiii, en halua!” kissa kiljui ja yritti karata hoitajan tiukasta otteesta.
”Häh, etkö tykkää kylpeä?” Ihmettelin. Melodee pudisti päätään. ”Vesi on tyhmää.”
”Eipäs kun ihan parasta!”
”Tyhmääpäs!”
Tuhahdin ja laitoin käpälät puuskaan. Patukka oli saanut kylpyveden laitettua ja nyt nosti meidät kaksi kylpyammeeseen. Vaadin myös ehdottomasti kylpyvaahtoa, kyllä nyt kuplat kuuluivat kunnon kylpyyn! Sain haluamani, ja läpsytin vettä tassuillani innokkaana, jotta kuplia tulisi vain lisää. Kun läpinäkyvät pallukat leijuivat ilmassa, yritin poksauttaa niitä, enkä edes huomannut että Patukka hinkkasi harjalla karvoistani kurat pois. Kai hoitaja vähän Melodeenkin turkkia harjasi, mutta hänellä ei ollut lehtisodasta tulleita kuraläikkiä turkissaan. Kun kylpytoimenpide oli valmis, Patukka kääri meidät molemmat pyyhkeisiin ja laski alas pinkistä ammeesta. Hoitaja valutti kylpyvedet pois ja minua harmitti se taas.
”Voinko nyt katsoa yhden jakson My Little Ponya?” kysyin kuivateltuani ja otin pari askelta kohti telkkaria.
”Et, nyt mennään nukkumaan. Huomenna on koulua.”
”Miksi eii? Jakso kestää vain vähän”, marisin.
”No eikä muuten kestä. Nyt sänkyyn”, Patukka sanoi ankarasti, ja minun oli hänen tuiman katseensa alla pakko totella. Kävelin pedilleni ja hyppäsin koriin. Otin mukavan asennon tyynyllä ja näin Melodeen myös kömpivän unikoppaansa. Hän sulki sen kannen taas, mutta Patukka sanoi: ”Avaapa se nyt, niin saat vähän happea.”
Murjottava Melodee raotti kopan kantta hieman, ja päätti kuitenkin avata sen ihan kokonaan. Hoitajamme kävi silittelemässä molemmat uneen ennen kuin itse kaatui sänkyyn.

Perjantaiaamuna herätessäni katsoin heti kelloa ja se oli vähän yli yhdeksän. ”Kääk apua meillä on vaan alle tunti olla koululla hampaat pestynä ja reppu pakattuna!” kiljaisin, ja ilmeisesti herätin hoitajani, sillä Patukka mumisi: ”Ei, Cara. Kello on kolme yöllä.”
Sanottuaan sen hoitaja käänsi kylkeä ja taisi nukahtaa uudelleen. Räpyttelin silmiäni nolona ja upposin syvemmälle muhkeaan tyynyyni. Melodee vain nukkua tuhisi, mitkä unenlahjat!

”No nyt taisin herätä ajoissa?” varmistin Patukalta, kun hän oli noussut sängystä hakemaan meille aamupalaa, ja siinä samalla olin herännyt.
”No joo”, hoitaja tuhahti huvittuneena. ”Herättäisitkö myös Melodeen?”
Nyökkäsin ja loikkasin pois koristani. Kiersin Patukan sängyn toiselle puolelle, missä huonetoverini nukkui kopassaan. ”Herätyyyyyyys!!”
”Hmp, ei tarvii huutaa”, Melodee tuhahti ja kömpi ulos unikopastaan. Hän suuntasi perässäni huoneen pöydän luo, jossa Patukka jo odotti aamupalan - aka kahden mangon - kanssa. Hoitaja oli kuorinut ja pilkkonut nuo hedelmät pieniksi palasiksi, jotka hän nyt jakoi kahdelle lautaselle. Istuin pöytään ja aloin popsia mangonpaloja. ”Mm, hyhää”, mongersin suu täynnä hedelmiä. Patukka katsoi minuun kuin sanoen ”muistapa käytöstavat”. Ai niin, ruoka suussa ei saa syödä, eei kun siis puhua! Mussutin siis mangot avaamatta suutani, ja kun lautanen oli tyhjä, loikkasin alas tuolilta ja kävin nappaamassa hammasharjan ja -tahnan. Melodeekin sai syötyä ja otti omat hammaspesutarvikkeensa. Suuntasimme Kylppäriin, ja matkalla näimme myös Sellerin. Pojalla oli sama määränpää kun meillä, hän oli myös matkalla pesemään hampaita. Perillä me näimme rutkasti muitakin koululaisia pesemässä hampaitaan. Selvitin jotenkin tieni lavuaarin luo, ja onnistuin harjaamaan purukalustoni siinä sekavassa hälinässä. Kun kaikki kolme olivat pesseet hampaansa, pakenimme Sellerin ja Melodeen kanssa äkkiä takaisin huoneisiimme. Sovin Sellerin kanssa, että tapaisin hänet käytävällä pian. Päätin pakata reppuni nopeasti, mutta huomasin tarvikesettini kynän olevan kadoksissa. Meinasin jo joutua epätoivoon etsittyäni koko laukun läpi, ja yhtäkkiä huomasin kynän laukun vieressä lattialla. Pyöräytin silmiäni ja sujautin kynän sen laatikkoon, ja laatikon pistin reppuuni. Astuin ulos huoneesta Melodee vanavedessäni, ja nyökkäsin oven ulkopuolella odottavalle Sellerille tervehdykseksi. Me kolme suuntasimme ulos ja koululle. Astelimme myös ohi sen aukion, jossa minä ja Selleri olimme eilen olleet lehtisotaa pelikerhossa, ja vaihdoin pojan kanssa katseita.
Saavuimme koulun lätäkköiselle pihalle juuri parahiksi kellon soidessa. Kipitimme sisälle äikänluokkaan, ja istuimme paikoillemme.
”No niin. Tietääkö joku teistä, mitä ovat sanaluokat?” ope tiedusteli, ja minua ärsytti niin, kun Melodee nosti kätensä innokkaasti ylös.
”Kerrohan, Melodee.”
”Sanaluokat ovat substantiivit, verbit ja adjektiivit”, kissa kertoi. ”Substantiivit ovat esineitä ja asioita, verbit tekemisen sanoja ja adjektiivit kuvailevia.”
”Oikein hyvä!” kehui opettaja, ja ryhtyi jakamaan kaikille papereita.
”Miten sinä tuon tiesit?” sihahdin kysymyksen Melodeelle, joka kertoi jonkun Adoption kissan, joka oli päässyt kouluun, kertoneen näistä asioista siellä. Pyöräytin silmiäni ja yritin keskittyä tehtäväpaperiin, jossa luki:
Jaa sanat kolmeen sanaluokkaan.
Ilo, kaunis, lipasto, paketoida, juosta, urheilullinen, joulu, huutaa.
Kirjoitin substantiivit -otsikon alle: joulu, lipasto. Verbien kohtaan pistin: huutaa, paketoida, juosta. Adjektiivit olivat mielestäni ilo, urheilullinen ja kaunis.
”No, muuten kaikki oikein, mutta ilo ei ole adjektiivi vaan substantiivi. Iloinen on kyllä kuvaileva sana, mutta ilo on asia”, korjasi opettaja, joka oli juuri saapunut luokseni tarkastamaan, olivatko vastaukset oikein.
”No jaha”, mutisin ja korjasin asian kynän ja kumin avustuksella. ”Ihan pieni ero se on.”
”Tämä on tarkkaa”, sanoi opettaja ja siirtyi seuraavan oppilaan luokse. Tuhahdin ja totesin, että Melodeen ärsyolo oli tainnut tarttua minuunkin. Jatkoin tehtävien tekemistä ja samalla vilkuilin huonetoveriani syyttävästi.

Äikäntunnin jälkeen Melodee tajusi, että hänen koulupäivänsä loppui siihen. Hän otti siis suunnan kohti kotia, mutta minulla ja Sellerillä oli vain hyppytunti. Jäimme koulun käytävälle istumaan, ja minä otin kännykän esiin. ”Aion pelata”, selitin hieman kummastuneen näköiselle Sellerille. ”Patu on tosin laittanut tähän ruutuajan, niin voin pelata vaan puoli tuntia.”
”No ole onnellinen”, tuhahti Selleri. ”Minulla ei ole edes kännykkää.”
”Toivo joulupukilta”, ehdotin. Tietenkin aioin itse antaa hänelle puhelimen lahjaksi, mahtava idea! Avasin omani ja laitoin matopelin auki. Se oli ainoa peli, jota kännykässä oli. Peli oli ehkä vähän tylsä, mutta siinä sai pisteitä, kun onnistui nappaamaan omenan, ja pisteillä saattoi ”ostaa” madolle erilaisen ulkonäön ja muuta hienoa. Pelasin sitä jonkun aikaa, ja pian näytölle kuitenkin ilmestyi teksti: ruutuaika päättynyt. Tuhahdin harmissani ja kysyin Selleriltä: ”Mitä nyt tehdään?”
”Ööö, leikitään piilosta?”
”Hyvä idea!” hihkaisin. ”Kuka vika kyykyssä on jäänyt!” olin tietenkin ensimmäinen, sillä eihän Selleri voinut mitään aavistaa.
”No aha”, poika sanoi ja alkoi laskea: ”Yksi, kaksi, kolme, neljä..”
Katselin ympärilleni käytävällä etsien hyvää piiloa. Äkkäsin harmaan roskiksen vähän matkan päässä ja loikin varovasti sen taakse.
”Kaksikymmentäyhdeksän, kolmekymmentä!” Selleri lopetti juuri laskemisen. Hän etsi nuuhkien ja kuulostellen, ja minun oli pakko pidättää hengitystäni, kun Selleri asteli tarkkana kuin porkkana. Minun täytyi hengähtää vähän, ja Selleri kuuli sen saman tien. ”Hahaa, löysin!”
”Olet tosi hyvä etsijä!” kehuin. Ja näin koko tunti jatkui. Lopulta kello soi, ja minä riensin Sellerin kanssa ruokalaan syömään liian suolaista riisipuuroa.

Ranskantunti oli viimeinen tunti, ja opettaja sanoi: ”Koska joulu on jo ovella, tänään harjoittelemme joulusanoja!” sen jälkeen hän jakoi kaikille paperit, jossa oli kuva jostain jouluisesta ja sen alla luki se ranskan kielellä. Meidän piti kirjoittaa ne vihkoihimme, ja minun omani näytti sitten tältä:
Joulukuusi = sapin de Noël
Tonttu = lutin
Joulupukki = père Noël
Poro = renne
Lahja = cadeau
Opettaja kiersi taas luokassa tarkistamassa papereita, ja minun luonani hän kehui: ”Hienoa Cara! Osaat nämä hyvin!”
Open häivyttyä tiehensä kurtistin kulmiani ajatellen, että millä perusteella osaan nämä, kun katsoin vastaukset tuosta toisesta paperista?
Tarkistettuaan paperit opettaja näytti meille videon, jossa laulettiin jotain siitä kun joulupukki tulee niiden miljoonien lahjapakettiensa kanssa, ja tulin ajatelleeksi että saankohan minä miljoona lahjaa? Toivottavasti. Musiikkivideon jälkeen ope päästi meidät kotiin, ja tajusin, että voi Mouru Mouru, joululoma alkoi nyt tällä sekunnilla! Hyppelin iloisesti kotiovelle asti ja siellä minua vastaanotti Patukka, joka näytti kummastuneelta.
”Joululoma alkoi!” huudahdin selitykseksi ehkä vähän oudohkoon käytökseeni. ”Ja aion muuten antaa Sellerille lahjaksi kännykän ja saada miljoona lahjaa!” ilmoitin ja loikkasin sängylle iloisempana kuin koskaan. Patukka katsoi minua pöllämystyneenä, mutta nyökkäsi sitten ja jatkoi puuhiaan.

// tarpeet Caralle ja Melodeelle:
+hygienia (hammaspesu ja kylpy)
+uni
+nälkä (- 2x mango

Tarpeet Sylville, Hipsulille ja Ennustukselle:
+uni

// ja tästä kehottaisin palkkia Rexille, Lightille ja Hipsulille :)

Vastaus:

Voih, ärsyolo ei tehnyt kyllä Melodeen valmiiksi synkälle mielentilalle hyvää, raasu tympääntyi kesken kerhon ja murjotti loppupäivän unikorissaan. .-( Söpöä miten Cara ja Selleri tuntuvat tekevän ihan kaiken yhdessä: katsovat telkkua, käyvät samaa kerhoa ja koulussakin nähdään vähintään välitunneilla! ,-) Hmm, Melodeen mielentila tuntuu kummasti kohoavan koulussa, outoa. .-D Vierailusi Hipsulin ja Ennustuksen luona oli kiva kohtaus, täytynee vähän höllätä Melodeen ärsyilyä jotta Ennustus pääsee muuttamaan hyvään ilmapiiriin. .-) Ainiin, huvitti kun sanoit stalkanneesi blogiani. .-DD Saat 56 penniä, ja lisään kouluplussat sekä tarvekohotukset!

-Kasa

Nimi: Kukka

19.12.2019 16:57
Luku kymmenen jossa käydään kirkossa.
~~~~~~~~~~~~~~~
Oli aikainen talvi aamu. Olin nukkunut kunnes paperin rahina herätti. Selleri oli levittänyt lattialle ainakin tusinan koulu papereita. Sellerin silmät lupsuivat ja herra porkkana oli otettu jossain vaiheessa tueksi. Katsoin kelloa. Se oli vain kahdeksan joten Selleri oli valvonut koko yön. ”Kolme kertaa... Qui ja sitten kotona voi taivutaa..” Läksyjä oli näemmä oli paljon tekemättä ja se vasta tajuttiin sitten aamulla. ”Huomenta.” Selleri ei selvästi huomannut että heräsin joten hän melkein hyppäsi katoon. ”Mitä kello on?” Selleri kysyi hieroesaan silmiään. ”Kahdeksan, muuten jos olet tehnyt läksysi sinun kannataa otta pienet päiväunet ennen koulu.” Selleri nyökkäsi puoli unessa. Kannoin hänet sänkyyn ja pakkasin hänen koulutavarat. Tein Sellerin läksyt loppuun ja huomasin että olisi itsekin opetuksen tarpeessa. Oli mennyt puoli toista tuntia joten päätin herättää Sellerin. Minun piti nostaa Selleri pois sängystä samalla kun se piti kaikella voimalla kiinni sängystä. Sain Sellerin vihdoin luovuttamaan toiveen jäädä nukkumaan, mitäpäs itse valvoi koko yön.

Sellerin koulupäiväkirja.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ei ollut yhtään kiva kun piti herätä niin aikaisin. Olin melkein nukahtamaisilaan kun kello soi ja saimme mennä sisään. Aloimme opetella vasta väreistä ja minua ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Opettaja puhui jostain keltaisesta ja punaisen väri yhdistelmästä ja muista tylsistä asioista. Matikassa opettelimme kertolaskuja. Olin niin väsynyt että sain jopa vähän laiskan läksyä. Ruokatunnilla söin ihan vähän ja kävelin kotiin päin.

Olin juuri päässyt koti ovelle ja valmiina menemään päivä unille mutta Kukka sanoikin että meidän piti lähteä kirkkoa kohti. Tänään oli joulukirkko. En ikinä oikein uskonut Kissukseen (en tiennyt mikä on mouruposken uskonto joten keksin leikki nimen kissan ja Kristuksesta) mutta on mukavaa että saa oppia uskonnoista. Meille annettiin paperit jossa luki mitä virsiä laulamme. Siinä oli ainakin pari rukousta ja ehkä Mouru niin kaunis.(Maa niin kaunis) Kirkossa oli lämmin ja paljon hienoja maalauksia katossa. Siellä oli paljon kissoja joten en erottanut oliko Cara ja Melodee paikalla. Kun tuli viimeinen virsi olin jo melkein unessa joten Kukka kantoi minut ulos. ”Huomenna pidämme vapaa päivän jolloin sinä teet läksyt, nukut ja menet peli kerhoon.” Kukka kertoi minulle tämän jälkikäteen koska olin jo nukahtanut hänen syliin.

Vastaus:

Huh, koulupa teettää paljon työtä Sellerille kun hän teki läksyjä koko yön! .-0 Ei mikään ihme ettei koulussa jaksanut sitten keskittyä, vapaapäivä voipi olla ihan paikallaan. .-) Ihania nuo muunnelmasi Kissuksesta ja kauniista Mourusta. .-D <3 Saat 7 penniä ja kouluplussaa!

-Kasa

Nimi: Kuura

18.12.2019 18:23
Luku 15 Tunteet pinnassa

Kohta on joulu. Siihen on enää muutama päivä aikaa. Kaikilla tuntuu olevan jotenkin todella joulufiilis, mikä on kyllä täysin ymmärrettävää. Minä en kuitenkaan pysty oikein keskittymään jouluun, koska minulla on mielessäni asia, joka pelottaa minua. Tuijotan jännittyneenä huoneemme ovelle. Nemo tietää, mitä on tapahtumassa, mutta onnekseni vanhus ei tunnu kiinnittävän minuun mitään huomiota. Kuuralla puolestaan on taas joku erittäin taiteellinen operaationsa menossa. Nyt hän on sentään oppinut huolehtimaan myös meistä, joten minun ei tarvitse jatkuvasti valittaa siitä hänelle. Tuijotan hiljaisena edelleen ainoastaan ovea. Minua jännittää, koska olen luvannut puhua tänään Lightin kanssa. Hän on luvannut tulla hakemaan minua täältä, kun hän pääsisi lähtemään omasta huoneestaan. Siellä on kuulemma nyt aika vauhdikasta, koska Hipsulin pennut ovat syntyneet. Kopkop. Äkkiä joku koputtaa hennosti ovea. Syöksyn nopeasti ovelle. En edes vilkaise kuka ovella on, kun syöksyn halaamaan häntä.
“Moi”, kuulen Lightin rauhallisen äänen, kun halaan häntä. En vastaa mitään. Nautin vain siitä lyhyestä hetkestä.
“Mihin me oikein mennään?” kysyn ystävällisesti, kun olen päästänyt pojasta irti.
“Ajattelin, että menemme puuhakamariin, koska en montaa kertaa käynyt siellä”, Light selittää nopeasti oman ehdotuksensa.
Nyökkään pienesti ja lähden hitaasti kävelemään hänen mukanaan kohti puuhakamaria. Minulle ei oikeasti ole väliä sillä, missä olemme. Haluan ainoastaan saada sanottua asiani. Toivon myös, ettei Light halua vihata minua sen jälkeen.

Kiipeämme puisia kierreportaita puuhakamarissa olevalle pienelle tasanteelle. KAnnamme sinne mukanamme tyynyjä. Teemme sinne mukavan paikan, jossa on pehmeä ja lämmin olla. Light käy rennosti makaamaan tyynyille ja vilkuilee ympärilleen. Minä yritän löytää hyvää asentoa ja katselen hermostuneena poikaa.
“Tiesitkö, että sun hoitaja oli auttanut yhtä adoption kissaa pääsemään kouluun?” Light kysyy yllättäen. Hän taitaa yrittää keventää tilannetta.
“Joo, mut en mä muista ees sen nimee”, vastaan epäröiden ja yritän epätoivoisesti rauhoittua.
“Se on yks Niilo. Ihan hauskaa seuraa, kun sen kanssa olin jonkun verran opiskelin. Ehkä vähän harmi, ettei Kuura ilmeisesti oo sitä adoptoimassa”, keltainen poika puhelee rennosti.
“Miten nii harmi?” ihmettelen vähän hämmentyneenä. En oikein ymmärrä, mitä avaruuskissa on oikein tällä kertaa keksinyt.
“Jos sulla ja Niilolla ois sama hoitaja, mul ois kaks hyvää syytä, yhen sijasta, tulla moikkaamaan sua”, Light selittää rauhallisesti.
Mietin hiljaisena, mitä hän oikein kertoo. Minusta on ehkä oikeasti parempi, ettei kyseinen poika, josta Light puhuu, ole tulossa samaan huoneeseen minun kanssani. Siinä voisi helposti käydä niin, että minä jäisin vain ihan yksin.

Välillemme laskeutuu kiusallinen hiljaisuus. En oikein uskalla tai edes osaa sanoa mitään. Minua ärsyttää, koska minulla olisi ihan oikeastikin asiaa Lightille. En silti saa sanottua yhtään mitään. Alan hermostuneena tökkimään poikaa tassullani. Toivon, että hän ymmärtäisi minulla olevan jotain asiaa. Hän saisi myös yrittää saada asiani ulos vaikka väkisin. En kuitenkaan ole ihan varma, lähtisikö Light tekemään niin.
“Onks joku hätänä?” poika kysyy pian vähän hämmentyneenä.
“Ei, tai on”, mutisen epävarmana ja vilkuilen häntä vähän pelokkaan näköisenä.
“Source, mä nään, ettei kaikki oo hyvin. Haluutko puhuu jostain?” Light kysyy ja kääntyy katsomaan minua. Hän näyttää selvästi oikeasti huolestuneelta.
“Joo”, vastaan hiljaa ja tuijotan ainoastaan omia tassujani. En uskalla nostaa katsettani poikaan.
“Puhu vaan. ei sulla oo kiire. Mä oon täällä sua varten”, poika puhuu rauhallisesti ja koskettaa laittaa tassunsa hellästi minun tassuni päälle.
Muistelen, miten Light on ennenkin ollut minun tukenani. Hän on halunnut kuunnella ja auttaa minua. Vaikka tilanne onkin nyt aika erilainen, koska ongelma liittyy häneen itseensä. Poika kuitenkin siltä, että hän ihan tosissaan haluaa itsekin viettää aikaa minun kanssani. En siis usko, että keltainen kissa voi ainakaan vihata minua. Se ei silti kerro mitään siitä, miten Light reagoi, jos kerron hänelle totuuden. Minä en vain enää pysty elämään tämän asian kanssa, jos en puhu siitä. Minun on aivan pakko avata suuni.
“Minä-”, alan sanomassa, mutta minusta tuntuu, että joku tukkii kurkkuni. Kyyneleet yrittävät nousta väkisin silmiini.
“Ei mitään hätää. Ihan rauhassa vaa”, Light puhuu ymmärtäväisesti ja nousee vähän ottaa minut lämpimään halaukseensa.
En halua lähteä siitä mihinkään.Tässä on niin turvallinen ja hyvä olla. Mitä jos menetän tämän kertomalla mieltäni painavan totuuden. Nielaisen ja henkäisen syvään ennen, kuin yritän taas puhua.
“Minä rakastan sua”, kuiskaan hiljaa ja painaudun lujemmin poikaa vasten. Haluan nauttia tästä, kun minua ei heti häädetä pois tästä.
“Et oo yksin”, Light vastaa hiljaa, “mäkin sua.”
Kun kuulen nuo sanat hänen suustaan, suuri kivi vierähtää pois sydämeltäni. Minun ei tarvitse enää pelätä. Hän hyväksyy minut ja antaa minun olla. Nyt kaikki on hyvin juuri tässä hetkessä. Tilanne voi olla vaikea joskus tulevaisuudessa, mutta haluan elää nyt vain ja ainoastaan tässä hetkessä.

Vastaus:

Ääää, melkein alkoi itkettää Sourcen ja Lightin rakkaudentunnustuskohtauksessa, iiih. <33 Olipa jotenkin suloinen tarina, olit kuvaillut Sourcen hermostuneita mietteitä hyvin ja Light on ihana kun aina kannustaa ja tukee tyttökissaa. <3 Saat 16 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

18.12.2019 16:04
Rexin ja Lightin pelikerhotarina:
(Rexin näkökulmasta)


Suuntasimme Lightin kanssa huoneemme ovelle. Olimme jo suunniteltu, että pelattaisiin Monopolya simssiliinin kanssa. Kävelimme kohti näytelmälavaa, missä kerhomme pidettäisiin. Käveltyämme sokkeloista käytävää pitkin huomasimme, että joku käveli takanamme. Light ei ilmeisesti kuullut mitään, joten sitten vain minä käänsin päätäni taakse. Takanamme oli kävellyt vähän meitä nuorempi oleva pentu. Sillä oli kivan karamellin värinen turkki ja hän yllättyi kun huomasin hänet.
"Minä en edes tajunnut että kävelitte edessäni..." naaras aloitti keskustelun ja minä pysähdyin. Light ilmeisesti kuuli naaraan äänen sillä hän kääntyi katsomaan, mikä oli tilanne. Samassa hän tajusi vieraan kissan ja meni seisomaan viereeni.
"Noooo... kuka sinä olet?" Light kysyi.
"Minä, olen Cara." naaras kertoi ujosti.
"Minä olen Rex." sanoin, ehkä liiankin innokkaasti uuteen kissaan tutustumisesta, sillä kissa vähän säikähti.
"Okei, minä olen Light. Älä ihmettele kun meillä on tällaiset teille erikoiset turkit. Minä adun Auringossa ja Rex on Marsista." Light esitteli. Cara nyökkäili mukana.
"Te siis tulitte näiden muiden alienkissojen mukana? Niin kuin Galaxy ja Espique? Cara kysyi.
"Jep." Light totesi ennen minua.
"Mutta, anteeksi, ööh, Cara, mutta meidän pitää mennä näytelmälavalle kerhoomme." selitin anteeksipyytäväisenä.
"Aa, minullakin on siellä kohta kerho." Cara kertoi iloisesti.
"Ja aika paljonkin myöhemmin, sillä me kaksi ollaan ainoita kerhossamme." jatkoin.
"Ööh, no kaksi minuuttia ei ole kyllä paljoa." Cara päätteli vilkaisten seinällä olevaa kelloa. Katsoin samaa kelloa, meillähän alkaisi kahden minuutin päästä.
"Sinä olet tainnut erehtyä Cara. Minulla ja Lightilla alkaa kahden minuutin päästä." sanoin vastaan.
"No, katsotaan paikan päällä kuka on oikeassa." Light kertoi. Nyökkäsimme ja jatkoimme matkaamme kohti näytelmälavaa. Siellä simssiliini odottikin jo.
"Hei, ja tervetuloa pelikerhoon!" simssiliini toivotti.
"Minähän sanoin. MINÄ olin oikeassa." Cara kertoi.
"ME ollaan oikeassa." sanoin.
"Missä asiassa?" simssiliini kysyi. Sitten aloin lavertelemaan kaiken simssiliinille ja simssiliini vain kuunteli hiljaa.
"No hei, tehän molemmat olette oikeassa, kun te olette kaikki pelikerhossa." simssiliini naurahti.
"Mutta viimeksi oli vain me... eikun aaa, siis Cara on uusi pelikerholainen?" kysyin.
"Kyllä, oikein ymmärretty." simssiliini myönsi.
"Pelataan joo!" Light vaati. simssiliini otti pelikassin esille.
"Pelataan 5 sekuntia!" Cara ehdotti ja simssiliini kaivoi kassistaan punaisen laatikon. Sitten simssiliini luki sääntöohjeet kaikille.
"No niin. Cara, sano kaksi kissarotua." simssiliini pyysi.
"Ööö siamilainen ja buldog, eikun eikun persialainen!" Cara vastaili.
"Hyvä, sait pisteen." simssiliini kertoi.
"Okei, Rex, sano kaksi makeista." Cara pyysi. Mielessäni pyöri hirveästi makeisia, mutta lopulta sanoin:
"Hammastahna ja koira!" huudahdin. Muut katsoivat minua kummastuneena.
"Joo, se ei mennyt ihan hyvin..." sanoin epäröiden.
"Aika loppui. No niin Rex, saat kysyä Lightilta." simssiliini sanoi.
Ja näin peli jatkuikin.

"No simssiliini, sano kaksi hoidossasi olevaa kissaa." Light pyysi.
"Ööh... Melodee ja Selleri!" simssiliini vastasi. Kaikki aloimme nauramaan.
"Minuako kutsutaan?" kuului ääni ja kaikki kääntyivät katsomaan heidän taakseen ilmestynyttä Selleriä.
"No, ööh... Ollaan tällaista peliä." selitin.
"Uu, tulen mukaan!" Selleri ilmoitti innoissaan.
"Se loppui jo. Mutta, sinähän et ole pelikerholainen." Light änkytti.
"Odottakaas hetki." simssiliini pyysi ja kaivoi kassistaan ison tietokoneen.
"Miksi sinulla on tuo mukana?" ihmettelin.
"Videopelejä varten." simssiliini kertoi. Hän avasi Mouruposken sivut (en tiennytkään että Mouruposki mainostaa itseään netissä!) ja meni, odotas, VIERASKIRJAAN? Mikä ihme se on? Siinä luki, että Sellerin hoitaja Kukka oli laittanut sinne viestiä:
"Selleri pelikerhoon, 4 penniä" oli Kukka kirjoittanut. Sitä ennen oli kirjoittanut Kirsikka näin:
"Okei, päätän että pidän Kuulan ja Rion, ja annan Patukalle Ennustuksen, vaikka olisi kiva jos pitäisin kaikki mutta sitten kissoja olisi liikaa :( ja jos pitäisin kaikki tuntisin itseni ahneeksi D: siksi keksinkin sen Isä x poika-kriisin" SIIS MITKÄ IHMEEN KUULA, RIO JA ENNUSTUS? Sitten simssiliini alkoi näpyttää:
"Okei, lisään Kuulan ja Rion siis kaappiisi, ja Ennustus odottakoon Hipsulin kanssa kunnes Patukka haluaa adoptoida hänet. .-)

-Kasa" SIIS KUKA IHMEEN KASA? vai olikohan se kassa? No ihan sama, Light vaan sanoi, että:
"No?"
"Selleri kuuluu pelikerhoon nyt, kun Kukka ilmoitti hänet siihen." simssiliini kertoi. Hän meni sivulle, jossa luki "Kukka". Sitten hän otti pennien kohdalta, jossa oli 18 penniä, 4 penniä, eli jäljelle jäi 14 penniä! simsukka on kyllä hieman ahne noiden pennien kanssa.
"Noin, mouruilut tehty, jatketaan pelejä. Mitä seuraavaksi?" simssiliini kysyi.
"Noh, pelataan..." yritin keksiä, mutta mieleistä ei tullut päähän.
"Niin, njoo..." keltaisella ystävälläni oli sama ongelma.
"Ööh..." äännähti Cara.
"Mennään karuselliin!" Selleri ehdotti.
"Täällä ei ole karua selliä Selleri." sanoin. Kaikki alkoivat nauramaan.
"No ei karua selliäkään ole, eikä karusellia." simssiliini sanoi nauraen.
"Mutta mitä pelataan?" Light kysyi.
"Pelataan korttia." simssiliini ehdotti. Muut eivät näyttäneet hyvin innostuneilta, mutta kuitenkin hyväksyivät ehdotuksen, sillä ei ollut muita ideoita. simssiliini jakoi kortit ja sitten aloimme pelaamaan.

"No niin, voitto." Selleri huudahti iloisena kun pani viimeisen korttinsa lattialle.
"Mutta voi herranen aika, aika on juoksenut!" simssiliini huudahti yllättyneenä vilkaistessaan kelloaan.
"Moikka!" kaikki hyvästelivät toisensa ja minä ja Light palasimme huoneellemme. Kun avasimme huoneemme oven, kuulimme ähkimistä. Juoksimme sisälle.
"Mitä tapahtuu?" Light kysyi.
"Hipsulin pennut syntyvät." Espique kertoi ja näimme Hipsulin puhisevan maassa. Teleporttasin simssiliinin huoneelle.
"simssiliini! Hipsuli synnyttää pennut nyt!" huudahdin. simssiliini ilestyi nurkan takaa ja juoksi ulos. Itse teleporttasin takaisin huoneelle.
"simssiliini on tulossa." sanoin.
"Toivottavasti pian. Galaxy ja Sylvi lähtivät kävelylle ulos." Espique sanoi huolestuneena.
"Menen sanomaan vielä Kirsikalle." sanoin ja teleporttasin Kirsikan huoneeseen.

//kerhomerkit pojille, ja kävisikö jos viimeinen palkki täytettäisiin Espiquelle? Uijui, jäi jännään kohtaan, jatkuu normitarinassa! :D//

Vastaus:

Jee, lisää pelikerhomerkkejä Rexille (ja Lightille tietysti myös .-D)! Kiva että kerhoon alkaa kertyä lisää väkeä, kivempi pelata isommalla porukalla. .-) Ai kamala nuo Rexin "makeiset", mitähän he syövät Marsissa herkutellessaan, toivottavasti eivät ainakaan koiria..! xD Huvitti kun simssiliini alkoi päivittää mourua kesken kerhon, Kasa-kassa. .-DD Ohohoo, synnytys! Rex on kyllä teleportailuineen kätevä viestinviejä. ,-) Saat 16 penniä, ja lisään kerhomerkit alienpojille!

-Kasa

Nimi: Kuura

16.12.2019 07:03
Luku 14 Jouluista puuhaa (Niilon koulusponsorina)

Tänään on minun viimeinen koulupäiväni. Tämän jälkeen olen kuulemma suorittanut ensimmäisen luokan kokonaan. Sen jälkeen voin ehkä päästä toiselle luokalle kouluun. Minä kyllä haluaisin päästä, mutta se riippuu koulusponsoristani tai siitä ihmisestä, joka on tainnut jo suunnitella minun adoptoimistani. Olen nimittäin ymmärtänyt niin, että joku hoitaja on jo varannut minut ja pääsen siis joskus muuttamaan toivon mukaan hänen luokseen. Mutta nyt siihen viimeiseen koulupäivään, josta olen innoissani.

Pian on joulu ja se näkyy myöskin koulussa. Minusta on kiva, että koulukin on valmistettu joulua varten ja koristeltu jouluisasti. Ne oppilaat, joilla on kuvataidetta, ovat tehneet koulun käytäville ja luokkiin monia erilaisia joulukoristeita. Seinillä on myös suurempia jouluaiheisia teoksia kuten kissajoulupukki pienten kissatonttujen ja porojen kanssa. Pukki on suuri, pyöreä ja sillä on valkoinen tuuhea parta aivan kuin ihmispukeillakin. Yksi tontuista näyttää aivan minulta, mutta tuskin se yrittää kuitenkaan esittää minua. En nimittäin usko, että kukaan haluaisi mistään syystä piirtää minua tonttuna, tai muutenkaan, yhtään mihinkään. Joku pieni ryhmä oppilaita on kasannut listan joululauluja, joka soi hiljaisella koulun käytävillä sekä ruokalassa. Se tuo kivaa joulutunnelmaa. Äkkiä huomaan, että muut oppilaat ovat kadonneet käytävältä. Juoksen äkkiä luokan ovelle ja toivon, etten myöhästy tunnilta.

Minulla on ensimmäinen tunti ruotsia. Lasken ihan kiinnostuksesta, monta meitä on ruotsin tunnilla. Nopean laskutoimituksen lopputulos on kuusi oppilasta. Minusta se on kiva pieni ryhmä, jossa on helppo tehdä kaikkea.
"Pian on joulu, joten ajattelin, että voisimme fiilistellä sitä vähän tänään täällä ruotsin tunnilla", opettaja kertoo hymyillen.
"Mitä me tehdään?" Nella utelee varovasti.
"Tutustumme ensin alkuun jouluiseen sanastoon ruotsiksi ja sen jälkeen saatte tehdä kahdessa pienessä ryhmässä jouluiset tarinat. Mutta älkää huoliko, minä kyllä aitan tarinoiden kanssa", opettaja selittää rauhallisesti.
On hyvä, että saamme apua, koska kukaan meistä tuskin saisi aikaiseksi kovinkaan virheetöntä tekstiä ruotsiksi. Opettaja heijastaa dokumenttikameran avulla taululle lyhyen listan jouluisia sanoja. Luulin aluksi, että alamme käydä niitä läpi ruotsiksi. Olin kuitenkin väärässä, koska joudumme itse yhdistämään sanat oikein niiden suomennoksiin. Katselen kahta vierekkäin paperilla olevaa sanalistaa mietteliäänä.
“Joulu, lahja, poro, tonttu, piparkakku
En present, en ren, en tomte, en pepparkaka, jul”
Vaikka sanoja ei ole montaa, minusta ei silti ole kovin selvää, mikä niistä voisi tarkoittaa mitäkin. Yritän kuitenkin yhdistää ne parhaani mukaan. Jul on joulu, siitä olen oikeastaan varma. Mikään muu ei tunnu helpolta. En pepparkaka kuulostaa vain pippurikakalta tai joltain. Tiedän kyllä, että kaka on kakku, mutta se kuulostaa tuolta silti.
“Noni haluaako joku kertoa oikein rivin?” opettaja kysyy ystävällisesti. Nella viittaa.
Olen ehkä vähän pettynyt siitä, mitä pepparkaka on suomeksi. Toisaalta tiesin myös joku ajan ettei se edes voinut olla se, mitä minä olin ajatellut.
“Joulu on jul, lahja en present, poro en ren, tonttu en tomte ja piparkakku en pepparkaka”, tyttökissa kertoo rivin nopeasti.
“Hienoa Nella. Toimisiko yhteistyö jos Niilo, Rico ja Noki olisivat ryhmä ja Nella, Hippu ja Cho olisivat toinen?” opettaja ehdottaa ja vilkuilee meitä.
En mieti kauaa, kun jo säntään Ricon pulpetille. Noki tulee nopeasti perässä. Myös toinen kolmikko kerääntyy pian paikoilleen. Rico ottaa esille kynää ja paperia. Hän saa (tai joutuu) toimimaan meidän kirjurinamme. Minulla alkaa heti juosta ideoita tarinaamme varten. En kuitenkaan osaisi kääntää niistä puoliakaan ruotsiksi.
“Saatte nyt aikaa kirjoittaa, kerään paperit pois viisi minuuttia ennen tunnin loppua, jotta ehdin lukea ne läpi. Pyytäkää apua heti, jos tarvitsette”, opettaja sanoo ja asettuu istumaan mukavasti tuoliinsa.
“Mistä tää kertoo?” Noki kysyy mietteliäänä.
“Joulupukin pajalla olevasta hiirestä, jonka nimi on Åke”, Rico ehdottaa aivan kuin olisi miettinyt tuota pitkäänkin.
Minulla eikä Noella ole mitään vastalauseita Ricon idealle. Minusta tuntuu, että hänellä on paljonkin ideoita päässään. Poika alkaakin kirjoittaa tarinallamme alkua keskittyneen näköisenä. Yritän keksiä omia ideoita siltä varalta, että Rico kysyy kohta jotain.
“Mikä pointti tossa tarinassa oikein on?” kysyn hämmentyneenä, kun vilkuilen muutamaa ensimmäistä lausetta.
“Ei siinä viel oikee ookkaa. Tää on vasta alkua”, Rico selittää ja vilkuilee tyytyväisenä tekstiä.
“Meiltä loppuu aika, tuokaahan paperit tänne”, opettaja ilmoittaa pian.
Lopetamme kirjoittamisen vähän pettyneenä. Tarinaamme ehti tulla vasta vain alku eikä siinä ehtinyt tapahtua mitään kovin mielenkiintoista. Olen kuitenkin ihan ylpeä siitä, mitä ehdimme saada aikaan. Tarinan alustamme tuli lopulta tällainen:
“Idag är Julafton. Min namn är Åke. Jag är Jultomtes viktigt biträde fastän han inte vet mig. Många tomtar gillar inte mig eftersom jag är en mus. Jag bor i ett litet hål. Jag bär skräp i min hål. De är min kuddar.
‘Här är en mus!’ en tomte ropar, när jag spinger på golv.
Tomtar jagar mig. Jag försöker komma i min hål. Jag inte vill att någon äter mig.”

Ruokana oli lihapullia ja perunamuusia. Minulla oli varmaankin enemmän puolukkahilloa kuin lihapullia. Istun syömässä Noen ja Nellan kanssa. He eivät tunnu ymmärtävän minua ja puolukkahillokasaani. Ruokailun jälkeen meillä on vielä yksi tunti.

Äidinkielen tunnilla pääsemme taas jouluaiheisten tehtävien pariin. Saamme valita kolmesta eri tehtävästä mitä teemme. Ensimmäinen vaihtoehto on tehdä yksin yksi tai useampi jouluinen runo. Siihen minä en todellakaan rupea. Toinen vaihtoehto on tehdä yksin tai pienessä porukassa jouluinen tarina. Viimeisenä vaihtoehtona on ryhmässä jouluisen lyhyen näytelmän tekeminen. Minä päädyn kirjoittamaan jouluisen tarinan yksin, koska en näe luokassa ketään, kenen kanssa olisi ollut kiva tehdä yhteistyötä. Otan kynän tassuihini ja alan miettimään tarinaa. Yritän olla ottamatta liikaa vaikutteita tarinasta, jonka minä, Rico ja Noki teimme ruotsiksi. Mietin hetken, kunnes saan hyvän idean.
“Joulukuusessa roikkuu paljon erilaisia joulukoristeita. Kuusessa on paljon erivärisiä palloja, mutta kaikkia tuntuu kiehtovan ainoastaan pienet punavalkoiset karkkikepit. Kun joulukuusi pystytettiin joulukuun ensimmäisenä päivänä, karkkikeppejä roikkui kuusessa 49. Nyt joulukissan luottotonttu Rico tekee tarkistuslaskua karkkikepeille, kuten jokaisena päivänä. Joulukissa pelkää, että joku haluaisi varastaa hänen arvokkaat koristeensa.
‘Kuusessa on enää 21 karkkikeppiä’, Rico juoksee paniikissa ilmoittamaan tarkistuslaskunnsa lopputuloksen joulukissalle.
‘Kokoa salapoliisitontut ja selvittäkää, kuka tämän kaiken takana on. Joku on myös syönyt joulumuorin ja leipuritonttujen tekemän piparkakkutalon. Tekijä on varmasti sama’, joulukissa neuvoo ja pidättelee kyyneiletään.
Tämän on todella järkyttävää hänen mielestään, miten kukaan voi edes tehdä näin. Rico nyökkää vakavana. Hän lähtee etsimään ystäviään Niiloa ja Nokea. Joulukissa on nimennyt heidät kolme salapoliiseiksi, vaikka kolmikolla on muitakin tehtäviä….”
Kun tunti loppuu, katson tyytyväisenä teostani. Minun on pakko saada näyttää tämä joskus Noelle ja Ricolle. Toivottavasti saan paperin joskus takaisin opettajalta ja saan kirjoittaa tämän loppuun.

Minusta on vähän haikeaa, että minun pitää tehdä enää vain päättötyöt opiskelemistani aineista ja ensimmäinen luokkani oli sitten siinä. Koulussa oli kuitenkin oikeasti ihan kivaa. Toivon oikeasti pääseväni myös toiselle luokalle.

//En sitten todellakaan takaa, että tuo ruotsin tunnin tarina olisi kielellisesti yhtään oikein tai et siitä ees ymmärtäis mitää xD

Vastaus:

Mukavaa että näin joulun kynnyksellä oppitunneilla otetaan joulu huomioon ja opetus on rentoa ja vapaampaa. .-) Niilolla olikin oikea tarinapäivä kun sekä ruotsissa että äikässä kirjoiteltiin tarinoita. .-D Luulin etten osaa enää ruotsia mut yllättävän monta lausetta ymmärsin tuosta tarinasta. .-O Hauska miten Niilon koulukaverit ilmaantuivat seikkailemaan hänen toiseen tarinaansa. .-D Saat 22 penniä, ja lisään Niilolle kouluplussat ja sitten ollaan tosiaan lopputöitä vaille valmiina valmistumaan ykkösluokalta!

-Kasa

Nimi: Patukka

13.12.2019 18:30
10. Luku, jossa kouluillaan ja kerhoillaan

(Torstain koulu):
Patukka tuhisi vielä unisena sängyssään, kun hänen kissansa hääräilivät hoitajan ympärillä valmistautuen tulevaan koulupäivään.
”Reppu pakattu, käyn vielä vessassa niin voidaan lähteä”, Cara sanoi, heitti koululaukkunsa oven viereen ja käveli keltaiselle hiekkalaatikolleen.
”Mäkin tuun”, Melodee huikkasi ja loikki toisen pennun perään. Hän istahti omaan pinkkiin hiekkalaatikkoonsa ja kun tarpeet oli tehty, kissat potkivat hiekkaa jätöstensä päälle ja sitten palasivat reppujensa luokse ovelle.
”Moi moi Patu, me lähetään nyt!” Cara kailotti niin kovaa, että Patukka heräsi säpsähtäen. Juuri ennen kuin pennut sulkivat oven perässään hoitaja ehti muistuttaa: ”Älkää koulupäivän jälkeen jääkö sinne, teillä on iltapäivällä kerhot!”
Cara ja Melodee kuulivat kyllä, mutteivät viitsineet vastata.

Ensimmäinen tunti oli taitoaine, siinä kissat joutuivat heti eroamaan. Melodee suuntasi kohti musiikinluokkaa, ja Cara puolestaan lähti kotitalouden luokan suuntaan. Kissa näki siellä heti Tikrun ja Miukulin, jotka olivat Adoptiosta ja joihin Cara oli tutustunut viime tunnilla.
”Tervehdys”, Tikru hymyili ja käänsi katseensa opettajaan, joka nyt oli puhumassa.
”Tänään me leivomme joulutorttuja. Olen ihan joulufiiliksissä”, hän sanoi ja jakoi kaikille taas leivinpaperit. Caraa kiinnosti ihan kauheasti kun leivinpaperi rahisi ja rapisi hänen heiluttaessa sitä.
”Lopeta, jooko? Että se ei mene ryppyyn”, opettaja pyysi, ja kissanpentu hieman pettyneenä laski leivinpaperin pöydälle. Ope läpsäytti siihen kolme littanaista taikinalevyä, ja opasti oppilaitaan vetämään niihin veitsellä neljä viiltoa reunoille. Sen jälkeen tortun keskelle sai laittaa luumuhillon kökkäreen, ja Cara innostuksissaan pisti sitä vähän liikaakin. Seuraavaksi taikinalevyn kulmat piti taittaa sivulle, jotta siitä tulisi joulutortun muotoinen, ja kun oli uunissa paistamisen aika, tahtoi Cara taas jäädä vartioimaan omiaan. ”Niistä tulee alukset piparkakkuarmeijalleni”, hän selitti.
”Mutta etkö syönyt piparisi jo?” ihmetteli Miukuli. ”Tulisit nyt leikkimään meidän kanssa piilosta tuonne.”
Cara huokaisi ja loi kaihoisan katseen torttuihinsa uunissa. ”No kai minä sitten tulen.”

Sillä aikaa..
”Tänään saatte vähän soittaa nokkahuilua”, musiikinopettaja sanoi juuri, kun Melodee istui jollekin paikalle luokassa. Opettaja jakoi oppilailleen lainahuilut, ja Melodee sai valkoisen.
”No niin, harjoitellaan. Laittakaa huilu vasempaan käteen ja painakaa sormilla kolme reikää päältä ja yksi alta. Se on G”, opettaja kertoi. Oppilaat soittivat, mutta osa äänistä oli hyvin epävireisiä ja nuotin vierestä soitettuja.
”Varmistakaa, että kaikki sormet ovat paikoillaan. Muuten ääni kuulostaa huonolta”, ope selitti huomatessaan hänkin joidenkin äänien epävireisyyden. Hän opetti vielä, miten soitetaan A, H, C ja D. Melodee sai kaikki äänet oikein, mutta mellakka luokassa ärsytti häntä ja sai aikaan päänsärkyä.
”No niin, soittakaapa nämä sävelet: A, C, C, D!” opettaja kehotti melun laannuttua.
*No niin, osaat kyllä. Ensin kaksi sormea ylhäältä ja yksi alhaalta. Seuraavaksi otat etusormen pois, soita kaksi kertaa. Sitten sormi pois alhaalta, hyvä osasit.*
Melodee sulki silmänsä ja yritti keskittyä, mutta jatkuva älämölö luokassa esti sen. ”Voisitteko osata soittaa vähän paremmin”, hän tuhahti itsekseen muttei kuitenkaan ajatellut niin kovaa ääneen, että muut olisivat kuulleet. Kun opettaja päästi vihdoin luokan välitunnille, Melodee oli jo aivan räjähtämäisillään.
*Tuo oli karmeaa!*

Välitunnilla Cara, Melodee, Miukuli, Selleri ja Tikru juttelivat äskeisistä tunneistaan.
”Meillä oli tosi hauskaa kuviksessa”, Selleri kertoi innoissaan. ”Maalattiin vesiväreillä maisemia. Minä tein talvimaisemaa, mutta se jäi vähän kesken. Jatkan sitä seuraavalla kuviksentunnilla!”
”Köksässäkin oli kivaa”, Tikru sanoi ja vaihtoi katseita Miukulin sekä Caran kanssa.
”Joo, me tehtiin joulutorttuja!” Cara säesti iloisesti.
”Ja leikittiin piilosta”, Miukuli jatkoi.
”Minun tuntini oli kauhea. Ne soitti epävireisesti nokkahuilua”, Melodee puhahti ärsyyntyneenä. Cara siristi silmiään kylmästi ja totesi: ”Mutta täällähän ollaan siksi, että he oppisivat soittamaan hyvin.”
Melodee tuhahti, kääntyi kannoillaan ja marssi pois. Muut kissat eivät oikein osanneet kommentoida tätä tilannetta, mutta heidän kiusaantuneen hiljaisen hetkensä pelasti juuri soiva koulun kello, joka käski siirtymistä seuraavalle tunnille matikanluokkaan. Tila oli hälyinen ja äänekäs, ja Melodeen päätä alkoi taas särkeä kamalasti. Hän vetäytyi luokan nurkkaan vaitonaisena.
”Melodeeta ärsyttää nyt ihan kaikki”, mutisi Cara Sellerin korvaan ja silmäili huonekaveriaan inhoten.
”Mmm”, Selleri oli vähän poissaolevana. Opettaja saapui luokkaan käsiään taputellen. ”No niin, no niin. Tänään me katsomme elokuvan!”
Suuri kohahdus levisi luokassa.
”Mitä?” Selleri ihmetteli kummissaan.
”Sehän on kivaa!” Cara totesi.
”Mutta tämä on matikantunti!” Selleri intti. Cara ei vastannut ja opettaja otti CD-levyn esiin, sujautti sen tietokoneeseen ja peilasi näytön valkokankaalle. Pian siihen ilmestyi valkoiselle taustalle suurella kirjoituksella MATIKAN MAAILMA.
”Jaha”, Cara mutisi elokuvan alettua. Siinä seikkaili kaksi lasta, tyttö ja poika, jotka yrittivät löytää maailmasta kadonneet numerot.
”Tosi tylsä”, Cara kommentoi leffan loputtua. Hän suuntasi kavereidensa kanssa ruokalaan, jossa oli tänään tarjolla tulisia perunoita ja mautonta lihapullakastiketta. ”Hmp. Kouluruoka on aina niin pahaa”, Selleri yökkkäili selvittyään kaameasta annoksesta.
”Niinpä”, Tikru totesi ja siirtyi Sellerin, Caran, Miukulin ja Melodeen kanssa ulos.
”Meidän koulu loppuu nyt”, huomasi Cara ja lähti Melodeen kanssa liukkaalle polulle hoitolan suuntaan.

Patukan nk:
Odotin huoneessa kissojen palaamista ja valmistelin heille välipalaa. Otin kaapista purkillisen sekasössöä ja pysähdyin hetkeksi miettimään. Sössö oli Caran, mutta jotenkin uskoin ettei häntä haittaisi jos antaisin siitä myös Melodeelle. Niinpä päätin jakaa sekasössön kahdelle lautaselle ja laitoin myös lusikat ojoon aterioiden viereen. Pian kuulin käytävältä kovaäänistä pölpötystä ja osasin heti tunnistaa Caran äänen, ja luultavimmin Melodee oli tämän mukana. Avasin huoneen oven juuri sopivasti tälle kaksikolle.
”..mutta se oli ihan törkeää, kun se loppui siihen”, Cara höpötti juuri astuessaan sisään. ”Ai moi Patu.”
”Minun mielestä se leffa oli hauska”, Melodee sanoi ja istahti pöytään. Hän kävi heti käsiksi ruokaan.
”Siis mikä leffa?” olin aivan pihalla.
”Me katottiin ihan surkea elokuva matikassa”, Cara selitti minulle ja nähdessään sekasössöt hän oli oksentaa. ”Hyihyihyi EN SYÖ!”
”Noh Cara, olepa nyt”, toruin kissani hieman huvittuneena.
”No mutta kouluruokakin oli pahaa!” pentu valitti edelleen. ”Otan mielummin joulutorttuni jotka tein köksässä.”
Huokaisin ja myönnyin: ”Hyvä on, minä syön sitten sekasössösi.”
Maistoin oranssia tahnaa ja huomasin, että se oli oikeastaan tosi, tosi, tosi PAHAA. Mutta en sanonut sitä Caralle, sillä en halunnut kuulla hänen ”mitä minä sanoin, kuuntelisit minua! Hähää!” - kiljumistaan. Pian näin, että kissat olivat syöneet, joten keräsin lautaset pois ja heitin sössöni salavihkaa roskiin.
”Minun mielestä se elokuva oli hyvä”, Melodee totesi.
Laitoin kädet lanteille ja tuhahdin: ”Nyt ei murjoteta, on kerhojen aika!”

Caran nk (Pelikerho):
Hyvästelin Melodeen ja Patukan, jotka suuntasivat ulos kalastuskerhoon. Minä taas olin menossa Näytelmälavalle, jossa pelikerho pidettäisiin. Tämä oli ensimmäinen kertani, ja minua jännitti aivan hirmuisesti. Yhtäkkiä pelokkaat ajatukset tunkivat päähäni. Entä jos tänään ei olisikaan kerhoa, ja kukaan ei olisi paikalla? Tai jos en löytäisi sinne enkä edes takaisin huoneelle? Mouruposkihan oli tosi sokkeloinen paikka, ja voisi helposti eksyä. Olin jo saamassa kunnon pakokauhun, kun huomasin vähän pidempänä käytävällä kaksi alienkisua: Lightin ja Rexin. Ryntäsin heidän luokseen.
”Moi, minne meette?” tiedustelin uteliaana. ”Tiedättekö missä Näytelmälava on?”
”Hei, joo tiedetään, me ollaan menossa sinne pelikerhoon!” Light kertoi innoissaan.
”Kiva, mäkin tuun sinne!” ilakoin juuri sopivasti, sillä astuimme Näytelmälavan suurelle kiiltävälle puulattialle. ”Nyt pitää vaan odottaa että muut kerholaiset ja ohjaaja tulee paikalle.”
”Ööh, oikeastaan tässä kerhossa ei ole muita kuin me ja nyt sinä”, Rex korjasi varovasti.
”Ai jaa, entä-” olin sanomassa, mutta yllättävä kolina keskeytti puheenvuoroni.
”Mitä tapahtui?” Rex kauhistui. ”Käyn katsomassa.”
Ja hän teleporttasi johonkin, mihin minä ja Light emme nähneet. Pian hän kuitenkin oli takaisin ja kertoi: ”simssiliini tulee ison lautapelikasan kanssa. Hän taisi kompastua ja kaatua.”
”Mitä, etkö jäänyt auttamaan?” kauhistelin. Eihän hän voinut jättää simssiliiniä sinne yksin?
”Hän ilmeisesti pääsi ylös, sillä seisoo nyt takanamme”, kertoi Light. Käännyin katsomaan ja siinähän kerhon ohjaaja seistä pönötti takanamme niin kuin keltainen alienkissa oli sanonutkin.
”Jaahah, mitäs täällä juoruillaan?” hän kysyi, muttei atnaut meidän vastata vaan jatkoi itse viitaten lautapelien pinoon vieressään: ”Valitkaa näistä joku peli, jota pelaamme.”
”Otetaan Alias!” huusimme kaikki yhteen ääneen. simssiliini naurahti ja nyökkäsi. Levitimme pelin yhdessä, ja koska olin nuorin sain aloittaa. Heitin noppaa ja liikuin silmäluvun verran eteenpäin. simssiliini käänsi tiimalasin ja aloitin sanan ”huolimaton” selittämisen.
”No.. esimerkiksi sellainen, joka ei tee läksyjä”, yritin.
”Rex?” Light ehdotti tirskuen, eikä simssiliinikään voinut estää pieniä naurunpyrskähdyksiä. Rex näytti hyvin loukkaantuneelta, ja minä jatkoin selittämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut, en halunnut tuhlata aikaa. ”Ei, vaan sellainen joka ei muista tehdä asioita tai tekee ne..”

Melodeen nk (kalastuskerho):
Astuin ulos hoitajani kanssa, ja näimme heti ohjaajan lammen vieressä. Siinä oli myös pari onkea ja vesiämpäri.
”Päiviä! Sinä taidatkin olla Melodee, eikös?” ohjaaja kysyi, ja nyökkäsin vastaukseksi. ”Ota vain jo onki, odotetaan vain Nemoa”, hän kehotti vielä ja minä tein työtä käskettyä, valitsin pinkin ongen. Yritin jo kastaa sitä veteen, ja ohjaaja auttoi hieman minua siinä. Pian kuulin askelia takaani, ja käännyttyäni katsomaan huomasin sieltä tulevan Kuura Nemo-ukki sylissään.
”Nemo!” minä innostuin ja Kuuran laskettua ukkini maahan riensin vähän halaamaan häntä. Ohjaaja antoi Nemollekin ongen ja ojensi tälle purkkia täynnä niljakkaita kiemurtelevaa matoja. Ukki otti madon ja pujotti sen ongenkoukkuun. Katsoin ällöttävää matopurkkia inhoten.
”Etovaa. Voisinko saada kenties jotain muuta syötiksi..?” tiedustelin ohjaajalta, joka nyökkäsi ja kaivoi jostain laukustaan toisenkin purnukan, jossa oli matojen sijaan pieniä taikinapalleroita. Otin yhden tyytyväisenä ja laitoin sen oman onkeni pieneen koukkuun.
”Sitten vain siima veteen ja odotetaan, jos nykisi”, ohjaaja sanoi ja istahti kahden kerholaisen väliin tarkastelemaan tilannetta. Odotin hetken ja siinä katselin ympärilleni. Puiden lehdettömät oksat heiluivat leudossa tuulessa ja lammen pinnassa näkyi lilluvan pieniä lumpeenlehtiä. Nautin luonnon ihanasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Yhtäkkiä tunsin nykäisyn ongessa ja hihkaisin: ”Minulla nykii!”
Ohjaaja riensi auttamaan, mutta olin jo onnistunut heittämään saaliini vesiämpäriin. Kurkin uteliaana määrin laidan yli sen sisäpuolelle. ”Mikä kala se on?”
”Näyttäisi olevan lohen kylmäsavustettu filee”, ohjaaja totesi. Katsahdin sitä ja huomasin, että kala tosiaankin oli lohen filee, jolla oli vihreät pienet evät ja pyrstö. Silmiä tai suuta saati kiduksia sillä ei ollut.
”Hyi elämä!” kirkaisin ja heitin kalan saman tien takaisin lampeen. Hoitajat vaan nauroivat, ja minä heitin siiman takaisin veteen. Mitä hauskaa siinä oli, että joku kala oli ällö?

// teemis? Melodeen musiikintunnista?
Caran ja Melodeen tarpeet:
+nälkätarve (- 1x sekasössö purkkiruoka)
+hygieniatarve (vai onko se siisteys kun ne kävi hiekkalaatikolla?)

Vastaus:

Kotitalousope onkin sitten aina joulufiiliksissä. .-D Caran leivinpaperileikit olivat söpöjä, sääli että ope keskeytti ne. .-P Melodeella oli sen sijaan ikävämpää musatunnilla, huh miten nostalginen olo tuli tuosta nokkahuilujen soittamisesta. xD Tykkäsin jostain syystä erityisesti kohdasta missä kissat keskustelivat välkällä tuntiensa tapahtumista! Voihan sekasössö, huvitti kun Caran annos päätyi lopulta sinun lautasellesi. .--D Caralla ja alienpojilla tuntui olleen kivaa pelikerhossa, ja Melodeekin ilahtui tavatessaan ukkinsa. <3 Saat 33 + 5 = 38 penniä, kohotan tarpeet (hiekkalaatikko menee siisteystarpeeseen) sekä lisään kouluplussat ja kerhomerkit. .-)

-Kasa

Nimi: Kuura

13.12.2019 07:31
Luku 13 Jälkitutkijat (luontokerhotarina)

Jo ihan mustalta taivaalta sataa hitaasti vähän lumen. Yksi suuri lumihiutale tippuu suoraan minun nenäni päälle. Katson sitä varovasti hymyillen. Hoitolan pihaa valaisee monet pienet valot. Valo heijastuu todella kirkkaana lumenpinnasta. Tänään on taas luontokerho ja olemme tällä kertaa pihalla. Yritän etsiä katseellani Rexiä ja Hipsulia muiden kissojen joukosta. Uskoisin heidän erottuvan kirkkaiden väriensä ansiosta todella hyvin, jos jonkun lamppu vain osuisi heihin. Äkkiä näen Rexin juoksevan luokseni.
"Missä Hipsuli on?" kysyn hämmentyneenä.
"Hän ei tule, koska hänellä on huono olo", punainen poika selittää.
"Onko Hipsuli kunnossa?" kysyn varovasti ja vilkuilen oven suuntaan siltä varalta, että hän kuitenkin tulisi.
"On. Pahoinvointi on kuulemma normaalia, koska hän odottaa pentuja", Rex kertoo, mutta kuulostaa, että hän olisi vähän epävarma sanoistaan.
En kuitenkaan kysy enää mitää. Minusta tuntuu jotenkin vähän oudolta, että Hipsuli on saamassa pentuja. Hän on kuitenkin jo ihan oikeasti aikuinen. Toisaalta joku voi onnistua saamaan pentuja vielä vanhuksenakin, mutta se taitaa olla harvinaista.

Tänään meillä on kerhossa aiheena eläinten jäljet. Niitä on helppo tutkia, koska maassa on lunta, mihin ne jäävät näkyviin. Jäljet lähtevät lumen pinnasta pois ainoastaan, jos siitä kävellään paljon tai päälle sataa uutta lunta. Ohjaaja näyttää meille laminoiduilta papereita, miltä kunkin eläimen jäljet näyttävät luonnossa sekä piirroksen siitä millaiseen muotoon ne asettuvat.
"Onhan kaikilla tasku- tai otsalamppuja?" ohjaajamme varmistelee.
Kissajoukosta kuuluu myönteistä muminaa. Jotkut myös nyökkäilevät pienesti. Keneltäkään ei siis taida puuttua lamppua.
"Ottakaa pari tai pieni ryhmä ja tulkaa hakemaan minulta paperi ja kynä. Yrittäjää löytää mahdollisimman monen eläimen jäljet", ohjaaja selittää.
Minä otan hetkeäkään miettimättä parikseni Rexin. Kerrankin minusta tuntuu, ettei poika voi tässä tehtävässä aiheuttaa kauheaa kaaosta.

Lähdemme Rexin kanssa etsimään lumesta eläinten jälkiä. Minä tarkistan, mitä kaikkia jälkiä paperiimme on merkattu. Siihen on merkitty jäniksen, oravan, myyrän, kärpän ja peuran jäljet. En usko, että pystymme löytämään niistä jokaista. On kuitenkin hyvä, jos löydämme edes muutaman.
"Kärppä", Rex hihkuu pian innoissaan ja osoittaa lumessa olevia jälkiä.
"Muuten hyvä, mut noi kuuluu kyllä ihan selvästi jollekin kerholaiselle, joista yksikään ei mun tietääkseni ole kärppä", naurahdan Rexille.
"Noi on sit ainaki jäniksen", Rex ilmoittaa itsevarmasti seuraavien jälkien kohdalla.
"Nyt oon sun kaa samaa mieltä", vastaan hetken löydöstä katsottuani ja merkkaan sen paperiin.
Jatkamme Rexin kanssa jälkien etsimistä. Välillä punainen kissa kyllä tarkkailevan enemmän minua kuin lunta.
"Tästä on menny peura", kerron mietteliäästi ja katselen lunta.
"Ootko nyt ihan varma?" Rex kysyy, kun merkitse löydöksen paperille.
"Oon", vastaan varovasti ja vikaisen poikaa.
Meiltä loppuu aika ja ohjaaja huutaa, että kaikkien tulisi palata hoitolan eteen. Lähdemme sinne siis myös Rexin kanssa.

Käymme ensin läpi jokaisen ryhmän tai parin löydöksen. Minun ja Rexin kahdet jäljet osoittautuvat ihan hyväksi löydösmääräksi. Aivan hoitolan lähistöllä ei selvästikään liiku paljon eläimiä.

Vastaus:

Jopas kerho kokoontuikin tänään myöhään kun jälkibongaukseen tarvittiin taskulamput ja kaikki! Haha, ihanaa että Sourcella on tällä kertaa luottoa Rexiin ja hän uskaltautui tämän pariksi. .-D Vaikka kissan ja kärpän jäljet menivätkin sekaisin niin ihan hyvin kaksikko lopulta onnistui jälkiä löytämään. .-) Saat 9 penniä ja kerhomerkit!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

12.12.2019 14:44
Luku 16


Hoitotarina:

Kirsikka heräsi sängyssään hieman väsyneenä.
*Toivottavasti kissat ovat väsyneitä...* hän toivoi, sillä ei jaksanut tehdä mitään. Kuitenkin kun hän avasi kaapin oven, pienestä narahduksesta kaikki neljä oli jo pystyssä.
"Kohta on joulu!" Shira huomautti.
"Minun elämäntavoite pitää toteuttaa!" Veeti puolestaan vaati.
"Minun myös!" Tuhka yhtyi mukaan.
"Minä menen kouluun!" Nala ilmoitti ja lähti pois oven paukahtaessa kovaa kiinni.


Shiran koulupäiväkirja:

Nala:

Olin erittäin ärsyyntynyt muiden innokkuudesta. Minua lannisti, enkä tiennyt miksi. Kävelin sitten kouluun ja kävin tunneilla. Shira ei edes mennyt kouluun, koska pitää "valmistautua jouluun". Pyh!
Keskiviikossa siis mennään:

Koulu:

Myöhästyin matikantunnilta 15 minuuttia, sillä olin äksynä äksynyt, eikun eksynyt vahingossa matkan varrella eläinlääkäriin. (En edes tajua miten) Kaikki luokassa nauroivat minulle. Matikanopettaja katsoi minua tuimasti. Hän ei ollut kuin kiva ranskan tai kuvataiteen opettaja. Sen takia oppilaiden nauru vain yltyi. Tein masentuneena matikanlaskuja ja jotlut vanhemnat kissat kuiskailivat uusille ihmetteleväisille tulokkaille tilanteesta. Kyyneleet valuivat poskilleni ja myöhemmin tehtävämonistepaperilleni. Oli hirveää tulla koulukiusatuksi.
Kun annoin valmiin monisteen opettajalle tunnin lopussa, opettaja kysyi, olenko tehnyt tarpeita sen päälle kun se oli niin märkä. Luokka raikui nauramaan ja en kestänyt korviani. Juoksin ulos luokasta kyynelien virratessa poskia pitkin lattialle.
"Varmaan nytkään ei pysty pidättämään." opettaja ilkuili ja luokka nauroi täysiä. Juoksin suoraan ranskan luokkaan, vaikka tiesin että seuraavaksi olisi välitunti.
"Mitä nyt Nala?" opettaja kysyi huolestuneena kun näki märän Nalan.
"NO KUN MINÄ OLEN KOULUKIUSATTU JA JUURI MINUA KIUSATTIIN MATIKANTUNNILLA!" parkuin.
"Haluatko mennä takaisin hoitolaan?" opettaja kysyi.
"En, haluan opiskella mahdollisimman hyvin." kerroin.
"No jos niin haluat. Ja nyt tuntisikin jo alkaa minun kanssani, välitunti loppuu muutaman minuutin päästä." opettaja kertoi. Katsoin taakseni vilkaisemaan kelloa ja kello oli hyvinkin 11:28. Kävin istumaan paikalleni ja kello sitten jo soikin. Ranskan oppilaat ryntäsivät luokkaan ja istahtivat paikoilleen.
"Tänään opettelemme numeroita ranskaksi." opettaja selitti. Silmissäni sumeni kun tuli mieleen numeroista matikka. Opettaja kirjoitti taululle numerot nollasta kymmeneen allekain. Sitten hän kirjoitti jokaisen numeron viereen sen ranskaksi, näin:
0 ~ zéro
1 ~ un
2 ~ deux
3 ~ trois
4 ~ quatre
5 ~ cinq
6 ~ six
7 ~ sept
8 ~ huit
9 ~neuf
10 ~ dix
"Kirjoittakaa nämä paperille." opettaja pyysi ja viittosi kasan papereita. Kaikki juoksivat papereille, paitsi minä. Kävelin pää allapäin paperikasan luo.
"Ehkä sinun pitäisi mennä hoitajasi luo takaisin." opettaja kehotti.
"Eiiiien jaksa. Voimat on loppu." selitin masentuneena.
"Voin soittaa hoitajallesi. Kai hänellä on puhelin?" opettaja kysyi ja nyökkäsin. Sitten kerroin hänelle hoitajani nimen (Kirsikka siis jos joku älykääpiö ei tiedä) ja tämä soitti hänelle. Pian Kirsikka tulikin ovista sisään.
"Anteeksi että kesti, tuli mutkia matkaan kun en ole käynyt koulun sisätiloissa koskaan..." hoitajani sepitti ja nappasi minut syliinsä. Painoin pääni tämän vaatteisiin ja itkin ne märäksi. Sillä aikaa varmaan opettaja kertoi Kirsikalle tapauksesta.
"EN JATKA KAKKOSLUOKALLE!" parkuin jossain vaiheessa.
"Mut, mut, mutta Nala, ajattelin antaa sinulle koulupäiväkirjani kun kakkosluokkani päättyisi." Shira änkytti.
"EN! EN JATKA KOULUA! EN KESTÄ KUN MINUA KIUSATAAN!" huusin itku kurkussani. Lähdimme Kirsikan ja Shiran kanssa pois koulusta.


Hoitotarina jatkuu:

Kirsikka kantoi parkuvaa Nalaa Shiran kanssa hoitolalle. Tai siis, Kirsikka kantoi ja Shira käveli vieressä. Päästyään huoneelle pojat ottivat vastaan tytöt huolestunein katsein. Myös Galaxy ja Hipsuli olivat paikalla poikien vieressä.
"Hei Nala, tule kanssani kylppäriin." Veeti pyysi. Nala hyppäsi Kirsikan sylistä ja muut katsoivat hieman yllättyneenä kun kaksikko lähti kylppäriin.


Kaksikon parissa: (joo älkää kysykö)

Veeti sulki oven perässä ja meni Nalan ääreen.
"Nala, katso minuun." Veeti sanoi, otti Nalan poskista kiinni ja nosti tämän pään ylös.
"Mitä sinä...?!" Nala ihmetteli kun Veeti upotti tämän nuolaisuihin.
"Rakastan sinua. Haluaisin sinun kanssasi pentuja." Veeti kertoi hieman hullunkuuloisena.
"MITÄ?! MINÄ EN OLE VALMIS HANKKIMAAN PENTUJA KAHDESTA SYYSTÄ: OLEN LEIKKI-IKÄINEN JA EN HALUA JÄLKIKASVUA!" Nala huusi kauhuissaan ja juoksi ovelle. Kuitenkin hän ei yltänyt lukkoon.
"Mutta Nala, sinä olet elämäni rakkaus..." Veeti yritti selittää.
"Ja sitä paitsi Veeti, sinullahan on Hipsulin pennut hoidettavina." Nala muistutti.
"Rakastan sinua enemmän." Veeti paljasti.
"MUTTA MINULTA ET TULE PENTUJA SAAMAAN!" Nala huusi.
"Kerro sitten jos muutat mieltäsi." Veeti pyysi.
"En kyllä tule vaihtamaan! Ja päästäisitkö nyt minut ulos?!" tyttö karjui.
"Kai vaan et kerro kellekään, erityisesti Hipsulille." Veeti jatkoi.
"No selvä sitten. Ja muuten, tässä asiassa ymmärrän nyt että kuinka oikeassa Shira on sinusta. JA AVAA SE OVI!" Nala huusi vihaisena ja palvelijamaisesti Veeti avasi tälle oven.

Sitten takaisin hoitotarinaan:

Kun Nala ja Veeti palasivat kylppäriretkestään, oli kaikki muut huoneella istumassa. Hipsuli supatti jotain Galaxylle ja samalla vilkaisi epäilevästi Veetiä. Galaxy tuijotti tätä merkittävästi ja sitten he vain tuijottivat toisiaan kuin heillä olisi tuijotuskilpailu menossa. Kirsikka penkoi kaappia ja Shira kuorsasi unilinnassaan. Tuhka katsoi Galaxya haikeana, kun ei päässyt keskustelemaan heidän kanssaan. Nala kipitti Shiran unilinnaan ja Veeti käveli rauhallisena, kuin mitään ei olisi tapahtunut, Tuhkan luokse selittämään kaiken hiljaa. Nala koputti unilinnan seinälle ja Shira havahtui unestaan.
"Mitä nyt?" Shira kysyi.
"Saako tulla sisään?" Nala kysyi ja Shira nyökkäsi. Nala astui sisään ja vuodatti kaiken äskeisestä tapahtumasta hiljaa ystävälleen.
"Ja minä... en siis vain halua jälkikasvua... ainakin tuollaisen pölkkypään kanssa." Nala kertoi ja Shira hymähti.
"Ymmärrän, itsekin olisin järkyttynyt. Voit jatkossa kertoa minulle kaiken, voit luottaa minuun. Ollaanko bestikset?" Shira kysyi.
"Mielellään, bestis." Nala sanoi iskien silmää.
"Hei, haluaisitko tuoda oman makuualustan tänne? Voitaisiin nukkua yhdessä sitten yöllä." Shira ehdotti.
"Joo, käyn hakemassa." Nala kertoi ja kävi juoksemassa hakemaan nurkastaan sinisen makuualustan. Tytöt innostuivat heti heidän kehittyneestä yhtävyydestään ja laittoivat kaikki asiansa vierekkäin tai yhteen: nukkumapaikat, hiekkalaatikot, pyyheet, minikynät, hammasharjat ja kaikki muutkin heidän tavaransa. Myös kaikki turkinhoitotuotteet ja meikit luvattiin heidän kahden yhteiseksi, vaikka ne kuuluivat myös pojillekin: ongelmana oli se, että pojat eivät vain käytä niitä! (Tai ei ainakaan vapaaehtoisesti) Kun tyttöjen "siivottua" he katsahtivat muuhun ympäristöön (huoneeseen siis). Uusi kissa oli saapunut, ruskea poikavanhuskissa.
"Kissaseni, tässä on Daim. Minä juuri adoptoin hänet." Kirsikka selitti.
"Hei kaikki nuorukaiset." vanhus tervehti käheällä äänellä.
"Onko hän kuolemassa? Vai onko hän kuollut jo? Haisee ainakin kuolleelle." Veeti kommentoi.
"Veeti, älä." Kirsikka torui.
"Kuolemassa olen, nuori on oikeassa." Daim kähisi.
"Hei! En ole nuori, olen täysikasvuinen!" Veeti huomautti mutta vanhus ei ollut kuulevinaan.
"Kirsikka! Olisi asiaa." Tuhka pyysi. Kirsikka kääntyi pojan puoleen.
"Minä, tuota... olen kosinut Galaxyn." Tuhka selitti epävarmana.
"Ai sen sormuksen ja herkutuksen kanssa? Ei ihme että ne hävisivät kaapista..." tyttö totesi.
"Suostuiko Galaxy?" Shira kysyi.
*Kyllä olen!* Galaxy huusi Shiran mieleen.
"Aa, ok." Shira kuittasi.
"Muttaaaaa... eihän tuo lillukka ole edes sanonut mitään..." Veeti ihmetteli. Kuitenkaan kukaan ei vastannut kysymykseen, tai no epäröintiin. Nala ei osallistunut keskusteluun. Hän vain oli seisomassa Shiran vierellä katsoen tyhjyyteen. Se oli kissan surkein päivä.
*Shira muuten, sinulla olisi lahja odottavina Rexille!* Galaxy muistutti Shiran mieleen. Shira tajusi heti mistä tyttö puhui ja sitten ampaisi ulos.

Shiran retki: (hänen näkökulmastaan)

Ihan ampaisin huoneesta ulos Galaxyn kerrottua minulle vihjaillen sen jutun. (tai siis ajatteli sen minulle (joo kuulostaa oudolle)) Näin (siis ihan näin) matkalla Lightin.
"Light, auta minua, pyydän. Voisitko hakea meidän huoneesta HILJAA JA NÄKYMÄTTÖMÄSTI muutama penni?" pyysin keltaiselta kisulta tajuttuani unohtaneeni kiireessä pennit huoneelle ja poika nyökkäsi. Pian hän hävisikin näkyvistä. Odotin hetken seisten paikoillani ja pian poika ilmestyi minulle antaen kolme penniä.
*Noh, tämä varmaan riittää.* ajattelin ja kiitin keltaista aka näkymättömänväristä kissaa. Juoksin simssiliinin huoneelle ja koputin tämän ovelle. Stiina kuitenkin tuli raottamaan ovea. Hänellä oli naamallaan samalla onnellinen ja samalla murtunut ilme. Se näytti oudolle.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Olisi pikaista asiaa simssiliinille." kerroin.
"Aa, no, tule sisälle." Stiina toivotti ja avasi ovea enemmän että pääsisin sisälle. Kävelin kivanvärisen huoneen poikki koneen ääressä kököttävän simssiliinin luo Stiinan kanssa. Ihmettelin, miksi Stiina ei ollut puhelias, niin kuin kerhoissa.
"Missä Oili on?" ihmettelin huomattuani, että tyttövanhusta ei näkynyt eikä hänen vahvan meikin tuoksua hurahtanut nenälle.
"Hän. On. Hauta. Usmaal. La." Stiina sai sanotuksi.
"Kuka kuoli? Otan osaa." sanoin lohduttaen.
"No hän itse!" Stiina kiljahti hieman kimmastuneen ja surullisen oloisena. Tajusin miksi Stiina oli hieman murtunut oven avatessaan ja sitten tajusin, että osuin väärään keskustelunaiheeseen napakympillä.
"Anteeksi." Stiina pyysi kuiskaten hetken tajuttuaan. Nyökkäsin ja menin simssiliinin puheille.
"Hei simssiliini. Haluaisin ostaa joulukalenterin antimia." kerroin.
"Mutta teillähän on jo joulukalenteri." simssiliini naurahti.
"Mutta haluaisin ostaa siitä yhden jutun no, pikkujoululahjaksi eräälle kaverille." sanoin.
"Poikaystävällekö?" simssiliini vihjaili.
"On se ystävä... ja poika... se on poikaystävä, me emme kyllä seurustele todellakaan... sitä on vaikeaa selittää." selitin. //en oikeasti aio hankkia pentuja Rex x Shira XD// simssiliini virnisti.
"No tässä olisi adventtikynttilöitä, korvakoruja, pingviinilelu, pipari, porolelu..." simssiliini aloitti mutta keskeytin tämän porolelun kohdalla.
"POROLELU!" kiljaisin VAHINGOSSA liian kovaa mutta simssiliini vain naurahti.
"3 penniä se tekeekin." simssiliini kertoi.
*Täydellistä!* ajattelin ojentaessani pennejä ja saadessani tanssivan poron. Sitten kiitin ja juoksin takaisin käytävällä. Pian kuului poksahdus ja Rex ilmestyi kuin tyhjästä.
"Oi sait uuden lelun!" Rex ihasteli. Nyt aloin epäröimään, entä jos poika ei enää välittäisi leluista?
"Se... se on sinulle... kun halusit silloin kalenteristani yhden jutun." sanoin ja ojensin tanssivan poron Rexille. Rexin naamalle levisi onnellinen hymy ja sitten hän halasi minua. Sitten hän hyvästeli minut kiittäen ja teleporttasi varmaan takaisin huoneeseensa poksahtaen. Minä taas palasin huoneelle. Se oli ihana hetki.

Takaisin taas hoitotarinaan kertojan puolelta:

Kun Shira palasi takaisin huoneelle, hän huomasi, että lattialla lojui kasa tavaraa. Alienkisutytötkin olivat jo lähteneet.
"Ja tämäkin on sinulle Daim... No okei, nämä kaikki on sinulle." Kirsikka kertoi.
"Ai myös tuo tuoliko?" Veeti ihmetteli kauhuissaan. Kirsikka nyökkäsi ja Veeti esitti pyörtyvänsä Kirsikan selän takana.
"Mutta, nyt joulukoristelua!" Kirsikka ilmoitti ja heitti kaapista lattialle joulukuusen (ihmeellisesti sen mahduttuakin sinne X0) ja sen koristeita, ja tietenkin muut joulukoristeet.
"Haluatko sinäkin koristella Daim?" Kirsikka kysyi vanhukselta.
"Voisin ehkä pari kissakuusenkoristettani ripustaa kuuseen." Daim sanoi käheästi. Kirsikka nyökkäsi.
"Tuhka, Veeti, auttakaa minua nostamaan tämä kuusi pystyyn." Kirsikka ohjeisti ja viittoili kyljellään olevaan kuuseen. Pojat juoksivat puun molemmille puolille ja Kirsikka keskelle ja piankin se oli pystyssä.
"Nyt koristellaan!" Kirsikka ilmoitti ja päästi kissat valitsemaan kaikenlaisia koristeita kuuseen lattialta. Siinä oli esim kissakuusenkoristeita ja hopeakimallenauha. Daim laittoi pari omaa koristetta käyttäen uutta tuoliansa apuna, jotta hän yltäisi ylös. Tuhka auttoi Daimia kaikin tavoin koristeluissa. Shira ja Nala laittoivat yhdessä hopeakimallenauhaa ja Veeti ripusti yhden kissakuusenkoristeen.

"Noin, nyt on valmista. Auh!" Kirsikka voihkaisi ja hieroi päätään. Hän siirsi katseensa lattialle ja näki kuusesta tippuneen tähden.
"Sattuiko sinua?" Tuhka kysyi huolestuneena.
"Kunnossa ollaan. Kuka haluaisi ripustaa tähden?" Kirsikka kysyi.
"Minä." Nala sanoi rauhallisella äänellä, hän oli unohtanut päivän järkytykset. Kirsikka otti kissan syliinsä, ojensi tälle tähden ja nosti tämän tarpeeksi korkealle. Sitten Nala laittoi tähden paikoilleen ja hän pääsi alas.
"Noin, nyt kun kuusi on koristeltu niin koristellaan muut paikat ja siivotaan samalla." Kirsikka sanoi rohkaisevasti. Daim ei halunnut kyllä osallistua tähän koristeluun.
"Koska vaan ei halua siivota." Veeti mutisi. Tuhka laittoi kranssin ovelle, Veeti pani porolelun omaan paikkaansa tyttökisujen ohjeistuksella samalla, kun he laittoivat päähänsä tonttulakkejaan.
"Nämähän liikkuvat!" Shira sanoi yllättyneenä kun hänen lakkinsa alkoi tanssimaan.
"Hei muuten, ollaan jääty joulukalenterita hiukan jälkeen, avataan nyt tähän asti luukut." Nala ehdotti ja Kirsikka kävi hakemassa sen.
"No niin, kun Nala hienosti muistuttikin tästä niin hän saa avata ensimmäiseksi, lisäksi hän on nuorinkin." Kirsikka kertoi ja ojensi kalenterin Nalalle. Nalan avattua kalenterin sieltä tupsahtu juokseva pingviini, se siis juoksi pois kalenterista.
"Miksi kaikki liikkuvat?" Nala pohti iloisena jahdatessaan leluaan. Sitten Shira avasi kalenterista piparin.
"Höh, miksi tämä ei liiku?" Shira mietti pettyneenä ja vei kaapille piparin. Sitten Tuhka sai avata luukusta adventtikynttilät. Hän vei ne ensimmäisen adventtikynttilän viereen pöydälle. Veeti avasi teatteriliput Kissansilmään.
"Tulen kyllä nämä vielä käyttämään." Veeti suunnitteli ja vei ne kaappiin. Daim sai korvikset ja hän alkoi nauramaan käheällä äänellään. Shiran vuoro oli avata. Hän sai kauniit jouluvalot.
"Ripustetaan nämä ikkunaan." hän ehdotti. Muut olivat samaa mieltä ja Tuhka nosti Shiran ylös, jotta valot saataisiin kiinnitettyä. Puna levisi Shiran poskille, kun hän tunsi Tuhkan lihaksikkaat tassut allaan, mutta silti poika piti tätä hellästi. Hetkeksi Shira vaipui ajatuksiinsa.
"Shira, voisitko ripustaa ne valot?" Tuhka pyysi ja Shira terävöityi. Hänen ripustettuaan valot kaikki palasivat avaamaan sen päivän luukkua.
"Minä avaan sen!" Veeti ilmoitti.
"No se ei olisi reilua, kun sinä olit jo avannut pari luukkua sitten." Shira totesi.
"Minusta Tuhkan pitäisi avata." Nala kertoi.
"Eei, vaan sinun." Tuhka vastusti.
"Totta, Nalan pitäisi, reiluuden nimissä." Daim puuttui keskusteluun. Kaikki kuuntelivat kissavanhusta.
"Hän ei ole yrittänyt saada tätä luukkua itselleen, vaan enemmänkin antaa se pois. Ja Tuhka saa avata seuraavaksi, sillä hän toimi samalla tavoin." Daim selitti. Veeti katsoi närkästyneenä kissavanhusta, mutta ei Daim siitä välittänyt. Nala löysi luukusta alennuskupongin.
"Tällä kupongilla saat lunastaa ennustuskojusta Sattumusjuoman. Uskallatko kokeilla?" Nala luki.
"Mmm." Shira äännähti.
"Okei, ehkei ihan vielä." Nala tuumi, kun hänen mieleen pulpahti Shira äksyilemässä, koska heidän ennustuskojuretken takia heidän eväsretkensä pilaantui ihanasti.
"Noh, nyt pitää vain odottaa huomisen luukun avaamista." Kirsikka kertoi rauhallisesti ja siivosi tavarat kaappiin.
"Muuten, Kirsikka, voidaanko käydä koulun jälkeen ostamassa meikkejä?" Shira kysyi katsahtaen Nalaan hymyillen.
"Tietty, vaikka tuhlasin jo kaikki rahat Daimiin." Kirsikka kertoi.
"No julkaise sitten tämä tarina jotta saisimme Kasalta aka simssiliiniltä aka Jarnolta aka Kasuliiniltä aka Kasa tyynyjältä aka aka aka..." Shira huohottaen kertoi.
"Pennit." Nala lopetti Shiran lauseen.
"No ensin pitää kirjoittaa nukkumaanmenosta, ennen kuin julkaisen." Kirsikka huomautti.
"NO ÄKKIÄ PANE MEIDÄT NUKKUMAAN!" Shira vaati.
"Mutta... meidänhän piti katsoa Masterchef-jakso, semifinaali, ennen kuin menisimme nukkumaan." Kirsikka yritti ja se tepsi. Nala, Tuhka, Veeti ja Shira ampaisivat television eteen sohvalle ja Shira ehti ottaa kaukosäätimen ensin. Shira näpääili oikean kanavan ja juuri ajoissa alkoi jakso. Sitten he vain tuijottivat ruutua.

Kun maistelujen tulokset kävi ilmi, kissat ulvaisivat (Timin fanit) surusta, sillä Timillä ei mennyt hyvin ja hän ei päässyt finaaliin.
"MIKSI TIM? MIKSIIII!" Shira ulvoi.
"Harmi se on, mutta nyt pitäisi mennä nukkumaan." Kirsikka muistutti.
"No okei." Tuhka sanoi ja kaatui pedilleen. Sitten muutkin lähtivät pedeilleen nukkumaan.


Tarpeet:

Kaikki:
+Unitarve

Shira ja Nala:
+Liikkumistarve

Nala:
+Leikkimistarve

//poista tämän tuloista kolme penniä porolelu Rexille Rexiltä Lightiltä ja Galaxylta yllätyslahja +5 penniä teematarinoinnista (kaamea Nalan päivä) ei kai sitten muuta :D//

Vastaus:

Huh mitä draamaa ja käänteitä, TYKKÄÄN! .-DD Nalan matikanope on kamala kun osallistui kiusaamiseen, onneksi ranskan opettaja oli ymmärtäväisempi ja antoi Nalalle luvan lähteä kesken koulupäivän. Veeti mitä ihmettä, Hipsuli odottaa parhaillaan pentujasi ja sinä latelet rakkaudentunnustuksia paljon itsesäi nuoremmalle pennulle. .-O Shirallakin on selvää kemiaa sekä Rexin että Tuhkan kanssa, apua. xD Kiva kun kissat saivat avata luukkuja vuorotellen, Daimin korvikset huvittivat. .-D Saat 46 + 5 - 3 = 48 penniä, ja kohotan tarpeet yms. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

12.12.2019 14:41
Kukkaneeen, laita tarpeet!

©2020 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com