Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Vis

01.12.2019 08:35
Luku 1

Hahtuva räpäsytti suuret, siniset silmänsä auki. Pieni kissa kipitti pinkin kuviollisen tyynynsä päältä pois ja hyppäsi kaapin päälle, sillä Hahtuva tiesi, että siellä hänen hoitajansa Vision säilytti ruokiaan. Jos Hahtuva vaikka ottaisi yhden mansikkatikkarin?
Hahtuva nuolaisi huuliaan, mutta pudisti päätänsä. Ensin hän kysyisi Visionilta luvan. Tyttö kipitti takaisin Visionin luo, ja töykkäisi häntä käpälällään.
“Mitä nyt, Hahtuva?” hänen hoitajansa kysyi väsyneellä äänellä, kun tämä oli ensin noussut sängystään istumaan.
“Minulla on nääälkäää”, Hahtuva maukui yrittäen kuulostaa mahdollisimman säälittävältä ja suloiselta. Hän avasi suuret siniset silmänsä entistä suuremmiksi ja tuijotti tiiviisti Visionia, joka huokaisi.
“Vai niin. Mitä saisi olla?” Vision kysyi Hahtuvalta, joka riemastui kovasti. Hahtuva kuitenkaan ei vielä lakannut tuijottamistaan, vaan katsoi edelleenkin tiiviisti hoitajaansa.
“Mansikkatikkaria!” hän huudahti Visionille, ja samalla kissan itsehillintä repesi. “Saanhan?”
Vision nousi nyt kokonaan ylös, ja käveli ruokakaapille itsekseen tuhisten sen tyylisiä sanoja kuten “mokoma, ryökäle, kehtaa, mansikkatikkaria, annan, jotain”. Kun Hahtuvan hoitaja oli päässyt sinne, hän vilkaisi hoidokkiinsa.
“Miten olisi, kelpaako mango?” Vision kysyi Hahtuvalta epäuskoisena. Ilmeisesti hän epäili, ettei se Hahtuvalle kelpaisi. Siinä Vision oli kyllä oikeassa.
“Hyi! Mitä se on?” Hahtuva huudahti inhosta. Tyttö kissan valtasi epämiellyttävä tunne. Hän halusi mansikkatikkarin!
“Ota nyt vain mangoa. Se on ihan hyvää”, Vision sanoi edelleenkin väsyneen kuuloisena. Hän vilkaisi Hahtuvaan anovasti, mutta hoitajan hoidokki piti pintansa.
“Mutta kun minä haluan mansikkatikkaria!” Hahtuva sanoi ja käänsi mielenosoitullisesti selkänsä.
“Syö ensin edes vähän mangoa, sitten saatat saada mansikkatikkarin jälkiruuaksi”, Vision sanoi tiukasti. Hahtuva käänsi selkänsä taas takaisin hoitajaansa, ja nuuhkaisi varovasti tämän kädessä olevaa mangoa.
“Ei ole enään nälkä. Paitsi jos saan mansikkatikkaria”, Hahtuva maukui. Vision huokaisi ja käpertyi takaisin sänkyynsä.
“Anna minun sitten vielä nukkua, syödään myöhemmin”, hän sanoi ennen kuin vetäisi peiton korviinsa.
“Mansikkatikkaria?”
“Ei.”
“Saanko leivoksen?”
“Saat mangon:”
Ärtyneenä Hahtuva meni tutkimaan hänen ja Visionin huonetta lisää. Kissa ei tiennyt mitä tehdä - herättääkö Vision uudestaan leikkimään? Ottaisiko hän sittenkin kaapista mansikkatikkarin?
Pohtimisensa jälkeen Hahtuva huokaisi, ja kipitti takaisin ruokien luokse. Hän ottaisi mansikkatikkarin, oli Vision siitä mitä mieltä tahansa. Häntä ei määräilisi kukaan.
Mansikkatikkari tuoksui hyvältä, ja pian Hahtuva oli jo syönyt sen. Hän nuolaisi huoliaan jotka maistuivat makealta tikkarin myötä, ja kipitti ikiomalle tyynyllensä nukkumaan. Pian Hahtuva olikin nukahtanut.

Hahtuva räpäytti silmiään. Tavallisesti hänen herättyään aurinko valaisi hänen petinsä ja Hahtuvan, mutta nyt joku seisoi valon edessä.
“Hei! Mene pois siitä!” Hahtuva parkaisi harmistuneena, sille asialle, joka tukki valon tien hänen luokseen ja huitaisi käpälällään harmistuneena ilmaa.
“Söitkö sinä mansikkatikkarin?” tuttu ääni sanoi ärtyneesti ja vihaisen kuuloisena Hahtuvalle. Hahtuva räpäytti silmänsä kunnolla auki, ja sitten kissa näki, että valon edessä oli hänen hoitajansa Vision.
“En!” Hahtuva parkaisi hädissään, mutta Vision näki, että hänen hoidokkinsa valehteli.
“Älä viitsi. Tiedän, että söit sen”, hoitaja sanoi ja vilkaisi ankarasti Hahtuvaan, joka painoi päänsä lannistuneena.
“Ehkä saatoin syödä yhden”, kissa sanoi ja riiputti päätään jos mahdollista vielä alempana. Visionin ärtyneisyys suli, kun hän katsoi lannistunutta ja harmistunutta hoidokkiaan.
“Ensi kerralla tottelet ja syöt mangoa”, hoitaja sanoi yrittäen kuulostaa vihaiselta, vaikkei hän enään ollut. Hahtuvakin huomasi sen, ja kissan mieliala parani heti.
“Voidaanko me nyt leikkiä?” Hahtuva kysyi innokkaasti ja vilkaisi Visioniin anovasti. Hänen hoitajansa kuitenkin pudisti päätänsä.
“Mentäisiinkö kirjastoon? Voisin lainata sinulle lukemista, jos haluat”, hoitaja sanoo lempeästi Hahtuvalle, joka näyttää - näytti - jätkyttyneeltä. “Sitten voidaan leikkiä.”
“Joo! Mä tiedän missä se on!” Hahtuva innostuu ja röyhistää rintaansa ylpeänä. Visionia naurattaa, mutta tyttö yrittää pitää naamansa peruslukemilla, jottei loukkaisi Hahtuvaa.

“Höh, ei se ollutkaan täällä”, Hahtuvaa sanoo pettyneenä ja vilkaisee Visionia. Hoitaja ja hänen hoidokkinsa olivat harhailleet Mouruposkessa jo ties kuinka kauan, mutta eivät olleet vieläkään löytäneet kirjastoa.
“Minä asetun nyt johtoon”, Vision sanoi, ja nosti Hahtuvan hellästi ja lempeästi syliinsä. Hän silitti hellästi hoidokkiaan ja asteli samaan suuntaan, mistä he olivat tulleet.
“Taidankin tietää, missä kirjasto on”, Vision kertoi Hahtuvalle.
“Olemme nyt perillä”, Vision sanoi ja laski melkein unessa olevan Hahtuvan lattialle.
“Missä palaa?” Visionin hoidokki kysyi uneliaan kuuloisesti, mutta silti erittäin hätäisesti. Vision hymähti hiljaa.
“Ei missään Hahtuva. Olemme nyt kirjastossa”, hän sanoi hoidokilleen, joka sai hoitajansa sanoista lisää voimaa ja tarmokkuutta.
“Jee! Mä haluun lainata Barry Totterin ja kakkauksien kiven!” Hahtuva huudahti ja vilkaisi Visioniin ilkikurisella ilmeellä.
Vision ja Hahtuva olivat puhuneet tästä jo paljon - Harry Potterit olivat Hahtuvan hoitajalle sydämen asia, ja sen takia Hahtuva varmaan keksi Harry Pottereille koko ajan kaikenlaisia herjanimiä.
“Hahtuvaa”, Vision ärjähti varoittavasti. “Et saa mansikkatikkaria enään ikinä, jos et nyt lopeta.”
Hahtuva painoi päänsä alas, sillä hän tiesi, että Vision oli tosissaan.
“Anteeksi”, se sanoi ja ryntäsi kirjastoon. Vision asteli sen perässä sisään.
Hahtuva ryntäsi takaisin hoitajansa luo.
“Vision! Minä löysin kissan!” se huudahti. Vision hyssytteli hoidokilleen, sillä se piti kovaa mekkalaa.
“Shhh! Varmasti sinä löysit kissan, nyt ollaan kissahoitolassa”, Vision naurahti. Hahtuvan silmät levisivät hämmästyksestä levälleen, kun se katsoi Visionia.
“Se osaa lentää!” Hahtuva huudahti. Vision katsoi kisuun terävästi.
“Nyt sinä varmasti keksit juttujasi omasta päästäsi. Ei saa satuilla”, Vision torui ärtyneenä Hahtuvaa.
“Mutta katso - se on takanasi! Se taitaa nukkua!” kissa parkaisi.
Vision kääntyi, ja toden totta hänen takanaan leijui kissa! Se oli sininen, ja se näytti oikein vanhalta.
“No niinpä näkyy. Ei nyt häiritä vanhaa kissa parkaa, annetaan hänen ööh - nukkua?” Vision sanoi räpytellen hämmästyneenä silmiään. “Tule, mennään lainaamaan kirjasi.”

// tarpeet
+ nälkätarve (mansikkatikkari)
+ unitarve (päikkärit)
+ liikkumistarve

Vastaus:

Voi, Hahtuva on pieni tuhmeliini kun kävi tikkarivarkaissa. >.-3 Sentään hän lopulta myönsi tekonsa. Tykkäsin muuten kun mango-kohtaa lukiessa mulla soi taustalla Marco Mengonia, jota kutsun Mangoksi. .-D Tykkäsin myös Hahtuvan Harry Potter -herjauksesta, anteeksi. xD Sylvi tuntuu viihtyvän kirjastossa, tämä on jo toinen tarina missä hän on siellä päivätorkuilla. .-) Saat 18 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

30.11.2019 12:08
Luku 14

Shira heräsi aikaisin aamulla.
*Ai niin. Tänään ei olekaan koulua.* hän muisti. Sitten hän oivalsi, että hänen ykkösluokkansa oli LOPPUNUT. Eli nyt hänen pitäisi vain saada tietää kokeen tulokset. Shira hiipi pois unilinnastaan. Siinä oli piirissä hänen tyynykasastaan tyynyt linnan muureina ja keskellä oli punainen makuualusta. Siinä oli myös pieni uloskäyntiaukko, mistä Shira oli siis mennyt ulos. Hän meni hiipien kaapille ja avasi sen. Se narahti pienesti ja Shira vilkaisi äkkiä taakseen. Kirsikka vain kääntyi kyljelleen sängyssä, ja kuului vain Nalan ja Tuhkan tasainen hengitys. Shira käänsi katseensa takaisin kaappiin.
"Jee, koulu on nyt ohi!" Shira luki kuiskaten hänen mielialansa kohdasta.
*En minä ole sanonut tuota missään vaiheessa." hän ajatteli ärsyyntyneenä. (sori Kasa ;D) Kuitenkin hän keskittyi ja katsoi koulumenestyksensä kohtaa. Ykkösluokan todistuksen kohdalla oli kolme tähteä jokaisen aineen kohdalla.
*Höh, viisi on parempi.* Shira harmitteli. Hän katsoi vielä todistuksen alalaitaa ja katsoi, että kolme tähteä oli paras. Shiran suu meni hymyyn ja sitten hän sulki kaapin. Hän kääntyi ja asteli takaisin kohti unilinnaansa.
"Hei Shira! Mitä sinä tuolla tavalla hiippailet?" Rexin ääni kailotti.
"O L E H I L J A A, OLE HILJAA!" Shira hyssytteli Rexiä.
"Mitä?" Rex ihmetteli katsahtaen uinuvaa Kirsikkaa, Nalaa ja Tuhkaa, ja sitten tajuaa olla hiljempaa.
"Miksi sinä täällä hiippailet? Oletko ryöstöretkellä?" Rex kysyi hiljempaa.
"En ole ryöstöretkellä, en vain halunnut herättää muita. Halusin herätä kouluun, mutta sitten muistin, että ykkösluokkani päättyi. Niinpä uteliaisuuteni takia menin katsomaan todistustani." Shira selitti. Rex selitti ymmärtäneensä.
"Tuletko leikkimään?" Rex kysyi innoissaan.
"Mutta miten ilmoitan sen Kirsikalle?" Shira ihmetteli huolestuneena.
"Helposti. Kirjoita paperille viesti." Rex kertoi.
"Ei meillä ole paperia." Shira selitti.
"Eikö sinulla ole sitä päiväkirjaa?" Rex kysyi ja Shira ymmärsi, mitä Rex tarkoitti.
*No jos menen leikkimään niin olkoon." Shira päätti ja otti koulupäiväkirjansa esiin. Ainakin häntä lohdutti, että Rex sanoi sen päiväkirjana, eikä piirustusvihkona niin kuin matikanope sanoi joskus aikoinaan. Shira repäisi sivun irti.
"Toivottavasti ei sattunut." Shira kuiskasi koulupäiväkirjalle niin hiljaa, ettei Rex huomannut. Sitten hän nappasi koulupäiväkirjan kynän ja kirjoitti:
"Hei Kirsikka! Menin Rexin kanssa leikkimään. Me pysytään hoitolassa. Tulen sitten viimeistään ruuanaikaan.
Shira"
Shira katsoi lappua tyytyväisenä ja laittoi sen Kirsikan yöpöydälle. Sitten hän ja Rex lähtivät hiipien käytävälle.
"No Rex, minne mennään leikkimään?" Shira kysyi.
"En tiedä." Rex vastasi.
"Minä kun ajattelin että sinulla oli jokin suunnitelma." Shira ihmetteli katsoen silmät viiruina Rexiä.
"Älä minua syytä! Miksi minulla olisi edes suunnitelmaa?" Rex puolusteli ja Shira huokaisi.
"No, mennään sitten leikkihuoneeseen." Shira kertoi ja niin he menivätkin. Ketään ei ollut ja oli hiljaista.
"Ollaan jalkapalloa!" Rex innostui.
"Okei." Shira vastasi ja haki lelulaatikosta pallon. He alkoivat potkimaan palloa kohti maalia ja he saivatkin monta maalia.
"Voidaanko tehdä jotain muuta nyt? Vaikkapa piirrämme." Shira kysyi jonkin ajan päästä.
"Okei." Rex vastasi ja kaksikko haki kyniä ja paperia.
"Mitä piirrettäisiin?" Rex kysyi.
"No minä ainakin piirrän joulukuusen!" Shira hihkaisi.
"No sitten minä teen Petterin!" Rex hihkui. Ja he töhersivät omat piirroksensa.
"Minä annan tämän fantastisen joulukuusen Kirsikalle joululahjaksi!" Shira ilmoitti ylpeänä.
"Onko kohta joulu?" Rex ihmetteli.
"No onpa hyvinkin." Shira naurahti.
"Entä joulukalenteri?" Rex hätäili.
"VOI EI! JOKA JOULU PITÄÄ OLLA AINA JOULUKALENTERI! SITTEN KUN KIRSIKKA HERÄÄ NIIN VAADIN SITÄ HETI OSTAA TAI TEKEMÄÄN SEN JOULUKALENTERIN!" naukaisin kauhuissani.
"Niinpä. Mutta tuskin sitä saankaan, kun meillä ei ole rahaa." Rex sanoi surullisena.
"Harmi. Sitten kun saan sen joulukalenterin niin annan sinulle yhden jutun siitä sitten sinulle." Shira kertoi.
"Kiitos." Rex vastasi hymyillen.
"Hei pojat!" kuului ääni takaa ja kaksikko kääntyi. Siinä oli Veeti.
"En ole poika." Shira murahti.
"Ai, no, ei se haittaa, luulin vain sinua Noeksi." Veeti naurahti. Shira katsoi Veetiä inhoen.
"Kuka olet?" Rex kysyi.
"ÄÄK! PUNAINEN KISSA!" Veeti kiljaisi ja juoksi ympyrää kuin jahdaten häntäänsä. Shira henkäisi syvään ärtyneesti.
"Hän on Herra Pölkkypää Veeti, jonka Kirsikka aikoo adoptoita." Shira selitti Rexille.
"Ai. No, mikä on hänen lempinimensä? En jaksa sanoa hänen pitkää nimeään." Rex kysyi.
"Veeti." Shira vastasi.
Veeti lopetti juoksemisen.
"Eikö sinua yhtään pelota kun toi punainen kissa näyttää niin uhkaavalle?" Veeti kysyi Shiralta epäileväisenä. Rex masentui.
"Ensinnäkin, Rex ei ole paha eikä uhkaava. Toiseksi, et saa missään nimessä haukkua toisia niin pahasti! Kolmanneksi vielä, varmaan yritätkin väittää vastaan, että olen sinua nuorempi, ei vanhemmat ole aina oikeassa!" Shira kertoi.
"Voi tuota nuorisoa." Veeti huokaisi ja lähti pois. Silloin Rex ja Shira vilkaisivat ympärilleen, ja huomasivat, että oli jo päivä, kentieskin jo iltapäivä, tai ilta?
"Menen nyt huoneelle. Moikka Rex!" Shira hyvästeli.
"Moikka!" Rex myöskin hyvästeli ja he lähtivät omiin huoneisiinsa.

Shira avasi huoneen oven. Kirsikka katsoi häntä vihaisena.
"MISSÄ IHMEESSÄ SINÄ OLET OLLUT! LÄHDIT VAIN OMIN LUVIN MINNE SATTUI!" Kirsikka karjaisi vihaisena.
"Laitoin kirjeen pöydälle." Shira puollustautui. Kirsikka meni pöydän luo ja luki paperin tekstin.
"Sinä et silti saa lähteä ilman lupaa." Kirsikka jatkoi.
"Okei. Mutta, MEILLÄ EI OLE JOULUKALENTERIA!" Shira ilmoitti.
"Okei. No, käyn hakemassa Marketista kaiken tarvittavan." Kirsikka huokaisi.
"Saanko tulla mukaan?" Nala kysyi.
"Ei, se on salaisuus, mitä sieltä paljastuu. Itse asiassa, voitte katsoa televisiolta jonkun elokuvan Netflixiltä sillä aikaa." Kirsikka ehdotti.
"Onko meillä sellainenkin?" Nala ihmetteli.
"Ostin simssiliiniltä." Kirsikka selitti ja haki kaapista pienen television. Hän asetti sen pöydälle ja laittoi piuhan kiinni pistorasiaan. Kirsikka käynnisti television ja meni Netflixiin.
"Näin. Nyt mene tuohon hakuun ja laita sen elokuvan nimi, minkä haluatte. Tuhka on kaukosäätimen haltija. Moikka!" Kirsikka kertoi antaen kaukosäätimen Tuhkalle ja lähti.
Hän käveli ovesta ulos kohti markettia.
"Hei simssiliini!" Kirsikka tervehti.
"Hei Kirsikka! Minne matka?" simssiliini kysyi.
"Markettiin ostamaan tarvikkeita joulukalenteriin."  Kirsikka kertoi.
"Miksi?" simssiliini naurahti.
"Shira vaati." Kirsikka selitti.
"Ei vaan kun Mouruposki järjestää joulukalenterin." simssiliini naurahti.
"Ai, no, hyvä etten ehtinyt tehdä turhaa reissua." Kirsikka naurahti myöskin ja meni takaisin sisälle. Hän avasi huoneen oven. Kissat katselivat jotain kokkausohjelmaa, ja mukana olivat myös Veeti, Light ja Espique!
"En nyt ihan usko, että tuota löytyy Netflixistä." Kirsikka naurahti.
"No ei sieltä Nettiflexistä löydy mitään, joten katsoimme sitten normipaikoista, ja löysimme Masterchef Australian!" Nala kertoi.
"Noi kokit ovat kyllä aika tyhmiä kun niillä ei ole kokinhattua, eli ne eivät kyllä ole kunnon kokkeja! Harmi kun en ole tuolla paikalla panemassa niitä niiden päihin!" Espique harmitteli.
"Prinssi voittoon!" Shira kiljui.
"Kuka on prinssi?" Tuhka ihmetteli.
"Tim, kun se näyttää ihan prinssi Harrylta." Shira kertoi.
"Mistä sinä prinssi Harryn tiedät?" Kirsikka ihmetteli yllättyneenä.
"Tiedänpä vain." Shira kertoi viekkaasti.
"Mun mielest kyl Larissa, Tessa tai Nicole pitäis voittaa." Veeti kertoi.
"Sinähän tykkäät vain tytöistä. Löydä itsellesi se kumppani. MUTTA ÄLÄ YRITÄ ISKEÄ MINUA!" Shira varoitti.
"Hei, olkaa hiljaa, nyt maistetaan annoksia." Light pyysi ja kaikki hiljenivät tuijottamaan Timin annoksen maistelua, olihan se oikeasti vähän prinssi Harryn näköinen.
"Haluatteko popparia?" Kirsikka kysyi.
"Joo!" kissat huusivat innoissaan yhteen ääneen.
Kirsikka haki kaapista popcornpussin ja meni keittiöön. Hän pani pussin mikroon ja lämmitti, kunnes alkoi poksahdella. Kun Kirsikan mielestä se oli poksunut tarpeeksi, hän avasi mikron ja otti pullean pussin pois. Kirsikka kaatoi puolet popcorneista kulhoon ja meni takaisin huoneelle. Matkan varrella hän kuitenkin kompastuu käytävän mattoon ja hän kaatui. Popcornkulho lensi hänen käsistään ja tilanne varmaan sai aikaan kunnon mekkalan, sillä se hälytti hoitajajia ulos huoneista.
"Mitä tapahtui?" Odessa kysyi huolestuneena.
"Kaaduin vain." sanoin tyynesti.
"Sattuiko?" Syrah kysyi.
"No ehkä vähän. Pahemminkin olisi voinut käydä." rauhoittelin. Kirsikka näki, kun Syrahin kissa Luna tuli ulos huoneesta haistaen ilmaa, ja hän meni syömään lentäneitä popcorneja.
"Hyi Luna, lattialta ei saa syödä!" Syrah torui ja naaraskissa livahti takaisin huoneeseen.
"Voidaanko jotenkin auttaa?" Usva123 kysyi.
"No kyllä minä pärjään itse..." Kirsikka kertoi mutta Kuura keskeytti tämän:
"Kyl sie haluut apuu, myönnä vaa. Voidaan vaik siivoo noit poppareit." Kuura ehdotti ystävällisesti.
"Niin, ainahan meillä on aikaa auttaa." Noora jatkoi ja hän ja Kuura menivät siivoamaan.
"Voimme hakee meijän huoneest siivousvälineit, ku Source niit nii kovast halus sillo kerra ku oltiin marketis." Kuura ehdotti.
"Haluatko että autan sinua pääsemään ylös?" Kukka kysyi.
"Kyllä minä pärjään ihan itse." Kirsikka totesi yrittäen olla kuulostamatta töykeälle.
"Minä ja Kukka ollaan kyllä valmiita auttamaan jos sitä tarvitset." Toukka lupasi.
"Minä voin mennä ilmoittaa kissoillesi." Patukka ilmoittautui ja hän meni Kirsikan huoneelle.
Kaikki tapahtui nopeasti. Popcornit olivat nopeasti siivottu ja kissat kutsuttu paikalle.
"Onneksi et heittänyt kaikkia poppareita kulhoon." Shira kertoi helpottuneena. Lopulta kun kaikki oli saatu tehtyä, he menivät takaisin huoneelle.
"Masterchef Australia on hyvä sarja." Nala huokaisi.
"Juu, niinpä onkin. Mutta nyt pitää mennä nukkumaan." Kirsikka kertoi ja otti viimeisen popcornin kulhosta.
"Vien tämän sitten huomenna keittiöön." Kirsikka jatkoi haukotellen.
"Heippa!" Espique ja Light hyvästelivät yhteen ääneen ja he lähtivät.
"Saanko nukkua tämän yön huoneessanne?" Veeti kysyi.
"Tietenkin Veeti!" Kirsikka vastasi innoissaan. "Olenkin jo ostanut sinulle varmaan kaiken tarvittavan. Unikori, sininen hammasharja, sininen pyyhe, pikku tamagochi..."
"Okei Kirsikka. Voidaanko mennä jo nukkumaan?" Shira kysäisi.
"Ai niin. No, haen nyt sinun unikorisi." Kirsikka ilmoitti ja kävi kaapilla. Hän laski Veetin tulevan unikorin hänen sänkynsä viereen.
"No, hyvää yötä." Kirsikka toivotti ja kaikki kävivät nukkumaan. (Myös Shira omaan linnaansa ;D)


Tarpeet:

Kaikki:
+Nälkätarve (poista popcornpussi)
+Unitarve

Rex ja Shira:
+Liikkumistarve
+Leikkimistarve

//Kohotan palkkia Rexille Espiquelle ja Lightille! Ja sopisiko teematarinaksi? Kirsikan auttamisesta...//

Vastaus:

Säikähdin jo että olin laittanut liian vähän tähtiä Shiran todistukeen, mutta kolme oli tosiaan se maksimi. .-D (Nalan kokeita varten voit sit muuten sanoa mitkä lopputyöaiheet vaikuttaa kiinnostavilta niin siirrän sitten ne kuvat jonnekin mistä näet ne.) Haha, tykkäsin kun Veeti pojitteli Shiraa, ja alienkissat tuntuvat yhä kammottavan tätä hupsulia. .-D Rento telkkarihetki oli mukavaa luettavaa, kiva kun kaikilla oli omanlaisia mietteitä ohjelmasta. .-) Ihana tuo kohta missä hoitajat saapuivat auttamaan sotkun siistimisessä, sopii todellakin teematarinaksi! <3 Hyvä että Veetiä varten on jo tavaraa valmiina niin hän pääsi jäämään yöksi. .-) Saat 32 + 5 = 37 penniä, ja kohottelen tarpeet!

-Kasa

Nimi: Usva123

29.11.2019 16:40
Puron nk

"Mulla on ihan hirveä nälkä! Anna ruokaa!", pompin Usvan päällä.
"Joo nyt odota hetki.", hoitajani vastasi. Pomppasin pois hänen päältään ja katsoin kun tämä nousi istualteen ja alkoi venytellä.
"Miten jollakin voi kestää niin kauan nousta ylös", mutisin turhautuneena mutta tarkoitukseni oli että Usva ei kuulisi sitä.
Usva katsoi minua hiukan turhautuneena ja käveli ruoka kaapille.
"No mitäs saisi olla?", hän kysyi ja nosti minut sille tasolle että näkisin kaapin sisällön. Tungin nenäni kaapiin ja haistelin. Haistoin kaapissa paljon erilaisia hajuja.
"Haluan tuon", sanoin ja osoitin kuonollani pientä pehmeää makealta tuoksuvaa karkkia.
"Ei se on vaahtokarkki ja nyt et syö mitään hirveän sokerista. Otetaan sinulle vaikka mango.", hän sanoi ja poimi kaapista keltaisen pyörehkön hedelmän.
"Miten tätä syögään kun tässä on tämä kuori?", kysyin kun Usva oli laskenut mangon lattialle ja olin työntänyt kuononi kiinni hedelmään ja yrittänyt saada kuoren halki hampaillani.
"Sinulla ei ole vielä tarpeeksi puruvoimaa. No tehdäämpä sitten näin.", Usva sanoi ja otti käteensä vaitsen ja puolitti mangon.
"Nyt syö tuosta keskeltä se on pehmein kohta.", hän opasti.
Työnsin kuononi kiinni kosteaan hedelmään ja maistoin varovasti.
"Onhan tämä ihan hyvää", sanoin ja ahmin mangon loppuun.
"Nyt mua väsyttää. Laita mulle makuusia.",sanoin.
"Muista käytöstavat! Mutta voinhan minä laittaa.", Usva sanoi hiukan tiukasti. Sen jlkeen hän otti kaapista minulle korin ja asetteli siihen tyynyjä niin että se olisi mukavempi.
Tassutin korille ja kellahdin nukkumaan.


Tarpeet

+unitarve
+nälkätarve(mango)

Vastaus:

Purohan on varsinainen komentelija! Hyvin tuntui mango maistuvan. .-) Saat 4 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Kuura

29.11.2019 14:34
Luku 10 Epämiellyttävä yllätys

Tänään on tärkeä päivä, tai niin Kuura minulle ainakin kovasti yrittää väittää. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, miksi tänään muka on jotenkin erityisen tärkeä päivä. Oli erittäin hämmentävää nähdä tänään aamulla, kun hoitajani otti täysin omasta tahdostaan imurin huoneemme nurkassa olleesta laatikosta ja jopa käytti sitä. Imuri on kyllä hyvä laite ja erittäin tehokas laite siivoamiseen, mutta se vain pitää ihan kauheaa meteliä. Minut Kuura passitti pyyhkimään pölyjä rätillä. En todellakaan tiedä, mikä häneen on mennyt. Ei minulla todellakaan mitään siivoamista vastaan ole, mutta en vain yksinkertaisesti käsitä, mistä hoitajani oikein repi kauhean innon siihen. Hän ei nimittäin ole ennen vaikuttanut yhtään kiinnostuneelta siivoamisesta. Itse olen kyllä tyytyväinen, etten minä ole aina ihan ainoa, joka täällä siivoaa.

Kun huone on Kuuran mielestä tarpeeksi siisti, hän asettuu tapojensa mukaan lukemaan sängylle kirjaa. Hän ei kuitenkaan ole yhtä keskittynyt siihen kuin normaalisti. Kuura vilkuilee jatkuvasti seinällä roikkuu valkoista kelloa. Hän myöskin huomauttelee minulle jatkuvasti erilaisista asioista. Se ei ole hänen tapaistaan.
"Kuura", sanon napakasti hoitajani nimen ja nykäisen häntä varovasti hiuksista.
"45 minuuttia", Kuura sanoo vilkaisemattakaan yhtään minuun päin.
"Mihin on 45 minuuttia?" kysyn varovasti.
"Yllätykseen", hän vastaa täysin neutraalilla äänensävyllä.
"Mikä yllätys", intoilen ja kiipeän istumaan hoitajani selän päälle.
"Ei se olisi yllätys, jos kertoisin sen sinulle", Kuura vastaa rauhallisesti.
"Etkö voisi kertoa, jo se kerran toteutuu kohta? kysynn anovasti, yritän vaikuttaa mahdollisimman viattomalta ja työnnän itseni hoitajani näkökenttään pään vierestä.
"Mistä lähtien sie olet vaatinut noin paljon tietoa?' hoitajani puolestaan kysyy.
"Ööm, aina", vastaan vähän epäröiden.
"Todennäköisesti, mutta nyt neiti on hyvä ja malttaa odottaa", hän sanoo rauhallisesti ja työntää minut varovasti takaisin kokonaan hänen selkänsä päälle.
Ihan tylsää, kun mitään ei kerrota. Ihan tyhmää, kun multa salataan asioita. Se selkeästi vaikuttaa minuun ja minun kuuluisi tietää jotain, mutta silti minä en saa tietää yhtään mitään.

Lopulta kello on tarpeeksi paljon, mutta minä en tiedä, miten paljon kello oikein on. En osaa katsoa kelloa. Sen tiedän, jos pitkä viisari on numeron kaksitoista päällä, on jokin tärkeä aika. Kuura kuitenkin tekee lähtöä johonkin, mutta kieltäytyy ottamasta minua mukaan. Yritän kovasti sanoa, etten tee mitään pahaa ja osaan kyllä käyttäytyä. En haluaisi jäädä yksin. Eihän koskaan voi tietää, mitä kaikkea mörköjä täältäkin huoneesta oikeasti voi löytyä. Ne todennäköisimmin haluta hyökätä kimppuuni, jos olen aivan yksin.
"En ole kauaa poissa. Pärjäät kyllä tämän ajan yksin ja saat sen yllätyksesi", kun tulen takaisin.
“Tääl voi olla mörköjä”, huomautan.
“Sä oot yks peikko, et ne todennäköisesti pelkää sua ja mee vaikka Kirsikan luokse, jos tulee hätä”, Kuura selittää rauhallisesti ja yrittää rauhoitella minua.
"No okei. Lupaakin sitten, ettet ole liian kauan pois", vastaan vähän epäröiden.
"Lupaan", Kuura vastaa hymyillen ja nostaa minut syliin halatakseen minua kunnolla.
Kun hän laskee minut takaisin maahan, hän sanoo heihei ja sulkee oven perässään. Olen nyt yksin, ihan yksin huoneessa, jonka kuuluisi olla minun kotini. Se ei kuitenkaan tunnu kodilta, kun olen täällä ihan yksin. Tämä on vieras huone, jossa on vain vähän tuttua. Kävelen hitaasti unikorini luokse ja kiipeän varovasti sen sisään. Unikorissa on vaaleanpunainen tyyny ja nalleni. Nallesta minulle tulee mieleen vain Light, koska hänelle olen nallen esitellyt. Myöskin ainoastaan hänen takiaan nallen nimi on juuri pikku-Peikko eikä yhtään mitään muuta. Mitä kauemman aikaa nallen nimeämisestä on, sitä oikeammalta se on alkanut tuntumaan. Aluksi en ollenkaan halunnut hyväksyä, että nallea voisi kutsua peikoksi. Enää se ei ole mikään ongelma. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Light on ihanin kissa, johon olen täällä tutustunut. Kuuran kuullen en kuitenkaan voi sanoa yhtään mitään sellaista. En todellakaan voisi. Hän vain luulisi jotain ihan muuta, kuin mistä oikeasti olisi kyse. Ei ihminen voi ymmärtää kissan ajatuksia ja tunteita tarpeeksi hyvin. Haluaisin nytkin päästä Lightin luokse. Hän on lähellä minua, mutta silti ihan liian kaukana. Okei, minulla on suunnitelma. Jos Kuuran yllätys on ihan tyhmä, pakenen sitä Lightin luokse. Jos pakenen Lightin luokse, en edes ole kaukana, koska hän asuu muiden alienkissojen kanssa meidän naapurissa.

Lopulta Kuura palaa takaisin huoneellemme mystiseltä matkaltaan, mutta hän ei palaa yksin. En yhtään osaa sanoa, kauan hän oli ajallisesti poissa, koska en edelleenkään tiedä kellosta yhtään mitään. Hoitajallani on mukanaan harmaa erittäin vanhalta näyttävä kissa. Kissa näyttäisi varmasti ihan yhtä paljon haamulta kuin Sylvi, jos olisi valkoisempi. Vaikka voihan haamut varmaan olla myös harmaita, vaikka en koskaan ole nähnyt kuin valkoisia haamuja. En kyllä usko tämän kissan osaavan lentää, vaikka voin olla siinäkin asiassa väärässä. Kissa katselee minua rauhallisena, mutta vähän väsyneenä. Minusta näyttää, että vanhus saattaisi nukahtaa milloin tahansa. Kuura vaikuttaa olevan todella innoissaan uudesta kissasta, mutta minä en kyllä ymmärrä yhtään miksi. Minä en kykene keksimään mitään hyvää siitä, että hoitajani on raahannut tänne jonkun vanhuksen.
"Hei, olen Nemo", kissa esittäytyy hitaasti ja tarjoaa tassuaan minulle.
"Source", vastaan vähän haluttomasti ja katson hyvin epäillen vanhan kissan tassua.
Tartun kuitenkin tassuun varovasti. Karva on ohutta ja vähän takkuista. Nemon ote on hento. Hänellä ei selvästikään ole enää kovinkaan paljon voimia jäljellä. Se tuntuu kyllä ymmärrettävältä, kun miettii, miten vanhalta kissalta Nemo vaikuttaa.
"Onko sinulla nälkä?" Kuura kysyy ja katsoo Nemoa.
Vanhus nyökkää hitaasti. Hoitajani lähtee ottamaan kaapeista jotain ruokaa. Toivon, että hän ymmärtää sanomattakin, että myös minulla saattaisi olla nälkä. Haluan olla vihainen Kuuralle tästä. En todellakaan ymmärrä, miksi hän on halunnut raahata tänne jonkun harmaan vanhan papparaisen kertomatta minulle yhtään mitään mistään. Nemo vaikuttaa niin vanhalta, että se saattaa kuolla milloin tahansa. En halua herätä joku aamu siihen, että huoneessa haisee kuollut kissa.

Kun saavun Nemon kanssa pöydän luokse katsomaan, mitä syömistä Kuura on etsinyt, hymyilen pienesti. Hän on ymmärtänyt, että minäkin saattaisin haluta syödä jotain. Pöydällä on kolmioleipä ja kanaruokaa. Nemo ottaa nopeasti kolmioleivän tassuihinsa. Minun oli kolmioleipäni! Kaikki tämä ruoka on minun, mutta nyt tuo vanhus tulee vain syömään kaiken pois. Otan vähän haluttomasti tassuihini kanaruokapurkin. Eikö Kuralle riittänyt, että hän on tuonnut tänne muukalaisen. Nyt hän vielä syöttää sille minun ruokiani. Syön ruuan kuitenkin mitään sanomatta. Vilkuilen vain paheksuvasti Nemoa. Kuura saa vielä kuulla tästä.

Kun olemme syöneet, Nemo asettuu nukkumaan Kuuran sängyn päähän. Vanhus onneksi ymmärtää nukkua kerällä, jotta se ei vie paljoa tilaa. Minä en halua jäädä katsomaan tuota rumaa vanhusta. Lähden huomaamattomasti hiipimään kohti huoneemme ovea. Kuura saa kuulla tästä myöhemmin. Minä haluan nyt jonnekin muualle. Kuura huomaa minut:”Minne matka Source?”
“Ettimään jotain seuraa”, sanon varovasti.
“Tules tänne ensin. Haluan puhua siun kanssa”, hoitajani sanoo viittoo minua tulemaan luokseen.
“Mutku”, yritän varovasti vastustella.
“Ei mitään muttia, tuu vaan. Sit saat mennä”, Kuura ei anna periksi.
Laahustan hitaasti hänen luokseen ja tuijotan lattiaa. En tiedä mitä asiaa, hänellä on. Epäilen kuitenkin, että tämä voi liittyä nyt jotenkin Nemoon. Minä en haluaisi puhua hänestä yhtään mitään ainakaan oman hoitajani kanssa. Kiipeän sängylle mahdollisimman kauas Nemosta ja vilkaisen varovasti hoitajaani.
“Mie tiiän et Nemo on sulle nyt vähän vaikee asia. Adoptoin hänet, koska haluan tarjota vanhukselle hyvät olot loppuelämäkseen, saman tulen varmasti tekemään myöhemmin myös joillekin muille vanhuksille. Toivoisin, että yrittäisit edes sietää häntä”, Kuura puhuu hiljaisella äänellä rauhallisesti, mutta kuulostaa silti jotenkin vaativalta.
“Mutku Nemo on vaa vanhus, sehän kuolee kohta”, yritän selittää.
“Juuri siksi voisit yrittää hyväksyä hänet”, hoitajani sanoo.
“Ihan sama”, vastaan ja hyppään alas sängyltä.
En jaksa kuunnella kauempaa Kuuran saarnaa. Ei hän voi pakottaa minua olemaan Nemon kaveri. Voin ehkä olla vihaamatta vanhusta, mutta en suostu pitämään hänestä todellakaan.

Koputan varovasti alieneiden huoneen oveen. Oven avaa sininen kissa, jonka muistan olevan Galaxy. Hänkin on kyllä aika kiva tyyppi. TYttö ei kysy minulta mitään. Hän vain päästää minut sisään. Minusta jotenkin tuntuu, että hän arvaa, ketä olen tullut tapaamaan. Katselen huonetta tutkivasti ja yritän löytää Lightin jostain. Äkkiä näen keltaisen pojan heittelemässä jotain palloa seinään Rexin kanssa. Rex on kyllä erikoinen kissa. Sen olen oppinut hyvin luontokerhossa.
“Moi Light”, hiippailen ensin kaksikon taakse ennen kuin tervehdin heitä.
“Ai hei Source”, Light sanoo hänen yllättyneenä, “mikä sut tänne toi?”
“Kuura ja yks vanha kissa on ihan tyhmii”, sano ja vilkaisen äkkiä, missä päin huonetta Sylvi on.
Toivon, että jos hän sattui kuulemaan, vanha haamukissa ei luule minun puhuvan hänestä. En kyllä edes näe Sylviä missään. Hän saattaa hyvin olla vaikka kirjastossa nukkumassa. Nemokin saisi ihan hyvin pysyä myöskin poissa minun ja Kuuran kodista.
“Mitä on tapahtunut?” Light kysyy vähän huolestuneena, lopettaa pallon heittelemisen ja antaa sen Rexille.
“Kuura adoptoi jonkun tyhmän ja ällöttävän vanhuksen, joka vaa tyylii kuolee kohta”, selitän ärsyyntyneenä.
“Mikä siinä on kauheeta?” poika kysyy varovasti.
“Se leikkii, ku ois mikäkin ylhäinen kuningas, vie mun paikat ja ruuat”, selitän.
“Voi ei”, Light vastaa, “mut tuskin se teil kauaa on.”
“No onneks ei, tai on se niin pitkää, kunnes kuolee”,selitän.
“Mut hei, voit aina tulla tänne”, Light rauhoittelee ja silittelee tassujani.
“Joo”, vastaan hiljaa ja hymyilen pienesti.
Koska huoneessa on minun lisäkseni ainoastaan alienkissoja, uskallan halata Lightia kiitokseksi. Tuntuu hyvältä ja turvalliselta halata poikaa. Aion todellakin tulla käymään täällä usein, tai sitten menemme yhdessä jonnekin muualle. Light ymmärtää minua. Hänen kanssaan on hyvä olla enkä halua luopua siitä.

//Sourcen tarve
+siisteystarve

Nemon tarve
+nukkuminen

Molemmille
+nälkätarve (kanaruoka ja kolmioleipä pois)

Saisko Lightille palkkia tästä?

Vastaus:

Oi voi, sääli että Source suhtautuu uuteen huonetoveriinsa niin nihkeästi vaikka ymmärrettävästi voi ärsyttää kun paikalle pöllähtää yhtäkkiä vieras kissa ja käyttää Sourcen tavaroita yms. Nemo vaikuttaa niin vanhalta ja raihnaiselta, voi pappakisua. <3 Onneksi Lightin läsnäolo tuntuu sentään piristävän Sourcea. ,-3 Saat 31 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

28.11.2019 15:38
Uimahalliin Kirsikan kanssa + Elokuvatreffit

simssiliini pakkasi kassiinsa tarvikkeita uimahallireissua varten. Laukkuun sujahtivat pyyhkeet, harja, simssiliinin uimapuku sekä tietenkin 50 pennin lahjakortti uimahalliostoksia varten. Tyttö näpräsi bikininsä yläosaa mietteliäänä. "En ole käynyt uimassa moneen vuoteen, toivottavasti mahdun vielä tähän vanhaan uimapukuuni", simssiliini mutisi. "Ottaen huomioon miten paljon mätät suuhusi joka päivä karkkia epäilen asiaa", Ruu virnuili. "Olen samaa mieltä, syöt aivan liian epäterveellisesti", Oilikin yhtyi dissauskeskusteluun simssiliinin mulkoillessa kissojaan. Ruulta moisia kommentteja kuuli alituiseen, mutta se että Oilikin lähti mukaan oli kyllä uutta. "Byääh, en tahdo uimaan, oltaisi menty mieluummin elokuviin", Stiina marisi. "Minusta uimahalli on hauska tapaamispaikka! Siellä saa liikuntaa eikä vaan istuta koko aikaa paikallaan ja syödä epäterveellisesti", Oili huomautti. "Onhan uimahallissakin jäätelöbaari", Quz muistutti. Stiina ei kuitenkaan piristynyt yhtään muiden kommenteista vaan näytti yhä nyrpeää naamaa. Kisu oli ilmeisesti huolissaan elämäntavoitteensa takia ja kinusi siksi niin kovasti aina elokuviin menoa. "Kuule Stiina, jos todella haluat mieluummin elokuviin niin voithan sinä yksinkin mennä. Tai pyydät jotakuta kaveriksi, ihan miten tykkäät", simssiliini ehdotti. Oranssin kissan ilme kirkastui välittömästi. "Uuu, voit pyytää Espiquen treffeille!" Oili innostui. "Mi-mitä sinä horiset?" Stiina änkytti. Mistä Oili tiesi että hän oli ihastunut yhteen alienkissoista? "Näinhän minä miten te kaksi katselitte toisianne silloin aiemmin piknikillä", Oili sanoi silmäänsä iskien. "Ihan sama, sitä paitsi ajattelin mennä yksin. Elokuvaan on paljon helpompi keskittyä kun joku ei tuupi viereisellä penkillä tai rouskuta poppareita äänekkäästi", Stiina perusteli. Hän aikoisi unohtaa orastavan ihastuksensa, sillä heillä ei olisi Espiquen kanssa kuitenkaan yhteistä tulevaisuutta vaihtarivuoden jälkeen, joten oli parempi olla kiintymättä liikaa. Samassa ovelta kantautui reipas koputusääni, ja Ruu ennätti juoksahtaa ensimmäisenä avaamaan ovea. "Moikka, ollaankos täällä lähtövalmiita?" Kirsikan hoidokki Shira uteli silmäillen uteliaana huoneessa näkyviä kissoja. Olisi tosiaan ensimmäinen kerta kun simssiliinin ja Kirsikan kissat kohtaavat, aiemmin on oltu vain kirjeenvaihdossa. "Juups, käväistään vielä alienkissojen huoneella", simssiliini huudahti. Ennen lähtöään hän jätti pöydälle vielä muutaman pennin Stiinan elokuvareissua varten.

Kissat temmelsivät käytävää pitkin Kirsikan ja simssiliinin tallustaessa hitaanpaa tahtia perässä. "Muistakaa sitten että uimahallissa ei saa juoksennella tällä tavalla", simssiliini huomautti. "Mutta miksi?" Nala kummasteli ja tuli kärkkymään hoitajaltaan sylipaikkaa. Kirsikka kumartui poimimaan pennun maasta ja antoi tämän kiivetä olkapäälleen samalla kun selitti, että uimahallin märät lattiat ovat liukkaat ja kaatumisesta saattaisi syntyä vaarallinen tilanne. "Muuten simssiliini... Meillä oli puhetta että niitä alienkissoja tulisi mukaamme vain kaksi, mutta kun laitoin heille kirjeen niin halukkaita lähtijöitä olikin jopa kolme... eihän se ole liikaa?" Kirsikka kysyi varovasti. "Hmm... meitä on sitten yhdeksän, mikä tekee yhteensä 45 penniä miinus 2 penniä Oilin uimakoulun vuoksi--" "Myös Sylvi on uimakoulukerhossa", Kirsikka täydensi. "Okei, lopullinen summa on siis 41 penniä. Siinä menikin melkein koko lahjakortti", simssiliini laskeskeli. Alienkissojen huoneella oli meneillään melkoiset leikit kissojen juostessa ympäri huonetta toisiaan jahdaten. Leikkiin tuli hauska lisämauste siitä kun kissat hyödynsivät erikoisvoimiaan: Light muuttui kesken kaiken näkymättömäksi, Sylvi lennähti karkuun katonrajaan tai Rex teleporttasi itsensä huoneen vastakkaiseen nurkkaan. "Olisikohan meidänkin huoneessa vastaavanlaista menoa jos kukaan ei olisi pitämässä kuria?" Shira pohdiskeli. Oli totta että alienkissoilla oli vapaammat oltavat kun heillä ei ollut ketään virallista hoitajaa vahtimassa. "Kukkuu! Onkos täällä ketään uimahalliin lähtijöitä?!" Quz huusi mukaansa ottamaansa mikrofoniin. Kisu on kiertueelta palaamisesta lähtien pitänyt mikkiä aina tassujen ulottuvilla, ja täytyy myöntää että nyt siitä oli apua, sillä saimme hetkessä kaikkien alienkissojen huomion. "Hahaa, minähän sanoin että he saapuvat tasan kello 14:14!" Hipsuli huudahti ja läppäsi Sylviä leikillisesti korville. "Minä en kyllä lyö sinun kanssasi enää ikinä mistään vetoa. Epäreilua kun sinulla on kyky nähdä tulevaisuuteen, se on suorastaan huijaamista", Sylvi marisi ja ojensi vihreälle kissalle oman leivoksensa, joka oli ilmeisesti ollut kissojen panoksena. Galaxy, Sylvi ja Hipsuli saapuivat ovelle valmiina lähtöön muiden jäädessä ehkä hieman kateellisinä kurkkimaan taustalle. Sääli etteivät kaikki voineet tulla mukaan, mutta yhdeksässä kissassa olisi jo tarpeeksi kova paimentaminen simssiliinille ja Kirsikalle. "Eikös Stiina olekaan teidän kanssa?" Espique kummasteli. "Hän aikoo mennä iltapäivällä elokuviin. Kannattaa siis pyöriä Teatterin lähistöllä mikäli haluat nähdä hänet", Oili sanoi silmää iskien. "Onkos teillä mitään mukaanotettavia tavaroita, voimme simssiliinin kanssa kantaa ne", Kirsikka kysyi. "Ei teidän tarvitse, minä kyllä hoidan meidän kassin", Sylvi lupasi. Hetkessä maassa ollut halloweentapahtumasta saatu kurpitsakassi (jonne alienit olivat uimakamppeet pakanneet) nousi leijumaan ilmaan. "Wau!" Quz tuijotti näkyä suu ammollaan. Hänen yli yhä vaikea uskoa että hänen poissaolonsa aikana hoitolaan oli saapunut kissoja ulkoavaruudesta, ja että näillä oli erikoisia taitoja. Joukkio oli juuri poistumassa hoitolasta kun Kirsikka seisahtui yhtäkkiä ja läppäsi kädellään otsaansa. "Ainiin, minähän lupasin pyytää myös Veetin mukaan! Eihän haittaa jos käyn hakemassa vielä hänetkin?", Kirsikka kysyi, eikä simssiliinillä ollut mitään asiaa vastaan. "Kuka on Veeti?" Shira tenttasi heti, mutta Kirsikka oli jo ehtinyt juosta muualle. "Veeti on adoption kissa. Kirsikka aikoo varmaan adoptoida hänet joskus. Tai siis, sitä varten kissoja yleensä varataan", simssiliini selitteli. "Tiedätkö sinä kaikki adoption kissat nimeltä?" Tuhka uteli ihmeissään. "En suinkaan, mutta jokunen kissa on jäänyt paremmin mieleen", simssiliini tunnusti. "Voitaisko tehdä jotain tässä odotellessa? Tuntosarveani kihelmöi siihen malliin että uskon Kirsikalla ja Veetillä kestävän tovin," Hipsuli maukaisi kärsimättömästi. "Niin, voitaisi vaikka tutustua. Kirsikan porukkaa olen nähnyt useampaankin otteeseen, mutta teitä muita en tunne. On kohteliasta esittäytyä", muiden yläpuolella ilmassa leijuva Sylvi lausahti ehkä hivenen liian tärkeilevään sävyyn. "Jos kerran on niin kohteliasta niin hän olisi itse voinut aloittaa esittäytymällä", Ruu supatti hiljaa poikaystävänsä korvaan. "V-varo ettei hän kuule ja suutu!" Quz hätäili. Hän ei oikein luottanut alienkissoihin ja pelkäsi näiden vielä jonakin päivänä ottavan vallan Mouruposkessa. "Minä voin esitellä teidät!", Hipsuli lupasi hilpeänä ja aloitti suurimmasta: "Tuo ihminen on paikan pomo, se johon otin silloin yhteyttä kun suunnittelimme Mouruposkeen saapumista. Sitten tässä ovat hänen kissansa Oili ja pariskunta Quz ja Ruu. Myös Galaxy seurustelee Tuh..." Hipsulin puhe lakkasi kuin seinään Galaxyn astuessa Hipsulin tassun päälle. "Ei siitä sen enempää", Galaxy sanoi ja katsoi Hipsulia tiukasti. Tämän jälkeen liila kissa kääntyi muiden puoleen ja esitteli itsensä sekä Sylvin simssiliinin kissoille. Kirsikan saapuessa paikalle hänen mukanaan tullut Veeti rääkäisi kovaäänisesti nähdessään kummallisen värisiä kissoja, mistä Shiran oli pakko vähän pilkata vanhempaa kissaa. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Kirsikka suunnitteli niin nössön kissan adoptoimista. Quz hivuttautui vaivihkaa Veetin viereen ja kuiskutti ymmärtävänsä tämän reaktion. Quz itsekin oli järkyttynyt törmättyään Hipsuliin aivan sattumalta palattuaan kiertueeltaan.

"Vika vedessä on kääpiöplaneetta!" Hipsuli huudahti, jolloin kaikki kissat säntäsivät yhtä aikaa juoksuun kohti altaita. "Hei, mitäs me puhuimme uima-altailla juoksentelusta?" Kirsikka karjaisi kissojen perään, mutta turhaan, kaikki olivat jo juosseet pois kuuloetäisyydeltä (tai sitten he vain esittivät etteivät kuulleet). Quz ennätti ensimmäiseksi altaan reunalle, mutta altaaseen hyppääminen jännitti ensikertalaista sen verran että hänen takanaan tullut Nala törmäsi epäröimään jääneeseen poikakissaan, ja hetken päästä kumpikin kaatui veteen. Heitä seurasivat pian Galaxy, Veeti ja Tuhka, ja Sylvi liihotti vähän maanpinnan yläpuolella keskemmälle allasta ennen kuin pudottautui veteen. Lopulta myös Ruu, Oili ja Hipsulikin sukelsivat altaaseen, mutta Shira oli jähmettynyt paikoilleen ja tuijotti uima-allasta kauhuissaan. "Tule vaan rohkeasti veteen", Hipsuli kannusti ja roiskautti vettä Shiraa kohti, minkä seurauksena kisu perääntyi entistä kauemmas altaan reunasta. "En minä halua, entä jos hukun?" Shira hätäili ja tarttui altaalle saapunutta hoitajaansa jalasta turvaa hakeakseen. "Kuka nyt on pelkuri?" Veeti virnisti polkiessaan vettä tassuillaan uidessaan. Kirsikka kumartui silittämään Shiraa, ja nopeasti ympäristöä silmäillessään uskoi keksineensä ongelmaan ratkaisun. "Tule, ostetaan sinulle uimarengas", Kirsikka huudahti ja käveli kohti jäätelöbaaria. Uimarengas toi vähän turvallisuuden tunnetta, mutta Shira asteli silti edelleen tassut tutisten lähemmäs vettä. "Minä voin neuvoa sinua uimisessa", Oili lupasi. Hän oli itsekin pelännyt syviä altaita ensimmäisellä uimakoulukerrallaan, joten hän tiesi miltä Shirasta tuntui. Aluksi Shira lillui renkaan päällä jäykkänä kauhusta, mutta kun hän alkoi Oilin ohjeiden mukaan potkia vettä takatassuillaan alkoi renkaan kanssa liikkuminen sujua, ja vauhtiin päästessään Shira suorastaan innostui. Kirsikka osti kissoille hauskan pallon, ja hoitajatkin pulahtivat altaaseen pelaamaan yhdessä kissojen kanssa pallopeliä.

Vähitellen porukka alkoi hajaantua pienempiin ryhmiin: Vanhuskissat olivat hakeneet rauhallisempaa paikkaa pieneltä porealtaalta, ja poreissa rentoutuessaan Oili siemaili appelsiinijuomaa ja Sylvi lusikoi maittavaa jäätelöannostaan. Kissapariskunnat olivat luonnollisesti eristäytyneet muista viettääkseen rauhassa kahdenkeskistä aikaa. Galaxy ja Tuhka uiskentelivat altaalla, ja välillä jompi kumpi saattoi yllättäen sukeltaa ja tehdä toiselle kutitushyökkäyksen veden alla. Ruu ja Quz istuskelivat puolestaan altaan edessä olevalla tuolilla vieretysten ja söivät jäätelöannoksiaan. Välillä piti tietysti antaa maistiaisia toiselle! Ruu nojasi päätään poikaystävänsä kylkeä vasten ja Quz piti tyttöä tassusta kiinni. Pitkän erossa olemisen jälkeen tuntui hyvältä viettää vihdoin aikaa rakkaansa kanssa. Ruu silmäili vaivihkaa Quzia eikä voinut olla miettimättä miten paljon poika oli kasvanut viimeisten kolmen kuukauden aikana: Quz oli rakenteiltaan jotenkin jykevämpi, ja tämän kasvot olivat paljon särmikkäämmät Ruun pyöreisiin poskiin verratessa. Quz oli jotenkin niin... aikuinen! "Tykkääthän sinä yhä minusta vaikka olenkin sinua vähän nuorempi?" Ruu huomasi kysyvänsä. "Tietenkin", Quz vastasi empimättä ja puski kevyesti Ruun rintaa päälaellaan. "Kun mietin vain... ettet katsele vanhempien kissojen perään, kuten vaikka Hipsulin", Ruu mutisi. "Yh, jos minulta kysytään hänen vihreä kuontalonsa on karmea", Quz värähti Ruun kikatellessa. Quz oli ihan hupsu kun pelkäsi alieneja! Shirasta oli alkujännityksen jälkeen kuoriutunut varsinainen vesipeto, eikä kissaa varmaan saisi helpolla nousemaan altaasta kun lähdön aika koittaisi. Shira ja Nala siis uiskentelivat ja puhuivat samalla koulujuttuja. Shira oli aiemmin päivällä ollut viimeisillä tunneillaan ja kertoi kokeistaan, ja Nala puolestaan pälpätti omien oppituntiensa tapahtumista. Puheeksi saattoi myös tulla eräs Miukuli, johon molemmat olivat tutustuneet koulussa vähän aikaa sitten. Muiden kissojen viettäessä aikaa keskenään olivat jäljelle jääneet Veeti ja Hipsuli lyöttäytyneet yhteen, ja kaksikko oli kiivennyt liukumäelle johtavat tikkaat ylös, mutta huipulla kumpaakin vähän epäilytti laskea alas, joten he olivat jääneet hengaamaan torniin. "Anteeksi jos pelästytin sinut aiemmin", Hipsuli lausahti. "Ehen minä pelästynyt, yllätyin vaan", Veeti kierteli ja raapi niskaansa vaivautuneena. Kai hän nyt hätääntyi kun ei osannut odottaa näkevänsä oudonvärisiä kissoja, Kirsikka olisi saanut varoittaa! "Mahtaakohan kukaan poika ikinä pitää minusta kun tunnun ulkonäölläni vain ajavan kaikki kauhun partaalle?" Hipsuli virnisti vitsilleen, vaikka hän oli osittain myös vakavissaan. Monet muut alienkissat olivat vaivatta lähestyneet muita Mouruposkessa asuvia kissoja, mutta Hipsulista tuntui välillä ettei hän tulisi saamaan tällä menolla kumppania ollenkaan. "Älä edes puhu tuollaista! Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet", Veeti sanoi, jolloin Hipsulin vihreille poskille kohosi puna. "K-kiitos. Hmm, minulla on nälkä, mennään alas", Hipsuli sanoi ja lähti laskeutumaan tikkaita pitkin kun liukumäki tuntui edelleen liian hurjalta. "simssiliini, tahdon ruokaaa!" Hipsuli kailotti niin että koko allastila kaikui. "Saat tulla itse valitsemaan jotain jäätelöbaarista", simssiliini lupasi ja nosti kissan tiskille. "Otan tuon vihreän jutun", Hipsuli päätti. "Siis yksi minttujäätelö", simssiliini sanoi myyjälle, joka ojensi jätskin käsi tutisten vihreälle kissalle. Ilmeisesti tämä oli ensimmäinen kerta kun uimahallilla kävi alieneja kun myyjä oli vähän ihmeissään. Hipsuli kävi simssiliinin kanssa istumaan porealtaan vieressä olevilla rantatuoleille. "Muistatko sen Mouruseen laittamani ilmoituksen?" Hipsuli kysäisi. "Ai sen missä etsit isäehdokkaita pennuillesi?" simssiliini varmisti. "Jep. Sainkin yllättäen kaksi kiinnostavaa ehdokasta. Veetin tapasin tänään, mutta haluaisin antaa mahdollisuuden myös Ricolle. Tai äh, en tiedä! En haluaisi loukata toista heistä tekemällä valintaa... Toisaalta olen aina haaveillut suuresta perheestä, ehkä voisin hankkia pentuja kummankin kanssa", Hipsuli mietti tilannettaan ääneen. "Tee kuten parhaaksi näet", simssiliini neuvoi. Kun kaikki olivat saaneet uida ja syödä jäätelöä kyllikseen siirryttiin takaisin pukuhuoneiden puolelle. Nala yritti suostutella alieneja kokeilemaan saunaa, mutta nämä pitivät höyryävää pientä huonetta liian epäilyttävänä. simssiliini pesi kissat loppusuihkuttelun ohessa, ja kun kaikkien turkit olivat kuivuneet oli aika palata takaisin hoitolalle.

Stiinan elokuvareissu:
Stiina päätyi siis lähtemään elokuviin yksinään, vaikka hän oli kyllä harkinnut hetken kävisikö pyytämässä adoptiosta seurakseen äitiään tai parasta ystäväänsä Miisua. Stiina ei kuitenkaan ollut varma miten muut suhtautuisivat häneen nyt kun hän oli päässyt pois adoptiosta. Niin ne roolit vain vaihtuvat, sillä vain muutama kuukausi sitten Miisu ja Pia olivat molemmat saaneet hoitajat, mitä Stiina oli vähän kadehtinut, mutta nyt he olivat jälleen joutuneet takaisin adoptioon uusien hoitajien hylätessä heidät melkein heti ja tällä kertaa Stiinaa onnesti simssiliinin ottaessa hänet hoiviinsa. "Parempi mennä yksin, pennit riittävät sitten vaikka kahden elokuvan katsomiseen", Stiina lopulta päätti. Stiina oli käynyt teatteri Kissansilmässä niin monia kertoja että osaisi varmastikin reitin ulkoa vaikka silmät suljettuna. Kulkiessaan keskustan kauppojen näyteikkunoiden ohi Stiina pysähtyi välillä vilkuilemaan ikkunasta heijastuvaa kuvajaistaan. Oili oli saanut ylipuhuttua Stiinan hankkimaan meikkejä, ja ennen elokuviin lähtöä Stiina oli sipaissut naamaansa ruskeaa luomiväriä. Stiinan täytyi myöntää että oli ihan kiva vähän laittautua ennen ulos lähtemistä! Teatterilla Stiina vilkuili ilmoitustaululta pian alkavia näytöksiä. Vartin päästä alkaisi Peter Pan sekä Sateinen päivä, ja Stiina päätti valita jälkimmäisen, sillä hän oli juuri viimeksi elokuvissa käydessään katsonut Peter Panin, vaikka eihän sillä väliä olisi sillä hän halusi joka tapauksessa nähdä kaikki elokuvat kahteen kertaan. "Mitäs ajattelit katsoa?" Stiina kuuli yllättäen vieraan äänen takaansa. Kääntyessään hän yllättyi toden teolla joutuessaan kasvokkain Espiquen kanssa. Espique on niin vähäpuheinen ettei Stiina ollutkaan tainnut aiemmin edes kuulla hänen ääntään! "Suunnittelin lipun ostamista Sateiseen päivään. Kuinkas sinä satuit liikkumaan täälläpäin?", Stiina uteli. Espique meni välittömästi vaikeaksi ja vältteli katsomasta tyttökissaa silmiin. "Minä tuota, satuin kulkemaan ohi, ja öh..." Espique kiemurteli. "Sano nyt vaan suoraan: Kertoiko Oili sinulle minun menevän tänään teatteriin?" Stiina puuskahti, jolloin alienin ei auttanut muu nyökätä. "Olisihan tämä pitänyt arvata..." Stiina mumisi itsekseen. Hänen siskollaan oli pakkomielle toimia amorina vaikka Stiina oli nimenomaan päättänyt vältellä poikakissaa. Espique vaikutti olevan aivan nolona paljastuttuaan ja tuijotteli etutassujensa liiloja kynsiä. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, ja jopa aina sanavalmis Stiina tuntui kadottaneen puhekykynsä jännittäessään ihastuksensa edessä. Espique nojasi tassullaan toiseen pelikoneeseen, mutta vahva kissa ei osannut ollenkaan varautua siihen että kone kellahti yhtäkkiä kumoon hänen voimiensa vaikutuksesta. Valtava ryminä toimi jäänmurtajana, ja hetken päästä kaksikko purskahti nauruun tilanteelle. Espiquen nostaessa pelikonetta takaisin paikoilleen Stiina mietti että kun Espique nyt kerran oli paikalla niin miksei hän voisi viettää tämän kanssa aikaa, ja päätyi pyytämään alienia kanssaan leffaan. Ostettuaan liput kaksikko poikkesi vielä herkkuosastolla, ja mukaan lähti pari orangeminilimua sekä makeat irtokarkit. Kisut ehtivät rynnätä juuri parahiksi paikoilleen elokuvan käynnistyessä. Aluksi valkokankaalla kuvattiin tummien sadepilvien täyttämää taivasta ja vesisateen liplatusta, mutta pian kamera zoomasi valkoisen omakotitalon ikkunaan, jossa oli nähtävissä toinen elokuvan päähenkilöistä: Pekka niminen poika, joka katseli ikkunan läpi naapuritalossa olevaa tyttöä. Typerä virne Pekan naamalla paljastaa heti tämän olevan ihastunut, ja Stiinalle tuli suorastaan häiritsevä olo, tuntui kuin nuo elokuvan rakastavaiset olisivat kuvastaneet häntä ja Espiquea. Stiina kahmaisi Espiquen sylissä olevasta namipussista tassullisen makeisia ja yritti niellä niiden mukana hölmöt ajatuksensa ja keskittyä leffaan. Onneksi elokuva ei ollut pelkkää rakkauslässytystä, sillä päähenkilöiden lemmikit toivat sähellyksellään sopivaa koomisuutta. Lopputekstit pärähtivät ruutuun juuri parahiksi Espiquen ryystäessä juomansa loppuja mukin pohjalta. Kaksikko poistui salista muun yleisön joukossa ja lähti tallustamaan hoitolarakennusta kohti. Paluumatka taittui leppoisasti Stiinan pölistessä tulkintojaan äskeisestä elokuvasta. Espique kuunteli tytön juttuja vaitonaisena ja nyökkäili aina johonkin väliin. Stiinaa vähän vaivasi toisen hiljaisuus, sillä hän pelkäsi tylsistyttävänsä toisen puhetulvallaan, mutta Stiina ei mahtanut mitään sille että pölötti hermostuksissaan ääneen kaikki ajatuksensa. Stiina saattoi alienin tämän huoneen eteen. Tytön yllätyksesi Espique kiersi häntänsä Stiinan hännän ympärille ja kysyi, haluaisiko tavata häntä toistekin. Espiquen hellä ele viestitti selvästi kiinnostuksesta eikä Stiina saanut pidettyä vatsassaan olevia perhosia aisoissa vaikka sitä yrittikin. Silti hän päätti torjua ehdotuksen. "Minusta on parempi ettemme tapaisi enää, ainakaan kahdestaan", Stiina sai sanotuksi ja juoksi kyyneliä pidätellen pois paikalta. Saavuttuaan uuden huoneensa ovelle Stiina kuuli huoneesta vaimeaa puheensorinaa, joten hän arvasi muiden jo palanneen uimahallireissulta. Oranssi kissa pyyhki kyyneleensä ja marssi reippaasti sisälle. Oili riensi välittömästi siskonsa juttusille, ja kaksikko eristäytyi supattelemaan salaisuuksiaan rauhassa. "Sinun piti sitten järjestää Espique paikalle", Stiina tokaisi. "Hehjuu, en voinut vastustaa kiusausta. No, miten teidän treffinne menivät?" Oili uteli silmät kiiluen. "Tiedoksesi, ne eivät olleet mitkään treffit, ja hmm... Meillä oli hauskaa, Espique on huipputyyppi ja tunnen pientä ihastusta häntä kohtaan, mutta en aio jatkaa tapailua", Stiina paljasti lauseen loppuun, jolloin Oilin ilme valahti. "Mitää, miksi et?" Oili kummasteli. "Ero Ragesta oli kamala hänen vaihtarivuotensa lopussa, enkä halua kokea samaa uudelleen. Näin on parempi", Stiina vakuutteli. "Ei, ei todellakaan ole parempi jättää jotain ihanaa kokematta vain siksi että pelkäät! Suhteet ovat monimutkaisia ja tuovat mukanaan sekä iloa ja surua. Et pysty mitenkään suojelemaan itseäsi kaikelta ikävältä vaikka haluaisit. Mitä jos mieltäsi jäisi kuolinvuoteelle saakka vaivaamaan jälkeenpäin ettet kertonut Espiquelle tunteistasi?" Oili huomautti. Stiina huokaisi raskaasti. "Tuskin Espique haluaa enää edes nähdä minua kun torjuin hänet..." oranssi kissa mumisi hiljaa.

Oilin mielipide päivästä: "Voi Stiinaa, hänen pitäisi antaa Espiquelle mahdollisuus, sillä heistä tulisi hyvä pari! Uimahallissa oli mukava käydä tälleen muutenkin kuin kerhon merkeissä."

Quzin mielipide päivästä: "Miksi meidän piti kutsua mukaan alienkissoja... Noh, ainahaan he eivät aiheuttaneet mitään harmia. Kiva tällainen vähän spesiaalimpi toimintapäivä, elämä on ollut välillä vähän yksitoikkoista kiertuehuuman jälkeen, vaikka toki nautin siitä että saan viettää aikaa läheisteni kanssa."

Ruun mielipide päivästä: "Kirsikan kissat vaikuttavat mukavilta, olemme aika samanikäisiäkin joten tulimme hyvin juttuun! Kiinnitin erityisesti huomiota Tuhkaan, joka on väritykseltään ihan minun näköiseni!"

Stiinan mielipide päivästä: "EeEeEääEääÄä, miksi tunteet ovat näin vaikeita? Torjuessani Espiquen luulin tehneeni oikein, mutta kadun valintaani jo nyt... Onkohan minulla enää toivoa, vai pitäisikö vain unohtaa?"

---

Tarpeet:

Uimarit (eli Oili, Quz, Ruu, Galaxy, Hipsuli ja Sylvi):
+ Nälkä (jäätelöt yms. herkut)
+ Liikkuminen (uiminen)
+ Leikkiminen (pallopeli yms. vesileikit)
+ Hygienia (suihku)

Elokuvailijat (eli Stiina ja Espique):
+ Siisteys (Stiinan meikki)
+ Nälkä (leffaherkut)
+ Liikkuminen (teatterille/hoitolalle kävely)

Palkkeja kohottaisin Hipsulille, Sylville ja Espiquelle. .-)

Vastaus:

Saat 57 penniä ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Syrah

26.11.2019 17:58
Unohdin laittaa tarpeet:

Leikkimistarve
Liikkumistarve
Nälkätarve (juustovoileipä)

Nimi: Syrah

26.11.2019 17:57
Syrahin nk
Heräsin Lunan hyppimiseen päälläni. Nuori kissa oli vauhdikkaalla tuulella eikä eilisestä uupumuksesta näkynyt jälkeäkään. Jos naaras oli joskus ollut mielestäni virkeä, olin erehtynyt pahemman kerran.
”Voidaanko leikkiä, voidaanhan?” Luna kysyi intoa puhkuen. Luna jatkoi yhä hyppimistä ja kellahti kumoon. En voinut vastata kieltävästi, joten lupasin leikkiä hänen kanssaan piilosta. Luna meni piiloon ensimmäisenä ja minä laskin kahteenkymmeneen. Kahdenkymmenen sekuntin kuluttua Lunaa ei näkynyt missään. Etsin ensin kaapista, sitten sängyn alta ja viimeiseksi lampun takaata. Yhtäkkiä kuulin pienen tukahdetun aivastuksen. Ääni kuului peiton alta. Nostin peittoa ja Luna oli kääriytynyt sinne pienelle sykkyrälle. Hän ponkaisi seisomaan huomattuaan minut. Silloin Luna ilmoitti haluavansa syödä ja sain tunteen ettei hän pitänyt leikistä, kun ei saanut mennä itse piiloon. Kaivoin kaapista esille juustovoileivän, jonka Luna suorastaan hotki. Ruoasta hän tuntui saavan vain lisää energiaa ja alkoi hypellä sinne tänne, kunnes veti kuperkeikan. Hän törmäsi oveen, joka ei jostain syystä ollut lukossa ja kieri käytävälle päin vihreää kissaa. Kissa ei näyttänyt pelästyvän, onneksi. Luna nousi häpeissään istumaan ja pyysi anteeksi.

Lunan nk
En uskaltanut katsoa vierasta kissaa silmiin. Olin näyttänyt varmasti typerältä. Syrah tuli ulos huoneesta ja kysyi olinko kunnossa. Silloin hän käänsi katseensä toiseen kissaan ja sanoi:
”Hei, minä olen Syrah ja tässä on Luna. Kuka sinä olet?”
”Hipsuli”, vihreä kissa sanoi.
”Aah, taidat olla niitä alienkisuja”, Syrah sanoi ja Hipsuli nyökkäsi. Hipsuli sanoi jotain, että hänellä oli kiire ja lähti. Syrah katsoi kissan perään. Sitten hän käänsi katseensa minuun. Aikamoinen aamu!

Vastaus:

Haha, piilosta on huomattavasti ikävämpi leikkiä jos joutuu etsijäksi, ainakin Lunan mielestä. .-D Kohtaaminen Hipsulin kanssa oli aika veikeä kun Luna tuli vihreää kissaa päin kuperkeikan kera. xD Saat 5 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kukka

26.11.2019 17:28
Luku viisi jossa tavataan outoja kisuja.
~~~~~~~~~~~~~~~
Heipä hei, tässä Selleri. Aion ottaa tänään tarinan haltuuni. Aloitetaan sitten.
Heräsin ennen Kukaa. On kiva kun voi tehdä mitä ikinä haluaa. Useasti varastaisin tikkarin tai kaksi, mutta tänään ei ollut nälkä. Oli mukava aamu joten lähdin ulos. Ei satanut ja maa oli lämmintä. Täydellinen ilma pienelle lenkille. En ollut myöskään tutkinut hoitolaa kauheasti. Ulos meno kiinnosti minua joten lähdin ulko-ovea kohti. Pääsin hiekka tielle joka oli talon edessä. Hiekka vasten tassuja ei muuten tunnu kivalta. Olin melkein kääntymässä takaisin kivun takia,kunnes huomasin jotain liikkuvaa silmäkulmassani. Käännyin katsoakseni mitä siellä oli. Se kääntyi juuri kulman taakse mutta ehdin nähdä että se oli keltainen. Mikä se voisi olla? Olin jo unohtanut kivun tassuissani ja lähdin katsomaan mikä se oli. Juoksin täyttä vauhtia sen perään mutta en nähnyt mitään. Hätkähdin kun jokin koski selkääni.”Kuka siellä?” Nyt taas kerran selkään koskettiin. ”L-lopeta” minua alkoi jo pelottaa vähän. Sitten eteeni ilmestyi kissa. Sillä oli kirkaan keltainen turkki ja se oli minua vähän vanhempi. ”Moi, mä olen Light isolla L. Kiva tavata!” Olin silti peloissani joten olin aivan hiljaa. ”Puhutko sinä?” Light kysyi. ”K-kyllä, mä olen Selleri.” Sanoin silti häkeltyneenä. ”Toivottavasti en pelästyttänyt sinua,katsos osaan muuttua näkymättömäksi.” Siinä silmän räpäyksessä Light katosi ja tuli takaisin. ”Coolia vai mitä?” ”Voiko tuon oppia?” Aloin jo innostua vähän. ”Ei voi,minä synnyin sen kanssa olen katsos Alienkissa.” Light sanoi samalla kun esitteli turkiaan. ”Missä sinä asut?” Kysyin. ”Huoneessa numero 20.” Light oli näemmä hyvin innoissaan kaikesta huomiosta mitä se sai. ”Haluatko käydä siellä?” nyökkäsin nopeasti ja lähdimme huone 20 kohti. ”Kotona ollaan.” Light sanoi ja johdatti minut sisään. Sisällä oli ainakin kuusi alienkisua joilla kaikilla oli oudon värinen turkki.”Tässä on Galaxy,tuo vanhus tuolla nurkassa on Sylvi, Espique on tuo jolla on keltainen vatsa, tuo jolla on outo juttu niitten pään päällä on Hipsuli ja viimeisenä on Rex.” Sylvi oli avaamassa suutaan mutta Light ehti ensin. ”Haluatko mennä leikkimään?” ”Joo!” En ollut leikkinyt pitkään aikaan. Light näytti minulle lelu laatikon joka oli täynnä kaiken laista. Vieteri ukkoja, palloja,vesipyssy ja robotti lelu. Aika lensi kun leikin niillä leluilla. Katsoin kelloa pitkästä aikaa. 9:47! Minun pitäisi olla kotona kolmen minuutin päästä! Olimme tehneet Kukan kanssa sopimuksen että jos en olisi kotona 9:50 mennessä aamulla hän voisi alkaa etsiä minua. Sanoin nopeasti Lightille heipat ja juoksin huonetta kohti. Juuri kun kello oli 9:49 astuin sisään. Kukka näytti hyvin huolestuneelta. Hän pelkäsi että minulle olisi tapahtunut jotain.”Hei!” Sanoin heti astuttua sisään. Aloin heti kertoa Alienkissoista. Kukka oli hyvin kiinnostunut. ”Muuten,herra porkkana on odottanut sinua.” Juoksin halaamaan herra porkkanaa.
~~~~~~~~~~~~~~
+leikkimstarve
+liikkumistarve
:3

Vastaus:

Tykkäsin tästä Sellerin haltuunotosta. .-D Kisu osaa käyttäytyä hyvin ilman valvontaakin, jätti karkit viemättä ja tuli kotiinkin ihan ajallaan. .-) Kiva että hän pääsi tapaamaan alienkissoja! Saat 8 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Patukka

25.11.2019 19:09
5. Luku, jossa päästään ensimmäiseen koulupäivään

Oli maanantaiaamu, ja Cara herätti hoitajansa hyppimällä tämän vatsan päällä.
”Hei - ägh - mitäää?” Patukka ähkäisi aivan ymmällään. ”Mikä nyt - oooofff - on?”
”No Patu Patukkainen, sinähän sanoit että tänään on koulua, niinhän? Tahdon mennä sinne!” pikkupentu vastasi intoillen. Patukka naurahti ja potkaisi pienen kissan päältään. ”Juu, mennään toki.”
”Saanko ihan oman koulurepunkin ja muut jutut?”
”Kyllä kyllä! Nyt vähän kärsivällisyyttä”, hoitaja pyysi ja käveli kaapilleen. Hän veti sieltä ensin esiin suuren, pinkin ja säihkyvän koululaukun, josta roikkui pieni pupuavaimenperä. Caran silmät levisivät hämmästyksestä ja innostuksesta. Patukka ojensi laukun kissalleen, joka henkäisi ihastuksesta.
”Katso sisälle”, hoitaja kehotti. Hänen kissansa virnisti ja avasi varovasti laukun vetoketjun. Hän kurkkasi sisään ja veti tavarat oitis ulos. Hänen kädessään olivat
”Koululaisen tarvikesetti ja vihko!” Cara ilakoi ja riensi halaamaan kyykistynyttä Patukkaa. ”Kiitos kiitos kiitos!”
”Ei mitään”, hoitaja vähätteli. ”Kyllä koululaisella kunnon tarvikkeet pitää olla.”
Cara hymyili kiitollisena ja laittoi koulukamat takaisin laukkuun, ja laukun hän heitti selkäänsä. ”Mennäänkö?”
”Tietenkin mennään! Tule, matka ei ole pitkä.”

Koulun pihalla ei ollut vielä ketään, ja Cara ehti huolestua. ”Kai tänään nyt on se koulupäivä?”
”Joo joo, olemme täällä vain -” Patukka katsoi kelloa ”- puoli tuntia etuajassa. Hupsista.”
Caran ilme oli kummallinen. ”Mitä se tarkoittaa?” hän kysyi.
”Se.. no, opit koulussa”, hoitaja vastasi. ”Mutta pääasiassa se tarkoittaa sitä, että on vielä paljon aikaa koulun alkuun. Mihin käytämme aikaa?”
”Katsotaan mun lukujärjestystä”, kissa ehdotti Patukalle, joka nappasi paperin repustaan. ”Katsotaanpas.. sinulla alkaa tänään ranskalla, sitten on..”
”Hei! Minä en osaa lukea!” Cara keskeytti. Patukka hätkähti. ”Niin, totta. No sinun pitää nyt vain muistaa. Ranska, kotitalous, äidinkieli”, tyttö totesi.
”Ranska, kotitalous, äidinkieli”, kissanpentu luetteli. ”Mutta minä varmasti unohdan ne, kun on koko ajan erilainen päivä. Voitko kertoa, mikä aine on mikäkin väri?”
”Tuohan on mahtava idea. No, ranska on valkoinen, kotitalous harmaa, äidinkieli pinkki ja matikka punainen, tummanharmaan kohdalla sinulla on hyppytunti”, Patukka ohjeisti ja osoitteli palkkeja sitä mukaa kun niitä esitteli kissalleen. ”Ja tuon keskellä olevan punaisen viivan kohdalla on ruokailu.”
Cara nappasi lukujärjestyksen takaisin itselleen. ”Selkis!”
”No niin, nythän tänne alkaa tulla muitakin kissoja”, Patukka huomasi ja sai kissansakin katselemaan ympärilleen.
”Totta”, Cara sanoi. ”Minulla on varmastikin kivaa!”
”Hienoa että olet noin positiivinen”, hänen hoitajansa kehui. Koulun kellot soivat, ja Cara kääntyi kohti rakennusta silmät loistaen. ”Moikka!” hän huikkasi kipittäen sisään kouluun muiden kissojen kanssa.
Sisällä oli tohina päällä, kun kaikki ryntäilivät tunneilleen. Cara etsi ranskanluokan ja astui sisään yhtäkkiä hermostuneena. Ranskaa opiskelevia kissoja oli vain vähän, ja luokka oli hyvin pieni. Opettaja katsahti Caraan hyväntahtoisesti ja tiedusteli: ”Sinä taisit olla Cara? Ensimmäinen koulupäiväsi oli tänään, eikös?”
Cara nyökkäsi ja istui lähimmän pulpetin ääreen. Hän jätti koululaukkunsa siihen viereen.
”Bonjour, les enfants!” opettaja tervehti luokkaa.
”Bonjour, maitresse”, vastasivat kaikki muut oppilaat paitsi Cara. Hän vain katseli pöllämystyneenä ympärilleen eikä tiennyt mitä tehdä.
”Tänään harjoittelemme tervehdyksiä ja keskustelua. Tiedättekö, mitä tervehdyksiä Ranskassa on?”
Joku oppilaista viittasi. ”Nala”, opettaja antoi puheenvuoron.
”Bonjour ja salut”, Nala tiesi.
”Mahtavaa!” opettaja kehui. ”Entä miten kysytään mitä kuuluu?”
”Ça va?”
”Oikein hienoa. Toistakaapa kaikki perässä: Bonjour! Ça va?” opettaja kehotti.
”Bonjour! Ça va?” luokka toisti, ja tällä kertaa Carakin oli mukana.
”Ça va bien. Et vous?” opettaja vastasi ja kysyi hymyillen, mutta luokka ei vastannut. Cara viittasi innokkaasti, ja sai puheenvuoron. ”Mitä tuo tarkoitti?” kissanpentu uteli. Opettaja naurahti. ”Hyvää kuuluu, entä te?”
”Mutta eikö entä te ole et toi?” Nala ihmetteli saatuaan puheenvuoron.
”Ei, se on entä sinä. Et vous on entä te”, opettaja vastasi ja Nala nyökkäsi ymmärtäen asian. ”No niin. Entäs sitten, miten kysytään nimeä? Jaahas, kukaan ei taida tietää. Se on tu t’appelles comment”, opettaja totesi ja pyysi kaikkia toistamaan sen.
”Tu t’appelles comment?” luokka toisti kuuliaisesti.
”Hienoa. Ja vastaus siihen on je m’appelle ja sitten oma nimi. Voi myös sanoa je suis, jos haluaa. Eroa näillä kahdella on se, että je m’appelle on minun nimeni on, ja je suis on minä olen”, opettaja selitti, ja luokka näytti ymmärtävän. Opettaja löi kätensä yhteen tyytyväisenä. ”Bravo! Nyt siirry vastakkain vierustoverisi kanssa ja käy hänen kanssaan keskustelu näistä asioista. Ranskaksi, tietenkin, Cara.”
Cara sai parikseen Nalan.
”Salut”, tyttökissa tervehti hymyillen.
”Bonsuur”, Cara hihkaisi. ”Tu t’appelles comment?”
”Je suis Nala, et toi?”
”Je m’appelle Cara.”
”Mahtavaa!” opettaja keskeytti. ”Nyt voitte hyvästellä parin ja lähteä välitunnille, au revoir!”
Samassa kello soi. ”Au revoir!” huusivat oppilaat ja riensivät välitunnille.

Seuraavana oli kotitaloutta, ja pystyi heti huomaamaan sen opiskelijoita olevan enemmän kuin ranskan kielen opiskelijoita.
”Noin. Tänään leivomme pipareita”, opettaja kertoi. ”Olen ihan joulufiiliksissä. Mutta joo kolmen hengen ryhmät, jaatte yhden taikinan kolmeen pekkaan.”
Cara pääsi samaan ryhmään Miukulin ja Tikrun kanssa. Adoptiosta olivat molemmat. Kolmikko istahti pöydän ääreen ja levitti leivinpaperit siihen alustaksi, jotta piparit eivät tarttuisi pöytään.
”Laittakaa vähän jauhoja, että piparit saadaan siirrettyä pellille helposti”, opettaja ohjeisti. Cara nappasi itselleen jauhopaketin, ja pöydälle pöllähti ehkä hieman liian iso kasa jauhoja.
”Hööh.. ottakaa minulta”, Cara tarjosi, ja Adoption kissat tekivät niin. Kolme kisua jakoivat piparitaikinan kolmeen osaan ja jokainen sai yhden. Cara alkoi heti kaulia omaansa innokkaasti, mutta taikina tarttui kaulimeen ja kiertyi sen ympärille. Cara vain nauroi.
”Sinun kannattaa laittaa myös kaulimeen jauhoja”, opasti juuri kissanpennun taakse ilmestynyt opettaja. Sitten hän katsahti Caran jauhokasaa merkitsevästi. ”Sitä sinulla riittää.”
Cara virnisti ja levitti jauhoja myös kaulimeen, niin kuin oli ohjeistettu. Nyt piparitaikina kauliutuikin nopeaan ja pian kaikilla oppilailla oli kaulittu taikina.
”Hienoa. Sitten voitte alkaa tehdä pipareita”, opettaja totesi ja jakoi kaikille muotit.
”Minä tahdon tonttumuotin!” Cara vaati ja saikin haluamansa. Hän paineli tonttuja touhukkaasti taikinan täyteen, lopulta niitä komeili siinä ainakin kahdeksan.
”Etkö aio laittaa mitään muuta?” tiedusteli Tikru, jonka oma taikina oli täynnä erilaisia pipareita.
”En. Pitäisikö muka laittaa?” Cara kysyi, ja Tikru pudisti päätään nopeasti.
”No niin, ovatkos kaikki valmiita?” opettaja tiedusteli luokalta, jonka yksimielinen vastaus opettajan kysymykseen oli myönteinen. ”Laitetaan ne sitten uuniin”, opettaja totesi. Hän kävi hakemassa kaikkien piparit pellille, mutta Cara ei tähän suostunut. ”Minä pidän tonttuarmeijani ite!”
Opettaja nauroi. ”Laitetaan ne vain uuniin paistumaan, sitten saat ne kotiin”, hän selitti. Cara suostui sitten, mutta halusi olla vieressä koko toimenpiteen ajan.
”Menkää kauemmaksi, uuni on kuuma”, opettaja varoitteli oppilaitaan avatessaan uunia ja työntäessään piparipellin sisään.
Pipareita odotellessa oppilaat menivät käytävälle leikkimään hippaa, kaikki paitsi Cara. ”Minä valvon tonttujani”, pentu selitti muille oppilaille, jotka pyytelivät häntä mukaan.
Kun piparit saatiin uunista, Cara oli heti etunenässä vaatimassa tonttujaan.

Ruokailun jälkeen Cara oli naamastaan suurin piirtein vihreä.
”Se oli karmeaa. Onko kouluruoka tavallisestikin tällaista?” pentu kysyi Tikrulta, jonka kanssa oli lähtenyt ruokalasta ja suuntasi nyt kohti äikänluokkaa.
”No, itse asiassa on. Tervetuloa vaan kouluun”, Tikru virnisti vastaukseksi.
”Kiitos”, Carakin nauroi. Luokassa hän istui Tikrun viereen.
Äidinkielen luokka oli paljon isompi kuin Cara oli osannut ajatellakaan, mutta kun sinne saapuivat kaikki oppilaat hän ymmärsi miksi luokka oli niin tilava: äikän opiskelijoita oli niin paljon.
”Päivää, oppilaat!” opettaja tervehti, muttei antanut luokalle aikaa vastata vaan jatkoi heti. ”Osaattekos kaikki jo aakkoslaulun?”
Siitä seurasi suuri mellakka, kun kaikki vastasivat samaan ääneen.
”Hmm, okei, tuosta ei tullut mitään. Kokeillaanpa uudestaan”, opettaja sanoi korottaen ääntään. Luokka hiljeni saman tien.
”Noin. Nostakaapa tassu ylöspäin, jos et osaa aakkoslaulua”, kuului uusi ohjeistus. Cara nosti käpälänsä ylös parin muun kanssa.
”Selvä. Laulakaapa kanssani: A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, X, Y, Z, Å, Ä, Ö, tässä kaikki aakkoset, joita sinä tarvitset!” opettaja lauloi, ja pian koko luokka oli mukana: ”A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, X, Y, Z, Å, Ä, Ö, tässä kaikki aakkoset, joita sinä tarvitset!”
Cara oli aivan iloissaan ja kailotti täyttä kurkkua. Kun kaikki olivat laulaa luikauttaneet tämän laulun jo ainakin kymmenen kertaa, opettaja lopetti ja kirjoitti taululle laulun sanat. ”Kirjoittakaapas tämä vihkoonne”, opettaja käski ja osoitti aakkoslaulun sanoja karttakepillä.
*Nämä saavat käyttöä jo ensimmäisenä päivänäkin täällä*, Cara ilahtui ottaessaan tarvikesettinsä ja vihkonsa repustaan. Hän katsoi taululta ja kirjoitti laulun sanat vihkoonsa vähän haparoivalla käsialalla. Oikeastaan kissa ei osannut kirjoittaa, kopioi vain kaiken mitä taululla oli. ”Tästähän voin oppia lukemaan ja kirjoittamaan! Tuo on A.. tuo B... tuo C.. se toimii!” Cara huomasi. Opettaja alkoi taas puhumaan, ja pikkupentu hiljeni. ”Koska joillakin on tänään ensimmäinen koulupäivä,” opettaja vilkaisi Caraa merkitsevästi ja silloin koko luokka kääntyi katsomaan, ”en anna läksyä. Sil..” opettaja joutui keskeyttämään puheensa oppilaiden kovaääniseen ilonpidon vuoksi. ”Niin, mutta silti toivon että laulatte aakkoslaulun”, opettaja jatkoi älämölön vaiettua. ”Mutta nyt kello on puoli kolme, joten koulunne loppuu tähän!”
Cara pakkasi tavaransa ja lähti luokasta viimeisinä Tikrun kanssa. ”Heippa”, hän sanoi vielä opettajalle ennen kuin lähti luokasta. ”Haluatko mennä samaa matkaa?” ehdotti Tikru, ja Cara nyökkäsi. Tyttökisut kävelivät vierekkäin hiekkapolulla Mouruposkeen asti. Käytävällä he kuitenkin erosivat. ”Minun täytyy mennä Adoptioon, asun siellä”, Tikru selitti ja meni matkoihinsa. Cara sen sijaan jatkoi matkaansa huoneensa luo ja astui sinne sisään.
”Heei, minun pikku koululaiseni! Oliko kivaa?” Patukka oli heti odottamassa kissaansa ja otti hänen syliinsä. ”Oli tosi kivaa, ja sain ystävän, TIkrun!” Cara hihkaisi.
”Hienoa! Kuka hänen hoitajansa on?”
”Hän on Adoptiosta”, Cara oikaisi. ”Mutta arvaa mitä?”
”No?” Patukka kiinnostui.
”Me tehtiin köksässä pipareita!” Cara ilakoi. ”Voidaanko maistaa? Ne ovat mun repussa”, hän selitti.
”Sopii sillä ehdolla, että minäkin saan yhden”, Patukka virnisti ilkikurisesti.
”No joo joo!” Cara otti tonttuarmeijansa esiin laukustaan ja antoi yhden pipareista Patukalle. Loput seitsemän hän söi itse.
”Ai niin, ja minun piti laulaa aakkoslaulu sun kanssa!” Cara muisti tuhottuaan viimeisenkin tontun.
”No sitten lauletaan”, Patukka sanoi oitis. ”A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, X, Y, Z, Å, Ä, Ö, tässä kaikki aakkoset, joita sinä tarvitset!”

// varmaan voi laittaa tarpeet kun oli kotonakin hetken:
+nälkätarve (köksäntunnin piparit)

Vastaus:

Olittekin hyvissä ajoin liikkeellä, ainakin Caralla oli aikaa harjoitella lukujärjestyksen tulkintaa! Aineiden ajatteleminen väreinä oli hyvä idea kun pentu ei vielä osaa lukea. .-) Ranskan tunnilla saatiin kivasti keskustelua aikaiseksi suullisien tehtävien myötä, ja Caran tonttuarmeija kotitaloustunnilla oli hauska. .-D Laulu on kätevä tapa opetella aakkosia! Meneehän tuo tarve kun tosiaan koulupäivän jälkeen söitte. .-) Saat lisäksi kouluplussaa sekä 33 penniä!

-Kasa

Nimi: Kukka

25.11.2019 18:50
Luku neljä jossa puhutaan koulun aloittamisesta
~~~~~~~~~~~~~~~
”Haluaisitko aloittaa koulun?” kysyin Selleriltä ohimennen kun se koitti varastaa kaapista tikkarin.”Se olisi ihan kivaa” se vastasi nopeasti sulkien kaapin. ”Mutta en oikein tiedä,mitä jos toiset kissat eivät pidä minusta?” Selleri vastasi vähän pelokkaalla äänellä.”Höpö höpö,siellä on Cara, Nala ja saat varmasti uusia kavereita.Olen varma siitä.” Vastasin kannustavasti ”Sitä paitsi,olet aina halunnut opiskella kuvataidetta,vai mitä?” Selleri oli silti vähän epävarma. Kesti hyvin kauan suostutella Selleri kouluun mutta lopulta sain hänet vakuuttuneeksi. ”Selvä, jos lupaat saatat minut koululle ensimmäisenä päivänä.” Katsokaas Selleri arasti hyvin paljon uusia kissoja joten minun piti autaa suhteiden kanssa. ”Sopii.” Minuakin jännitti uudet ihmiset joten ymmärrän Selleriä. Aloitimme tekemään koulutarvikkeiden listaa ja lukujärjestystä. Ensimmäinen lista meni näin: Sinipinkki muisti vihko, liila koululaisen tarvikesetti,sininen pallokuvioinen koululaukku ja kermamaito karkki... Selleri! Huomasin miten se oli hyvin kovasti toivonut että en olisi huomannut sitä. ”Sopiiko että ostamme sinulle evääksi kalanaksuja?” Sellerin hymy hyytyi mutta tykkäsi kalasta joten se nyökkäsi reippaasti. Aloimme myös sopimaan luku järjestyksestä. ”Panen että menet perus aineisiin eli niinkuin äidinkieleen ja matikkaan.” Selleri nyökytteli innoissaan. ” Tässä taitoaineen ja kielen kohdalla sinulta tarvitsen apua sinulta. Mitä kieltä haluat opiskella?” ”Voisinko opiskella ranskaa. Cara on kuulemma siellä enkä halua olla yksin.” Selleri sanoi niin hiljaisella äänellä että sitä ei melkein kuullut.”Eli ranskan lukioiden joukkoon sitten. Entä taitoaine? Kävisikö kotitalous, liikunta, musiikki, kuvataide...” en ehtinyt jatkaa sen pidemmälle koska Selleri huusi heti väliin ”Kuvataide!” hän on tosi kiinnostunut piirtämisestä joten ajattelinkin niin. ”Kuvataide se siis on.” Vastasin Sellerille. ”Haluaisitko mennä minnekään reaaliaineeseen?” Minä itse en oikein ikinä tykännyt reaaliaineista mutta nyt on sellerin päätös.”Ei kiitos,se kuulostaa tylsältä.” Selleri vastasi. ”Luku järjestyksesi menee siis näin: maanataina sinulla on ensin ranskaa sitten tulee kuvataidetta seuraavaksi lounastauko joka kestää kolmekymmentä minuuttia. Viimeisenä on sitten äidinkieltä. Tiistaina koulu alkaa vähän myöhempään koska sinä et mene reaali aineeseen joten ensimmäisen on äikkää. Lounaan jälkeen tulee matikkaa ja sitten voit tulla kotiin. Keskiviikkona koulupäiväsi alkaa matikalla jota seuraa ranska. Sitten kun olet syönyt viimeinen tuntisi on kuvataide. Torstaina sitten on kuvataidetta jonka jälkeen on matikkaa sitten ruokailu jonka jälkeen voit tulla kotiin. Perjantaina on äidinkieltä ja vapaata sitten taas kerran lounas. Viimeinen tunti on Ranskaa sitten. Tajusitko?” Selleri ei ollut jaksanut kuunnella minua ja oli nukahtanut. Kannoin hänet omaan petiinsä ja päätin ottaa pienet tirsat itse.

Vastaus:

Kiva että keskustelitte yhdessä Sellerin kanssa valittavista aineista ja kävitte lukujärjestyksenkin etukäteen läpi, Selleri tosin ehti nukahtaa kesken joten tiedä sitten paljonko hän ymmärsi. .-D Saat 7 penniä, ja kohotan vaikka unitarvetta kun Selleri nukkui tarinassa. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com