Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kukka

24.11.2019 18:02
Luku neljä jossa kastutaan ja kauhistutaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
”Mikä täällä haisee?” Kysyin pidellen nenääni. Saatoin melkein nähdä haju vanan tulevan Selleristä.”Milloin sinä peseydyit viimeksi?” Kysyin. ”Ööö... ehkä 15 viikkoa sitten.Vai oliko se 17?” Selleri sanoi ja nopeasti tajusi mitä oli tulossa. ”Armoa teidän korkeutenne, ei minun tarvitse peseytyä!” Selleri huusi kurkku suorana kun minä löysin sen turkista kaiken laista. Onko tämä vanha purkka? Mietin kun raahasin häntä vessan. Sellerin huudot kuuluivat varmaan kilometrien päähän. Tähän mennessä Selleri oli tarrautunut kaikkeen mihin pystyi hidastakiseen matkaa. Meidän perässä roikkui kangaspaloja, eteismatto ja yksi pelikonsoli. Olin jo täyttänyt ammeen joten nyt vain jotenkin pitäisi saada Selleri sinne. Siitä tulisi hyvin vaikeata. Kun sain Sellerin vessaan lukitsin oven sen nenän edestä. Olin tajunnut matkalla kylpyhuoneeseen että jos haluan että hän ei karkaa pitää lukita ovi. Selleri murjotti minulle kun aloin nostaa sitä kylpyammeeseen. ”Tämä on omaksi parhaaksesi.” Sanoin ja laskin Sellerin veteen. Sen naamasta huomasi että se mietti miten murhata minut unissani. Otin saippuan käteeni ja käärin hihani. Selleri alkoi heti valittaa. ”Älä hankaa niin kovaa ja minä osaan pestä itseni ja niin edelleen. Kesti hyvät 12 minuuttia että sain lian ja hajun pois. Aloin tyhjentää ammetta ja kuivasin Sellerin. Heti kun avasin oven Selleri pinkaisi ulos. Siivosin kaikki märät tassun jäljet ja menin katsomaan missä selleri on. Se näytti kertovan Herra porkkanalle traagista tarinaa mitenhän pelastautui kylvystä. Nauroin itsekseen ja nukahdin uupumuksesta sängylleni.
~~~~~~~~~~~~~~~
+Hygieenatarve
(En tiedä mitä muuta tässä tarinassa tuli tehty kun peseydytty)

Vastaus:

Haha, hymyilin mielikuvalle miten kiskoessasi Selleriä kylpyhuonetta kohti perässänne roikkui pelikonsoli ja kaikkea mihin kisu oli yrittänyt tarrata. xD Noh, nyt kun kylvystä on selvitty Selleri voinee rauhoittuia taas seuraaviksi 15 viikoksi - ellet sitten ota tavaksi kylvettää häntä vähän useammin. .-D Saat 5 penniä (jotka menee vissiin myös pankkiin?) ja kohotan Sellerin hygieniatarvetta. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

24.11.2019 10:12
Luku 13

Shiran koulupäiväkirja

Ke koulupäivä 7

Päiväkirja, tämä oli viimeinen kertani ekaluokkalaisena koulussa! Ai niin, ja koekin oli. Mutta nyt tähän kerrontaan: (ja kirjoitan nyt vain oppitunneista)

Ensin meillä oli matikkaa. Matikan koe oli helppo, mutta en tajunnut yhtä kysymystä ihan heti. Kivoin tehtävä oli paritehtävä, jossa piti tehdä lapuilla laskuja. Toisella parilla olisi vastaukset minun laskuihini ja toisinpäin. Ja tietenkin otin parikseni Miukulin :). Se oli myös helppo.

Sitten oli venäjää. Se oli vaikeampi kuin matikankoe, mutta selvisin siitä mielestäni kunnialla. Vaikein tehtävä oli ehkä suomentaminen. Onneksi minä olin keksinyt muistisäännöt sanoille. Esim kollikissa on kot, ja muistan sen niin, että kollikissa on venäjäksi niin kuin kanakin sanoo: kot. Olihan kyllä muitakin kivoja muistisääntöjä, mutta toi oli yksi niistä :)

Sitten vikana oli kotitalousta. Saimme kokata itse mitä haluamme. Tein mutakakkua. Kun vein sen maistettavaksi, pelkäsin, ettei se olisi hyvää. Huoleni suureni, kun openi piti hyvin pokkaa. En pystynyt lukea hänen ilmeestään mitään. Sitten hän kirjoitti jotain paperille ja pyysi seuraavaa ruokaa. Sitten lähdin huoneesta täeristen ja tapasin käytävällä Miukulin.
"Miten menee?" kysyin yrittäen kuulostaa iloiselta.
"Hyvin. Entä miten kokeesi meni? Omasta mielestäsi?" Miukuli kysyi.
"Njaa, oli matikka helppoo, venäjä suht helppoo ja kotitalous meni mielestäni hyvin, mutta pelkään tehneeni silti jonkinlaisen virheen." selitin.
"No sehän on hyvä. Itse möhläisin varmaan joka aineen." Miukuli kehui ja alkoi nauramaan.
"Noh, aiotko jatkaa toiselle luokalle?" Miukuli jatkoi.
"Uskon että aion. Mutta aloitan vasta ensiviikon maanantaina ehkä." vastasin.
"Okei. No, moikka." Miukuli hyvästeli.
"Moikka!" hyvästelin itsekkin ja lähdin koulusta.

Nala:

Oli tylsät oppitunnit. Shira ei ollut paikalla kun hän oli kokeilemassa, eikä Rexiä ja Lightia näkynyt. Päädyin olemaan Shiran kaverin Miukulin kanssa sitten matikantunnilla.
"Hei Miukuli." tervehdin ja hivuttauduin hänen viereen.
"Hei Nala. Emmekö ole tuttujakin adoptiosta?" Miukuli kysyi.
"Totta se on." myönsin.
"Kuka sinua hoitaa?" Miukuli kysyi.
"Kirsikka. Hän myös hoitaa Shiraa, joka on ystäväsi näköjään?" kerroin.
"Kyllä, Shira on erittäin mukava mielestäni. Ja huono häviämään." Miukuli kuiskasi korvaani ja nauroimme. Meidän piti tehdä parilaskutehtäviä, samoja kun Shiran kokeessakin. (stalkkasin vähän Shiran tekstiä ;D) Se oli kivaa.
"Paljon on 5•9?" kysyin, vaikka tiesinkin jo vastauksen.
"Noh, oliskohan 45." Miukuli vastasi virnistäen. Nauroin.
"Paljon on 72:8?" Miukuli jatkoi.
"Hmm, aika vaikea, ehkä 9?" vastasin hymyillen. Miukuli oli hauska ja mukava poika. Eikun hups, eikö hän ollutkin POIKA?! hups, tajusin vasta nyt illalla... hupsista... No ei ei, ei sitten mitään, halusin vain että harmi ettei hän ole ranskassa ja kuvataiteessa... eikun, EI MITÄÄN!

Ranskantunti:
Ranskantunnilla meidän piti oppia sanomaan mielipiteemme. Minä sanoin ranskaksi:
"Minä en pidä luokan verhoista."
Se on ranskaksi:
"Je n'aime pas les rideaux de classe."
Vaikka en oikeastikan pitänyt verhoista, ja sanoin tuon opettajalle, opettaja vain kehui minua. Se varmaan luuli, että vitsailin. Mutta onhan se niin parempi kuin että se rageisi minulle.
Sitten sanoin jollekkin naaraskissalle, millainen hän on.
"Tu es très belle." sanoin naaraskissalle.
"Tu es très moche." naaraskissa sanoi minusta. Loukkaannuin, sillä se tarkoittaa "Sinä olet erittäin ruma." Mulkaisin naarasta.
"Anteeksi, en osaa hirveän hyvin ranskaa. Halusin sanoa, että olet erittäin kohtelias. Mitä minä sanoin?" naaras kysyi huolestuneena.
"Olet erittäin ruma, sanoit minusta." sanoin ymmärtäväisenä.
"Niinpä niin, aina sekoitan ne." naaras harmitteli.
"Saat anteeksi. Ja oikein olisi Vous êtes très poli." kerroin hymyillen.
"Okei, kiitos." naaras vastasi ja meni sanomaan jollekkin muulle jotain. Näköjään sekin meni mönkään, sillä hänen uusi parinsa mulkaisi tätä vihaisena ja käänsi naaraalle selkänsä. Naaras meni sitten pää riipuksissa etsimään uutta paria.
Minä itse menin hakemaan uutta paria. Sitten yhtäkkiä opettaja puhalsi pilliin ja tunti päättyi.

Kuvataide:
Tänään piti viimeistään palauttaa luonnoksemme. Palautin itse jo viimekerralla, joten jäin istumaan paikalleni sillä aikaa, kun muut veivät omansa. (Siis se kirsikkapuu) Sitten opettaja esitteli koko luokalle jokaisen teoksen.
"Light, esittelisitkö teoksesi." opettaja pyysi.
"Teokseni nimi on Rex löydönsä kanssa. Kuvassa Rex on löytänyt yhdellä luontokerhontunnilla Sourcen ja Hipsulin kanssa ruskean löydön. Piirsin tuon löydön Rexin kuvauksien mukaan." Lightin ääni kuului. Kuitenkin häntä ei näkynyt missään.
*Varmaan on nyt näkymätön.* ajattelin.
"Kiinnostavaa... juups, mielenkiintoista... mikä se löytö on?" opettaja kysyi.
"En tiedä, Rex ei kertonut, mutta on kuulemma löydöstään ylpeä." Lightin ääni kuului.
"Jaa... no, tässä on Nalan upea teos. Kertoisitko siitä vähän Nala?" opettaja kertoi ja käänsi katseensa minuun samalla vaihtaen Lightin teoksen minun teokseeni. Nousen pulpetiltani seisomaan.
"Teokseni nimi on Kirsikkapuu Mouruposkessa. Siinä on kirsikkapuu, kun sillä on kukat ja kirsikat eivät ole vielä ehtineet kasvaa." selitin.
"Mahtava teos Nala!" opettaja kehui ja taputti. Minua nolotti ja hävetti kun oppilaat tuijottivat minua vähättelevästi. Varmaan ajattelivat, että olisin opettajan suosikkioppilas. Sitten meidän piti keskustella teoksista.
"Minun mielestä Siirin teos oli hienoin!" yksi kolli ilmoitti.
"Minun mielestä Siirin teos oli fantastisin ja mahtavin!" toinen kolli ilmoitti ja tuijotti ensimmäistä kollia silmät viiruina. He sitten jäivät tuijottamaan toisiaan viirusilmäisinä kuin patsaat.
"Mun mielest Nalan teos oli paras!" Lightin innostunut naukaisu ilmoitti. Muut eivät olleet samaa mieltä ja minua alkoi harmittaa.
"Mikä sinun mielestä oli paras teos?" joku naaraskissa kysyi.
"En minä tiedä." sanoin masentuneena.
"Hei, piristy vähän Nala. Muuten, minä olen Siiri, mistä noi pöljät kollit kiistelee." naaras kuiskasi korvaani naurahtaen ja viittoi korvillaan kohti niitä kahta kollia, jotka eivät ole liikkuneet vielä mitenkään. Poskilleni tuli pieni hymy. Siiri halasi minua lohdutukseksi.
"Kiitos Siiri." kiitin.
"Kuka vain olisi voinut tehdä noin." Siiri vastasi hymyillen.
Sitten tuntini päättyi ja koulupäiväkin päättyi siltä päivältä.


Hoitotarina: Uimahalliin simssiliinin kanssa

//suoraan uimahallireissuun//

Kirsikka otti koululaiset vastaan heidän 9-huoneensa ovella.
"Mitä nyt?" Nala kysäisi.
"Me menemme hakemaan alienkisut ja simssiliinin kissoineen." Kirsikka vastasi.
"Miksi?" Tuhka ihmetteli.
"Me ollaan sovittu, että mennään uimaan, ettekö muista?" Kirsikka ihmetteli.
"Ai alienkisutkin tulee mukaan? Kaikki kuusi?" Nala kysyi.
"Galaxy, Sylvi ja Hipsuli ovat tulossa mukaamme." Kirsikka vastasi.
"Jes." Tuhka iloitsi hiljaa.
"Mutta eikö siitä tule kallista kun meitä kissoja on kolme?" Shira ihmetteli.
"simssiliini lupasi maksaa meidän liput, mutta minä ostan teille herkut ja lelut kyllä omilla rahoilla. Mutta nyt lähdetään hakemaan simssiliini." Kirsikka vastasi. Sitten he lähtivät huoneelta ja menivät pari huonetta taaksepäin, kunnes saapuivat 12-numeroisen huoneen eteen. Kirsikka koputti oveen ja oven avasi vanha naaraskissa.
"simssiliini! Kirsikka kissoineen tulivat!" vanhus ilmoitti ja ovelle tuli selkeästi simssiliini oranssi-punaiset hiukset hulmuten.
"Ai hei Kirsikka. Kai sinä oletkin jo tavannut kissani?" simssiliini kysyi.
"En ole." Kirsikka vastasi.
"No, tässä on Oili." simssiliini aloittaa ja osoittaa vanhusta. "Ja sitten tuolla on vielä Quz, Ruu ja Stiina, mutta Stiina ei tule mukaamme vaan hän menee elokuviin yllätysseuran kanssa." simssiliini jatkoi ja osoitti ensin kelta-valkoista lähes täysikasvuista kollia, sitten Tuhkan näköistä leikki-ikäistä naarasta, ja sitten vielä kelta-valkoista naarasta, joka oli täysikasvuinen.
"Aa, tajuan jo." Kirsikka kertoi ymmärtäväisenä katsoen simssiliinin kutsumaan Stiina-nimiseen kissaan, sillä Kirsikka osasi jo arvata yllätysseuralaisen.
"Mennäänkö nyt hakemaan alienkisut?" Kirsikka kysyi.
"Joo, mennään. Oili, Quz ja Ruu, lähdetään." simssiliini sanoi.
Kun simssiliinin porukka sai tavarat kasattua mukaan, kaikki menivät vielä taaksepäin käytävän päähän. Tuhka koputti huoneelle 21. Oven avaa jiku valkohiuksinen hoitaja.
"Mitä asiaa?" hän kysyi ystävällisesti.
"Ai, hups, väärä ovi, halusimme mennä hakemaan alienkisut." Kirsikka mutisi.
"Aa, ei se mitää, se on tuol vastakaisel puolel. Mä oon muute Kuura." hoitaja kertoi.
"No, kiva tavata ensimmäisen kerran Kuura, tai en ainakaan muista tavanneeni sinua aiemmin." Kirsikka naurahti.
"No, moikka." Kuura hyvästeli ja sulki oven. Kirsikka kääntyi ja näki Hipsulin, Sylvin ja Galaxyn tuijottavan tätä.
"No niin, vihdoinkin päästään lähtemään." Sylvi huokaisi.
Kaikki kävelivät ulko-ovelle.
"Hei, anteeksi että vielä hidastan, mutta haluaisin että Veetikin tulisi mukaan. Voisin maksaa hänen lippunsa." Kirsikka kysyi.
"Totta kai." simssiliini kertoi ja Kirsikka juoksi pois.
"Kuka on Veeti?" Shira huusi Kirsikan perään, mutta ei Kirsikka enään kuullut.
//tässä olisi yksi kohta missä simssiliini voisi keksiä vähän itse ;) tämä olisi yksi esimerkkipaikka//
Kirsikka meni adoptioon ja meni aikuisten puolelle. Siellä hän löysi aika nopeasti valkoisen poikakisun Veetin.
"Heipä hei Veeti. Tänään mennään uimaan. Haluatko tulla mukaan?" Kirsikka kysyi hengästyneenä.
"Mutta minulla ei ole rahaa millä maksaa lippu." Veeti harmitteli.
"Minä maksan. Samalla voisit tutustua paremmin minuun ja kissoihini, sekä pariin alienkisuun." Kirsikka ehdotti.
"Okei." Veeti vastasi iloisena ja kaksikko lähti takaisin muiden luo.
"ÄÄK! SININEN, VIHREÄ JA LIILA KISSA!" Veeti kiljaisee ja juoksi ympyrää.
"Kuka toi on?" Nala kysyi hämmentyneenä.
"Joku pölkkypää." Shira tuhahti.
"Hän on Veeti." Kirsikka kertoi.
"Onko hän adoptiosta? En ehkä silti tunne häntä, koska hän on näköjään täysikasvuinen." Nala kertoi.
"Enkä minäkään." Tuhka ilmoitti.
"Miksi sinä vain adoptoit koko ajan vain lisää kissoja Kirsikka? Ja tuollaisen pölkkypään!" Shira valitti.
"Shira, et vaan näe Veetiä oikealla tavalla. Hän vain säikähti alienkisuja, kun hän ei ole koskaan heitä tavannut. Ai niin, pitihän se Veeti rauhoittaa." Kirsikka muisti ja nappaa juoksevan Veetin syliinsä.
"Rauhoitu nyt Veeti. He eivät satuta." Kirsikka rauhoitteli ja laski pojan maahan.
"Hei Veeti, eikö olekin kiva kun saat kohta hoitajan?" simssiliini kysyi hymyillen.
"Joo, onhan se kiva." Veeti totesi.
"Emmekö voida jo lähteä?" Ruu kysyi malttamattomana.
"Juups, mennään vain." simssiliini myönsi ja kaikki lähtivät kohti uimahallia.

Kun simssiliini oli ostanut kaikille liput, paitsi tietenkin Kirsikka osti Veetille lipun, ja kun alienkisut, Kirsikka ja simssiliini olivat saaneet omat avaimet, he lähtivät pukukoppiin.
"Miksi minä en saanut avainta?" Shira ihmetteli.
"Tämä avain on meidän viiden yhteinen." Kirsikka selitti.
"Miten niin viiden? Meitähän on... tarkoitatko että Veetikin on meidän kanssa?" Shira kysyi.
"Juu, paitsi että sillä ei ole mitään tavaraa." Kirsikka naurahti. Kirsikka avasi kaapin avaimellaan ja tunki kassin sinne.
"Mitä kassissa on?" Nala kysyi.
"Siellä on sinun ja Shiran pyyhkeet, sininen hoitoaine, turkin kiiltoaine ja jonkon verran pennejä." Kirsikka luetteli nopeasti.
"Miksi siellä on minun pyyheeni? Sehän on MINUN." Shira kysyi.
"Jotta voitte kuivata itsenne höpsö." Kirsikka naurahti. Sitten he kävivät pikaisesti huuhtelemassa itseään suihkussa ja sitten menivät uima-altaiden puolelle.
"Eka kerta kun mennään uimaan Ruu!" Quz huomautti iloisena.
"Niinpä." Ruu myönsi ja he menivät altaaseen.
"Oili, mennäänkö tuohon porealtaaseen? Näyttää ihanalle." Nala kysyi vanhukselta.
"Mennään vain." Oili vastasi ja kaksikko meni porealtaalle.
Kirsikka ja simssiliini meni altaaseen.
"Minä en tule. Uiminen vedessä on inhottavaa ja pelottavaa. Siinä voi hukkua ja kuolla!" Shira valitti.
"Kyllä nyt tulet. Tämähän järjestettiinkin sinun takia, kun valmistuit ekalta luokalta. Ja et sinä kuole tai huku." Kirsikka kertoi. Se ei edes ollut miltei valehtelemista, koska miksei voisi sattumalta samalla juhlia Shiraa? Ja eihän Shira huku kun heitä oli niin paljon ketkä voisi auttaa!
"Noh... Jos ostat minulle tuon uimarenkaan niin tulen altaaseen, sen päällä." Shira ehdotti.
"No jos niin menet altaaseen." Kirsikka huokaisi ja nousi altaasta. Hän otti pennit esiin ja osti Shiralle uimarenkaan.
"Kivan pinkki." Shira ihasteli ja otti tassuihinsa renkaan.
"Otan myös tuon kivan näköisen pinkin pallon." Kirsikka kertoi myyjälle.
"Selvä. Tämä tekee yhteensä 4 penniä." myyjä kertoi ja Kirsikka antoi tälle pennit samalla kun myyjä ojensi pallon.
"Nyt voidaan olla keskisikaa!" Kirsikka ilmoitti ja heitti pallon altaaseen.
"No nyt se on keskikala, koska se tapahtuu vedessä!" Hipsuli naurahti ja muut ilmoittivat olevansa samaa mieltä.
"Kuka menee keskelle?" Shira kysyi heittäen renkaansa veteen ja hyppäsi sen kyytiin.
"Quz menee keskelle!" Galaxy ilmoitti.
"Mitä?!" Quz hämmästyi kun hänet työnnettiin keskelle.
"No niin Quz!" Veeti kiljahti ja heitti pallon Quzin yli. Sylvi nappasi sen ja heitti pallon Quzin yli. Tällä kertaa simssiliini nappasi pallon. Hänen heittonsa kävi kuitenkin pieneksi ja Quz sai pallon kiinni.
"Nyt simssiliini menee keskelle!" Ruu kiljaisi.
"No onneksi olen pidempi kuin te kissat niin pallo on helpompi saada kiinni." simssiliini naurahti. Quz heitti pallon ja Tuhka otti sen kiinni.
"Mekin tullaan mukaan!" Nala ilmoitti ja hän ja Oili hyppäsivät altaaseen. Tuhka heitti pallon ja Oili sai sen kiinni. Sitten Oili heitti Shiralle. Kun Shira heitti, simssiliini sai sen kiinni.
"Nyt sinä Shira menet keskelle." simssiliini kertoi hymyillen.
"Mutta, mutta..." Shira muttasi kun hänen renkaansa työnnettiin keskelle. simssiliini heitti pallon ja Ruu otti sen kiinni. Shira yritti saada pallon kiinni, mutta hän ei saanut sitä. Kun Kirsikka heitti pallon, Shira yritti saada pallon hyppäämällä kiinni. Hän saikin sen, mutta hän lupsahti veteen kiljaisten. Kirsikka sukelsi alas ja otti Shiran vedestä.
"Se, oli... MAHTAVAA!" Shira kiljaisi innosta täristen.
"No, jatketaan peliä." Kirsikka naurahti.
"Mutta sinä menet keskelle." Shira huomautti kun Kirsikka meni takaisin heittopaikalle.
"Ai niin, oletpas tarkkaavainen." Kirsikka nauroi ja meni keskelle. Näin peli jatkui ja kaikkea muutakin he tekivät kivaa yhdessä.

Kun kaikki lähtivät altaasta, Nala ilmoittaa:
"Herkkujen aika!"
Kaikki kääntyivät jäätelöbaarin puoleen. Kun kaikki olivat saaneet jäätelönsä/juomansa/molemmat, he kävivät istumaan.
"Minähän saan tällaisen ison jäätelön, koska minuahan tässä juhlitaan." Shira ilmoitti rinta röyhistettynä ja näytti kaikille banaanijäätelöannostaan. Kaikki nauroivat.
"Minä tykkään tästä pillimehusta ja jäätelöstä." Veeti kertoi.
"Samoin." Nala ja Tuhka sanoivat yhteen ääneen.
"Minulle riittää vain tämä appelsiinijuoma." Oili kertoi.
"Minä tykkään tästä liilasta juomasta. Onko se jotain rypälemehua vai luumumehua vai mitä se on?" Galaxy mietti.

Kun herkut oli saatu syötyä, kaikki menivät vielä hetkeksi uimaan ja sitten he lähtivät pukuhuoneeseen.
"Oliko kivaa?" Kirsikka kysyi kissoiltaan.
"Joo!" neljä kissaa ilmoitti yhteen ääneen.
Kun kissat oli saatu pestyä floorista ja kissat olivat kuivia, oli aika mennä huoneelle. Ensin he kuitenkin palauttivat Veetin adoptioon ja sitten he hyvästelivät simssiliinin, ennen kuin he menivät huoneelle. Sitten kaikki menivät nukkumaan.

Tarpeet: (kaikki)
+Hygienia (pesu)
+Nälkätarve (-ne juuri ostamani jäätelöt ja pillimehut)
+Leikkimistarve (keskisika (kala ;D))
+Liikkumistarve (kävely ja uinti)
+Unitarve (meno nukkumaan lopussa)

+5 penniä teematarinasta (kun Shira ei halunnut uida koska hän ei halunnut hukkua kun häntä oikeasti pelotti)
+Palkkia Hipsulille, Galaxylle ja Sylville
+Shiran ykkösluokka päättyi, mutta varmaan ilmoitan hänet toiselle luokalle, en kuitenkaan vielä

//kai tässä oli nyt kaikki mitä halusin kertoa//

Vastaus:

Jeij, onnea Shiralle ykkösluokan suorittamisesta, väsään hänelle kohta todistuksen. .-) Miten niin "ei mitään" Nala, taidatpa olla iskenyt silmäsi Miukuliin. ,-3 Voi ei tuota ranskantunnin naaraskissaa joka tarkoittamattaan puhuu mitä sattuu. .-DD Ja Lightin kuvistyön aihe, apua... xD Olen itekin jo aloitellut uimahallitarinaa, voin sitten sisällyttää siihen tuon merkitsemäsi kohdan. .-) Kiva kun kissat leikkivät yhdessä ja Shirakin rohkeni altaaseen uimarenkaan kanssa eikä pahasti tuntunut järkyttyvän vaikka joutui hetkeksi uppoluksiin luiskahtaessaan kesken palloleikin veteen. Saat 45 + 5 = 50 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kukka

23.11.2019 15:19
Luku kolme jossa koetetaan napata oravia.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Oli keskpäivä ja olimme pelanneet Sellerin kanssa koko päivän tietokoneella ja meistä alkoi tulla mökkihöperöitä. ”Vielä yksi peli!” Selleri vinkui. Hän alkoi jo näyttää zombilta. Turkki ihan pörössä,silmät olivat punaiset ja hän haisi tikkukaramelleilta. ”Ei yhtään peliä, me lähdemme heti.”sanoin hyvin tiukasti.Heti kun Sellerin turkki oli setvitty lähdimme Koivikkoketoa kohti. Päätin kuitenkin pysähtyä kahvilassa hankkimassa Sellerille vähän syötävää. Päätin ostaa yhden donitsin kuorrutteella. Jonoa ei ollut kauheasti mutta Selleri melkein ohitti koko jonon. Sillä taisi olla kova nälkä. No ihmekös tuo, se oli syönyt kuusi tuntia pelkkiä tikkareita. Kun oli meidän vuoromme maksoin niin hitaasti kuin pystyin vain ärsyttääkseni Selleriä. Tein kaiken laista mahdollista etsin kukkaroani ainakin 20 sekuntia, näyttelin että en löytänyt rahoja sen semmoista. Kun vihdoin selleri sai ottaa donitsin... se katosi Sellerin suuhun alle kymmenessä sekunnissa. Ei olisi kannattanut antaa jotain niin sokerista. Hän alkoi juosta hulluna ympäri korttelia huutaen ”Minä olen GODZILLA!” Seuraavaksi hän koitti kiivetä tikkaita ylös katon päälle. Se ei toiminut. Sellerin pienillä tassuillla ei ylittänyt tikkaiden alkuun. Selleri koitti tehdä massiivisen loikan mutta ennen kun hän ehti nappasin hänet syliini ja pidin siinä koko matkan Koivikkokedolle. Perillä annoin Sellerin puuhailla mitä ikinä hän halusi. Aloin miettiä asioita ja vain parin minuutti kuluttua kuulin pelokkaalla äänellä ”Kukka voisitko autaa minut alas?” Selleri oli jollain ihmeen tavalla kiivennyt koivuun ja oli jäänyt sinne jumiin.”Mitä sinä siellä teet?” Kysyin huolestuneena mutta silti minua vähän nauratti.”Koitin napata oravan ja se kiipesi tänne puuhun olen minä seurasin ja sitten se hyppäsi toiseen puuhun ja minä jäin jumiin.” Selleri vastasi silti tärisevällä äänellä.”Minä autan sinut alas, älä huoli.” Sanoin lempeästi.Etsin ison kiven jota voisin liikuttaa. Kun kivi lähti vierimään panin sen puun juurelle.Kiipesin kiven päälle ja otin Sellerin syliini. ”Älä enää metsästä oravia” sanoin vähän moittivalla äänellä. Sen jälkeen istuimme ruoholla aivan hiljaa. Jossain vaiheessa selleri nukahti ja minä myös. Heräsin ja ilta alkoi jo hämärtää. En tykännyt pimeästä mutta Selleri näytti hyvin innostuneelta.Tämä oli sen ensimmäinen kerta ulkona kun hämärtää. ”Sinä et ikinä napaa minua”hän sanoi innoissaan.”Selleri ole kiltti,voisimmeko lähteä kotiin päin...Selleri.” Sanoin pelokkaalla äänellä.”Selleri!”Ei ole hauskaa, tule pois piilostasi!” Nyt minua alkoi pelottaa. Aloin itkemään keskellä metsää. Minulla oli kylmä,nälkä ja minua pelotti. Silloin kuulin tutun äänen ”Anteeksi.” Se oli Selleri! Kuvasin nopeasti kyyneleet ja lähdimme huonettamme kohti. Halusin kiirehtiä mutta Selleri halusi katsoa jokaisen aulan näyte ikkunaa. Jossain vaiheessa ainakin kahdenkymmenen näyttely ikkunan jälkeen pääsimme huoneeseen.Selleri rojahti kissan pedille.”Hyvää yötä, oravan metsästäjäni.” Kuiskasin hiljaa ja menin itsekin nukkumaan.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
+liikkumistarve
+nälkäta rve
+söpöys(jos se on mahdollista :3)

Vastaus:

Haha, joskus on ihan hyvä viettää päivä tietokoneella pelaillen. ,-D Huh, donitsin ostamiseen meni enemmän aikaa kuin sen syömiseen. .--D Onneksi selvisitte kotiin pimeästä metsästä. .-) Oi, kissoilla ehdottomasti pitäisi olla söpöystarve, se olisi varmaan aina kaikilla automaattisesti 10/10. <3 Saat 9 - 2 (donitsi) = 7 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Kuura

23.11.2019 06:58
Luku 9 Puukkojuttuja ja nuotiomestari (luontokerhotarina)

Tänään luontokerhossa on päädytty uhkaamaan hyvinkin vaihtelevaa ja synkkää marraskuista syyssäätä. Vaikka nyt ei sada tai edes näytä siltä, saattaa tilanne muuttua hyvinkin nopeasti. Sen olen minäkin oppinut tässä viime päivien aikana. Onneksi sateen mahdollinen uhka ei näytä juurikaan ketään kerholaisita haittaavan. Tämän kerhokerran suunta on nimittäin läheinen laavu. Onneksi matka laavulle ei ole pitkä, joten uskon kaikkien kyllä jaksavan kävellä sen ilman ongelmia. Kerhonvetäjä kulkee ensimmäisenä reppuselässä ja painavilta näyttävät kassit kummassakin kädessä. Minä kävelen Hipsulin ja Rexin kanssa rykelmän, jonka kuuluisi olla jono, perällä.
“Mitä me ees tehään siel laavul?” Hipsuli miettii ja katselee lehdistään luopuneita kaljuja puita.
“Eikai tääl mitää tulivuoria oo?” Rex puolestaan kysyy katsoen minua.
“Mä en tiiä yhtään, mitä me tehään laavul ja Rex, tääl ei oo tulivuorii”, selitän vähän punaisen kissan kysymyksestä.
“Ite puhutte koko ajan, et ollaa menos laavaan”, Rex yrittää selittää.
“Me puhuttiin laavusta, ei laavasta”, Hipsuli huomauttaa marsilaiselle.
“Ei sitte, tulivuoreen meno ois ollu paljon hauskempaa”, Rex höpisee.
Minusta tuntuu, ettei Rex ihan ymmärrä, mikä tulivuori on, tai sitten hän mieltymyksensä ovat todella erikoisia. Toisaalta punainen kissahan on kotoisin Marsista, joten se varmasti selittäisi asiaa jonkin verran. En kuitenkaan viitsi asiasta mitään.

Kun pääsemme laavulle asti, näemme puisen rakennelman, josta puuttuu yksi seinä, sekä nuotiopaikan. Minä veikkaan tuon rakennelman olevan se laavu. Nuotiopaikan ympärillä on halkaistuja tukkeja, joista on tehty penkkejä. Ohjaajamme laskee reppunsa sekä molemmat säkit maahan nojaamaan yhteen penkkiin. Hän avaa säkkejä sen verran, että näemme, mitä niiden sisällä on. Toisessa on pitkiä keppejä ja toisessa erikokoisia halkoja.
“Osaako joku arvata, mitä teemme tänään?” nainen kysyy ja katselee vuorotellen jokaista meistä.
“Me tehään nuotio”, minun näköiseni kissa, jonka nimen muistelen olevan Tuike, ehdottaa innoissaan.
“Me tehdään kyllä nuotio, mutta keksiikö joku, minkä toisen jutun pääsette tekemään?” nainen kysyy ja liikuttaa varovasti säkkiä, jossa on niitä keppejä.
“Me tehään makkaratikkuja!” minä keksin äkkiä.
“Aivan oikein Source. Aloitetaan makkaratikkujen vuolemisesta”, nainen kertoo rauhallisesti, “teen nuotion sitten muutaman nopeimman kanssa.”
Minusta tuntuu hienolta, että osasin arvata oikein, mitä teemme. Ohjaaja antaa meille jokaiselle repusta yhden puukon. Saamme itse käydä valitsemassa säkistä yhden kepin, josta tahtoo makkaratikun tehdä.

Ohjaaja painottaa meille turvallisuutta silloin, kun käsitellään puukkoa. Ei saa vuolla ketään kaveria kohti eikä myöskään itseään päin. Pitää aina vuolla maata kohti. Pitää myös huolehtia siitä, mistä pitää kiinni, koska muuten voi vahingossa vuolla tassuja. Ohjaaja pyytää meitä vähän levittäytymään, että haavereiden riski pienenee. Osa jää istumaan nuotiopaikalla, muutama on laavun reunalla ja loput menevät istumaan lähellä oleville kiville. Minä, Hipsuli ja Rex valtaamme laavun reunan. Minulla on selkeä toive, että Hipsuli istuu meistä keskimmäisenä. Vaikka emme istukaan ihan lähekkäin, en silti luota ihan Rexiin puukon kanssa.
“Kyl mä osaan puukkoo käyttää”, Rex sanoo, kun huomaa minun pyrkivän hyvän välimatkan päähän hänestä.
“Ootko sä ennen käyttän puukkoo?” kysyn häneltä kiinnittämättä juurikaan huomiota pojan sanoihin.
“En, mut ei tää voi vaikeeta olla”, punainen kissa selittää.
Niinhän minä vähän epäilinkin. Juuri sen takia haluan pitää etäisyyttä Rexiin. Hän tuntuu luottavan taitoihinsa vähän liikaa. Hipsuli istuu hiljaisena meidän välissämme ja vaikuttaa todella keskittyneeltä kepin vuolemiseen. Yritän itkekin vuolla keppiä. Saan siitä kyllä pieniä suikaleita irti, mutta jälki ei kyllä näytä yhtään siistiltä.
“Muistakaahan tehdä siitä päästä, jota vuolette ohut ja terävä, jotta saatte makkaran siihen”, ohjaaja muistuttaa meitä pian.
Yritän tehdä niin kuin ohjaajamme alkuun neuvoi, mutta tämä on oikeasti paljon vaikeampaa, kuin miltä se vaikutti. Kyllä minä tähän ehkä yhden makkaran saan laitettua. Hyvällä tuurilla se jopa pysyy kepin päässä tippumatta. Pian huomaan, että Tuike, Viiru ja Rex menevät tekemään nuotiota. Viimeisenä mainitun kissan takia tästä ei voi seurata mitään muuta kuin räjähdys. Onneksi en ole ihan nuotion lähettyvillä. Vilkaisen Hipsulia vähän huolestuneena. Tyttöä ei kuitenkaan näytä tilanne huolettavan ollenkaan.

Kolmikko onnistuu kuitenkin selkeiden ohjeide avulla saamaan nuotion palamaan. Edes Rex ei aiheuttanut minkäänlaista kaaosta muiden joukossa, mistä olen oikeasti aika ylpeä. Kun nuotion liekit ovat vähän rauhoittuneet, pääsemme nuotion ääreen paistamaan makkaroita.
“Mä oon nuotiomestari”, Rex sanoo ylpeänä, kun pidämme makkaroitamme nuotion yllä.
“Sä oot ite yks nuotio”, vastaan huvittuneena.
Onneksi poika ottaa kommenttini ihan hyvin vastaan. Se on kumminkin ihan totta, koska olihan marsilainen myös meidän viimekertaisen pantomiimiesityksen nuotio. Minusta tuntuu, että jokin tulessa oikeasti vetää Rexia puoleensa. Ei hän muuten osaisi muuten osaisi käyttäyä sen kanssa niin hyvin. Pojalla on myös selvästi jokin veto tulta kohtaan.
“No, mitä opitte tään?” ohjaajamme kysyy, kun istumme nuotion ympärillä syömässä makkaroitamme.
“Käyttämään puukkoa”, Hipsuli kertoo hymyillen.
“Tekemään nuotion”, Rex haluaa kertoa innoissaan.
“Hienoa. Muistaakohan joku vielä, miten sitä puukkoa kuuluu käsitellä”, ohjaaja sanoo ja vilkuilee meitä tarkkaavaisesti.
Viivi kertoo meille erittäin selkeän selostuksen, mitä puukon kanssa saa tehdä ja mitä ei. Niiden muistuttaminen mieleen kerhokerran lopuksi on ihan järkevä ajatus, koska sitten joku ehkä muistaa ne vielä tämän jälkeenkin.

Vastaus:

Ai että tykkään näistä luontokerhotarinoistasi, Sourcen, Hipsulin ja Rexin kolmikon puuhista on aina niin hauska lukea. .-D Hymyilin taas kaikille Rexin tempauksille laavasta nuotiomestariksi. .-DD Onneksi puukkopuuhista selvittiin ilman haavereita ja tulikin syttyi, ei jouduttu syömään raakoja makkaroita. Saat 16 penniä ja lisään kerhomerkit. .-)

-Kasa

Nimi: Kukka

22.11.2019 20:08
+unitarve

Nimi: Kukka

22.11.2019 20:07
//unohdan koko ajan.Olen tosi pahoillani

Nimi: Kukka

22.11.2019 19:55
Luku kaksi jossa opitaan käyttämään hiekkalaatikkoa.
~~~~~~~~~~~~~
”Selleri!”huusin heti kun nousin sängystä ylös.”Mitä nyt?” Selleri sanoi viattomalla äänellä.”Kuinka monta kertaa olen sanonut sinulle,älä pisaa tohveleihini!””Täällä on sanomalehtiä ympäriinsä ja sinä teet jätöksesi MINUN tohveleihin!”sanoin raivoissani. Tämä oli jo viides kerta kun tämä tapahtui. Menin suorinta päätä kaapille ja kaivoin sieltä esiin hiekkalaatikon.”Onko tuo pesuallas?” Selleri kysyi.”Tämä on sinun vessasi.” sanoin miettien sitä että voisin panna joka aamu tohvelini jalkaan eivätkä ne olisi märät.”Ostin myös tämän”otin esiin hammastahnan.”Eiii!”Selleri huusi ja meni sänkyni alle piiloon.”Miten sinä kehtaat petää minut!”Selleri sanoi katsoen inhoten hammastahnaa.”Haluatko mennä mielummin lääkäriin hammaskiven poistoon?”Kysyin Selleriltä huvittuneena.”Selvä”se vastasi ärsyyntyneenä. Hän kipusi sängyn alta pois. Nosti Sellerin syliini ja annoin sille ison halauksen. Aloin pestä Sellerin hampaita josta se ei todellakaan tykännyt.”Hrrph” oli Sellerin yritys sanoa jotain mutta vaahto imi hänen sanansa. Kun Selleri sai vihdoinkin sylkäistä hammastahna vaahdon pois suusta tuli valituksen ryöppö joka kesti varman viisi pitkää minuuttia. Kun hän oli valmis hän vain vaikeni ja alkoi juosta mattoa kohti. Ennen kun tajusi mitä hän oli plumps.Kokonainen kasa kissan jätöksiä oli matollani. ”Selleri!” huusin täyttä kurkkua mutta ennen kun ehdin moittia sitä Selleri oli ehtinyt piiloon. Siivosin kasan ja panin maton pesuun. Kun olin valmis sanoin rauhallisella äänellä ”Selleri tule pois piilostasi.” Selleri tuli kaapin alta. Muistiin pano itselleni:Muista katsoa kaapin alta kun leikitte piilosta. Selleri näytti hyvin katuvalta. ”Ei se mitään, nyt voimme harjoitella hiekkalaatikolla käymistä.Selleri oli silti surullinen joten sanoin ”Ensin kuitenkin syödään ja tarjosin mansikka tikkari. Sen jälkeen Sellerillä oli paljon parempi mieliala.”Niin miten sitä käytetään”Selleri osoitti kissanhiekkalaatikkoa.”Meidän pitää mennä hakemaan ensin järven rannalta hiekkaa.”Sanoin tietävästi.”Mitä me sitten odotellaan,menään!” Selleri sanoi innostuneena. Sellerin ei halunnut tavata ketään kisaa matkalla.Oli kuulemma noloa. Järven rannalla aloin täyttämään muovi pussia ja Selleri koitti piiloutua puun taakse. Takaisin huoneessani opetin Sellerille miten käytää hiekkalatkkoa.”Eli ensiksi teet tarpeesi ja hautaat ne sitten hiekkaan ,tajusitko?”sanoin toivoen että Selleri kuuntelisi.”Tajusin!” Selleri vastasi hyvin varmalla äänellä. Ilta alkoi hämärtää joten patisti sellerin petiin. Menin itsekin nukkumaan. Heräsin aamulla ja kun panin jalkani tohveliin... se oli kuiva. Vihdoinkin. Odotin että Selleri heräisi ja onnittelin sitä saavutuksesta.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
+hygieeniatarve
+siisteystarve(en ole varma saako tätä hampaiden pesusta)
+nälkä(-2x mansikka tikkari)

Vastaus:

Haha, voi Selleri, vai käytti hän tohvelia pissipaikkanaan, ja jätöksiä ehti ilmaantua matollekin ennen kuin pentu oppi hiekkalaatikon salat. Vai olisi muiden kissojen kohtaaminen ollut noloa. .-D Siisteystarpeeseen käy juu hammaspesu, samoin kuin likaisen maton peseminen ja hiekkalaatikolla käyminen, joten kun teitte niin paljon siistejä juttuja kohotan tarvetta vaikka pari pykälää kerralla hygienian sijaan, joka kohoaa kylvyssä käymisestä. .-) Mutjuu, kohotan siis tarpeet ja saat 7 penniä!

-Kasa

Nimi: Patukka

22.11.2019 17:13


4. Luku, jossa päästään kylpyyn

Heti kun Patukka heräsi, hän pomppasi innokkaana ylös sängystä. Tyttö tarkisti varmuuden vuoksi, että Cara ihan varmasti vielä nukkui omassa unikorissaan. Kissan vähän aikaa sitten keksimää ja myös toteuttamaa karkaustempausta hoitaja ei hevillä unohtaisi. Ja siellähän Cara tuhisi kerrankin rauhallisena, hän näytti aivan pieneltä prinsessalta maatessaan muhkealla pinkillä tyynyllä suuressa unikorissa. Eihän häntä viitsinyt herättää, tosin Patukka ei ollut aikonutkaan herättää kissaansa. Sen sijaan tyttö kipitti huoneen yhteen nurkkaan, ja veti jostain esille pienehkön kylpyammeen. Hän ja Cara pitivät sitä nurkkausta vähän niin kuin vessana, sillä siellä sijaitsi myös Caran kissanhiekkalaatikko. Patukka asetteli kylpyammeen paikalleen ja pisti sen viereen myös kylpyvaahdon, pyyhkeen ja harjan. Sitten hän laski ammeeseen vettä kokeillen kädellä, oliko vesi sopivan lämpöistä. Yhtäkkiä tyttö huudahti kovaa: ”Cara! Aamukylvyn aika!”
Kissanpentu hätkähti säikähtäneenä hereille. ”Missä palaa?”
”Ei missään höpsö, aamukylpy, sanoin!” Patukka nauroi ja viittasi kylpyä varten valmisteltua ammetta päin kädellään.
”Mit.. täh? Ostitko kylpyammeen minulle?!” Caralla kesti hetken herätä kunnolla ja tajuta, mikä oli tilanne. Sitten hänen silmänsä suurentuivat innosta ja kissa teki suuren loikan unikorista lattialle. Hän kipitti innokkuutta puhkuen kylpyammeen luo ja pysähtyi sen luo käpälät liukuen. Cara tutkaili ammetta kiinnostuneena.
”Kaikki on pinkkiä!” Tyttökissa ihasteli. ”Paitsi tuo harja, se on keltsu”, hän totesi sitten ja kissanpennun suu meni mutruun.
”No, se sopii yhteen hiekkalaatikkoon kanssa”, hoitaja lohdutteli. Caran ilme kirkastui. ”Totta!”
Kissanpentu otti vauhtia ja loikkasi roikkumaan kylpyammeen reunalle. Patukkalla oli ilkikurinen ilme ja hän hiippaili kissansa taakse. Sitten kuului PLÄTS! ja Cara tipahti veteen Patukan työntämänä.
”Heei!” kissanpentu kiljahti, mutta muuttui pian rauhalliseksi. ”Mmm.. vesi on lämmintä.”
Patukka nyökkäsi. ”Laitetaanko vaahtoa?” hän ehdotti kylpyvaahtopurnukka kädessään.
”Jos tulee kuplia, laita, jos ei, et laita”, Cara opasti. Hänen hoitajansa pidätti naurun pyrskähdyksen ja yritti pitää naamansa peruslukemilla. ”Kuule, minä en tiedä. Et ole aikaisemmin kylpenyt, joten en ole käyttänyt tätä kylpyvaahtoa aikaisemmin”, Patukka totesi.
”No sitten laitat.”
Hoitaja nyökkäsi ja lorautti hieman kylpyvaahtoa pinkistä putelista.
”Ei kuplia”, kissanpentu masentui.
”Odotas.” Patukka kyykistyi ja otti esille keltaisen harjan. Hän hieroi hieman vaahtoa odottavaisena hymyilevän Caran kylkeen ja hinkkasi siitä sitten pyöreällä harjalla.
”Hiero lisää! Tuo tuntui mukavalta”, pentu pyysi, ja Patukka teki työtä käskettyä. Pian koko Cara oli yltä päältä vaahdossa, ja kauniit kiiltelevät kuplat alkoivat nousta kohti kattoa.
”Kuplia!!” pentu intoili ja alkoi pyydystää läpinäkyviä pallukoita tassuillaan.
”Hei, äläs heilu, muuten en voi pestä sinua”, Patukka nuhteli kissaansa, joka vähät välitti hoitajansa torumisesta. Hän jatkoi kuplien kiinni ottamista samalla kun Patukka yritti puhdistaa kissanpentuaan.
*No, varmaan hän nyt on puhdas*, tyttö luovutti ja laski kylpyharjan maahan. ”Cara, sano sitten kun haluat pois”, Patukka sanoi, pyyhki märät kätensä salaa kissansa pyyhkeeseen ja käppäili sängylle.
”En minä halua koskaan pois kylvystä, on niin hauskaa”, Cara ilmoitti räiskiessään vettä sinne tänne. Patukka naurahti ja upposi sänkyyn makaamaan. Hän lojui siinä hetken ja ehdotti sitten: ”Entä jos saat kirpsakan sokerimangon?”
Caran kiinnostus heräsi heti. ”Karkkia?”
”Juups.”
Kissanpentu nyökkäsi. Hänen hoitajansa nousi hitaasti sängyltä ja laahusti ammeen luo. Tyttö nosti innokkaan kissansa pois kylvystä ja laski hänet pyyhkeen päälle. Sitten Patukka poisti tulpan kylpyammeen pohjasta, jotta vesi pääsisi virtaamaan pois.
”Ei! Vesi lähtee!” Cara vaikeroi.
”Ei hätää, siihen voi laittaa uudet vedet”, Patukka mumisi ja otti kissanpennun syliinsä kietoen tämän pyyhkeeseensä. Hän käveli verkkaisesti kaappinsa luo ja nappasi sieltä yhden kirpsakan sokerimangon.
Tyttö antoi namin kissalleen.
”Mm.. kirpeää... mutta hyvää!” Cara analysoi mutustellessaan uutta herkkua.
”Kiva jos maistuu”, Patukka totesi voimattomasti ja kuivasi kissansa. Sen jälkeen hän laski Caran sängylle. ”Nyt päiväunien aika”, hän käski.
”Eii! En halua nukkua!” pikkupentu valitti.
”Kylläpäs menet nyt lepäämään”, hoitaja intti. *Haluun vaan ite päästä nukkumaan*, hän tuumasi itsekseen. Cara huokaisi ja asettui makaamaan kippuraan sängyn päälle. Patukkakin rojahti siihen ja nukahti heti, mutta närkästynyt Cara oli vielä kauan hereillä ennen kuin alkoi koisia.

// tarpeet Caralle
+hygieniatarve
+unitarve
+nälkätarve (- kirpsakka sokerimango

Vastaus:

Ihanaa miten innoissaan Cara oli kylpemisestä, ei olisi malttanut edes lopettaa ellet olisi onnistunut lahjomaan häntä karkeilla. .-D Söpö tarina taas kerran, saat 13 penniä ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Patukka

22.11.2019 14:08
3. Luku, jossa tutustutaan uuteen tulokkaaseen

Cara istui huoneen pinkillä sohvalla ja lipoi mansikkaista tikkukaramellia. Tyyny hänen vieressään oli aivan tikkaritahmassa. Patukka oli selin kissaansa ja järjesteli ympäri ämpäri levinneitä tyynyjä keskelle huonetta yhteen kasaan. Yhtäkkiä ovi avautui ja pieni mustavalkoinen kissanpentu astui varovasti sisään. Hän näytti avuttomalta ja eksyneeltä.
”Haluutsä tikkarin kans?” Cara intoili kovaan ääneen, ja pentu säikähti. Hän ei ollutkaan huomannut toista pientä pentua sohvalla. Aika kova ääni Carasta kyllä pääsi.
”Ömm... vaikka, jos se ei ole haitaksi”, pentu myöntyi hiljaisesti. Patukkakin oli jo huomannut tulokkaan ja kääntyi katsomaan huudahtaen: ”Tottakai, annanpa hänelle tikkari, Cara!”
”Cara. Onpa kaunis nimi”, pentu, jota kaksikko ei vielä tuntenut, mutisi lähinnä itsekseen.
”Mikäs sinun nimesi on?” Patukka tiedusteli samalla kun Cara ojensi tikkarin pennulle hyvin juhlallisesti.
”Olen Selleri..” pentu kertoi.
”On sekin ihana nimi. Ai niin, Selleri, hoitajasi taisi olla Kukka?”
”Niin.”
”Tietääkö hän, että olet täällä?” Patukka uteli hyväntahtoisesti. Selleri empi. ”Eeei..”
Patukka puri huultaan. ”No, syökää nyt ne tikkarit. Sitten voidaan lähteä tuomaan sinua takaisin huoneeseesi”, tyttö suostui. Pennut nyökkäsivät ja alkoivat nuolla tikkareitaan intohimoisesti.
Kun tikkukaramellit oli tuhottu, Patukka laittoi muovikääreet ja tikut roskiin, sen jälkeen hän avasi oven kissoille. Cara kipitti ulos käytävään heti innokkaana, mutta Selleri käveli rauhalliesti perässä eikä ryntäillyt sinne tänne niin kuin ikätoverinsa. Kolmikko käveli hetken käytävää eteenpäin, mutta sitten Patukan mieleen juolahti eräs hyvin olennainen asia: hän ei tiennyt missä huoneessa Selleri asusti hoitajansa kanssa. Tyttö kysäisi asiaa Selleriltä itseltään, mutta pentu ei tiennyt. Patukka katseli hetken vain sivuilleen oikeaa huonetta etsien, muttei ollenkaan eteensä. Se oli virhe, sillä hän törmäsi johonkuhun toiseen tyttöön. Patukka nosti katseensa ja tunnisti hoitajan oitis Kukaksi tämän pitkän mustan tukan ja kotitekoisten korujen perusteella.
”Hei, löysimme kisusi!” Patukka ilmoitti reippaasti ja ojensi Sellerin Kukalle.
”Oi kiitos! Olinkin juuri tulossa etsimään häntä. Heräsin siihen, kun hän oli poissa. Olin aivan tolaltani, ja lähdin etsimään häntä. Ja siis juu, kiitos paljon, kiitos! Toivottavasti pieni kisuni ei ollut vaiv..” Kukka lopetti pälpättämisen, kun tajusi puhuneensa ehkä vähän liikaa. Patukka kuitenkin vain hymyili lämpimästi. ”Juu, hänestä oli oikein mukavaa seuraa.”
Kukka hymyili ehkä hieman nolona muttei sanonut mitään.
”No mutta, viedäänkös kissamme leikkimään?” Patukka ehdotti. ”Leikkihuone taisi olla tuossa vieressä.”
Kukka nyökkäsi. ”Mikä.. mikä ettei”, hän myöntyi. Patukka käveli oven luo ja avasi sen. Hän päästi taas kissat kulkemaan ensimmäisinä ovesta sisälle Leikkihuoneeseen.
Huoneessa oli päällä täysi vilinä, ja heti kun nelikko astui sisään heitä vastaan tuli aivan älytön melu. Kaikki huoneen kissat, jotka siellä peuhasivat, taisivat olla Adoption kisuja. Selleri ja Cara riensivät liukumäen luo hihkuen. Patukka ja Kukka taas jäivät istumaan seinän viereen ja nojailemaan siihen.
”Onpa noilla hauskat leikit”, Patukka totesi. ”Mahtava mielikuvitus.”
Tyttö katseli kahta kissanpentua, Selleriä ja Caraa, jotka liukuivat liukumäkeä alas ilmeisesti leikkien seikkailijoita, jotka laskivat alas kuohuvaa koskea.
Patukka hymähti ja nojasi päätään seinään. Hän oli hyvin tyytyväiseltä tuulella.

// tarpeet Sellerille ja Caralle
+leikkimistarve
+nälkätarve (- 2x mansikkatikkari

Vastaus:

Tämäpä oli sopivaa jatkoa siitä mihin Kukan tarina jäi! Pennuilla tuntui olevan hauskaa yhdessä, ja kiva että he saivat vielä jatkaa leikkejään senkin jälkeen kun Sellerin hoitaja oli lopulta löytynyt. Et voi kohottaa toisen hoitajan kissan tarpeita, mutta kohotan Caran tarpeet ja saat 9 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Kukka

22.11.2019 12:41
//unohdin panna tämän.Anteeksi//
+leikkimistarve

Vastaus:

Juu, ei haittaa. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com