Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tiksu

08.06.2017 18:06
Tarina, jossa Ella tulee mukaan kuvioihin :-) Tässä eletään vielä kevättä.
_____________

Raahasin kolmea painavaa paperikassillista tavaraa Mouruposken pihan poikki. Lenkkareideni alle litistyi jos jonkinmoista kasvin alkua, jotka näin kevään tullen alkoivat pilkottaa maan uumenista.
Suuntasin oven sijaan minun ja kissojeni huoneen ikkunaa kohti, koska näin tutun oranssiturkkisen kollin katselevan sieltä ulos. Laskin toisesta kädestäni kassin maahan ja pamautin ikkunaa nyrkilläni. Nugetti tarttui kahvaan ja tönäisi ikkunan raolleen.
"Tule auttamaan näiden kantamisessa!" puuskutin nojaten vapaan käteni kyynärpäällä seinään. Nugetti avasi pääni vieressä ikkunaa isommalle ja loikkasi ulos ketterästi.
"Minä voin ehkä raahata tämän", kolli maukaisi noukkien hampaidensa väliin maassa olevan kauppakassin. Lähdimme yhdessä tuumin ovea kohti. Vastaamme asteli mustahiuksinen Cassie, kädessään vesiämpäri, jonka hän kumosi nurmikolle. Hänen kissojaan ei näkynyt lähistöllä.
"Kevätsiivousta olen tässä tekemässä. Te taas näytätte käyneen kaupassa!" Cassie hihkaisi meidät huomatessaan.
"Näin on. Plääh, pitäisi varmaan meidänkin siivota, ennen kuin hämähäkinseitit peittävät koko huoneemme", puuskahdin ihaillen toisen hoitajan tarmokkuutta. Hän tarjoutui myös kantamaan Nugetin puolesta yhden kauppakasseistamme, kun hän näki oranssin kollin tuskaisen ilmeen painavaa kassia raahatessaan. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan.

"Kiitos avusta, tosi ystävällistä!" kiittelin vuolaasti avattuani huoneemme oven. Olin hieman nolona siitä, miten sotkuiselta oma huoneemme näytti ja haisi.
"Eipä mitään! Aina on autettava toista hoitajaa hädän hetkellä", Cassie sanoi naurahtaen ja laski paperikassin lattialle mustaturkkisen Tuhkan ihmeteltäväksi.
"Sano Cinnalle ja Ferdinandille ja Caddielle terveisiä", huikkasin samalla toivoen, että olin muistanut Cassien kissojen nimet oikein. Mouruposkessa kun oli aikojen saatossa ollut niin paljon hoitajia ja kissoja.
"Hahah, joo, sanon! Heippa Tiksu ja kissat", hoitaja sanoi hymyillen ja poistui oman huoneensa suuntaan. Huokaisin helpotuksesta, kun sain laskea kauppakassit lattialle. Käteni tuntuivat spagetilta kannettuani niitä keskustassa sijaitsevalta Marketilta Mouruposkelle asti.
"Missäs meidän uusi tulokkaamme on?" kysyin hengästyneenä vilkuillen ympäri huonetta.
"Murjottaa varmaan vessassa edelleen. Ella vaikuttaa tosi itsekkäältä ja omahyväiseltä", Tuhka vastasi pudistaen päätään inhoten. Loin häneen varoittavan katseen, kun marssin huoneen poikki vessamme ovelle. Koputin pari kertaa.
Olin ottanut vaihtarikissa Ellan hoiviini hänen edellisen hoitajansa lähdettyä. Olin vuosia sitten hoitanut toista amazonilaista kissaa, Amizia, muutaman kuukauden ajan, joten kuvittelin kai Ellan olevan samaa maata. Tyttö oli kuitenkin todistanut olevansa kaikkea muuta kuin helposti lähestyttävä.
"No mitä?" kuului tiukka ääni vessasta.
"Minä täällä", vastasin lempeällä äänellä. Vessassa tuli hetkeksi hiljaista.
"Ovi on auki", Ella sanoi. Painoin kahvan alas ja nykäisin oven auki. Mustavalkoinen naaras istui laattalattialla häntä ujosti tassujen ympärillä. Rohkaiseva hymyni muuttui äkkiä kauhistuneeksi, kun katsoin tarkemmin lattiaa.
"Sorii..." maukaisi Ella nolostuneena tajutessaan, ettei lattialle ilmestyneet tussitöherrykset olleetkaan ehkä niin kivoja.
"Niiden on parempi olla vesiliukoisia tusseja", ähkäisin. Korvat aavistuksen luimussa Ella harppoi ohitseni purppuranpunaista makuualustaansa kohti. Huomasin Tuhkan mulkoiievan arvostelevasti naaraskissan touhuja sängyltä.
"Hei! En MINÄ näitä siivoa, neitiseni!" karjaisin hieman liian lujaa vaihtarikissallemme. Tummanruskeat silmät leiskahtivat Ellan kääntäessä tuiman katseensa minuun.
"Aha."
"Sinä sotkit, sinä siivoat", sanoin heilauttaen päätäni lattiaa kohti. Ella pyöräytti silmiään ja ei tehnyt elettäkään toimiakseen. Erotin naaraskissan ärtyneestä mutinasta sanat "kiva tapa kohdella vieraita".
"Sinä et ole täällä mikään vieraileva hyvänpäiväntuttu, vaan perheenjäsen! Sinua koskee ihan samat säännöt kuin Tuhkaa ja Nugettiakin", täräytin.
"Täällä pitää muutenkin siivota, joten me muutkin voisimme siivoilla", Nugetti heitti huoneen toiselta puolelta äänellä, jonka oli tarkoitus rauhoitella meitä kaikkia. Vilkaisin tulenoranssin kollin suuntaan kiitollisena.
Ella kohautti lapojaan hieman tyyntyneenä, mutta selkeästi tyytymättömänä. Se oli ilmeisesti vain halunnut tuoda taiteellista puoltaan ilmi, hieman kyseenalaisella tavalla. Todellinen taiteilijasielu.
"Ella siivoaa vessan, minä voin auttaa sinua siinä. Tuhka saa vaihtaa petivaatteet ja Nugetti pyyhkii pölyt. Aloitelkaas, hop. Minä tyhjennän kauppakassit sillä välin. Älkääkä kuvitelkokaan pääsevänne lelujenne kimppuun, ennen kuin hommat on hoidettu!" komensin ja läimäytin käteni yhteen. Nurinan saattelemana kissat tassuttelivat siivousvälinelaatikollemme.

"Hyi! Hoitakoot itse omat laatikkonsa!" mustavalkoinen naaraskissa täräytti seistessään inhon vallassa keskellä vessaa, vältellen katsomasta Nugetin ja Tuhkan hiekkalaatikoita. Kiltisti hän oli viikannut pyyhkeet nättiin pinoon ja pyyhkinyt lattialta kuraiset tassunjäljet ja maalaukset, mutta muiden jätösten siivoaminen oli liikaa.
"Hohhoijakkaa, hyvä on sitten. Menet auttamaan Tuhkaa, niin pieni kissa varmaan tuskailee pussilakanan kanssa kun minullekin se on vaikeaa", vastasin huokaisten ja avasin katonrajassa olevan pienen ikkunan. Huomasin amazonlaisen siristelevän silmiään, mutta kevyin askelin hän poistui vessasta, jättäen hiekkalaatikkosotkut minulle.

Ellan näkökulma:
Pörhistin häntäni poistuessani vessasta. Pää ja leuka pystyssä marssin sängyn luo ja hyppäsin lakanattoman patjan päälle. Tunsin pienen kollikissan tuijotuksen, kun hän siveli tassuillaan puhdasta lakanaa.
"Hei pennut, hopi hopi niiden lakanoiden kanssa", Nugetti maukui toiselta puolelta huonetta pölyrättinsä kanssa. Hän vaikutti mukavalta ja hauskalta kollilta, toisin kuin Tuhka.
"Milloin ajattelit pyytää anteeksi?" musta kolli kysyi kylmällä äänellä. Pyöräytin silmiäni vastaamatta ja aloin ottamaan tyynyliinaa pois yhdestä tyynystä. Terävä sähähdys sai huomioni kuitenkin kiinnittymään nuorempaan kissaan.
"Miksi olet tuollainen? Minä halusin vain tutustua sinuun, mutta vedit heti tuon parempi kuin muut-asenteesi päälle ja kohtelet minua kuin tyhmää!" hän ärisi niskakarvat pörrössä.
"En kuvittele olevani parempi kuin muut", vastasin, vaikka taisinkin olla suoraan sanottuna eri mieltä. Viihdyin paremmin vanhempien kissojen kanssa, mutta Nugettiinkin oli vaikea tutustua, kun pörröinen, musta pentu oli koko ajan tunkemassa keskusteluun mukaan. Heilautin häntääni vähättelevästi ja keskityin petivaatteiden riisumiseen.
Tovin olimme täydessä hiljaisuudessa, mikä tuntui olevan Suomessa jokin outo tapa. Kotona Brasiliassa kotiväkeni luona oli täysin eri meininki. Olin kuitenkin jo vuoden aikana ehtinyt tottua tapoihin ja oppinut pitämäänkin hiljaisesta rauhasta ja turhan höpinän välttelystä.
"Auta pussilakanan kanssa, Ella", Tuhka sanoi komentavaan sävyyn ja heitti kukkakuvioisen sinivalkean pussilakanan minua päin. Tuhahdin napaten peittomme kulmista kiinni hampaillani. Tuhka avasi pussilakanan suuta, jotta mahtuisin ryömimään peiton kanssa sisään. Ryömin matalana kankaiden välissä, suunnaten eteenpäin.
Saavutin nopeasti pussilakanan kulmat. Survoin valkeilla etutassuillani niihin untuvapeiton kulmat mahdollisimman nopeasti, ennen kuin tein 180-asteen käännöksen. Tunsin kynteni takertuvan kankaaseen. Sähähtäen käännyin varpaitani kohti ja vedin koko pussilakanan ympärilleni. Pian kynttä kangaskuiduista irrotellessani huomasin olevani ansassa. Kaikkialla ympärilläni näkyi vain valkeaa ja vaaleansinistä kangasta. Yritin pysyä määrätietoisena ja lähdin talsimaan siihen suuntaan, mihin arvelin olevani matkalla. Epäonnekseni tunsin vain kankaan kiristyvän ympärilläni ja menevän vielä pahemmin sotkuun. Aloin panikoida.
"AUTA!" parkaisin Tuhkalle yrittäeni selvitellä reittiä ulos peiton sisästä. Tunsin kyyneleiden nousevan silmiini ja palan kurkkuuni. Inhosin ahtaita paikkoja!
"Mitä nyt?" Tuhka kysyi hieman säikähtäneen oloisena, luultavasti äänensävyni takia. Vingahtelin kuin vastasyntynyt pentu, kun tunnuin jäävän yhä syvemmälle kankaan kiemuroihin.
"En pääse pois", märisin lysähtäen kasaan. Tunsin Tuhkan alkavan nykiä pussilakanaa, kun hän yritti löytää suuaukkoa. "Haluan ulos."
"Älä nyt panikoi, Ella", Tuhka sanoi rauhallisella äänellä ja kiskoi allani olevaa kangasta pois. Painoin pääni tassuihini ahdistuneena. Minut havahdutti muutaman sekunnin päästä lämmin kuono otsallani. Avasin tummanruskeat silmäni varovasti ja helpotuksekseni näin Tuhkan ja valoa kuin pimeän tunnelin päässä. Syöksähdin vapauteen helpottuneena ja painauduin sängynpäätyä vasten sydän pamppaillen.
"Oletko kunnossa?" kysyi Nugetti huolissaan toiselta puolelta huonetta. Ravistelin päätäni kykenemättä puhumaan.
"Taidat pelätä ahtaita paikkoja. Ei hätää, et sinä sinne ikuisiksi ajoiksi jäänyt", Tuhka maukaisi ja katseli vuoroin minua ja Nugettia. Syöksähdin mustaa pentua kohti ja halasin tiukasti kiitokseksi.

* * *

Tuhka:
Loput siivoamisesta sujui ilman ongelmia, vaikka Ella vaikuttikin vaisulta. Tiksu oli päättänyt palkita meidät viemällä meidät Naukukukkulalle eväsretkelle, mikä oli nostanut tunnelmaa huomattavasti.
"Milloin opin, että Naukukukkulan mäki on... puuh.. kamala", Nugetti puuskutti raahautuen ylös jyrkähköä mäkeä, joka johti Naukukukkulan huipulle.
"Olet vain läski", Tiksu sanoi näyttäen kollille kieltä. Nugetti murahti ja syöksähti Tiksun rinnalle. Pinkaisin perään, jättäen Ellan kävelemään hieman kauemmas.
"En ole! Katso muskulääriä vartaloani!" Nugetti huudahti ja teki pari piruettia Tiksulle. Hoitajamme nauroi ja taputti Nugetin takamusta.
"Eikö tuolla olisi hyvä eväidensyöntipaikka?" ehdotin nyökäyttäen päätäni kohti kolmea laakeaa kiveä. Kaikki äännähtivät hyväksyvästi ja suuntasimme tiemme sinne. Tiksu laski keltaisen reppumme maasta pilkottaville uusille ruohonoraille. Kipusin pienimmän kiven päälle makoilemaan. Aloin peseytyä samalla kun Nugetti ja Tiksu purkivat ruokia ja leluja esiin. Ella kiipesi minua vastapäätä olevalle kivelle ja katseli minua oudosti. Koitin jättää naaraan huomaamatta.
"Lihakissanruokaa, mansikoita, mansurakeita ja herneitä. Bon appetit!" Tiksu sanoi huvittuneesti ja jakoi kaikille pahvilautaset. Sukaisin vielä viimeisen kerran korvaani ja keskityin sitten olemaan läsnä.
"Ihana sää! Tulee ihan kesäinen viilis", Ella totesi muka huolettomasti, vaikka vaikutti minun mielestäni hieman kireältä.
"Tarkoitat kai FIILIS", Nugetti oikaisi hymyillen hyväntahtoisesti. Ella pyöräytti silmiään.
"Ihan perus, että unohdan teidän ilmaisujanne", hän sanoi naurahtaen kuivasti, kääntäen sitten katseensa taas minuun. Hymähdin kiusaantuneesti ja pyysin sitten Tiksua laittamaan lautaselleni lihakissanruokaa ja pari herneenpalkoa. Aloin mussuttamaan viileää ruokaa tyytyväisenä.
"Hyviä herneitä, vaikka satokausi ei olekaan vielä päällä", Nugetti sanoi imaisten sitten suu törröllään hänen kolmannesta herneenpalostaan kaikki herneet kerralla.
"Niin on. Herneet tässä muodossa on aina niin kesäisiä. Mökillä on ihan parasta syödä herneitä ja grillivartaita", Tiksu sanoi huokaisten ja söi itselleen tuomaansa salaattia.
"Etkös sinä ostanut jonkun pienen grillin meille?" mau'uin. Tiksu nyökkäsi ja nielaisi suussaan olevan ruoan.
"Se tulee parin päivän sisällä. Voidaan sitten rillata niin kuin suomalaisten kuuluu", hän sanoi naurahtaen. Grilliruoka kuulosti hyvältä, vaikken koskaan ollutkaan maistanut sitä.
"Arvatkaa minun lempiruokani", Nugetti heitti. Nugetti tuntui pitävän kaikesta. Ruoka oli iso osa hänen elämäänsä. Mouruposken kokkikerhossakin hän oli jo aika veteraani.
"Nugetit", Ella ehdotti. Oranssi kolli pudisti päätään.
"Kala?" ehdotin. Jälleen kieltävä päänpudistus.
"Minäpä tiedänkin.." Tiksu tokaisi hymyillen. "Sushi."
"No höh, mitäs menit paljastamaan. Olisin halunnut kuulla, miten kauan noilla kulinaarimaailman amatööreillä kestää arvata!" vanhempi kolli mylväisi ja nauroi sitten jatkaen pian syömistä.
"Minä tykkään hedelmistä ja kalasta.. Olen kuitenkin Amazonilta kotoisin, s-siellähän niitä syödään", Ella sanoi taas hermostuneen oloisesti. Kukaan muu ei tuntunut huomaavan outoa käytöstä, vaan jatkoivat railakkaasti höpöttelemään niitä näitä. Mikä Ellaa risoi?

"Hyi, hyi, HYI! Kylmää, kamalaa, märkää!" Tiksu kiljui ja hypähti kauemmas luotamme. Nauroimme kahden kämppikseni kanssa aivan kippurassa ja koitimme heittää vielä Tiksun kaukaiseen olinpaikkaankin vettä. Hoitaja kuitenkin väisti taitavasti ja jäi etäälle mulkoilemaan meitä. Istuimme Naukukukkulan järven rantakalliolla ja räiskyttelimme jäätävää vettä. Pian olisi kesä, jolloin voisimme mennä uimaan ihan toden teolla!
"Tuhka, tule tänne", mustavalkoinen Ella maukaisi vaativasti ja heilautti häntäänsä, pompaten ylös takamukseltaan. Hän lähti painelemaan aallonmurtajalle, joka koostui suurista kivenjärkäleistä. Epävarmana lähdin jolkottamaan perään. Nugetti jäi hämmentyneenä katselemaan menoamme, mutta päätti palata Tiksun luo.
"No, mitä.. puuh.. oli asiaa?" sanoin laskeutuen pehmeästi viimeisen hypyn jälkeen tassuilleni kivelle. Ella oli istunut alas huolestuneen näköisenä.
"Saanko kertoa sinulle jotain? Ja ethän kerro kellekään?" hän kysyi yllättäen. Räpytin silmiäni hämmentyneenä, mutta nyökkäsin sitten. "Lupaan pitää asian salaisuutena."
Ella painoi katseensa tassuihinsa.
"Minä.. en tiedä miten sanoisin tämän.. Olen pahoillani. Enemmän kuin pahoillani! Olen kauhea ämmä välillä ihan turhaan. Muistutat vain tosi paljon erästä minulle tärkeää kissaa", hän naukui hiljaa ja käänsi sitten melkein anelevan katseensa minuun. Minulla meni hetkeksi pasmat sekaisin tyttökissan vilpittömyydestä, enkä tiennyt mitä vastata.
"Ketä?" töksäytin lopulta. Pahus, Tuhka, entä jos se toinen on kuollut?
"Minun veljeäni. En minä häntä juurikaan tunne. Oikeastaan juuri siitä syystä, miksi sinäkään et pidä minusta. Olen niin ilkeä ja itsekäs!" toinen kissa maukui surkeana. Pudistin päätäni rauhallisesti.
"En ole sanonut, etten pitäisi sinusta. Annoit vaan vähän huonon kuvan itsestäsi. Kyllä me vielä ehditään tutustua hyvissä merkeissä, eikös?" rauhoittelin ja puskin päälläni Ellan poskea ystävällisesti. Amazonilainen nyyhkäisi ja nyökytti päätään.
"Minulla on vain tosi ikävä kotiin välillä. Ikävä veljeä ja äitiä."
"Tiedän. Minusta olisi hurjan pelottavaa olla vaihtari!"
"Käyttäydytään nyt sitten paremmin toisiamme kohtaan ja koitetaan ystävystyä tämän minun vaihdossaoloaikani aikana, jooko?" Ella ehdotti ja ojensi tassuaan vilpittömän anteeksipyytävänä.
"Sovittu."
Paiskasimme tyttökissan kanssa tassua ja jäimme heiluttelemaan tyytyväisenä häntiämme kehräyksemme kaikuessa järven pinnasta.

* * *

Nugetin näkökulma:
"Aika epähygieenistä lillua tässä kylpyvedessä kahden likaisen kollin kanssa!" Ella sanoi ja hätyytteli tassuillaan minua ja Tuhkaa kauemmas Mouruposken kylpyhuoneen suuressa ammeessa.
"Älä nyt viitsi, minähän tuoksun kukkasilta", sanoin poseeraten muka viehättävästi. Ella siristi silmiään leikkisästi.
"Pikemminkin ruoalta. Mädältä, haisevalta kalalta!" hän maukui.
"No tämä mätä, haiseva kala pitääkin Amazonilaisesta lihasta! RRÄY!" karjuin ja roiskutin vaihtarin päälle vettä. Naaras kirkui samalla nauraen ja koitti vetäytyä ammeen perimmäiseen nurkkaan.
"Minä olenkin musta piraija, joka tykkää napsia hännistä!" Tuhka huusi ja alkoi nipistellä Ellan häntää, kirkumisen yltyessä edelleen. Olimme kaikki likomärkiä ja vaahtoisia leikkiemme seurauksena.
Tiksu pamautti kylpyhuoneen oven auki.
"Hei nyt oikeesti! Pienempää suuta, kello on jo vaikka mitä!" hoitaja sanoi kuiskaten kovaäänisesti. Hän lätsäytti kätensä naamalleen huomatessaan touhumme. Vedin kissanpentuilmeeni päälle ja viheltelin muka viattomasti.
"Huuhdelkaa nyt itsenne ja tulkaa nukkumaan, ennen kuin simssiliini heittää meidät metelöinnin takia vankilaan", Tiksu huokaisi ja poistui sitten takaisin käytävään. Olimme hetken ajan totisia.
"Voiko metelöinnistä oikeasti joutua vankilaan?" Tuhka kysyi.
"En edes tiennyt, että Mouruposkessa on vankila!" Ella sanoi jännittyneenä ja vilkaisi sitten meihin kolleihin huolestuneena. Purskahdimme kaikki taas nauramaan.
Iltatoimet sujuivat iloisten kikatusten mutta tehokkaan työskentelyn parissa rattoisasti. Olin huomannut Ellan ja Tuhkan sopineen välinsä aiemman lakanaepisodin jälkeen. Tai ainakaan he eivät enää olleet toistensa kurkuissa kiinni.
Kuivauduimme kaikki omiin pyyhkeisiimme ja läksimme huonetta kohti yöpuulle.

"Hyvää yötä kissut", Tiksu haukotteli pimeässä huoneessa räpläten kännykkäänsä, kun käperryimme omiin unikoreihimme. Naukukukkulan reissu ja siivousurakka olivat olleet yllättävän rankkoja. Kenties olin tulossa vain vanhaksi. Oli ihanaa käpertyä pehmeään pesään ja sulkea silmät.
"Hyvää yötä", vastasin Tiksulle ja vaivuin pian uneen.
---------
Minun piti jo kahdesti teurastaa itseni tämän tarinan kirjoittelun aikana, kun en tuntenut edistyväni. Nyt olisi kuitenkin ensi tarinaan toivottavasti inspistä kertymässä, joten sitä odotellessa. x--) Ellasta kuoriutuu kyllä varmaan mielenkiintoinen kissa tarinoissani.

TARPEET KAIKILLE:
+ Nälkä (en nyt vielä lähtisi poistelemaan noita ruokajuttuja, eikös niissä ole se pari käyttökertaa?)
+ Liikunta (matka Naukukukukukukkukukukukkulalle)
+ Hygienia (kylpy! Sama juttu kuin ruoissa, pesuainetta jäi)
+ Uni (Nukkuminen lopussa)

Vastaus:

Ohhoh, Ella ei olekaan mikään ihan helpoin tapaus! Vaikka kissa aika itsepäinen olikin niin suostui sentään lopulta siivousavuksi, vaikka olikin valikoiva työtehtäviensä suhteen. Nugetti tuntuu osaavan valita oikeat sanat ja tätä Ella kunnioittaakin, ja kahdenkeskinen keskustelu Tuhkan kanssa tuntui vaikuttaneen positiivisesti nuorempien kissojen väleihin, joten eiköhän Ella vielä sopeudu paremmin uuteen vaihtariperheeseensä. .-) Nugetti on mahtava viehättävine poseerauksineen. .--D <3 Lol, oon katellut yhtä vankilakuvaa vähän sillä silmällä että sen saisi Mouruposken ympäristöön, pitäiskö ihan näitä metelöijiä varten tehdä vankila Mouruposkeen? XD Saat 43 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.06.2017 21:39
Täältä tulee vähän myöhäinen ystävänpäivätarina. .-D

Ystävänpäivän tienoille oli osunut lauha ilma muutaman pakkaspäivän jälkeen, ja ulos oli kokoontunut useampikin kissa treenaamaan talviurheilupäivänä järjestettävää lumiveistoskilpailua varten. Pihalla olevan jäätyneen lammen ympärille oli muodostunut varsin sekava kokoelma erilaisia lumieläimiä ja -esineitä. Rage istui ikkunalaudalla ja tuijotti ulkona olevaa hälinää - tai ainakin näin saattoi olettaa ensinäkemältä. Tarkastelemalla kissaa hieman lähemmin oli selvästi nähtävissä, että kollin silmistä paistoi tyhjä katse eikä se keskittynyt ollenkaan tarkkailemaan ympäristöään. Sen sijaan kissan pään sisällä kävi kova ajatustyö. Nick oli lähtenyt viettämään ystävänpäivää Anytimen luona asustavan rakkaansa luokse, ja Pontsu ja Oili sanoivat puolestaan lähtevänsä romanttiselle kävelylle yhdessä, joten Rage ja simssiliini olivat jääneet huoneeseen kahdestaan. "Pyh jotkin rakkausasiat", Rage tuhahti ja ravisteli päätään saadakseen ajatuksensa muualle. Kissa kääntyi katsomaan isäntäperheensä hoitajaa, joka istui sängyn päällä (ei kun ehdottomasti alla!) ja askarteli selkään kiinnitettäviä numerolappuja perjantaina järjestettävän talviurheilutapahtuman kilpailijoita varten. Ragekin oli ottanut osaa pariin lajiin, ja simssiliini oli sanonut että kilpailua varten kannattaa harjoitella, mutta Ragea ei kiinnostanut moinen touhu ainakaan tänään. Kuka muka tarvitsi harjoittelua pulkalla laskemiseen? Samassa postiluukku kolahti ja Rage loikkasi salamana alas ikkunalaudalta ja riensi tarkistamaan postin. Olisiko sittenkin mahdollista että... Ei, Rage ei nähnyt kirjeiden joukossa viestiä toivomaltaan kohteelta. "Mitä posti toi?" simssiliini kysyi, ja Rage kiikutti hampaidensa välissä violetin kortin hoitajan tarkasteltavaksi. "Oi, Mantsu kirjoittaa. Hänen kissansa olisivat halukkaita tutustumaan myös sinuun, eikö ole kivaa?" simssiliini selitti rapsuttaessaan Ragea korvan takaa. Kissa ei kuitenkaan ollut hyvällä tuulella vaan käänsi päänsä pois. "Mikä nyt on? Sinähän kerroit haluavasi kavereita Mouruposkesta", simssiliini muistutti ja katseli hiukan huolestuneena alakuloista poikakissaa. "Niinhän minä halusin ja haluan edelleen, mutta... Harmittaa kun lähettämiini kaveripyyntöihin ei ole vielä vastattu", Rage selitti. Kissa oli innostuksissaan lähettänyt koulupäivän aikana tapaamilleen kissoille postia, mutta vastausta ei ollut kuulunut. Rage oli tullut erityisen hyvin juttuun Stiinan kanssa, ja poika odotti palavasti että pääsisi tapaamaan tämän uudelleen. Rage oli joutunut myöntämään itselleen että innostuksen takana saattoi olla myös jotain muutakin kuin pelkkää ystävyyttä... Stiina oli ollut Ragen ajatuksissa jo useamman päivän ajan, ja siksi poika odotti malttamattomana että tämä kirjoittaisi takaisin. simssiliini epäili että Rage ikävöi ystäviä kotimaastaan, olihan sentään ystävänpäivä. "Tehdään jotain kivaa yhdessä sitten kun Oili ja Pontsu palaavat. Voisimme käydä pyytämässä vaikka Mantsun kissoja mukaan, pääset tutustumaan uusiin kavereihisi", simssiliini ehdotti. Rage hymyili pienesti eikä tällä kertaa torjunut simssiliinin kättä kun hoitaja kumartui silittämään kissan päälakea.

simssiliinin porukka törmäsi Mantsuun ja tämän kissoihin sattumalta hoitajien oleskelutilassa. "Tämäpä sattui, olimme juuri tulossa tapaamaan teitä", simssiliini huudahti. "Ei kai minua olla erottamassa?" Mantsu esitti järkyttynyttä, jolloin kaksikko naurahti. "Ei sentään. Saimme korttinne ja ajattelimme että olisi hauskaa tehdä jotakin yhdessä", simssiliini selitti. Mantsu vilkaisi kissojaan ja nämä näyttivät olevan innoissaan asiasta, joten Mantsu myöntyi ehdotukseen. Kasper oli ensimmäinen joka uskaltautui lähestymään simssiliinin kissoja, mutta Vili ja Rousku pysyttelivät vielä hoitajansa takana ja tähyilivät uusia tuttavuuksia Mantsun jalkojen välistä. "Muistan teidät kaksi", Kasper osoitti sanansa Oilille ja Pontsulle. "Söimme samassa pöydässä risteilyllä ollessamme", Kasper jatkoi. "Joo, minäkin muistan miten kutsuit tarjoilijaa palvelijaksi", Pontsu hymyili. Vili asteli arvokkaanoloisesti pois Mantsun jalkojen takaa, ja vanhus asettui istumaan Oilin eteen. "Hauska tavata Mitterin jälkeläisiä. Isoisäsi oli uljas kissa", Vili muisteli. "Minulla ei ole paljon muistoja ukistani, mutta Nickillä riittäisi varmasti juttua hänestä", Oili selitti. "Missäs Nick muuten on?" Vili ihmetteli, jolloin Oili selitti isän menneen viettämään ystävänpäivää Anytimelle rakkaansa luokse. "Te onnekkaat asutte saman katon alla", jutusteluun liittynyt Rousku osoitti sanansa Oilille ja Pontsulle. "Meidän kumppanimme majailevat adoptiossa. Kävimme katsomassa heitä aamulla, mutta adoptiossa on nykyään niin lyhyet vierailuajat..." Vili marisi. Oili huomasi Ragen nyhjöttävän yksinään, joten tämä päätti esitellä vaihtarin Mantsun porukalle. Rage oli päättänyt pysytellä vaiti niin kauan kuin keskustelu pyörisi rakkausasioissa, mutta tietysti kissan kauhuksi Rousku alkoi heti utelemaan oliko joku tyttökissa jäänyt ikävöimään kollia Ruotsiin. "Ei mitään sellaista", Rage kommentoi lyhyesti, mutta Rousku ei tahtonut jättää Ragea rauhaan. "Näin ilmeestäsi että sinulla on mielessäsi joku kissa! Vai haaveiletko muuten vain tapaavasi unelmiesi kissan täältä Mouruposkesta?" Rousku uteli. "Rage, olisit sanonut että kaipaat seuraa! Voin järjestää sinulle sokkotreffit! Tunnen monta mukavaa sinkkukissaa järjestämäni tyttöjenillan kautta", Oili touhusi. "Lopettakaa nyt jo tuo! Ystävänpäivää voi ihan hyvin viettää ilman että joku kiehnää kiinni kyljessä. Päivän nimikin on sitä paitsi YSTÄVÄnpäivä, joten sitä voi yhtälailla juhlia kavereiden kanssa", Rage huomautti. "Ihan miten haluat. Mutta ihan oikeasti, jos kaipaat seuraa niin tunnen muutamia tyttökissoja", Oili vinkkasi silmää. Rage tuhahti ja lähti tassuttelemaan simssiliinin ja Mantsun perään. Ei hän tarvinnut mitään sokkotreffiseuraa kun mielessä oli jo valmiiksi eräs ihana kissaneiti.

Porukka vietti tovin puuhakammarissa erilaisia lautapelejä peilaillen. Ragelle ja Kasperille tuli pientä erimielisyyttä siitä mitä pelataan, mutta sopu saatiin aikaiseksi kun kissat jakautuivat kahteen ryhmään, ja Rousku, Vili ja Rage ehtivät pelata useammankin kierroksen kimbleä Kasperin, Oilin ja Pontsun käydessä taistoa monopolin pelilaudalla. "Minä sain omistukseeni kolme suurta linnaa ja voitin", Kasper selitti innoissaan hoitajalleen pelin kulkua Mantsun auttaessa kissoja kokoamaan pelejä takaisin niiden laatikoihin. "Ne ovat hotelleja eikä linnoja, höpsö", Mantsu hymähti tottuneesti Kasperin kuninkuusjutuille ja kehotti sitten kissojaan pitämään kiirettä. "Käydään syömässä ja ruuan jälkeen Vili ja Rousku voivat harjoitella kisapäivää varten", Mantsu suunnitteli. "Mihin lajeihin ilmoittauduitte?" Rage uteli Rouskulta. "Minä veistän ja hiihdän, ja isä puolestaan aikoo taitoluistella", Rousku selitti. Mantsun poppoon lähtiessä simssiliini jäi kissojen kanssa seisomaan hetkeksi paikoilleen. "Ööh, lähdetäänkö mekin vaikka syömään?" simssiliini kysyi ja kissat innostuivat ajatuksesta. "Menkää te edeltä, minun täytyy hoitaa yksi juttu", Oili selitti ja pinkaisi juoksuun. "Mihin sinä edes... äh", simssiliini tokaisi sillä Oili oli jo mennyt menojaan.. "Tiedätkö sinä tästä jotain?" simssiliini osoitti kysymyksensä Pontsulle, mutta poikakissa vain pudisteli päätään. Oili ei ollut poissa kauaa, mutta jostain syystä kissa ei suostunut paljastamaan kellekään missä oli käynyt. simssiliini päätti antaa asian olla ja alkoi kaivella heidän huoneessaan olevan minijääkaapin sisältöä. Pontsua varten simssiliini kippasi kanakissanruokapurkin sisällön ruokakulhoon ja juomaksi oli tarjolla banaanimaitoa. Oili alkoi ahtaa suuhunsa salaattiannostaan heti kun hoitaja oli auttanut vaikean kannen avaamisessa, ja kissa ryysti pillillä sinistä juomaa lasista aina välillä. Ragea varten simssiliini paahtoi pari palaa leipää ja lämmitti joltain joululta ylijääneen glögitilkan kostukkeeksi. Oili hivuttautui salaattikulhoineen Ragen viereen ja kumartui kuiskaamaan asiansa poikakissan korvanjuuren: "Suosittelen että käyt ruuan jälkeen pesulla ja siistiydyt vähän, järjestin sinulle nimittäin ne sokkotreffit". Hyvä ettei Rage tukehtunut nielaistessaan suussa olevan leipäpalan väärään kurkkuun hämmentyessään kuulemistaan uutisista. "Oili, mehän puhuimme tästä jo..." Rage sähähti selvittyään yskäkohtauksesta. "Olen varma että pieni treffailu tekee sinulle hyvää", Oili iski Ragelle silmää.

Suihkunraikas Rage tassutteli ympäri kylpyhuonetta keltainen pyyhe ympärillään. Kissa oli lopulta hyväksynyt Oilin sokkotreffiehdotuksen vaikka idea vähän väärältä tuntuikin kun Stiina pyöri mielessä. Rage ei kuitenkaan halunnut tehdä ohareita, joten kaipa hän voisi muutaman tunnin viettää jonkun muunkin kissan seurassa ilman mitään vakavampia sitoumuksia. "Kuka siellä kylpyhuoneessa kuppaa?" kuului oven takaa vihainen karjaisu, joka sai Ragen palaamaan ajatuksistaan takaisin maanpinnalle. "A-anteeksi, hetki vielä!" Rage vastasi ja ravisti kostean pyyhkeen pois päältään. Rage harjasi vielä pikaisesti hampaansa ja koitti saada pyyhekuivatut jokasuuntaan sojottavat karvansa jonkinlaiseen ojennukseen ennen kuin keräsi peseytymiskamppeensa kokoon ja hipsi ulos yleisestä kylppäristä kehtaamatta katsoa oven takana jonossa olleita hoitajia silmiin. Rage huomasi hoitajien oleskelutilan seinäkelloa vilkaistessaan viettäneensä enemmän aikaa kylppärissä kuin olisi pitänyt, joten nyt hänelle tulisi kiire! Rage kävi viemässä peseytymistarvikkeensa simssiliinin huoneeseen ja säntäsi heti sen jälkeen ulos. Lämpötila oli iltaa kohden siirryttäessä laskenut taas pakkasen puolelle, ja hoitolan pihalla olevan lammen ympärille rakennetut lumiveistokset kiiltelivät kauniisti täysikuun loisteessa. Rage suunnisti minimerenrantalle johtavalle tielle (hän oli käynyt reitin läpi etukäteen Oilin kanssa tutkimalla hoitolan lähiympäristön karttaa) ja lähti tassuttelemaan reippaasti lumista tienreunaa. "Seuralaisesi odottaa minimerenrannan edustalla olevalla penkillä", oli Oili selittänyt treffipaikasta. "Ihme jos odottaa enää, olen nimittäin myöhässä", Rage mutisi ajatuksiaan ääneen. Kissan ääni värisi, eikä Rage tiennyt johtuiko se kylmyydestä vai jännityksestä. Rage lähestyi minimerenrantaa ja erotti jo kaukaa yksinäisen penkin. Penkillä istui kuin istuikin joku, mutta pimeässä illassa oli mahdoton tunnistaa niin kaukaa millainen kissaneiti häntä olisi vastassa. "Anteeksi että olen myöhässä!" Rage huudahti kun huomasi toisen kissan kääntäneen katseensa häneen. "Luulin jo ettet tulisi", kissa vastasi ja Ragen sydän alkoi pamppailla kiivaammin tämän tunnistaessa tyttökissan äänen. "Stiina?" Rage kuiskasi epäuskoisena ja loikkasi ihastuksensa viereen penkille nähdäkseen tämän kasvot lähempää. Stiina hymyili leveästi ja jälleennäkeminen oli selvästi hänellekin mieluinen. Oliko Oili tiennyt Ragen ihastuksesta koko ajan vai oliko treffiseuralainen valittu täysin sattumanvaraisesti? "Olen miettinyt sinua paljon viime päivinä", Rage tunnusti saaden Stiinan posket punoittamaan. Tyttökissa puski hennosti Ragen kylkeä, ja hetken aikaa kaksikko vain istui hiljaa kiinni toisissaan hämärässä illassa.

Pakkanen kiristyi iltaa kohden aina vain enemmän, joten kissakaksikko arveli että olisi paras palata hoitolalle. "Saattaisin sinut muuten huoneellesi, mutten ole varma löytäisinkö sen jälkeen enää omaan huoneeseeni", Rage selitti nolona kissojen astuttua hoitolan ovesta sisään. "Ei se mitään, minä voin saattaa sinut", Stiina lupasi. Kaksikko tassutteli vaitonaisena käytävää pitkin, ja Rage yritti kuumeisesti keksiä jotakin hienoa tapaa hyvästellä Stiina, mutta pojan päähän ei tullut yhtikäs mitään järkevää ajatusta sillä hetkellä. "Ymh, Rage?" Stiinan kutsu palautti pojan takaisin maanpäälle. Rage huomasi Stiinan pysähtyneen simssiliinin huoneen oven kohdalle, ja Rage itse oli ajatuksissaan kävellyt vain eteenpäin. Rage kääntyi takaisinpäin ja yritti luoda kasvoilleen hymyn, mikä näytti kylläkin enemmän irvistykseltä kissan ollessa häpeissään pienestä mokastaan. "Haluaistko tulla kanssani harjoittelemaan huomenna talviurheilupäivän kilpailuja varten?" Stiina rikkoi kaksikon välillä olleen hiljaisuuden. "Joo, sopii minulle. Meillä onkin kummallakin pulkalla lasku ja mäkihyppy ohjelmassamme, joten voimme harjoitella niihin yhdessä", Rage totesi hymyillen. "Nähdään siis huomenna hoitolan pihalla", Stiina sanoi ja otti muutaman askeleen lähteäkseen. Rage kiirehti kuitenkin vielä tytön perään ja lipaisi tämän poskea hyvästiksi. "Vi ses!" Rage sanoi ennen kuin livahti isäntäperheensä huoneen ovesta sisälle.

Ragen mielipide päivästä: "Ystävänpäivä saikin upean käänteen Oilin sokkotreffien ansiosta ja sain kuin sainkin toivomaani seuraa ystävänpäivälle! En malta odottaa että pääsen tapaamaan Stiinaa taas. <3 Sain myös lopulta vastauksia kaveripyyntöihin eikä minua hyljeksitäkään, se on varmaa!"

Oilin mielipide päivästä: "Rage tuntui piristyvän sokkotreffeistä! Hihii, nyt kun sain näin hyvin yhdistettyä kaksi sinkkukissaa voisin ehkä harkita 'Oili neuvoo rakkaushuolissasi' -palvelua. ,-)"

Pontsun mielipide päivästä: "Olipa kiva tutustua paremmin Mantsun kissoihin, Varsinkin Kasper on aina hauskaa seuraa! Minulle jäi vähän epäselväksi mitä Oili on taas keksinyt, hänellä tuntui olevan jotain tärkeää tekemistä Ragen kanssa mutta minulle ei voitu mitään kertoa... "

(Sanoja: 1641)

Tarpeet:

Oili & Pontsu:
+ leikkiminen (lautapelit)
+ nälkä (poista: kanakissanruoka, banaanimaito, salaattiateria, sininen juoma)

Rage:
+ leikkiminen (lautapelit)
+ nälkä (poista: leipä, glögi)
+ hygienia (suihku)
+ siisteys (harjailut)

Nimi: Mantsu

17.05.2017 16:13
Pääsiäistapahtuma
- - - - -
Peipot ja punarinnat sirkuttelivat kirsikkapuun oksilla. Välillä lauluun liittyivät laulurastaat, jotka täydensivät orkesteria. Yhden ikkunan takana lintuja kuunteli kissa. Se yhtyi laulantaan miukumalla sulosti avonaisesta ikkunasta. Se maukui ja miukui linnuille, mutta ne säikähtivät petoeläimen ääntä. Kirsikkapuu hiljeni kahinan saattelemana, kun linnut lensivät toisaalle. Kissa näytti pettyneeltä ja tuijotti tyhjiä oksia. “Typerät linnut”, se murahti.
“Sinä säikäytit ne, Melly”, puhui Panu pienemmälle. Pentu loikkasi alas ikkunalaudalta tassut tömisten.
“Milloin lähdetään? Tahdon tehdä oman tivun! Joka laulaa kanssani…”, Melly puhui kärsimättömänä.
“Kohta lähdetään. Joutuisimme odottamaan sielläkin”, Mantsu vastasi laittautuessaan peilin edessä. Hänellä oli kirkas keltainen paita ja mustat housut päällään. Hiuksensa hän keräsi mytyksi päänsä päälle, tipua esittääkseen.
“Mitäköhän Kasper ja Ilona mahtavat tehdä? Ehkä hekin juhlivat pääsiäistä”, Rousku mietiskeli Panun sylissä.
“Enpä usko. Varmaan riitelevät siitä, missä syödään”, Vili vastasi. Mantsu nyökytteli tälle.
“Eiköhän mennä Puuhakammarille”, Mantsu sanoi ja keräsi kissat mukaansa.


Hulina ja hälske kävi Puuhakammarissa. Kammariin oli laitettu useita pöytiä, joilla pystyi askartelemaan erilaisia juttuja. Oli kananmunapöytä, vitsapöytä, rairuohopöytä ja tipupöytä. Niiden lisäksi vasemmalle puolelle huonetta oli laitettu esille pieni buffet-pöytä, jossa oli mämmiä ja suklaamunia tarjolla. Melly kipitti innolla tipupöydän ääreen, Panu ja Rousku rairuohopöytään ja Mantsu ja Panu kananmunia koristelemaan.
Tipupöydässä oli yhdeksän erilaista tipuvaihtoehtoa, jotka pystyi askartelemaan. Melly valitsi niistä lentävän tivun; se näytti kaikista laulavimmalta. Jokaisen tipusen ohjeet lukivat uusilla tableteilla. Ne olivat uusinta uutta Mouruposkessa!
Tivulle valittiin keho ja pää erikokoisista styroksipalloista. Kehon sisään tungettiin tikku ja tikun toiseen päähän pää painettiin kiinni. Sitten ne piti pyöritellä liimassa, johon untuva sitten pyöriteltiin.
“Mitähän tästäkin tulee”, Melly huokaisi itselleen, kun huomasi tassujensa kuorruttuvan liimaan.


Toisaalla oli Rousku työn touhussa viilipurkin kanssa. Purkkeihin istutettaisiin rairuohoa, mutta ensin ne sai koristella. Rousku kieritti keltaista satiininauhaa purkin ympäri ja liimasi sen kiinni. Nauhan päälle se kieritti vielä toisen kerroksen pitsinauhaa, tekemään purkista romanttisen. Panu jätti oman viilipurkkinsa koristelematta, hänen mielestä se oli hieno sellaisenaankin. Sitten purkkeihin kaadettiin multaa puoliväliin. Panu ripotteli siemeniä sinne tänne, kun taas Rousku rupesi asettelemaan siemenet yksitellen. Ne muodostivat sydämen. Panu ei saanut katsoa, mitä Rousku niin tarkkaan teki. Lopuksi siementen päälle taputeltiin multaa ja ne kasteltiin vesisuihkepullolla.
“Tällainen tarvitaan kotiin”, Rousku totesi heilutellessaan pulloa. Eikä hän malttanut olla suihkuttamatta vähän Panun päälle… Ja ei aikaakaan kun vesisota käynnistyi.


Kuivemmilla mailla olivat Mantsu ja Vili koristelemassa tyhjiä kananmunia. Vili teki erikoisia ja värikkäitä kuvioita, Kuolleiden päivän teemasta inspiroituneena. Muniin sai kiinnittää narun, jolla ne sai roikkumaan vaikka ikkunasta. Vili valitsi narukseen mustan ja leveän, jonka tyveen teki rusetin. Mantsu maalasi lapsellisia maisemia ja pikkutipuja ja -pupuja leikkimässä. Kun munat olivat valmiit, ne jätettiin kuivumaan joko naruistaan tai nurinpäin oleviin munakennoihin. Vatsassa kurni vähän, joten herkkupöydän ääreen teki mieli hakeutua.
Pöydässä oli kertakäyttölautaset ja pahvimukit, joihin kerätä syötävänsä. Juotavaksi oli vettä, tosin muutama oli tainnut ottaa mämmille varattua kermaa. Sitä kuitenkin riitti hyvin Mantsulle ja Vilille, jotka lappoivat mämmiä lautasilleen. Lautaset olivat syvennettyjä tietenkin. He istahtivat sivummalle ja Mantsu katseli, kuinka Vili uteliaana maistoi mämmiä. Sen vahva maku yllätti Vilin.
“Ja tätäkö sinä muka syöt”, Vili kummasteli irvistys naamallaan.
“Kokeile kerman kanssa. Se on paljon parempaa”, Mantsu kehotti ja nuoli tyhjän lautasensa reunoja. Vili otti kermaa lusikalleen ja mämminokareen. Se meni paljon helpommin kurkusta alas.
“Nooh, ehkä tähän voi tottua”, Vili totesi.


Mantsu ja Vili palasivat askartelemaan ja siirtyivät tipupöydän ääreen. Sillä välin ruokatauon pitivät Melly, Panu ja Rousku. Melly ei suostunut mämmiä maistamaan, mutta ahtoi suklaamunia senkin edestä… Osassa niissä oli yllätys mukana, joita pikkukissa kokosi innoissaan Panun ja Rouskun välissä. Aikuiset ottivat mämmiä maisteltavakseen, ja taisivat saada siitä uuden suosikin.
“Paljoa ei tosin jaksa ottaa”, Panu huomasi ja ähkien tunki viimeisiä lusikallisia suuhunsa. Rousku punastui uroksen huomautukselle; tyttökissa oli nimittäin ottanut pienen nökön mämmiä, joka peittyi maukkaan kerman alle. Mielissään Rousku lipittelikin kermaa lautaseltaan. Ruokatauon tultua päätökseensä Melly sinkosi Mantsun luokse.
“Lähdetäänkö jo, tahdon näyttää niille linnuille uuden kaverini!” Melly mankui ja sai Mantsun ja Vilin lopettamaan. Vili teki myssytivun, jonka ehti juuri ja juuri saada valmiiksi ennen Mellyn tuloa. Jokainen kävi hakemassa tekeleensä ja kokoontuivat Puuhakammarin oven eteen. Siitä he tepsuttelivat kaikki takaisin huoneelle.
“Oliko teistä hauska askarrella?” Mantsu kysyi kissoilta.
“Joo!” ne vastasivat.
- - - - -
Tavattoman kämänen tarina mut tätä oli ihan lepposa kirjotella.
Tarpeet:
+ Nälkä Vilille (mämmi)

Vastaus:

Jee, kiva että pääsiäisestäkin saatiin tarinaa. .-) Mukavaa että myös Melly sai osallistua, hän olikin innoissaan päästessään tekemään tipua! Jokaiselle tuntui löytyvän mieluisaa tekemistä, ja kissat uskaltautuivat jopa maistamaan mämmiä. Kivasti olit saanut kerrontaa kaikista vaikka porukka olikin hajaantunut omiin puuhiinsa. .-) Ihastuin Rouskun sydänrairuohoasetelmaan. <3 Saat tarinasta 14 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Dora

15.05.2017 17:20
// Ainiin ja suklaamunat voi poistaa tavaraluettelosta!

Vastaus:

Juu. .-)

-Kasa

Nimi: Dora

15.05.2017 17:17
Pallo lensi pelottavan läheltä päätäni. "Vaahtera, varo sen kanssa, yritän syödä banaanini loppuun." Tuhahdin ja haukkasin palasen aamiaisestani. "Juu juu. Syö nyt pian, haluan keretä ajoissa kouluun." Vaahtis huokaisi ja haki pallon. "Kello on vasta puoli kahdeksan. Meillä on tunti aikaa ennenkuin pitää lähteä." Sanoin ja vilkaisin kelloa. Olin ottamassa uutta haukkausta banaanista, kun pallo lensi minua päin. Nappasin sen käsiini ja Vaahtera pysähtyi vähän matkan päähän. "Syötä tänne!" Vaahtis sanoi hyppiessään paikoillaan. "Enpäs. Se jo melkein lensi minua päin, joten takavarikoin sen ja saat pallon takaisin vasta iltapäivällä." Minä ilmoitin. Vaahtiksen ilo vaihtui nopeasti kiukkuun. "Jos sinä et heitä sitä, niin minä tulen hakemaan sen!" Vaahtera huudahti ja yritti kömpiä syliini päästäkseen käsiksi palloonsa. "Hei! Tuo on epäreilua!" Huudahdin naurahtaen ja nostin pallon toisella kädellä ylös kissan ulottumattomiin. Sepä ei niin herkästi luovuttanut, vaan kapusi kättäni pitkin olkapäälleni, josta se kurotteli palloa. Samalla kissa huiski hännällä naamalleni ja sai minut aivastamaan. Kaaduin maahan, pallo tippui kädestäni ja Vaahtera kaatui naamalleni. "Yääh, Vaahtera mene pois naamaltani!" Valitin. Vaahtera kömpi ylös. "Hei hetkonen…" Mutisin noustessani takaisin ylös. Vaahtis oli juoksemassa pallon perään, mutta nappasin sen kiinni ja nostin ylös. "Juurihan sanoit että en saa olla naamallasi!" Se ihmetteli kun nuuskin tämän turkkia. "Milloin viimeksi sinut on pesty?" Kysyin ihmeissäni. Vaahtera ei haissut kovin hyvältä. "Minä olen kissa, ei minua tarvitse pestä!" Vaahtis tuhahti. "Kyllähän pitää. Kielellä selviää vähän aikaa, mutta pitää sinut kylvettääkkin välillä." Kerroin. "Kylpyyn siis!" Huudahdin noustessani ylös. Vaahtis huokaisi syvään.

"Miten sinä kuvittelet että kerkeän kouluun?" Vaahtera ihmetteli kun laskin vettä suureen kylpyammeeseen. "Hyvin sinä kerkeät, käyt vain nopeasti kylvyssä ja sitten lähtiessämme koululle, sinä olet puhdas ja raikas!" Selitin innoissani. "Sen minä sanon että ihan turhaa tämä on, likaannun kuitenkin uudestaan ja sitten pitää käydä uudestaan kylvyssä." kissa tuhahti ja kiipesi ammeeseen. "Voit olla oikeassa… No se on sitten sen ajan ongelma. Sitä paitsi iltapäivällä on muuta tekemistä!" Tokaisin. "Kuten mitä?" "… En minä tiedä vielä. Mutta jotakin on kuitenkin." Sanoin. "Jos niin sanot. Laita sitä kylpyvaahtoa, haluan paljon kuplia!" Vaahtis pyysi. Puristin purkista lisää sinertävää ainetta ammeeseen. Se levisi hitaasti veteen, kunnes Vaahte

Pyyhkeet löytyivät nopeasti. Juoksin kylppäriin, nappasin vain muutaman lipaston päältä ja juoksin takaisin ylös. "Sinulla ei kestänyt kauaa." Vaahtera sanoi avatessani huoneemme oven kaksi pyyhettä käsissäni. "Pyyhkeet löytyivät nopeasti. Oletko jo valmis?" Kysyin kissalta. "Olen! Levitä se pyyhe tuohon lattialle." Vaahtera pyysi. "Okei…?" Ihmeissäni asetin pyyhkeen levälleen ammeen viereen. Vaahtera hyppäsi oitis sen päälle, ravisteli itseään ja kävi sitten makaamaan. "Minä haluan olla burrito!" Vaahtis huudahti. "Mitä? Burrito?" Nauroin ja istahdin pyyhkeen viereen. "Joo joo! Kieritä minut tähän pyyhkeeseen, se on varmaan hauskaa!" Vaahtis kehotti uudestaan. Tein työtä käskettyä ja käärin pyyhkeen Vaahtiksen ympärille. "Näytät hassulta." Sanoin nostaessani kissakääryleen ylös. "Tämä on hauskaa. Voisin vaikka ottaa torkut." Vaahtera sanoi ja haukotteli. Heitin kissakääryleen ilmaan ja otin kopin. "Eläpäs nukahda, sinun pitää mennä kohta kouluun, etkä voi mennä pyyhkeeseen kääriytyneenä." Muistutin ja laskin burriton lattialle. Se pyöri lattialla saadakseen pyyhkeen pois ympäriltään. "Nyt minä olen kuiva!" Se huudahti ja ravisteli itseään. "Et kyllä ole. No, siellä on niin lämmintä että kuivat kyllä matkalla kouluun." Totesin. Nappasin pyyhkeen lattialta ja asetin sen kylpyammeen reunalle kuivumaan. "Hei kuule, sinä varmaan pystyt menemään itsekin kouluun? Minäkin haluaisin käydä pesulla, joten jos sinua ei haittaa, niin…" "Juu, minä menen itse! Käy sinä vain, pärjään kyllä!" Vaahtera vastasi huolettomasti. "No se hyvä. Alahan mennä siitä, ennenkuin myöhästyt!" Nauroin ja heilutin kätttäni lähtemisen merkiksi. "Juu. Pääsen yhden jälkeen, nähdään sitten!" Vaahtis muistutti astellessaan ulos ovesta. Sitten hän sulki oven ja jäin yksin huoneeseemme. "Nyt on suihkun vuoro!" Sanoin itselleni ja naurahdin.

Vaahteran näkökulma
Hyppelin koululle päin. Tällä kertaa minä olin aijoissa eikä tarvinnut juosta hurjaa vauhtia koululle. Täten kerkesin katselemaan myös ympärilleni. Lumi oli sulanut ja jäljellä oli enää pieniä likaisia lumikasoja ojien pohjilla. Ruoho oli alkanut vihertää, linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Saavuin koulun pihalle, joka oli myös sulanut kokonaan. Kerkesin pelata jalkapalloa hetken ennenkuin kellot soivat. Muut menivät sisälle, mutta me, joilla oli seuraavaksi liikuntaa, jäimme potkimaan vielä hetkeksi palloa. Meillä olisi tänään ulkoliikuntaa. "Maali!" Huudahdin kun potkaisin pallon suoraan maalivahdin ohi maaliin. Enempää maaleja en kerennyt laukomaan, koska opettaja tuli ja lopetimme pelin. "Noniin, hiljaa! Tänään me menemme suunnistamaan! Ei, emme tee pareja, vaan jokainen suunnistaa yksin. Jaan kaikille kartat, joihin on merkitty rastit joilla teidän pitää käydä." Opettaja selitti ryhmälle. Hän antoi jokaiselle kartan, joissa oli punaisia rasteja. "Kuin aarrekartta!" Hihkaisin innoissani. "Kyllä. Jokaiselta rastilta löytyy jokin kirjain, joka teidän pitää muistaa. Kirjaimista tulee sana, joka teidän pitää kertoa minulle. Noniin. Voitte mennä." Opettaja sanoi ja kaikki lähtivät juoksemaan tai kävelemään rasteilleen. Minun ensimmäinen rastini oli… Postikonttorin edessä! Lähdin siis hölkkäämään kohti keskustaa.

Postikonttorin edessä oli postilaatikko. Siihen oli kiinnitetty kirkkaanpunainen lappu, johon oli piiretty suuri valkoinen U. "Uuuuuuuu" Sanoin hiljaa. Se pitäisi muistaa. Levitin kartan taas eteeni ja tutkin sitä. Seuraava kohteeni näyttäisi olevan Koivikkokedolla. Rullasin siis kartan ja nostin sen hännälläni. Häntä oli hyvä asia tavaroiden kuljettamiseen. Jatkoin matkaani kohti seuraavaa rastia, mutta sitten törmäsin Piaan. "Hei Vaahtera! Mitäs sinä täällä teet, eikös nyt ole koulupäivä?" Pia tervehti ja kysyi. "Minulla on suunnistusta. Olen menossa Koivikkokedolle etsimään seuraavaa rastia." Selitin. "Jännittävää! Onnea etsimiseen, minäkin jatkan nyt matkaa." Pia sanoi ja lähti köpöttelemään poispäin. "Heippa!" Huikkasin ja jatkoin matkaani Koivikkokedolle.

Koivikkoketo on hyvin hiljainen paikka. On siellä kyllä kaikenlaisia pikkuotuksia, jotka vikisevät ja huiskivat, mutta muuten ihan hiljaista. Kävelin hiekkapolkua eteenpäin. Onneksi minun ei tarvinnut kävellä koko tietä, sillä rastin pitäisi olla joen törmällä, siinä missä on kaksi isoa kiveä. Kaksi kiveä löytyi heti, mutta rasti ei. Pyörin kivien ympäri, kiipesin niiden päälle, kaivoin niiden alta, mutten löytänyt mitään. "Tässä on nyt oltava joku virhe…" Mutisin hiljaa. Kapusin istumaan toisen kiven päälle. Se oli aika röpelöinen ja istuminen oli hankalaa, mutta istuin kuitenkin. Tähystin sieltä etsien punaista lappua. Sitten havaitsin sen. Se oli päätynyt jokeen, mutta jäänyt suureen oksaan kiinni ja oli nyt jumissa keskellä jokea yrittäen jatkaa matkaa virran mukana. "Se pitää pelastaa!" Huudahdin ja laskeuduin äkkiä alas kiveltä. Tömähdin alas sammaleelle ja juoksin joen vierelle. Siellä se oli. Punainen lappu, jossa oli kirjain P. Olisin voinut jatkaa matkaa, mutta ajattelin olla kiltti kissa ja pelastaa lappuparan. Vesi oli puhdasta, joten en voisi likaantua kovin pahasti. Yritin kuitenkin tehdä suunnitelman, jonka avulla minun ei tarvitsisi kastella itseäni. Joki ei ollut kovin leveä, pystyin vaivatta hyppimään sen puolelta toiselle. Yritin ensin hyppiä lapun yli ja napata sitä ilmasta. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, joten minun piti keksiä jotain muuta. Sen jälkeen yritin vetää suurta oksaa pois joesta, mutta se oli tiukasti kiinni eikä hievahtanut mihinkään. Loppujen lopuksi päätin siis suosiolla kahlata jokeen, napata lapun hampaisiini ja palata takaisin rannalle. Istuin ihan märkänä ruohikolla. Irtoruohoa tarttui turkkiini, kun nousin ylös viedäkseni lapun takaisin kivelle. Asetin sen suuren kiven viereen aurinkoon kuivumaan, ja etsin pienemmän kiven jonka laitoin lapun päälle, ettei se karkaisi uudestaan jokeen. Sen jälkeen lähdin talsimaan kohti viimeistä rastia, joka olisi ilmeisesti hoitolalla.

Onneksi matka hoitolalle ei ollut pitkä taikka monimutkainen, joten pääsin sinne hetkessä. Hölkkäsin reippaasti hoitolan pihalle, tarkemmin sanottuna lammelle. Tutkailin ensimmäisenä lammen pintaa ja pohjaa nähdäkseni, olisiko tämäkin lappunen joutunut veden varaan. Huokaisin helpotuksesta, kun havaitsin lappusen olevan sidottuna rakennuksen edessä olevaan puuhun. Hyppelin puun luokse lukemaan lappusta. Lapussa oli toinen U! "Minäpäs taidan jo tietää, mikä sana on kyseessä!" Hihkuin innoissani ja lähdin juoksemaan koululle. Sekin oli aika lyhyen matkan päässä.

Koululle päästyäni huomasin myös muutaman muun saapuneen jo paikalle. Opettaja tuli luokseni. "Noh, saitko kaikki kirjaimet?" Hän kysyi antaessani kartan tämän tassuihin. "Juu! Ja tiedän jo sanankin! Kirjaimesta P ja kahdesta uusta tulee PUU!" Selitin opettajalle innoissani. Tuntui hienolta kun oli saanut tehtävän suoritettua kunnialla. "Ihan oikein! Nyt voit mennä pelaamaan muiden saapuneiden kanssa siksi aikaa kunnes muut tulevat." Ope kertoi. Nyökkäsin ja juoksin muiden luokse pelaamaan jalkapalloa.

Sen jälkeen koitti matikantunti. Jouduimme siis sisälle istumaan, vaikka ulkona olisi ollut mukava sää ja kaikkea. Olipa mälsää. Menimme istumaan paikoillemme pulpetteihin ja aloitimme opiskelun. "Tänään vuorossa on laskujärjestysten kertaamista." Opettaja ilmoitti. "Vaahtera, mikä on ensimmäinen asia, mikä pitää laskea?" Hän kysyi ja katsoi minua sellaisella odottavalla ja hiukan ahdistavalla katseella. "Umm… sulut? Varmaan?" Ehdotin yrittäessäni kovasti muistella oikeaa vastausta. "Oikein! Hienoa. Noniin. Jos laskemme ensimmäisenä sulut, saamme aikaan uuden, sievennetyn yhtälön. Mitäs seuraavaksi pitää tehdä?" Opettaja kyseli muilta oppilailta. Istuin hiljaa paikallani ja yritin keskittyä. En halua nukahtaa tällä tunnilla. "Varmaan ymmärsitte jo asian. Ottakaa esiin sivu 111 ja aloittakaa tekemään tehtäviä." Opettaja kehotti ja kirjoittaessaan saman asian taululle. "Minä käyn soittamassa yhden puhelun. Olkaa hiljaa ja tehkää tehtäviä." Hän sanoi ja lähti ulos luokasta. Toisin kuin opettaja toivoi, kukaan ei ollut hiljaa ja tehnyt tehtäviä, vaan luokka puhkesi pulisemaan heti kun ovi sulkeutui. "Vaahtis, mikä tämän ekan tehtävän b.n vastaus on?" takanani istuva Yui kysyi. "En minä tiedä, en kerennyt tekemään edes sitä." Sanoin ja kääntyessäni hänen puoleensa. "Ai okei. Hei Hippu, tiedätkö sinä?" Yui jatkoi kyselyä. Juttelin muiden kanssa niitä näitä, kunnes kuulimme oven lukon kääntyvän ja koko luokka hiljeni hetkessä ja kävi takaisin tehtävien kimppuun. Opettaja palasi hiljaa paikalleen taulun eteen ja katseli, kun työskentelimme.

Matikantunnin jälkeen olisi ollut ruokailu, mutta minä päätin lähteä jo kotiin, koska minulla ei olisi sen jälkeen tuntia. Köpöttelin hoitolalle, tutusta ovesta sisään ja tuttua käytävää pitkin tuttuun huoneeseen. Avatessani oven löysin tutun Doran makaamassa sohvalla. "Ai sinä tulit! Minulla on sinulle jotakin." Dora sanoi, nousi sohvalta ja meni kaivamaan lipaston ylintä laatikkoa. "Täällä ne ovat!" Hän hihkaisi ja kaivoi esiin kaksi sateenkaaren väristä munaa. "Hyvää myöhäistä pääsiäistä!" Dora nauroi ja ojensi minulle värikkääseen paperiin käärityn suklaamunan. "Kiitos samoin!" Naurahdin ja hyppäsin pöydän ääreen syömään. Dora istui viereeni. Räpelsin paperin pois suklaan päältä ja löin kuoren nyrkillä rikki. Suklaa mureni pieniksi palasiksi, jotka levisivät pöydälle. Nappasin yhden palasen suuhuni. "Tämähän on hyvää." Sanoin innoissani ja nielaistuani palasen otin toisen. Dora onnistui syömään vähän siistimmin, sillä hän oli saanut munan halkaistua kahtia ja haukkoi suurista puolikkaista pienempiä paloja. "Täällä on muuten vielä tämä yllätyskin." Hän muisti ja rupesi avaamaan kellertävää koteloa, joka oli paljastunut munan sisältä. Minäkin otin omani. Sain sen helposti auki pitkillä kynsilläni, toisinkuin Dora, joka piti räpeltää kauan ennenkuin sai omansa auki. "Höh, miksi tämä on näin pienissä palasissa, en ikinä osaa koota tällaista." Dora valitti kun pöydälle levisi kasa pieniä erivärisiä osasia. "Minun kotelossani on orava!" Hämmästelin ja vedin esiin pienen muovisen oravan joka istui pähkinä sylissään. "Sinun ei tarvitsekaan koota mitään." Hoitajani tuhahti ja yritti parhaansa mukaan seurata mukana tulleita ohjeita. "No sinulla onkin tuollaiset sormet joilla näpertää. Minulla on vain tassut." Totesin ja jatkoin suklaan syömistä. "Äh, ihan sama. En minä jaksa tehdä sitä nyt." Dora luovutti ja tönäisi kasan koteloineen ja ohjeineen sivummalle.

"Hei Vaahtis, olisiko ok jos meille tulisi vaihtari vähäksi aikaa?" Dora kysyi äkkiä. "Vaihtari? Ai semmoinen vaihtarikissa joka tulisi vähäksi aikaa meille asumaan?" Varmistin. "Juuri sellainen." "Se ois kivaa! Onko joku viellä vailla asuinpaikkaa? Aattelitko että se tulisi tänne?" Kyselin innoissani. Vaihtari olisi vähän niinkuin väliaikainen sisarus! "Juu. Hän on nimeltään Ásbjörn Acke Alppilainen, lyhyemmin Ace. Sinua jonkun verran nuorempi poikakisu alpeilta. Miltä kuulostaa?" Dora kysyi. "En osaa lausua nimeä mutta kuulostaa oikein hyvältä!" Iloitsin. "No sepä hyvä. Sitten voimme mennä hakemaan hänet." "Mi- Täh?! Onko se jo sovittu??" Hämmästyin. "Juu. Arvasin sinun innostuvan, joten kävin jo sopimassa asian. Acen pitäisi tulla näinä hetkinä hoitolalle, joten voisimme mennä odottamaan häntä aulaan." Dora selitti minulle. "Ai, okei. Mennään sitten." Hyppäsin alas tuolilta ja juoksin ovelle. Dora tuli perässäni ja sitten lähdimme kohti aulaa hakemaan uutta väliaikaista pikkuveljeäni.

Saapuessamme aulaan Simssiliini oli siellä yhden kissan kanssa. Huomatessaan meidät hän nousi ylös ja käveli luoksemme. "Hei Dora. Ace tuli vähän etuajassa, joten tässä hän on." Simssiliini kertoi ja nosti syliinsä hänen jaloissaan pyörineen kissanpennun. "Sano hei uudelle isäntäperheellisesi, Ace." Hän kehotti. "Hei vaan! Minä olen Ásbjörn, mutta sanokaa vain Aceksi. Olen kotoisin kaukaa alpeilta." Kissa esitteli itsensä. Nähdäkseni paremmin kiipesin Doran selkää pitkin hänen olkapäälleen. "Auts! Vaahtera, kiipeä varovaisemmin." Hoitajani valitti selkä mutkalla, mutta suoristi ryhtinsä kun olin päässyt tukevasti istumaan. "Hei Ace! Minä olen Vaahtera, ja tässä on hoitajani Dora. Me emme ole kotoisin mistään kaukaa, koska tämä on meidän kotimme." Selostin. "Tervetuloa, toivottavasti viihdyt meillä." Dora lisäsi hymyillen. "Olen varma siitä!" Ace iloitsi. "Acella on omat tavaransa mukana, ja voisitte ensiksi näyttää, missä huoneenne on ja viedä tavarat sinne." Simssiliini ehdotti ja nosti takaansa suuren punaisen laukun, joka näytti tursuavan kaikkea tavaraa. Dora nyökkäsi ja otti suuren laukun käsiinsä. Simssiliini laski Acen maahan ja sanoi: "Minä menen nyt. Toivottavasti teillä tulee olemaan hauskaa yhdessä. Nähdään!" Sitten hän kääntyi ja jatkoi matkaansa jonnekin. "No niin. Mennäänpä ensimmäisenä viemään sinun tavarasi huoneeseemme." Dora totesi ja lähti kävelemään kohti huonettamme Acen hypellessä vierellä. Viikot vaihtarimme kanssa tulisivat varmasti olemaan mahtavia!

+ Hygieniatarve
+ Leikkimistarve
+ Liikkumistarve (en nyt tiiä laksetaanko tota liikantuntia tai koulusta hoitolalle kävelyä)

// Osaan nämä töks-loput varsin hyvin :D Siinä meni kauan, muttah siinä se on! Jee!

Vastaus:

Vaahterapa oli vauhdissa heti aamusta palloleikkeineen. Kisu onkin aika itsepäinen kun ei hyväksynyt pallon takavarikointia vaan lähti havittelemaan palloa takaisin! Peseytyminen on tosiaan aika turhaa kun pian jo likaantuu uudestaan mutta sellaista se elämä on. .-D Vaahtera oli reilu kun noukki jokeen pudonneen suunnistuslappusen, ja kisu selviytyi suunnistustehtävästä muutenkin kunniakkaasti. .-) Perus tuo että kun ope lähtee luokasta niin kaikki alkaa puhua. .--D Kiva että Vaahtera innostui vaihtarikissan saapumisesta ja ehdittekin jo tavata Acen. .-) Saat 43 penniä, merkkaan kouluplussat Vaahteralle ja kohotan tarpeet (liikuntatarpeeksi kelpaa koulumatka, mutta liikuntatunnin sisällöt kuuluvat koulupäivään, joten se ei kohota tarvetta). .-)

-Kasa

Nimi: Mimmu

03.05.2017 17:34
Herään aamulla kello on 10. On viikonloppu joten menen vähän myöhemmin Mouruposkeen. Nousen sängystä ja menen vessaan. Otan kamman ja kampaan tukkani. Laitan sen vielä kahdelle letille. Kävelen keittiöön. Lain veden porisemaan hellalle. Otan kaapista kupin. Sillä aikaa kun vesi on kiehumassa niin laitan leivän paahtimeen. Vesi on valmista kaadan sen kuppiin ja otan purkista yrtti teepussin. Laitan teepussin kuppiin ja samalla otan leivät paahtimesta. Jääkaapista otan vielä voita ja juustoa. Voitelen leivän ja heitän pari juuston siivua päälle. Syön aamupalaa ja mietin mitä teen kissojen kanssa Mouruposkessa. Kun olen syönyt niin käyn pesemässä hampaat. Hammaspesun jälkeen menen huoneeseeni. Otan vaatekaapista sukat revityt farkut, valkoisen t-paidan ja tumman villatakin. Menen eteiseen ja vedän vain kengät jalkaani koska ulkona alkaa olla jo kesä sää vilkaisen lämpömittaria. 19astetta lämpöä. Jes vihdoin tulee kesä! Menen ulos nappaan pyörän alleni ja lähden ajamaan kohti Mouruposkea. Olen noin puolessa välissä ja ketjut lähtee irti. Voi ei huokaan. En ole mikään hyvä pyörä ekspertti. En edes osaa laittaa ketjuja takaisin. Pian menee auto ohi. Vilkutan siten että auton kuski voisi auttaa minua ketjujen kanssa. Auto pysähtyy ja sen sisältä tulee mies joka kysyy kuinka voisi auttaa. Selitän koko homman ja mies auttaa laittamaan ketjut takaisin. Kiittelen kovasti miestä ja lähden jatkamaan matkaani. Perillä avaan Mouruposken ovet ja menen sisään. Tervehdin kaikkia ohikulkijoita. Menen omaan huoneeseeni jossa ihanat kissani odottavat. Istun lattialle ja otan Hipun ja Viltsun halaukseeni. Kissat kehräävät kovasti. Hippu sanoo:

- Meillä on ollut kova ikävä missä ihmeessä olet näin kauan ollut Mimmu?
- Minulla on ollut paljon kiireitä, olen pahoillani että en ole käynyt niin pitkään aikaan! Sanon.
- On kiva nähdä sinua Mimmu, sanoo Viltsu.
Hymyilen kissoille. Tekeekö teidän mieli lähteä ulos ihanaan kesä säähän kissat?
- Joo, kissat huudahtavat yhteen ääneen.
Lähdemme ulos mietimme hetken minne voisimme mennä. Annan kissojen ehdotella minne mentäisiin.

- Minä haluan Punapensaspolulle! Sanoo Hippu.
- Minä en halua Punapensaspolulle, vaan seikkailemaan Koivikkoketoon.
- Kisut jos ei päästä samaan ideaan minä ehdotan, mennään vaikka uimaan kun on näin lämmin! Saanon.
- Joo, kisut innostuvat.
Lähdemme kohti Minimerenrantaa. Matkalla kissat tutkivat kasveja.

//Hipun näkökulmasta//
Uuu.. Mikäköhän tuo ihanan punertava kukka on? Mitä kaikkea ihanaa täällä onkaan.

//Viltsun näkökulmasta//
Mitä nämä kaikki kasvit ovat? Ne on niin mahtavia.

//Mimmun(minun)näkökulmasta//
Perillä menemme kissojen kanssa lähelle vettä. Minä kastan vain varvasta kuin Viltsi jo on hypännyt veteen ja leikkii siellä. Viltsu on kyllä toden totta aika moinen seikkailija/hurjapää. Ajattelen. Hippu vain katselee vettä hiukan peloissaan. Hän kastaa tassuaan ja säpsähtää. Kisu hyppää minun syliini. Pyydän kissat luokseni. Onneksi otin mukaan evästä. Annan molemmille kisoille mangomössöt ja vesi lasit. Kissat ahmivat eväät tuossa tuokiossa. Sanon Viltsulle että täydellä mahalla ei saa mennä veteen. Kissa tuhahtaa hiukan ärsyyntyneenä. Vähän ajan päästä kissat näyttää todella väsyneiltä. Ja lähdemme takaisin Mouruposkeen. Kissat ei enään ihmettele kasveja ne vain löntystävät väsyneinä. Perillä kissat änkeävät samalle sohvalle nukkumaan. Tunnin kuluttua kissat heräävät. Halua hiukan siistiä kissoja joten harjaan ensin Hipun turkin sitten Viltsun. Lopuksi vielä pesen kissojen hampaat. Pian minun täytyykin lähteä.

- Minun täytyy lähteä nyt mutta nähdään ensi kerralla. Sanon.
- Joo, oli kiva nähdä. Sanoo kissat.
Halaan vielä kissoja ja lähden.
-------------------------------

Hipulle:
+ nälkätarve mangomössön voi siis ottaa pois ja yhteisitä veden.
+ unitarve
+ siisteystarve
+liikuntatarve

Viltsulle:
+ nälkätarve mangomössön ja veden yhteisistä voi ottaa pois
+ unitarve
+ liikuntatarve
+ siisteystarve

Vastaus:

Ihanaa miten Hippu ja Viltsu ilahtuivat tulostasi. .-) Uiminen ja eväsretki rannalla olikin hyvä ratkaisu kun kissat olivat eri mieltä siitä minne mennä. Viltsu olikin innokas uimari! Toivottavasti myös kuivalla maalla viihtyvällä Hipulla oli hauskaa. .-) Ei mikään ihme että vilkkaan päivän jälkeen kumpaakin kisua väsytti. Saat 11 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Sara

01.04.2017 20:37
Sunnyn näkökulmaan kirjoitettu

Joka paikkaa kutisi. Mitäköhän sieltä eläinlääkäristä oli tullut mukaan kun kutisi niin paljon ettei saanut edes nukuttua kunnolla.
-Herranjestas Sunny! Sullahan on hirveästi näppylöitä, älä raavi, Sara sanoi ja alkoi tutkimaan turkkiani. Ai ei saa muka raapia, mutta kun kutisee niin paljon...
-Sulla on näköjään punkki, lähetään eläinlääkäriin hakemaan pinsetit niin saadaan se pois, Sara sanoi ja kävi ilmoittamassa muille, että lähdemme eläinlääkäriin.

Eläinlääkäriin saavuttuamme joku oli aulassa ja Sara meni puhumaan hänelle.
-Sunnylla on punkki, Sara sanoi.
-Selvä, tässä on pinsetit. Ne maksavat 8 penniä, ilmeisesti Kuiku sanoi. Muistin hänet rokotuskäynniltä.
Sara maksoi pinsetit ja otti sen jälkeen punkin pois. Luulin, että se olisi sattunut, mutta onneksi se ei sattunutkaan.
-No niin, älä enää raavi. Kohta pitäisi helpottaa, Sara sanoi minulle. Toivottavasti hän oli oikeassa.
Sitten menimme takaisin kotiin.

Kotona muut vasta heräili.
-Missäs te olitte? Niky kysyi hieman kiukkuisen oloisena.
-Mulla oli punkki ja jouduttiin käydä eläinlääkärissä sen takia, vastasin Nikylle.
-Jaa, oisitte silti voinu ilmottaa että meette johonki, Niky mutisi vielä. Hän oli ilmeisesti noussut vähän väärällä tassulla tänään.
-No mutta nyt ollaan kuitenkin tultu takas. Mitä kivaa haluisitte tehä tänään? Sara kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Voitas mennä sinne uudelle kuntosalille! Siru sanoi.
-Joo! Simba, eiks oiski hyvä idea? innostuin myös.
-Ihan sama, Niky murahti.
Simba oli ihan omissa maailmoissaan. Siru läpsäisi Simbaa kevyesti tassullaan ja sekin palasi takaisin maan pinnalle.
-Niin mitä? Ai kuntosalille, joo vaikka, se vastasi edelleen hieman hämmentyneen oloisena. Mikä näitä poikia tänään vaivaa, ja Mollikin oli vaisu…
-Mennään vaan, voidaan lähteä vaikka heti. Ja Niky hei, siel on varmasti tosi kivaa niin koita vähän piristyä, Sara sanoi. Niky vain murahti, mutta lähdimme kuitenkin kaikki yhdessä kohti kuntosalia.

-Heipähei! Montakos innokasta kuntoilijaa täältä löytyy? vastaanotossa oleva poikakissa kysyi reippaasti heti kun pääsimme sisään.
-Viis enemmän tai vähemmän innokasta, Sara ilmoitti ja etsi rahoja.
-Se oliskin sitten 15 penniä, poika kassalla ilmoitti.
Sara antoi rahat ja saimme kortit joilla pääsimme sisään. Kuntosalilla oli muitakin kissoja hoitajineen, mutta en tunnistanut yhtäkään. Menimme Mollin kanssa kiertelemään, Niky lähti yksin juoksumatolle ja Simba ja Siru löysivät jonkin muun laitteen, joka vaikutti erikoiselta. Lopulta mekin löysimme Mollin kanssa hauskoja laitteita.

Kuntosalilla käynnin jälkeen kaikilla oli kova nälkä, mutta ihmekös tuo kun emme olleet aiemmin käyneet kuntosalilla tai muutenkaan treenattu. Joimme yhdessä purkin maitoa ja söimme paprikoita. Syömisen jälkeen Sara kampasi kaikkien turkit ja tarkisti vielä, ettei muilla ole punkkeja. Sen jälkeen menimme nukkumaan kaikki, uuvuttavaa tuo treenaaminen…

Tarpeet:
+nälkä(maito ja 5 paprikaa pois)
+liikkuminen
+siisteys
+uni

23 penniä pois

Vastaus:

Uh, Sunnyn aamu ei alkanut kovin mukavissa merkeissä kun punkki ahdisteli! Ennätittekin nopsasti käväistä Eläinlääkärissä kun muut vasta heräilivät teidän palatessa hoitolalle. Oli hauska huomata sattumien vaikutuksia kissojen käytöksestä, varsinkin Nikyn ärsyilyt olivat hauskoja. .-D Hienoa että kuntosalilta löytyi kaikille mieluista tekemistä, joskin treeni oli ensikertalaisille varsin uuvuttava kokemus! Saamiesi pennien (7) ansiosta maksettavaa jääkin vain 16 penniä. Kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Anytime
Kotisivut: http://wifeyifan.tumblr.com/

01.04.2017 14:55
Osa 1/2

Amber oli alun erilaisuuden jälkeen tottunut Mouruposken tavoille ja selvisi lämpimän maiden kissa myös talvesta. Amber ja Yui löysivät yhteisen mielenkiinnon kohteen näyttelemisestä, vaikka Amber oli asiassa vielä kokematon. Nyt Amber ja Yui olivat lähtemässä näytelmäkerhon kokoontumiseen.

“Mitä te yleensä teette kokoontumisissa?” Amber kysyi Yuilta heidän kävellessään Mouruposken näytelmälavalle. Amber oli pienoisesti hermostunut, hänellä ei ollut näyttelemisestä kokemusta, mutta kokemuksen korvasi kova innostuminen. “Joskus me harjoittelemme valmiita näytelmiä. Kerran meillä oli ihan oma näytelmä, jonka esitimme teatterissa! Se oli todella hauskaa. Me teemme myös improvisaatiota paljon”, Yui selitti Amberille. Amber hymyili, mutta oli hetken hiljaa ja kissan kasvoille ilmestyi huolestunut ilme. “Älä hätäile. Minullakin kesti avautua näytelmäkerholaisille ensin, kukaan ei katso pahalla jos seuraat sivusta. Kaikki eivät edes näyttele samaan aikaan!” Yui rauhoitteli Amberia. Yuillakin oli jonkin verran vaikeuksia ujouden kanssa, mutta näytteleminen toi hänelle vapauden tunteen. “Montako kissaa siellä kerhossa on?” Amber kysyi Yuilta pienen hetken hiljaisuuden jälkeen. Kissat olivat kuitenkin jo lähellä kohtaamispaikkaa. “Pian näet”, Yui sanoi ja iski silmää.

Viisi kissaa istui jo näytelmälavalla simssiliinin tutkiessa jotain paperia, ilmeisesti osallistujalistaa. Simssiliini oli niin keskittynyt paperiinsa, ettei miltein huomannut Amberia ja Yuita. “Simssiliini?” Yui kysyi varoen. Simssiliini kiinnitti huomionsa pois paperista Yuihin ja Amberiin: “Ai hei! Anteeksi. Odottakaa lavalla muita.” Kissojen hypätessä lavalle, simssiliini sanoi: “Ja sinähän olet Amber! Tervetuloa näytelmäkerhoon!” Amber kiitti ja meni Yuin viereen istumaan. Paikalla olivat jo Miiru, Aamu, Unski ja Gravi adoptiosta, sekä Cassien Cinna. Alle 10 minuutin päästä kaikki kerholaiset olivat jo paikalla ja oli mahdollista aloittaa.

Vastaus:

Hienoa kuulla että Amber selviytyi läpi talven Mouruposkessa! .-D Mukavaa että sekä Yui että Amber ovat kiinnostuneet näyttelemisestä. Mahtia ettei Yui anna ujouden estää näyttelemistä vaan päinvastoin rohkenee lavalla ääneen. .-) Jäänkin sitten odottelemaan mitä tähän kerhokertaan sisältyy. Saat tästä ekasta osasta 5 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Xena

27.03.2017 14:21
//jatkoa synttärinaan! Tässä on siis vaan kakkososa koska kone ei suostunut liittämään osaa 1 tähän.//

Lähdimme kävelemään Mouruposkelle päin - tai no minä olin Xenan sylissä ja Tintti käveli vierellä - ja Xena puuskutti vieläkin juoksusta. Kuljimme vähin äänin mutta ripeästi ja pian hoitola näkyikin jo. Mennimme lähes juoksujalkaa huoneeseen. Xena riisui takkinsa ja yhtäkkiä rikkoi jännittyneen ja paksun ilmatilan.
-Nonniin, herkutellaampa nyt kakulla, hän iloitsi ja otti kaksi kakunpalaa kaapista.
-No..., aloitin. -En haluaisi olla ilonpilaaja mutta pitäisi päästä pissalle, sanoin niin hiljaa että vain Xena kuuli.
Tintti oli alkanut jo mutustaa omaa kakunpalaansa kun Xena otti minun sinisen hiekkalaatikkoni esille. Hän vilkaisi Tinttiä, joka ei ottanut huomioon mitään muuta kuin pienen kermanökäreen lautasellaan. Tein nopeasti tarpeeni ja kuin mitään ei olisi tapahtunut henkäisin syvään ja aloin itsekin syödä omaa herkkupalaani. Xena oli kyllä valinnut kakun oikein, se nimittäin maistui aivan herkulliselta! Samalla kun söimme, tyttö kertoi aamustaan kotona. Hänellä taisi olla ollut superhauskaa! Sitten Tintti kääntyi minua kohti ja kuiskasi:
-Kyllä mä näin kun sä pissasit. Punastuin kuin paloauto mutta Tintti jatkoi vielä. -Ei se mitään. Noin käy kaikille joskus.
Katsoin maahan ja koitin peittää pienen hymynkareen kasvoillani.
Sitten menin katsomaan mitä Xena teki. Hän taputteli minun muhkeaa tyynyäni ja asetteli sen viereen maahan Tintin pedin vierelle kun se oli valmis, hyppäsin suoraan tyynyn päälle. Aloin olla jo toosi väsynyt! Tinttikin tassutteli unikorilleen haukotellen makeasti ja kärpertyen sitten sen lämpöön. Pieni kateuden pisto tuntui sisälläni kun Tintillä oli isompi ja hienompi peti kuin minulla mutta unohdin sen ajatuksen nukuhtaessani syvään uneen.
Yöllä näin unta Xenan synttäreistä.
___________________________________
Tarpeet:

Tin tille

+nälkätarve (yhteisistä voi poistaa kaksi kakunpalaa)
+liikkumistarve
+unitarve

Lumille
+nälkätarve

+unitarve
+hygieniatarve
+liikkumistarve

Vastaus:

Saitkin paljon synttärionnitteluja kun juhlitte ensin kotiporukalla ja kissatkin muistivat sinua, vieläpä hauskan onnittelulaulun kanssa. .---D Ulkoilu olikin hyvä idea kun kissat olivat niin villillä tuulella. Traktoridraaman jälkeen päästiin onneksi herkuttelemaan kakulla. .-) Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Xena

19.03.2017 17:11
//Nyt tulisi synttäritarinaa! En nyt tehnyt tähän väliin tarinaa siitä kun olen ollut yön Mouruposkessa kun ei oikein tähän väliin sopinut. Aloitetaan Xenan näkökulmalla .-)//

-Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Xena! Paljon onnea vaan!
Hieroin nukkumisen jälkeen
rähmäisiä silmiäni katsoin äitiä, isää ja veljeäni Mikaelia sängyn ympärillä. Äidillä oli käsissään tarjotin, jolla oli mangosmoothie - lempimakuni - pala mansikkakakkua, juusto-kinkku-kurkku-voileipä paahdettuna ja appelsiinin makuinen purukumi. Olinko saanut kokeesta kympin? Vai olinko tehnyt yhtenä päivänä koko viikon edestä kotitöitä? Olin juuri aloittamassa "Miksi tämä juhlallisuus...?" kun tajusin että oli 27.3, syntymäpäiväni! Näytin varmaan sen muutaman minuutin aika hassulta kun vain katselin perhettäni ja aprikoin, miksi kaikki olivat tulleet herättämään minut juhla-aterian kera.
-Kiitos paljon! Sanoin ja halasin kaikkia sängystä käsin. Sitten otin tarjottimen vastaan ja aloin syödä herkullista aamupalaani.huomasin myös vähän munakokkelia ja pekonia lautasen reunalla, ja söin ne ja leivän melkein hotkien, ja hörppäsin smoothieta pillillä aina väliin. Kun olin syönyt kakkuviipaleenkin, ja jäin sulattelemaan hetkeksi täyttävää ateriaa makuullani, Mikael kurkkasi huoneeni ovesta sisään ja sanoi:
-Piilotimme lahjan taloon, kun nukuit. Tässä vihje, Mikael luki äidin käsialalla kirjoitettua lappua. -Lahjan löydät sieltä missä tahrat ompi rievuissa.
Tahroja rievuissa? Liian helppo! Se on pesukoneessa! Juoksin alas ja menin kodinhoitohuoneeseen ja avasin pesukoneen luukun. Siellä oli niin iso paketti kun vain nyt pesukoneeseen mahtuu. Otin sen ulos ja revin keltaiset kukkapaperit lahjan ympäriltä. Sieltä paljastui Dumlepatukka, "Kaikki kissanhoidosta!" Kirja, Karkkikatu-pussi jossa oli lempikarkkejani ja roikkuvia emojikorvakoruja. Olin tosi innoissani kaikesta siitä! Menin äidin ja isän luo keittiöön ja halasin molempia.
-Kai voin käydä tänään katsomassa kissojani? Kysyin toiveikkaana.
-No..., isä aloitti jyrkän kuuloisena ja aloin jo epäillä pääsisinkö sittenkään kuten olin jo suunnitellut. Isän ilme kuitenkin heltyi.
-Vitsi vitsi! Tietenkin, mutta älä ole koko päivää!
Olin kiitollinen ja juoksin ylös pukemaan. Laitoin uuden mustan villapaitani päälleni, harmaat college-housut ja harmaat ananas-pikkusukat. Sitten juoksin vielä sähköhammasharjapesulle, ja vielä kasvopesullekin. Olin herännyt hiihtoloman takia kello 9.00 (tai paremminkin herätetty juuri hyvään aikaan) joten ehtisin 10.00 lähtevään bussiin. Puin liilan toppatakin jossa oli karvareunus, talvikengät ja pipon jossa oli heijastinperhonen. Sitten menin pihalle ja kiirehdin pysäkille. Bussi oli juuri lähdössä kun ehdin bussikopin luo. Hätäännyin ja juoksin bussin perässä huitoen käsilläni. Juuri kun olin luovuttamassa ja lähtemässä kotiin päin pyytämään vanhemmilta kyytiä, kun bussi pysähtyi ja
ovi avautui. Kiitin kuskia, harmaahapsista noin 55-vuotiasta vanhaa miestä, tuttua bussikuskia ja menin "vakiopaikalleni". Kaivoin Dumlepatukan esiin ja aloin syödä sitä samalla kauniita maisemia katsellen.

Pian olin oven numero 23 kohdalla ja avasin sen. Siinä samassa lähes samanlainen iloinen yllätys odotti minua oven takana kuin herätessäni.
-Paljon onnea vaan, kakku lentää naamaan! Sä apinalta näytät ja vuosia täytät!
Nauroimme kaikki kolme sen jälkeen minuutteja aivan hervottomasti.
- Tuo oli paras ikinä kuulemani syntymäpäivälaulu! Hihitin. -No, mitä teidän tekisi mieli tehdä?
Mietimme hetken ja sitten Tintti keksi mitä tekisimme.
-Mennään tutkimaan hoitajien oleskeluhuonetta, me ei olla käyty siellä ennen!
Se oli hyvä idea, joten lähdimme etsiskelemään tätä huonetta. Se löytyikin helposti, eteisen vieressä oli ovi-aukko ja menimme siitä sisään. Huone oli viihtyisä ja aika pinkki. Pinkki iso sänky, pinkki lattia ja pinkki kukkakuvioinen tapetti seinillä. Huoneessa oli kaksi isoa ikkunaa joista näki pihalle Mouruposken sisäpihalle. Siellä oli muhkeita tyynyjä ja joitakin leluja. Katselimme paikkoja innoissamme ja kissat menivät pomppimaan sängylle. Huomasin sen vasta vähän liian myöhään sillä yksi jousi oli jo katketa!
-Lopettakaa tai rikotte koko sängyn! Yritin sanoa mutta vasta kun otin kissat ehdoin tahdoin he huomasivat minut ja tulivat pois.
-Onneksi sänkyyn ei tullut kolhuja, Lumi sanoi syyllisenä.
Tintti nyökytti vieressä.
- Jos olette noin vilkkaalla päällä, mennäänkin heti pihalle ihan kunnon happihyppelylle, päätin.
Kävin kiskomassa takin niskaan ja kengät jalkaan ja sitten menimme pihalle. Kissoilla ei ollut mitään pientä ulkolenkkiä vastaan. Niinpä hölkkäsimme pihalla reippaaseen tahtiin. Hetken päästä kissat alkoivat kuitenkin läähättää kovasti, joten päätimme jatkaa kävelyä. Olimme jo kävelleet uimahallin ohi, kun yhtäkkiä kaukaa alkoi kuulua rytinää. Voi ei! Se oli traktori ja Lumihan pelkää yli kaiken niitä! Kun se oli meidän kohdalla, kissa sekosi täysin ja lähti juoksemaan täysillä sitä pakoon.
-Mikäs hänelle tuli? Tintti ihmetteli ja selitin hänelle sen syyn.
Sitten lähdimme kissan perään.

//Lumin näkökulma//

En ollut ikinä ennen juossut niin kovaa! Traktori oli tullut ohitsemme, ja vaistoni saattoi minut kovaan vauhtiin. Rytinä oli loppunut, eli ajoneuvo oli kauempana. Hiljensin vasta Kivisen kuratien alussa. Tajusin että muut eivät olleetkaan seuranneet perässäni, ja olin ensimmäistä kertaa pihalla yksin. Onneksi oli vielä vähän lunta, niin voisin yrittää palata jälkiäni takaisinpäin. Valitettavasti pääsin etenemään sillä taktiikalla vain sata metriä. Sitten olin jo ihan toimeton. Istahdin maahan ja katselin ohi meneviä autoja. Tuntui että istuisin siinä ikuisuuden. Mutta yhtäkkiä tutut äänet kuuluivat lähestyvän minua ja näin Xenan Tintti kannoillaan!
-Hyvä luoja... puuh.. , Xena puuskutti ja nosti minut syleilyynsä. -Älä tee noin enää ikinä! Olin kuolla pelosta.
-Anteeksi! Sanoin itku kurkussa samalla helpottuneena ja vielä tapahtuneesta hämilläni.
Olin huomata Tintin silmäkulmassa pienen helpotuksen kyyneleen mutta pyyhkäisin tuon ajatuksen päästäni. Äh, tuuli puhalsi vain aika kovaa ja kuivatti silmiä joka tuon aiheutti.

//Jatkoa tulossa, joudun nyt lähettään tän alkuosan viikkoa ennen mun oikeita synttäreitä koska kännykkä vaihtui ja tää tarinan puolikas jäi tähän vanhaan kännykkään. Jatkoo siis maanantaina 27pv ja liitän tän osan siihen,-)//

©2017 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com