Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sara

01.04.2017 20:37
Sunnyn näkökulmaan kirjoitettu

Joka paikkaa kutisi. Mitäköhän sieltä eläinlääkäristä oli tullut mukaan kun kutisi niin paljon ettei saanut edes nukuttua kunnolla.
-Herranjestas Sunny! Sullahan on hirveästi näppylöitä, älä raavi, Sara sanoi ja alkoi tutkimaan turkkiani. Ai ei saa muka raapia, mutta kun kutisee niin paljon...
-Sulla on näköjään punkki, lähetään eläinlääkäriin hakemaan pinsetit niin saadaan se pois, Sara sanoi ja kävi ilmoittamassa muille, että lähdemme eläinlääkäriin.

Eläinlääkäriin saavuttuamme joku oli aulassa ja Sara meni puhumaan hänelle.
-Sunnylla on punkki, Sara sanoi.
-Selvä, tässä on pinsetit. Ne maksavat 8 penniä, ilmeisesti Kuiku sanoi. Muistin hänet rokotuskäynniltä.
Sara maksoi pinsetit ja otti sen jälkeen punkin pois. Luulin, että se olisi sattunut, mutta onneksi se ei sattunutkaan.
-No niin, älä enää raavi. Kohta pitäisi helpottaa, Sara sanoi minulle. Toivottavasti hän oli oikeassa.
Sitten menimme takaisin kotiin.

Kotona muut vasta heräili.
-Missäs te olitte? Niky kysyi hieman kiukkuisen oloisena.
-Mulla oli punkki ja jouduttiin käydä eläinlääkärissä sen takia, vastasin Nikylle.
-Jaa, oisitte silti voinu ilmottaa että meette johonki, Niky mutisi vielä. Hän oli ilmeisesti noussut vähän väärällä tassulla tänään.
-No mutta nyt ollaan kuitenkin tultu takas. Mitä kivaa haluisitte tehä tänään? Sara kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Voitas mennä sinne uudelle kuntosalille! Siru sanoi.
-Joo! Simba, eiks oiski hyvä idea? innostuin myös.
-Ihan sama, Niky murahti.
Simba oli ihan omissa maailmoissaan. Siru läpsäisi Simbaa kevyesti tassullaan ja sekin palasi takaisin maan pinnalle.
-Niin mitä? Ai kuntosalille, joo vaikka, se vastasi edelleen hieman hämmentyneen oloisena. Mikä näitä poikia tänään vaivaa, ja Mollikin oli vaisu…
-Mennään vaan, voidaan lähteä vaikka heti. Ja Niky hei, siel on varmasti tosi kivaa niin koita vähän piristyä, Sara sanoi. Niky vain murahti, mutta lähdimme kuitenkin kaikki yhdessä kohti kuntosalia.

-Heipähei! Montakos innokasta kuntoilijaa täältä löytyy? vastaanotossa oleva poikakissa kysyi reippaasti heti kun pääsimme sisään.
-Viis enemmän tai vähemmän innokasta, Sara ilmoitti ja etsi rahoja.
-Se oliskin sitten 15 penniä, poika kassalla ilmoitti.
Sara antoi rahat ja saimme kortit joilla pääsimme sisään. Kuntosalilla oli muitakin kissoja hoitajineen, mutta en tunnistanut yhtäkään. Menimme Mollin kanssa kiertelemään, Niky lähti yksin juoksumatolle ja Simba ja Siru löysivät jonkin muun laitteen, joka vaikutti erikoiselta. Lopulta mekin löysimme Mollin kanssa hauskoja laitteita.

Kuntosalilla käynnin jälkeen kaikilla oli kova nälkä, mutta ihmekös tuo kun emme olleet aiemmin käyneet kuntosalilla tai muutenkaan treenattu. Joimme yhdessä purkin maitoa ja söimme paprikoita. Syömisen jälkeen Sara kampasi kaikkien turkit ja tarkisti vielä, ettei muilla ole punkkeja. Sen jälkeen menimme nukkumaan kaikki, uuvuttavaa tuo treenaaminen…

Tarpeet:
+nälkä(maito ja 5 paprikaa pois)
+liikkuminen
+siisteys
+uni

23 penniä pois

Vastaus:

Uh, Sunnyn aamu ei alkanut kovin mukavissa merkeissä kun punkki ahdisteli! Ennätittekin nopsasti käväistä Eläinlääkärissä kun muut vasta heräilivät teidän palatessa hoitolalle. Oli hauska huomata sattumien vaikutuksia kissojen käytöksestä, varsinkin Nikyn ärsyilyt olivat hauskoja. .-D Hienoa että kuntosalilta löytyi kaikille mieluista tekemistä, joskin treeni oli ensikertalaisille varsin uuvuttava kokemus! Saamiesi pennien (7) ansiosta maksettavaa jääkin vain 16 penniä. Kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Anytime
Kotisivut: http://wifeyifan.tumblr.com/

01.04.2017 14:55
Osa 1/2

Amber oli alun erilaisuuden jälkeen tottunut Mouruposken tavoille ja selvisi lämpimän maiden kissa myös talvesta. Amber ja Yui löysivät yhteisen mielenkiinnon kohteen näyttelemisestä, vaikka Amber oli asiassa vielä kokematon. Nyt Amber ja Yui olivat lähtemässä näytelmäkerhon kokoontumiseen.

“Mitä te yleensä teette kokoontumisissa?” Amber kysyi Yuilta heidän kävellessään Mouruposken näytelmälavalle. Amber oli pienoisesti hermostunut, hänellä ei ollut näyttelemisestä kokemusta, mutta kokemuksen korvasi kova innostuminen. “Joskus me harjoittelemme valmiita näytelmiä. Kerran meillä oli ihan oma näytelmä, jonka esitimme teatterissa! Se oli todella hauskaa. Me teemme myös improvisaatiota paljon”, Yui selitti Amberille. Amber hymyili, mutta oli hetken hiljaa ja kissan kasvoille ilmestyi huolestunut ilme. “Älä hätäile. Minullakin kesti avautua näytelmäkerholaisille ensin, kukaan ei katso pahalla jos seuraat sivusta. Kaikki eivät edes näyttele samaan aikaan!” Yui rauhoitteli Amberia. Yuillakin oli jonkin verran vaikeuksia ujouden kanssa, mutta näytteleminen toi hänelle vapauden tunteen. “Montako kissaa siellä kerhossa on?” Amber kysyi Yuilta pienen hetken hiljaisuuden jälkeen. Kissat olivat kuitenkin jo lähellä kohtaamispaikkaa. “Pian näet”, Yui sanoi ja iski silmää.

Viisi kissaa istui jo näytelmälavalla simssiliinin tutkiessa jotain paperia, ilmeisesti osallistujalistaa. Simssiliini oli niin keskittynyt paperiinsa, ettei miltein huomannut Amberia ja Yuita. “Simssiliini?” Yui kysyi varoen. Simssiliini kiinnitti huomionsa pois paperista Yuihin ja Amberiin: “Ai hei! Anteeksi. Odottakaa lavalla muita.” Kissojen hypätessä lavalle, simssiliini sanoi: “Ja sinähän olet Amber! Tervetuloa näytelmäkerhoon!” Amber kiitti ja meni Yuin viereen istumaan. Paikalla olivat jo Miiru, Aamu, Unski ja Gravi adoptiosta, sekä Cassien Cinna. Alle 10 minuutin päästä kaikki kerholaiset olivat jo paikalla ja oli mahdollista aloittaa.

Vastaus:

Hienoa kuulla että Amber selviytyi läpi talven Mouruposkessa! .-D Mukavaa että sekä Yui että Amber ovat kiinnostuneet näyttelemisestä. Mahtia ettei Yui anna ujouden estää näyttelemistä vaan päinvastoin rohkenee lavalla ääneen. .-) Jäänkin sitten odottelemaan mitä tähän kerhokertaan sisältyy. Saat tästä ekasta osasta 5 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Xena

27.03.2017 14:21
//jatkoa synttärinaan! Tässä on siis vaan kakkososa koska kone ei suostunut liittämään osaa 1 tähän.//

Lähdimme kävelemään Mouruposkelle päin - tai no minä olin Xenan sylissä ja Tintti käveli vierellä - ja Xena puuskutti vieläkin juoksusta. Kuljimme vähin äänin mutta ripeästi ja pian hoitola näkyikin jo. Mennimme lähes juoksujalkaa huoneeseen. Xena riisui takkinsa ja yhtäkkiä rikkoi jännittyneen ja paksun ilmatilan.
-Nonniin, herkutellaampa nyt kakulla, hän iloitsi ja otti kaksi kakunpalaa kaapista.
-No..., aloitin. -En haluaisi olla ilonpilaaja mutta pitäisi päästä pissalle, sanoin niin hiljaa että vain Xena kuuli.
Tintti oli alkanut jo mutustaa omaa kakunpalaansa kun Xena otti minun sinisen hiekkalaatikkoni esille. Hän vilkaisi Tinttiä, joka ei ottanut huomioon mitään muuta kuin pienen kermanökäreen lautasellaan. Tein nopeasti tarpeeni ja kuin mitään ei olisi tapahtunut henkäisin syvään ja aloin itsekin syödä omaa herkkupalaani. Xena oli kyllä valinnut kakun oikein, se nimittäin maistui aivan herkulliselta! Samalla kun söimme, tyttö kertoi aamustaan kotona. Hänellä taisi olla ollut superhauskaa! Sitten Tintti kääntyi minua kohti ja kuiskasi:
-Kyllä mä näin kun sä pissasit. Punastuin kuin paloauto mutta Tintti jatkoi vielä. -Ei se mitään. Noin käy kaikille joskus.
Katsoin maahan ja koitin peittää pienen hymynkareen kasvoillani.
Sitten menin katsomaan mitä Xena teki. Hän taputteli minun muhkeaa tyynyäni ja asetteli sen viereen maahan Tintin pedin vierelle kun se oli valmis, hyppäsin suoraan tyynyn päälle. Aloin olla jo toosi väsynyt! Tinttikin tassutteli unikorilleen haukotellen makeasti ja kärpertyen sitten sen lämpöön. Pieni kateuden pisto tuntui sisälläni kun Tintillä oli isompi ja hienompi peti kuin minulla mutta unohdin sen ajatuksen nukuhtaessani syvään uneen.
Yöllä näin unta Xenan synttäreistä.
___________________________________
Tarpeet:

Tin tille

+nälkätarve (yhteisistä voi poistaa kaksi kakunpalaa)
+liikkumistarve
+unitarve

Lumille
+nälkätarve

+unitarve
+hygieniatarve
+liikkumistarve

Vastaus:

Saitkin paljon synttärionnitteluja kun juhlitte ensin kotiporukalla ja kissatkin muistivat sinua, vieläpä hauskan onnittelulaulun kanssa. .---D Ulkoilu olikin hyvä idea kun kissat olivat niin villillä tuulella. Traktoridraaman jälkeen päästiin onneksi herkuttelemaan kakulla. .-) Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Xena

19.03.2017 17:11
//Nyt tulisi synttäritarinaa! En nyt tehnyt tähän väliin tarinaa siitä kun olen ollut yön Mouruposkessa kun ei oikein tähän väliin sopinut. Aloitetaan Xenan näkökulmalla .-)//

-Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Xena! Paljon onnea vaan!
Hieroin nukkumisen jälkeen
rähmäisiä silmiäni katsoin äitiä, isää ja veljeäni Mikaelia sängyn ympärillä. Äidillä oli käsissään tarjotin, jolla oli mangosmoothie - lempimakuni - pala mansikkakakkua, juusto-kinkku-kurkku-voileipä paahdettuna ja appelsiinin makuinen purukumi. Olinko saanut kokeesta kympin? Vai olinko tehnyt yhtenä päivänä koko viikon edestä kotitöitä? Olin juuri aloittamassa "Miksi tämä juhlallisuus...?" kun tajusin että oli 27.3, syntymäpäiväni! Näytin varmaan sen muutaman minuutin aika hassulta kun vain katselin perhettäni ja aprikoin, miksi kaikki olivat tulleet herättämään minut juhla-aterian kera.
-Kiitos paljon! Sanoin ja halasin kaikkia sängystä käsin. Sitten otin tarjottimen vastaan ja aloin syödä herkullista aamupalaani.huomasin myös vähän munakokkelia ja pekonia lautasen reunalla, ja söin ne ja leivän melkein hotkien, ja hörppäsin smoothieta pillillä aina väliin. Kun olin syönyt kakkuviipaleenkin, ja jäin sulattelemaan hetkeksi täyttävää ateriaa makuullani, Mikael kurkkasi huoneeni ovesta sisään ja sanoi:
-Piilotimme lahjan taloon, kun nukuit. Tässä vihje, Mikael luki äidin käsialalla kirjoitettua lappua. -Lahjan löydät sieltä missä tahrat ompi rievuissa.
Tahroja rievuissa? Liian helppo! Se on pesukoneessa! Juoksin alas ja menin kodinhoitohuoneeseen ja avasin pesukoneen luukun. Siellä oli niin iso paketti kun vain nyt pesukoneeseen mahtuu. Otin sen ulos ja revin keltaiset kukkapaperit lahjan ympäriltä. Sieltä paljastui Dumlepatukka, "Kaikki kissanhoidosta!" Kirja, Karkkikatu-pussi jossa oli lempikarkkejani ja roikkuvia emojikorvakoruja. Olin tosi innoissani kaikesta siitä! Menin äidin ja isän luo keittiöön ja halasin molempia.
-Kai voin käydä tänään katsomassa kissojani? Kysyin toiveikkaana.
-No..., isä aloitti jyrkän kuuloisena ja aloin jo epäillä pääsisinkö sittenkään kuten olin jo suunnitellut. Isän ilme kuitenkin heltyi.
-Vitsi vitsi! Tietenkin, mutta älä ole koko päivää!
Olin kiitollinen ja juoksin ylös pukemaan. Laitoin uuden mustan villapaitani päälleni, harmaat college-housut ja harmaat ananas-pikkusukat. Sitten juoksin vielä sähköhammasharjapesulle, ja vielä kasvopesullekin. Olin herännyt hiihtoloman takia kello 9.00 (tai paremminkin herätetty juuri hyvään aikaan) joten ehtisin 10.00 lähtevään bussiin. Puin liilan toppatakin jossa oli karvareunus, talvikengät ja pipon jossa oli heijastinperhonen. Sitten menin pihalle ja kiirehdin pysäkille. Bussi oli juuri lähdössä kun ehdin bussikopin luo. Hätäännyin ja juoksin bussin perässä huitoen käsilläni. Juuri kun olin luovuttamassa ja lähtemässä kotiin päin pyytämään vanhemmilta kyytiä, kun bussi pysähtyi ja
ovi avautui. Kiitin kuskia, harmaahapsista noin 55-vuotiasta vanhaa miestä, tuttua bussikuskia ja menin "vakiopaikalleni". Kaivoin Dumlepatukan esiin ja aloin syödä sitä samalla kauniita maisemia katsellen.

Pian olin oven numero 23 kohdalla ja avasin sen. Siinä samassa lähes samanlainen iloinen yllätys odotti minua oven takana kuin herätessäni.
-Paljon onnea vaan, kakku lentää naamaan! Sä apinalta näytät ja vuosia täytät!
Nauroimme kaikki kolme sen jälkeen minuutteja aivan hervottomasti.
- Tuo oli paras ikinä kuulemani syntymäpäivälaulu! Hihitin. -No, mitä teidän tekisi mieli tehdä?
Mietimme hetken ja sitten Tintti keksi mitä tekisimme.
-Mennään tutkimaan hoitajien oleskeluhuonetta, me ei olla käyty siellä ennen!
Se oli hyvä idea, joten lähdimme etsiskelemään tätä huonetta. Se löytyikin helposti, eteisen vieressä oli ovi-aukko ja menimme siitä sisään. Huone oli viihtyisä ja aika pinkki. Pinkki iso sänky, pinkki lattia ja pinkki kukkakuvioinen tapetti seinillä. Huoneessa oli kaksi isoa ikkunaa joista näki pihalle Mouruposken sisäpihalle. Siellä oli muhkeita tyynyjä ja joitakin leluja. Katselimme paikkoja innoissamme ja kissat menivät pomppimaan sängylle. Huomasin sen vasta vähän liian myöhään sillä yksi jousi oli jo katketa!
-Lopettakaa tai rikotte koko sängyn! Yritin sanoa mutta vasta kun otin kissat ehdoin tahdoin he huomasivat minut ja tulivat pois.
-Onneksi sänkyyn ei tullut kolhuja, Lumi sanoi syyllisenä.
Tintti nyökytti vieressä.
- Jos olette noin vilkkaalla päällä, mennäänkin heti pihalle ihan kunnon happihyppelylle, päätin.
Kävin kiskomassa takin niskaan ja kengät jalkaan ja sitten menimme pihalle. Kissoilla ei ollut mitään pientä ulkolenkkiä vastaan. Niinpä hölkkäsimme pihalla reippaaseen tahtiin. Hetken päästä kissat alkoivat kuitenkin läähättää kovasti, joten päätimme jatkaa kävelyä. Olimme jo kävelleet uimahallin ohi, kun yhtäkkiä kaukaa alkoi kuulua rytinää. Voi ei! Se oli traktori ja Lumihan pelkää yli kaiken niitä! Kun se oli meidän kohdalla, kissa sekosi täysin ja lähti juoksemaan täysillä sitä pakoon.
-Mikäs hänelle tuli? Tintti ihmetteli ja selitin hänelle sen syyn.
Sitten lähdimme kissan perään.

//Lumin näkökulma//

En ollut ikinä ennen juossut niin kovaa! Traktori oli tullut ohitsemme, ja vaistoni saattoi minut kovaan vauhtiin. Rytinä oli loppunut, eli ajoneuvo oli kauempana. Hiljensin vasta Kivisen kuratien alussa. Tajusin että muut eivät olleetkaan seuranneet perässäni, ja olin ensimmäistä kertaa pihalla yksin. Onneksi oli vielä vähän lunta, niin voisin yrittää palata jälkiäni takaisinpäin. Valitettavasti pääsin etenemään sillä taktiikalla vain sata metriä. Sitten olin jo ihan toimeton. Istahdin maahan ja katselin ohi meneviä autoja. Tuntui että istuisin siinä ikuisuuden. Mutta yhtäkkiä tutut äänet kuuluivat lähestyvän minua ja näin Xenan Tintti kannoillaan!
-Hyvä luoja... puuh.. , Xena puuskutti ja nosti minut syleilyynsä. -Älä tee noin enää ikinä! Olin kuolla pelosta.
-Anteeksi! Sanoin itku kurkussa samalla helpottuneena ja vielä tapahtuneesta hämilläni.
Olin huomata Tintin silmäkulmassa pienen helpotuksen kyyneleen mutta pyyhkäisin tuon ajatuksen päästäni. Äh, tuuli puhalsi vain aika kovaa ja kuivatti silmiä joka tuon aiheutti.

//Jatkoa tulossa, joudun nyt lähettään tän alkuosan viikkoa ennen mun oikeita synttäreitä koska kännykkä vaihtui ja tää tarinan puolikas jäi tähän vanhaan kännykkään. Jatkoo siis maanantaina 27pv ja liitän tän osan siihen,-)//

Nimi: Tiksu

19.03.2017 15:23
HAVAIJI | MATKATARINA

SUTUN POV:
Viiksikarvani värisivät hennossa trooppisessa tuulessa. Lämmin liuskekivi mustan kylkeni alla ei tuntunut kovalta, vaan loistavalta lepopaikalta. Olin maannut siinä paikoillani silmät ummessa jo varmaan tunnin. Olin tuntenut, kuinka aurinko hiipi korkeammalle sinisellä, pilvettömällä taivaalla ja kuinka sen säteet kutittelivat turkkiani palmunlehvien lomasta.
Oli lämmintä. Kerrankin.
Sirkkojen siritys vahapintaisten, heinämäisten kasvien lomassa muistutti minua Suomen kesästä. Mutta me olimme jossain paljon kauempana. ´´Havaiji, englanniksi Hawaii, on Yhdysvaltojen osavaltio pohjoisella Tyynellämerellä, johon kuuluu lähes kaikki Havaijin saaret´´.
Välimatka ja aikaero kotiin saivat pääni pyörälle.

Plumps. Plip. Plop. Avasin hitaasti kirkkaaseen päivänvaloon tottumattomat meripihkanväriset silmäni ja tuijotin eteenpäin siristellen. Pieni jalavanvärinen silta kaartui yli lammen, jonka vieressä vedin nokosiani. Kultakalat liplattelivat lammen vedessä, jonka pinnassa läikehti auringonvalo. Kaloilla ei tuntunut olevan huolen häivää. Ne vain elelivät omaa elämäänsä majapaikkamme puutarhan lammessa, tietämättä mitään ympäröivästä maailmasta. Hibiskuksissa pörräävät ötökätkin näkivät enemmän elämää. Typerät kalat.
Nousin ylös maasta, nuolaisin pari kertaa turkkiani, viitsimättä peseytyä sen huolellisemmin ja astuin reunan yli.
Kultakalat viilettivät pakoon ennen läiskähdystä. Vesi oli ihanan lämmintä. Kyyristyin kömpelösti ja lähdin liu'uttamaan tassujani kivistä altaanpohjaa pitkin.
"Mitä ihmettä sinä teet?" kuului maukaisu takaani. Säikähdin korviani myöten ja roiskautin vettä ympäriinsä kääntyessäni. Nugetti oli näköjään noussut ylös, viimeinkin.
"Säikäytit minut, senkin.. möhkö", sylkäisin suustani ja virnuilin tuliturkkiselle kollille.
"Anteeksi. Ajattelin vain tulla katsomaan, minne katosit, mutta näköjään oletkin jo saanut uusia ystäviä", hän vastasi leikkisästi silmiään pyöräyttäen. Katsoin nolona sydänhalvauksen partaalla olevia kultakaloja, jotka olivat vetäytyneet mahdollisimman kauas uiskentelemaan.
"Haluatko nähdä jotain jännittävää?" suurikokoinen kämppikseni kysyi ja heilautti raidallista häntäänsä bungalowtamme kohti. Nyökäytin päätäni ja poistuin vesielementistä häiriköimästä kaloja. Tassuni jättivät lämpimälle kivelle märkiä jälkiä, jotka haihtuivat olemattomiin lämmössä nopeasti.

Nugetti suuntasi asumuksemme taakse, pienempää puutarhaa kohti. Siellä oli puinen riippukeinu, jota ympäröi saaren eksoottinen kasvillisuus. Nugetti tassutteli selvän määrätietoisesti tietyn kasvin luo ja istahti alas. Tulin varovasti perässä ja kääntelin päätäni.
"Mikä se on?" kysyin katsellessani vahvojen, suippojen lehtien keskellä möllöttävää kellanruskeaa piikikästä möhkälettä. Nugetti loi melkein järkyttyneen silmäyksen minuun.
"Etkö tiedä? Se on ananas", hän tokaisi ja nyökäytti päätään piikikästä möhkälettä kohti. Kallistin päätäni kysyvästi.
"Sitä voi syödä. Se on hyvää ja terveellistä."
"Mutta... sehän on piikikäs", nau'uin. Nugetti tyrskähti.
"Syötkö sinä appelsiinistakaan kuoria?"
"En kai, mutta tuo näyttää aika ilkeältä. Eikä sitä taida saada Mouruposkessa."
Nugetti hypähti penkille ja taputti hännänpäällään viereistä paikkaansa. ´´Ei mitään isä-poika -tyyppistä keskustelua´´, rukoilin hypähtäessäni tiikkipenkille. Nugetti tuntui pitävän minua joskus vielä pennumpana, kuin mitä oikeasti olinkaan. Hänen poikansa Rico oli tosin minua vanhempi, joten kaipa sen ymmärsi.
"Lupaan viedä sinut ananasjäätelölle kotona. Tai miksei täälläkin", hän murahti huvittuneesti. Naurahdin kollin hyväntahtoisuudelle. Ananas mahtoi olla hänestä hyvää!
Ylhäällä majapaikkamme katolla visersi värikäs lintu, katsellen kohti valkoisena hohkavaa aurinkoa. Sen pesä saattoi olla jossain lähellä, runsaan monivärisen kasvuston keskellä, viileässä varjossa.
"Olisinpa nyt lintu. Läkähdyn kuumuuteen", naukaisin liikahtaessani penkillä levottomasti, etsien viileää kohtaa, johon turkki ei liimautuisi heti kiinni. Nugetti oli vastaamassa, mutta jutustelumme keskeytti hiekan rahina ja puuskutus.
"Täällähän te kaksi olette! Hylkäsitte minut, mokomat", Tiksu läähätti tullessaan pieneen puutarhaan. Nugetti heilautti päätään vähättelevästi ja sanoi:
"Tarvitsit selvästi unta."
"Tuletteko nyt kumminkin aamiaiselle? Saimme korissa kaikkea hyvää tervetuliaislahjaksi", hoitajamme ehdotti nykien hiuksiaan sekaiselle poninhännälle. Vatsani kurisi erittäin ilahtuneeksi, myöntäväksi vastaukseksi.

Kotoisassa asumuksessa oli pieni keittiö, makuuhuone, isokokoinen kylpyhuone sekä olohuoneen ja ruokailutilan yhdistelmä, jossa oli suuret ikkunat ulos rantamaisemaa kohti. Pyöreäkulmaiselle ruokapöydälle oli laitettu valkoinen puukori, joka näytti pursuavan erilaista ruokatavaraa. Kiitin hiljaa tehokkaasta ilmastoinnista, joka teki huoneesta raikkaan viileän. Voisin mieluusti viettää koko loman täällä, mutta aivoni nalkuttivat, että näin kaukana kotoa olisi paras katsoa ympärilleenkin. Olin vain viime aikoina tuntenut itseni väsyneeksi ja masentuneeksi.
Kirmasin huoneen poikki ruokapöydän korkealle tuolille, joka oli selvästi kissoja varten. Nugetti ponkaisi vahvoilla takajaloillaan viereiselle tuolille katsomaan silmät kiiltäen ruoka-aineita. Ei ollut mikään salaisuus, että hän oli hulluna ruoanlaittoon ja syömiseen noin ylipäätään. Hän ei kuitenkaan ollut mikään punkero, vaan tulenoranssivalkoinen turkki kaartui nätisti hoikkien ja lihaksikkaiden muotojen ympärille. Lähdin tutkimaan itsekin koria, joka näytti pääasiassa koostuvan eksoottisista hedelmistä ja maitotuotteista. Nugetti veti esiin kolme kilisevää pulloa ja silmäili etikettejä. Tiksukin tuli viimein pöydän ääreen, tuoden mukanaan lautaset ja lasit.
"Tuhka, haluatko sitruuna-, omena- vai sekahedelmälimun?" Nugetti kysyi laittaen tassuissaan olevat pullot takaisin pöydälle.
"Öö, vaikka sekahedelmä", vastasin napaten värikkääseen etikettiin käärityn pullon itselleni. Nugetti liu'utti sitruunalimun Tiksulle ja kaatoi itselleen sihisevää omenalimua lasiin.
Työnsin tassuni valkoisen korin uumeniin ja nappasin kellanoranssin hedelmän. En tiennyt siitäkään, mikä se mahtoi olla.
"Se on mango, niitä kasvaa täällä kuulemma kaikkialla", Tiksu valaisi huomatessaan ihmettelevän katseeni. Laitoin hedelmän lautaselleni ja otin vielä banaanin. Oli outoa, että täällä nämä hedelmät tulivat ihan lähiseudulta. Mouruposken pihalla oli omenapuu, mutta kaikki muu tuli jostain kaukaa.
Nugetti oli latonut ennätysajassa lautaselleen ison kasan kaikkea ja pisteli jo poskeensa vaaleanpunaista rahkaa.
"Hyvää ruokahalua ja kilistetään nyt vaikka lomalle!" Tiksu huudahti ja kohotti limupullonsa ilmaan. Matkimme Nugetin kanssa elettä ja kolautimme kaikki limupullomme yhteen.
"Lomalle", Nugetti mumisi suu täynnä rahkaansa.
Aloin kynsiä mangoani auki vahvoilla kynsilläni ja pian tavoitin kirkkaankeltaisen hedelmän sisustan. Iskin hampaani pehmeään, mehukkaaseen hedelmään. Se maistui makealta, melkein imelältä.
"Tänään menemme uimaan, veneilemään ja ehkä ihan vain kävelemään", Tikkarisuu ilmoitti kuoriessaan banaania.
"Ajatelkaa niitä ressukoita Mouruposkessa, siellä on varmaan kauheat lumikinokset", Nugetti naurahti katsellessaan samalla ulos isoista ikkunoista lämpimälle rantahiekalle ja upealle, siniselle merelle. Maisemat eivät todellakaan saaneet kaipaamaan kotiin. Pako lumimyrskystä ja jäästä oli enemmän kuin toivottu.
"Noh noh, sinun pentusi ja vaimokkeesi ovat siellä kauheissa lumikinoksissa", Tiksu huomautti kollille terävästi. Nugetti nielaisi kuuluvasti.
"En minä sitä päättänyt, että heillä ei ole hoitajaa. Eräskin Tiksu lemppasi Ricon..."
"No voi että, Rico on vain yksi pennuista! Diz on ollut poissa aika pitkään, tuskin Roi ja Ruu edes osaavat enää kaivata häntä!"
"Ai niinkö luulet? Ilmeisesti en sitten ole lohduttanut vinkuvia pentujani, jotka..--"
"Hei, älkää nyt. Eikös olla sovittu, että menneistä ei puhuta?" sanoin keskeyttäen kytevän riidan. Tiksu ja Nugetti mulkoilivat toisiaan alta kulmain. Nugetti riiteli todella harvoin, joten Tiksun lähtö oli varmasti satuttanut häntä ja Ricoa pahemman kerran. Se ei kuitenkaan ollut Tiksun vika.
"Sovitaanko, että ollaan vielä kavereita", Tiksu mumisi ojentaen kättään pöydän yli Nugettia kohti. Oranssi kolli painoi tassunsa hetkeksi hoitajan kättä vasten ja nyökäytti isoa päätään.
Tunsin silti oloni hermostuneeksi. Oli väistämätön tosiasia, että Tiksu oli ennen töpeksinyt. En halunnut, että se rikkoisi perhettäni!

Sileä, valkoinen hiekka rahisi polkuanturoitani vasten. Aaltojen litinä ja lokkien kirkaisut taivaalla tekivät äänimaailmasta ihanan rentouttavan. Tiksu pysähtyi jälleen kerran karistamaan hiekkaa valkoisista sandaaleistaan.
"Alan katua, etten ole epämuodikas ja pidä sukkia sandaaleissa. Hiekkaa menee kaikkialle!" tuo puuskahti ravistaessaan muoviläpyskää. Nugetti naurahti ja kohotti kissoille tarkoitettuja aurinkolasejaan silmiltään. Olin itse kieltäytynyt vetämästä moisia pieneen päähäni. Rakastin auringon kirkkautta, joka heijastui turkooseista aalloista ja kuultavasta hiekasta.
"Kukakohan tuo on?" kysyin yhtäkkiä tarkentaen katseeni eteemme. Keltaraidallinen kissa kirmasi meitä kohti lyhyt häntä pystyssä. Hän oli selkeästi noin Nugetin ikäinen, tai ehkä hieman vanhempi.
"Aloha! Ola! Te olette Mouruposkesta, ettekö?" naaras kysyi kovalla äänellään. Minulla meni hetkeksi pasmat sekaisin, kun tuo oli tunnistanut meidät Mourulaisiksi. Naaraan turkki oli omituisen tummankeltainen ja nenänpää oli kuin ruskettunut.
"Juu'u", Nugetti napautti lyhyesti ja katseli epäluuloisena tuntematonta tulijaa. Tiksu näytti olevan yhtä ihmeissään.
"Aa-ha, anteeksi, unohdin esittäytyä! Olen Merzi, olin teillä vaihtarina monen monta vuotta sitten", naaras maukaisi oudolla aksentillaan. TIksun suu avautui hämmästyksestä ja sitten hän sanoi:
"Mutta eihän kukaan ollut Havaijilta! Muistan kyllä hämärästi nimesi kaikista vaihtaritapahtumista, mutta..."
"En ole Havaijilta kotoisin, katsos. Olen hieman kauempaa, viva la Mexico! Lähdin kotoa Havaijille seikkailunhaluisena vanhana leidinä", Merzi vastasi silmät kiiltäen kotimaansa mainitessaan. Katsoin kummissani Nugettiin, joka kohautti lapojaan äänettömäksi vastaukseksi. Hänkään ei tuntunut tietävän, mistä oli kyse. Tuntematon naaraskissa, joka näytti tuntevan Mouruposken kuin omat taskunsa, tuli meitä vastaan Mauin saarella satunnaisella rantatiellä.
"Sinut minä muistankin, Tiksu. Mitä Amizille kuuluu, ja Myylle? Siitä on jo niin kauan..." keltaturkki huokaili teatraalisesti ja pyöritteli päätään. Tiksun katse kylmeni.
"Myy kuoli vuosia sitten. En ole kuullut Amizista mitään pitkään aikaan."
"Voi, olen niin pahoillani. Lo siento, mi amor", Merzi sanoi ja näytti katuvan rempseää olemustaan. Rannalle laskeutui hetkeksi kiusallinen hiljaisuus.
"Mitä sinä teet täällä?" Nugetti kysyi Merziltä ja ojensi hieman tassuaan, sanoen samalla nimensä.
"Minä olen toiminut jo muutaman kuukauden ajan täällä eräässä kahvilassa kahvilakissana! Minun oli pakko lähteä kotoa, sillä asuin aivan Yhdysvaltain rajalla, ja tiedättehän", vanhahko naaras vastasi sipaisten Nugetin valkeapäistä tassua. Hän näytti hännänheilautuksella palmun varjossa olevaa penkkiä, jonne lähdimme suuntaamaan.
"Mahtaa olla rankkaa. Toisaalta tämä paikka on kyllä aika paratiisimainen", Tiksu totesi ja istahti varjossa nököttävälle penkille. Merzi naurahti ja nyökytteli päätään kiivaasti.
"Olen saanut uusia ihmisiä ja kissatovereita ympärilleni, enkä voisi olla onnellisempi. Koti on aina koti, mutta viihdyn täällä paremmin kuin hyvin."
Katseeni harhaili turkoosille ulapalle, jossa siinsi veneitä. Merzin oli varmaan ollut vaikea jättää kotinsa, vaikka asiat eivät olleetkaan siellä hyvin. Kuvittelin itseni jättämässä Mouruposken taakse. Kaiken, minkä ympärillä olin aina kasvanut. Ajatus tuntui pelottavalta. En voisi jättää kotiani ja ystäviäni, vaikka kieltämättä seikkailu paratiisisaarella olisi varmasti hauska!

Nugetin POV:
Tulenoranssi turkkini hulmusi merituulessa. Aallot kuohuivat valkoista venettämme vasten yhä uudelleen. Saarten kuumuus haihtui veneen kiitäessä aalloilla kauemmas rannasta, moottori jylläten tasaisesti. Makasin valkoisella nahkapäällysteisellä penkillä kannella. Tuhka oli käpertynyt viereeni ja katseli maisemia hymyillen, musta turkki rusehtavana auringossa kiiltäen. Tiksu seisoskeli pelastusliivit päällä veneen nokassa ja piteli kaksin käsin kiinni kaiteista ja nauroi veden pärskyessä päälleen.
"Mm, mukavaa tällainen lomailu", nau'uin siemaisten kaavittuun kookospähkinään tehtyä drinkkiäni. Saarten vihreät vuoret ja valkeat rannat jäivät taaksemme, ennen kuin veneemme kuljettaja hidasti. Hän kiipesi ulos ohjaamosta, beigeä lipallista lakkiaan kohentaen. Hän mongersi jotain englanniksi, johon Tiksu vastasi.
"Noh, kisut, kuunnelkaas. Hän kysyi, josko haluaisimme mennä sukeltamaan", hoitajamme tulkkasi. Pieni pulahdus trooppiseen veteen tekisi kyllä terää. Tuhkan pää ponnahti ylös.
"Joo! Tai siis, en osaa uida kovin hyvin, mutta..--"
"Ei se mitään. Pidämme kaikki kiinni köydestä pinnan alla", Tiksu tyynnytteli ja riisui sandaalinsa jaloistaan.
"Mennään. En ole ennen sukeltanut kuin Mouruposken lammessa kesäiltapäivisin", mourusin hilpeästi.
Veneen kuljettajan auttaessa meille happisäiliöt ja sukellusmaskit päälle, aloin tuntea pientä jännitystä mahanpohjassa.Tiksu oli pukenut itsensä kokomustaan märkäpukuun ja steppaili jännittyneenä ympäriinsä.
"Under the sea we shall. Ready?" kapteeni varmisti, hänkin pukeutuneena kummalliseen kokopukuun.
"Yes!" huudahdimme kaikki yhteen ääneen sukellusvermeidemme takaa. Kapteeni antoi minun ja Tuhkan tassuihin valkean, paksun köyden. Puristin valkeat, pehmeät tassuni tiukasti köyden ympärille, kun kapteeni talutti meitä valkean veneen reunalle, jossa oli kromatun metalliset tikkaat. Tuhkan karvat olivat jännityksestä pörrössä. Vaikka hän selkeästi olikin innoissaan, oli pulahdus tuntemattomien vesien alle pelottava ajatus hänenkin mielestään. Kapteeni asteli märkäpuku ja neonkeltaiset räpylät päällään reunalle, katsoi Tiksua sekunnin ajan ja hyppäsi alas. Köydessä tuntui hänen painonsa nykäisy, ja meinasimme lennähtää suoraa päätä hänen peräänsä. Sydämeni hakkasi rinnassani, kun kapteenin pää kohosi pintaan ja hän pyysi meitä tulemaan veteen.
"Kyllä me pystytään tähän, eikös?" mau'uin yrittäen kuulostaa rennolta. Tuhka nyökäytti sukelluskamojen peittämää päätään, kääntämättä katsettaan pois kapteenista. Menimme yhdessä veneen reunalle. Lämmin tuuli tuiversi naamaani.
Tuhka aloitti hiljaisen laskemisen: "Kolme, kaksi, yksi..."
Tönäisin itseni alas reunalta ja solahdin lämpimään veteen. Tunsin veden kohinan korvissani, kun painuin pinnan alle. Tuhkan siro keho pulahti viereeni. Toinen tassuni hapuili hänen tassuaan köydellä varmistaakseni, että hän oli turvallisesti kiinni. Kuplat pulpahtelivat näkökentässäni snorkkelistani. Tavoitin pienen tassun ja tunsin melkein isämäistä helpotusta siitä, että nuori kolli oli turvassa.
Tiksukin tuli räpylät edellä veteen ja nykäisi köydestä kerran ilmoittaakseen, että voisimme lähteä liikkeelle.

Meren alla oli kauniimpaa kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Kapteeni ei sukelluttanut meitä kovin syvälle, mutta silti vesi oli täynnään trooppisia kaloja ja kasveja, jotka rönsyilivät värikkäinä ympäriinsä. Valkoisen köyden varrella liikkuva laumamme lipui eteenpäin lämpimässä vedessä. Kapteeni käänsi katseensa meihin päin ja osoitti alaviistoon. Sinertävän kiven päällä oli kullanrusehtava meritähti.
Liikutin hitaasti tassuni näyttämään rauhanmerkkiä. Kapteeni näytti minulle vastaukseksi peukkua ja sukelsi sitten meitä hieman sivuun meritähden luota. Hykersin sukellusmaskin takana innoissani. En ollut koskaan nähnyt näin upeita ja outoja kaloja, en edes lukuisissa trooppisen ilmaston keittokirjoissani. Erään lilankirjavan kalan päässä oli kaksi tuntosarvia muistuttavaa piikkiä. Sen outo, ulkoneva silmä katseli meitä herkeämättä, kun se sinkoili ympärillämme. Uskallakin puraista minua korvasta, niin olet kohta sushina lautasellani, muodostin katseellani. Kala pötki lopullisesti pakoon, kuin ymmärtäen äänettömän varoitukseni. Yhtäkkiä Tuhka sätkähti rajusti ja melkein päästi irti köydestä paniikissaan. Hätäisesti hän nyki monta kertaa köydestä. Sille oltiin annettu erittäin selvä merkitys: pinnalle, nyt heti.
Tunsin Tiksun käden kiertyvän ympärilleni, kun hän lähti potkimaan itseään pintaan. Kapteeni oli helpotuksekseni auttamassa Tuhkaa ylös. Hämärä vedenalainen maailma vaihtui kirkkaaseen ulkoilmaan pinnalla. Kapteeni otti snorkkelinsa pois suustaan.
"What's the problem?"
Tuhka vapisi ja repi omaa snorkkeliaan kuonoltaan. Hänen silmänsä näyttivät hätäisiltä, kun hän yritti miettiä miten vastata.
"A... tyyyyydyn, tyyydyn, tyydyntyydyntyydyn--"
"Shark? Siis hai?" Tiksu pärskähti tunnistaessaan Jawsin tunnarin. Tuhka nyökäytti päätään rajusti.
"Missä muka?" sanoin epäuskoisena ja tähyilin maskin läpi merelle. En nähnyt kuin meren yllä kaartelevia lokkeja. Tuhka nosti maskinsa pois silmiltään ja osoitti tassullaan hieman kauemmas veden alle. Kapteeni vaikutti yhtä epäuskoiselta kuin minäkin auttaessaan Tuhkan Tiksun käsivarsille viereeni. Tunsin pennusta hohkaavan pelkotuoksun. Puskin kuonollani hänen korvaansa rauhoittavasti, kun kapteenimme sukelsi laineisiin.
"Ei siellä haita varmaan ole", Tiksukin yritti tyynnytellä ja haroi sormillaan mustaturkkisen kollin rintaa.
"Olipas! Minä näin, ihan omin silmin näin!" tuo maukui vastaan ja sävähti taas.
Kului hetki, ennen kuin kapteenimme palasi pintaan. Hän vaikutti huvittuneelta ottaessaan snorkkelinsa taas suultaan puhuakseen.
"Not a shark. Come and see. It's safe", hän sanoi. Laitoimme kaikki sukellusvarusteet takaisin päällemme ja epävarmoina palasimme pinnan alle. Kesti hetken taas tottua vedenalaiseen pimeyteen, joka syveni syvenemistään alaspäin. Kapteeni johdatti meitä köydellä Tuhkan osoittamaan paikkaan. Tunsin pennun tärisevän takanani vimmatusti.
Kapteeni osoitti hieman syvemmälle, jossa yllättäen näkyi hiekkaa. Pohja. Ja hiekan päällä lepäili jokin, joka näytti hailta, muttei aivan.
Delfiini! Sen kolmionmuotoinen selkäevä näytti erehdyttävästi hain selkäevältä. Harmaan veijarin ilme näytti nauravaiselta, kun se huomasi meidät. Se tahtoi vain lepäillä rauhassa, ei säikytellä viattomia kissanpentuja. Käänsin velmusti vihreiden silmieni katseen Tuhkaan. Epäilemättä nuoren kollin silmissä näkyi helpotuksen tulvahdus.

* * *
"No, miltä maistuu?" kysyin maiskutellen huuliani sileällä rantakalliolla istuskellen. Tiksu oli kellahtanut selälleen lämpimälle kivelle ja näytti nukkuvan. Minä olin pitänyt lupaukseni ja ostanut Tuhkalle ananasjäätelöä.
"Mm.. Vähän outo. Mutta hyvällä lailla", kolli maukaisi tyytyväisenä. Olimme selvinneet ehjin nahoin sukellusreissustamme, ja kapteeni oli käyttänyt meidät vielä jonkun ystävänsä luona näyttämässä paikallista kalastusta. Koitin pitää mahani kurinan kurissa, vaikka kalan tuoksu oli nenässäni vieläkin.
"Ja... maisk... näitäkö täällä kasvaa vain ympäriinsä?" kysyi Tuhka silmäillen vaaleankeltaista jäätelöä, joka näytti uhkaavasti loppuvan pian.
"Jep. Eikä maistu yhtään piikikkäältä", vitsailin ja lipaisin omaa pistaasijäätelöäni. Tuhka virnisti ja käänsi katseensa ulapalle.
"Tuolla oli kivaa. Olisi silti kiva mennä vielä uimaan, ilman mitään hengitysrojua."
"Haluatko mennä?"
Tuhka hotki yhdellä suullisella loput jäätelöstä kupistaan ja ponnahti seisomaan niin rajusti, että melkein liukastui kalliolla. Päästin kehräävän naurun ja huiskautin häntääni hyväntuulisesti.
"Tiksu, herätys", nau'uin sitten ja työnsin loppuosan jäätelöstäni tuon kuppiin. Tiksu avasi silmänsä raolleen ja haukotteli.
"Me mennään uimaan", Tuhka ilmoitti topakasti ja lähti sitten hyppimään kallioita alas kuumalle rantahiekalle, jonka aurinko paahtoi valkoiseksi. Hölmistynyt Tiksu jäi katsomaan. Heilautin päätäni heipaksi hoitajallemme ja lähdin seuraamaan pientä kollia. Kalliot ovat sileitä, ja niistä oli vaikea saada otetta. Sain kuitenkin tasapainoteltua itseni alas vedenrajaan, jossa Tuhka jo seisoi, tassut vedessä. Hän oli sulkenut meripihkanväriset silmänsä ja kehräsi.
"En tiennyt pitäväni uimisesta niin paljon", hän hymisi tyytyväisenä. Tassuttelin hänen viereensä veteen. Pohjan hiekka tuntui karhealta tassunpohjia vasten. Pienet kalat sinkoilivat rannassa ympäriinsä, ja kiljuvat ihmislapset yrittivät pyydystellä niitä. Amatöörit eivät taitaneet edes metsästyksen alkeita. Minulla oli sentään jo yksi taitopiste metsästyksessä, vaikka kieltämättä halusinkin enemmän. Jäykistin kehoni vedessä ja valmistauduin loikkaan.
"Katso mallia, Tuhka", sihahdin hiljaa, tavoittaen mustaturkin huomion. Jännitin takajalkojeni lihakset ja loikkasin eteenpäin. Kynteni tavoittivat pelkkää hiekkaa, kun läsähdin naama edellä suolaveteen. Pärskähdin turhautuneena. Tuhkan nauraessa vieressä ravistelin turkkini häpeissäni. Taitoni olivat pahasti ruosteessa.
"Hieno loikka, Nugetti", Tuhka hyrisi piruillen. Potkaisin takajalallani vettä hänen päälleen. Pentu rääkäisi säikähdystään.
"Mokomakin ilkimys", hän murisi hampaat irvessä. Työnsin kieleni ulos suustani ja heiluttelin päätäni. Pulahdin sitten kokonaan veteen ja kauhoin itseäni hieman kauemmas. Tuhka oli edelleen epävarma uintitaidostaan, mutta lähti perääni kostonhimoissaan. Tunsin lämpimät laineet vasten kylkiäni, kun polskuttelin eteenpäin. Huomasin lähistöllä matalamman veden kaisloissa ihmisten värikkään uimapatjan, joka oli jätetty vain ajelehtimaan. Suuntasin sitä kohti ja puuskuttaen ponnistin itseni sen päälle. Aurinko oli lämmitttänyt patjan värikkäät raidat lähes kuumiksi. Asetuin uuden laivani keulaan ja lähdin tassuillani melomaan patjaa kaislikosta Tuhkaa kohti, joka oli jäänyt hieman kauemmas kellumaan.
"Tuut tuut, pyydämme kaikkia matkustajia nousemaan laivaan", maukaisin saavuttaessani hänet. Nappasin Tuhkaa niskanahoista hampaillani ja kiskoin hänet kyytiin. Hän meni kyyryyn patjan keskelle.
"Haluan mennä katsomaan, mitä tuolla on", pentu vaati nyökäyttäen päätään syvempään veteen. Siristin silmiäni nähdäkseni paremmin. Totta tosiaan, siellä näkyi omituinen kohouma vedessä. Tuntui kuitenkin vaaralliselta idealta lähteä niin kauas rannasta. Mitä jos veneemme kaatuisi? Edes minä en jaksaisi uida niin pitkää matkaa. Tuhka kuitenkin oli jo aloittanut tassuillaan melomisen.
Huokaisten aloin meloa kohti kohoumaa, joka pian paljastui kasaksi kiviä.
"Mistäköhän nuo ovat tähän tulleet?" ihmettelin puuskuttaen. Tassuihin koski rankka melominen.
"Ei sillä ole väliä. Saisimmeko tämän patjan hilattua tuohon niin, että se ei lähtisi aaltojen mukaan?" Tuhka pohti ja silmäili kivikkoa. Hypähdin veneemme kyydistä lähimmälle kivelle, joka oli varsin laakea. Tartuin patjasta kiinni tassuillani ja kiskoin.
"Auta!" komensin, kun mustaturkkinen kolli jäi vain ihmeissään tapittamaan touhujani. Hän nyökäytti päätään ja teki siron loikan viereeni. Yhteistuumin saimme kuin saimmekin patjan kiskottua puoliksi kiven päälle, jolloin aallot eivät enää tarttuneet siihen mahdollisesti vieden sitä mukanaan. Heittäydyimme molemmat makoilemaan ilmalla täytetyn uimapatjan päälle aurinkoon. Oli niin lämmintä... Aaltojen loiske, lokkien kirkuna ja vaimea veneiden ääni tuuditti meidät molemmat pian uneen.

* * *
"Nugetti, herää!" Tuhka rääkäisi ja iski kynnet esillä minua poskeen. Loikkasin puoli metriä ilmaan silkasta säikähdyksestä. Sydämeni hypähti kurkkuun, kun laskeutuessani tassuni loiskahtivatkin veteen. Se oli viileämpää kuin ennen. Jäin avuttomasti roikkumaan etutassuillani patjaan, kun takaruumiini pulikoi vedessä. Keräsin voimani ja sain heittäydyttyä takaisin patjalle Tuhkan viereen. Jäin havainnoimaan ympäristöäni unisesti. Taivas paloi oranssimpana kuin turkkini. Aurinko oli laskemassa.
"Nukuimme liikaa! Tiksu on varmaan huolissaan", mustaturkki vieressäni inisi korvat luimussa. Laskin märän häntäni rauhoittavasti hänen selälleen.
"Sen kun mennään vain takaisin rantaan, irrotetaan patja ja...-"
Patja ei ollut enää kivikossa, jonne olimme sen hilanneet. Itse asiassa, minulla ei ollut mitään tietoa, missä ajelehdimme. Ainakaan emme lähtörannallamme.
"En minä tiedä minne meidän pitäisi mennä! Olemme varmaan hirveän kaukana!" Tuhka mourusi surkeasti. Ajatukseni laukkasivat ympäriinsä säikähdyksestä.
"Ööh, emme me varmaan kovin kaukana voi olla, eihän täällä ole kovin kovat aallot", sopersin. Koitin pysyä rauhallisena kämppikseni tähden. Olisi huono juttu, jos me molemmat menisimme paniikkiin. Kauempana siinsi sentään jokin ranta, jossa näkyi valoa. Emme siis jäisi yksin, olimmepa miten kaukana tahansa.
"Jaksatko auttaa minua melomaan tuonne? Voimme kysyä apua", ehdotin hengitellen rauhallisesti, jotta Tuhka voisi rauhoittaa itseään. Tuo nielaisi, mutta nyökäytti surkeasti päätään. Asetuimme eri puolille patjaa melomaan meitä kohti rantaa. Vesi oli viilentynyt päivänvalon mukana, mutta lämmintä se oli edelleen. Tuntui turvalliselta, että taivalla edelleen kirkuivat lokit ja palmut huojuivat ennallaan.
Saavutimme hetken päästä matalan veden, ja äänettömästä yhteisestä käskystä loikkasimme pois patjalta ja juoksimme täytta vauhtia kohti rannalla näkyviä ihmisiä. He istuivat ajopuusta tehdyillä tuoleilla nuotion ääressä ja katsoivat hämmentyneinä meitä.
"Help!" maukaisin kovaa. Ihmiset supisivat keskenään, mutta yksi heistä näytti ottavan minut tosissaan. Hän oli aikaisemman veneretkemme kapteeni, jolla oli kädessään olutpullo.
"Aloha! You lost?" hän tajusi heti. Minun oli tehtävä kaikkeni, jotta muistaisin sanoja englanniksi. Koulua käyneet kissat olivat opettaneet sitä minulle adoptiossa.
"Yes! What place is this?" henkäisin kauhuissani. Rantamaisema oli erilainen kuin majapaikkamme lähellä. Täällä rantaa reunustivat sankemmat puut ja pensaat.
"This is my friend's party. 'South-Joe's jungle beach' they call it."
Purin hampaitani yhteen, jotten olisi sännännyt ja läimäissyt kapteenia kynnet edellä naamaan. Tuhka seisoi kauhusta jäykkänä vieressäni, selkeästi ahdistuen havaijilaisen juhlaporukan tuijotuksesta. Nuotio rätisi ja loimusi kodikkaasti, ja kaikilla näytti olevan juotavaa.
"I don't know if Tiksu has a phone. We don't know where they are", sönkötin. Kapteeni katsoi kavereitaan ja sanoi jotain toisella kielellä. Tukeva mies nyökäytti päätään ja loi kädellään eleen, joka viittasi meitä istumaan.Töksäytin takamukseni rantahiekalle, samoin teki Tuhka, vetäen pörhistyneen häntänsä eteensä.
"I have their phone number from today. I can call them", kapteeni sanoi vetäen vanhanmallisen kännykkänsä esiin.
Oliivinruskean ihon omaava kaunis nainen tuli pahvilautanen kädessä minun ja Tuhkan luo. Lautasella oli hedelmiä ja keksejä.
"Eat with us. You will find them soon", hän sanoi mustanruskeiden hiustensa suojasta ja asetti lautasen eteemme. Nyökäytin päätäni kiitollisesti, kun nainen palasi paikalleen sen tukevan miehen viereen, joka ilmeisesti oli juhlien järjestäjä. Loin Tuhkaan merkitsevän katseen, jotta hän tajuaisi syödä. Pienikokoinen kolli näykkäsi lautaselta keksin, jonka päällä näytti olevan avokadoa. Kiedoin nuotion loimussa häntäni Tuhkan hännän ympäri rauhoittavasti. Olimme ehkä kaksin eksyksissä, mutta kapteeni soittaisi Tiksulle, ja löytäisimme hänet pian. Katsoin kauas viidakkomaiseen metsään, jonka auringonlasku värjäsi melkein tuliseksi.

TIKSUN POV:
"Have you seen these cats?" kysyin varmaan sadannetta kertaa - tai siltä se ainakin tuntui. Nainen katsoi kuvaa hetken, mutta pudisti päätään pahoittelevasti. Itku kurkussa tömähdin istumaan rantahiekalle, kun nainen lähti. Miksi olinkaan nukahtanut? Nugetti ja Tuhka eivät olleet vieläkään palanneet. Ei olisi pitänyt päästää heitä kaksin uimaan! Hehän olivat saattaneet vaikka hukkua.
En voinut istua maassa kuin hetken. Minun oli tehtävä jotain löytääkseni heidät. Jatkoin toivotonta kierrosta kännykässäni olevan kuvan kanssa, mutta se ei tuottanut mitään tulosta. Kukaan ei ollut nähnyt kissojani. Pieni toivonkipinä syttyi, kun erään saksalaisen lapsiperheen isä nyökkäsi.
"I saw zem earlier, but it was hours ago", hän sanoi. Kiitin häntä hiljaa, ja lähdin epätoivoisesti talsimaan kohti majapaikkaamme. Kuljin läpi kukkivan puutarhamme, mutta en jaksanut kiinnostua sen kauneudesta auringon laskiessa. Avasin puisen ovemme ja paiskasin sen perässäni kiinni. Kyyneleet silmissäni painelin suoraan sänkyämme kohti ja rojahdin sen päälle pala kurkussa.
Yritin muistuttaa itselleni, että he olivat fiksuja kissoja, mutta en saanut itseäni rauhoittumaan. Makasin sängylläni paikoillani varmaan viisi minuuttia. Yhtäkkiä havahduin kauheaan pärinään. Heitin pääni ylös ja katselin ympärilleni. Kännykkäni tärisi puista yöpöytää vasten. Ai niin - olin jättänyt sen taloon veneretken jälkeen... Kurotin käteni luuriani kohti ja katsoin soittajaa. Se oli omituinen numero, ei lainkaan tuttu. Sydämeni alkoi hakata. Inhosin puhelimeen vastaamista. Mutta entä jos se olikin Nugetti ja Tuhka?
Painoin vihreää luuria ja siirsin puhelimen arasti korvalleni.
"Hello, this is Tikkarisuu, right? It's me, Paco, your captain from earlier today", puhelimesta kuului miehen ääni.
"Hi, Paco. What's.. up?" sanoin väsyneesti puhelimeen. Oloni muuttui kertaheitolla paremmaksi, kun kapteenimme kertoi olevansa jollain rannalla, jonne kissani olivat päätyneet.
"God.. um, I'll be there. Uhh.." mutisin paniikissa kun etsin lompakkoani. Missä ihmeessä se oli? Voi helkutti, en voisi maksaa riksamatkaa, jos en löytäisi sitä. Lopulta nolosti löysin sen housujeni taskusta. Mutisin heipat hämmentyneelle Pacolle puhelimeen ja työnsin puhelimeni takaisin taskuuni. Säntäsin ulos ovesta kuin tuulispää.
"Taksi!" kiljuin rymistellen täyttä päätä puutarhan poikki ajotielle. Eräs riksakuski tööttäsi hätääntyneenä, kun meinasin juosta hänen ajokkinsa eteen. Selitin hätääntyneenä kyydillä olevalle pariskunnalle, että minun oli päästävä tällä minuutilla riksan kyytiin. Pariskunta katsoi minua kuin hullua, mutta nousivat ystävällisesti kyydistä. Heittäydyin heidän paikalleen penkille ja sopersin Pacon mainitseman rannan nimen hänelle: South-Joe's jungle beach. Kuski näytti hämmästyneeltä, mutta nyökkäsi ja lähti ajamaan. Matkustajan turvallisuus riksassa oli melkein olematonta. Tässä kyseisessä ajokissa ei ollut edes turvavyötä, vaan jouduin pitämään kiinni edessä olevasta penkistä. Kuski ajoi moottori räksyttäen täyttä päätä muun liikenteen sekaan, jota oli yllättävän paljon näin ilta-aikaan. Näpräsin kännykkääni hermostuneena, tietämättä mitä tehdä.
Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta kuski pysäytti ajokkinsa tien viereen ja kääntyi minua kohti selittäen, että joutuisin jatkamaan jalan metsän läpi. Katsoin häntä kurkkuani myöten ärsyyntyneenä. Ei minulla ollut aikaa! Tyrkytin hänelle liian paljon rahaa ja hyppäsin kyydistä. Kuski osoitti oikean suunnan, jonne lähdin heti juoksemaan. Juoksin auringon hehkun tulipunaiseksi värjäämässä metsässä. Paljaita sääriäni läimi nahkeat ja piikikkäät lehdet, kun kompuroin eteenpäin. Maa oli juurien ja kasvien peitossa. Välillä jouduin hyppimään pienten purojen yli, tai raivaamaan tietäni tiheässä pensaikossa. Halusin vain kissojeni luo!
Vähitellen aloin kuulemaan vaimeaa ääntä, joka voimistui lähestyessäni. Joku soitti rannalla musiikkia ja ihmiset lauloivat. Lopen uupuneena, käsivarret, naama, sääret ja vaatteet hiessä ja kasveista tarttuneissa liassa kiskaisin viimeiset lehdet tieltäni ja kompuroin rantahiekalle. Kauempana näkyi nuotio, jonka ympärillä istui laulavat ihmiset, ja joku, joka soitti kitaraa. Näin myös tulenoranssin ja mustan kissan istuvan heidän joukossaan. Tein vielä viimeisen spurtin, kissojeni nimiä samalla rääkyen, kunnes saavutin joukon.
Paco nousi tuoliltaan ja kissani säntäsivät luokseni maukuen sanattomasti.
"You found us! What happened to you?" Paco kysyi katsellen ryvettynyttä yleisilmettäni.
"The jungle was.. an interesting experience", puuskutin halien kissojani kaikin voimin. Tuhka ja Nugetti puskivat itseään minua vasten. Onnestani huolimatta närkästyin suuresti, kun Paco kertoi huvittuneena, että rannalle oli ihan oikeakin tie, eikä minun olisi tarvinnut leikkiä Indiana Jonesia viidakossa. Kapteeni viittoi meitä istumaan rantahiekalle, jossa Nugetti ja Tuhka olivat hetkeä aiemmin istuneet. Polvet heikkoina lysähdin paikalleni ja jäin vain kuuntelemaan havaijilaisten laulua ja soittoa, joka oli täynnä iloa. Kaappasin kissani kainalooni ja siinä me kolme istuimme, nuotion loimussa Havaijin saarilla. Ja mikä tärkeintä, olimme yhdessä.

----
Huh, menipähän aikamoinen aika tämän valmistumiseen. Aluksi olin miettinyt, että tekisin matkatarinasta kaksiosaisen, mutta halusinkin tiivistää tämän yhden päivän seikkailuksi. :--> Jos siis saisi kisuille matkamuistot ja kenties kokemusmittariakin? South-Joe's jungle beach tuli muuten Sims 2 Autiosaaresta, jossa oli Etelä-joen viidakko, ja on aina yhtä hassua lukea Joe nimenä.

TARPEET:
+ Uni
+ Leikki
+ Nälkä (voi poistaa vaikkas vesimelonin Tuhkalta)
+ Hygienia (? Uiminen ? :--D)

Vastaus:

Oi, ihana tarina Havaijilta! Tarkat ympäristökuvailut ja "ammattimainen" sanasto takasi sen että lukiessa tuli ihan eksoottinen olo. .-D Hienoa että Tuhka ja Nugetti tulevat nykyään paremmin toimeen ja yhteiset puuhastelut lähentävät heitä aina vain enemmän. .-) Saittekin kokea kaikkea niin uusien makujen kuin sukeltelujen muodossa! Nugetilla ja Tuhkalla kävi tuuri kun he päätyivät eksyessään tutun kapteenin luokse joka pystyi ottamaan sitten sinuun yhteyttä ja kaikki päättyi hyvin. .-) Saat 86 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Dora

17.03.2017 17:14
"Dora Dora Dora!" Vaahtera huusi korvaani hyppiessään päälläni. "Mitä nyt? Minua väsyttää eikä kellokaan ole kuin varmaan vasta kahdeksan…" mutisin ja yritin kaivautua syvemmälle sänkyyni. "No sellaista että tänään on perjantai, kello on puoli kymmenen ja minulta alkaa koulu tasalta! Etkä sinä ole vielä edes noussut antamaan minulle aamupalaa!" Kissa huusi ja kynsi peittoani. "Lopeta Vaahtera! Hyvä on minä nousen ja annan sinulle syötävää." Sanoin ja vedin peiton pois päältäni. Vaahtera hyppäsi ketterästi alas sängyltä ja istahti odottamaan, että nousen ylös. Vedin yökkörini päälle hupparin ja verkkarit, sillä olin liian väsynyt pukeutumaan. En ollut saanut viime yönä unta juuri ollenkaan. Etsin kaapista ruokaa ja löysin vain kanankoiven. "Ei meillä ole mitään ruokaa! Käydään kaupassa samalla matkalla kuin vien sinut koululle." Sanoin ja menin etsimään ulkovaatteitani. "Meillä on aina ruoka lopussa. Sinun pitäisi osata ennakoida tällaiset tilanteet, olet sentään aikuinen!" Vaahtis tuhahti. "En minä ole aikuinen eikä minun ole ennen tarvinnut huolehtia tällaisista asioista. Mennään nyt, ennenkuin myöhästyt." Huokaisin ja vedin pipon päähäni. Avasin oven ja lähdimme kävelemään ripeästi eteenpäin, jotta kerkeäisimme ajoissa.

Pysähdyimme marketin eteen. "Juokse sinä Vaahtera marketin läpi ja etsi itsellesi evästä. Minä odotan täällä." Sanoin ja annoin Vaahtikselle kolme penniä. Se nyökkäsi ja juoksi sitten sisään. Minä jäin seisomaan paikoilleni. Taisin olla aika huvittava ilmestys, sillä olin hyvin väsynyt, hiukset takussa, verkkarit ja takki päällä ja muutenkin ihan homssuisen näköinen. Onneksi ei mennyt kauaa, kun Vaahtera juoksi ulos kaupasta kanakolmio mukanaan. "Se oli nopeaa." Naurahdin. "Mennään nyt äkkiä, ennenkuin myöhästymme!" Vaahtera puuskutti ja lähti juoksemaan koululle päin. "Miten tuossa kissassa riittää noin paljon virtaa?" Ihmettelin ja lähdin juoksemaan sen perään.

"Elikkä sinullahan on tänään vain yksi tunti äikkää? Kerkeät siis tulla jo yhdeksitoista kotiin." Varmistin Vaahteralta, kun olimme tulleet koulun pihalle. Kellot eivät olleet vielä kerenneet soida, ja kissat leikkivät innoissaan ulkona. "Juu, mutta ajattelin lähteä Kyon ja Tenman kanssa laskemaan mäkeä koulun jälkeen. Ne on adoption kissoja, joihin tutustuin." Vaahtera selitteli. "Ai, no tottakai. Menkää vaan, kun lunta vielä on." Sanoin hymyillen. Vaahtera nyökkäsi iloisena, huikkasi moikat ja lähti juoksemaan koulun pihalle. Vilkutin hälle ja lähdin kävelemään takaisin päin. Ensimmäisenä minun olisi päästävä pesulle ja vaihtamaan vaatteet.

-Vaahteran näkökulma-
Juoksin koulun pihalle, ja aijoin mennä muiden mukaan leikkimään, mutta sitten muistin kanakolmion joka oli edelleen mukanani. Otin sen esiin ja muistin olevani edelleen erittäin nälkäinen. Niinpä jätin hankipallon tällä kertaa väliin syödäkseni kanakolmion. Haukkasin ensimmäisen palasen. Se oli hyvää. Hyvä että kerkesin syömään sen, ennenkuin kellot soivat. Työnsin viimoisen palasen suuhuni ja tassutin muiden mukana sisälle ja siitä äikänluokan eteen. Tervehdin Caddieta, joka vastasi tervehdykseeni, mutta emme sitten kerenneetkään jutella, koska opettaja tuli melkein heti ja menimme sisälle luokkaan. Istuin paikalleni ja hiljennyin kuuntelemaan opettajan selostusta kaikenmaailman superlatiiveista.

"Yleensä adjektiiveilla on aina sääntö, mikä määrää positiivin taipumisen komparatiiviksi ja superlatiiviksi. Esimerkiksi keltainen on keltaisempi ja keltaisin. Hauska on hauskempi ja hauskin. Mutta on myös poikkeuksia. Niinkuin sanalla hyvä. Joku saattaa sanoa myös hyvempi ja hyvin, mutta kieliopillisesti oikein olisi sanoa parempi ja paras. Jos siis joku joskus sanoo hyvempi tai hyvin, niin tiedätte sanoa että se on väärin. Caddie, kertoisitko, miten adjektiivi pitkä taipuu?" "Öh, pitkä, pitempi, pisin?" "Juuri niin. Entäs Vaahtera? Osaatko kertoa, miten huono taipuu? Vaahtera? VAAHTERA!" Nostin äkkiä pääni pupetilta. "Olen hereillä!" Huudahdin ja huomasin opettajan katsovan minua vihaisesti. "Villi Vaahtera Veetsu, olen kertonut sinulle että tunneilla keskitytään!" Opettaja toisti. Eikä ollut taaskaan ensimmäinen kerta. "Juu…" Mutisin hiljaa ja painoin pääni alas. Opettaja huokaisi ja kääntyi Yuin puoleen, joka kertoi oikean vastauksen. Yritin olla lopputunnin keskittynyt ja kuunnella opetusta.

Tunti kului yllättävän nopeasti, vaikka oletin sen tuntuvan ikuisuudelta. Koulun loputtua lähdin innoissani muiden mukana pihalle, mutta toisinkuin aika moni muu, minä jätin muiden pelit sivuun ja lähdin kokonaan pois koulusta. Minullapa loppui koulu jo nyt! Innoissani hyppelin Tenman ja Kyon luokse, jotka odottivat minua koulun ulkopuolella. "Hei Vaahtera! Oletko valmis?" Kyo kysyi minulta innoissaan. "Juu tottakai! Mennään!" Hihkaisin ja niin me lähdimme yhdessä juoksemaan kohti Naukukukkulan alla olevaa lampea.

Hyppelimme nätissä rivissä lammelle päin, kun hoksasimme jonkun kissan istuvan lammen viereisessä hangessa. Se oli Oili. "Hei Oili! Tulitko sinäkin luistelemaan?" Sanoin juostuani hänen luokseen. "Juu. Halusin tulla testaamaan uusia luistimia, mutta en halua luistella yksin." Hän valitti ja huokaisi. "Ei hätää! Minä, Tenma ja Kyo voimme luistella kanssasi!" Ehdotin. "Mitä enemmän meitä on, sitä hauskempaa on luistella!" Tenma sanoi. Hän ja Kyo olivat jo jäälllä ja pyörivät innoissaan. "Oikeasti? No sitten!" Oili ilahtui ja nousi ylös hangesta. Hän laittoi luistimet jalkaansa ja tuli perässämme jäälle. "Meillä ei ole luistimia, mutta onneksi pärjäämme näinkin!" Totesin ja potkin takatassuilla lisää vauhtia. Kyo tökkäsi Tenmaa tassulla. "Sinä olet hippa!" Se huusi ja lähti viilettämään toiselle puolelle lampea. Tenma pyöri hetken ympyrää, kunnes kääntyi minua kohti ja alkoi potkia vauhtia. Maukaisin pelästyneenä ja lähdin karkuun. Tenma sai kuitenkin Oilin kiinni, josta tuli hippa. Sen jälkeen hän sai minut, minä sain Tenman, joka otti tällä kertaa Kyon kiinni, ja niin edelleen. Lopulta minä olin taas hippa. Tenma ja Oili olivat toisella puolella lampea, mutta koska Kyo oli ihan lähellä, ajattelin ottaa hänet kiinni. Kyo lähti minua karkuun, joten minunkin piti pistää lisää vauhtia tassuihin. Sain hänet melkein kiinni, kun huomasin Oilin, joka ei ollut huomannut että minä olin hänen takanaan. Otin TOOSI paljon vauhtia, ja syöksyin kohti Oilia ottaakseni hänet varmasti kiinni. Otin hiukan liikaa vauhtia, koska kun olin jo ihan Oilin takana, en pystynytkään jarruttamaan vaan muksahdin Oilin päälle. "Voi ei anteeksi!" Huudahdin pelästyessäni että häntä sattui, mutta huomatessani Oilin nauravan, aloin itsekkin nauraa. Tenma ja Kyo liukuivat luoksemme. "Eikai teitä sattunut?" Tenma kysyi huolissaan, mutta huomatessaan meidän naurun hän rentoutui. Kierähdin pois Oilin päältä, jotta hänkin pääsisi ylös. "Jospa tehdään nyt jotain muuta kuin leikitään hippaa." Kyo ehdotti. "Mitäs me sitten tehdään?" Tenma kysyi. "Ollaan hankiliukua!" Kyo hihkaisi. "Mitä se on?" Oili kysyi noustessaan ylös. "Se on sellaista, että otetaan vauhtia ja liu'utaan suoraan lammen pientareella olevaan kinokseen!" Kyo selitti innoissaan. "Mutta siinä on tarkoitus, että kukaan ei jää alle." Hän lisäsi ja vilkaisi minua ja Oilia. "Joo, tottakai." Naurahdin.

"Minä en jaksa enää!" Tenma huokaisi ja liukui hitaasti kohti lammen reunaa, kunnes lysähti kinokseen. Me muut teimme samoin. "Olemme olleet luistelemassa jo vaikka kuinka kauan. Lähdetäänkö takaisin hoitolalle?" Oili ehdotti ja kierähti selälleen. "Joo. Minulla on nälkä." Mutisin ja nousin ylös. Kaivauduimme ylös hangista ja lähdimme kävelemään kohti hoitolaa. Olimme väsyneitä, kylmiä ja nälkäisiä, mutta ainakin kaikilla oli ollut hauskaa.

Työnsin hoitolan oven auki ja hyppäsin lähimmälle sohvalle makaamaan. "Täällä on lämmintä." Huokaisin. "Minun ja Tenman pitää mennä. Nähdään taas!" Kyo sanoi ja lähti Tenman kanssa takaisin adoptiolle päin. "Vaahtera, meidänkin pitäisi varmaan lähteä, ettei Dora ja Simssiliini huolestu." Oili muistutti. Nousin ylös ja pudottauduin lattialle. "Hyvä idea. Paljonkohan kello muuten on?" Mietin ja etsin katseellani lähimmän kellon. "Se on jo puoli kolme! Olimme ulkona melkein neljä tuntia!" Hämmästyin. "No niinpä! Mutta, minä menen nyt. Oli kiva luistella teidän kanssa, mennään joskus uudestaan!" Oili sanoi ja lähti sitten kohti heidän huonettaan. "Heippa Oili!" Huusin ja vilkutin hänelle. Lähdin toiseen suuntaan, koska halusin itsekin takaisin omaan huoneeseen.

Dora oli siellä ja rouskutti viimeisiä kookospockyja. "Kai sinä jätit minullekin muutaman?" Kysyin ja tönäisin oven takanani kiinni. "Tietenkin. Tässä olkaa hyvä." Hän ojensi minulle yhden. Kiipesin sohvalle hoitajani viereen ja otin herkun tassuihini. "Sinulla kesti kauan. Mitäs teitte?" Dora kysyi. "Ihan hyvin. Me menimme lammelle, ja sitten Oili oli siellä ja hän luisteli meidän kanssamme. Ensin olimme hippaa, kunnes minä vahingossa kaaduin Oilin päälle. Sitten me olimme hankiliukua, kunnes kaikkia alkoi väsyttää ja päätimme tulla takaisin hoitolalle." "Niin, juu… tehän olette Oilin kanssa aika saman ikäisiä?" "Oili on minua jonkun verran vanhempi, mutta joo, suunnilleen." "Ja ihan vaan kavereita?" "Dora!! Et sinä voi kysellä tuollaista! Olet ihan urpo. Mutta kyllä, me olemme ihan kavereita, luulisin." Tuhahdin. Dora alkoi nauraa. "Selvä, ei se minulle loppujen lopuksi oikeastaan kuulukaan." "Siinä olet ihan oikeassa. Nyt minun on kyllä päästävä käymään vessassa. Älä häiritse." Sanoin ja hyppäsin alas sohvalta päästäkseni käymään tarpeillani.

+ Ruokatarve (kanakolmion ja kookospockyt voi poistaa kaapista)
+ Liikkumistarve
+ Siisteystarve (lasketaanko hiekkalaatikon käyttäminen tähän?)

// Ja siinähän se oli. Loppu oli vähän töks, mutta eipä se mitään varmaan haittaa. Ja tästähän kai siis saa ensimmäisen palkin tohon äidinkieleen?

Vastaus:

Vaahterapa oli valppaana vaatimassa aamupalaa. .-D Hyvä että ehditte käydä kaupassa ennen Vaahteran koulupäivän alkua ettei kisun tarvinnut opiskella nälässä! Vaahtera vaikutti olleen vähän muissa maailmoissa äikän tunnilla, toivottavasti jotain teoriaoppia jäi silti hänen päähänsä. Oilikin pääsi viimein käyttämään niitä luistimia. .-D Kivaa että Vaahteralla oli useampi leikkikaveri, aikakin kului ihan hujauksessa! Saat 28 penniä, kouluplussaa Vaahteralle ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Saippua

14.03.2017 16:36
Harjoittelua ja uusia tuttavuuksia - 13.3.2017 - Tarina 12 - 1667 sanaa

Makasin mahallani sängyllä ja selailin läppärilläni mouruposken sivuja. Silmiini hyppäsi ilmoitus talviurheilukisoista. -Tyytööööt! Kiinnitin huomiota ja molemmat käänsivät päänsä. -Kohta olis talviurheilukilpailut, tahdottekos osallistua? Olisi hiihtoa, luistelua, mäenlaskua, lumiveistoskisaa… luettelin Sweetylle ja Viltsulille. -Ei kiinnosta mennä hyppimään kylmään lumeen, Sweety tuhahti ja käänsi päänsä poispäin. -En mäkään oikein innostunut ajatuksesta, Viltsuli sanoi kohteliaasti, mutta hänen läpi paistoi aika samat ajatukset kuin Sweetyltä. -Älkää viitsikö. Se voi olla aika hauskaakin! Muutenkin uskon että kisa on leikkimielinen, sinne tulee varmaan vaan Mourulaisia. Kumpikaan ei vastannut mitään. -Tulkitsen tuon myöntymiseksi. Mihin tahdotte osallistua? kysyin. Viltsuli käveli selvästi ärtyneen näköisenä (vaikka sitä yritti peitellä) luokseni. Hän katsoi näytöltä listaa kaikista lajeista. -Taitoluistelu ja lumilautailu kuulostaa kivoilta, Viltsuli sanoi hieman kiinnostuneen näköisenä. -Sweety? Kysyin ja samalla ilmoitin Viltsulin kisoihin. Sweety käveli mököttäen luokseni. -Lumiveistoskilpailu ja mäenlasku, Sweety mumisi. -Selvä sitten, mörökölli, sanoin kiusoittelevasti ja ilmoitin Sweetyn mukaan. Sweety mulkaisi minua äkäisenä. Hymyilin sille ja silitin Sweetyn päälakea.

//Sweety//

-Mä lähden nyt! Sanoin Saippualle ovelta. -Minne? Hän kysyi hämmentyneenä. -Kuvataidekerhoon, pöhelö! sanoin. -Aaaa! Saippua ymmärsi. Lähdin käytävälle ja otin suunnaksi näyttelylavan missä yleensä kerho järjestetään. Avasin tutun oven jossa oli surullisen ja iloisen naamarin kuva, joka tarkoitti näyttelemistä. Paikalla oli jo iso osa osallistujista ja simssiliini. Kävelin riviin ja jälkeeni odottelimme vielä pari minuuttia jonka aikana viimeisetkin saapuivat. Kun kaikki olivat saapuneet, aloitimme. -Ensinnäkin, meille on tullut kaksi uutta kerhoa! Elokuvakerho ja sirkuskerho. Jos kiinnostaa, liittykää ihmeessä! simssiliini kertoi. -Mutta asiaan. Olette kaikki varmaan kuulleet jo talvikisoista, jossa yksi laji on lumiveistokset. Tänään me vähän harjoittelemme niiden tekoa ja suunnitelmien tekemistä. Hakekaa aivan ensimmäiseksi paperit ja kynät, simssiliini selosti ja viittasi pöydälle jossa oli kyniä ja papereita. Hain muiden kanssa paperin ja kynät ja asetuimme taas riviin. -Nyt, suunnittelette lumiveistoksenne paperille. Sen ei tarvitse olla se jonka teette kisoissa, simssiliini kertoi. Tiesin heti mitä aioin tehdä kisoissa, mutta täällä teen jotain erilaista. Vaikkapa…yksisarvinen! Aloin heti piirtämään paperille yksisarvista ja suunnitelmasta tuli aika nätti. Vein sen simssiliinille näytettäväksi. -Oikein hyvä! hän kehui. Pian kun kaikki muutkin olivat saaneet suunnitelmansa valmiiksi lähdimme ulos simssiliinin johdolla. -Nyt, täällä ulkona, te toteutatte veistoksenne. Tämä ei ole kisa, vaan teemme tämän harjoituksen ja huvin vuoksi. Otamme kaikista veistoksista myös kuvan ja pistämme ne huonekäytävään esille! simssiliini kertoi. Käytävälle? Ei kai.. En tahtoisi että kaikki näkevät veistokseni! Kaikki nauravat minulle!

Olin juuri saanut yksisarviseni valmiiksi, paitsi että siltä puuttui vielä siivet. Päätin tehdä siivet niin että ne ovat ”kiinni”. Sain sen valmiiksi ja olin itseasiassa aika tyytyväinen. simssiliini oli jo joidenkin luona ottamassa kuvia. Pian simssiliini tuli luokseni. -Onko se valmis? Hän kysyi ja nyökkäsin. simssiliini otti kuvan. -Voinko hakea kameran? Tahtoisin itsekin kuvan tästä, sanoin simssiliinille. -Nopeasti sitten, simssiliini sanoi.

-Heippa! Tulin hakemaan kamerani, sanoin Saippualle. Saippua nyökkäsi ja kipaisin hakemaan koriltani polaroid-kamerani. Viltsuli oli nukkumassa. -Kerho loppuu pian! Tulen kohta takaisin! sanoin ja lähdin taas ulos, kamera mukanani.

Ulkona kaikkien veistokset olivat jo valmiita ja kaikki kiertelivät katselemassa toistensa veistoksia. Kävelin yksisarviseni luokse ja räpsäisin kuvan. Kamera tulosti kuvan. -Noniin! Kerho olisi nyt loppu! Heippa kaikille! simssiliini toivotti ja kaikki lähtivät kävelemään Mouruposkeen.

//Viltsuli//

-Mennäänkö ulos? Siellä on kiva ilma! Sweety hihkaisi. Sweety oli selvästi paremmalla päällä. Minua taas ei kiinnostanut yhtään mikään. On turhauttavaa kun ei voi vaan sanoa että ei voisi vähempääkään kiinnostaa! -Niin, ei siellä ole myöskään kauhean kylmä, Saippua tuumi. -Okei, sanoin vain neutraalisti. Siinä samassa olimmekin jo astelleet ulko-ovelle. -Ainiin! Teimme lumiveistoksia tässä ulko-oven läheisyydessä! Täällä! Sweety sanoi innoissaan. Okei, hän todella on piristynyt. Kävelimme hieman sivummalle jossa oli paljon lunta. Piha oli täynnä veistoksia, jotkut olivat nättejä, ja jotkut… no, ei niin hienoja. Katseeni kiinnittyi kuvankauniiseen joutseneen joka näytti todella aidolta. Joku juoksi minua päin ja kaaduin taaksepäin. Luulin että se oli Sweety, mutta kun nostin katseeni, se olikin Sweetyn värinen, söpö poikakissa. -A-anteeksi! En huomannut kun… tulin kulman takaa… poikakissa soperteli. Paikalle tuli joku tyttökissa. -Karri, ihmettelin missä sä olit… Hei! Kuka sä oot? tyttökissa kysyi. -Olen Viltsuli, tai lyhyemmin Viltsu, olen Venetsiasta, vaihtari, kerroin ja oloni tuntui tosi hermostuneelta. -Ai, Venetsiasta! Se on hieno paikka! Minä olen Pipsa. Ja tää yks on Karri, hän sanoi viitaten poikakissaan joka törmäsi minuun. -Me tultiin katsomaan näitä veistoksia mitä kuvataidekerholaiset on tehnyt, Pipsa kertoi. -Tässä se on! Sweety hihkaisi ja juoksi lähellä olevan yksisarvisen luo. Hän huomasi Pipsan ja Karrin. -Ai, hei.. hän sanoi. -Oletko sä tehnyt tämän? Onpa hieno! Pipsa sanoi jotenkin äidillisen kuuloisena, kai hän tahtoi olla kiltti hieman nuoremmalle. -Kiitos, Sweety vastasi hiljaa. -Mihin te olette menossa? Pipsa kysyi. -En tiedä, me vaan päätettiin tulla ulos Saippuan kanssa, naurahdin. -Okei! Tahdotteko tulla Naukukukkulalle laskettelemaan, me aiottiin ottaa pulkat mukaan? Pipsa kysyi. -Ei me sovittu tommosesta yhtään mitään! Karri sanoi. -No en tietenkään, et olisi muuten suostunut, Pipsa huokasi hymyillen. -Jos laskettelee, niin menee turkkiin lunta ja se paakkuuntuu ja tulee kylmä ja sitten olen ihan sotkuinen ja… Karri sanoi inhoten. -Mietippäs välillä jotakin muita asioita äläkä kokoajan pilaa muiden hyvää oloa tuolla sun valittamisellas, Pipsa tuhahti. -Voidaan me tulla, sanoin kohteliaasti ja käännyin Sweetyyn päin. Hän näytti epäröivän mutta lopulta nyökkäsi. Saippua tupsahti paikalle lumiveistosten takaa. -Me mennään Pipsan ja Karrin kanssa laskettelemaan, kerroin Saippualle. -Okei, olkaa varovaisia sitten ettette tule kotiin jalka murtuneena, Saippua sanoi ja lähti hoitolalle. -Missä pulkat on? Sweety kysyi innostuneena. -Tuolla, Pipsa sanoi ja osoitti pienen pientä vajaa hoitolan takana. En ollut ikinä ennen nähnyt sitä! Pipsa juoksi hakemaan neljä pulkkaa ja yhden rattikelkan. Lähdimme kävelemään Naukukukkulalle.


Naukukukkulalla oli todella, todella paljon lunta. Jotenkin superpaljon. -Oi että, kiva kun täällä on niin paljon lunta! Pipsa hihkaisi innoissaan. Sweety hyppäsi pulkkansa kyytiin ja lähti laskemaan. Pipsakin hyppäsi pulkkansa kyytiin ja meni Sweetyn perään. -Etkö aio mennä? ihmettelin Karrille ja muistin kuinka hän inhosi pulkkailua. Tyhmä minä, tyhmä minä… -En oikein pidä pulkkailusta. Se on kivaa jos ei lennä kyydistä, mutta sitä tapahtuu harmittavan paljon, Karri sanoi. -En ole pitkään aikaan laskenut pulkalla, Venetsiassa ei ole hirveän paljon lunta talvisin, sanoin. -Kyydistä lentäminen on kyllä kivaa, mutta se jäätyminen siihen kaikkeen lumeen ei, kerroin. Pipsa ja Sweety juoksivat mäkeä ylös. -Se oli huisin hauskaa! Tulkaa tekin! Pipsa kehotti. Karri vähän nyrpiteli naamaansa mutta uskaltautui mukaan. Minäkin otin sinisen pulkkani ja me kaikki neljä lähdimme laskemaan tosi korkeaa naukukukkulaa alas. Lumi pöllysi ja tuuli humisi korvissa ja näin Sweetyn kaikista edempänä, Sweetyn takana meni Karri ja kun vilkaisin taakseni niin siellä meni Pipsa. Kaikki pulkat näyttivät ohjautuvan hieman sivumpaan, ja minusta tuntui että mitä enemmän sivumpaan ulkat menivät, sitä paremmin kaikki tajusivat minne ne ohjautuivat. Kaikki pulkat olivat menossa isoa katajaa päin! Edessäolevat Karri ja Sweet näyttivät hätääntyneiltä ja he yrittivät ohjata pulkkia poispäin, mutteivat onnistuneet. Kaikkien pulkat luisuivat kohti katajaa.


Kuulin ympäriltäni naurua, Pipsa ja Sweety nauroivat ihan hirveästi. Ja… Karri? Avasin silmäni. Kaikki olivat tömähtäneet katajaa päin ja katajan edessä oli läjä kissoja ja pulkkia ja lunta. Kaikki kolme kissaa nauroivat ihan hirveästi. Se oli kyllä kivaa! -Se oli kivaa! huudahdin ja nousin. Tajusin olevani kauempana muista, olin kai tipahtanut kyydistä ennen katajaan tömähtämistä. -Uudestaan! Karri huudahti innoissaan. Hymyilin. Kyllä Karrikin tykkäsi. Vipelsimme taas ylös ja tällä kertaa menimme romurallia. Venetsiassa vain ihan pikkupennut laskivat romurallia, ja jos vähääkään vanhempi nähtiin menemässä romurallia niin sille naurettaisiin, Mutta a) täällä ei ole ketään, b) vaikka olisikin niin ei väliä. Menimme peräkkäin ja otimme toisiemme pulkkanaruista kiinni ja lähdimme laskemaan. Takanani oleva Pipsan ote irtosi ja hän lähti kierimään pulkastaan juurelle, ja me muut törmäsimme TAAS katajaan. Pulkalla laskettelu oli ihan parasta!


-Katsokaa! Sweety huusi kun hän oli kierinyt ojaan laskettuamme yhdessä pulkalla. Minä olin ojan vieressä, oli tipalla etten itsekkään pyörähtänyt sinne. -Mitä siellä on? Pipsa huusi kauempaa. -Katsokaa itse! Sweety intti ja laskeuduin ojaan. Ojassa lojui lumilauta, ja se näytti aika uudelta, mutta toisaalta taas semmoiselta että se olisi viime talvena tippunut sinne ja ollut kesän yli siellä. -Kenenköhän se on? ihmettelin ja Karri ja Pipsakin tulivat katsomaan. -Minä en ainakaan tahdo lumilautailla, jotenkin tosi pelottava ajatus, Karri sanoi ja Pipsa nyökkäsi. -Olen kuullut liian monta kertaa kauhutarinoita kun joku on murtanut tassunsa lumilautaillessa, Pipsa sanoi. -Sähän voit, Viltsu! Sähän osallistuit siihen kisaankin! Sweety hihkui. -Ainiin, kai pitää harjoitella! totesin innoissani mutta samalla hieman peläten. Kuten Pipsa sanoi, se on vaarallista! Mutta toisaalta, olen jo ilmoittautunut, ja harjoitella pitää. Nousimme Sweetyn kanssa ojasta ja lumilauta mukanani juoksimme kukkulan päälle. Kiinnitin lumilaudan tassuihini ja lähdin hitaasti laskemaan. Se tuntui aluksi huteralta, mutta löysin tasapainon. Nojasin vähän eteenpän ja lumilauta lähti kiihdyttämään ja pian se olikin täydessä vauhdissa. Minua pelotti ihan hirveästi, mutta se oli kyllä myös kivaa. Lauta lähti kääntymään hiukan oikealle, eikä se minua haitannut, kunnes huomasin, että olin menossa kohti hyppyriä! Aloin kiljumaan, mutta se oli jo liian myöhäistä, koska olin jo hyppyrillä ja singahdin ylöspäin sulkien silmäni.



Seuraavaksi herään siihen että jokapuolella on lunta. Ihan oikeasti, jokapuolella. Olen tömähtänyt syvään kohtaan lumihangessa ja olen melkeinpä kokonaan hautautunut lumikinokseen. Nousen syvästä lumihangesta ja nään Sweety, Pipsan ja Karrin juoksevan täyttä vauhtia luokseni. -Sattuiko? Pipsa huusi jo kaukaa. -Ei! Se oli ihanaa! Huusin takaisin hymy huulillani. Se oli aivan mahtavaa! He tulivat luokseni ja Sweety näytti aika kalpealta. -Miksi menit hyppyriin? Karri ihmetteli. -En minä tahtonutkaan mennä, se oli vahinko! Mutta se oli aivan mahtavaa! sanoin iloisena. -Mäkin voin kokeilla! Pipsa sanoi innostuneena. -Tottakai! vastasin.


Kun kaikki olivat lasketelleet lumilaudalla (ja melkein joka kerralla törmännyt puuhun) niin lähdimme kohti mouruposkea. Karri oli tosi kiva! Ja söpö, ja hänellä oli kauniit silmät, ja ihana hymy, ja ystävälliset silmät... Minulla oli hieman surullinen olo kun erkaannuimme käytävässä, he menivät adoption tiloihin ja me menimme Sweetyn ja Saippuan huoneeseen. Huoneeseen saavuttuamme huomasimme Saippuan sängyllä olevan lapun. Siinä luki ”Tein ruokaa, tulkaa keittiöön” Lähdimme keittiöön, ja siellä Saippua olikin jo syömässä. -Moi! tervehdimme ja istuuduimme ikkunalaudalle syömään Saippuan kanssa. Saippua katsahti meitä. -Olette läpimärkiä! hän nauroi ja haukkasi palan pizzastaan. Kahdella muulla lautasella oli myöskin pizzanpalaset. Söimme maukasta kinkku-mozarella-kebabpizzaa. -Teidän pitää käydä kylvyssä, teillä on varmaan vähän kylmäkin. -Ei lainkaan! Sweety sanoi iloisena.


Pizzojen syömisen jälkeen suuntasimme mouruposken kylpyhuoneeseen ja kävimme Sweetyn kanssa vaahtokylvyssä. Kaikkialla oli saippuakuplia ja Saippua käski käyttää kaiken maailman hoitoaineita ja shampoita. Kylvyn jälkeen molemmat meistä tuoksuivat puhtaalle ja illan alkaessa hämärtymään menimme jo nukkumaan.

Tarpeet
+ Liikuntatarve
+ Leikkimistarve
+ Nälkätarve (mikropizza pois)
+ Sosiaalisuustarve
+ Unitarve
+ Hygieniatarve

Vastaus:

Olipa kiva tarina! Kissat suhtautuivat talviurheilupäivän kisoihin osallistumiseen vähän nihkeästi, ikävillä sattumuksilla taisi olla osuutta asiaan. .-D Sweety ja Viltsuli vaikuttivat kuitenkin piristyvän päivän kuluessa, joten voin ottaa sattumukset nyt pois. ,-) Kissat pääsivätkin ovelasti harjoittelemaan kisoja varten, kun Sweetyn kuvataidekerhokertaan liittyi veistoskisaan harjoittelua ja Viltsulia varten löytyi lumilauta kissojen pulkkaillessa! Hehee, lemmenjuoman vaikutuksetkin ilmenivät heti Karrin ilmaannuttua kuvioihin. ,-) Saat 36 + 10 = 46 penniä, kerhomerkin Sweetylle ja kohotan myös tarpeet. Tarpeita saa kohottaa 4 (+ sosiaalisuus) / tarina, joten kohotan neljä ensimmäistä tarvetta. .-)

-Kasa

Nimi: Mimmu

10.03.2017 20:49
TIISTAI
Hipun toinen koulupäivä.

Astun koulun pihaan. Jossa kaikki kissat ovat ikään kuin "ryhmissä" jokainen kissa on jossain ryhmässä. Ryhmät on jaettu niinkuin "harrastuksen" perusteella. Hmm.. Pitäiskö minun liittyä johonkin. Mutta.... En tiedä.. Äh! Tykkään niin monesta. No liikunta on kuitenkin eniten alaani. Kävelen reippaasti ryhmään joka on futis kentä vieressä. Kysyn:
- Saanko liittyä seuraanne liikunta on minulla vahvuus!
- No sinun pitää suorittaa eräs testi kuulutko meidän joukkoomme! Vastasivat liikunta jengiläiset.
Ne olivat hiukan koviksia mielestäni..
- No uskallatko?? He kysyivät painostavasti.
- Noh.. tuota.. juu. Vastaan hiukan epäröivästä.
- Elikkä sinun pitää ottaa juoksu kisa minun kanssa. Sanoi minua aika paljon isompi kissa. Minua pelotti jos häviän... Nolaan itseni totaalisesti en voi, mitä minä teen nuo kissat ovat aivan liian koviksia minulle.
- Auts päähäni sattuu. Sanon vaivihkaa tekosyyksi.
- No mene sitten muualle! Liikunta "jengin" kissat sanovat hiukan ilekästi minulle. Lähden juoksemaan. Yhtäkkiä törmään kissaan jonka kanssa olin viime koulupäivänä.
- Ai moi! Sanon.
- No moi, kiva tavata taas haluutko olla mun kanssa?
Vihdoin saan parempaa seuraa ajattelen.
- No toki. Vastaan.
Pirr...Pirr..Pirr.. Hei kellot soi ajattelen ja juoksen sisälle. Katson lukujärjestystäni. Minulla on nyt kemiaa! Kiva! Hmm.. Missäköhän on kemianluokka. Täällä huutaa joku värikäs kissa minulle. Ajattelinko ääneen mietin, mutta sitten kuitenkin kiinnitän huomioni värikkääseen kissaan. Kävelen luokkahuoneeseen johon värikäs kissa osoittaa. Istuudun ainoaan tyhjään pulpettiin. Ja käännän katseeni opettajaan.
- No niin oppilaat, tänään me kokeilemme kolmen eri aineen sekoitusta. Kaikki saa valita kolme eri ainetta ja sekoittaa ne yhteen ja katsotaan mitä siitä tulee. Aineet jotka on vaihtoehtona löytyy tuolta takapöydltä opettaja sanoo ja osoittaa luokan taakse. Oppilaat myötäilee. Tiedän heti mitä valitsen. Otan takapöydältä kaakaojauhetta, kivennäisvettä ja mentoksen. Sitten vielä haen opettajalta syvän purkin. Sekoitan aineet ja siitä tulee iso posahdus. Purkista alkaa kuohuta vaahtoa. Voi ei se valuu lattialle saakka. En ole yhtään hyvä kemiassa. ÄÄK! Haen äkkiä paperia ja yritän kuivata lattiaa. Ei auta se voin valuu ja valuu. Kaikki alkavat tuijottaa minua. Punastun kuin tomaatti. Opettajakin kohottaa kulmakarvoja ja katsoo minua.
- Hippu! Tämä saattaa laskea hiukan kemian arvosanaasi. Opettaja sanoo.
- Tämä ei toistu! Sanon vaivihkaa ja katson lattiaa. Vihdoin kuohuaminen loppuu. Pyyhin lattian kaadan seoksen viemäriin ja istuudun hiljaa tuolilleni. Katson vain pöytää ja toivon että kukaaan ei katsoisi minua. Tunti loppuu. Kävelen ulos luokasta nyt vapaatunti. Menen suoraan ulos. Kuulen kun kaikki kemianryhmäläiset puhuvat minusta. Juoksen kuolun nurkkaan josta kukaan ei nää minua. Mutta kissa josta tullut minulle jo melkein ystävä löytää minut.
- Hei. Hän sanoo.
- Moi. Vastaan.
- On vasta toinen kolupäivä ja kaikki tuntee minut ei mistään hyvästä syystä vaan ongelmastani kemian tunnilla. En ole hyvä kemiassa! Sanon.
- No ei se nyt niin paha ole. Sanoo kissa ja yrittää piristää minua.
- Hei minun pitää ehtiä ruokatunnille. Moikka! Sanon.
- Okei, Minulla on myös vikalla tunnilla matikkaa nähdään siis siellä.
Joo, moi! Sanon ja lähden. Syön nopeasti ja lähden matikanluokkaan. Istuudun kaverini viereen.
- No niin oppilaat. Kuka kertoisi minulle paljonko on 6x4?
Viittaan.
- Niin Hippu?
- 24! Sanon reippaalla äänellä.
- Aivan oikein Hippu! Hyvä! Opettaja sanoo.
- Avatkaa aukeama 25-26!
Avaan oikean sivun. Kertotauluja jes! Olen niissä aika hyvä!
- Voitte tehdä aukeaman ja kertokaa kun olette valmiita. Teen aukeaman nopeasti mutta huolellisesti koska kerotaulut minulta sujuu. Viittaan merkiksi että olen valmis.
- Hyvä Hippu olet hyvä kertotauluissa! Opettaja sanoo.
Kello käy ja tunti loppuu.
- Voitte lähteä opettaja sanoo.
Pirrrrrr.Pirrrrr.Pirr. Nyt kellot soi ja lähden.

Vastaus:

Kovisteleva liikuntajengi ei ehkä ole Hipulle sopivaa seuraa, mutta ehkä Hippu voi perustaa uuden kaverinsa kanssa oman jengin. .-) Kemiantunnin koe ei mennyt ihan nappiin, ehkä ensi kerralla sujuu paremmin! Matikantunnilla Hippu pääsi sentään loistamaan taidoillaan. .-) Saat 12 penniä ja merkkaan Hipulle kouluplussaa. .-)

-Kasa

Nimi: Xena

06.03.2017 19:46
//Aluksikin, kun kirjoitan näitä tarinoita kännykkäni muistio-sovellukseen ja kopioin ne sitten Mouruposkeen, on jo 2 kertaa käynyt niin että kopiointi epäonnistuu ja puolet tarinasta lähtee pois x(. Siksi tämä tauko mutta nyt tosiaan tarinaa. Aluksi Xenan näkökulmasta.//

Olin aamulla niin innoissani uudesta kissastani Tintistä, että en saanut palaakaan kurkustani alas saati sitten halunnut tuhlata aikaa syömiseen. Heräsin 6.00 - se on minun aamuvirkeydellenikin aikaista - ja puin nopeasti puolipitoisen raitapaidan, harmaan hupparin jonka oikeassa hihansuussa oli pari maalitahraa ja löysät farkut. Sitten sidoin tukkani, puin takin ja tennarit jotka olivat ehkä vielä lumiselle kelille huonot, ja juoksin täysiä bussipysäkille. Ehtisin 6.30 lähtevään bussiin, eli puolitoista tuntia aiemmin lähtevään kun olin suunnitellut! Bussi oli jo pysäkillä kun tulin, ja menin nopeasti sisään ettei se ehtisi lähteä. Istuin vakiopaikallani, sille jonka ympärillä yleensä oli tyhjää, ja aloin miettiä mitä tekisimme tänään kisujen kanssa. No, en paljoa ehtisi tutustua Tinttiin koska hänellä olisi pian Lumilautailu- hiihto- ja lumiveistoskilpailut. Lumillakin olisi lumiveistoskilpailu. Sitten pitäisi ainakin ruokkia molemmat, ehkä myös jotain muuta... Yhtäkkiä huomasin olevamme jo Mouruposken pihalla. Juoksin sisään ja omaan huoneeseeni. Siellä oli Lumi makailemassa sängyn jalkopäässä, toinen valko-mocanruskea tyynyn päällä...
-Tintti! huudahdin ajattelemattomana nimittäin hän taisikin nukkua.
Nyt hän oli kuitenkin hereillä ja koitin pyytä anteeksi. Tintti vaikutti kuitenkin ihan tyyneltä.
-Ei se mitään. Olisin varmaan herännyt muutenkin piakkoin.
Riisuin ulkovaatteni ja istahdin sängylle.
-Heippa Lumi! sanoin ja tämä syöksyikin syliini heti.
-Kasa kävi täällä, laski sängylle tuon kissan ja sanoi sen olevan uusi leikkikaverini! Mitä tämä tarkoittaa?! Hän vauhkosi.
- Rauhoitu. Tintistä tulee sinun uusi leikkikaverisi! Teistä tulee varmaan hyviäkin ystäviä mikäli vain haluatte.
-SINÄ olet minun leikkikaverini! SINÄ olet hyvä ystäväni!
Silittelin kissaa, joka vähitellen rauhoittui ja kuiskasin sen korvaan:
- Minä olisin samanlainen kuin sinä tässä tilanteessa aluksi. Mutta minä peittäisin hämmennystä ja vihaa. Niiden purkaminen muihin vain pahentaa. Tee niinkuin parhaaksi näet.
Sitten käännyin kohti Tinttiä.
-Mennäänkö pihalle harjoittelemaan kilpalajeja? Kysyin lähinnä Tintiltä. Tosin Lumi Eikä Tintti vastasi siihen.
-Joo, mennään vaan!
Nyrpistin hänelle nenääni sen merkiksi, että hän olisi voinut antaa Tintin vastata. Ehkä tämä vielä tästä, tuumin ja puin ulkovaatteeni päälleni. Sitten lähdimme Mouruposken takapihalle.

Pihalle päätimme aloittaa lumiveistosten teosta. Tein molemmille kissoille isot, noin metri kertaa metri kokoiset lumineliöt joista he alkoivat veistellä hienoja töitä. Olin antanut heidän aiheeksi että he tekisivät itsensä, ja tässä vaiheessa näytti jo ihan hyvältä. Tintin kissalla oli melko iso pää, mutta hän sanoi tehneensä sen tahallaan jotta yksityiskohdat olisi helpompi tehdä. Lumi taas teki itsensä juuri oikeilla mittasuhteilla ja oli itse kovin tyytyväinen työhönsä. Minustakin hänessä oli taiteilijan ainesta. Ei sillä että Tintti olisi huono, ehei, hänkin oli vallan mainio.
-No Tintti, vilkaise sinäkin minun.. Sanoisinko mestariteosta! Lumi huudahti kun hän oli saanut omansa valmiiksi.
- Ei tuo nyt mikään Mona Lisaa vastaa, mutta ihan kiva, Tintti vastasi.

//Lumin näkökulmasta //

En ollut uskoa korviani kun Tintti sanoi minulle jotain mukavaa! Hymyilin hämilläni ja kiitin häntä. Sitten vilkaisin hänen työtään. Ihmetyin, sillä hänenkin työnsä oli luova ja hieno.
-Sinunkin työsi on ihan hieno, sanoin hieman vähättelevällä mutta kiitollisella äänellä.
Xena hymyili minulle sen merkiksi, että tein oikein ollessani suopea uudelle tuttavuudelle. Hymyilin takaisin ja sitten Tintillä alkoikin lumilautailun harjoittelu. Lautaa meillä ei ollut, mutta onneksi Xena oli löytänyt hylätyn pulkan ojasta. Se oli hieman kulunut väreiltään mutta oli silti käyttökelpoinen. Tämä haaleansininen pulkka sai nyt toimia lumilautana siten, että Tintti seisoi sillä (tosinkin melko huojuen!). Aluksi Xena veti Tinttiä kävelyvauhtia hiljempaa, mutta kun hänestä alkoi tuntua vakaalta, tyttö lisäsi vauhtia hiljalleen. Pian hän jo hölkkäsi ja Tintti pysyi (tosin vieläkin huojuen!) kyydissä. Pian kävelimme koivikkokedolle, sillä sieltä löysimme polun varrelta helposti loivan mäen. Nyt Xena ei enää vetänyt Tinttiä vaan hän laski ilman apuja mäen alas. Ensimmäisellä kierroksella hän kaatui mutta sanoi, ettei se sattunut. Pian se alkoi sujua hyvin.

//Tintin näkökulmasta//

Okei, pakko myöntää, Lumi on ihan kiva. Mutta en aio sanoa sitä suoraan sillä se olisi melkein töykeää! Mutta nyt yritin onnistua "pulkkalautailussa". Ja aioin voittaa! Mikään ei tullut tielleni, ei edes muut kilpailijat! Olin mielestäni jo melko hyvä, vaikkakin tämä oli ekä harjoittelu- tai edes kokeilu- kertani lumilautailun alkeista. Hiihtämistä en aikonut harjoitella, siihen meillä ei ollut mitään suksien tapaistakaan. Mutta se ei haitannut, keskityin pääosassa näihin kahteen muuhun lajiin.

Olin pian harjoitellut tunnin lumilautailua, Xenan avustuksella ja Lumin katsellessa. Pian ilmoitin että olin saanut tarpeekseni ja Xenakin oli sitä mieltä että pitäisi lähteä lepäämään Mouruposkeen. Hän kantoi meitä molempia sylissä, ja käveli reippaasti eteenpäin.
-Mistä ruoasta sinä pidät, Tintti? Hän kysyi minulta.
-Kaikesta mansikkaisesta! Rrrakastan mansikkaa! Ja kahvi on myös hyvää!
-Selvä! Ostan siis sinulle jotain mansikkaista ja kupposen kahvia.

//Vielä Xenan näkökulmasta//
Mouruposkessa oli hiljentynyt aamusta, mutta huoneessamme alkoi heti kauhea hulabaloo. Rauhoittelin kissoja ja ehdotin pientä ruokataukoa.
-Koska Tintillä ei vielä ole omia ruokia, Lumi voi varmaan lainata jotain hänelle. Mitä teidän tekisi mieli?
-Vanukastaaaa!! Lumi kailotti ja Tintti nyökkäsi.
- Selvä. Kaivoin vanukkaat esiin ja kissat alkoivat selvästi kisata kumpi oli ensiksi saanut syötyä. Tintti ahmi ruoan muutamalla suullisella mutta myös sotki ylivoimaisesti enemmän.
-Anteeksi, voin siivota sotkuni, hän sanoi ja niin teki.
Syömisen jälkeen tarkistin kissojen voinnin ja muutkin asiat. Huomasin, että Lumin turkki ei ollut niin puhdas kuin Tintillä, joten otin esiin kisun sinisen kamman ja aloitin harjaustoimenpiteen. Lumi taisi pitää siitä, sillä se alkoi kehrätä ja ummisti silmänsä rentoutuneena. Tintti makaili sohvalla ja näytti torkkuvan. Olin rentoutunut kun ajattelin kuinka onnellinen olin juuri nyt. Minulla oli kaksi omaa kissaa, turvallinen koti, ruokaa ja puhdasta vettä. Mikä voisi olla paremmin?

Harjauksen jälkeen, kun kello oli viisi, ymmärsin että asiat voivat olla VIELÄ paremmin!
-Arvatkaas mitä? Minä saan jäädä yöksi tänne Mouruposkeen!
Kissat olivat innoissaan ja pomppivat ympärilläni kuin mitkäkin superpallot. Rapsuttelin molempia ja kun he olivat rauhoittuneet, ehdotin että leikkisimme vielä hetken.
-Jos leikkisimme vielä hetken lankakerällä niin rauhoittuisitte vähän yötä vasten? Kysyin ja heilautin lankakerää kissojen nenän edestä.
Molemmat myöntyivät ja aloin heitellä kerää.

Illemmalla makailimme, paijasin kissoja ja jutustelimme rauhallisesti. Koko loppuilta oli hauska ja rento, ja viimeiset ajatukseni olivat ne, että kaikki oli hyvin!

Tarpeet
Tintille:
+unitarve
+nälkätarve (Lumin vadelmavanukas, ostan nyt sitten näillä rahoilla Tintille murkinaa!)
+liikkumistarve (harjoitukset?)
+leikkimistarve

Lumille:
+hygieniatarve (kampaus)
+liikkumistarve (kävely koivikkokedolle)
+nälkätarve (vadelmavanukkaan voipi poistaa .-D)
+leikkimistarve

Vastaus:

Jopas olitkin aikaisin liikenteessä! Lumi ihmetteli aluksi uuden kissan ilmestymistä mutta kaksikko vaikutti tulleen ihan hyvin toimeen. ,-) Lumiveistoskisaa varten harjoitellessa Lumi ja Tintti pääsivätkin puuhatelemaan yhdessä, joskin molemmilla oli oma työ mutta kuitenkin. Korvasitte hyvin puuttuvat välineet lumilautailuharjoituksissa. .-D Kissakaksikko on kyllä melkoisen vauhdikas, jopa syöminen piti hoitaa kiireellä. .-D Pieni rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa oli hyvä päätös päivälle. .-) Saat 20 + 10 = 30 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Mimmu

04.03.2017 10:39
Aamu. Herään ja nousen ylös sängystäni olen aivan innoissani tästä päivästä! Tänään san tavata uuden kissani Viltsun! Olen hiukan peloissani nimittäin olen miettinyt onko Hippu kateellinen mutta sen nään kyllä aika pian. Kävelen rauhassa keittiöön. Kaadan vettä teekannuun ja laitan hellan päälle asetan kannun hellalle. Kaivan kaapista kamomilla teetä, se on lempi teetäni! Otan muroja kaapista samalla kun otan muroja otan toisesta kaapista kulhon. Vieä maitoa mietin. Otan maitotölkin jääkaapista. Tee on valmista otan hyllyköltä mukin. Kaadan teen mukiin ja heitän teepussin sekaan. Kaadan murot kulhoon ja maitoa päälle. Istuudun keittiön pöydän ääreen tuolille. Alan syödä. Samalla mietin Hipun ja Viltsun suhtautumista toisiinsa. Ajattelen että mitään teen jos Hippu on kovinkin kateellinen. No kai se ajan myötä ohi menee. Otan viimeisen haukun leivästä ja viimeisen hörpyn teestä. Sitten asettelen astiat tiskikoneeseen. Tiskikone onkin juuri täynnä. Otan kaapista pesutabletin ja laitan sen koneeseen sitten vain valitsen pesuohjelman ja painan START. Menen huoneeseeni. Kampaan tukkani koska kampani oli jäänyt huoneeseeni. Laitan tukkani kahdelle kalanruoto letille. Otan vaatekaapin laatikosta farkut ja leviksen t-paidan. Repäisen myös hupparin laatikosta. Menen vessaan pesen hampaani mintun raikkaalla tahnalla. Pesen kasvoni ja rasvaan ne. Menen eteiseen. Otan takin, kengät ja pipon. Puen ne vaivihkaa ja nappaan bussikorttini eteisen pöydältä. Huudan heipat ja menen ulos. Kävelen bussipysäkille. On kulut jo 15minuuttia eikä bussia näy. Vilkaisen kelloani. Se näyttää 8.45 sitten katson bussipysäkin bussiaikataulua. Höhlä bussini lähti jo puoli tuntia sitten! Seraava tulee noin 9.00. Noh, ei siihen ole kuin enään 15minuuttia. Katselen ympärilleni ja ihmettelen miksi autoja kulkee niin yllättävän paljon! Sitten joku iso valkoinen auto tulee minua kohti vilkaisen kelloa 8.59. Näyttäisi olevan bussini. Kerrankin aijoissa, naurahdin. Tällä kertaa olin unohtanut mp3 soittimen kotiini. Katselin sitten vain maisemia. Bussi pysähtyy katson ympärilleni emme ole vielä kyllä perillä! Mitä täällä tapahtuu ihmettelen! Sitten kuulen vieressäni istuvalsta pariskunnalta: Bussista puhkesi rengas meidän täytyy odottaan tien vieressä että toinen bussi tulee. Menen ulos. Ajattelen: Miksi juuri tänään, Tänään minun piti tavata uusi kissani. Uusi bussi tulee juoksen ensimmäisenä sisään ja vilautan nopeasti kuljettajalle korttia. Onneksi matkaa ei ole enään paljoa jäljellä. 5minuutin kuluttua. Vihdoinkin perillä. Juoksen sisään Mouruposkeen. Tervehdin kaikkia muita hoitajia ketä nään. Sitten kävelen reippaasti huoneeseeni. Siellä se ihana kissa on tai no molemmat ihanat kissani. Hippu ja Viltsu makaa vierekkäin sohvalla. HUH, ajattelen ne nättää olevan kavereita. Heitän kenkäni piponi ja takkini lattialle. Kyykistyn kissojen sohvan ääreen ja rapsutan niitä vatsasta.
//Hipun näkökulmasta//
Minä kutian hirveästi vatsasta ajattelen mielässini silti kehrään hiljaa. Ensin ajattelin että voi ei meille tulee uusi kissa mutta Viltsi on oikeasti tosi mukava!
//Viltsun näkökulmasta//
Mimmu vaikuttaa oikeastaan tosi kivalta vaikka aluksi minua ehkä hieman jännitti minkälainen hän on.
//Mimmun(eli minun)näkökulmasta//
Viltsu näyttää pitävän minusta! Annan Viltsulle ruokaa hän näyttää nälkäiseltä vaan Hippu näyttää olevan täynnä. Haen Viltsulle pizzapalan ja vettä. Annan ne sille ja se hotkii ne hetkessä. Nostan kummatkin kissat syliini ja silittelen niitä. Lopulta kaikki nukahdamme siihen. Katson kelloa ja huomaan että olemme nukkneet jo tunnin. Herättelen varovasti kissoja ja vain Viltsu herää. Haen koripallon ja lankakerän. Leikin niillä Viltsun kanssa aika kauan. Olen juuri lähdössä ja Hippu herää sanon heippa Hipulle ja halaan sitä ensi kerralla ehditään leikkiä sinunkin kanssa. Sanon heippa myös Viltsulle ja silitän sen turkkia. Lähden kotiin.

+nälkätarve(viltsu)(vesilasin ja pitsapalan voipi ottaa pois)
+unitarve(molemmille)
+leikkimistarve(viltsu)

Vastaus:

Tietysti juuri silloin kun on jotain kiinnostavaa edessä tulee matkaan mutkia. Onneksi uusi bussi tuli ja pääsit Mouruposkelle asti. .-) Pelko oli turhaa, Hippu ja Viltsu tulevat mainiosti toimeen! Hippu suhtautuu uuteen perheenjäseneen hyvin ja Viltsu tuntuu tulevan toimeen hyvin teidän kummankin kanssa. .-) Saat 11 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

©2017 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com